sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Tulevaisuuden toivo

”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)

Vuoden vaihteeseen liittyy paljon odotuksia. Joku odottaa uutta vuotta pelokkain mielin ajatellen, että siitä ei tule yhtään parempi kuin kuluvastakaan vuodesta. Joku odottaa uutta vuotta toiveikkain ajatuksin odottaen, mitä kaikkea hyvää se voikaan tuoda tullessaan. Joku valaa haikein mielin viimeiset uudenvuoden tinat ja yrittää löytää niistä jotain vihjeitä tulevaan vuoteen liittyen. Joku kirjoittaa toiveitaan uudelle vuodelle Toiveiden teltassa toivoen, että edes jotkut niistä toteutuisivat. Joku tekee jälleen kerran uudenvuodenlupauksia päättäen onnistua niiden pitämisessä. Asiassa on vain yksi ”mutta”. Me emme tiedä, mitä huominen tuo tullessaan ja millainen on meidän elämämme (Jaak. 4:14). Jos laitamme toivon ensi vuoden osalta vain itseemme ja näkyviin asioihin, tulemme varmasti pettymään. Voimme kuitenkin laittaa toivomme Jumalaan, joka antaa meille Jeesuksen Kristuksen kautta tulevaisuuden ja toivon. Eikä vain sellaista toivoa, joka kestää ensi vuoden, vaan toivon, joka kantaa meidät aina ikuisuuteen. Etsitään häntä ja huudetaan hänen puoleensa (29:12-13).

Tänään ja huomenna.

lauantai 30. joulukuuta 2017

Täysin riittävää

”Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat.” (Room. 3:22)

Me kaikki olemme samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Mutta me saamme lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jumala on asettanut hänet sovitusuhriksi, sillä hänen verensä tuo uskon kautta sovituksen. Jumala teki tämän osoittaakseen vanhurskautensa nykyajassa: hän on itse vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Missä on siis kerskaus? Se on suljettu pois. Minkä lain perusteella? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain perusteella. Päädymme siis siihen, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta ilman lain vaatimia tekoja (3:23-28). Saamme syntimme anteeksi ja uudestisynnymme yksin armosta, yksin uskosta, yksin Jeesuksen tähden. Emme itsemme, tekojemme tai oman erinomaisuutemme kautta, sillä se on Jumalan lahja (Ef. 2:8-9). Kaikille, jotka ottavat Jeesuksen vastaan ja uskovat hänen nimeensä, saavat voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi (Joh. 1:12).

Jeesus riittää.

perjantai 29. joulukuuta 2017

Ota opiksi

”Ettekö vihdoinkin ota opiksenne ja kuuntele minun sanojani?” (Jer. 35:13)

Jumala lähetti profeetta Jeremian viemään sanan Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille, että nämä vihdoin kuuntelisivat, mitä Jumalalla on heille sanottavana ja olisivat kuuliaisia. Jumala oli kerta toisensa jälkeen lähettänyt heidän luokseen profeettoja sanomaan: ”Palatkaa kukin pahalta tieltänne ja parantakaa tekonne. Älkää seuratko muita jumalia älkääkä palvelko niitä, niin te saatte asua siinä maassa, jonka minä olen antanut teille ja teidän isillenne.” Mutta kuuntelivatko ja tottelivatko he? Eivät. He eivät kallistaneet korvaansa Jumalan puheelle eivätkä kuunnelleet häntä (35:15). Miten mahtaa olla meidän laitamme? Halveksimmeko me hänen hyvyytensä, kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta? Ymmärrämmekö me sen, että Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen vai olemmeko me niin kovia ettemme tahdo kääntyä sydämessämme hänen puoleensa (Room. 2:4-6)? Otetaan opiksemme ajoissa ja kuunnellaan, mitä hän tahtoo puhua meille sanassaan. Otetaan vastaan Jumalan armo Jeesuksessa niin, ettei se jää turhaksi (2. Kor. 6:1).

Vielä on armon aika.

torstai 28. joulukuuta 2017

Harras toive

”Kaipaan nähdä teitä voidakseni antaa teille jonkin hengellisen lahjan, että vahvistuisitte.” (Room. 1:11)

Paavali oli rukoillut alati mahdollisuutta päästä tapaamaan Roomassa asuvia kristittyjä, jotta hän saisi opettaa heitä ja vahvistaa heitä hengellisellä lahjalla (1:10-11). Rukouksiin vastattiin, mutta hieman eri tavalla kuin Paavali oli mahdollisesti ajatellut. Hänet oli pidätetty. Häntä oli lyöty. Hän oli ajelehtinut pari viikkoa myrskyn keskellä. Hän oli haaksirikkoutunut. Käärme oli purrut häntä. Kun Paavali vihdoin pääsi Roomaan, hän saapui sinne vankina (Apt. 28:16). Hänellä oli kuitenkin mahdollisuus ottaa vastaan kaikki vieraat, jotka tulivat hänen luokseen ja hän sai julistaa Jumalan valtakuntaa ja Jeesusta Kristusta kenenkään estämättä (Apt. 28:30-31). Paavali sai vahvistaa heidän uskoaan ja he saivat virkistyä yhteisestä uskosta (1:12). Kun Jeesukseen uskovat tulevat yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa toisilleen niiden lahjojen kautta, joita Jumala Henkensä kautta jakaa (1. Kor. 14:26). Kaipaammeko me Paavalin tavoin, että voisimme tavata muita uskovia uskomme vahvistumiseksi?

