Rohkaistu rohkaisemaan

”Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.” (1. Tess. 5:11)

Meidän on mahdottoman helppoa unohtaa päämäärä, jota kohti olemme matkalla. Maailma, jonka keskellä elämme, ei halua muistuttaa elämän rajallisuudesta, puhumattakaan siitä, että kerran kaikki päättyy. Osta sitä ja tätä, niin olet onnellinen. Hanki tuo tai tämä, niin saat elämällesi merkitystä. Yhtäkkiä voimme olla keskellä länsimaista ostohysteriaa, jota ruokitaan lainarahalla. Meidät on kutsuttu ennen kaikkea elämään toisenlaista elämää (5:4-9) ja tarvitsemme toinen toistemme rohkaisua. Jokainen meistä kykenee sanomaan rohkaisevia ja kannustavia sanoja, ettei kukaan lankeaisi tai paatuisi (Hepr. 3:13). Puhutaan hyvää toisten elämään, sillä Jeesus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan nyt ja aina (5:10).

Rohkaistu rohkaisemaan.

Rakkauden täyttämät

”Lisätköön Herra runsain määrin teidän rakkauttanne toisianne ja kaikkia ihmisiä kohtaan." (1. Tess. 3:12)

Jeesus osoitti meille uhrautuvan rakkauden kaikessa täyteydessään kuollessaan meidän tähtemme Golgatan keskimmäisellä ristillä (1. Joh. 3:16). Jeesus antoi meille käskyn rakastaa toisiamme, niin kuin Hän on rakastanut meitä. Tuo rakkaus näkyy ja meidät tunnetaan siitä Jeesuksen omiksi (Joh. 13:34-35). Kun me olemme saaneet itse vastaanottaa ja kokea Jumalan rakkauden, se virtaa meistä myös muille. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä (1. Joh. 4:19). Tuo rakkaus on aktiivista ja se saa meidät etsimään mahdollisuuksia osoittaa sitä toisille eri tavoin. Me tosin olemme valitettavan usein kylmiä, kyynisiä ja katkeria - kaikkea muuta kuin tuon rakkauden täyttämiä. Lääke tähän puutostautiin löytyy Jeesuksen ristin juurelta. Saamme pyytää Häneltä lisää rakkautta.

Annetaan Jeesuksen rakkauden koskettaa.

Edullista

”Veljet, tahdon teidän tietävän, että se, mitä minulle on tapahtunut, onkin ollut eduksi evankeliumille." (Fil. 1:12)

Moni olisi saattanut katkeroitua tai antaa periksi jouduttuaan ilman syytä vankilaan. Mutta näin ei tapahtunut Paavalille. Hän ymmärsi, että tärkeämpää kuin olosuhteet on se, miten niihin suhtautuu ja mitä silloin tekee. Hänelle elämä oli Kristus (1:21) ja Paavali kesti kaiken Hänen avullaan (4:13). Niinpä hän näki vankeutensa vain uutena mahdollisuutena julistaa evankeliumia henkivartiostolle ja kaikille muillekin. Paavalin suhtautumistapa rohkaisi myös paikallisia uskovia, jotka julistivat Herran sanaa entistä pelottomammin (1:13-14). Sen, mikä näytti tappiolta, Jumala käänsi evankeliumin voitoksi. Olipa olosuhteemme mitkä tahansa tai tapahtuipa meille mitä tahansa, saamme olla täysin varmat siitä, että asiat ovat Jumalan hyvässä hallinnassa. 

Jumala johtaa kaiken parhaaksemme.

Kun maailma ei riitä

”Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä.” (Kol. 3:2)

Meillä on enemmän kuin maailma voi koskaan antaa. Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan (1:13). Valtakuntaan, joka on täynnä vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa (Room. 14:17). Yritämme kyllä rauhoitella itseämme ja sisintämme monenlaisilla ajallisilla asioilla (Matt. 16:26), mutta mikään niistä ei lopulta anna sellaista rauhaa ja iloa, jonka Jeesuksen tunteminen tuottaa. Meidän elämämme on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan ja kun Kristus kerran ilmestyy kirkkaudessaan, silloin mekin ilmestymme Hänen kanssaan kirkkaudessa (3:3-4). Tuota kirkkauden päivää odottaessamme saamme jatkuvasti uudistua Pyhän Hengen voimassa ja voimme oppia tuntemaan yhä paremmin Herraamme (3:9-10). Saamme elää uskossa ja tehdä niitä tekoja, jota tekemään Jumala on meidät tarkoittanut (Ef. 2:10). 

Jeesus on vaan niin paras!