Rakkausvaje

"Vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi." (1. Kor. 13:2)

Rakkaus on tärkeää, sillä siitä meidät tunnistetaan Jeesuksen opetuslapsiksi (Joh. 13:34). Ilman rakkautta hienoltakin kuulostavat sanamme ihmisten tai enkelien kielellä ovat pelkkää kulkusten kilinää. Vaikka tietäisimme kaikki profeetalliset salaisuudet ja meillä olisi kaikki teologinen tietämys, emme olisi mitään ilman rakkautta. Omaisuudenkaan jakaminen köyhille ei hyödytä mitään ilman rakkautta (3:1-3). Ilman Pyhän Hengen vaikuttamaa rakkauden hedelmää (Gal. 5:22) sanamme, tekomme ja moninaisilla lahjoilla palveleminen kääntyvät helposti pöyhkeäksi ja sopimattomaksi oman edun tavoittelemiseksi, vaikka verhoaisimmekin sen "nöyryyden" kaapuun. Laittomuuden lisääntyessä monien rakkaus myös kylmenee (Matt. 24:12) ja jos emme kykene rakastamaan edes uskonveljiämme ja -sisariamme, kuinka ikinä voisimme sitten rakastaa vihamiehiämme (Matt. 5:44). Tehdään parannus kovuudestamme ja annetaan Pyhän Hengen vaikuttaa meissä rakkautta.

Jumala on rakkaus.

Lepopaikka

”Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.” (Mark. 6:31)

Jeesus oli lähettänyt opetuslapset julistamaan parannusta, parantamaan ja vapauttamaan (6:7-13). He palasivat evankelioimismatkaltaan ja tulivat kertomaan Jeesukselle, mitä kaikkea olivat tehneet ja mitä kaikkea opettaneet (6:30). Ilmassa oli herätystä, sillä ihmisiä tuli ja meni sellaiseen tahtiin koko ajan, etteivät opetuslapset edes ehtineet syömään. Aika on tehdä työtä ja aika on levätä. Jeesus kutsui heidät mukaansa rauhalliseen paikkaan levähtämään, sillä ilman olemista Hänen kanssaan he eivät jaksaisi toimia (3:14-15). Hengähdystauko ei ollut pitkä, mutta riittävä (6:33-44). Jeesus on lähettänyt meidät julistamaan evankeliumia kaikille luoduille (16:15). Se ei tapahdu omassa voimassamme ja omien suunnitelmiemme varassa eikä meidän ole tarkoitus juosta itseämme väsyksiin. Muistetaan sen tähden pysyä Jeesuksen läheisyydessä, sillä ilman Häntä me emme saa aikaan mitään (Joh. 15:5).

Levähdä hetki.

Kertomisen arvoista

”Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut.” (Mark. 5:19)

Jeesus kohtasi Gerasan alueella pahojen henkien vallassa olevan miehen, joka asusti haudoissa huutaen ja itseään runnellen ja jota kukaan ei ollut onnistunut kahlehtimaan. Sitä oli kyllä yritetty, mutta riivattu mies särki kahleet kerta toisensa jälkeen (5:1-5). Jeesus vapautti miehen riivaajista ja läheisen kaupunginasukkaat kohtasivat muuttuneen miehen, joka istui vaatteet päällä täydessä järjessään (5:13-15). Mies olisi halunnut lähteä Jeesuksen matkaan, mutta tämä kehotti häntä menemään kotiin kertomaan omaisilleen Jumalan suurista teoista. Mies teki näin eikä jättänyt kertomista vain läheisilleen, vaan alkoi laajemminkin julistaa, mitä Jeesus oli tehnyt (5:18-20). Hän ei istunut kymmeniä vuosia kirkossa saarnoja kuunnellen tai käynyt evankeliointikurssia, vaan alkoi kertoa kohtaamisesta, joka muutti hänen elämänsä. Jokaisella meillä on kerrottavaa siitä, mitä Jeesus on elämässämme tehnyt ja vaikuttanut - suuria tai pieniä.

Kenelle voisit kertoa?

Jumalan kunniaksi

"Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi." (1. Kor. 10:31)

Paavali kiteyttää Jeesuksen opetuslapsen elämäntavan yksinkertaiseen periaatteeseen: Tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Syödessä ja juodessa. Kotona ja matkoilla. Työssä ja vapaalla. Sisällä ja ulkona. Rukoillessa ja todistaessa. Aina. Kaikkialla. Kaikessa. Jeesus on valinnut ja lähettänyt meidät, jotta me tuottaisimme hyvää hedelmää (Joh. 15:16). Meidät on kutsuttu loistamaan Jeesuksen Kristuksen kirkkautta elämässämme niin, että ihmiset saisivat meitä katsoessaan ylistää Jumalaa ja kaivata samaa yltäkylläistä elämää, mitä meillä on. Me emme kykene elämään tällä tavalla, jollemme pysy lähellä Jeesusta. Ilman Häntä me emme saa aikaan yhtään mitään, joka tuottaisi kunniaa Jumalalle (Joh. 15:5). Luetaan Raamattua, rukoillaan ja eletään joka hetki Pyhän Hengen täyteydessä, jotta Jeesus Kristus saisi hallita meitä ja vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä (Fil. 2:15). 

Eletään Jumalan kunniaksi.