keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Huikeita lupauksia

”Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne.” (Hes. 36:26)

Ihmiselle itselleen oli ja on täysin mahdotonta elää Jumalan mielen mukaisesti. Sen tähden Jumala lupasi, että hän tulee antamaan meille uuden sydämen ja uuden hengen sisimpäämme. Hän lupasi myös, että hän vuodattaa henkensä kaikkiin ihmisiin niin, että pojat ja tyttäret profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia (Jooel 3:1-2). Hän lupaa meille uuden kyvyn kuulla häntä ja elää hänen yhteydessään. Pääsemme osalliseksi tästä kaikesta Jeesuksen kautta, joka sanoo: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden, Pyhän Hengen, virrat." (Joh. 7:37-39) Se, minkä Isä oli luvannut ja mistä Jeesus oli puhunut täyttyi helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin (Apt. 1:4-5). Jokainen, joka on Kristuksessa on uusi luomus (2. Kor. 5:17) ja saa elää joka päivä Pyhän Hengen voimassa. 

Tartu lupauksiin.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Raamattuhaaste

”Tulkaahan kuulemaan, millainen sana on tullut Herralta.” (Hes. 33:30)

Jumala puhui profeettojensa kautta kansalle, mutta heidän tehtävänsä ei ollut helppo. Ei myöskään Hesekielin. Monet tulivat hänen luoksensa niin kuin oli tapana ja he istuivat hänen edessään, kuten Jumalan kansan kuului. He kuuntelivat hänen sanojaan, jotka Jumala oli käskenyt puhua, mutta he eivät kuitenkaan tehneet niiden mukaan (33:31). Miten on meidän laitamme? Elämmekö me Jumalan sanan mukaan (Luuk. 6:46)? Kuinka usein me Jeesuksen omat menemmekään jumalanpalveluksiin ja kokouksiin tapamme mukaisesti kuuntelemaan toisten valmiiksi pureksimia ajatuksia? Istumme puolitoista tuntia penkissä hymyillen ja välillä päätämme nyökytellen, mutta pullakahvit juotuamme elämä jatkuu niin kuin aina ennenkin. Mitä jos tarttuisimme päivittäin Raamattuumme ja alkaisimme itse lukea sieltä Herran sanaa. Eikä vain lukea, vaan myös miettiä, millä tavalla meidän tulisi laittaa sitä käytäntöön elämässämme ja myös tehdä niin. 

Otatko haasteen vastaan?

maanantai 29. tammikuuta 2018

Periaatteen miehiä

”Sillä ei ole muuta Jumalaa, joka voisi pelastaa niin kuin tämä.” (Dan. 3:29)

Kuningas Nebukadnessar oli teettänyt kultaisen kuvapatsaan, jota kaikkien oli kumarrettava rangaistuksen uhalla (3:1-6). Pian hänelle tultiin kertomaan, että kolme miestä, Sadrak, Meesak ja Abed-Nego, eivät välittäneet käskystä eivätkä kumartaneet kuvapatsasta. Heidät tuotiin kuninkaan eteen ja heille annettiin vielä mahdollisuus toimia toisin, mutta he pysyivät lujina. He sanoivat kuninkaalle, että Jumala voi kyllä pelastaa heidät, mutta vaikkei pelastaisikaan, niin he eivät tulisi koskaan palvelemaan hänen jumaliaan tai kumartamaan tuota patsasta. Pätsi kuumennettiin normaalia kuumemmaksi ja miehet heitettiin sinne. Kaikkien yllätykseksi he näkivät heidän kulkevan siellä vahingoittumattomina neljännen, Jumalan Pojan näköisen, miehen kanssa, joten kuningas käski heitä tulemaan ulos ja kuulutti kaikille, että on vain yksi oikea Jumala (3:8-29). Muutos ei tapahdu myötäilemällä tai helpoimman kautta, mutta Jeesus on luvannut olla aina kanssamme (Matt. 28:20).

Pysytään lujina.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Luja päätös

”Mutta Daniel päätti lujasti olla saastuttamatta itseään.” (Dan. 1:8)

Daniel oli periaatteen mies. Hänet oli viety ystäviensä kanssa vihamieliseen ympäristöön ja vieraan uskonnon keskelle, jossa heihin oli tarkoitus muovata uusi identiteetti nimen vaihdoksen ja kolmivuotisen koulutuksen myötä. Heidän odotettiin myös syövän epäjumalille uhrattua ruokaa, mutta Daniel päätti lujasti, ettei saastuttaisi itseään kuninkaan herkuilla ja se kannatti (1:18-20). Kulttuuri, jonka keskellä he joutuivat elämään ja kasvamaan, ei onnistunut muovaamaan heitä, vaan he saivat muovata sitä Jumalan kunniaksi. Meitä ei ole kutsuttu piiloutumaan kirkon seinien sisälle tai mukautumaan tämän maailman menoon ja arvoihin, vaan elämään Jumalan tahdon mukaista elämää sen keskellä (Room. 12:2). Meidät on kutsuttu vaikuttamaan ympäristöömme ja laajentamaan Jumalan valtakuntaa sanoin, teoin ja ihmein, sillä hän, joka on meissä on suurempi kuin se, joka on maailmassa (1. Joh. 4:4).

Sitoudutaan Jeesukseen.

lauantai 27. tammikuuta 2018

Ylösnousemusvoimaa

”Haluan tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman.” (Fil. 3:10)

Jeesuksen Kristuksen tunteminen oli Paavalille paljon arvokkaampaa kuin mikään muu asia maailmassa. Kohdattuaan ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesuksen Damaskoksen tiellä (Apt. 9:3-5), kaikki hänen omat saavutuksensa menettivät merkityksensä, kun hän tajusi, ettei voi ansaita niiden avulla pelastusta (3:3-9). Paavali halusi kasvaa Jeesuksen tuntemisessa ja tulla hänen kaltaisekseen. Hän kuitenkin ymmärsi, ettei voisi koskaan saavuttaa tuota päämäärää omassa voimassaan, sillä tuon muutoksen saa aikaan yksin Jumala, joka vaikuttaa meissä sekä tahtomisen että tekemisen (2:13). Sen tähden hän halusi tuntea paremmin Herransa ja hänen ylösnousemuksensa voiman. Ja näin myös varmasti tapahtui, kun katsomme, mitä kaikkea Jumala teki ja vaikutti Paavalin elämän kautta. Kun me koemme heikkoutta uskossamme, palvelutehtävässämme tai seurakunnassamme, saamme Paavalin tavoin etsiä Jeesuksen elämää muuttavan voiman kokemista ja vaikutusta elämäämme.

Se on ihan raamatullista.

perjantai 26. tammikuuta 2018

Loistava juttu

”Te loistatte siinä kuin tähdet maailmassa.” (Fil. 2:15)

Meidät on kutsuttu loistamaan kuin tähdet tämän kieroutuneen ja turmeltuneen maailman keskellä. Ja kyllähän me loistamme! Olemme istuneet vuosikymmeniä kirkon penkissä kuunnellen sanan opetusta ja olemme loistavat latelemaan mielenkiintoista nippelitietoa Raamatusta. Olemme todella loistavia myös toisten uskovien arvostelussa ja virheiden löytämisessä heidän opissaan ja elämässään. Ja voi sitä loisteen määrää, mikä löytyy sunnuntaisin neljän seinän sisältä! Toki joku aina välillä muistuttaa siitä, että meidän tulisi loistaa seinien ulkopuolella, maailman keskellä, jossa elämme. Silloin syöksymme ihmisten kimppuun meteoriparven lailla, josta on kutsuva loiste kaukana. Mitä jos alkaisimme rukoilla ihmisten puolesta ja rakastaa heitä enemmän? Mitä jos pitäisimme tarjolla elämän sanaa myös niin, että Jumalan valtakunta saisi murtautua heidän keskelleen parantaen, eheyttäen, herättäen ja vapauttaen (Matt. 10:7-8)? Voisiko sellainen loiste kutsua heitä kotiin?

Loistetaan maailmassa.

torstai 25. tammikuuta 2018

Voitto, ei tappio

”Se, mitä minulle on tapahtunut, onkin koitunut evankeliumin menestykseksi.” (Fil. 1:12)

Asiat eivät ole aina siten, miltä ensisilmäyksellä saattaa näyttää. Tilanteet, jotka inhimillisesti katsottuna näyttävät tappiolta, saattavatkin lopulta kääntyä voitoksi Jumalan avulla, sillä kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa (Room. 8:28). On kyse asenteesta ja näkökulmasta. Paavali ymmärsi, että hänen vankeutensa oli Jumalan avaama mahdollisuus julistaa evankeliumia paikassa, jonne hän ei olisi omasta tahdostaan mennyt, ja henkilöille, joita hän ei olisi muualla kohdannut. Niinpä häntä vartioivien sotilaiden lisäksi monet muutkin saivat kuulla pelastuksesta, joka on tarjolla uskon kautta Jeesukseen. Paavalin esimerkki rohkaisi myös muita uskovia puhumaan Jumalan sanaa ilman pelkoa (1:13-14). Kaikki koitui todellakin evankeliumin hyväksi. Jospa mekin voisimme elää Paavalin tavoin kaiken keskellä sillä tavoin, että Jeesus Kristus tulisi rohkeasti ylistetyksi meidän elämämme kautta (1:20-21).

Katsotaan asioita toisin.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Tarpeellinen varustus

”Vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevässä voimassaan.” (Ef. 6:10)
Me olemme sotatantereella, vaikka moni kuvitteleekin olevansa päiväkävelyllä aurinkoisessa puistossa. Päiväkävelyllä ei tarvita vahvistusta eikä väkevää voimaa, mutta voidaksemme kestää paholaisen juonet, pysyäksemme pystyssä ja tehdäksemme vastarintaa, tarvitsemme Jumalan meille antamaa taisteluvarustusta (6:11-13). Aivan liian monet yrittävät taistella kiusauksia ja syntiä vastaan tai yrittävät täyttää meille annetut kehotukset omassa voimassaan, mutta epäonnistuvat pyrkimyksissään kerta toisensa jälkeen. Aivan liian monet yrittävät toteuttaa Jumalan heille antamaa kutsumusta omassa voimassaan, minkä vuoksi he ennen pitkää väsyvät, luopuvat unelmastaan ja ajattelevat pettyneinä, ettei heidän kenties ollutkaan tarkoitus tehdä merkittäviä asioita Jumalalle. Vihollinen onnistuu varmasti juonissaan, jos yritämme selvitä omin voimin. Me tarvitsemme Jeesusta ja hänen apuaan. Pyydetään sen tähden hänen voimaansa rukoillen ja anoen Pyhän Hengen antamin voimin (6:18).

