torstai 21. kesäkuuta 2018

Polvesta polveen

”Herra, sinä olet ollut meidän turvapaikkamme polvesta polveen.” (Ps. 90:1)

Enää emme voi pitää itsestään selvyytenä, että tulevat sukupolvet saisivat kuulla siitä turvasta, joka meillä on Jumalassa. Lapset ja nuoret ovat valtaisan mielenmuokkauskampanjan kohteena. Kouluihin jaetaan ns. tasa-arvon nimissä oppaita, jotka sekoittavat herkässä kehitysvaiheessa olevat mielet uskomaan, ettei ole normaalia olla vain tyttö tai poika. Media tuputtaa samaa sanomaa jokaisella viestintäkanavalla ja päiväkotilapsille järjestetään omia kulkueita sateenkaaren väreissä. Ruokarukoukset vaihdetaan pakanallisiin loruihin ja suvivirren sanoja muokataan kysymättä kristittyjen lasten kristittyjen vanhempien mielipidettä asiaan. Koululaisille opetetaan joogaa ja mindfulnessia, mutta Jeesuksesta puhuminen on kiellettyä. Nuoremme, lapsemme ja lastenlapsemme tarvitsevat enemmän kuin koskaan edeltävien sukupolvien ihmisiä kertomaan heille Jumalan suurista teoista. Meidän tulee rohkaista ja varustaa heitä elämään Jeesuksen opetuslapsina tämän pimenevän ajan keskellä. 

Ettei yksikään hukkuisi.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Nostakaa päänne

”Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk. 21:28)

Lehdet ja TV-uutiset vyöryttävät lähes päivittäin tietoisuuteemme uutisia sodista, maanjäristyksistä, terrorismista, nälänhädästä ja monista muista vaikeista asioista. Nämä kaikki ovat vasta esimakua tulevasta, sillä tulee aika, jolloin auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Kun meri ja aallot pauhaavat, kansoilla on ahdistus ja epätoivo. Tilanne on niin järisyttävä, että ihmiset menehtyvät silkasta pelosta odottaessaan sitä, mitä tapahtuu, kun taivaiden voimat järkkyvät. Jeesuksen omina meillä ei ole mitään syytä pelkoon, sillä Jeesus on luvannut pitää meistä huolen. Epätoivon sijaan saamme rohkaista mielemme ja nostaa päämme, sillä vapautuksemme on lähellä. Kaikki tapahtuvat ennakoivat Jeesuksen paluuta suuressa voimassaan ja kunniassaan, ja me tulemme voittamaan elämän, kun hän palaa (21:25-28). Todistetaan rohkeasti Jeesuksesta, jotta mahdollisimman moni saisi olla mukana pelastuneiden joukossa.

Nosta pääsi.

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Hyvin puhuttu

”Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien.” (Luuk. 20:38)

Saddukeukset, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen, tulivat Jeesuksen luokse kiperän kysymyksen kanssa, joka kosketti seitsemää veljestä (20:27-33). Heidän tarkoituksenaan oli saada Jeesus sanomaan, jotain sellaista, minkä he voisivat kumota. Väärästä motiivista huolimatta Jeesus ei ohittanut heidän kysymystään, vaan vastasi siihen väistäen ansan ja päätyi ydinasiaan saaden kiitosta hyvästä vastauksesta (20:34-39). Meitäkin testataan aina silloin tällöin vaikeilla uskonnollisilla kysymyksillä, joista yksi yleisimmistä liittyy kärsimyksen ongelmaan. Voimme vastata kysyjälle parhaamme mukaan samalla pyytäen Pyhältä Hengeltä viisautta tunnistaa, mitkä ovat heidän elämänsä todelliset kysymykset. Usein hankalat kysymykset vain testaavat enemmän meidän halukkuuttamme kuunnella ja välittää kuin kykyämme vastata niihin. Kohdataan Jeesuksen tavoin kaikki kyselijät rakkaudella ja rohkaistaan heitä etsimään itse vastauksia Raamatusta.

Vastaukset löytyy.

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Vastaa kysymällä

”Sano meille, millä vallalla sinä tätä kaikkea teet. Ja kuka on antanut sinulle nämä valtuudet?” (Luuk. 20:2)

Kun Jeesus eräänä päivänä opetti kansaa temppelissä ja julisti evankeliumia, ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä esiin vanhinten kanssa kyselemään, millä vallalla ja kenen valtuutuksella hän toimi (20:1). Vastauksen sijaan Jeesus esitti heille vastakysymyksen, oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä, mikä sai kyselijät hiljaiseksi (20:1-6). Jeesukseen uskovina päädymme aina silloin tällöin tilanteisiin, joissa meidän uskoamme haastetaan. Todista, että Jumala on olemassa. Todista, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden. Todista, että Jeesus elää. Mitä jos toimisimme ensi kerralla toisin? Kysyisimmekin kysyjältä, mitä hän tarkoittaa. Mihin perustat ajatuksen, ettei Jumalaa olisi? Miten ajattelet maailman syntyneen? Jos kaikki on sattumaa, onko elämällämme merkitystä? Miten olet päätynyt ajatukseen, ettei Jeesus eläisi? Kysyminen auttaa ymmärtämään toisen ajattelua ja mahdollistaa paremman maaperän myös omasta uskostamme kertomiseen.

Voisiko tämä toimia?