Kannattaisi.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Lupauksen varassa

”Paavali meni hänen luokseen, rukoili ja pani kätensä hänen päälleen parantaen hänet.” (Apt. 28:8)

‭‭Jeesus lupasi, että häneen uskovia seuraavat nämä tunnusmerkit: he ajavat pois pahoja henkiä Jeesuksen nimessä, he puhuvat vierailla kielillä, he tarttuvat käsin käärmeisiin ja he panevat kätensä sairaiden päälle ja nämä paranevat (Mark. 16:17-18). Paavali sai kokea kaikkea tätä luonnollisen yliluonnollista Pyhän Hengen vaikutusta omassa elämässään pyrkiessään julistamaan Jeesusta sanoin, teoin, tunnustekojen ja ihmeiden voimalla (Room. 15:18-19). Filippissä hän vapautti tietäjähengen vallassa olleen orjatytön (Apt. 16:18). Hän puhui kielillä enemmän kuin monet muut (1. Kor. 14:18). Maltalla hän sai monet paikalliset hämmästelemään, kun kuumuuden esiin ajama kyy ei aiheuttanut hänelle mitään vahinkoa (28:2-6). Paavali pääsi vieraaksi saaren korkeimman virkamiehen luokse. Tämän isä makasi vuoteenomana kuumeen ja punataudin tähden. Niinpä Paavali laittoi Jeesuksen lupauksen mukaisesti tuon sairaan miehen päälle ja paransi hänet. Tapahtunut ei jäänyt huomaamatta, joten saaren muutkin sairaat tuotiin hänen luokseen parannettavaksi (28:7-9).

Mitä, jos toimisimme samoin?

tiistai 26. joulukuuta 2017

Teot puhuvat

”Ei kenenkään teidän päästänne katoa hiuskarvaakaan.” (Apt. 27:34)

Paavalia Roomaan kuljettanut laiva joutui ankaran koillismyrskyn takia tuuliajolle ja merimiehet joutuivat heittämään lastia ja laivan kalustoa mereen. Myrskyn velloessa ympärillä laivassa olijoilta katosi kaikki toivo pelastumisesta. Jumala ilmestyi Paavalille myrskyn keskellä kehottaen tätä olemaan pelkäämättä, sillä he kaikki tulisivat pelastumaan. Paavali kertoi tapahtuneesta muille laivassa olijoille varmana siitä, että niin tapahtuisi ja hän kehotti heitä olemaan rohkealla mielellä. Kun he ajelehtivat jo neljättätoista yötä merellä, Paavali kehotti heitä kaikkia syömään jotakin ennen päivän valkenemista. Hän vakuutti, ettei kenenkään päästä katoaisi hiuskarvaakaan, otti leivän, kiitti Jumalaa kaikkien nähden ja rupesi syömään. Paavalin esimerkki sai muut rohkealle mielelle ja he alkoivat syödä  (27:14-36). Paavali ei pelkästään tyytynyt puhumaan, vaan hän osoitti elämällään ja toiminnallaan uskonsa todeksi. Elämmekö me kaikessa niin kuin opetamme? Toimimmeko me kaikessa niin kuin uskomme?

Kannattaisi.

maanantai 25. joulukuuta 2017

Vähällä tai paljolla

”Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi.” (Apt. 26:28)

Kun Paavali oli kertonut todistuksensa Jeesuksen kohtaamisesta Agrippalle ja Festukselle seurueineen, hänen sanottiin olevan järjiltään. Paavali sanoi kuitenkin uskovansa, että kuningas Agrippa uskoi profeettoja, mutta tämä ei ollut vielä valmis kääntymään kristityksi (26:4-28). Olisi hienoa, jos jokainen, jolle todistaisimme uskostamme, ottaisi välittömästi Jeesukseen vastaan Herranaan, mutta se ei tapahdu aina hetkessä. Yhä useammalta puuttuu todellinen ymmärrys siitä, mitä Jeesuksen seuraaminen on, joten tarvitaan aikaa asioiden selvittämiseen. Parhaiten tämä toteutuu ystävyyssuhteiden kautta, jolloin voimme oppia tuntemaan toinen toisemme paremmin elämää jakamalla ja toiset voivat nähdä elämämme kautta jotain siitä, miten Jeesus vaikuttaa meissä. Se taas ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii aikaa ja sitoutumista. Mutta onko meillä halua siihen? Voisipa meiltä kaikilta löytyä Paavalin asennetta, joka toivoi, että kaikki, jotka kuuntelivat häntä, tulisivat Jeesukseen uskoviksi - tapahtuipa se sitten vähällä tai paljolla (26:29).

Tehdään oma osamme.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Niukkuus vai runsaus

”Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.” (2. Kor. 9:6)

Paavali esittää tärkeän Jumalan valtakunnan periaatteen: Niukka kylvö tuottaa niukan sadon, runsas kylvö runsaan sadon. Vaikka Paavali puhuu ensisijaisesti varojen uhraamisesta Jumalan valtakunnan työhön, periaatetta voitaneen soveltaa laajemminkin. Mitä voisikaan tapahtua, jos alkaisimme kylvää runsaasti kaikessa ja kaikkialla? Mitä tapahtuisi, jos antaisimme Hengen vaikuttaman ilon näkyä elämässämme ja osoittaisimme ylitsevuotavaa rakkautta kaikille henkilöön katsomatta? Mitä tapahtuisi, jos alkaisimme rukoilla yhä enemmän Hengen voimassa aivan jokaisen tarpeessa olevan ihmisen puolesta? Myös heidän pelastumisensa puolesta (1. Tim. 2:1-4). Mitä tapahtuisi, jos avaisimme suumme yhä useammin todistaaksemme Hengen antamin sanoin Jeesuksesta? Mitä tapahtuisikaan, jos ojentaisimme yhä useammin kätemme sairaiden päälle, jotta nämä parantuisivat (Mark. 16:18). Olisiko aika lopettaa niukkuuden valitus ja kylvää runsaammin?

