”Ei kenenkään teidän päästänne katoa hiuskarvaakaan.” (Apt. 27:34)
Paavalia Roomaan kuljettanut laiva joutui ankaran koillismyrskyn takia tuuliajolle ja merimiehet joutuivat heittämään lastia ja laivan kalustoa mereen. Myrskyn velloessa ympärillä laivassa olijoilta katosi kaikki toivo pelastumisesta. Jumala ilmestyi Paavalille myrskyn keskellä kehottaen tätä olemaan pelkäämättä, sillä he kaikki tulisivat pelastumaan. Paavali kertoi tapahtuneesta muille laivassa olijoille varmana siitä, että niin tapahtuisi ja hän kehotti heitä olemaan rohkealla mielellä. Kun he ajelehtivat jo neljättätoista yötä merellä, Paavali kehotti heitä kaikkia syömään jotakin ennen päivän valkenemista. Hän vakuutti, ettei kenenkään päästä katoaisi hiuskarvaakaan, otti leivän, kiitti Jumalaa kaikkien nähden ja rupesi syömään. Paavalin esimerkki sai muut rohkealle mielelle ja he alkoivat syödä (27:14-36). Paavali ei pelkästään tyytynyt puhumaan, vaan hän osoitti elämällään ja toiminnallaan uskonsa todeksi. Elämmekö me kaikessa niin kuin opetamme? Toimimmeko me kaikessa niin kuin uskomme?
Kannattaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti