torstai 30. kesäkuuta 2016

Lasketaan naamarit

”Naurunkin pohjalla voi olla suru, ja kun ilo päättyy, murhe jää.” (Snl. 14:13)

"Ehyttä yllä, sisällä repaleet. Hymyilyllä peitetään kyyneleet salassa syntyneet. Tyhjyyden painon, pelon ja kaipauksen, syytösten vainon, elämän petoksen peittelee ihminen." Erkki Leminen pukee sanoiksi luontaisen pyrkimyksemme kätkeä niin suru, tuska kuin pettymyksetkin iloisen julkisivun taakse. Eikä näin tapahdu pelkästään maailman keskellä, vaan samoin toimitaan myös seurakunnassa, jonka tulisi olla paikka, jossa elämän ja synnin monin tavoin kolhiman ihmisen tulisi voida laskea taakkansa ristin juurelle. Vaikka onnistummekin hämäämään toinen toisiamme, Jumalaa emme voi huijata. Hän tietää ja tuntee meidän kipumme ja salaisuutemme. Saamme astua Hänen armahtavan rakkautensa läsnäoloon ja antaa Hänen tehdä se, mihin me emme itse tai mihin toinen ihminen ei pysty. "Rakkaudellaan Hän pelon karkoittaa. Yhteydessään elämän uudistaa, Hän taivaan lahjoittaa."

Lasketaan naamarit.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Sana on varma

”Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin." (Luuk. 24:21)

Me luulimme. Me ajattelimme. Me unelmoimme. Me odotamme usein, että asiat menisivät toivomallamme tavalla. Opetuslapsillakin oli omat ajatuksensa siitä, kuinka asioiden olisi pitänyt mennä ja kuinka Jumalan valtakunnan olisi pitänyt ilmestyä, mutta kun niin ei käynyt, he olivat murheen murtamat (24:17). Ylösnoussut Jeesus joutui nuhtelemaan heitä (24:25) ja avasi myöhemmin heidän mielensä ymmärtämään kaiken sen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa oli Hänestä kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille on Hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista (24:44-48). Valitettavan moni kristitty rakentaa uskoaan omien luulojensa ja toiveidensa varaan. Ei siis uskotella, vaan tartutaan Raamattuun ja uskotaan, mitä Jumala sanassaan meille ilmoittaa.

Jeesus auta meitä ymmärtämään.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Syntisten toivo

”Tyhmät nauravat rikkomuksilleen, mutta suosio seuraa nuhteettomia.” (Snl. 14:9)

Tänä päivänä tuntuu olevan suurinta rohkeutta se, kuinka uskalletaan rikkoa rajoja. Kaikenlaista rivoutta ja siveettömyyttä esitetään tosi-tv-kilpailuina ja iltapäivälehdet tekevät näistä rajojen rikkojista koko kansan tähtiä. Mitä rajummat ovat heidän tekonsa, sitä suuremmat ovat heidän saamansa aplodit. Todellisuudessa tämä näennäinen rohkeus ja vapaus toteuttaa itseään on orjuutta, josta vain Jeesus voi vapauttaa (Joh. 8:34-36). Kun tajuamme rikkomuksemme, niin siinä ei auta naureskelu, vähättely tai selittely, vaan saamme tunnustaa rikkomuksemme (28:13). Emme kykene itse vapauttamaan itseämme, mutta Jumala teki sen, mihin me olemme turmeltuneen luontomme vuoksi voimattomat. Hän lähetti syntien sovittamiseksi oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena ja näin tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin. Todellista viisautta on tulla Jeesuksen luokse, sillä vain Hänessä voimme olla nuhteettomat ja vapaat tuomiosta. Mikään kadotustuomio ei kohtaa niitä, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa (Room. 8:1-4).

Jeesus on syntisen ainoa toivo.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Ylös kaikki

”Ylös kaikki! Nyt Herra antaa teidän lyödä midianilaiset!" (Tuom. 7:15)

Gideon oli valmis toimimaan, mutta heillä oli liikaa miehiä ja oli vaarana, ettei Herra saisi voitosta kaikkea kunniaa. Niinpä ensin kotiin lähetettiin ne, jotka pelkäävät ja jäljelle jääneistä valittiin kolmesataa miestä sillä perusteella, kuinka he juovat vettä (7:2-7). Seuraavana yönä Gideon sai käskyn hyökätä miesvahvuudeltaan ylivoimaiseen vihollisleiriin. Ennen H-hetkeä hän kävi kuulemassa vihollisen näkemän unen selityksineen ja rukoiksen jälkeen Gideon oli valmis toimeen (7:9-15). Jumalan tarkoitusperien ja suunnitelmien toteuttaminen ei vaadi suuria massoja. Jumalalle riittää sellainen uskova, joka on valmis vastaamaan Hänen kutsuunsa ja lähtemään liikkeelle. Yksi uskova plus Jumala on aina enemmistössä (1. Joh. 4:4). On aika valmistautua, suunnitella ja rukoilla, mutta on myös aika tarttua toimeen ja tehdä se, mitä Jumala käskee tehdä. Jeesus on jo voittanut. Nyt on aika mennä ja tehdä opetuslapsia.

Ylös kaikki!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Urheat

”Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!" (Tuom. 6:12)

Gideon ei kokenut olevansa urhea soturi ja lisäksi olosuhteet olivat todella vaikeat. Suuret onnettomuudet olivat kohdanneet kansaa ja kaikki isien kertomat Jumalan voimalliset ihmeteot loistivat poissaolollaan. Silloin Herra katsoi Gideoniin, käski Hänen käyttää sitä voimaa, joka Hänessä oli ja lähetti Gideonin pelastamaan Israelin (6:13-15). Kuinka usein mekin valitamme ympärillämme vallitsevaa sekasortoa? Asiat maassamme ja kirkossamme menevät päin mäntyä. Ihmiset kääntävät selkänsä Jumalalle, he kieltävät Jeesuksen, ja synti vain rehottaa valtoimenaan. Niinpä ihmettelemme, missä ovat Jumalan suuret teot? Enemmän tulisi ihmetellä sitä, missä ovat Jeesuksen omat? Me olemme maailman valo (Matt. 5:14) ja meidät on lähetetty julistamaan evankeliumia kaikille luoduille (Mark. 16:15). Meidän tulee mennä ja käyttää sitä voimaa, joka meissä on. Mennessämme Jumala tekee kauttamme monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella (Ef. 3:20).

Mene jo!

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Elämää suurempaa

”Aina kun olin vähällä kaatua, sinun armosi, Herra, oli minun tukenani.” (Ps. 94:18)

On kyse armosta - alusta loppuun saakka. Jumala on osoittanut meille ja kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on Hänen armonsa ja kuinka suuri Hänen hyvyytensä, kun Hän antoi meille Jeesuksen Kristuksen. Pelastuksemme ja paikkamme taivaassa on kokonaan Jumalan armoa, kun Hän on lahjoittanut meille uskon (Ef. 2:6-8). Hän pelasti meidät, ei meidän hyvien tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta ja Hän on vuodattanut Pyhän Henkensä runsaana meidän päällemme Jeesuksen Kristuksen kautta (Tiit. 3:4-6). Sekin on suurta armoa. Jumalan armo myös kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen (Tiit. 2:11-12). Jumalan armosta käsin voimme todistaa voimallisesti Jeesuksen kuolemasta, ylösnousemuksesta ja siitä elämästä, jonka Hän meille tarjoaa (Apt. 4:33). Hänen armonsa myös vahvistaa meitä (2. Tim. 2:1).

Armo - elämää suurempaa.

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Sodankäynnin taito

”Tämän hän teki opettaakseen Israelin uudet sukupolvet käymään sotaa, etenkin ne, jotka eivät olleet koskaan ennen joutuneet sotaa kokemaan.” (Tuom. 3:2)

Elämä Jeesuksen opetuslapsena on yltäkylläistä elämää armossa ja rakkaudessa (Joh. 10:10). Elämä ei ole kuitenkaan aina helppoa, vaan siihen kuuluu monenlaisia vaikeuksia ja kamppailuja (2. Kor. 4:8-10). Kaikille ei ole kuitenkaan selvää se, miten meidän tulisi toimia elämämme ahdingoissa ja taisteluissa. Niille Jeesuksen seuraajille, jotka eivät ole joutuneet kokemaan 'sotaa', tulee opettaa, kuinka 'taistellaan' taivaallisilla aseilla. Nuo aseet eivät ole ihmisten aseita, jotka perustuvat inhimilliseen järkeilyyn, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia ja järjen päätelmiä, jotka on nostettu vastustamaan Jumalan tuntemista omassa ja toisten elämässä (2. Kor. 10:4-5). Voimallisin aseemme on rukous ja saamme rukoilla joka hetki Hengen antamin voimin, sillä me emme taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan (Ef. 6:12, 18). Opitaan ja opetetaan muitakin sotimaan oikein, sillä todelliset soturit taistelevat polvillaan.

Rukous on voimallinen.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Kaikkien oikeus

”Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.” (Ps. 90:1 )

Israelin kansa palveli Jumalaa koko Joosuan elinajan ja sen jälkeenkin, niin kauan kuin oli elossa vanhimpia, jotka olivat nähneet, mitä suuria tekoja Herra oli Israelin hyväksi tehnyt (Tuom. 2:7). Tulevat sukupolvet tarvitsevat edeltävän sukupolven ihmisiä, jotka kertovat heille Jumalan suurista teoista ja kehottavat heitä luottamaan Jumalaan. Olemme kulkemassa kohti aikaa, jolloin ei ole itsestään selvää, että lapsemme ja lapsenlapsemme saavat kuulla siitä turvasta, joka meillä on yksilöinä ja kansana Jumalassa. Eletään päivittäin Herran yhteydessä ja pyydetään, että meillä saisi olla sellainen usko Jeesukseen Kristukseen, että siitä riittää kerrottavaa niin nykyisille kuin tulevillekin sukupolville (Ps. 90:16). 

Herra on turvamme.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Päät pystyyn

”Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk. 21:28)

Voimme lukea päivittäin lehdistä uutisia sodista, nälänhädästä ja monenlaisista vaikeista asioista. Tämän hetkiset uutiset eivät ole mitään siihen verrattuna, mitä kerran tulee olemaan. Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten ja kaikki kansat ovat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki ovat lamaantuneet pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Jeesuksen omina meidän ei tarvitse pelätä, vaan saamme päinvastoin kohottaa katseemme, sillä Jeesus on luvannut pitää meistä huolen. Tulemme voittamaan elämän, kun Jeesus palaa takaisin suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan (21:25-27). Todistetaan rohkeasti uskostamme ja kutsutaan Jeesuksen yhteyteen ihmisiä, jotta hekin saisivat elämän.

Päät pystyyn.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Muista aina

”Muistakaa aina rakastaa Herraa, Jumalaanne.” (Joos. 23:11)

Niin Mooseksen kuin Joosuankin puheissa kansalle korostui Herran tien noudattaminen ja Herran rakastaminen. Joosua kehotti kansaa huolehtimaan aina siitä, että he noudattaisivat tarkoin niitä käskyjä ja ohjeita, jotka he olivat saaneet. Hän kehotti heitä rakastamaan Jumalaa, kulkemaan aina Hänen teitään, noudattamaan Hänen käskyjään uskollisesti ja palvelemaan Häntä koko sydämestä ja sielusta (22:5). Opetuslapsi rakastaa Herraansa, seuraa Hänen tahtoaan ja palvelee Häntä - ei omassa voimassa vaan Pyhässä Hengessä, joka on vuodatettu runsaana armosta uskon kautta Jeesukseen (Tiit. 3:6-7). Rakastetaan Herraa, Jumalaamme, koko sydämestämme, sielustamme ja mielestämme (Matt. 22:37-38).

Muista aina.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Todistustaakka

"Kerro meille, millä valtuuksilla sinä tällaista teet. Kuka on valtuuttanut sinut tähän?" (Luuk. 20:2)

Eräänä päivänä, kun Jeesus opetti temppelissä, saapui delegaatio ylipappien johdolla kyselemään valtuuksia (20:1). Sen sijaan, että olisi vastannut, Jeesus esitti heille vastakysymyksen liittyen Johanneksen kasteeseen, mikä sai kysyjät mietteliääksi (20:3-7). Joudumme Jeesuksen omina usein tilanteisiin, joissa toiset haastavat uskoamme esittäen mitä erilaisimpia vaatimuksia. Todista, että Jumala on olemassa. Todista, että Jumala on luonut maailman. Todista, että Jeesus elää. Mitä jos ottaisimme mallia Jeesuksesta? Mitä jos esittäisimme vastakysymyksen kysyjälle kääntäen todistustaakan hänelle? Mitä tarkoitat? Mikä saa sinut ajattelemaan, ettei Jumalaa olisi? Miten sinä ajattelet, että maailma on syntynyt? Mikä saa sinut ajattelemaan, ettei Jeesus eläisi? Kuinka päädyit tuohon johtopäätökseen? Kun opimme tuntemaan kysyjän ja hänen arvomaailmansa paremmin, voimme helpommin vastata hänen kysymyksiinsä ja perustella samalla omaa uskoamme.

Kysy rohkeasti.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Henkivakuutus

"Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on!" (Luuk. 19:42)

Kun Jeesus lähestyi Jerusalemia, hän puhkesi itkuun sen tähden. Kaupungin asukkaiden silmiltä oli kätketty se, missä heidän todellinen turvansa oli. He käänsivät selkänsä Jeesukselle, joka liikkuu heidän keskellään osoittaen Jumalan valtakunnan todellisuuden ja tuon etsikkoajan hylkäämisellä olisi vakavat seuraukset (19:41-44). Ymmärrämmekö me oikeasti, kuka on meidän turvamme? Luotammeko enemmän ajallisiin resursseihin ja toimijoihin kuin Jeesukseen Kristukseen, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt. 28:18)? Luotammeko enemmän omaan ymmärrykseemme kuin Jumalaan (Snl. 3:5-7)? Jos totuus on kätketty silmiltämme, saamme pyytää Jeesusta antamaan meille silmävoidetta, jotta näkisimme oikein (Ilm. 3:18). Jeesus on paras turvamme nyt ja ikuisesti.

Ymmärrämmekö sen?

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Viivyttelyä

"Kuinka kauan vielä vitkastelette ettekä lähde ottamaan haltuunne sitä maata, jonka Herra, teidän isienne Jumala, on teille antanut?" (Joos. 18:3)

Joosua joutui kysymään, miksi jotkut Israelin heimot eivät tehneet sitä, mitä piti tehdä - ottaa haltuun maata, jonka Jumala oli heille luvannut. Meillä on usein kiusauksena siirtää eteenpäin tai jättää tekemättä tehtävät, jotka ovat suuria, vaikeita tai aikaa vieviä. Kun opetuslapset saivat Pyhän Hengen voiman helluntaina, heistä tuli rohkeita Jeesuksen Kristuksen todistajia ja he lähtivät liikkeelle muuttaen maailman, mutta työ on yhä kesken. Meillä on kaikki mahdollisuudet viedä Jeesuksen antama lähetystehtävä päätökseen. Meillä on mahdollisuus tavoittaa maailman joka kolkka erilaisia kulkuvälineitä käyttämällä. Meillä on mahdollisuus välittää evankeliumia satelliittien ja internetin välityksellä paikkoihin, jonne emme pääse. Meillä on mahdollisuus uhrata anteliaasti varojamme Jumalan valtakunnan työhön. Meillä on mahdollisuus johtaa lähellämme olevat henkilökohtaiseen uskoon ja Jeesuksen opetuslapseuteen? Kuinka kauan aiomme vielä vitkastella?

Tehtävä on vielä kesken.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Mahdottomuuksia

"Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle." (Luuk. 18:27)

Kamelin on helpompi mennä läpi neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan (18:24-25). Vaikka eipä se taida olla yhtään helpompaa köyhälläkään? Vaikka olemme käyneetkin kuussa, moni asia on yhä edelleen ihmiselle mahdotonta. Emme voi ansaita teoillamme pelastusta, sillä niin hyviä kuin ne olisivatkin, ne eivät koskaan riitä täyttämään Jumalan mittapuuta. Emme pysty puhdistamaan itseämme vääristä teoista tai asenteista, sillä olemme täysin synnin turmelemat. Emme kykene uudistumaan hengellisesti, emmekä voi sytyttää sydämiämme palamaan. Kiitos Jumalalle, että se mikä meille on mahdotonta, on Jeesukselle mahdollista. Hän voi pelastaa meidät (Room. 5:8-10). Hän voi puhdistaa meidät (1. Kor. 6:9-11). Hän voi uudistaa meidät (Kol. 3:10). Hän saa sydämemme palamaan (Luuk. 3:16).

Jeesus voi.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Ei estellä

"Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä." (Luuk. 18:16)

Jeesuksen luokse tuotiin pieniä lapsia, jotta Hän koskisi heihin. Kun Jeesuksen opetuslapset näkivät tämän, he moittivat tuojia haluten näin estää lasten ja Jeesuksen kohtaamisen. Mutta Jeesus kielsi heitä estämästä ja kutsui lapset luokseen (18:15-17). Mikähän sai opetuslapset toimimaan tuolla tavalla? Olipa syy mikä tahansa, emmekö mekin toimi usein samoin? Vaikka meidät on kutsuttu rakastamaan ihmisiä Jumalan valtakuntaan, asetamme erilaisia vaatimuksia ja ehtoja sille, keitä hyväksymme joukkoomme. Jeesus tuli etsimään ja pelastamaan kadonneita (Luuk. 19:10) ikään, sukupuoleen, ihonväriin, uskonnolliseen vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen, poliittiseen kantaan tai parisuhteen laatuun katsomatta. Tullaan itse ja sallitaan muidenkin syntisten tulla Jeesuksen luokse, jotta Hän saa armahtaa, puhdistaa, vapauttaa ja uudistaa (Joh. 8:34-36). 

Ei estellä.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Herran edessä

”Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen." (Ps. 84:3)

Meillä on elävä Jumala, jonka voimme kohdata. Ei ole suurempaa onnea kuin se, että saa olla Hänen omansa ja saa ylistää Häntä nyt ja ikuisesti. Voimme kokea, kuinka Hän elämän vaikeissa tilanteissa ja ahdistuksissa, silloin kun kokee kulkevansa vedettömässä laaksossa, antaa meille voimaansa ja virvoittaa Sanallaan ja Hengellään. Se on kuin virvoittava lähde ja askel askeleelta voimamme kasvavat (84:5-9). Onko siis ihme, että Psalmin kirjoittaja sanoo: "Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla. Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella kuin asun jumalattomien katon alla." (84:11)

Tullaan Herran eteen joka päivä.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Lisätodisteita

"Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista." (Luuk. 16:31) 

Rikas mies löysi itsensä loppusijoituspaikasta, jonne ei halunnut veljiensä misään tapauksessa päätyvän. Hän pyysi, että Lasaruksen lähetettäisiin varoitamaan heitä, etteivät hekin joutuisi samaan kärsimyksen paikkaan. Hän sai kuulla vastauksen: "Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä." Rikas mies sanoi, että olisi tehokkaampaa, jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen. Silloin veljet varmaan kääntyisivät (16:27-30). Kuinka usein haluaisimmekaan lisätodisteita. Meillä on jo paras mahdollinen todistus: Jumala tuli ihmiseksi (Joh. 1:14). Silminnäkijät ovat laatineet meille tästä luotettavan selvityksen, minkä voimme itse lukea (Luuk.1:1-3; 1. Joh. 1:1-2). Raamatussa on kaikki tarvittava, jotta voimme uskoa Jeesukseen ja voimme saada ikuisen elämän (Joh. 20:31).

Sana riittää.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Ei lannistuta

Herra sanoi Joosualle: "Älä pelkää äläkä lannistu." (Joos. 8:1)

Luvatun maan valloittaminen ei ollut leppoisaa kävelyä kaupungista kaupunkiin katsellen, kuinka Jumala hoitaa homman. Jumala antoi ohjeet Joosualle siitä, mitä tehdä ja kuinka toimia, mutta Joosua ja kansa joutuivat kuitenkin itse tarttumaan toimeen Jumalaan luottaen (8:7-8). Ylivoimaisen tehtävän edessä epätoivo ja tappiomieliala voivat vallata helposti ajatukset. Joosua oli saanut Jumalalta valtavat lupaukset Jumalan siunauksesta ja läsnäolosta (1:3-9), mutta Jumala silti edelleen rohkaisee Joosuaa olemaan pelkäämättä ja lannistumatta. Toivottomuus voi vallata mielemme jälkikristillisen yhteiskunnan keskellä, jossa Jumalan sanasta luopuminen näyttää vahvistuvan nopeammin kuin Jumalan valtakunnan leviäminen. Tartutaan siis Raamattuun ja annetaan Jumalan puhua sanansa kautta sydämiimme rohkaisun sanoja ja lähdetään sitten Pyhän Hengen voimassa julistamaan Jeesusta Kristusta.

Ei lannistuta.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

99

"Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen." (Luuk. 15:4)

Hyvä paimen lähti etsimään yhtä eksynyttä ja löydettyään sen, hän kutsui ystävänsä ja naapurinsa iloitsemaan siitä, että laumasta eksynyt oli löytynyt (15:4-6). Pekka Simojoki laulaa laulunsa Yhdeksänkymmentä yhdeksän kertosäkeessä: "Yksi lammas on tallella tarhassa, toiset ulkona hajallaan, mutta paimenta ei se kiinnosta, kun saa palkkansa ajallaan. Yksi lammas on lämmössä nuotion, syö ruohonsa vihreän, mutta eikö se huoleta ketään, missä on ne yhdeksänkymmentä yhdeksän?" Olemmeko me kiinnostuneet niistä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta henkilökohtaisesti, asuivat he sitten naapurissamme tai maitten äärissä? Olemmeko me valmiit näkemään vaivaa, etsimään heitä ja tekemään kaikkemme, jotta myös taivaassa voitaisiin iloita heistä (15:7)? Puhumme kyllä paljon herätyksestä ja jopa rukoilemme sitä, mutta olemmeko valmiit siihen, että Jumala saa laskea sydämellemme huolen kadonneista ja viedä meidät heidän luokseen?

Lähetä minut!

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Palkkapäivä

"Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista." (Luuk. 14:14)

Maailma on täynnä kultapossukerhoja, optioita ja hyvä veli -järjestelmiä, joilla pyritään realisoimaan mahdollisimman paljon varallisuutta itselle. Monet miljonäärit ovat aktiivisesti mukana tukemassa erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä, koska se tekee hyvää bisnekselle - kasvavan myynnin tai pienemmän verotuksen muodossa. Jumalan valtakunnan periaatteet ovat toiset ja kerran koittaa palkanmaksun aika. Jeesus kehotti tekemään hyvää niille, jotka eivät pysty maksamaan samalla mitalla takaisin (14:12-13). Meidän ei tule etsiä kiitosta ihmisiltä, vaan Jumalalta. Ei siis olla silmänpalvelijoita ja mielistelijöitä, vaan noudatetaan Kristuksen palvelijoina Jumalan tahtoa koko sydämestämme. Tehdään työmme, kannetaan vastuuta ja palvellaan lahjoillamme, niin kuin palvelisimme Herraa emmekä ihmisiä muistaen, että jokainen, joka tekee hyvää, saa palkan Herralta (Ef. 6:6-8).

Palkkapäivä tulee.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Suljettu ovi

”Tulee hetki, jolloin talon isäntä nousee ja sulkee oven." (Luuk. 13:25)

Kerran ovi taivasten valtakuntaan suljetaan. Tuo päivä koittaa kerran siitäkin huolimatta, että löytyy niitä, jotka naureskelevat Jeesuksen paluulle. Se, että ovi on vielä avoinna, on Jumalan suurta kärsivällisyyttä meitä kohtaan, koska Hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät ja pelastuisivat (2. Piet. 3:9). Silti kaikki eivät halua seurata Jeesusta. Kun ovi kerran suljetaan, silloin on turha kolkutella ulkopuolella ja keksiä hyviä syitä sille, miksi pitäisi päästä vielä sisään. "Kävin aina jouluna kirkossa." "Annoin rahaa kolehtiin." "Minut on kastettu, rokotettu ja konfirmoitu." "Arvostin kirkon työtä." Mutta Hän sanoo: "Keitä te olette? En tunne teitä." (13:25-27) Ilman Jeesuksen tuntemista, ei ole sisälle asiaa. Nyt on kuitenkin vielä armon aika! Saamme turvata yksin Jeesukseen, saamme opetella tuntemaan Hänet ja saamme seurata Häntä - maksoi mitä maksoi. 

Jeesus on ovi elämään.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Yhdessä kantaen

"Huoli masentaa ihmismielen, hyvä sana sen ilahduttaa." (Snl. 12:25 )

Saanko hakemani työpaikan? Miksei hän jo soita? Kuinka rahani riittävät kuun loppuun? Miksei auto käynnisty? Miksi lääkäri haluaa tavata minut uudestaan? Mistä löydän asunnon uudella paikkakunnalla? Miksi hän sanoi minulle sillä tavalla? Miksei kukaan välitä minusta? Onko lapsellani kaikki asiat hyvin? Kuuleeko Jumala varmasti rukoukseni? Kelpaanko minä Jumalalle? Aivan liian moni jää yksin murheineen ja huolenaiheineen. Kaikilla on niin kiire omien asioidensa kanssa, ettei lähimmäisen hätää ehdi huomata tai omat huolenaiheet tuntuvat niin musertavilta, että ne vievät kaiken huomion. Välttämättä edes seurakunnassa ei huomata, jos jokin painaa mieltä, eikä asiaa helpota se, että teemme yleensä kaikkemme, ettei kukaan edes näkisi. Kenenkään ei tarvitse selvitä yksin, sillä meidät on kutsuttu kantamaan toistemme taakkoja (Gal. 6:2). 

Ilahduta ja tule ilahdetuksi.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Syttyköön

”Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle – ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt!” (Luuk. 12:49)

Jeesus avasi kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan meille tien Isän yhteyteen. Armo on tarjolla jokaiselle ja se tulee ottaa vastaan niin, ettei se jää turhaksi (2. Kor. 6:1). Ilman uudestisyntymistä ylhäältä ei kukaan pääse näkemään Jumalan valtakuntaa (Joh. 3:3). Nyt on työn aika, sillä aivan liian moni elää ilman elävää suhdetta Jeesukseen. Nyt tarvitaan sitä, että Jeesuksen omat syttyvät! Sitä, että helluntain tuli roihahtaa ilmiliekkeihin eri puolilla maatamme, jotta ihmiset saavat nähdä ja kokea Jumalan voiman ja rakkauden. "Nyt on aika, nouse rohkeasti kansa Jumalan. Nosta ristin lippu ylle maailman. Nyt on aika jättää turvallinen tie ja mennä minne Hengen tuuli vie. Nyt on aika ottaa empimättä uudet askeleet, vihdoin jättää kaikki vanhat verukkeet. Nyt on aika kädet heikot ojentaa, että Jeesus meidät itse vyöttää saa. Syttyköön sydämiin liekki uuden helluntain, syttyköön sydämiin, sitä kaipaamme vain. Syttyköön sydämiin toivo sammuttamaton, sillä voima Jumalan meidän voimamme on." (P. Simojoki)

Syttyköön tuli!

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Petollista puhetta

”Petollista puhetta Herra ei siedä, sanansa pitävä on hänelle mieleen.” (Snl. 12:22)

Valkoinen, harmaa tai musta. Värillä ei ole väliä. Valhe on aina valhe, siitäkin huolimatta, että se on äärimmäisen helppo keino selvitä joskus tukalasta tilanteesta. Meidän ei tule valehdella, sillä me olemme riisuneet yltämme vanhan minämme tekoineen (Kol. 3:9). Rehellinen vastaus on aina paljon parempi. Yksi valheen muoto on väärän todistuksen antaminen lähimmäisestä (5. Moos. 5:20). Sosiaalinen media on oivallinen kasvualusta villeille huhuille ja ihmisten mustamaalaamiselle - jopa harhaoppiseksi julistamiselle. Monikaan ei vaivaudu ottamaan väitteiden todenperäisyydestä selvää, vaan uskoo sokeasti näitä itsensä asiantuntijoiksi julistaneiden petollisia väitteitä. Luovutaan valheesta, missä muodossa sitä onkaan, ja puhutaan totta (Ef. 4:25).

Totuus tekee vapaaksi.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Valinnan paikka

”Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää.” (5. Moos. 30:19)

Mooses laittoi kansan valitsemaan elämän ja kuoleman välillä. Jos he rakastaisivat Jumalaa, kulkisivat Hänen teitään ja noudattaisivat Hänen käskyjään ja määräyksiään, niin he saisivat elää ja Jumala siunaisi heitä. Mutta jos heidän sydämensä kääntyisivät pois Herrasta, eivätkä he tottelisi Häntä, niin se johtaisi heidät tuhon tielle. Siksi Mooses kehotti heitä valitsemaan elämän: rakastamaan Jumalaa, tottelemaan Häntä ja pysymään Hänelle uskollisina (30:16-20). Me olemme myös valinnan paikalla. Jeesus kutsuu meitä sanansa kautta ja kolkuttaa sydämemme ovella päästäkseen elämäämme (Ilm. 3:20). Jumala haluaa antaa meille iankaikkisen elämän ja tämä elämä on Hänen Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa. Muistetaan, että jolla on Poika, sillä on elämä, mutta jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää (1. Joh. 5:11-12).  

Valitaan elämä.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Anna loistaa

”Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten piilota sitä. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon." (Luuk. 11:33)

Eräs äiti kertoi tosi elämän tapauksen kauppareissultaan. Perheen tyttären toiveena oli saada oma taskulamppu ja niin tuo äiti lähti eräänä päivänä tyttärensä kanssa läheiseen tavarataloon ostoksille. Mieluinen taskulamppu löytyi hetken etsiskelyn jälkeen ja he menivät kassalle maksamaan ostosta. Tyttö halusi testata uutta lamppuaan ja painoi virtakatkaisimesta. Pettymys oli kuitenkin suuri. Loisteputkilamppujen kirkkaassa loisteessa valokeilaa ei näkynyt. Tyttö sanoi ääni väreillen: "Tule, äiti! Mennään nopeasti etsimään pimeää." Pieni tyttö ymmärsi, mikä oli valon tarkoitus. Olemmeko me ymmärtäneet, miten häikäisevän kirkas on kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus meissä, kirkkauden toivo? Annetaan valon näkyä! Julistetaan ja neuvotaan jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa heidät Jumalan eteen täysi-ikäisenä Kristuksen tuntemisessa (Kol. 1:27-28).

