Heinäsirkkoja

”Me tunsimme itsemme heidän edessään pieniksi kuin heinäsirkat, ja sellaisilta me varmaan näytimmekin heidän silmissään.” (4. Moos. 13:33)

Mahdatko muistaa Raamatun lehdiltä, keitä olivat Sammua, Safat, Jigal, Palti, Gaddiel, Gaddi, Ammiel, Setur, Nahbi ja Geuel? Useimmat eivät muista. Mutta jos listaan lisätään vielä kaksi nimeä, Kaleb ja Joosua, moni muistaa, että kyseessä ovat kaksitoista vakoojaa, jotka Mooses lähetti vakoilemaan Kanaaninmaata (13:1-16). Kymmenen ensimmäisen nimet eivät jää mieleen, koska he olivat niitä, jotka katsoivat asioita väärästä näkökulmasta ja saattoivat kansan puheillaan epätoivon valtaan. Kaleb ja Joosua luottivat, että taistelu on Herran ja Hänen kanssaan "jättiläiset" ovat heille pelkkä suupala (14:9). Mekin katsomme usein ympärillämme olevia haasteita omien mahdollisuuksien näkökulmasta ja lannistumme. Jumalalle ei ole mikään mahdotonta ja jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan (Room. 8:31). Irrotetaan katse itsestämme ja lähdetään rohkeasti liikkeelle Jumalan Hengen voimassa.

Et ole heinäsirkka.

Seuraamista

”Kehoitan siis teitä: olkaa minun seuraajiani.” (1. Kor. 4:16)

Jeesuksen seuraaminen ei ole pelkästään kirkossa istumista, vaan sen tulisi myös näkyä uskovan elämäntavassa, sillä meidät on kutsuttu tulemaan pyhiksi kaikessa, mitä teemme (1. Piet. 1:16). Paavali kehotti korinttilaisia ottamaan mallia hänestä ja lähetti heidän luokseen Timoteuksen muistuttamaan vaelluksestaan Jeesuksessa (4:17). Timoteus oli seurannut uskollisesti Paavalin opetusta, elämäntapaa, pyrkimystä, uskoa, kärsivällisyyttä, rakkautta ja kestävyyttä (2. Tim. 3:10), joten hän pystyi olemaan esimerkkinä muille uskoville (1. Tim. 4:12). Jokainen Jeesuksen oma on kutsuttu näyttämään oman elämänsä kautta esimerkkiä siitä, mitä Jeesuksen seuraaminen on, sillä sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa (1. Joh. 4:17). Tässä ei ole eri standardia papeille, saarnaajille, piirijohtajille, maallikoille tai riviseurakuntalaisille, vaan meidät kaikki on kutsuttu kirkastamaan elämämme kautta Jeesusta Kristusta. Omin voimin emme tähän kykene, sillä Jeesuksen seuraajan elämä on elämää Pyhän Hengen hallinnassa ja voimassa (4:20).

Seurataan ja kutsutaan seuraamaan.

Näe itsesi oikein

”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1. Kor. 3:16)

Jeesus lupasi opetuslapsilleen, ettei jättäisi heitä orvoiksi, vaan lähettäisi Puolustajan, Pyhän Hengen, joka pysyy heidän luonaan ja on heissä (Joh. 14:16-17). Kun helluntaipäivä sitten koitti, he tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä. Tapahtuma keräsi paikalle paljon väkeä, joka kuuli julistettavan Jumalan suurista teoista omalla kielellään ja tämä sai heidät kysymään, mistä oikein oli kyse. Pietari nousi selittämään tapahtunutta ja kertoi, että Jeesus on vastaanottanut Isän lupaaman Hengen lahjan ja vuodattanut sen, niin kuin he saattoivat nähdä ja kuulla. Tämä lahja ei ollut vain heitä varten, vaan se kuului jokaiselle, joka kääntyi ja otti kasteen Jeesuksen nimeen syntien anteeksisaamiseksi (Apt. 2:1-39). Pyhä Henki asuu jokaisen Jeesukseen uskovan sydämessä. Paavali joutui silti muistuttamaan Korinttilaisia, että Jumalan Henki asui heissä, koska he elivät vanhan luontonsa varassa sen sijaan, että olisivat antaneet Hengen ohjata elämäänsä (3:3). Me olemme Jumalan temppeli, joten eletään Hengen täyteydessä (Ef. 5:18).

Näe itsesi oikein.

Voimaton viisaus

”Minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.” (1. Kor. 2:4-5)

Paavalin julistuksen keskuksessa oli meidän syntiemme puolesta ristiinnaulittu Jeesus Kristus. Hän ei kuitenkaan julistanut evankeliumia suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin (2:1-2). Hän tiesi, että inhimillisellä viisaudella ja taidokkaalla retoriikalla ei synny sellaista uskoa, joka perustuu Jumalan voimaan. Evankelista Kalevi Lehtinen totesi aikoinaan, että suomalaisille on julistettu evankeliumia juuri sen verran, ettei heille ole syntynyt henkilökohtaista uskoa, vaan he ovat tulleet vastustuskykyisiksi. Erittäin hyvä huomio. Koskettaako sana kuulijan sydäntä, jos evankeliumin julistaminen on virkasuoritus ilman omaa, elävää suhdetta ylösnousseeseen Kristukseen tai jos sitä julistetaan enemmän ihmisviisauteen ja kirkolliseen perinteeseen kuin Pyhän Hengen voimaan luottaen? Rokotammeko me vai sytytämmekö me sanoillamme? 

Puhutaan Hengen voimassa.