Vahvistu Herrassa.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Valossa

”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valo Herrassa. Vaeltakaa valon lapsina.” (Ef. 5:8)

Jeesuksen omina meidät on kutsuttu elämään erilaista elämää kuin maailma ympärillämme. Valitettavan moni itseään Jeesukseen uskovaksi kutsuva etsii kuitenkin mallia elämäntapaansa samoista lähteistä kuin ne, jotka vähät välittävät Jumalan sanasta ja sen ohjeista. Ilta toisensa jälkeen he istuvat televisioruutujen edessä ja ruokkivat sisintään haureudella, saastaisuudella ja rivouksilla, joita ei pitäisi edes mainita Jeesukseen uskovien keskuudessa (5:3-4). Päinvastoin meidän tulee tulla kaikessa vaelluksessamme pyhiksi, niin kuin on meidän kutsujammekin (1. Piet. 1:15-16). Ei siis osallistuta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan tutkitaan Raamatun sanan äärellä, mikä on Herralle mieluista (5:10-11). Annetaan Jeesuksen Kristuksen valaista sisimpämme ja herättää meidät ymmärtämään ja näkemään, kuinka meidän tulisi elää, jotta eläisimme viisaasti. Elämme haastellista aikaa ja emme selviä yksin, joten annetaan Herran täyttää meitä Hengellään (5:14-18).

Loista!

maanantai 22. tammikuuta 2018

Ei nukuta

”Nyt on rauha, ei mitään hätää.” (1. Tess. 5:3)

Olemme saaneet elää maassamme vuosikymmenniä kestänyttä rauhan aikaa, mutta turvallisuuttamme kohtaan on noussut haasteita yhdessä muun maailman kanssa. Siitä huolimatta luottamus turvalliseen ja rauhalliseen elämään on vahvoilla ja harva kokee huolta tämän rauhan mahdollisesta horjumisesta. ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää!” sanotaan. Miten on asian laita kirkossamme ja seurakunnissamme? Kuuluuko kokoontumisissamme vielä julistusta Jeesuksen paluusta vai olemmeko unohtaneet, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä (5:2)? Jeesus itse vertasi paluunsa hetkeä Nooan päiviin. Ennen vedenpaisumusta ihmiset elivät elämänsä arkea varmoina siitä, että huomispäivä tulee samalla tavoin kuin aina ennenkin. He heräsivät todellisuuteen liian myöhään (Matt. 24:37-39). Tuon päivän ei tulisi kuitenkaan yllättää Jeesukseen uskovia, sillä meidät on kutsuttu valvomaan ja olemaan raittiit (5:4-6). Vaelletaan siis valvoen ja kutsutaan muitakin elämään pelastettuina Jeesuksen yhteydessä. 

Ei nukuta!

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Eteenpäin

”Herrassa Jeesuksessa me pyydämme ja kehotamme teitä edistymään siinä yhä enemmän.” (1. Tess. 4:1)

Opetuslapsen elämään kuuluu nimensä mukaisesti oppiminen ja kasvu. Tessalonikilaiset olivat oppineet ja laittaneet käytäntöön sen, kuinka heidän tuli elää ja vaeltaa ollakseen Jumalalle mieleen. Oppimisen ja kasvun ei ole kuitenkaan tarkoitus pysähtyä, minkä vuoksi Paavali kehotti heitä Jeesuksen nimessä edistymään siinä ja pyrkimään yhä parempaan. Näemmekö me elämässämme ja uskon vaelluksessa kasvua? Jumalan tahto on, että me pyhitymme (4:3). Siinä ei ole kuitenkaan ensisijaisesti kyse meidän erinomaisuudestamme ja kurinalaisuudestamme, vaan pikemminkin siitä, että suostumme armon kasvatettaviksi (Tiit. 2:12), Jeesuksen hallittavaksi ja annamme hänen tehdä työtään meissä Pyhän Henkensä kautta. Vaikka kenenkään meidän kasvuprosessi ei tule täydelliseksi täällä ajassa, saamme pyrkiä päivä päivältä parempaan ja voimme olla esimerkillämme rohkaisemassa muita kokosydämiseen Jeesuksen seuraamiseen. Muuttunut elämä on myös voimakas todistus niille, jotka eivät vielä usko (1. Piet. 2:12).

Pyritään parempaan.

lauantai 20. tammikuuta 2018

Eläviksi tehdyt

"Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikkomuksiinne ja synteihinne." (Ef. 2:1)

Me vaelsimme ennen tämän maailman menon mukaan, totellen sielunvihollista, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Heidän joukossaan mekin elimme ennen noudattaen ja tyydyttäen lihan ja mielen haluja, ja olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin. Mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, on rakastanut meitä ja suuressa rakkaudessaan tehnyt meidät, jotka olimme rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Jumala on herättänyt ja asettanut meidät yhdessä hänen kanssaan istumaan taivaallisiin Jeesuksessa Kristuksessa, osoittaakseen tulevina aikakausina ylenpalttisen runsasta armoaan hyvyydessään meitä kohtaan. Armosta me olemme pelastetut uskon kautta, emme itsemme kautta – se on Jumalan lahja – emme tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla. Me olemme hänen tekonsa, luodut Jeesuksessa Kristuksessa toteuttamaan niitä hyviä töitä, jotka Jumala on ennalta valmistanut (2:2-10).

Olet elossa - elä!

perjantai 19. tammikuuta 2018

Ketä miellytät?

”Me puhumme, emme miellyttääksemme ihmisiä vaan Jumalaa, joka koettelee sydämemme.” (1. Tess. 2:4)

Ei ole aina itsestäänselvää, että pyrimme miellyttämään puheillamme ennen kaikkea Jumalaa. Ulkoinen paine maailman taholta on paikoitellen niin voimakas, ettei uskalleta puhua asioista niiden oikeilla nimillä, sanoa syntiä synniksi tai pysyä Jumalan sanassa, maksoi, mitä maksoi. Jumalan sana on monella kohtaa aivan ehdoton, etenkin siinä, miten tulee suhtautua syntiin ja miten ihminen pelastuu. Jos emme uskalla sanoa yleisen mielipiteen tähden syntiä synniksi, jää myös parannus tekemättä ja synnit anteeksisaamatta. Apostolit eivät taipuneet ympäröivän yhteiskunnan arvoihin, toiveisiin tai odotuksiin. He eivät tavoitelleet omaa etuaan, vaan julistivat uskollisesti Jumalan sanan totuutta (2:3-6). He saivatkin nähdä Jumalan vahvistavan julistetun sanan Pyhän Hengen voimallisen vaikutuksen kautta (1:5). Ei siis puhuta, että saisimme ihmisiltä hyväksyntää, vaan julistetaan täyttä evankeliumia Hengessä ja totuudessa.

Kestävätkö sanamme koetuksen?

torstai 18. tammikuuta 2018

Ulkoistettu rakkaus

”Kantakaa toistenne kuormia, niin täytätte Kristuksen lain.” (Gal. 6:2)

Eräs seurakuntalainen tuli puhumaan mieltään painavasta asiasta kirkkoherralleen. "Miksei seurakunta tee yhtään mitään vanhainkodissa asuvan liikuntakyvyttömän seurakuntalaisemme X hyväksi?" hän aloitti. "Siellä hän istuu pyörätuolissaan päivät pitkät ja seurakunta ei välitä." Kirkkoherra sanoi hänelle, että hän oli käsittänyt tämän itsensä käyvän päivittäin tapaamassa tuota ikääntynyttä seurakuntalaista. "Niin minä käynkin! Mutta miksei seurakunta tee mitään?" kuului ärtynyt vastaus. "Mutta sinähän kuulut seurakuntaamme, joten olen ajatellut asian olevan kunnossa", kirkkoherra totesi. Seurakunta ja kirkko on Jeesukseen uskovien yhteisö, jossa jokainen on kutsuttu elämään uskoa todeksi arjen keskellä. Meidän on helppo väistää omaa vastuutamme Jumalan valtakunnan työssä, jos ulkoistamme kaiken seurakunnan, kirkon tai järjestön palkatuille työntekijöille. Jokainen meistä on kutsuttu kantamaan toisten kuormia ja meidän ei tule väsyä hyvän tekemiseen (6:9).

Olet osa vastausta.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Ojasta allikkoon

”Te olette langenneet pois armosta.” (Gal. 5:4)

Kuinka ihmeessä armosta voi langeta pois? Helposti. Galatalaisetkin aloittivat uskonvaelluksensa hyvin - he suorastaan lensivät, mutta jotain tapahtui (5:7). He joutuivat eroon Jeesuksesta ja lankesivat pois armosta, koska yrittivät tulla Jumalalle kelpaaviksi Mooseksen lain kautta ympärileikkauttamalla itsensä (5:3-4). Sama vaara vaanii meitä. Ei niin, että ympärileikkauttaisimme itsemme, vaan että yritämme ansaita omilla teoillamme Jumalan hyväksynnän ja pelastuksen, mikä annetaan lahjaksi uskon kautta Jeesukseen. Mutta me voimme langeta armosta myös toisella tavoin: Voimme sallia syntiä elämässämme. Täydellinen armahdus ja anteeksianto ei kuitenkaan anna lupaa elää tietoisesti synnissä (Tiit. 2:11-14). Meidät on kutsuttu vapauteen Kristuksessa, mutta meidän ei tule antaa tuon vapauden olla yllykkeenä lihalle, joka sotii Henkeä vastaan. Annetaan Hengen ohjata elämäämme, niin me emme toteuta vanhan luontomme himoja (5:13-18). 

Elä ja vaella Hengessä.

tiistai 16. tammikuuta 2018

Alkeisvoimia

”Miksi te taas käännytte noiden heikkojen ja arvottomien alkeisvoimien puoleen? Tahdotteko jälleen tulla niiden orjiksi?” (Gal. 4:9)

Meistä ei ollut auttamaan itseämme, mutta Jumala osoitti rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Jeesus kuoli puolestamme, kun vielä olimme syntisiä ja sovitti meidät Jumalan kanssa (Room. 5:6-10). Paavali maalaa Galatian seurakuntien silmien eteen tämän Jumalan ainutlaatuisen pelastussuunnitelman: "Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti Poikansa lunastamaan vapaiksi lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan." (4:4) Silloin, kun nämä eivät tunteneet Jumalaa, he palvelivat jumalia, jotka eivät todellisuudessa ole jumalia ja nyt he halusivat jälleen tulla niiden orjiksi (4:8-9). Miten surullista? Mutta miten on meidän laitamme? Luotammeko yksin Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa? Valitettavan monet itseään kristityiksi sanovat kääntyvät arvottomien alkeisvoimien puoleen. Horoskoopit, jooga, mindfullness ja reikihoidot ovat saaneet sijaa heidän elämässään, kun Raamattu pölyttyy kirjahyllyssä ja rukoilla ei ehdi. Me emme ole enää orjia vaan Jumalan lapsia (4:7).

Tee pesäero vanhaan!

maanantai 15. tammikuuta 2018

Hyviä kysymyksiä

"Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako te saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?" (Gal. 3:2)

Te aloititte Hengessä, lihanko mukaan nyt pyritte päämäärään (3:3)? Antaako hän teille Hengen ja tekeekö hän voimatekoja teidän keskuudessanne lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta (3:5)? Paavali esitti tärkeitä kysymyksiä Galatiassa oleville seurakunnille, jotka hän oli perustanut ensimmäisellä lähetysmatkallaan. Jeesukseen uskovat olivat ottamassa askelta taaksepäin pyrkiessään ansaitsemaan pelastusta omilla teoillaan ja lisäilemällä omia ansioitaan Jeesuksen täydelliseen työhön. Niinpä Paavali herätteli heitä kysymyksillään muistamaan, että he eivät olleet onnistuneet ansaitsemaan omilla teoillaan ja lakia noudattamalla uutta elämää, Pyhää Henkeä tai voimatekoja. Ne kaikki olivat Jumalan lahjaa, jotka vastaanotettiin uskon kautta Jeesukseen. Kukaan ei pelastu tekojen kautta, vaan me kaikki pelastumme yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen tähden (Ef. 2:8-10) ja me saamme elää ja kasvaa Jeesuksen opetuslapsina Pyhän Hengen voimassa.

Kaikki on lahjaa.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Kasvokkain

”Minä vastustin häntä vasten kasvoja, koska hän oli antanut aihetta moitteeseen.” (Gal. 2:11)

Pietari ei ollut immuuni tekopyhyydelle. Hänellä ei ollut mitään ongelmaa sen kanssa, että hän ruokaili pakanuudesta kääntyneiden kristittyjen kanssa yhdessä, sillä pelastus Jeesuksessa Kristuksessa yhdisti heitä. Mutta hän vetäytyi syrjään ateriayhteydestä, kun paikalle tuli Jerusalemista Jaakobin luota juutalaiskristittyjä. Hän halusi osoittaa näille olevansa jotain muuta kuin oikeasti oli ja niinpä hänen tekopyhyytensä tempaisi mukaan muitakin. Mitä Paavali teki, kun näki, etteivät he kulkeneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, vaan voisivat vahingoittaa käytöksellään seurakuntaa? Puhuiko hän asiasta Pietarin selän takana? Kirjoittiko hän kirjeen muille apostoleille varoittaakseen Pietarista? Ei! Hän nosti kissan pöydälle ja nuhteli Pietari kaikkien kuullen (2:12-14). Joskus vilpittömimmätkin Jeesuksen seuraajat, jopa hengelliset johtajat, tekevät virheitä. Silloin ei ole selkäänpuukotuksen, Facebook-postauksen tai lehtijutun vaan rakkaudellisen, kasvokkain tapahtuvan nuhtelun aika.

Kohdataan kasvotusten.

lauantai 13. tammikuuta 2018

Hyvä syy kiittää

”Jumalaa ylistettiin minun tähteni.” (Gal. 1:24)
Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät (1:4). Kun Jumalan armo Jeesuksessa kirkastuu ihmiselle ja hän saa uudestisyntyä henkilökohtaiseen uskoon, se muuttaa usein ihmisen elämän suunnan täydellisesti. Näin kävi Paavalin kohdalla hänen kohdatessaan Jeesuksen ja pian kerrottiin, että entinen vainooja julistaa evankeliumia Jeesuksesta (1:23), mikä sai monet ylistämään ja kiittämään Jumalaa. Jeesukseen uskovat olivat iloisia taatusti jo siitä, että Paavali oli saanut pelastua, mutta ylistykseen antoi taatusti lisäpotkua se, että hän myös rohkeasti todisti uskostaan. Mitä jos mekin alkaisimme Jeesuksen omina elää - ellemme jo elä - sellaista elämää, että meidän tähtemme ylistettäisiin Jumalaa, sillä siihenhän meidät on kutsuttu ja tarkoitettu (Matt. 5:13-16). Me emme ole saaneet pelkuruuden Henkeä, joten ei hävetä todistaa Herrastamme, missä, milloin ja miten Jumala tahtookaan meitä käyttää (2. Tim. 1:7-8). Yksi on varmaa: Hän tahtoo käyttää meistä jokaista.

Annetaan syitä kiitokseen.

perjantai 12. tammikuuta 2018

Lipevät

”Lipevillä sanoilla ja kauniilla puheilla he pettävät vilpittömien sydämet.” (Room. 16:18)

Tänä päivänä voimme kuulla monenlaista raamatunopetusta monien eri kanavien kautta. Olipa sitten kyse hengellisistä kirjoista, TV-ohjelmista, jumalanpalvelussaarnoista, Facebook-postauksista, Youtube-videoista, kristillisistä nettisivuista tai blogeista, meidän tulee arvioida sisältöä Raamatun sanalla (Apt. 17:10-12). Liikkeellä on tänäänkin monia, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja viettelevät meitä pois Jumalan sanan perustalta (16:17). Toiset rohkaisevat lipevillä sanoillaan uskovia  luopumaan Raamatun sanasta ja toimimaan sitä vastaan. Toiset näkevät vaaroja ja harhaoppeja kaikkialla - sielläkin, missä niitä ei välttämättä ole - ja pelottelevat vilpittömiä uskovia puheillaan. Toiset kehuvat kauniilla puheillaan oman seura- tai kirkkokuntansa perinteitä, toimintamalleja ja liturgioita, vaikka Raamattu olisikin niistä eri mieltä. Jeesuksen omaa, joka lukee ja tutkii itse päivittäin Raamattua, ei lipevät sanat ja kauniit puheet pääse pettämään niin helposti kuin sellaista, joka ei tunne Raamattuansa.

Lue sanaa.

torstai 11. tammikuuta 2018

Kehumisen aihetta

”Minun kerskaukseni on siis Kristuksessa Jeesuksessa palvellessani Jumalaa.” (Room. 15:17)

Paavali rakensi koko elämänsä Jeesuksen Kristuksen varaan. Hän halusi olla rohkea ja tuottaa elämällään kunniaa Jeesukselle palvellessaan Jumalaa (Fil. 1:20-21). Hän julisti rohkeasti ristiinnaulittua Jeesusta Kristusta kaikkialla. Hänen puheensa ei ollut kuitenkaan pelkkää älyllistä ja retorista pikkukivaa kikkailua muutaman vitsin kera, jotta kuulijat eivät pitkästyisi. Hän ilmensi kaikessa myös Pyhän Hengen voimaa, jottei ihmisten usko perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan (1. Kor. 2:2-5). Jeesus vaikutti voimallisesti Paavalin kautta saattaakseen maailman kansat kuuliaisiksi - olipa sitten kyse sanoista, teoista, tunnusteoista tai ihmeistä (15:18-19). Miten on meidän laitamme? Onko meidän kerskauksemme pelkästään Jeesuksessa vai tykkäämisissä, väkimäärissä ja kolehdeissa? Onko meidän työssämme nähtävissä Jumalan voima ja seuraavatko ihmeet ja tunnusteot julistustamme? Pyydetään Jumalalta rohkeutta ja rukoillaan myös toistemme puolesta (15:30).

Palvellaan Herraa.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Korkeat kierrokset

”Käyttäytykää viisaasti ulkopuolisia kohtaan ja ottakaa huomioon oikea hetki.” (Kol. 4:5)

Viisas, kohtelias, rakkaudellinen, kunnioittava ja toiset huomioon ottava käytös ei tapahdu Jeesuksenkaan seuraajan elämässä itsestään. On kyse valinnoista, joita me teemme Jumalan armosta ja Pyhän Hengen voimassa. Jokaisen meistä olisi hyvä muistaa, ettei kukaan meistä elä itseämme varten, vaan me elämme Herralle (Room. 14:7-8). Joskus on hyvä pysähtyä miettimään sitä, kuinka käyttäydymme ja toimimme suhteessa toisiin ihmisiin - sekä uskoviin että ulkopuolisiin. Valitettavan moni katsoo oikeudekseen käyttäytyä kuin norsu posliinikaupassa puolustaessaan omaa uskonnäkemystään ja hyökätessään apinanraivolla toisella tavoin ajattelevia kohtaan. Kun kierrokset nousevat, olisi hyvä pysähtyä miettimään hetkeksi, kirkastaako käytöksemme Jeesusta ja antaako se ulkopuolisille oikean kuvan. Aivan liian moni uskova antaa sen hyvän, mitä meillä on, herjattavaksi käyttäytymisellään. Tavoitellaan siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme (Room. 14:16-19). 

Käyttäydytään viisaasti.

tiistai 9. tammikuuta 2018

Herää unesta!

”Teidän on jo aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun tulimme uskoon.” (Room. 13:11)

‭‭Jeesuksen paluu kunniassa ja kirkkaudessa on jälleen päivän lähempänä riippumatta siitä, mitä jotkut siitä ajattelevat tai sanovat (2. Piet. 3:3-4). On aika herätä unesta! Meidän on aika herätä parannukseen ja hengelliseen uudistukseen. Ei mässäilyssä, ei juopottelussa, ei haureudessa, ei irstaudessa, ei riidassa, ei kateudessa tai himojen vallassa, vaan Jeesuksessa Kristuksessa pysyen ja hänessä eläen (13:13-14). On aika herätä unesta! Meidän on aika herätä ja ymmärtää, ettei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, vaan hän on pitkämielinen meitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen vaan että kaikki kääntyisivät (2. Piet. 3:9). Sen tähden meidän tulee Pyhän Hengen voimassa julistaa ja opettaa Jeesusta Kristusta rakkaudella ja kaikella viisaudella, jotta mahdollisimman moni saisi turvautua uskossa häneen (Kol. 1:28-29). Vielä on aikaa tehdä työtä (Joh. 9:4).

On aika herätä unesta!

maanantai 8. tammikuuta 2018

Somemyrsky

”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.” (Room. 12:21)

Elämme ajassa, jossa asioihin reagoidaan nopeasti ja aggressiivisesti. Olipa kyse yrityksen huonosti suunnitellusta mainonnasta, jonkun henkilön ajattelemattomasta twiitistä tai sopimattomasta käytöksestä, niin hetkessä nousee somemyrsky, joka ei vaimene, ellei joku joudu vastuuseen. Pienetkin asiat voivat saada suhteettomat mittasuhteet ja tuhota oikeasti ihmisten elämän, mutta sitä ei ole aikaa pohtia, koska uusi myrsky odottaa nostattamistaan. Valitettavasti suuri joukko kristittyjä toimii täsmälleen samalla tavoin omissa kanavissaan, vaikka heidän tulisi elää toisella tavoin kuin maailma heidän ympärillään. Meidän tulee elää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa, miläli se meistä riippuu. Koston, vihan ja pahan puhumisen tai kirjoittelun sijaan, meidät on kutsuttu rakastamaan ja tekemään hyvää (12:17-20). Pahaa ei voiteta pahalla eikä vihaa voiteta vihalla, vaan ne voitetaan Hengen vaikuttamalla radikaalilla rakkaudella. Ei lähdetä synnyttämään ja vahvistamaan somemyrskyjä, vaan siunataan ihmisiä, sillä siihen meidät on kutsuttu (1. Piet. 3:9).

Voitetaan paha hyvällä.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Avunhuuto

Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” (Room. 10:13)

On vain yksi nimi, jonka avuksi huutaminen pelastaa ihmisen. Jeesus Kristus (Apt. 4:12). Mutta kuinka ihmiset voivat huutaa avukseen häntä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa häneen, ellei kukaan kerro heille Jeesuksesta ymmärrettävällä tavalla (10:14-15). Henkilökohtainen usko on erittäin hyvä asia, mutta sitä ei ole tarkoitettu hävettäväksi tai piilotettavaksi yksityisasiaksi, sillä meidän tulisi olla Jeesuksen todistajia aina ja kaikkialla (10:9-10). Lähellämme olevat ihmiset, olivatpa he sitten nimikristittyjä tai muiden uskontojen edustajia, tarvitsevat vierelleen Jeesuksen opetuslapsia, jotka elävät uskoaan todeksi. Heillä on oikeus kuulla ja kokea evankeliumin julistusta sanojen, tekojen ja tunnustöiden kautta niin, että he voivat ottaa vastuullisesti kantaa Jeesuksen kutsuun seurata häntä. Me olemme liian kauan paenneet ja väistelleet omaa vastuutamme Jeesuksen todistajana, joten olisiko aika polvistua, pyytää anteeksi ja lähteä Hengen voimassa liikkeelle, jotta mahdollisimman moni saisi huutaa avukseen Jeesusta.

On aika herätä!

lauantai 6. tammikuuta 2018

Vaikuttavaa uskoa

”Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.” (Kol. 1:13)

Moni suomalainen kuvittelee, että kristityn elämän ydin on siinä, että käy jumalanpalveluksessa kerran vuodessa tai kymmenessä. Jeesuksen seuraaminen on kuitenkin paljon enemmän kuin uskonnollisuutta ja kirkon seinien sisäpuolella istumista. Kun ihminen oppii tuntemaan Jumalan armon totuudessa, se alkaa kantaa hedelmää niin yksilössä kuin laajemmassakin uskovien yhteydessä (1:6). Rakkaus Hengessä kasvaa ja me opimme tuntemaan Jumalan tahtoa kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärryksessä. Jumalan valtakunnan edustajina me alamme elää Herramme kunniaksi ja kaikessa hänelle mieliksi. Me saamme kasvaa myös Jumalan tuntemisessa ja hyvissä teoissa (1:8-10). Uskomme on tarkoitus näkyä ja tulla ilmi elämässämme ja sen kautta, jotta voisimme olla johdattamassa mahdollisimman monia Jeesuksen yhteyteen ja tehdä heistä hänen opetuslapsiaan (Room. 10:14-15). Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon meitä tässä (1:11).

Elävä usko näkyy.

perjantai 5. tammikuuta 2018

Sydämen kipua

”Minulla on suuri murhe ja jatkuva tuska sydämessäni.” (Room. 9:2)

Paavali ilmaisi avoimesti voimakkaan totuuden, jonka Pyhä Henki oli laskenut hänen sydämelleen ja joka raastoi hänen sisintään. Hänellä oli suru ja huoli niistä kansaansa kuuluvista ”veljistä”, jotka eivät tunteneet henkilökohtaisesti Jeesusta Kristusta. Hän olisi itse ollut jopa valmis ottamaan kantaakseen heidän rangaistuksensa, jos se olisi voinut pelastaa heidät (9:1-3). Tottahan Paavali tiesi, että yksin Jeesus voi pelastaa ihmisen, mutta hänen sanoissaan kaikuu se syvä rakkaus ja huoli, jota hän koki ihmisten iankaikkisista sieluista. Onko meillä hätää ja murhetta niistä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta? Oli sitten kyse perheenjäsenistä, sukulaisista, ystävistä, työtovereista, naapureista tai ventovieraista lähellä ja kaukana. Olemmeko me valmiit uhraamaan aikamme, rahamme, taitomme, mukavuutemme ja turvallisuutemme, jotta mahdollisimman moni heistä saisi tulla uskoon? Mitä jos pyytäisimme häntä murtamaan sydämemme kovuuden ja antaisimme itsemme ja koko elämämme täysin tietoisesti Jumalan käyttöön (12:1)?

Viisas voittaa sieluja.

torstai 4. tammikuuta 2018

Hymyä huuleen

”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room. 8:1

Yhteen lukuun mahtuu suuri määrä Jumalan ihania lupauksia. Mikään kadotustuomio ei kohtaa meitä (8:1). Elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut meidät synnin ja kuoleman laista (8:2). Hän tekee eläviksi meidän kuolevaiset ruumiimme Henkensä kautta, joka asuu meissä (8:11). Jumalan Henki johdattaa meitä (8:14). Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia (8:16). Olemme Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa (8:17). Henki auttaa meitä heikkoudessamme ja rukoilee piolestamme sanattomin huokauksin (8:26). Kaikki yhdessä vaikuttaa meidän parhaaksemme, jotka rakastamme Jumalaa (8:28). Jos Jumala on meidän puolellamme, kula voi olla meitä vastaan (8:31) Me saamme täydellisen voiton hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut (8:37). Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta (8:38-39). Meillä ei ole mitään syytä synkistellä tai olla pessimistisiä, sillä meillä on ikuinen turva Jeesuksessa Kristuksessa.

Hymyä huuleen!

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Luvattu

”Minä tuon heidät takaisin siihen maahan, jonka olen antanut heidän isilleen, ja he ottavat sen jälleen omakseen.” (Jer. 30:3)

‭‭”Ikuisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden olen vetänyt sinua puoleeni armosta. Minä rakennan sinut jälleen, sinä tulet rakennetuksi, Israel. Sinä istutat jälleen viinitarhoja Samarian vuorille; istuttajat saavat myös korjata hedelmät. Näin sanoo Herra: Kohottakaa riemuhuuto Jaakobista, iloitkaa ja riemuitkaa hänestä, joka on kansojen pää! Kuuluttakaa, ylistäkää ja sanokaa: ’Pelasta, Herra, kansasi Israelin jäännös.’ Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä. Heidän joukossaan on sokeita ja rampoja, raskaana olevia ja synnyttäjiä. Suurena joukkona he palaavat tänne. Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesivirroille tasaista tietä, jolla he eivät kompastu, sillä minä olen Israelin isä. Kuulkaa Herran sana, te kansat, kuuluttakaa kaukaisilla saarilla ja sanokaa: ’Hän, joka hajotti Israelin, kokoaa sen jälleen, hän vartioi sitä kuin paimen laumaansa.’” (31:3-10)
‭‭
Profetiat toteutuvat.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Luvalliset synnit

Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä?” (Room. 6:2)
‭‭
Meidän tulee elää Jeesuksen omina erilaista elämää, mutta koska me elämme maailmassa, jossa syntiä ei enää pidetä syntinä, olemme huomaamatta antaneet synnille tilaa elämässämme. Yksi tällainen ”luvallinen” synti on valehteleminen. Sorrumme usein valheen kertomiseen pelastaaksemme itsemme hankalasta tilanteesta, suojellaksemme toisten tunteita, välttääksemme riitoja tai näyttääksemme paremmalta. Ongelma on vain siinä, että mitä enemmän me valehtelemme, sitä vaikeampaa meidän on pysyä totuudessa ja lopulta alamme itsekin uskoa omia valheitamme. Mutta kaikkihan niin tekevät! Ihan sama, mitä muut tekevät. Valhe on sielunvihollisen äidinkieli, eikä meidän tule puhua sitä (Joh. 8:44). Meidän on tarkoitus elää uutta elämää Kristuksessa, sillä vanha luontomme on ristiinnaulittu yhdessä Jeesuksen kanssa, ettemme enää palvelisi syntiä (6:1-6). Synti ei ole enää hallitsijamme, joten annetaan siis itsemme ja jäsenemme, kieli mukaan lukien, vanhurskauden aseiksi Jumalalle (6:12-14).

Eletään armossa.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Kansamme turva

”Autuas se kansa, jonka Jumala on Herra.” (Ps. 33:12)

On hienoa, että meillä on presidentti, joka toivottaa uudenvuodenpuheensa päätteeksi Jumalan siunausta, vaikkei se kaikkia miellytäkään. On suurta viisautta ja nöyryyttä muistaa, että kaikkivaltias Jumala on säätänyt ihmisille määräajat ja asumisen rajat (Apt. 17:26). Kansamme turva ei ole viime kädessä kiinni talouskasvusta tai puolustusvoimiemme toimintakyvystä, vaan Jumalan varjeluksesta. Hän katsoo taivaasta ja näkee kaikki ihmiset. Hän valvoo valtaistuimeltaan kaikkia maan asukkaita, sillä hän on luonut meidän kaikkien sydämet ja hän ymmärtää meidän kaikki tekomme. Laitetaan sen tähden tulevan vuoden aikana toivomme hänen armoonsa ja odotetaan Herraa, sillä hän on meidän apumme ja kilpemme - henkilökohtaisessa ja kansakuntamme elämässä (33:13-20). Ei siis jätetä elämäämme pelkästään oman ymmärryksemme varaan, vaan turvataan koko sydämestämme Herraan (Snl. 3:5). Saakoon Jumalan armo olla kaikkien meidän yllämme, kun panemme toivomme häneen (33:22).

Herra, siunaa meitä.