Tartutaan toimeen!

lauantai 23. joulukuuta 2017

Tehdään hyvää

”Näyttäkää todeksi se, mistä olemme teitä kehuneet.” (2. Kor. 8:24)

Paavali rohkaisi Korinttin seurakuntaa antamaan varoja Jerusalemin seurakunnalle kerättävään keräykseen, kuten olivat luvanneet (8:9). Hän kertoo, kuinka Jeesuksen rakkaus oli vaikuttanut Makedonian uskovissa sellaista iloa, että he köyhyydessäänkin antoivat omasta aloitteestaan, jopa yli voimiensa (8:2-3). Niin heidän kuin meidänkin esimerkkinä ja innoittajana on Jeesuksen Kristuksen armo, sillä vaikka hän oli rikas, hän tuli meidän tähtemme köyhäksi, jotta me rikastuisimme hänen köyhyydestään. Koko elämämme ja kaikki, mitä meillä on, on Jumalan suurta lahjaa. Meillä on mahdollisuus tehdä hyvää niillä varoilla, joita Jumala on käyttöömme uskonut. Me voimme yltäkylläisyydestämme auttaa puutteessa olevia ja mahdollistaa Jumalan valtakunnan laajenemisen lähellä ja kaukana (8:11-15). Jumala kykenee antamaan meille runsain määrin lahjojaan niin, että meillä on aina riittävästi kaikkea voidaksemme tehdä runsaasti hyvää (9:8). Koska meillä on siis uskoa, tietoa, intoa ja rakkautta, niin ollaan anteliaita rakkaudentyössä (8:7).

Annetaan iloiten.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Huulilla vai sydämessä?

”Heidän huulillaan sinä olet lähellä, mutta kaukana heidän sisimmästään.” (Jer. 12:2)

On äärimmäisen helppoa sortua tekopyhyyteen, jolloin yritämme antaa julkisuudessa paremman kuvan itsestämme kuin millainen se todellisuudessa on. Jeesuksen ajan lainopettajat olivat erityisen taitavia tässä, sillä he istuivat mieluusti aina parhailla ja näkyvimmillä paikoilla niin kirkossa kuin edustustilaisuuksissa (Mark. 12:38-39). He osasivat kyllä oikeat rukoukset ja käyttivät hurskaalta kuulostavia sanoja keskustellessaan ihmisten kanssa, mutta heidän sydämensä oli kaukana Jumalasta (Matt. 15:7). Se, miten toimimme ollessamme yksin, mitä puhumme ja mitä ajattelemme, kertoo paljon sydämemme hengellisestä tilasta, sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu (Luuk. 6:45). Jumala tuntee meidät läpikotaisin. Hän näkee meidät ja tietää, millainen sydämemme on häntä kohtaan (12:3). Sen tähden onkin hyvä pyytää: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni. Koettele minua ja tunne ajatukseni. Jos näet tieni johtavan vaivaan, ohjaa minut iankaikkiselle tielle.” (Ps. 139:23-24) 

Aitona Kristuksessa.

torstai 21. joulukuuta 2017

Muutoskertomus

”Sinusta tulee hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut.” (Apt. 22:15)
Paavali sai mahdollisuuden todistaa suurelle väkijoukolle siitä, miten Jeesuksen kohtaaminen oli muuttanut hänen elämänsä (22:1). Hän kertoi heille menneisyydestään, kuinka hänet oli kasvatettu Gamalielin jalkojen juuressa noudattamaan lakia ja kuinka hän oli todistettavasti kiivaillut Jumalan puolesta Jeesukseen uskovia vainoten. Paavali kertoi, kuinka kaikki muuttui hetkessä, kun taivaasta leimahti kirkas valo ja ylösnoussut Jeesus Kristus ilmestyi hänelle. Kun hänet talutettiin Damaskokseen, Ananias tuli hänen luokseen, antoi hänelle näön takaisin ja toimeksiannon Jumalalta. Paavali kertoi, kuinka hän antoi kastaa itsensä ja kuinka hänet lähetettiin julistamaan evankeliumia pakanoille (22:3-21). Jokaisella meistä on kerrottavana oma todistus siitä, kuinka Jeesus löysi meidät ja mitä hänen seuraamisensa merkitsee meille. Valitettavan moni kuitenkin ajattelee, ettei oma tarina ole kiinnostava eikä sen tähden ole halukas kertomaan sitä. On hyvä muistaa, että juuri sinun kertomuksesi voi rohkaista jotakuta seuraamaan Jeesusta.

Sinä olet Jeesuksen todistaja.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Henkensä kaupalla

”Minä olen valmis, en ainoastaan sidottavaksi vaan myös kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden.” (Apt. 21:13)

Paavali oli Kesareassa, jonne saapui Agabos-niminen profeetta, joka profetoi kuvainnollisen teon kautta. Tämä otti Paavalin vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja sanoi, että Pyhä Henki ilmoittaa juutalaisten sitovan tällä tavoin vyön omistajan ja he antavat hänet pakanoiden käsiin. Tämän kuullessaan sekä Paavalin matkatoverit että paikkakunnan uskovat yhdessä pyysivät, ettei Paavali menisi Jerusalemiin. Paavali ei perääntynyt, vaan ilmoitti olevansa valmis vaikka kuolemaan Jeesuksen tähden (21:8-13). Paavali tiesi hengessään, että hänen oli mentävä Jerusalemiin eikä hän aikonut toimia toisin. Agaboksen profetia ei ollut ensimmäinen laatuaan, sillä Pyhä Henki oli puhunut hänelle useasti, että häntä odottivat kahleet ja ahdistukset. Paavalille oli oman henkensä säilyttämistä tärkeämpää se, että hän vie päätökseen Jeesukselta saamansa palvelutehtävän - evankeliumin julistamisen (20:21-24). Olisipa jokaisella meistä sama palo ja asenne Jeesuksesta todistamiseen.

