perjantai 30. syyskuuta 2016

Hyvä paimen

"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu." (Ps. 23:1)

Ajattele! Jumalan yhteydessä ei puutu mitään, sillä Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu elämään ja jumalanpelkoon (2. Piet. 1:3). Hän vie meidät vihreille niityille ja johtaa meidät vetten ääreen, jossa saamme levätä. Hän virvoittaa meidän sielumme ja ohjaa meitä oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Silloinkaan, kun kuljemme pimeässä laaksossa, meidän ei tarvitse pelätä mitään pahaa, sillä Hän on kanssamme. Hän suojelee meitä kädellään, johdattaa meitä paimensauvallaan ja kattaa meille pöydän vihollistemme silmien eteen. Hän voitelee päämme tuoksuvalla öljyllä ja meidän maljamme ovat ylitsevuotavaiset. Hänen hyvyytensä ja rakkautensa ympäröi meidät kaikkina elämämme päivinä ja me saamme asua Herran huoneessa päiviemme loppuun asti (23:2-6). Ja mikä parasta: Hän antoi henkensä meidän puolestamme (Joh. 10:11)

Jeesus on hyvä paimen.

torstai 29. syyskuuta 2016

Valoa pimeyteen

”Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein.” (Room. 13:12)

Pimeys hiipii elämään vaivihkaa. Rukoileminen vähenee ja Raamattua ei jaksa avata päivittäin. Television uutuussarjat vangitsevat ruudun ääreen ilta toisen jälkeen ja mitä ei ehdi katsoa suoraan nauhoitetaan tulevan varalle. Sivettömyys ja irstaus voivat hyvin. Seurakuntayhteys vaihtuu sosiaalisen median virtuaaliystäviin, joiden postauksia peukutetaan ja suurinta yhteyttä koetaan, kun yhdessä kauhistellaan viimeisintä huhua. Riidanhalu ja kiihko kasvavat.  Meitä kutsutaan nuhteettomaan elämään ja ymmärtämään, että pelastus on nyt lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Meidän ei pidä hemmotella ruumistamme niin, että annamme sen haluille vallan, vaan meidän tulee pukea yllemme Herra Jeesus Kristus (13:13-14). Meidät on varustettu valkeuden asein, joilla on Jumalan antama voima kaikkea sitä vastaan, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista (2. Kor. 10:4-5).

On aika herätä.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Palaako?

”Palakoon teissä Hengen tuli.” (Room. 12:11)

Hengen palo ei ole itsestään selvää, sillä ei Paavalin muutoin tarvitsisi siihen erikseen kehottaa. Valitettavasti voimme sammuttaa tuon palon tavalla jos toisella ja tuottaa surua Pyhälle Hengelle (Ef. 4:30). Anteeksiantamattomuus. Synnin suosiminen. Rukoilemattomuus. Kriittisyys. Pahan puhuminen. Juoruilu. Arvosteleminen. Välinpitämättömyys. Sanan laiminlyöminen. Katkeruus. Epäjumalanpalvelus. Haureus. Kiroaminen. Itsekeskeisyys. Irstaus. Armolahjojen torjuminen. Siveettömyys. Riidan halu. Himoitseminen. Katumattomuus. Itse emme pysty voittamaan itsekkään luontomme haluja ja ominaisuuksia, mutta Jeesus pystyy. Me voimme vain tuoda valoon kaiken pimeyden ja tunnustaa Hänelle syntimme (1. Joh. 1:9). Saamme antaa Pyhän Hengen täyttää itsemme (Ef. 5:18) ja antaa Hänen ohjata elämäämme (Gal. 5:16). Vain siten voimme olla Hengessä palavat.

Annetaan Hänen sytyttää meidät.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Äärettömän ihmeellistä

Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä?” (Room. 11:34) 

”Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä?” (11:33-34) Jumala on ilmaissut itsensä meille erityisesti Pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Silti kukaan meistä ei voi täysin ymmärtää Jumalan olemusta ja mieltä. Vaikka Jumala on meidän käsityskykymme ulkopuolella, voimme luottaa, että Hän hallitsee maailmankaikkeutta ja elämäämme täydellisellä viisaudellaan, oikeudenmukaisuudellaan ja rakkaudellaan. Hän on kaiken alku ja Hän ylläpitää sanallaan ja voimallaan luomaansa maailmaa (Hepr. 1:3). Hän on armossaan ja rakkaudessaan pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan (Kol. 1:13). Annetaan Hänen kirkkautensa voiman ja väkevyyden vahvistaa meitä olemaan kestäviä uskossamme (Kol. 1:11).

Ihmeellinen Herra.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Ihanat jalat

"Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!" (Room. 10:15)

Jumalan sana lupaa, että jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu (10:13). Mutta lupausta seuraa tärkeät kysymykset. Kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet ja kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista (10:14)? Maahamme mahtuu nimi- ja kulttuurikristittyjen lisäksi suuri joukko muidenkin uskontojen edustajia, jotka eivät vielä tunne Jeesusta henkilökohtaisesti. Monilla heistä voi olla aivan väärä kuva uskosta ja Jeesuksen opetuslapsen elämäntavasta. Kuinka he voisivatkaan tietää, ellemme me, jotka olemme saaneet armon tulla uskoon, kerro heille siitä elämästä, jonka Jumala on valmistanut vastaanotettavaksi Jeesuksessa Kristuksessa? Heillä on oikeus kuulla sellaista julistusta Jeesuksesta, että he voivat täysin tietoisesti ja vastuullisesti vastata Hänen kutsuunsa - myönteisesti tai kielteisesti. Julistetaan rohkeasti evankeliumia Pyhän Hengen voimassa.

Onhan meillä ihanat jalat?

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Toivon sydämestäni

"Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat." (Room. 10:1)

Eräs pastori kysyi kerran seurakuntansa työntekijöiltä, mikä on heidän sydämensä suurin unelma. Joku haaveili paremmasta autosta, joku suuremmasta purjeveneestä ja joku uudemmasta omakotitalosta paremmalla asuinalueella. Pastori oli hyvin pettynyt. Hän oli odottanut työntekijöidensä kertovan toisenlaisista unelmista. Seurakunnan suuremmasta vaikutuksesta alueellaan. Jumalan valtakunnan voimallisemmasta ilmestymisestä. Herätyksestä, jonka kautta tuhannet ja tuhannet pelastuvat. Mutta ei. Heillä oli päällimmäisenä mielessä ajalliset unelmat. Paavali toivoi koko sydämestään, rukoili ja julisti evankeliumia, jotta mahdollisimman moni pelastuisi (10:13). Saako Jumalan rakkaus murtaa sydämemme niin, että rukoilemme lähiomaistemme, naapureidemme, työtovereidemme, asuinalueemme ja koko kansamme pelastumista? Saako rukouksemme muuttua myös toiminnaksi, jotta tarttuisimme jokaiseen Jumalan meille avaamaan mahdollisuuteen todistaa uskostamme?

Toivon sydämestäni.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Heikot ja vahvat

”Herra, sinä voit auttaa yhtä hyvin heikkoa kuin väkevääkin.” (2. Aik. 14:10)

Juudan kuningas Asa oli päättänyt tehdä sitä, mikä oli hyvää ja oikeaa Jumalan silmissä. Niinpä hän hävitti kansan keskeltä kaiken, mikä viittasi epäjumalan palvontaan ja käski koko kansan kääntyä Jumalan puoleen ja noudattaa Hänen lakiaan ja määräyksiään (14:1-3). Asa luotti Jumalaan myös hädän hetkellä. Kun nubialaisten sotajoukko lähestyi, Asa lähetti omat joukkonsa niitä vastaan, muttei luottanut pelkästään omiin kykyihinsä ja joukkoihinsa. Asa rukoili Herraa, sillä hän tiesi Jumalan voivan auttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Hän turvautui Jumalaan ja lähti Hänen nimessään tuota suurta joukkoa vastaan (14:8-10). Ei jätetä elämäämme oman ymmärryksemme varaan, vaan turvataan koko sydämestämme Herraan (Snl. 3:5). Jos Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? (Room. 8:31).

Jumala voi.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Erottamatonta

”Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? (Room. 8:35)

Ei mikään! Jeesus ei hylkää ketään luoksensa tulevaa (Joh. 6:37). Hän on kuollut tähtemme, Hänet on herätetty kuolleista, Hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme (8:34). Elämässämme voi olla monenlaista tuskaa tai ahdistusta - jopa suoranaista vainoa, mutta kaiken sen keskellä on turvallista tietää, että maailmankaikkeuden paras esirukoilija rukoilee puolestamme. Jeesus on luvannut viedä alkamansa työn päätökseen (Fil. 1:6), eikä mikään nykyinen tai tuleva, ei mikään voima, korkeus tai syvyys, eikä mikään luotu voi erottaa meitä Hänen rakkaudestaan (8:38-39). Pysytään siis Kristuksessa! Pannaan pois kaikki, mikä hidastaa meitä, etenkin synti, joka niin helposti kietoutuu meihin ja pidetään katseemme suunnattuna Jeesukseen (Hepr. 12:1-2). Pyritään tekemään yhä innokkaammin kutsumuksemme ja valintamme lujaksi (2. Piet. 1:10).

Hän on puolellamme.

torstai 22. syyskuuta 2016

Johtoajatus

”Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia.” (Room. 8:14)

Jumalan lapsen tunnistaa siitä, että Jumalan Henki asuu hänessä ja hän elää Pyhän Hengen johdossa. Se, jolla Henkeä ei ole, ei ole hänen omansa (8:9). Meidän ei tarvitse arvuutella omaa hengellistä tilaamme, sillä Pyhä Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Minkä riemun ja vapauden Hengen todellisuus tuokaan elämäämme! Saamme lähestyä taivaallista Isäämme Jeesuksen nimessä ja voimme kutsua Häntä Isäksemme. Voimme olla myös varmoja siitä, että olemme perillisiä, ja pääsemme osallisiksi samasta kirkkaudesta (8:15-17). Pyhä Henki tekee meidät eläviksi ja kykeneviksi elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Ei yritetä tehdä itse sitä, minkä vain Pyhä Henki voi tehdä.

Anna Hengen johtaa.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Missä olet?

”Ei ole sinun kaltaistasi jumalaa, ei taivaassa eikä maan päällä. Sinä pidät voimassa liiton ja osoitat rakkautta palvelijoillesi, jotka vilpittömin sydämin elävät tahtosi mukaan.” (2. Aik. 6:14)

Salomo oli esimerkillinen johtaja. Hän seisoi Herran alttarin äärellä koko Israelin seurakunnan edessä, polvistui, kohotti kätensä taivasta kohti ja ylisti Jumalaa (6:12-13). Missä ovat miehet, jotka seisovat paikallaan perheensä, työtovereidensa, harrastusryhmiensä ja seurakuntansa edessä osoittaen sanoillaan ja teoillaan sen, keneen uskovat? Meidät on kutsuttu näyttämään hyvää esimerkkiä puheissamme, elämäntavoissamme, rakkaudessamme, uskossamme ja puhtaudessamme. Meidän tulee valvoa itseämme ja käyttää rohkeasti Jumalan meille antamia (armo)lahjoja. Usko ei ole vain pelkkää puhetta, vaan saamme toimia Sanan ohjeiden mukaan siten, että muut näkisivät edistymisemme. Elämällä uskoamme todeksi arjen keskellä voimme johdattaa muitakin pelastukseen (1. Tim. 4:12-16). 

Missä olet mies?

tiistai 20. syyskuuta 2016

Täynnä kirkkautta

”Papit eivät pilven vuoksi voineet jatkaa palvelustaan, sillä Herran kirkkaus täytti temppelin.” (2. Aik. 5:14)

Kun Herran liitonarkku oli tuotu temppeliin, soittajat ja laulajat virittivät yhteen ääneen kiitoslaulun ja puhkesivat ylistämään Herraa. Silloin Herran kirkkaus täytti temppelin niin, että kirkonmenot piti keskeyttää (5:13). Miten valtavalta Jumalan läsnäolon on täytynytkään tuntua tuona hetkenä. Meidän ei tarvitse kuitenkaan katsoa haikeina menneisyyteen, sillä me, Jeesukseen uskovat, olemme Jumalan temppeli ja Jumalan Pyhä Henki asuu meissä (1. Kor. 3:16). Ja me kaikki, jotka katselemme Herran kirkkautta kasvot peittämättöminä, muutumme Hengen vaikutuksesta saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen (2. Kor. 3:18). Saamme loistaa Jeesuksen kirkkautta ympärillämme olevaan pimeyteen siellä, missä olemme ja elämme, sillä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus on aivan huikea: Kristus meissä - kirkkauden toivo (Kol. 1:27). Ollaan lähellä Jeesusta ja loistetaan.

Valo voittaa.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Uusi Herra

”Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi?" (Room. 6:1)

Ei tietenkään! Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä? Meidät kaikki Jeesukseen Kristukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa ja haudattu yhdessä hänen kanssaan, jotta alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Meidän vanha minämme on ristiinnaulittu yhdessä Jeesuksen kanssa, jotta syntinen ruumimme menettäisi valtansa, emmekä enää olisi synnin orjia (6:1-6). Jeesuksen omina saamme ajatella itsestämme uudella tavalla: Me olemme kuolleet pois synnistä ja elämme nyt Jumalalle Jeesuksessa Kristuksessa (6:11). Ei siis anneta ruumiimme jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olemme siirtyneet kuolemasta elämään, annetaan itsemme Jumalalle ja ruumiimme jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi! Synti ei ole enää meidän herranne, sillä olemme armon alaisia (6:13-14).

