tiistai 28. helmikuuta 2017

Monta nimeä puuttuu

”Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.” (Ilm. 20:15)

Filippin vankilan vanginvartija esitti Paavalille ja Silakselle elämänsä tärkeimmän kysymyksen: "Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" Vastaus kuului: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi." Koko talonväelle puhuttiin sitten Herran sanaa ja vaikka olikin yö, heidät kastettiin (Apt. 16:30-31). Tuona yönä vanginvartijan ja hänen perheenjäsenten nimet kirjoitettiin elämän kirjaan. Heidän tulevaisuutensa ja ikuisuutensa oli turvattu, sillä mikään kadotustuomio ei kohtaa niitä, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa (Room. 8:1). Se, löytyykö nimi elämän kirjasta, on ratkaisevaa jokaisen ihmisen ikuisuuden kannalta. Jos tiedämme nimemme löytyvän tuosta kirjasta (Room. 8:16), meidän tehtävämme on julistaa evankeliumia kaikille luoduille kaikkialla (Mark. 16:15), jotta mahdollisimman moni saisi uudestisyntyä Jumalan lapseksi (Joh. 3:3-5). 

Monta nimeä puuttuu vielä.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Hääjuhla lähestyy

”Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle.” (Ilm. 19:9)

Tärkeä osa häävalmisteluja on kutsujen lähettäminen häävieraille. Kutsuissa on usein mainittu päivämäärä, johon mennessä vieraiden tulisi ilmoittaa, ovatko he osallistumassa juhlaan. Aina häiden ajankohta ei osu vapaaseen viikonloppuun, joten kutsutut joutuvat valitsemaan aiemmin sovitun menon ja hääjuhlan välillä. Jeesus kertoi vertauksessaan kuninkaan pojan hääjuhlista, kuinka kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla, eivät välittäneet siitä tai menivät muualle. He ylenkatsoivat kuninkaan pojan häitä ja torjuivat kutsun (Matt. 22:3-5). Kutsu osallistua taivaalliselle hääaterialle on vielä voimassa jokaiselle, keitä ikinä meidän Jumalamme armossaan kutsuu (Apt. 2:38-39). Tuolle hääaterialle ei kukaan pääse oman erinomaisuutensa tai ansioidensa tähden, vaan yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen Kristuksen tähden. Me olemme taivaan valtakunnan lähettiläitä, joiden tehtävänä on suostutella muita sovintoon Jumalan kanssa ja kutsua heitä osallistumaan suurelle hääaterialle (2. Kor. 5:20).

Vielä ehtii mukaan!

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Someraivoa

”Jos kirnuat kermaa, tulee voita, jos väännät nenää, tulee verta, jos lietsot vihaa, tulee sota.” (Snl. 30:33)

Asioilla on seurauksensa. Yhtä varmasti kuin kermaa kirnutessa syntyy voita ja nenää väännettäessä tulee verta, saadaan aikaan jonkinlainen yhteenotto tai jopa sota vihaa lietsomalla. Eräs nykyaikainen yhteenoton muoto on someraivo, mikä voi syntyä yhdestä tviitistä, postauksesta tai videosta. Olipa sitten kyseessä presidentin mielipide, koirankoulutusvideo tai kassaneidin toiminta supermarketissa, someraivo voi kasvaa käsittämättömiin mittasuhteisiin, kun ihmiset alkavat kukin vuorollaan lietsoa vihaa lähtökohdaltaan mitättömiin asioihin. Monelta mielipahalta vältyttäisiin, jos ennen kommentin lisäämistä pohtisi, onko se rakentavaa ja hyödyllistä. Muistetaan, että Jeesuksen omina meidät on kutsuttu toimimaan toisin. Meidän ei tule vastata pahaan pahalla tai herjaukseen herjauksella, vaan meidän tulee siunata, sillä siihen meidät on kutsuttu (1. Piet. 3:9).

Ei lietsota vihaa - siunataan.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Levitettäväksi tarkoitettua

”Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta, kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.” (Ps. 145:7)

Evankeliumin ilosanoma on tarkoitettu leviämään. Leviäminen ei tapahdu itsestään, vaan tarvitaan niitä, jotka kertovat ja todistavat Jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä. Saamme kertoa Jumalan ihmeistä, jotka tuovat julki Hänen kirkkauttaan, loistoaan ja kunniaa tai Hänen ihmetekojensa kunnioitusta herättävästä suuruudesta (145:4-6). Saamme kertoa, kuinka Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi Jeesuksen, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16). Saamme kertoa, kuinka Jeesus kuoli ja kärsi kuoleman meidän pahojen tekojen tähden ja nousi kuolleista kolmantena päivänä. Saamme saarnata kaikille kansoille Hänen nimessään parannusta ja syntien anteeksiantamista (Luuk. 24:46-48). Saamme saattaa maailman kansat kuuliaisiksi Kristukselle puheiden, tekojen, tunnustöiden ja ihmeiden avulla (Room. 15:18-19).

Annetaan sanoman levitä.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Carpe diem

Silloin kuului temppelin valtaistuimelta mahtava ääni, joka sanoi: "Hetki on tullut." (Ilm. 16:17)

'Tartu hetkeen' on lentävä lause, joka kehottaa käyttämään hyväkseen jokaisen käsillä olevan hetken ja olemaan turhaan murehtimatta tulevaisuudesta. Tärkeintä on elää juuri tässä ja nyt. Ajatus on lähtökohtaisesti hyvä, sillä aivan liian usein kaipaamme mennyttä tai odotamme tulevaa, jolloin emme osaa iloita nykyhetkestä. Mutta jos unohdamme iankaikkisuusnäkökulman, voimme elää ikäänkuin näkyvä, ajallinen elämä olisi kaikki (2. Kor. 4:18). Kerran tulee kuitenkin hetki, jolloin Jeesus Kristus tulee taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan (Matt. 24:30-31). Kerran koittaa hetki, jolloin me kaikki seisomme tuomittavana Jumalan valtaistuimen edessä ja silloin on ratkaisevinta se, että nimemme löytyy oikeasta kirjasta (20:12-15). On siis erityisen tärkeää tarttua hetkeen, kun Jumala armossaan kutsuu antamaan elämän Jeesukselle (2. Kor. 6:1). Hetki on tullut. Käytetään hetkemme oikein (Ef. 5:15-18).

Carpe Deo.

torstai 23. helmikuuta 2017

Timantinkova sydän

”Isänne kovettivat sydämensä timantinkoviksi, ja niin he eivät ottaneet vastaan käskyjäni eivätkä mitään siitä, mitä minä, Herra Sebaot, olin henkeni voimalla puhunut heille.” (Sak. 7:12)

Timantinkova sydän ei synny yhdessä yössä, mutta sen syntyminen ei vaadi myöskään satoja tai tuhansia vuosia. Sopiva määrä toistoja riittää. Jos annamme itsellemme luvan toimia vastoin omaatuntoamme ja Jumalan sanaa, kerta kerran jälkeen syntiin sortuminen ja sen harjoittaminen tulee helpommaksi. Sydämemme kovenee ja paatuu, kun torjumme tai jätämme huomiotta Jumalan käskyt, ohjeet ja varoitukset, jotka Hän on antanut meille Raamatussa. Meillä on kuitenkin toivoa, sillä Jumala voi ottaa rinnastamme pois kivisydämen ja antaa tilalle elävän, herkän sydämen, joka ottaa vastaan Hänen käskynsä ja haluaa elää niiden mukaan (Hes. 36:26-27). Hän voi pehmittää timantinkovat sydämet, pestä meidät puhtaaksi ja uudistaa meidät Pyhällä Hengellään Jeesuksen Kristuksen kautta (Tiit. 3:5-7).

Annetaan Hänen tehdä se.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Ei pusketa

”Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot.” (Sak. 4:6)

Jos haluamme saada aikaan jotain, jolla on todellista merkitystä ja vaikutusta, kannattaa toimia Jumalan voimassa. Ei niin ettemmekö saisi itsekin aikaan monenlaista, mutta Jeesus itse muistutti, että ilman Häntä emme saa aikaan mitään (Joh. 15:4-5). Jos haluamme siis tuottaa sellaista hedelmää, joka on hyvää ja joka kestää, se ei synny väellä eikä voimalla (Joh. 15:16). Olemme luonnostamme itseriittoisia, emmekä haluaisi olla riippuvaisia kenestäkään - emme edes Jumalasta. Sen tähden päädymme puskemaan väellä ja voimalla asiassa jos toisessa ja yritämmepä vääntää Jumalan sanankin tukemaan omia pyrkimyksiämme. Se ei kuitenkaan toimi. Saamme tulla nöyrästi Herran kasvojen eteen, tunnustaa heikkoutemme ja pyytää Häntä täyttämään meitä Hengellään (Apt. 1:4-5). Kun lähdemme liikkeelle Hänen voimassaan, suuretkin vuoret saavat väistyä Jeesuksen nimessä (4:7).

Toimitaan Hengen voimassa.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Vaikeita aikoja

”Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa.” (Ilm. 13:10)

Johannes kuvailee ilmestyksessään pedon, joka sekä herjasi Jumalaa että kävi taisteluun Jumalan pyhiä vastaan. Kaikki muut kumarsivat ja palvoivat sitä paitsi ne, jotka olivat Jeesuksen omia. Näistä uskovista osa vangittiin ja osa tapettiin. Suuren vainon aika, jonka Johannes näki, tarjoaa uskoville mahdollisuuden harjoittaa kestävyyttä ja uskoa (13:6-10). Tälläkin hetkellä monet uskovat eri puolilla maailmaa saavat harjoittaa näitä avuja konkreettisten vainojen keskellä, kun he joutuvat kohtaamaan syrjintää, pilkkaa, haitantekoa ja väkivaltaa. Äänenpainot kovenevat myös meidän ympärillämme uskoamme haastaen. Vaikka kiusaus perääntyä, uskosta vaikeneminen tai selän kääntäminen Jumalalle kasvavat vaikeiden aikojen koittaessa, pysytään lujina Kristuksessa. Ei pelätä sitä, mitä joudumme mahdollisesti kohtaamaan, vaan ollaan uskolliset loppuun asti (2:10). Ei heitetä pois rohkeuttamme, sillä se palkitaan kerran runsaasti (Hepr. 10:35).

Ollaan kestävät Kristuksessa.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Palatkaa!

”Palatkaa minun luokseni, niin minä palaan teidän luoksenne.” (Sak. 1:3)

Profeetat olivat julistaneet jo aiemmin edelliselle sukupolvelle: "Palatkaa vääriltä teiltänne ja lakatkaa tekemästä pahaa." Mutta valitettavasti he eivät kuunnelleet Jumalaa, eivätkä välittäneet Hänen sanoistaan, vaan toimivat oman päänsä mukaan (1:4). On surullista, kun kansakunta luopuu pala palalta Jumalan sanan varaan rakennetuista, ihmistä ja elämää kunnioittavista, periaatteista. Suuressa 'viisaudessa' tehdään päätöksiä, jotka eivät vaikuta pelkästään nykyisen sukupolven elämään, vaan jotka riistävät myös tulevien sukupolvien kasvulta terveen pohjan. Meidän ei tule silti vaipua epätoivoon. Voimme itse elää edelleen Jumalan tahdon mukaisesti, kuten Jeesuksen omien tuleekin (1. Piet. 4:1-2). Voimme itse rukoilla edelleen kansamme ja sen päättäjien puolesta (1. Tim. 2:1-2). Ja vaikka tämä sukupolvi ei haluaisi kuunnella Jumalan kehotusta, saamme rukoilla jo tulevien sukupolvien puolesta, jotta he saisivat armon palata Hänen luokseen. 

Herra, armahda meitä.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Hommat odottavat

”Ryhtykää työhön! Minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot.” (Hagg. 2:4)

Jerusalemin temppeli oli pitänyt kunnostaa pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeen, mutta viisitoista vuotta myöhemmin työ oli edelleen kesken, sillä jokainen ajatteli vain omaa parastaan (1:9). Monet tärkeät asiat voivat syrjäyttää kaikkein tärkeimmän, Jumalan tahdon tekemisen ja Hänen valtakuntansa edistämisen. Niinpä Jumala muistutti heitä tehtävästä, rohkaisi olemaan lannistumatta ja kehotti tarttumaan työhön. Elämme haasteellisen ajan keskellä, jossa meidänkin uskoamme koetellaan monin tavoin. Jossain luottamustamme Raamatun sanaan ja Jeesuksen ainutlaatuisuuteen pilkataan avoimesti, joten vaikenemme ihmispelon tähden. Toisaalla nähdään mahdollisuus ylilyönteihin niin suurena vaarana, ettemme uskalla tehdä enää yhtään mitään. Jumalan valtakunnan rakentamisen sijaan keskitymme pelkoihin, vastakkainasetteluun, oikeassaolemiseen, varoitteluun ja voivotteluun. Jeesus on antanut meille selvän toimeksiannon (Matt. 28:19-20). Pitäisikö meidän keskittyä siihen?

Ryhdytään työhön!

lauantai 18. helmikuuta 2017

Valmista tulee

”Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!” (Ps. 138:8)

Jumala on hyvä - aina hyvä. Jos me pahat ihmiset osaamme antaa lapsillemme kaikenlaista hyvää, kuinka paljon ennemmin taivaallinen Isämme antaa hyvää meille, kun sitä Häneltä pyydämme (Matt. 7:11). Sen tähden saamme turvallisin mielin pyytää Häneltä kaiken, mitä elämässämme tarvitsemme. Hän antaa meille vain kaikkein parasta ja kaikkein parasta on se, että saamme olla osalliset Hänen armostaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän ei jätä kesken kätensä työtä ja saamme luottaa, että Hän vie suunnitelmansa, tarkoituksensa ja aloittamansa työn hyvään päätökseen (Fil. 1:6-7). Kun kohtaamme elämässämme haasteita ja vaikeuksia, Hän antaa meille voimaa elää ja Hänen väkevä kätensä pelastaa meidät (138:7). Ei jäädä yksin tai keskenämme miettimään, kuinka selviydymme, vaan huudetaan Herran puoleen. Hän vastaa ja antaa sydämiimme voimaa ja rohkeutta (138:3). Hän ei jätä työtään kesken eikä hylkää meitä.

Anna elämäsi Isän käteen.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Teot odottavat

”Tee myös tänään niitä tekoja, joita olet ennen tehnyt, anna meidän nähdä ne.” (Hab. 3:2)

Raamattu ja kirkkohistoria ovat täynnä Jumalan suuria tekoja keskellämme. Aivan liian usein tyydymme siihen, että niitä tapahtui ennen, emmekä odota saati rukoile, että niitä tapahtuisi myös tänään. Jumala tahtoo edelleen armahtaa ja pelastaa syntisen (1. Tim. 2:4). Jeesus Kristus on edelleen sama (Hepr. 13:8). Pyhä Henki, joka antoi apostoleille ja alkuseurakunnalle voiman ja rohkeuden, tekee edelleen saman. Niitä, jotka uskovat Jeesukseen, tulisi edelleen seurata tietyt merkit (Mark. 15:17-18). Olisiko meidän aika herätä Jumalan todellisuuteen ja alkaa rukoilla Habakukin tavoin, että Herra tekisi voimallisia tekoja keskellämme? Eikä vain rukoilla, vaan antaa itsemme ehdoitta Jumalan käyttöön (Room. 12:1). Jeesuksen opetuslasten ei tule päivitellä surkeina maailman menoa, vaan ymmärtää Kutsujan ja kutsumuksen suuruus. Lähdetään liikkeelle julistamaan Jeesusta Kristusta ja odotetaan, että Herra toimii kanssamme ja vahvistaa sanan tunnusmerkeillä (Mark. 16:20).

Herran teot odottavat.

torstai 16. helmikuuta 2017

Vielä on aikaa

”Voi! Voi! Voi niitä, jotka asuvat maan päällä!” (Ilm. 8:13)

Taivaassa oli puolen tunnin hiljaisuus, kun viimeinen sinetti avattiin ja seitsemälle enkelille annettiin torvet (8:1-2). He puhalsivat vuorollaan torviin, millä oli seuraamuksensa maan päällä. Maahan iskeytyi rakeita ja tulenlieskoja polttaen kolmanneksen maasta. Mereen syöksyi kuin suuri liekehtivä vuori, mikä tappoi kolmanneksen meren elävistä. Vedet ja virrat tulivat myrkyllisiksi suuren soihtuna palavan tähden vuoksi. Päivä hämärtyi ja yö synkkeni, kun valosta katosi kolmannes (8:7-12). Jumalan tuomiot olivat alkaneet. Moni saattaa kysyä pimenevän ajan keskellä, kuinka kauan Herra viivyttää tuomiotaan ja paluutaan kunniassaan. Kerran koittaa varmuudella päivä, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan. Herran aikataulu ei petä eikä Hän ole myöhässä. Päinvastoin: Hän on kärsivällinen meitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan, vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät (2. Piet. 3:7-9). Vielä on aikaa tehdä parannus ja turvautua uskossa Jeesukseen.

Kerrotaan Hänestä kaikille.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Tekee hyvää

”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää.” (Miika 6:8)

Moni mietti päänsä puhki, mitä pitäisi tuoda mukanaan, kun astuu Jumalan kasvojen eteen. Vuoden ikäisiä vasikoita, tuhansia pässeja vai uhriöljyä (6:6-7)? Kyllähän he sen jo tiesivät: Jumala ei kaivannut ulkonaisia uhreja, vaan oikeaa sydämen asennetta, joka näkyy sen tekemisenä, mikä on oikein, rakkauden ja hyvyyden osoittamisena ja vaeltamisena Jumalaa kuunnellen (6:8). Näkyykö meidän elämässämme se, että toimimme oikein suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiimme (Matt. 22:37-39)? Osoitammeko rakkautta ja armahtavaisuutta jopa niille, jotka toimivat väärin meitä kohtaan? Koetammeko olla täydelliset niin kuin meidän taivaallinen Isämme (Matt. 5:43-48)? Meiltä taitaa jäädä saavuttamatta Jumalan asettamat ihanteet. Kun Jeesukselta kysyttiin, mitä tulisi tehdä, jotta teot olisivat Jumalan tekoja, Hän kehotti uskomaan Häneen, jonka Jumala on lähettänyt (Joh. 6:28-29). Jeesus meissä voi tehdä sen, mihin me itse olemme kyvyttömät.

Häneen uskominen tekee hyvää.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Täynnä voimaa

”Mutta minä olen täynnä voimaa ja Herran henkeä, rohkeasti minä vaadin oikeutta.” (Miika 3:8)

Profeetta Miikan tehtävänä oli nuhdella kansaa, koska he olivat hylänneet sen, mikä on totta ja hyvää. Kuritus oli rakkauden osoitusta Jumalalta, joka tahtoi kansan tekevän parannuksen, kääntyvän oikealle tielle ja palaavan Hänen luokseen. Rohkeat sanat eivät nousseet Miikan erinomaisuudesta tai rohkeasta mielenlaadusta, vaan hän toimi tehtävässään Herran hengen voimassa. Mekin olemme samalla tavoin riippuvaiset Pyhästä Hengestä, sillä me emme kykene todistamaan tehokkaasti uskostamme Jeesukseen omassa voimassamme ja viisaudessamme. Eikä meidän tarvitsekaan, sillä Jeesus lupasi, että me saamme voiman, kun Pyhä Henki tulee meihin (Apt. 1:8). Ei siis pyritä vakuuttamaan ihmisiä omalla viisaudellamme, vaan luotetaan kaikessa Pyhän Hengen voimaan (1. Kor. 2:4-5). Opetellaan myös elämään Hengen varassa ja johdatuksessa joka päivä (Gal. 5:25).

Annetaan Hengen täyttää meitä.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Suutahtelua

”Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa?” (Joona 4:4)

Niiniven asukkaat olivat tehneet yhdestä sydämestä parannusta kääntyen pois pahoilta teiltään ja väärät tekonsa hyläten. Heidän vilpitön parannuksen teko oli saanut Jumalan peruuttamaan tuomionsa (3:5-10). Yksi ei kuitenkaan iloinnut. Joona suuttui, vaikka hän tiesi palvelevansa anteeksiantavaa ja laupiasta Jumalaa, joka on kärsivällinen ja jonka hyvyys on suuri (4:1-2). Ansaitsematon armo loukkasi Joonaa ja loukkaa aika usein meitäkin. Saatamme erehtyä kuvittelemaan, että pelastumisellamme olisi jotain tekemistä oman erinomaisen elämämme ja ansioidemme kanssa. Kun Jumala sitten osoittaa armoansa jollekulle sellaiselle, joka ei meidän mielestämme ansaitse sitä, vaan jota tulisi päinvastoin rangaista oikein kunnolla, tuhahdamme loukkaantuneena: "Tuo kyllä pelastui ihan armosta!" Mutta emmekö mekin? Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta, kun synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät (Tiit. 3:5).

Onko syytä olla suutuksissa?

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Pelon vangit

”Joka ihmisiä pelkää, on pelkonsa vanki, joka luottaa Herraan, on turvassa.” (Snl. 29:25)

Olemmeko näkymättömässä vankilassa? Vankilassa, joka sulkee suumme ja estää meitä toimimasta? Liian moni Jeesukseen uskova on pelkonsa vanki miettiessään enemmän sitä, mitä ihmiset ajattelevat kuin sitä, mitä Jumala ajattelee. Vaikenemme, kun olisi mahdollisuus todistaa Herrastamme. Kiertelemme, kun pitäisi kertoa, miten Raamattu asian ilmoittaa. Katsomme sivusta, kun uskonveljiä ja -sisaria pilkataan (Ob. 1:13). Apostolit luottivat Herraansa ja olivat rohkeita Pyhän Hengen voimassa. He julistivat rohkeasti uskoaan Jeesukseen jopa niille, jotka olivat antaneet Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Kun heitä painostettiin vaikenemaan ja olemaan puhumatta Jeesuksesta, he totesivat, että enemmän tulee totella Jumalaa kuin heitä. He eivät voineet olla puhumatta siitä, mitä olivat nähneet ja kuulleet (Apt. 4:8-20). Saakoon Pyhä Henki täyttää meidät kaikella voimalla ja rohkeudella, jota tarvitsemme (Apt. 4:31).

Usko saa näkyä ja kuulua.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Avointen ovien päivä

”Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea." (Ilm. 3:8)

Kun Jumala on avannut eteemme oven, sitä ei voi kukaan sulkea. Avoin ovi ei tarkoita kuitenkaan sitä, että kaikki sujuisi aivan kuin itsestään ja että meidän ei tarvitsisi itse nähdä yhtään vaivaa. Päinvastoin. Kun Jumala avaa meille oven, meidän on astuttava siitä. Avoin ovi kutsuu tarttumaan Jumalan antamiin mahdollisuuksiin ja unelmiin, mutta meillä on alituisena kiusauksena jäädä tuttuun ja turvalliseen, vaikka se olisi hedelmätöntäkin. Avoin ovi ei takaa välttämättä helppoa ja turvallista tietä, vaan meidän on varauduttava myös siihen, että hedelmällisellä työllä voi olla paljon vastustajia (1. Kor. 16:9). Avoin ovi on kulkemista varten siitäkin huolimatta, että omat voimamme ovat vähäiset. Saamme tarttua uskossa Jumalan sanan lupauksiin ja julistaa rohkeasti ja häpeilemättä Jeesusta Kristusta luottaen, että Jumala tekee oman osuutensa (3:8-9). Ei enää viivytellä!

Astu ulos!

perjantai 10. helmikuuta 2017

Turhaa pauhua

”Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää.” (Aamos 5:23)

Ei. Nyt ei ole kysymys musiikkityyleistä, -lajeista tai soittimista. Jumala nuhtelee kansaansa siitä, että he elivät tietoisessa synnissä ja olivat muuttaneet Jumalan kohtaamisen uskonnolliseksi rituaaliksi. Jumala ei kaivannut tekopyhiä virsiä vaan ihmisiä, jotka seuraavat ja palvovat Häntä puhtaalla sydämellä. Ilmestyskirjassa Jeesus nuhtelee joitain seurakuntia samasta syystä. Tyatirassa oli ollut rakkautta, uskoa ja palvelumieltä oli, mutta sitten oli alettu suvaita siveetöntä elämänmenoa (2:18-26). Sardeksessa puolestaan ulkonaisesti näytti siltä, että seurakunta oli elävä, mutta totuus oli päinvastainen - teot eivät täyttäneet Jumalan vaatimusta (Ilm. 3:1-3). Molempia seurakuntia kutsuttiin parannuksen tekoon. Meilläkin voi olla seurakunnissamme yhtä ja toista pois pantavaa, sillä meitä ei ole kutsuttu elämään synnissä vaan pyhyydessä (1. Piet. 1:14-17). Tutkitaan vilpittömästi sydäntämme ja tekojamme. 

Etsitään Herraa, niin saamme elää.

torstai 9. helmikuuta 2017

Harkittua puhetta

”Moni puhuu ennen kuin ajattelee – tyhmyristäkin on enemmän toivoa.” (Snl. 29:20)

Sarjakuvasankari Lucky Luke on tullut tunnetuksi siitä, että hän ampuu varjoaan nopeammin. Todellisessa elämässä moni saattaa puhua ajatuksiaan nopeammin. Sanat ovat ehtineet jo tehdä tuhoaan siinä vaiheessa, kun vasta tajuaa, mitä on suustaan päästänyt. Eikä tämä koske pelkästään sanoja: vahinkoa syntyy äkkipikaisten tekstiviestien, sähköpostien, twiittien ja Facebook-kommenttien kautta. On suurta viisautta harkita sanojaan ennen kuin päästää niitä suustaan, kynästään tai laitteestaan. Meidät on kutsuttu rakastamaan lähimmäisiämme niin kuin itseämme - myös sanoin. Meidän ei tule päästää itsekästä luontoamme valloilleen, vaan saamme antaa Hengen ohjata elämäämme. Hän yksin saa aikaan meissä sellaisia hyviä hedelmiä kuin kärsivällisyys, ystävällisyys, lempeys ja itsehillintä (Gal. 5:13-23). Kun nämä enenevät, niin ehdimme varmaan ajatella ennen kuin puhumme.

Harkitaan sanojamme.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Sydän riekaleina

”Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne.” (Joel 2:13) 

Syvää katumusta osoitettiin usein repäisemällä vaatteet rikki. Se saattoi kuitenkin jäädä vain ulkoiseksi teoksi ilman todellista katumusta, joten Jumala käski kansaansa kiinnittämään huomion oikeaan sydämen asenteeseen. Mekin saatamme yhtyä jumalanpalveluksessa tai muussa hengellisessä tilaisuudessa synnintunnustukseen huulillamme ilman todellista katumusta tai edes aikomusta tehdä parannusta synneistämme. Toisten ihmisten silmissä voimme näyttää hyvinkin hurskailta, mutta sisältä olemme täynnä teeskentelyä ja vääryyttä (Matt. 23:28). Jumalaa emme voi kuitenkaan pettää. Käännytään Hänen puoleensa koko sydämestämme, paastoten, itkien ja valittaen. Palataan Herran, Jumalamme, luo, sillä Hän on anteeksiantava ja laupias. Hän on kärsivällinen ja Hänen hyvyytensä meitä kohtaan on suuri (2:12-13). Ei anneta minkään estää meitä, sillä juuri nyt on oikea hetki. Juuri nyt on pelastuksen päivä (2. Kor. 6:2).

Revitään sydämemme.

tiistai 7. helmikuuta 2017

Pelastustehtävissä

”Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta!” (Juuda 1:23)

Kaksi loppusijoituspaikkaa. Taivas tai kadotus. Iankaikkinen määränpää, mikä ei riipu siitä, kuinka hyvin tai huonosti elää, vaan siitä, kenet tuntee. Aivan liian monet eivät tunne, vaikka ovat kuulleet. Aivan liian monet eivät tunne, mutta elävät väärän turvallisuudentunteen varassa. Aivan liian monet, jotka tuntevat, vaikenevat, vaikka olisi tilaisuus kertoa. Aivan liian monet, jotka tuntevat, kulkevat ohitse ja kääntävät selkänsä. Välinpitämättömyyden aika on ohi. Pelastetaan ne, jotka voimme, tempaamalla iankaikkisesta tulesta. Julistetaan, että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Osoitetaan se parantamalla sairaita ja ajamalla pois pahoja henkiä (Matt. 10:7-8). Kerrotaan rohkeasti Jumalan valmistamasta pelastuksesta sekä sopivalla että sopimattomalla hetkellä (2. Tim. 4:2). Kutsutaan ja suostutellaan jokaista, jonka voimme, antamaan elämänsä Jeesukselle (2. Kor. 5:20). 

On kyse ikuisuudesta.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Käänteentekevää

”Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme.” (Ps. 126:4)

Tunnemmeko huolta kansamme hengellisestä tilasta? Jos vastaamme myöntävästi, saako se meidät vain päivittelemään asian tilaa sosiaalisessa mediassa vai saako se meidät pyytämään: "Herra, käännä kansamme sydän puoleesi. Herra, käännä uskovien sydämet puoleesi. Herra, käännä minun sydämeni Sinun puoleesi." Jeesuksen sydän oli täynnä rakkautta kadoksissa olevia kohtaan. Hän julisti Jumalan valtakunnan ilosanomaa ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. Kun Hän katsoi eksyksissä ja heitteillä olevia väkijoukkoja, Hänet valtasi sääli ja Hän käski opetuslapsia pyytämään lisää väkeä työhön (Matt. 9:35-38). Jospa Jumala saisi armossaan herättää meidät, jotka sanomme olevamme Hänen opetuslapsiaan, tuntemaan kyyneleet silmiin nostavaa rakkautta niitä kohtaan, jotka vielä elävät ilman Jeesusta. Rakkautta, joka saa meidät rukoilemaan palavasti heidän pelastumistaan. Rakkautta, joka saa meidät liikkeelle todistamaan, julistamaan, parantamaan ja vapauttamaan. 

Herra kääntää kohtalomme.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Johtajien vastuu

”He syövät, mutta jäävät nälkäisiksi.” (Hoos. 4:10)

Jumala antoi Hoosealla kovan sanoman välitettäväksi israelilaisille. Hän tulisi käymään oikeutta heitä vastaan, koska maassa ei ollut rehellisyyttä eikä uskollisuutta, vaan väärät valat, valheet, murhat, varkaudet ja aviorikokset rehottivat kaikkialla maassa (4:1-2). Kaikki pimeys ei johtunut pelkästään kansan kurittomuudesta, vaan syypää löytyi hengellisten johtajien joukosta, jotka eivät pelkästään olleet laiminlyöneet tehtäväänsä opettaa Jumalan lakia kansalle, vaan olivat itse hylänneet Jumalan ja tehneet syntiä Häntä vastaan kasvavassa määrin (4:4-7). Lopulta kansan käy niin kuin pappienkin, koska olivat hylänneet Jumalan: he syövät, mutta jäävät nälkäiseksi. Hengellisillä johtajilla on suuri vastuu ja heiltä vaaditaan paljon (Jaak. 3:1). Valvotaan sen tähden itseämme ja opetustamme ja pysytään tiukasti Jumalan sanan vahvalla perustuksella. Silloin pelastamme sekä itsemme että ne, jotka kuulevat meitä (1. Tim. 4:16).

Harjoitetaan itseämme oikeaan uskoon.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Kuuleeko kukaan?

”Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti.” (1. Joh. 5:14)

Joskus saattaa käydä niin, että rukouksemme on vain sanoja, joita latelemme rutiinilla, tottuneesti ja innottomasti, koska niin kuuluu tehdä. Rohkean ja luottavaisen uskon sijaan on tullut kyynisyys ja apatia, koska meillä ei ole pienintäkään odotusta vastauksen saamisesta. Jeesus lupasi opetuslapsilleen, että mitä ikinä he pyytäisivät Hänen nimessään ja Hänen nimeensä vedoten, sen Hän tekisi (14:13-14). Siksi saamme lähestyä rukouksessa rohkeasti Jumalaa uskoen, että Hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekään Hänen tahtonsa mukaisesti. Ja koska Hän kuulee meitä, me saamme myös odottaa saavamme sen, mitä Häneltä pyydämme (5:14-15). Yksi asia, jota voimme aina pyytää, on se, että lähimmäisemme löytäisivät henkilökohtaisen uskon Jeesukseen, koska se on myös Jumalan tahdon mukainen pyyntö (1. Tim. 2:4).

Rukoillaan vastauksia odottaen.

perjantai 3. helmikuuta 2017

Muutetaan maailmaa

”Se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.” (1. Joh. 4:4)

Daniel ja hänen kolme ystäväänsä vietiin vihamieliseen ympäristöön vieraan uskonnon keskelle, jossa heidät laitettiin kolme vuotiseen koulutukseen, jonka tarkoituksena oli muovata heille uusi identiteetti. Heidän nimensä vaihdettiin ja heidän odotettiin syövän epäjumalille uhrattua ruokaa. Daniel päätti, ettei saastuttaisi itseään kuninkaan herkuilla ja sai järjestettyä heille oman ruokavalion. Jumala siunasi heitä antaen heille taitoa ja viisautta niin, että he olivat kymmenen kertaa parempia kuin muut (Dan. 1:8-20). Kulttuuri, jonka keskellä he joutuivat elämään, ei muovannutkaan heitä, vaan he muovasivat sitä tuoden kunniaa Jumalalle. Jeesuksen omina meitä ei ole kutsuttu piiloutumaan kirkon seinien sisälle tai mukautumaan tämän maailman mukaan (Room. 12:1-2). Meidät on kutsuttu vaikuttamaan ympäristöömme ja laajentamaan Jumalan valtakuntaa sanojen, tekojen ja ihmeiden avulla. Pelotta ja rohkeasti, koska Pyhän Hengen mittaamaton voima vaikuttaa meissä (Ef. 1:19).

Muutetaan maailmaa.

torstai 2. helmikuuta 2017

Harhaanjohtajat

”Lapseni, älkää antako kenenkään johtaa itseänne harhaan.” (1. Joh. 3:7)

Aina on niitä, jotka ovat eksyneet pois totuudesta ja ovat ryhtyneet jaarittelemaan joutavia. He voivat esiintyä vakuuttavasti YouTubessa, saarnatuolissa, Facebookissa, televisiossa tai lehdissä, vaikkeivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja mitä niin varmasti väittävät (1. Tim. 1:6-7). Moni vääntää Raamatun selvät ohjeet kieroon tyydyttääkseen omaa tai toisten korvasyyhyä kuullakseen sitä, mitä kulloinkin tekee mieli (2. Tim. 4:3). Jokaista henkeä, ei tule uskoa, kuten ei myöskään jokaista videota, blogia tai postausta, vaan tulee koetella, ovatko ne Jumalasta ja Jumalan sanan mukaisia (4:1). Paras keino tähän on aina ollut se, että lukee ja tutkii itse säännöllisesti Raamattua (Apt. 17:11). Ojennetaan elämäämme Jumalan sanan terveen opetuksen pohjalta ja pidetään meissä asuvan Pyhän Hengen avulla tallessa se hyvä, mikä on uskottu haltuumme (2. Tim. 1:13-14). 

Sanan valossa emme eksy.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Mitä meistä tulee?

”Jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee.” (1. Joh. 3:2)

Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia. Jumalan lapseksi synnytään vedestä ja Hengestä (Joh. 3:5-7), jolloin Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kansaa, että olemme Jumalan lapsia (Room. 8:16). Jumalan lapsen elämä on kasvuprosessi, jossa tulemme päivä päivältä enemmän Kristuksen kaltaiseksi (2. Kor. 3:18). Kerran kasvu päättyy ja se tulee ilmi, kun näemme Hänet kasvoista kasvoihin sellaisena kuin Hän on. Sen tähden meidän tulee pitää itsemme puhtaana, niin kuin Hän on puhdas ja pyhä (3:2-3). Se tarkoittaa, että jos lankeamme syntiin, me kadumme sitä, tunnustamme sen ja uskomme sen anteeksi (1. Joh. 1:9). Jos jatkamme tietoisesti synnin tekemistä ja siinä elämistä katumatta ja parannusta tekemättä, emme tunne täysin Jeesusta ja Jumalan armoa (3:5-6). 

Kasvetaan Hänessä ja Häneen.