Mitä tapahtuisikaan?

tiistai 19. joulukuuta 2017

Kuollut herää

”Mutta he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.” (Apt. 20:12)

Paavali pitkitti jäähyväispuhettaan Trooaksessa sillä seurauksella, että eräs kolmannen kerroksen ikkunalaudalla istunut nuori mies nukahti, putosi alas ja kuoli. Paavali meni alas, heittäytyi hänen päälleen, kietoi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: ”Älkää hätäilkä, hän on hengissä.” (20:7-10) Miten me toimisimme vastaavassa tilanteessa, jos Pyhä Henki kehottaisi toimimaan kuolleen herättämiseksi? Eräs pastori kertoi, kuinka yksi mies sai sydänkohtauksen ja kuoli seurakunnassa, jossa hän oli vierailevana puhujana. Tilaisuus luonnollisesti keskeytyi ja paikalle kutsuttiin ambulanssi. Miehen pulssia ei tuntunut, hän ei hengittänyt ja väri oli kaikonnut kasvoilta, kun pastori pääsi kirkon takaosaan. Pyhä Henki kehotti julistamaan elämää, joten pastori otti uskon askeleen ja teki niin. Yhtäkkiä lattialla istuva mies vetäisi kuuluvasti henkeä ja ponnahti istumaan. Kun hän näki seurakuntalaiset ympärillään kasvot täynnä ihmetystä, hän kysyi heiltä: ”Miksi te kaikki tuijotatte minua?” Hetken päästä mies kiitti Jeesusta kuultuaan tapahtuneesta. 

Palvelemme elävää Jumalaa.

maanantai 18. joulukuuta 2017

Eläväksi tekijä

”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” (Apt. 19:2)

Paavali kysyi tärkeän kysymyksen Efesoksessa tapaamiltaan opetuslapsilta. Vastaus oli rehellinen: ”Emme ole edes kuulleet Pyhästä Hengestä.” Kun keskustelua jatkettiin kävi myös ilmi, että heidät oli kastettu ainoastaan Johanneksen kasteella, mutta Paavalin selvityksen jälkeen he ottivat kasteen Jeesuksen nimeen. Kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heidän ylleen ja he puhuivat kielillä ja profetoivat (19:5-6). Paavalin kätten päälle panemisen kautta Efesossa tapahtui sama, mikä oli tapahtunut Samariassa Pietarin ja Johanneksen kautta. Siellä oli joukko Jeesuksen nimeen kastettuja uskovia, mutta Pyhä Henki ei ollut vielä tullut heidän kenenkään päälle. Mutta kun apostolit panivat kätensä heidän päälleen, he saivat Pyhän Hengen (8:15-17). Pyhä Hengen merkitys näytti olevan keskeisellä sijalla apostolien toiminnassa. Mutta miten on meidän laitamme? Ymmärrämmekö me sen, kuinka merkittävä Pyhän Hengen rooli on uskossamme, kasvussamme ja Jumalan valtakunnan työssä - aivan kaikessa? Annetaan Hengen täyttää itsemme (Ef. 5:18).

Tule, Pyhä Henki!

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Särkyviä säiliöitä

”Minun kansani on tehnyt syntiä kaksin verroin: minut, elävän veden lähteen, se on hylännyt ja hakannut itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.” (Jer. 2:13)

Jumala nuhtelee kansaa profeetta Jeremian kautta, sillä he olivat kääntäneet selkänsä Jumalalle. Papit eivät kysyneet enää Herran tahtoa, lainopettajat eivät piitanneet Jumalasta, kansan paimenet luopuivat hänestä ja profeetat puhuivat puuta heinää. He olivat vaihtaneet elävän veden lähteen jumaliin, joista ei ollut apua (2:8-11). Kuinka usein mekin rakennamme elämäämme särkyvien säiliöiden varaan? Me luotamme enemmän tiliotteissamme näkyvien numeroiden kykyyn kuin Jumalan kykyyn pitää huolta meistä. Me luotamme enemmän järkeemme ja toisten ihmisten mielipiteisiin kuin Jumalan sanaan, kun teemme elämämme valintoja. Meillä on aina mahdollisuus palata elävän veden lähteelle, sillä Jeesus kutsuu meitä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!” Ja jokaisen Jeesukseen uskovan sisimmästä kumpuaa elävän veden virta, joka tuo Pyhän Hengen vaikuttaman elämän sinne, missä olemme ja toimimme (Joh. 7:37-39).

Rakennetaan sen varaan, mikä kestää.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Pyhä kiivastus

”Paavali kiivastui hengessään, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.” (Apt. 17:16)

Odottaessaan Silasta ja Timoteusta Ateenassa Paavali kierteli ympäri kaupunkia ja näki siellä vallitsevan epäjumalanpalveluksen. Erilaisten jumalankuvien, temppelien ja niissä tapahtuvien uhrimenojen näkeminen sai Paavalin kiivastumaan hengessään. Kyseessä ei ollut vain hetkellinen tunnekuohu, vaan Pyhän Hengen vaikuttama kiivaus kadotukseen matkalla olevien ihmisten puolesta. Paavali ei voinut vain katsella tilannetta sivusta, vaan hän alkoi keskustella halukkaiden ihmisten kanssa julistaen heille evankeliumia Jeesuksesta ja hänen ylösnousemuksestaan (17:17-18). Saako enää mikään meitä kiivastumaan hengessämme vai olemmeko me niin tottuneet ympärillämme vallitsevaan epäjumalanpalvelukseen, ettei se enää vaivaa meitä? Vai onko tilanne vielä pahempi? Olemmeko itse luopuneet elävästä uskosta ja Jeesuksen ainutlaatuisuudesta ja alkaneet ajatella, että antaa kaikkien kukkien kukkia? Pyydetään Herraa tekemään meidät Hengessä palaviksi ja aletaan kutsua ihmisiä pimeydestä valkeuteen.