Meillä on uusi Herra.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Sukupolvien ketju

”Onko myös teistä joku nyt valmis antamaan lahjansa Herralle?” (1. Aik. 29:5)

Kuningas Daavid kertoi koolla olevalle kansalle, että hänen poikansa Salomo, jonka Herra oli valinnut seuraavaksi kuninkaaksi, oli nuori ja kokematon. Jumala oli ilmoittanut, että Salomo tulisi rakentamaan temppelin Jumalalle, joten hänellä olisi edessään suuri tehtävä. Daavid oli koonnut voimiensa mukaan temppeliä varten rakennusmateriaalia ja antanut sekä kultaa että hopeaa henkilökohtaisista varoistaan (29:1-3). Daavid teki kaikkensa, ettei Salomonin tarvitsisi aloittaa rakennusurakkaa tyhjästä. Nyt hän haastoi muutkin mukaan sijoittamaan tulevaisuuteen. Daavid oli ymmärtänyt tärkeän asian: Edeltävien sukupolvien tulee tukea seuraavia, ettei näiden tarvitse alkaa alusta. Jokaisen sukupolven tulee löytää oma tapansa viedä evankeliumia eteenpäin muuttuvan ajan keskellä. Vanhemmat sukupolvet eivät aina välttämättä ymmärrä nuorempien tapaa tehdä asioita, joten rohkaisu voi vaihtua herkästi arvosteluksi. Tehdään kaikkemme tukeaksemme heitä jatkamaan siitä, mihin me pääsimme.

Olemmeko valmiita?

lauantai 17. syyskuuta 2016

Lupaukset kantavat

”Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut.” (Room. 4:21)

Jumala oli luvannut Abrahamille, että hän tulisi olemaan monien kansojen kantaisä. Abraham toivoi, vaikka inhimillisesti katsoen toivoa ei ollut, sillä hän oli varma siitä, että Jumala pystyy tekemään sen, mitä oli luvannut. Hän tarttui Jumalan lupaukseen ja hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän lähes satavuotiaana tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen (4:18-20). Jumala piti lupauksensa, sillä Hän on uskollinen. Häneen voi luottaa. Mekin saamme tarttua uskossa Jumalan ihmeellisiin lupauksiin, jotka Hän on antanut meille sanassaan. Jeesus Kristus on avannut meille pääsyn armoon, jossa toivomme ei ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen (5:2-5). Hän antaa meille kaiken muun lisäksi uskon tarttua Jumalan lupauksiin.

Jumala voi.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Kuinka kauan?

"Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi?" (Ps. 13:2)

Odottavan aika on pitkä. Joskus jopa punaisissa valoissa tai kassajonossa. Odottaminen tuntuu erityisen pitkältä silloin, kun odottaa jonkun tärkeän asian selviämistä tai avun saamista elämäntilanteeseensa. Huolet painoivat Daavidin mieltä niin, että tuska tuntui sydämessä saakka. Hän oli rukoillut ja pyytänyt Jumalaa puuttumaan asioihin, mutta kun apu ei tullut Daavidin toivomassa aikataulussa, se sai hänet kysymään, kuinka kauan Jumala aikoi antaa hänen odottaa. Daavid ei aikonut kuitenkaan hellittää ja niinpä hän pyysi Jumalaa katsomaan puoleensa ja vastaamaan (13:3-4). Jumala ei ollut unohtanut Daavidia, eikä Hän ole unohtanut meitä. Saamme vuodattaa kaiken sydämemme tuskan ja ahdistuksen Hänen tiettäväkseen luottaen Hänen armoonsa. Voimme alkaa jo nyt iloita Hänen avustaan ja kiittää Häntä (13:6).

Hän pitää meistä huolen.

torstai 15. syyskuuta 2016

Totta ja puhdasta

”Herran sanat ovat todet ja puhtaat.” (Ps. 12:7)

Jälkikristillisessä ajassamme totuus on menettämässä merkitystään. Jokainen haluaa olla asiantuntija asiassa kuin asiassa ja sosiaalinen media tarjoaa otollisen välineen mielipiteiden ilmaisuun - olivatpa ne totta tai tarua. Hetkessä syntyy liikehdintä, jossa vaaditaan suvaitsevaisuuden nimissä sitä sun tätä ja tuomitaan toisinajattelijoiden 'väärät' mielipiteet. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, heidän kielensä puhuu petollisesti ja heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia (Room. 3:13-14). Keneen voi enää luottaa? Jumala on luotettava ja Hänen sanansa on totta - yhä edelleen ja yleisestä mielipiteestä huolimatta (Room. 3:4). Hiljennytään päivittäin Jumalan sanan ääreen rukoillen. Täytetään mielemme ja ajatuksemme kaikella, mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen (Fil. 4:8). Jumalan sanasta löydämme kaiken edellä mainitun. 

