Kylpyaika

”Tuollaisia jotkut teistäkin olivat, mutta te olette antaneet pestä itsenne.” (1. Kor. 6:11)

Meihin on iskostettu ajatus, ettemme voisi muuttua, vaan joutuisimme toteuttamaan loppuun saakka vanhan luontomme mukaisia tekoja. Onko tämä vaikuttanut siihen, että tutkimusten mukaan itseään uudestisyntyneiksi kristityiksi sanovien elämä ja elämäntapa ei poikkea millään muotoa muiden ihmisten elämästä. Korintin seurakuntaan kuului henkilöitä, jotka olivat olleet haureuden ja homoseksuaalisuuden harjoittajia, avionrikkojia ja irstailijoita, varkaita ja juomareita, ahneita ja riistäjiä, epäjumalanpalvelijoita ja pilkkaajia. Mutta Jumalan armo oli muuttanut heidät, sillä he olivat antaneet pestä itsensä ja olivat pyhitettyjä ja vanhurskautettuja Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalan Hengessä (6:9-11). He eivät olleet tulleet synnittömiksi, mutta heidän elämässään oli paljon muuttunut. Sama armo vaikuttaa myös meissä, sillä Jumala, joka herätti kuolleista Herran, herättää meidätkin voimallaan (6:14).

Suostutaan pestäväksi.

Tarkistuksen paikka

”Te olette vielä pöyhkeitäkin!” (1. Kor. 5:2)

Korintin seurakunnassa ei suurista sanoista huolimatta ollut Jumalan tahdon mukaista ja Hengen vaikuttamaa elämää (4:19-20). Kaikkien tuntema salaisuus oli, että eräs mies eli suhteessa isänsä vaimoon, mutta murheen, surun ja parannuksen teon sijaan siitä ylpeiltiin (5:1-2). Jumala ei antanut meille armoaan Jeesuksessa Kristuksessa, jotta me voisimme jatkaa synnissä elämistä, vaan jotta me voisimme käsitellä tekemämme synnit. Jeesus on voittanut elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan synnin vallan ja pesee puhtaaksi jokaisen, joka tunnustaa syntinsä (1. Joh. 1:9). Kun näemme haavat hänen käsissään ja jaloissaan, sen tulisi saada meidät kavahtamaan tietoista ja tarkoituksellista elämää synnissä. Jos näin ei tapahdu, emme ole täysin ymmärtäneet armoa. Meidät on kutsuttu elämään Jumalalle erotettua, pyhää elämää (1. Piet. 1:14-16), sillä me emme omista enää itseämme, koska Jumala on ostanut meidät täydestä hinnasta (6:18-20). 

Tuotetaan Jumalalle kunniaa.

Suuria sanoja

”Jumalan valtakunta ei ole puheissa vaan voimassa.” (1. Kor. 4:20)

Jotkut Korinttin seurakunnasta olivat paisuneet pöyhkeiksi ja olivat alkaneet rehennellä, joten Paavali ilmoitti tulevansa heidän luokseen ja ottavansa selvää noiden pöyhkeilijöiden voimasta. Heidän puheistaan hän ei aikonut välittää, sillä Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana (4:18-20). Tänäänkin on paljon puhetta uskosta ja uskonasioista, joissa käytetään oikeita sanoja ja oikeita ilmaisuja, mutta puhujien elämät ja elämäntavat eivät heijastele Jumalan voimaa ja hänen sanansa mukaista elämää. Paavali sanoo korinttilaisille, että hyvältä kuullostavien sanojen ja niiden todeksi elämisen välillä on valtavan suuri ero, sillä Jumalan valtakunnan kansalaisuus on Pyhän Hengen vaikuttamaa elämää, ei pelkkää puhetta tai teoriaa siitä. Me emme koskaan kykene oikeaan ja aitoon Jumalan tahdon mukaiseen elämään omassa voimassamme ja viisaudessamme, joten annetaan Hengen ohjata elämäämme (Gal. 5:16) ja vaikuttaa meissä sekä tahtomista että tekemistä.

Ollaan sanan tekijöitä.

Tärkeä muistutus

”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1. Kor. 3:16)

Ettekö tiedä, että olette Jumalan temppeli? Ettekö tiedä, että Jumalan Henki asuu teissä? Paavali joutui muistuttamaan korinttilaisia siitä, keitä he olivat, sillä he elivät yhä vanhan luontonsa vallassa riidellen keskenään, kadehtien toisiaan ja erilaisia kuppikuntia muodostaen (3:1-5). Heidän ongelmansa johtuivat pääosin siitä, että heidän toimintansa perustui maailmalliseen viisauteen, jonka varassa he arvioivat toinen toisiaan, johtajiaan ja opettajiaan (3:17-19). Pyhän Hengen vaikuttama elämäntapa, luonne ja viisaus olivat kateissa. Samoja ongelmia löytyy yhä edelleen seurakunnista ja kirkoista ympäri maailman. Muistetaan, että Jumala on ostanut meidät täydestä hinnasta ja antanut Pyhän Henkensä asumaan meissä, jotta tuottaisimme elämämme kautta kunniaa Jumalalle (6:19-20). Eletään kutsumuksemme ja arvomme mukaista elämää seurakunnissamme ja niiden ulkopuolella.

Me olemme Jumalan temppeli.