Hengen avaamaa

”Me puhumme Jumalan salattua, kätkettyä viisautta.” (1. Kor. 2:7)

Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Jumala on ilmoittanut sen meille Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet. Kuka muu tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille. Siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamin sanoin vaan Hengen opettamin, selittäen hengelliset asiat hengellisesti. Sielullinen ihminen ei ota sitä vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengestä, sillä se on hänelle hullutusta, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska sitä on tutkittava hengellisesti. Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea (2:9-15).

Meillä on Kristuksen mieli.

Voimaa vai järkeilyä

”En tullut julistamaan teille Jumalan salaisuutta suurenmoisin puhein tai viisauden keinoin.” (1. Kor. 2:1)

Paavalilla oli sekä inhimillistä viisautta että puhetaitoa, mutta hän oli oppinut, että niiden käyttäminen ei ollut paras tapa julistaa evankeliumia. Hänen julistuksensa ytimessä oli ristiinnaulittu Jeesus Kristus, jota hän julisti Pyhän Hengen voimassa ihmisviisauden sijaan, jotta kuulijoiden usko voisi perustua Jumalan voimaan (2:2-5). On tärkeää kehittää puhetaitoa ja paneutua perusteellisesti uskomme sisältöön ja sen puolustamiseen, mutta se ei ole yksinään paras tapa voittaa ihmisiä Kristukselle. Suurin osa aikamme julistuksesta pyrkii vetoamaan ihmisen älyyn saadakseen tämän vakuuttuneeksi, että kristinusko on järkevää. Järkeily ei kuitenkaan kosketa ihmisen sydäntä, saa aikaan sydämen muutosta tai synnytä hänessä uskoa. Tarvitsemme enemmän Hengen ja Jumalan voiman osoittamista, jotta ihmiset voisivat saada sanojemme lisäksi myös kokemuksen yliluonnollisesta Jumalasta, joka edelleen toimii ja vaikuttaa.

Hengen voimaa, sitä tarvitaan.

Jakolinjoja

”Onko Kristus jaettu?” (1. Kor. 1:13)

Paavali oli saanut kuulla, että Korintin seurakuntalaisille oli keskinäisiä riitoja puhujiin liittyen, mikä oli jakanut heidät eri mieltä oleviin ryhmiin. Osa kannatti Paavalia, joka oli perustanut seurakunnan, osa Apollosta, joka oli taitava puhuja (Apt. 18:24) ja osa Pietaria, jota olivat kuulleet (1:11-12). Paavali kysyykin ihmetellen, onko Kristus jaettu ja maalaa korinttilaisten silmien eteen kuvan seurakunnasta, Kristuksen ruumiista, joka on hajaantunut. Tuo jakaantuminen ei ollut ainutkertainen tapahtuma kirkkohistoriassa, sillä samaa on tapahtunut kautta aikojen ja tapahtuu yhä niin kirkoissa kuin yksittäisissä seurakunnissakin. Saarnaajia nostetaan edelleen jalustalle. Seurakunnat ja kirkot vertailevat toisiaan ja kilpailevat keskenään kävijämääristä. Seurakuntien sisällä mielipiteet jakaantuvat musiikkityylien tai toimintatapojen perusteella. Meitä ei suotta kehoteta muistamaan, että meidän tulisi olla yhtä ja että meillä tulisi olla sama mieli ja sama ajatus (1:10).

Kunnioitetaan toisiamme.

Päätä hyvin

”Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä.” (2. Aik. 34:2)

Mistä haluaisit sinut muistettavan, kun sinua ei enää ole? Raamatusta löytyy Josian kaltaisia hallitsijoita ja johtajia, jotka elivät elämänsä Jumalan tahdon mukaan ja saivat muutkin toimimaan esimerkkinsä mukaan (34:33). Mutta löytyy myös niitä, jotka tekivät kaikessa sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Samoin löytyy niitä, jotka aloittivat elämänsä Jumalaa palvellen, mutta päätyivät lankeemuksien kautta väärälle tielle, mikä sai heidät lopulta kääntämään selkänsä myös Jumalalle. Hyvä alku ei takaa välttämättä hyvää loppua (1. Tim. 1:19-20), joten on tärkeää vaeltaa herkällä tunnolla kuvittelematta itsestään liikoja (1. Kor. 10:12). Tehdään kutsumuksemme ja valintamme lujaksi (2. Piet. 1:10) lukemalla Raamattua, ojentamalla elämäämme sen mukaan ja elämällä uskoamme todeksi. Pannaan pois kaikki, mikä painaa ja kuljetaan kestävinä edessämme oleva matka katse kiinnitettynä Jeesukseen, uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään (Hepr. 12:1-2).

Päätetään matkamme hyvin.