Avataan Raamattumme.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Luotettava

”Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava.” (Room. 3:4)

On surullista, että on monia, jotka sanovat kirkon seinien sisäpuolella uskovansa Jeesukseen, mutta astuttuaan ovesta ulos he kieltävät Hänet teoillaan ja elämäntavoillaan. Ei ole siis suurikaan ihme, että uskosta osattomat pilkkaavat tuollaisen käytöksen vuoksi niin uskovia kuin Jumalaa (2:24). Kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä meidän pidä yrittää esittää olevamme parempia kuin olemmekaan - saamme olla aidosti Jeesusta tarvitsevia syntisiä. Meidän mokailumme ja epäuskomme ei tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi (3:3). Virheistämme, vajavaisuudestamme ja laiminlyönneistämme huolimatta Jumalaan voi luottaa. Hän on armollinen ja uskollinen (2. Tim. 2:13). Saamme tulla Hänen eteensä itsessämme heikkoina ja tarvitsevina ja omistaa kaiken, mitä tarvitsemme elämään ja jumalisuuteen (2. Piet.1:3). Hän antaa meille Henkensä kautta kyvyn ja voiman elää tahtonsa mukaisesti niin, että sanamme ja elämämme puhuvat samaa kieltä.

Ollaan aidot Kristuksessa.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Mykistävää hyvyyttä

”Herra, minun Jumalani! Mikä olen minä ja mikä on minun sukuni, kun olet tuonut minut tähän asti?” (1. Aik. 17:16)

Jumala oli nostanut Daavidin korkeaan asemaan ja antanut hänelle niin paljon kunniaa, ettei Daavid tiennyt, mitä muuta voisi pyytää. Daavid sai kuitenkin Jumalalta aivan huikeat ja kauas tulevaisuuteen tähtäävät lupaukset, mikä sai Daavidin haukkomaan henkeään (17:17-18). Jumala tekisi Daavidin nimestä kuuluisan ja mahtavan, kukistaisi kaikki hänen vihollisensa ja nostaisi yhden hänen pojistaan kuninkaaksi ja pitäisi hänen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti (17:8-12). Mitä Daavid teki kuultuaan lupaukset? Mitäpä muutakaan kuin kiitti ja ylisti Jumalaa, jonka kaltaista ei ole (17:19-22) ja pyysi nöyrästi, että Jumala siunaisi hänen sukunsa, niin että se saisi ikuisesti palvella Häntä (17:27). Jumala on antanut sanassaan suuret lupaukset myös meille. Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto ja Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme, jotta eläisimme Hänen kirkkautensa ylistykseksi (Ef. 1:7-14).

Meilläkin on syytä kiitokseen.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Kimppasyntiä

”He toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.” (Room. 1:32)

Olemme etuoikeutetussa asemassa, sillä saamme elää kristityssä maassa ja meillä on mahdollisuus oppia tuntemaan Jumala. Tästä huolimatta monet - jopa sellaiset, jotka tuntevat Jumalan sanan - eivät kunnioita Häntä, vaan ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen. Näin tehdessä monien sydämet ovat pimentyneet (1:21). Selän kääntäminen Jumalan sanalle ja Jeesukselle ei tuo mukanaan hyviä asioita, vaikka moni niin haluaakin uskotella. Jumalan sanasta luopuminen antaa vallan syntiselle luonnolle, josta kumpuaa kaikenlaista vääryyttä, säädyttömyyttä, ahneutta, pahuutta, kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta (1:29-31). Ja vaikka monet tietävät omassatunnossaan toimivansa väärin, he jatkavat synnissä elämistä ja osoittavat hyväksymistään niille, jotka tekevät samoin ja vieläpä rohkaisevat muitakin samaan jopa lakeja muuttamalla. Ainoa toivomme on Jumalan pelastava ja kasvattava armo (Tiit. 2:11-12). Tehdään parannus ja käännytään pahoilta teiltämme.

Herra, armahda meitä.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Häpeilemättömät

”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat.” (Room. 1:16)

Paavali ei hävennyt evankeliumia ja miksi olisi. Olihan kyse maailmankaikkeuden parhaasta sanomasta, joka on tarjolla jokaiselle halukkaalle yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen Kristuksen kautta. Sanomasta, jossa on elämää muuttava ja uudistava voima. Sen tähden Paavali ei häpeillyt ja piilotellut sitä, vaan julisti evankeliumia kaikille ikään, sukupuoleen, asemaan tai ihonväriin katsomatta. Meillä voi olla monia, mielestämme hyviäkin syitä vaieta uskostamme, mutta meillä ei ole oikeutta tehdä niin. Maan päällä ei ole annettu mitään muuta tietä pelastukseen kuin usko Jeesukseen Kristukseen (Apt. 4:12). Ei katsota itseemme vaan Häneen, joka tekee työtään meissä ja meidän kauttamme. Lähdetään jokaiseen päivään ja tilanteeseen rukoillen, että Herra avaisi meille mahdollisuuden evankeliumin kertomiseen (Kol. 4:3). Se on mieluinen pyyntö Jumalalle, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1. Tim. 2:3-4).

Kerrotaan häpeilemättä!

lauantai 10. syyskuuta 2016

Mielipiteitä

"Mielellämme kuitenkin kuulisimme, mitä sinä näistä asioista ajattelet." (Apt. 28:22)

Roomassa olevat juutalaiset olivat kuulleet Jeesuksen seuraamisesta vain sen, että se oli herättänyt kaikkialla vastustusta. He eivät kuitenkaan halunneet muodostaa mielipidettänsä pelkkien huhujen perusteella, vaan halusivat ottaa asiasta selvää. Niinpä he sopivat tapaavansa Paavalin, joka sai näin mahdollisuuden todistaa heille Jumalan valtakunnasta ja yrittää taivuttaa heidät uskomaan Jeesukseen (28:23). Meidänkin lähellämme on ihmisiä, jotka olisivat valmiit kuulemaan meidän ajatuksiamme Jeesuksesta ja uskosta. Sen tähden meidän tulee pyhittää Jeesus Kristus sydämissänne ja olla aina valmiit antamaan vastaus sävyisästi ja kunnioittavasti jokaiselle, joka kysyy meiltä, mihin toivomme perustuu (1. Piet. 3:15-16). Pyydetään, että Jumala antaisi meille Pyhän Hengen kautta halua, intoa ja voimaa siihen, että rohkenemme julistaa Jumalan valtakuntaa ja opettaa, kuka Jeesus Kristus on (28:31).

Mielipiteelläsi on väliä.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Aitoa ystävyyttä

”Paljon ystäviä – vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli.” (Snl. 18:24)

Monella on satoja, jopa tuhansia, ystäviä, joiden päivän kuulumisille ja tapahtumille jaellaan tykkäämisiä oman laitteen ruudulta. Tuhannet Facebook-ystävät tai Instagram-seuraajat eivät kuitenkaan välttämättä tuo mukanaan todellista kokemusta ystävyydestä. Ei edes siitä huolimatta, että saamme omalle postauksellemme lukuisia tykkäämisiä tai kommentteja. Jokainen kaipaa ystävää, jolla on iho. Ystävää, joka kuuntelee, välittää ja auttaa. Ystävää, jonka kanssa jakaa elämää niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä. On paljon arvokkaampaa, että elämässä on edes yksi tällainen ystävä kuin tusinoittain virtuaaliystäviä. Sen sijaan, että vain toivoisimme löytävämme itsellemme uskotun ystävän, voimme kysellä rukoillen, kenelle me voisimme olla todellinen ystävä. Muistetaan ennen kaikkea, että meillä kaikilla on ystävä, Jeesus Kristus, joka osoitti kaikkein suurinta rakkautta antamalla henkensä puolestamme (Joh. 15:13).

Ollaan ystäviä.

torstai 8. syyskuuta 2016

Onnellisesti naimisissa

”Onnen löytää, joka vaimon löytää, hän on päässyt Herran suosioon.” (Snl. 18:22)

Jumala näki, ettei miehen ole hyvä olla yksinään, joten hän teki kumppanin, joka sopii hänen avukseen (1. Moos. 2:18). Eikä mitä tahansa apulaista tai kumppania, vaan vaimon. Jumala tarkoitti miehen ja naisen täydentämään toisiaan ja antoi heille lahjaksi avioliiton, jossa he liittyvät toisiinsa niin, että tulevat yhdeksi lihaksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä ei ihmisen tule erottaa (Matt. 19:4-6). Aikamme ei kannusta kestävän avioliiton rakentamiseen, vaan kannustaa itsekeskeiseen onnen etsintään ja rohkaisee toteuttamaan seksuaalisuutta tavoilla, jossa rikotaan niin itseä, toista ihmistä kuin Jumalaa vastaan. Ei haeta ohjeita iltapäivälehtien sivuilta, vaan Jumalan sanasta. Hyvä avioliitto vaatii työtä ja sitä tulee hoitaa ja vaalia keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä Hengen antamalla voimalla. Esikuvana miehelle, joka on löytänyt onnen, on Jeesus Kristus, sillä vaimoa tulee rakastaa niin kuin Hän rakasti seurakuntaa antamalla henkensä sen puolesta (Ef. 5:25-33). 

Hoidetaan avioliittojamme.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Tähän päivään asti

”Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni, puhua sekä ylhäisille että alhaisille.” (Apt. 26:22)

Paavali ei voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. Hän teki kaikkensa avatakseen ihmisten silmät, jotta voisi saattaa heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. Niinpä hän oli julistanut ensin Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy (26:17-20). Hän oli alati valmis toimimaan Hengen voimalla puheiden ja tekojen, tunnustekojen ja ihmeiden avulla saattaakseen maailman kansat kuuliaisiksi Jeesukselle Kristukselle (Room. 15:18-19). Paavalin näkynä oli, että kaikista, jotka häntä kuulivat, tulisi sellaisia uskovia kuin hän oli - vaatipa se enemmän tai vähemmän vaivannäköä (26:29). Olisiko meidänkin aika maailman evankelioimisesta puhumisen sijaan alkaa julistaa evankeliumia Jeesuksesta Jumalan avulla?

Todistajan tehtävä odottaa.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Rukousvastaus

”Ja Herra täytti hänen pyyntönsä.” (1. Aik. 4:10)

Jaebes rukoili Jumalaa ja pyysi: "Kunpa siunaisit minua ja laajentaisit minun alueeni, jospa tukisit minua kädelläsi ja varjelisit minut pahasta." (4:10) Jaebes lähestyi rohkeasti Jumalaa pyytäen yksinkertaisesti siunausta, menestystä ja vaikutusalueen laajenemista sekä Jumalan apua ja varjelusta. Se kannatti: Jumala vastasi antaen hänen pyyntönsä toteutua. Mikä rukousvastaus! Sitä, miten, millä tavalla ja missä laajuudessa Jumala vastasi noihin pyyntöihin, ei kerrota meille tarkemmin. Raamattu kertoo vain sen, että Jaebes tuli veljeään mahtavammaksi (4:9). Mekin saamme pyytää Jumalaa siunaamaan elämäämme, sillä Hän on Jeesuksen tähden antava meille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsemme (Fil. 4:19). Voimme pyytää luottaen, että Isä tietää, mikä on meille parasta.

Anovalle annetaan.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Ei himmailla

"Saat mennä. Kutsun sinut taas toiste, kun minulla on aikaa." (Apt. 24:25)

Maaherra Felix tuli usein vaimonsa kanssa vankilaan, lähetti hakemaan Paavalia ja kuunteli, mitä tämä kertoi uskosta Jeesukseen Kristukseen (24:24). Paavali varmaankin suostutteli Felixiä vaimoineen suostumaan sovintoon Jumalan kanssa (2. Kor. 5:20). Paavali ei houkutellut heitä pelkästään opetuslapseuden eduilla, vaan kertoi totuudenmukaisesti myös Jeesuksen seuraamisen hinnasta - itsensä kieltämisestä ja ristin ottamisesta (Mark. 8:34). Ja kun Paavali otti puheeksi tämän Jumalan tahdon mukaisen elämän, halujen hillitsemisen ja tulevan tuomion, Felix pelästyi, lähetti Paavalin pois ja sanoi kutsuvansa hänet luokseen paremmalla ajalla (24:25). Meidän ei tarvitse sievistellä tai turhentaa Jumalan sanaa, jotta tekisimme siitä houkuttelevampaa. Saamme julistaa Sanaa niin kuin se on kirjoitettu, kehottaa ihmisiä parannukseen ja antamaan elämänsä kokonaan Jeesukselle.

Ei himmailla.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Ollaan kuulolla

Seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin edessä ja sanoi: "Pysy rohkeana. Sinä olet todistanut minusta täällä Jerusalemissa, ja samalla tavoin sinun on todistettava myös Roomassa." (Apt. 23:11)

Paavali sai useita kertoja tarkkoja ohjeita ja vahvaa rohkaisua Jumalalta. Herra puhui hänelle Pyhän Hengen kautta monin eri tavoin. Pyhä Henki esti häntä toimimasta Aasian maakunnissa (16:6) ja ohjasi hänet myöhemmin Jerusalemiin (19:21). Yöllisessä näyssä Jumala lähetti hänet Makedoniaan (16:9-10) ja kehotti puhumaan rohkeasti (18:9). Profetian kautta hän sai kuulla tulevasta (21:11). Hän on sama Jumala tänään. Kysymys ei ole siitä, etteikö Hän puhuisi, vaan siitä, mitä Hän puhuu meille Sanansa ja Henkensä kautta. Olemmeko me halukkaat kuulemaan Häntä?

Hiljennytään kuuntelemaan.

lauantai 3. syyskuuta 2016

Hiekkaa ilmassa

”Pois elävien joukosta! Tuollainen ei saa elää!" (Apt. 22:22)

Paavali teki sen jälleen: koko kaupunki oli kuohuksissa! Väkijoukko ryntäsi hänen kimppuunsa ja hänet raastettiin ulos temppelistä (21:30). Hengen lähtö oli lähellä, mutta roomalainen sotaväen osasto ehti onneksi väliin pelastaen Paavalin (21:32). Sotilaiden turvaamana Paavali halusi todistaa paikalle kerääntyneelle väkijoukolle. Hän kertoi juutalaisesta taustastaan, kiivailustaan lain puolesta ja koko elämän muuttaneesta kohtaamisesta Jeesuksen kanssa (22:3-10). Hän kertoi, kuinka Jumala kutsui hänet, lähtemään kauas toisten kansojen keskuuteen. Tässä vaiheessa kuulijoiden pinna kuitenkin paloi, he huusivat huutamistaan, raastoivat vaatteitaan ja heittelivät hiekkaa ilmaan (22:17-23). Paavali teki kaikkensa, jotta voittaisi mahdollisimman monia ihmisiä Jeesukselle. Sydämen palo oli niin valtava, että Paavali kirjoitti: "Voi minua, ellen evankeliumia julista!" (1. Kor. 9:16-19).

Mille meidän sydämemme palaa?

perjantai 2. syyskuuta 2016

Kaikille kaikkialla

”Sinusta tulee hänen todistajansa, sinä kerrot kaikille ihmisille, mitä olet nähnyt ja kuullut.” (Apt. 22:15)

Jeesuksen kohtaaminen muuttaa elämän. Gerasan alueella pahasta hengestä vapautunut mies olisi tahtonut lähteä Jeesuksen matkaan, mutta sai käskyn mennä kotiinsa omaistensa luo ja kertoa heille Herran suuresta armon teosta (Mark. 5:18-19). Paavali sai kohdata ylösnousseen Jeesuksen Damaskoksen tiellä, kohtaaminen mullisti hänen elämänsä ja hän sai todistaa, mitä oli nähnyt ja kuullut. Pietari ja Johannes eivät puolestaan voineet kielloista ja uhkailuista huolimatta olla puhumatta näkemästään ja kuulemastaan (4:20).  Meillä jokaisella on omat tarinamme kerrottavana Jumalan armosta ja Jeesuksen kohtaamisesta. Kuinka rohkaistuisimme kertomaan siitä kaikesta muille? Pyydetään yksinkertaisesti Herraa täyttämään meidät Pyhällä Hengellään. Hän on meidän apumme ja voimamme Jeesuksen todistajana toimimiseen (1:8).

Kerrotaan kaikille kaikkialla.

torstai 1. syyskuuta 2016

Piittaamattomuutta

"Onhan sentään rauha ja vakaat olot minun päivinäni." (2. Kun. 20:19)

Kuningas Hiskia oli näyttänyt babylonialaisille vieraille kaiken, mitä hänellä oli palatsissaan. Kuultuaan tapahtuneesta Jesaja kertoi Hiskialle Herran sanan, että tulee päivä, jolloin kaikki, mitä hänen talossaan on viedään Babyloniin lapset mukaan lukien. Mitään ei jäisi jäljelle. Hiskia otti sanat vastaan tyynesti ja oli tyytyväinen välttäessään itse tulevat vaikeudet (20:15-19). Millaista piittaamattomuutta! Kuinka usein mekin sorrumme samaan? Emme ole läheskään niin huolissamme kuin pitäisi, kun lapsiltamme kavennetaan mahdollisuutta kuulla evankeliumia päiväkodeissa ja kouluissa. Emme tee läheskään niin paljon työtä kuin pitäisi, jotta jokainen ihminen uskontoon tai uskonnottomuuteen katsomatta voisi kuulla evankeliumin ymmärrettävällä tavalla. Voimmeko vain tyytyä osaamme ja ajatella, että onneksi omat iankaikkisuusasiat ovat kunnossa? Meidän ei tule pelkästään katsoa sivusta, kun ihmiset kulkevat kohti iankaikkista kadotusta.

Rukoillaan ja tehdään jotain asialle.