Piittaamattomuutta

"Onhan sentään rauha ja vakaat olot minun päivinäni." (2. Kun. 20:19)

Kuningas Hiskia oli näyttänyt babylonialaisille vieraille kaiken, mitä hänellä oli palatsissaan. Kuultuaan tapahtuneesta Jesaja kertoi Hiskialle Herran sanan, että tulee päivä, jolloin kaikki, mitä hänen talossaan on viedään Babyloniin lapset mukaan lukien. Mitään ei jäisi jäljelle. Hiskia otti sanat vastaan tyynesti ja oli tyytyväinen välttäessään itse tulevat vaikeudet (20:15-19). Millaista piittaamattomuutta! Kuinka usein mekin sorrumme samaan? Emme ole läheskään niin huolissamme kuin pitäisi, kun lapsiltamme kavennetaan mahdollisuutta kuulla evankeliumia päiväkodeissa ja kouluissa. Emme tee läheskään niin paljon työtä kuin pitäisi, jotta jokainen ihminen uskontoon tai uskonnottomuuteen katsomatta voisi kuulla evankeliumin ymmärrettävällä tavalla. Voimmeko vain tyytyä osaamme ja ajatella, että onneksi omat iankaikkisuusasiat ovat kunnossa? Meidän ei tule pelkästään katsoa sivusta, kun ihmiset kulkevat kohti iankaikkista kadotusta.

Rukoillaan ja tehdään jotain asialle.