”Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten.” (Fil. 2:4)
Miltä seurakuntamme näyttäisivätkään, jos jokainen seurakuntalainen etsisi toisten parasta niin, ettei tekisi mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan olisi sopuisa ja pitäisi nöyrästi toisia itseään parempina (2:1-3)? Näinhän meidän tulisi elää, sillä siihen meidät on kutsuttu. Meillä tulisi näet olla sellainen mieli, mikä oli Jeesuksella, joka tyhjensi itsensä, otti orjan muodon, tuli ihmiseksi ja kuoli ristillä meidän puolestamme (2:5-8). Hän antoi elämällään meille esimerkin siitä, kuinka elää suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiin ja meidän tulisi elää samalla tavalla kuin hän eli (1. Joh. 2:6). Meidän on turha edes kuvitella pystyvämme siihen omassa voimassamme, sillä me emme koskaan pysty siihen. Jeesus toimi ja teki kaiken Pyhän Hengen voimassa (Luuk. 4:1) ja meidän tulee toimia samoin. Jumala on antanut meille Puolustajan, Pyhän Hengen, joka pysyy luonamme ja on meissä (Joh. 14:16-17). Hän opettaa meille kaiken (Joh. 14:26) ja vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä (Fil. 2:13-15) myös toisten parhaaksi.
Ei tuijoteta vain omaan napaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti