”Pois elävien joukosta! Tuollainen ei saa elää!" (Apt. 22:22)
Paavali teki sen jälleen: koko kaupunki oli kuohuksissa! Väkijoukko ryntäsi hänen kimppuunsa ja hänet raastettiin ulos temppelistä (21:30). Hengen lähtö oli lähellä, mutta roomalainen sotaväen osasto ehti onneksi väliin pelastaen Paavalin (21:32). Sotilaiden turvaamana Paavali halusi todistaa paikalle kerääntyneelle väkijoukolle. Hän kertoi juutalaisesta taustastaan, kiivailustaan lain puolesta ja koko elämän muuttaneesta kohtaamisesta Jeesuksen kanssa (22:3-10). Hän kertoi, kuinka Jumala kutsui hänet, lähtemään kauas toisten kansojen keskuuteen. Tässä vaiheessa kuulijoiden pinna kuitenkin paloi, he huusivat huutamistaan, raastoivat vaatteitaan ja heittelivät hiekkaa ilmaan (22:17-23). Paavali teki kaikkensa, jotta voittaisi mahdollisimman monia ihmisiä Jeesukselle. Sydämen palo oli niin valtava, että Paavali kirjoitti: "Voi minua, ellen evankeliumia julista!" (1. Kor. 9:16-19).
Mille meidän sydämemme palaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti