Uskovan elämään kuuluu taistelu kiusauksia ja syntiä vastaan. Sen tähden meidän tulee rohkaista toinen toisiamme joka päivä, ettei kukaan lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi (Hepr. 3:13). Meidän tulisi myös nuhdella lempeästi uskonveljeä tai -sisarta, jos tapaamme hänet tekemästä väärin. Moni itseään kristityksi kutsuva on kääntänyt selkänsä Jumalan sanan selkeille ohjeille ja on antanut maailman muokata ajatteluaan. Tänä päivänä moni tarvitsisi nuhtelua ja ojentamista niin synnin suosimisen kuin synnissä elämisen johdosta. Mutta kenellä on siihen rohkeutta? Ja entä jos ojentamista tarvitsee joku, jonka itse tulisi pitää meidät Sanan viitoittamalla tiellä? Kuka uskaltaa silloin nuhdella? Mitä jos alkaisimme välittää?
Valvo vaellustasi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti