Samikset

”Me tahdomme olla kaikkien muiden kansojen kaltaisia.” (1. Sam. 8:20)

Kun Samuel oli tullut vanhaksi, kansa ei kaivannut enää heitä johtamaan Jumalan asettamaa profeettaa, vaan he halusivat kuninkaan, kuten muillakin kansoilla oli. Samuel piti sitä henkilökohtaisena loukkauksena, mutta Jumala sanoi hänelle rukouksessa, että kansa ei halveksunut Samuelia vaan Jumalaa torjuessaan hänen hallintavaltansa (8:5-7). Samuel yritti saada kansan vielä muuttamaan mielensä, mutta he kieltäytyivät kuuntelemasta Samuelia (8:19). Israelilaiset olivat lyhytnäköisiä halutessaan olla samankaltaiset heitä ympäröivien pakanakansojen kanssa. Mekin olemme sortuneet kansakuntana samaan pyrkiessämme myötäilemään muutamien valtioiden tekemiä huonoja päätöksiä. Järkipuhetta ei ole haluttu kuulla ja jopa kirkonmiehet, joiden tulisi seistä Jumalan sanan pohjalla, ovat päätyneet myötäilemään arvojen alasajoa. On hyvä muistaa, että vanhurskaus korottaa kansan, mutta synti on kansakuntien häpeä (Snl. 14:34).

‭‭

Rukoillaan kansamme puolesta.

Muisti pätkii

”Mutta pian he unohtivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoaan.” (Ps. 106:13)

‭‭

Israelin kansalla oli vakavia ongelmia suhtautumisessaan ja suhteessaan Jumalaan. Jumala osoitti uskollisuuttaan heitä kohtaan tekemällä heidän parissaan suuria tunnustekoja. Mutta kerta toisensa jälkeen he unohtivat nopeasti sen, kuinka Jumala oli auttanut heitä. Heidät oli vapautettu ihmeellisesti Egyptistä, mutta pian he jo kapinoivat. Herra osoitti voimansa ja vapauttaen heidät jälleen vihollisen vallasta. Iloa ja luottamusta kesti hetken, mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa, alkoivat valittaa ja olivat jälleen pulassa (106:7-12). Kun kansan katse siirtyi Jumalasta olosuhteisiin, he unohtivat hänen neuvonsa ja lankesivat epäjumalanpalvelukseen (106:19-21), eivät uskoneet Jumalan sanaa (106:24-25), saastuttivat itsensä teoillaan ja olivat haureellisia (106:39). Selän kääntämisellä Jumalalle on vakavat seuraukset. Ei unohdeta hänen tekojaan ja neuvojaan. Ei kiinnitetä katsettamme

olosuhteisiin ja omiin mahdollisuuksiin vaan Jeesukseen, uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään (Hepr. 12:2).

Ei unohdeta Herraa.

Kuullunymmärtämistä

”Samuel ei vielä silloin tuntenut Herraa.” (1. Sam. 3:7)

Nuori Samuel palveli Jumalaa aikana, jolloin Herran puhe oli harvinaista eivätkä näyt olleet tavallisia. Eräänä yönä Jumala kutsui Samuelia nimeltä kolme kertaa ja joka kerran Samuel kiiruhti pappi Eelin luokse luullen, että tämä oli kutsunut häntä. Eeli komensi alkuun yöunia keskeyttävän pojan takaisin omaan vuoteeseen, mutta kolmannen kerran jälkeen Eeli ymmärsi, että Jumala oli kutsunut Samuelia ja käski tämän sanoa: ”Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.” (3:1-10) Samuel ei tunnistanut Jumalan ääntä, koska ei vielä silloin tuntenut Herraa, mutta myöhemmin Jumalan ääni tuli tutuksi. Jumala puhuu meille yhä, mutta monet eivät kuule, koska eivät vielä tunne Jumalaa tai vaivaudu avaamaan Raamattuaan. Kerran tulee hetki jolloin aivan kaikki, jopa kuolleet haudoissa, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin joko elämän tai tuomion ylösnousemukseen. Onneksemme voimme kuulla jo nyt Jeesuksen äänen ja hänen sanansa, jotka kutsuvat meitä uskomaan häneen (Joh. 5:24-29).

Kuuntele häntä.

Putkinäkö

”Herra, minulla ei ole ketään.” (Joh. 5:7)

Jerusalemissa Betesdan altaalla makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja näivetystautisia, jotka odottivat päivittäin enkeliä kuohuttamaan veden. Ja kun näin tapahtui, alkoi altaaseen kiivas kilpajuoksu, jonka pääpalkintona oli parantuminen vaivasta kuin vaivasta. Siellä makasi vuoteellaan myös mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Nähdessään miehen Jeesus kysyi mieheltä, tahtoiko tämä tulla terveeksi. Suoran vastauksen sijaan mies kertoi Jeesukselle altaalla vallitsevasta tilanteesta, kuinka hänellä ei ollut ketään, joka olisi auttanut hänet veteen ennen muita. Miehellä ei ollut aavistustakaan siitä, mihin Jeesuksen esittämä kysymys johtaisi. Hän ei osannut kuvitella villeimmissä haaveissakaan, että Jeesus voisi parantaa hänet vain sanomalla yksinkertaisesti: "Nouse!" (5:2-9). Kuinka usein mekin olemme erilaisten ennakkoasenteiden ja -luulojen kahlitsemia siinä, mitä tulee Jumalan kykyyn toimia ja auttaa meitä elämämme haasteissa?

Anna Jeesuksen yllättää.