Ei piilotella.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Opin tarpeessa

”Herra, opeta meitä rukoilemaan." (Luuk. 11:1)

Erään kerran, kun Jeesus oli ollut rukoilemassa, eräs hänen opetuslapsistaan pyysi Häntä opettamaan heidät rukoilemaan. Kyllä opetuslapset rukoilla osasivat. Heille oli opetettu juutalaisen perinteen mukaiset rukoukset, joita he varmasti rukoilivat - päivittäin. He olivat saaneet seurata Jeesuksen rukouselämää ja siinä oli jotain paljon enemmän kuin vain ulkoa opitutuja sanoja. Jeesuksen rukouksessa oli syvyyttä, paloa, elämää ja voimaa. Yhteys Isään oli niin tärkeää Jeesuksen elämässä, että Hän nousi paljon ennen muita rukoilemaan. Nyt opetuslapset halusivat samaa ja pyysivät Jeesukselta apua ja Hän opetti meille niin tutun Isä meidän -rukouksen (Luuk. 11:1-4). Ei vain ulkomuistista tai virsikirjan takakannesta toistettavaksi rukoukseksi, vaan käytännön avuksi rukouselämämme ylläpitämiseen.

Herra, opeta minua rukoilemaan.

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Näetkö?

”Autuaat ne silmät, jotka näkevät sen, mitä te näette!” (Luuk. 10:23 )

Opetuslapset palasivat iloisina Jeesuksen luokse. He olivat saaneet lähteä evankeliumin työhön Jeesuksen valtuuttamana ja olivat saaneet toimia Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaan niin, että pahat hengetkin tottelivat heitä, kun he käskivät niitä Jeesuksen nimessä. Juuri kaikkea vihollisen voimaa vastaanhan Jeesus oli antanutkin heille vallan. Jeesus ylisti Isää siitä, että Hän oli salannut tämän kaiken järkeviltä ja viisailta, mutta oli ilmoittanut sen lapsenmielisille (10:17-21). Opetuslapset ottivat todesta sen vallan ja voiman, jolla Jeesus lähetti heidät työhön. He eivät ryhtyneet järkeilemään ja selittämään, mikseivät he voisi toimia samassa voimassa kuin Jeesus tai miten Jeesuksen selvä kehotus tulisi oikeasti ymmärtää ja tulkita (10:9). Ei. He yksinkertaisesti uskoivat ja tulosta syntyi. Sen tähden he saivatkin nähdä asioita, joita monet olisivat halunneet nähdä. Ja ennen kaikkea: he saivat nähdä ja tuntea Jeesuksen.

Näetkö?

torstai 2. kesäkuuta 2016

Tulta ja tulikiveä

”Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät? (Luuk. 9:54)

Jeesus oli lähettänyt sananviejiä erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa. Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, mikä sai Jaakobin ja Johanneksen kiivastumaan niin, että he halusivat Elian tavoin kutsua tulen taivaasta tuhoamaan mokomat. Jeesus nuhteli heitä muistuttaen, että Hän ei tullut kadottamaan ihmisten sieluja vaan pelastamaan (9:52-56). Maailma on täynnä vääryyttä, kovuutta, moraalittomuutta, epäoikeudenmukaisuutta ja vihaa. Ratkaisu ongelmiin ei ole se, että tuhoamme väärintekijät kutsumalla tulen taivaasta, jolloin syyllistymme samaan, mistä toisia syytämme. Kova ja sydämetön lain saarna tai Raamatulla päähän lyöminen ei saa ihmisiä kääntymään ja muuttumaan (Gal. 3:2). Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa tekee sen.

Rakastetaan ihmisiä Jeesukselle.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Hämmästyttävää

"Kaikki olivat hämmästyksen vallassa, kun näkivät Jumalan voiman ja suuruuden." (Luuk. 9:43)

Eräs isä oli hädissään ainoan poikansa tähden, joka kärsi pahan hengen hyökkäyksistä. Jeesus pyysi pojan luokseen ja käski saastaista henkeä poistumaan ja paransi pojan (9:38-42). Jeesus osoitti sanoissaan ja toimissaan Jumalan valtakunnan voiman ja todellisuuden, mikä sai kaikki hämmästyksen valtaan. Jeesus antoi opetuslapsilleen vallan kaikkea vihollisen voimaa vastaan ja myös heidän julistustaan ja tekojaan ihmeteltiin (10:19). Ihmiset olivat hämmästyksestä suunniltaan ramman parantumisen johdosta (Apt. 3:10). Apostolien rohkeus sai neuvoston jäsenet ihmettelemään (Apt. 4:13). Sergius Paulus ihmetteli Herran opin voimaa ja uskoi nähdessään, mitä tapahtui (Apt. 13:12). Heidän uskonsa oli dynaamista ja se vaikutti voimallisesti. Milloin ihmiset ovat viimeksi tulleet kosketetuiksi niiden tekojen kautta, joita Pyhä Henki on vaikuttanut meissä? Missä on vika, jos uskomme ennemmin saa haukottelemaan kuin kiinnostumaan?

Ollaan rohkeita Herrassa.