lauantai 20. lokakuuta 2018

Kaikki vuorollaan

”Te voitte näet kaikki profetoida vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat kehotusta.” (1. Kor. 14:31)

Vaikka Paavali toivoi, että jokainen Korintin seurakunnassa puhuisi kielillä, hän toivoi vielä mieluummin, että he profetoisivat, koska profetoiva puhuu ihmisille rakentavia, kehottavia ja lohduttavia sanoja (14:3-5). Paavali kuvailee myös heidän silmiensä eteen tilanteen, mitä voisi tapahtua, kun kaikki profetoisivat ja joku uskomaton tulisi seurakuntaan. Kukin vuorollaan he jakaisivat tuolle sisääntulijalle Pyhän Hengen antamia sanoja, jotka vain Jumala ja tuo ihminen tietävät ja lopputuloksena henkilö heittäytyisi Jumalan eteen rukoillen ja tunnustaisi, että Jumala on todellakin seurakunnan keskellä (14:24-25). Profetian lahja toimii usein henkilökohtaisessa rukouspalvelussa, kun Pyhä Henki ohjaa rukoilemaan juuri oikeilla sanoilla toisen ihmisen puolesta - tiedostipa rukoilija itse sitä tai ei. Julkiseen profetiaan Paavali antaa saman ohjeen kuin kielilläpuhumiseen: Kaksi tai kolme puhukoon vuorotellen, ja muiden tehtävänä on arvioida profetiat Jumalan sanalla (14:29-32).

Kenen vuoro on seuraavaksi?

perjantai 19. lokakuuta 2018

Kieliä

”Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle.” (1. Kor. 14:2)

Korintin seurakunnassa oli mitä ilmeisimmin ollut paljon ongelmia kielilläpuhumisen armolahjaan liittyen, koska Paavali käsittelee lahjaa ja sen oikeaa käyttöä hyvin laajasti. Hän tiesi, mistä kirjoitti, koska hän itse puhui kielillä enemmän kuin kukaan heistä (14:18). Paavali ymmärsi kokemuksen kautta, kuinka arvokas kielten lahja oli uskovalle, joten hän toivoi heidän kaikkien puhuvan kielillä (14:4-5), vaikka muistuttikin, etteivät kaikki puhu kielillä (13:30). Koolla oleva seurakunta ei kuitenkaan rakennu kielillä rukoilemisesta, jos he eivät ymmärrä, mitä sanotaan. Siksi sen, joka puhuu kielillä, tulee rukoilla itselleen myös selittämisen lahjaa (1413-15). Yhteisessä kokoontumisessa vain kaksi tai enintään kolme puhukoon vuorollaan kielillä ja yhden tulee selittää nuo puheet muille. Jos paikalla ei ole selittäjää, silloin kielillä puhuvan tulee olla vaiti tai puhua hiljaa vain itselleen ja Jumalalle (14:27-28). Onko meidän seurakunnissamme tilaa myös näiden armolahjojen käytölle?

Puhutaan ja selitetään.

torstai 18. lokakuuta 2018

Vajavaista

”Tietämisemme on näet vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.” (1. Kor. 13:9)

Armolahjat ja karismaattisuus asetetaan usein vastakkain Raamatun sanan ja opillisuuden kanssa. Aivan turhaan, sillä tarvitsemme molempia sekä tervettä karismaattisuutta lahjoineen että raitista oppia. Profetian lahja on tarpeellinen, sillä sen kautta saamme rohkaisua, kehotusta ja lohdutusta (14:3). Monesti kuulee varoitettavan, että erityisesti profetian lahjan kanssa tulee olla varuillaan, koska se on vajavaista ja puutteellista. Sen tähden meidän tuleekin koetella niin profetiat kuin kaikki muukin ja pitää se, mikä on hyvää (1. Tess. 5:20-21). Usein nämä varoittelijat kuitenkin valikoivat Paavalin ohjeesta vain jälkimmäisen puoliskon unohtaen mainita, että myös tietämisemme on vajavaista. Iloitaan Pyhän Hengen meille antamista lahjoista (12:4-11), käytetään niitä rakkauden ohjaamana (13:1-3) ja viritetään saamamme armolahjat täyteen liekkiin käyttämällä niitä yhteiseksi hyödyksi (2. Tim. 1:6).

Vajavuuksista huolimatta.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Yhteiseksi hyödyksi

”Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi.” (1. Kor. 12:7)

Paavali tahtoi, ettei korinttilaiset olisi tietämättömiä hengellisistä lahjoista (12:1). Ei siitäkään huolimatta, että seurakunnassa oli monenlaisia ongelmia. Armolahjat, palvelutehtävät ja voimavaikutukset on tarkoitettu seurakunnan rakentamiseksi ja uskovien hoitamiseksi (12:4-6). Seurakunta on kuin ihmisruumis, jossa jokaisella jäsenellä on oma paikkansa ja tehtävänsä sen mukaan kuin Jumala on nähnyt hyväksi. Pyhä Henki jakaa lahjojaan kullekin erikseen niin kuin tahtoo ja jokainen saa Hengen vaikutuksesta erilaisia lahjoja, joilla palvella ja joiden kautta kirkastaa Jumalaa. Meillä on vaarana korostaa joidenkin lahjojen merkitystä ja vastaavasti väheksyä toisia lahjoja. Saatamme rampauttaa terveen seurakunnan, jos alamme ohjailla kokemuksien tai kokemusten puutteen vuoksi sitä, mitkä lahjat ovat hyväksyttyjä ja mitkä eivät. Silmä ei voi edelleenkään sanoa kädelle: "En tarvitse sinua" eikä pää jaloille: "En tarvitse teitä." (12:8-21) Jumala antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi.

Annetaan mekin.