Kiivaillaan Hengessä.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Erota vai liittyä?

”Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa, ja uskovien määrä lisääntyi päivä päivältä.” (Apt. 16:5)

Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta erotaan muutamalla hiiren napsautuksella keskimäärin sadan hengen päivävauhtia. Osa eroaa sen tähden, että kirkko on luopunut Raamatun selvistä opetuksista, osa sen tähden, ettei näe kirkon tuovan lisäarvoa elämään. Tutkimusten mukaan monet niistä, jotka kuuluvat vielä kirkkoon, eivät kuitenkaan usko Jumalaan saati siihen, mitä kirkko opettaa. Miksi siis pysyä sellaisessa instituutiossa, jonka arvomaailma ei koe omakseen. Kirkko yrittää saada jäsenkadon pysähtymään muistuttamalla, kuinka paljon hyvää se tekee, mutta niin tekevät eri hyväntekeväisyysjärjestötkin. Muuttuisiko tilanne, jos alkaisimme tehdä opetuslapsia jäsenien sijaan ja alkaisimme painottaa enemmän Pyhän Hengen elävöittämää uskoa Jeesukseen kuin kastetta suoritettuna tekona? Voiko kirkon suunta muuttua niin, että seurakunnat vahvistuvat uskossa ja uskovien määrä lisääntyy päivä päivältä? Voi, sillä Jeesus etsii yhä kadonneita pelastaakseen heidät (Luuk. 19:10). 

Olisiko meidän muutettava suuntaa?

torstai 14. joulukuuta 2017

Linjanvetoa

”Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa.” (Apt. 15:6)

Apostolit ja vanhimmat joutuivat paneutumaan erimielisyyttä aiheuttavaan kysymykseen, sillä jotkut fariseusten joukosta uskoontulleet alkoivat vaatia, että pakanakristitytkin on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia (15:5-6). Kun asiasta oli väitelty pitkään, Pietari kertasi, kuinka Jumala hänen kauttaan antoi pakanoille evankeliumin sanan, puhdisti näiden sydämet ja antoi heille Pyhän Hengen. Hän kysyi, miksi he olisivat laittamassa uusien uskovien niskaan kuorman, jota he eivät olleet itsekään jaksaneet kantaa. Asiaa pohdittiin ja lopulta todettiin, että Pietarin, Paavalin ja Barnabaksen esittämä näkemys pitää yhtä Jumalan sanan kanssa. Niinpä seurakunnille päätettiin lähettää kirje, jossa kerrottiin, mihin tulokseen Pyhä Henki ja apostolit olivat tulleet (15:7-28). Keskustelussa ei haettu kompromissia, jotta yhtenäisyys säilyisi eikä päätöstä tehty sen mukaan, kuka piti suurinta meteliä tai esitti parhaat perustelut. Jumalan kirjoitettu sana ja Pyhä Henki olivat keskeisessä roolissa päätöstä tehtäessä niin kuin pitääkin olla.

Onko meillä?

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Vastustuksesta huolimatta

”Ikonionissa kävi samalla tavoin.” (Apt. 14:1)

Kun Paavali ja Barnabas julistivat Jeesusta Pisidian Antiokiassa, suuret ihmisjoukot kokoontuivat kuuntelemaan heitä. Tämä sai puolestaan juutalaiset täyteen kiihkoa, joten he pilkkasivat heidän puheitaan ja toimivat niin, että Paavali ja Barnabas ajettiin pois alueelta (13:43-50). Nyt he julistivat Jeesusta Ikonionissa ja puhuivat niin, että suuri joukko juutalaisia ja kreikkalaisia tuli uskoon. Ja jälleen kävi samalla tavalla. Ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, tekivät kaikkensa yllyttääkseen ja kiihottaakseen väkijoukot vastustamaan heitä. Mitä Paavali ja Barnabas tekivät? Kutsuivat ihmisiä entiseen tapaan uskomaan Jeesukseen. He puhuivat rohkeasti luottaen Herraan, joka antoi armonsa sanan todistukseksi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta (14:1-4). Suhtautuminen Jeesukseen jakoi ihmisiä ja jakaa edelleen. Monelle kelpaa kyllä puhe Jumalasta, mutta puhe Jeesuksesta ja hänen seuraamisestaan herättää tunteita. Ei ole mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi (4:12), joten julistetaan rohkeasti Jeesusta Pyhän Hengen voimassa.

Vastustuksesta huolimatta.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Rekrytointiprosessi

Heidän palvellessaan Herraa ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: ”Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.” (Apt. 13:2)

Kun haluamme palkata seurakuntaan tai herätysliikkeeseen työntekijän, toimimme samalla tavoin kuin kaikki muutkin toimivat. Lehteen laitetaan hakuilmoitus, josta käy ilmi tehtävän laatu ja hakijalta edellytetyt ominaisuudet. Seuraavaksi kootaan työryhmä käymään läpi hakijat, jotta löydettäisiin ne, jotka kutsutaan työhaastatteluun. Haastattelujen jälkeen tehdään esitys päättävälle hallintoelimelle, joka tekee lopullisen päätöksen ja sitten toivotaan, että hakija ottaa tehtävän vastaan. Toki hakuprosessin aikana on aina toivon mukaan myös rukousta, mutta löytyisikö työryhmään vielä jäseniä, jos toimintatapaan kuuluisi myös paasto. Antiokian seurakunnassa rukoiltiin, paastottiin ja luotettiin ennen kaikkea Pyhään Henkeen kutsuttaessa Barnabasta ja Saulia Jumalan tarkoittamaan tehtävään ja he lähtivät Pyhän Hengen lähettäminä matkaan (13:3-4). Voisimmeko me luottaa vielä enemmän Pyhään Henkeen, ei vain työntekijöitä valittaessa, vaan kaikessa toiminnassamme? 

Toimisiko paremmin?

maanantai 11. joulukuuta 2017

Olet järjiltäsi!

”Sinä olet järjiltäsi!” (Apt. 12:15)

Kuningas Herodes kävi käsiksi Jeesukseen uskoviin ja antoi pahoinpidellä heitä. Hän mestautti Jaakobin ja päätti tehdä saman Pietarille, kun näki, että se oli juutalaisille mieleen (12:1-3). Seurakunta ei jäänyt päivittelemään asioiden saamaa käännettä ja Pietarin kohtaloa, vaan he rukoilivat lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan (12:5). Se kannatti! Jumala lähetti enkelin vapauttamaan Pietarin. Pietarin tajutessa, että kyse ei ollut näystä, hän suuntasi kohti taloa, jossa monet olivat rukoilemassa hänen vapautumisensa puolesta. Kun rukousvastaus saapui Pietarin muodossa oven taakse, rukoilijat eivät meinanneet ensin uskoa asiaa ja lopulta hämmästyivät nähdessään hänet (12:7-16). Kuinka inhimillistä. Kuinka usein mekin rukoilemme edes odottamatta todellisia rukousvastauksia? Mitä jos alkaisimme pitää rukouspäiväkirjaa, johon merkitsemme kaikki pienet ja suuret pyyntömme? Eikä pelkkiä pyyntöjä vaan myös vastaukset, jotka olemme rukouksiimme saaneet. Rohkaisisiko se meitä rukoilemaan entistä rohkeammin uskoen, että rukouksiimme vastataan?

Rukoileminen on viisautta.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Hätäinen johtopäätös

”Sinä olet käynyt ympärileikkaamattomien miesten luona ja syönyt heidän kanssaan.” (Apt. 11:3)

Kun sana kiiri Jerusalemiin, että pakanatkin olivat ottaneet vastaan Jumalan armon Jeesuksessa Kristuksessa, juutalaiskristittyjen ensimmäinen reaktio ei ollut ilo tapahtuneesta, vaan syytös väärin toimimisesta (11:1-2). Asiaan tuli selvyys ja kaikki ylistivät Jumalaa tapahtuneesta, kun Pietari sai mahdollisuuden kertoa tosiasiat (11:4-18). Yhä edelleen suurin vastustus tulee omien joukosta, kun joku uskaltautuu toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti, mutta tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Ihmispelko saa myötäilemään enemmistön mielipidettä, kun pitäisi olla kuuliainen Jumalalle. Eräs pastori kertoi, kuinka julkisyntisestä elämästään tunnettu henkilö kutsui hänet syömään keskustellakseen uskonasioista. Ravintolan ruokasali oli aivan täynnä, joten tarjoilija ehdotti, että he voisivat istua ikkunapöydässä baarin puolella. Pastori oli kauhuissaan, sillä hän ajatteli, mitä tapahtuisi, jos joku kirkosta näkisi hänet baarissa tuon henkilön kanssa. Sitten hän rentoutui, kun tajusi, että juuri näinhän Jeesuskin toimi (Luuk. 15:2).

Seurataan Jeesusta.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Tee se itse -mies

”Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä kuten koko hänen perhekuntansakin.” (Apt. 10:2)

Kornelius oli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, joka saattoi ajatella, että hänen hyvät tekonsa, almujen anto ja rukoukset, riittäisivät viemään hänet kerran taivaaseen. Valitettavasti näin ei ollut. Hurskaudestaan huolimatta hän oli matkalla kadotukseen ilman Jeesusta. Jumala muisti häntä ja enkelin viemän viestin myötä hänen kotiinsa tuotiin Pietari, joka alkoi kertoa heille Jeesuksesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla. Pietari kertoi, kuinka Jeesus teki hyvää ja paransi kaikki. Hän kertoi Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta ja siitä, kuinka jokainen, joka uskoo häneen saa syntinsä anteeksi. Silloin Pyhä Henki laskeutui kaikkiin, jotka olivat kuulemassa Pietaria, nämä alkoivat puhua kielillä ja ylistää Jumalaa. Niinpä sen pidemmittä puheitta koko porukka kastettiin vedellä Jeesuksen Kristuksen nimeen (10:3-48). Uskonnollisuus ja omat ansiot vaihdettiin Jumalan armoon ja elävään suhteeseen Jeesuksen kanssa. 

Sama on tarjolla tänäänkin.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Avainhenkilö

”Seurakunnalla oli nyt koko Juudeassa, Galileassa ja Samariassa rauha. Se rakentui ja eli Herran pelossa ja kasvoi Pyhän Hengen rohkaisevasta vaikutuksesta.” (Apt. 9:31)
‭‭
Kuinka paljon yhden ihmisen kääntyminen vaikuttikaan? Saul oli raadellut seurakuntaa kulkien talosta taloon ja vangiten Jeesukseen uskovia (8:3). Hän oli täynnä murhanhimoista vihaa Jeesuksen opetuslapsia kohtaan, mutta kaikki muuttui matkalla Damaskokseen, jonne hän oli matkalla ylipapilta saadun valtakirjan kanssa: Jeesus Kristus ilmestyi hänelle (9:1-3). Saul menetti tuossa kohtaamisessa näkönsä kolmen päivän ajaksi ja hänet piti taluttaa Jerusalemiin, jossa hän ei kyennyt edes syömään ja juomaan (9:8-9). Jumala lähetti hänen luokseen tavallisen Jeesukseen uskovan miehen. Saul sai näkönsä takaisin, hänet kastettiin ja hän alkoi todistaa Jeesuksesta (9:18-20). Pahimmasta vihollisesta oli tullut uskonveli. Olikohan seurakunta rukoillut vainoojansa puolesta? Todennäköisesti (Matt. 5:44). Kenen sellaisen henkilön puolesta meidän tulisi rukoilla, jonka kääntymisellä voisi olla suuri vaikutus alueellisesti tai valtakunnallisesti?

Muutos on mahdollista.

torstai 7. joulukuuta 2017

Hujan hajan

”Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, kulkivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa.” (Apt. 8:4)

Jerusalemissa puhkesi vaino seurakuntaa kohtaan. Vainon keulahahmona oli Saul, joka tahtoi tuhota seurakunnan ja Jeesukseen uskovat. Hän kulki talosta taloon ja vangitutti kaikki saaden uskovat hajaantumaan, apostoleita lukuunottamatta, eri puolille (8:1-3). Helpoin tapa välttää vaino olisi ollut kieltää uskonsa, mutta se ei ollut vaihtoehto. Jeesuksen tunteminen oli niin kallisarvoinen asia, että ihmiset mieluummin jättivät kotinsa Jerusalemissa ja lähtivät muualle kuin olisivat kieltäneet Herransa. Vaino ei myöskään hiljentänyt heitä. Päinvastoin tuiki tavalliset Jeesukseen uskovat julistivat evankeliumia kaikkialle, minne he menivät. Siinä olisi mallia meillekin, vaikkei meitä edes vainota. Me olemme omaksuneet vaikenemisen kulttuurin kirkon seinien ulkopuolella, mutta kokoonnumme keskenämme neljän seinän sisälle julistamaan toisillemme odottaen, että joku sattuisi tulemaan paikalle lehti-ilmoituksemme vuoksi. Joskus sitä miettii, että saisiko edes vaino meitä avaamaan suumme?

Toivottavasti ei tarvitse testata.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Janottaako?

”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ja syökää. Tulkaa, ostakaa ilman rahaa, ilman hintaa viiniä ja maitoa.” (Jes. 55:1)

Jokainen meistä tahtoo elää elämää, jolla on merkitystä ja siksi me teemme suunnittelmia vuosien ja vuosikymmenien päähän. Jopa ehdottomimmat evoluutioteorian puolestapuhujat suunnittelevat elämäänsä, jotta se olisi mielekästä. Siitäkin huolimatta, että he liputtavat elämänkatsomuksen puolesta, jonka mukaan kaikki on sattumaa ja vailla tarkoitusta. Toiset hakevat elämäänsä sisältöä hankkimalla ympärilleen tavaraa tai erilaisia kokemuksia. Rahalla saa ja hevosella pääsee, sanotaan. Mutta ennen pitkää tyhjyys valtaa jälleen sisimmän ja tarvitsemme uusia virikkeitä. Moni yrittää turruttaa elämän janoaan päihteillä, mutta sekään ei ole kestävä ratkaisu. Miksi kulutamme elämämme sellaiseen, mikä ei ravitse? Mitä jos kääntyisimme Jumalan puoleen ja kuulisimme häntä? Silloin sielumme saa elää ja nauttia yltäkylläisyydestä (55:2-3). Ja mitä se maksaa? Ei yhtään mitään, sillä Jeesus on maksanut jo hinnan puolestamme. ”Joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon lahjaksi elämän vettä.” (Ilm. 22:17)

Tule!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Jumala-tasku

”Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä talteen jotakin, säästäen menestymisensä mukaan.” (1. Kor. 16:2)

Jerusalemin kristityt olivat taloudellisessa hädässä, joten Paavali keräsi heille avustusta. Hän kehotti korinttilaisia laittamaan sopivaksi katsomansa summan talteen viikottain, sillä hän tiesi, että ilman tietoista suunnittelua ja päätöstä rahaa ei tarvittaessa löytyisi. Miten on meidän rahankäyttömme laita? Pohdimmeko me sitä, miten paljon Jumala tahtoisi meidän antavan hänen valtakuntansa työhön? Annammeko me menestymisemme mukaan vai sen perusteella, mitä taskumme pohjalta sattuu kulloinkin löytymään? Annammeko me kuukausittain siitä, mitä oman käyttömme jälkeen on jäljellä vai annammeko ensin Jumalan työhön luottaen, että hän pitää tarpeistamme huolen (Matt. 6:33)? Eräs pastori kertoi, kuinka hänellä on lompakossaan ”Jumala-tasku”, jonne hän laittaa säännöllisesti tietyn summan rahaa. Tuo raha kuuluu sen jälkeen Jumalalle ja hän käyttää sitä ainoastaan silloin, kun Pyhä Henki kehottaa osoittamaan sen avulla Jumalan rakkautta jollekin tarvitsevalle.

Voisimmeko olla iloisia antajia?

maanantai 4. joulukuuta 2017

Pysäyttämättömät

”Entiseen tapaan he joka päivä opettivat temppelissä ja kodeissa ja julistivat, että Jeesus on Messias.” (Apt. 5:42)

Hyvän uutisen kertominen Jeesuksesta ei ollut kaikkien mieleen. Uskonnolliset johtajat olivat jo kertaalleen varoittaneet apostoleja ja kieltäneet heitä puhumasta yhtään mitään Jeesuksen nimessä, mutta aivan turhaan, sillä he eivät voineet olla puhumatta siitä, mitä olivat nähneet ja kuulleet (4:18-20). Niinpä heidät jälleen pidätettiin, mutta tällä kertaa enkeli vapautti heidät ja käski heidän mennä ja julistaa uuden elämän sanoja. Ja mitä apostolit tekivät? Julistivat tietysti evankeliumia Jeesuksesta (5:18-21). Jälleen heidät haettiin kuultavaksi ja heille painotettiin sitä, kuinka jyrkkä ja ehdoton aiemmin annettu kielto oli. Mutta mitä tehdä, kun apostolit pitivät tärkeämpänä totella Jumalaa kuin ihmisiä (5:26-29). Neuvosto otti järeämmät keinot käyttöön ja vahvisti antamaansa kieltoa ruoskimalla heidät. Apostolit lähtivät iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä Jeesuksen nimen tähden ja jatkoivat toimintaansa entiseen tapaan (5:40-42). Miten me toimisimme vastaavassa tilanteessa? Sen pohtiminen voi olla turhaa, sillä meillä on täysi vapaus todistaa uskostamme Jeesukseen. Tärkeämpää olisikin miettiä, miksi vaikenemme vapaudestamme huolimatta.

Miksemme kerro?

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Yksi nimi

”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” (Apt. 4:12)

Maailma on tullut nopean tiedonvälityksen ja kasvaneen matkustelun myötä pienemmäksi kuin koskaan. Kohtaamme myös yhä laajemman kirjon eri uskontojen edustajia lähiympäristössämme. Me tarvitsemme ymmärrystä muista uskonnoista, jotta osaisimme kohdata niiden edustajia oikein ja osaisisimme kertoa heille evankeliumin heidän lähtökohtansa huomioon ottaen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tulisi luopua kristinuskon ainutlaatuisuudesta tai ajatella, että kaikki uskonnot vievät lopulta samaan päätepisteeseen. Tällä planeetalla ei ole kuin yksi ainoa nimi, jonka kautta me pelastumme. Se ei ole Mao Zedong tai Kim Jong-Il, Allah tai Mohammed, Friedrich Nietzche tai Richard Dawkins, Brahma tai Vishnu, Charles Russell tai Joseph Smith eikä mikään muukaan nimi, johon ihmiset eri puolilla maailmaa uskovat. On vain yksi nimi: Jeesus Kristus. Suhde Jeesukseen on ratkaiseva jokaisen iankaikkisuuden kannalta (1. Joh. 2:23), sillä kukaan ei pääse Jumalan luo muuten kuin hänen kauttaan (Joh. 16:4).

Ei ole muuta nimeä.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Usko pois

”Usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on antanut hänelle täyden terveyden kaikkien teidän nähtenne.” (Apt. 3:16)

Kauniilla portilla kerjäävä rampa sai kokea, mitä tarkoittaa, kun taivasten valtakunta tulee lähelle. Pietarilla ei ollut antaa rahaa, mutta hänellä oli parempaa. Hän käski ramman nousta ja kävellä Jeesuksen nimessä ja tarttuen miehen käteen nosti tämän ylös. Mies seisoi, käveli ja hyppeli temppeliin ylistäen Jumalaa (3:6-9). Kansaa kokoontui ihmettelemään asiaa ja Pietari kertoi heille, ettei ollut kyse heistä tai heidän kyvyistään vaan Jeesuksesta. Usko, jonka Jeesus vaikutti, oli antanut rammalle terveyden (3:12-16). Uskommeko me, että Jeesus elää ja toimii edelleen? Uskommeko me, että Jeesus vaikuttaa meissä uskon Pyhän Hengen kautta? Uskommeko me, että Jeesus, joka vaikutti uskon parituhatta vuotta sitten, voi tehdä saman tänäänkin (Hepr. 13:8)? Uskommeko me, että Jeesus voi käyttää meitä samalla tavalla kuin Pietaria ja Johannesta? Moni on samaa mieltä kolmesta ensimmäisestä kohdasta, mutta viimeinen saa empimään. Muistetaan, ettei ole kyse meistä, vaan siitä, mitä Jeesus voi tehdä kauttamme.

Uskotaan pois!

perjantai 1. joulukuuta 2017

Ratkaisun paikka

”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?” (Apt. 2:37)

Kun Pietari julisti kansanjoukolle täynnä Pyhää Henkeä, sanat kävivät kohti (2:14-36). Kuulijat kokivat piston sydämessään, joten he kysyivät apostoleilta, mitä heidän tulisi tehdä. Pietari kehotti heitä kääntymään ja ottamaan kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta heidän syntinsä annettaisiin heille anteeksi ja he saisivat lahjaksi Pyhän Hengen (2:38). Pietari vetosi myös kuulijoihinsa ja kehotti heitä: ”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana.” Ja niin ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin (2:40-41). Jumalan kutsu pelastukseen haastaa aina vastaamaan kutsuun. Moni kokee piston sydämessään jäädessään kiinni vääristä teoista tai kuullessaan julistusta synnistä, tuomiosta ja Jumalan armosta. Mutta valitettavasti se ei useinkaan johda sen pidemmälle. Synnintunto ei hyödytä vielä mitään, ellei se johda kääntymykseen ja saa meitä turvautumaan uskossa Jeesukseen. Kun Jumalan sana käy kohti, älä jää pelkästään odottamaan, että kokemus menisi ohi, vaan ota kuulemasi sanoma vastaan ja pohdi huolella, mitä sinun tulisi tehdä.

Anna pelastaa itsesi.