perjantai 14. syyskuuta 2018

Odotushuoneessa

”Kuinka kauan, Herra, yhä unohdat minut? Kuinka kauan kätket minulta kasvosi?” (Ps. 13:2)

Tuntuuko sinusta joskus, että joudut odottamaan kohtuuttoman pitkän ajan punaisissa liikennevaloissa? Valitsetko aina sen kassajonon, mikä osoittautuu kaikkein hitaimmaksi? Kestääkö verkkokaupasta tilaamiesi tuoteiden toimitus lähes ikuisuuden? Odottavan aika on pitkä. Se tuntuu  erityisen pitkältä etenkin silloin, kun odottaa jonkun tärkeän asian selviämistä tai avun saamista johonkin elämäntilanteeseen. Kuningas Daavidin mieltä painavien huolien tuska tuntui sydämessä asti. Hän oli rukoillut ja pyytänyt Jumalalta apua, mutta kun vastaus ei tullut välittömästi, hän kyseli, kauanko Jumala aikoi antaa hänen odottaa. Mutta hän ei aikonut luovuttaa, vaan luotti Jumalan armoon ja alkoi jo riemuita tulevasta rukousvastauksesta (13:3-6). Jumala ei unohtanut Daavidia eikä hän unohda meitä. Saamme heittää kaikki murheemme ja huolemme hänen kannettavakseen, sillä hän pitää niistä huolen (1. Piet. 5:7). Daavidin tavoin mekin voimme alkaa iloita ja kiittää hänen avustaan.

Sinua ei ole unohdettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti