torstai 30. marraskuuta 2017

Odottamaton vastaus

”He kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa.” (Apt. 1:14)

Joukko opetuslapsia oli kokoontunut yhteen ja he olivat päättäneet pysyä kestävinä rukouksessa. Miksi? Eikö vähempi olisi riittänyt? Ei, sillä Jeesus oli käskenyt heidän odottaa Isän lupauksen täyttymistä. Niinpä he tulivat yhteen ja rukoilivat päättäväisesti, jotta heidät kastettaisiin Pyhällä Hengellä, vaikka he eivät täysin käsittäneetkään, mitä se tarkoittaa (1:4-5). Olisivatko he rukoilleet yhtä innokkaasti, jos he olisivat tienneet, mitä tapahtuisi? Taivaalta kuuluisi voimakas kohahdus, joka täyttäisi koko talon. Tulenlieskat laskeutuisivat itse kunkin päälle. He alkaisivat puhua kielillä, joita he eivät olleet opiskelleet. Ihmiset luulisivat, että he olivat juovuksissa heti aamusta (2:2-13). Mutta juuri niin tapahtui. Kuinka usein me asetammekaan Jumalalle ehtoja siitä, kuinka hän saa kohdata meitä? Kuinka usein me määrittelemmekään ne rajat, joiden sisällä Pyhän Hengen on luvallista toimia? Mitä jos antaisimme Jumalan sytyttää meidät juuri sillä tavalla kuin hän tahtoo - ilman ehtoja ja rajoja?

Mitä tapahtuisi?

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Latauspiste

”Hän antaa väsyneelle voimaa ja voimattomalle väkevyyttä runsain määrin.” (Jes. 40:29)

Kaikilla tuntuu olevan nykyään kova kiire - katsoipa minne tahansa. Pitää saada aikaan enemmän ja ehtiä enemmän. Tietotekniikka, jonka piti helpottaa työtaakkaamme, mahdollistaakin nyt sen, että voimme tehdä useita asioita samanaikaisesti. Multitasking on päivän sana. Ennestään täyteen kalenteriin on yritettävä mahduttaa vielä muutama työtehtävä tai tapaaminen. Blogikin pitää kirjoittaa tai vlogi nauhoittaa ennen nukkumaanmenoa, kun aiemmin ei ole ehtinyt. Kaiken lisäksi pitäisi vielä ehtiä seuraamaan uutisia, kommentoimaan sosiaalisessa mediassa ja kehittämään itseään - liikuntaa unohtamatta. Ei siis mikään ihme, että nuoretkin väsyvät, uupuvat, kompastuvat ja kaatuvat - vanhoista puhumattakaan (40:30). Olisiko jo aika hidastaa ja hiljentää? Olisiko aika viipyä hetki hänen luonaan, joka antaa sielullemme levon (Matt. 11:28-30)? Olisiko aika istua Mestarin jalkojen juureen, sillä vain yksi on tarpeen (Luuk. 10:41-42)? Muistetaan, että ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman (40:31).

On aika ladata.

tiistai 28. marraskuuta 2017

Rauha teille

”Rauha teille!” (Joh. 20:19)

Opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, koska he pelkäsivät juutalaisia. Silloin Jeesus ilmestyi suljettujen ovien läpi heidän pelkonsa keskelle sanoen ihanat sanat: "Rauha teille!" Juuri nuo sanat olivat opetuslapsille tarpeen tuolla hetkellä kaiken pelon, hämmennyksen ja epävarmuuden keskellä, joten he iloitsivat nähdessään Herran (20:20). Kuinka usein mekin olemme peloissamme ja hädissämme suljettujen ovien takana? Enkä tarkoita pelkästään kodin tai huoneen ovea, vaan sydämemme ovea, jonka suljemme muilta peittääksemme kätketyn kipumme. Lääkäri soitti ja kertoi pahimpia mahdollisia uutisia. Uskomme horjui ja lankesimme jälleen kerran syntiin. Suutuimme lähimmäisellemme ja välit ovat olleet poikki siitä lähtien. Meillä oli mahdollisuus todistaa uskostamme, mutta ihmispelko sai meidät vaikenemaan. Jeesus tulee pimeytemme keskelle suljettujen ovien läpi. Täynnä rakkautta. Täynnä parantumista. Täynnä eheytymistä. Täynnä toivoa. Tarjoten uutta alkua ja uusia mahdollisuuksia.

Rauha teille.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Kuningas vai keisari?

”Ei meillä ole kuningasta vaan keisari.” (Joh. 19:15)

Juutalaiset oppineet ja johtajat halusivat päästä eroon Jeesuksesta sellaisella vimmalla, että huolimatta vihastaan pakanavalloittajaa, Roomaa, kohtaan, he huusivat, ettei heillä ole kuningasta vaan keisari. Kuinka surullista, että he teeskentelivät alamaisuutta Roomalle samalla, kun torjuivat Jumalan lähettämän Messiaan. Heidän omat sanansa tuomitsivat heidät, sillä he olivat hylänneet kuuluaisuuden rippeetkin Jumalaa kohtaan, jonka oli tarkoitus olla heidän ainoa todellinen hallitsijansa (1. Sam. 8:7). Olemmeko me ylipappeja ja fariseuksia parempia? Jeesus kelpaa monelle Vapahtajana, joka antaa synnit anteeksi. Mutta saako hän olla myös Herra ja Kuningas, jonka tahtoa haluamme noudattaa (Matt. 5:20)? Englannin kielessä on sanaleikin muotoon puettu sanonta: "If Jesus is not the Lord of all, is he the Lord at all?" Lause haastaa pohtimaan vakavasti sitä, millainen on Jumala-suhteemme tila, sillä jos Jeesus ei saa hallita kaikkia elämämme osa-alueita, on syytä pohtia, onko hän silloin Herramme. 

Onko sinulla kuningas vai keisari?

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Propagandaa

”Mihin perustuu tuo luottamus, joka sinulla on?” (Jes. 36:4)

Assyrian kuningas oli sotajalalla ja hän käytti aseenaan sanallista propagandaa, jolla pyrittiin heikentämään Jerusalemin asukkaiden puolustustahtoa. "Keneen sinä oikein luotat (36:5)?" "Olenko minä hyökännyt tähän maahan hävittämään sitä Herran sallimatta (36:10)?" "Älkää antako Hiskian pettää itseänne, sillä hän ei voi teitä pelastaa (36:14)." "Älkää antako Hiskian johtaa teitä harhaan sanomalla, että Herra pelastaa teidät (36:18)." "Minkään muun maan jumala ei ole pelastanut maatansa minun käsistäni. Pelastaisiko sitten Herra Jerusalemin (36:20)?" Sanat saivat Hiskian lannistumaan, mutta Jesaja käski kertoa hänelle, ettei hänen tule pelätä kuulemiaan sanoja (37:6). Sielunvihollinen haluaa horjuttaa meidän luottamustamme Jumalaan ja hänen sanaansa. Se vyöryttää propagandaansa eri väyliä käyttäen tarkoituksenaan horjuttaa uskoamme ja saada meidät antamaan periksi. Ei kuunnella sen valheita, vaan laitetaan täysi luottamus Jeesukseen Kristukseen, joka on jo voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen vallan.

Sana seisoo vahvana.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Muutoksen aika

”Älkää olko niin kuin teidän isänne ja veljenne, jotka olivat uskottomia Herralle, isiensä Jumalalle.” (2. Aik. 30:7)

Kuningas Hiskia oli omistautunut palvelemaan elämällään Jumalaa ja hän toimi kansakunnan hengellisen parhaan puolesta. Hän lähetti juoksijoita viemään Israelin ja Juudan joka kolkkaan kirjeet, joissa jokaista kansalaista kehotettiin palaamaan Jumalan luokse (30:6). Hän käski heidän lopettaa niskuroinnin ja kehotti heitä ojentautumaan Herran puoleen (30:6). Hiskia oli ymmärtänyt tehtävänsä kansan johtajana aivan oikein. Hänen ei tullut käyttää asemaansa erilaisten ihmisryhmien miellyttämiseen ja heidän esittämiensä vaatimusten täyttämiseen, vaan hänen tuli ohjata kansaa Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Miltä meidän yhteiskuntamme näyttäisi, jos maalliset ja hengelliset johtajat kehottaisivat jokaista kansalaista kunnioittamaan ja tottelemaan Jumalaa? Antamaan koko elämän Jumalalle niin, että Pyhä Henki saisi uudistaa ja hallita aivan jokaista? Meidän ei tarvitse jäädä odottamaan käskyä, vaan saamme antaa koko elämämme Jumalalle ja palvella häntä Hengen voimassa (Room. 12:1-2).

Muutos alkaa meistä.

perjantai 24. marraskuuta 2017

Rohkeita pyyntöjä

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.” (Joh. 16:23)

Jeesus antaa huikean lupauksen, minkä tulisi rohkaista meitä rukoilemaan luottavaisesti, mutta me emme tee niin. Miksei? Jostain syystä ajattelemme, ettemme ole riittävän hyviä, jotta ansaitsisimme vastauksia rukouksiimme. Rukousten kuuleminen, kuten ei mikään muukaan Jeesuksen seuraamisessa perustu ansioihimme vaan armoon. Emmehän mekään anna lapsillemme hyviä asioita vain heidän suoritustensa perusteella vaan sen tähden, että he ovat meidän lapsiamme. Jos me pahat ihmiset toimimme näin, kuinka paljon ennemmin Jumala tahtoo antaa hyvää niille, jotka sitä pyytävät (Matt. 7:9-11). Kaikkein parasta Jeesuksen antamassa lupauksessa on kuitenkin se, että vaikka me voimme pyytää ihan mitä tahansa, saamme luottaa taivaallisen Isämme harkintakykyyn. Hän tahtoo iankaikkista parastamme ja hän tietää parhaiten sen, milloin ja millä tavoin pyyntöihimme vastaa. Kerrotaan hänelle kaikki tarpeemme pienimmistä suurimpaan ja muistetaan, ettei mikään asia ole niin vähäinen, ettemmekö voisi pyytää siihen Jumalan apua.

Anotaan, niin saamme.

torstai 23. marraskuuta 2017

Kaikella on hintansa

”Jos te olisitte maailmasta, se rakastaisi omaansa.” (Joh. 15:19)

Niin. Jos olisimme maailmasta, se rakastaisi meitä. Mutta koska emme ole, maailma vihaa meitä. Jos haluamme seurata Jeesusta kokosydämisesti, joudumme elämään tämän jännitteen keskellä. Tosin osaamme kyllä elää ja toimia silläkin tavoin, että ihmiset vihaavat meitä ihan itsemme takia, mutta Jeesus ei puhu tässä siitä. Jeesus puhuu siitä vihasta ja vainosta, jota joudumme kärsimään hänen nimensä tähden (15:20-24). Ensimmäiset kristityt eivät voineet olla puhumatta siitä, mitä he olivat nähneet ja kuulleet, vaikka se tiesikin heille vaikeuksia (Apt. 4:20). Me olemme taipuvaisia etsimään maailman hyväksyntää. Emme puhu julkisesti Jeesuksesta. Teemme kompromisseja yhteyden vuoksi. Taivumme painostuksen alla. Luovumme Raamatun totuuksista. Vaikenemme uskostamme. Usein kaikki tämä tapahtuu pikkuhiljaa ja huomaamatta, ellemme ole valveilla. Muistetaan, että on tärkeämpää miellyttää Jumalaa kuin maailmaa (Apt. 5:29). Ei luovuta elävästä uskosta, vaan ollaan Pyhän Hengen voimassa valona ja suolana, vaikka se maksaisi.

Ja se maksaa.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Ei syytä huoleen

”Älköön teidän sydämenne olko levoton.” (Joh. 14:1)

Monet asiat saavat meidät murehtimaan ja tekevät sydämemme levottomaksi. Kun murehtiminen kasvaa sellaisiin mittoihin, että ahdistus ja masennus uhkaavat nielaista mukanaan, katse kannattaa kääntää Jumalan puoleen (Ps. 42:6-7), sillä oli tilanteemme millainen tahansa, voimme aina ylistää häntä. "Halleluja! Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja aina! Herra on korkea, kaikkien kansojen valtias, yli taivaitten kohoaa hänen kirkkautensa. Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista? Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa, mutta näkee alas maan syvyyksiin. Ei ole taivaassa, ei maassa ketään hänen vertaistaan!" (Ps. 113:1-9) Halleluja! Jumalalle on kaikki mahdollista. Meillä ei ole syytä lannistua, sillä tämä hetkellinen ahdinko tuottaa meille ikuisen kirkkauden. Ei siis kiinnitetä katsettamme näkyvään, vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää aikansa, mutta näkymätön ikuisesti (2. Kor. 4:16-19). Muistetaan myös, että Jeesus tulee kerran noutamaan meidät luokseen, jotta saamme olla siellä, missä hän on (14:2-3).

Laita toivosi häneen.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Ymmärrämmekö?

”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?” (Joh. 13:12)

Jeesus opettaa opetuslapsilleen tärkeän periaatteen oman esimerkin kautta (13:5). Pestyään opetuslastensa jalat hän kysyi heiltä, että ymmärsivätkö he, mitä hän oli tehnyt. Odottamatta heidän vastaustaan, Jeesus selittää, että hän on antanut heille mallin, jotta he toimisivat samalla tavoin, sillä palvelija ei ole herraansa eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi (13:13-16). Jeesus, herrain Herra ja kuningasten Kuningas, ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. Meidänkään suuruutemme ei rakennu aseman tai titteleiden vaan rakkaudellisen palvelun varaan (Matt. 20:26-28). Mutta ymmärrämmekö me tämän? Me emme voi voittaa kaupunkejamme ja niiden asukkaita Jumalalle pakottamalla, mutta me voimme rakastaa ne Pyhän Hengen avulla hänelle. Mitäpä jos alkaisimme pyytää Jumalaa siunaamaan jokaista ihmistä, jonka kohtaamme päivittäin ja pyytäisimme tilaisuutta osoittaa heille tavalla tai toisella rakkautta? Avautuisiko meille silloin paremmin myös mahdollisuus todistaa uskostamme Jeesukseen?

Kokeiltaisiinko?

maanantai 20. marraskuuta 2017

Piiskallista kaitsentaa

”Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan?” (1. Kor. 5:6)

Rooman valtakunnassa oli ilmaisu: "Elää kuin Korintissa", jolla tarkoitettiin kaupungin siveetöntä ja hillitöntä elämäntapaa. Paikkakunnan uskovat eivät olleet täysin ymmärtäneet identiteettiään Jeesuksen opetuslapsina (3:16-17), joten Paavali joutuu nuhtelemaan heitä kovin sanoin väärän elämäntavan sallimisesta keskuudessaan, sillä vanha hapate tuli poistaa (5:7). Seurakunnan tulisi olla valona ja suolana (Matt. 5:13-16) maailman keskellä eikä elää tavalla, joka saa pakanatkin kauhistelemaan. Sen sijaan, että he olisivat sanoneet synnin synniksi, katuneet ja tehneet parannusta, he päinvastoin ylpeilivät siitä. Paavali lupasikin, että synnintekijä erotetaan seurakunnan yhteydestä, jotta tämä tajuaisi syntinsä vakavuuden, katuisi ja saisi anteeksi (5:1-5). Aikamme meno ei paljon poikkea Korintista, sillä monet elävät tietoisessa synnissä, kehottavat muitakin siihen ja pöyhkeilevät, että tietävät asiat paremmin kuin Jumala. Eletään parannuksen armossa muistaen, että meidät on kutsuttu elämään pyhää elämää Hengen voimassa (1. Piet. 1:14-16).

Valvotaan!

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Navigaattori

”Tässä on tie, tätä kulkekaa.” (Jes. 30:21)

Moni tuskin kaipaa aikaa, jolloin autossa levitettiin paperinen kartta auki, jotta siitä voitiin katsoa oikeaa reittiä määränpäähän. Navigaattori on syrjäyttänyt paperiset kartat ja on mukavaa löytää oikeaan osoitteeseen, kun rauhallinen ääni antaa ratkaisevissa paikoissa ajo-ohjeita. Kuinka monet ovat toivoneetkaan, että meitä voisi olla luotsaamassa samanlainen navigaattori elämän tiellä. Itse asiassa meille on tarjolla maailmankaikkeuden huolehtivin, tarkin ja kaukokatseisin apu tarjolla, jos vain tahdomme, sillä Jumala odottaa voidakseen olla meille armollinen. Ei tarvita muuta kuin avunpyyntö, niin hän vastaa heti, kun kuulee äänemme (30:18-19). Hän tahtoo johdattaa meitä oikeaan suuntaan elämässämme (Ps. 32:8). Elämän matkan varrella on monia risteyksiä ja tienhaaroja, jotka houkuttavat poikkeamaan oikealta tieltä. Jos näin käy, saamme kuulla sanat: "Tässä on tie, tätä kulkekaa." Jos ymmärrämme tämän ohjeen sisältämän viisauden ja rakkauden, se saa meidät hylkäämään väärät kiihdytyskaistat ja oikotiet onneen (30:21-22) ja saa meidät pysymään elämän tiellä.

Kannattaa kuunnella häntä.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Kuuletko äänen?

”Ne kuulevat minun ääneni.” (Joh. 10:16)

Jeesus kertoi, että hän on hyvä paimen, jonka äänen lampaat kuulevat. Ja koska hän tuntee omansa ja nämä tuntevat hänet ja hänen äänensä, he seuraavat häntä (10:3-14). Jos me Jeesuksen omina voimme kuulla hänen äänensä, se tarkoittaa silloin myös sitä, että hän puhuu meille. Kysymyksemme ei siis pitäisi olla, että puhuuko hän, vaan mitä hän puhuu. Kuulemme hänen äänensä Raamatussa, kun luemme sitä rukoillen ja pyydämme Pyhää Henkeä avaamaan sitä meille (2. Piet. 1:20-21). Jeesus puhuu meille myös Henkensä kautta konkreettisesti ja monin eri tavoin. Apostolien teoista voimme lukea, kuinka Pyhä Henki antoi Filippokselle hyvin tarkat toimintaohjeet (Apt. 8:29), kuinka Pyhän Hengen käskystä Barnabas ja Saul siunattiin työhön (Apt. 13:2) ja kuinka Pyhä Henki ohjasi työtä oikeaan suuntaan (Apt. 16:6-7). He kuulivat hyvän paimenen äänen ja miten olisikaan käynyt, jos he eivät olisi uskoneet, että Jeesus puhuu heille Henkensä kautta. Hän puhuu meille edelleen Sanassaan ja Henkensä kautta, joten avataan korvamme, kuunnellaan ja totellaan.

Kuuletko äänen?

perjantai 17. marraskuuta 2017

Seuraajia

”Kehotan siis teitä: olkaa minun seuraajiani.” (1. Kor. 4:16)

Hetkinen! Käskeekö Paavali seuraamaan itseään? Kyllä, sillä hän oli ymmärtänyt oikein sen, mitä tarkoittaa opetuslasten tekeminen (Matt. 28:19). Hän ymmärsi, että opetuslasten tekeminen vaatii elämän jakamista ja esimerkin kautta oppimista, sillä niin oli Jeesuskin toiminut. Jeesus osoitti oman elämänsä kautta Jumalan valtakunnan periaatteita, kutsui opetuslapsensa kasvamaan rinnallaan, kunnes he olivat valmiit lähtemään ja toimimaan samoin Hengen voimassa. Paavali oli opetuslapseuttanut Timoteusta, joka kykeni vuorostaan palauttamaan korinttilaisten mieliin sen, miten Jeesusta tuli seurata. Opetuslapsen elämäntapa ei ole pelkästään oikealta kuullostavaa puhetta elämästä, vaan se on elämää, joka heijastaa Jumalan voimaa. Jumalan valtakunta on tarkoitettu elettäväksi, ei pelkästään puhuttavaksi (4:17-20). Mitä saisimmekaan aikaan, jos alkaisimme pitää saarnamme ja raamattutuntimme siten, että ihmiset pääsisivät näkemään, miten me seuraamme Jeesusta, jotta he voisivat ottaa mallia ja toimia samoin? Toimisikohan se paremmin kuin pelkkä puhe?

Seuraa, kuinka seuraan Jeesusta.

torstai 16. marraskuuta 2017

Armon muuttama

”Mene, äläkä enää tee syntiä.” (Joh. 8:11)

Jeesus erotti toisistaan synnin ja syntisen, sillä hän oli täynnä armoa ja totuutta (1:14). Hän ei pelännyt sanoa totuutta ihmisten väärästä elämäntavasta (4:18) tai tekopyhyydestä (8:6-7), sillä totuus tekee vapaaksi (8:32). Jeesuksen totuudellisuus ei ollut kuitenkaan kovaa ja rakkaudetonta, vaan hän oli heikkojen ihmisten puolta pitävä syntisten ystävä (Luuk. 7:34). Tämän sai kokea myös aviorikoksesta kiinniotettu nainen, jonka lainoppineet olisivat halunneet tuomita kuolemaan (8:3-5), mutta joka saikin säilyttää henkensä. Armahdus ei kuitenkaan tarkoittanut naisen kohdalla sitä, että hän voisi jatkaa elämäänsä entiseen malliin. Hänen tuli jättää vanha syntinen elämäntapansa, sillä armo kasvattaa myös hylkäämään kaiken jumalattomuuden (Tiit. 2:12). Synti tulee sanoa synniksi, sillä joka rikkomuksensa tunnustaa ja hylkää, saa armon (Snl. 28:13). Annetaan Jumalan armon tehdä uudistavaa työtään meissä ja kutsutaan muitakin syntisiä kääntymään vääriltä teiltään Jeesuksen puoleen. Hän yksin voi puhdistaa, parantaa ja vapauttaa synnin sitoman ihmisen elämään Jumalan tahdon mukaista elämää (2. Tim. 3:16).

Kaikki muuttuu.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Haastava persoona

”Teitä maailma ei voi vihata, mutta minua se vihaa, koska minä todistan siitä, että sen teot ovat pahoja.” (Joh. 7:7)

Kun ihmisten kanssa keskustelee, moni sanoo uskovansa jumalaan, mutta omalla tavallaan. Jumalasta puhuminen yleisellä tasolla on vielä nipin napin hyväksyttävää, mutta tilanne muuttuu, kun aletaan puhua Jeesuksesta. Hänen täydellinen elämänsä, kuolemansa ristillä ja ylösnousemuksensa puhuvat voimakkaasti syyllisyydestämme ja pahuudestamme. Sen tähden moni vihastuu häneen ja myös niihin, jotka julistavat hänen olevan ainoa tie pelastukseen (Apt. 4:12). Selän kääntäminen, torjuminen ja vihastuminen Jeesukselle ei kuitenkaan poista syyllisyyttämme. Ilman kääntymystä ja uudestisyntymistä elämme elämämme ja ikuisuutemme ilman yhteyttä Jumalaan. Yhä edelleen Jeesus kutsuu: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat." (7:37-38)

Tule Jeesuksen luokse.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Elämän nälkä

”Herra, anna meille aina sitä leipää.” (Joh. 6:34)

Ihmisellä on elämän nälkä. Jokainen meistä haluaa kokea olevansa rakastettu ja haluaa kokea elämässään merkityksellisyyttä. Teemme kaikkemme löytääksemme jonkun, jonka kanssa voisimme jakaa elämämme iloineen ja suruineen. Opiskelemme, rakennamme työuraa, toimimme vapaaehtoistyössä tai haastamme itseämme fyysisesti kokeaksemme elämässämme mielekkyyttä. Mikään ajallinen asia, olipa sitten kyseessä toinen ihminen, tavara tai harrastus, ei voi täyttää sydämemme syvintä kaipausta (Mark. 8:35-36). Mutta yksi voi. Se, joka tulee Jeesuksen luokse, löytää elämäänsä jotain sellaista, mikä tyydyttää elämän nälän ja janon (6:35). Ihmiset voivat hylätä meidät ja voimme tulla irtisanotuksi työstämme, mutta kun tulemme Jeesuksen luokse, hän ei hylkää eikä heitä ketään ulos (6:37). Hänen yhteydessään voimme elää täyttä elämää rakastettuna ja hyväksyttynä. Elämää, joka jatkuu iankaikkisesti (6:40). Kenen muun luokse me menisimme, sillä hänellä on iankaikkisen elämän sanat (6:68).

Jeesus on elämän leipä.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Sanat eivät riitä

”Puheeni ja julistukseni ei ollut inhimillisen viisauden suostuttelevia sanoja vaan Hengen ja voiman osoittamista.” (1. Kor. 2:4)

Paavali ei julistanut evankeliumia suurenmoisin puhein tai viisauden keinoin (2:1). Hän kyllä hallitsi retoriikan taidon, minkä voi nähdä hänen puheessaan Ateenassa (Apt. 17:22-31), mutta hän halusi osoittaa enemmän Jumalan Hengen voimaa. Sen osoittaminen ei tarkoittanut kuitenkaan lipsumista sanomasta - ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen julistamisesta (2:2). Paavali ymmärsi, että ihmisten usko oli parempi rakentaa evankeliumin ja Hengen voiman varaan kuin ihmisviisauden varaan (2:5). Me voimme julistaa aivan oikeaa ja raamatullista sanomaa Jeesuksesta pelkässä inhimillisessä viisaudessa ja voimassa. Tällainen julistus saattaa kyllä ruokkia älyämme, mutta sydämemme jää kylmäksi. Walesin herätyksen aikaan eräs tunnettu julistaja sanoi olevansa valmis vaihtamaan kaiken oppineisuutensa pieneen ripaukseen siitä Jumalan voimasta, jota nuoret herätyssaarnaajat ilmensivät puheissaan. Hän tunnisti eron ihmisviisauden ja Hengen vaikuttaman puheen välillä.

Etsitään Hengen voimaa sanoihimme.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Oikeat rukoilijat

”Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:24)

Rukoileminen ei ole tylsää eikä kaavoihin kangistunutta. Ei ainakaan pitäisi. Jeesus varoittaa meitä kahdesta tavasta rukoilla. Meidän ei tule olla rukoillessamme tekopyhiä, jolloin rukouksestamme tulee vain keino yrittää tehdä vaikutus toisiin (Matt. 6:5). Yksinkertainen sydämen rukous on parempi kuin kokoelma kauniilta kuullostavia korulauseita. Rukouksessa ei ole kyse myöskään siitä, että latelemme vain ulkoaopittuja litanioita kuvitellen, että se riittää kuulluksi tulemiseen (Matt. 6:7). Oikeat rukoilijat palvovat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä etsii ja tahtoo (4:23). Rukous on suhde elävään Jumalaan ja Jeesus Kristus on avannut meille pääsyn Isän luo Hengen johdattamana (Ef. 2:18). Kun Pyhä Henki opettaa ja auttaa meitä rukoilemaan, rukous ei ole koskaan tylsää rutiinia (Room. 8:26-27). Viedään rukouksessa Isälle kaikki ne asiat, joita Pyhä Henki nostaa meidän mieleemme pitkin päivää. Eletään päivämme joka hetki rukoillen Hengen antamin voimin (Ef. 6:18).

Rukoillaan lakkaamatta.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Tuuli puhaltaa

”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.” (Joh. 3:8)

Avatessaan Nikodemos-nimiselle kirjanoppineelle ja hallitusmiehelle uudestisyntymän ihmettä vedestä ja Hengestä (3:1-7), Jeesus opettaa hänelle samalla, ettemme voi kontrolloida Pyhän Hengen työtä. Me voimme kuulla tuulen huminan, tuntea sen kosketuksen kasvoillamme ja nähdä sen kuljettavan lehtiä tai huojuttavan puita, muttemme tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin Pyhä Henki toimii tavoilla, joita me emme voi ennakoida tai ymmärtää täysin. Hän synnyttää uskon Jeesukseen, missä ja miten tahtoo, vaikka me haluaisimme sen tapahtuvan kaikille saman kaavan mukaan. Hän jakaa armolahjoja Jeesukseen uskoville niin kuin tahtoo, riippumatta meidän halustamme kontrolloida ja valikoida, millaiset lahjat olisivat mielestämme turvallisimmat ja sopivimmat. Hän ilmestyy joskus tavoilla, joilla emme haluaisi, vaikka pyydämmekin häntä tulemaan "lailla tulen, lailla tuulen". Onneksi Hengen tuuli puhaltaa, missä tahtoo - meistä huolimatta.

Puhalla Jumalan tuuli.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Mykkäkoulu

”Minä vaikenin, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä on hyvää, mutta tuskani vain yltyi.” (Ps. 39:3)

Daavid oli päättänyt valvoa vaellustaan ja sanojaan niin, ettei tekisi syntiä. Hän päätyi pitämään suunsa suljettuna jumalattomien edessä (39:2). Ei välttämättä aivan huono idea, sillä usein vaikeneminen on kultaa. Mutta aina ei ole hyvä olla hiljaa ja Daavidkin huomasi tämän, sillä hän ei puhunut edes hyvistä asioista. Kuinka usein me suollammekaan suustamme asiattomuuksia, mutta vaikenemme silloin, kun pitäisi puhua maailmankaikkeuden parhaimmasta asiasta? Pikkutuhmia vitsejä on helppo kertoa työpaikan kahvihuoneessa, mutta sanat juuttuvat kurkkuun, kun pitäisi todistaa Jeesuksesta. Jeesus sanoi, että hyvä ihminen tuo sydämensä varastosta esiin hyvää ja paha ihminen pahaa, sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu (Luuk. 6:45). Ollaan lähellä Jeesusta ja annetaan hänen hoitaa meitä Sanallaan ja Hengellään niin, että meillä olisi paljon hyvää kerrottavaa niille, joiden pariin meidät on lähetetty. Toivottavasti myös meidän sisäinen tuskamme kasvaisi niin suureksi, ettemme voisi olla hiljaa parhaasta - Jeesuksesta.

Kerrotaan hänestä.

torstai 9. marraskuuta 2017

Luottotehtävä

”Ja Andreas vei hänet Jeesuksen luo.” (Joh. 1:42)

Jeesuksen kohtaaminen teki Andreakseen vaikutuksen ja muutti hänen elämänsä. Hän ymmärsi löytäneensä elämäänsä jotain sellaista, mistä tulee kertoa muille. Niinpä Andreas etsi ensi töikseen käsiinsä veljensä Simonin ja kertoi tälle löydöstään. Eikä hän vain tyytynyt kertomaan, vaan hän tahtoi, että Simon saisi itsekin kohdata Jeesuksen. Ja niinpä Simonin kohdatessa Jeesuksen hänenkin elämänsä muuttui (1:41-42). Niin muuttui monen meidänkin elämä ja sai uuden suunnan, kun saimme tulla Jumalan lapsiksi (1:12). Meillä oli Andreaksen tavoin intoa ja halua tuoda ystäviä ja sukulaisia Jeesuksen luokse. Mutta sitten tapahtui jotain ja kipinä sammui. Joku kohtasi vastustusta ja päätti olla hissun kissun. Joku uskoi valheen, että jokainen tulee autuaaksi uskollaan ja ketään ei pidä käännyttää. Joku saattoi keskittyä niin uraansa ja varallisuuden hankintaan, että uskosta tuli ennemminkin satunnainen harrastus kuin elämäntapa. Mitä jos antaisimme Jeesuksen sytyttää meidät Hengellään ja alkaisimme tuoda jälleen ihmisiä hänen luokseen. 

Kenet sinä voisit tuoda?

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kädet käyttöön

”He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä tulevat terveiksi.” (Mark. 16:18)

Jukka Leppilampi ja Outi Terho (nyk. Müller) lauloivat aikoinaan: "Minä Luojalta kaksi kättä sain. Luoja kuiskasi: Rakasta niillä. Otan kädet käyttöön, odota vain. En voiman suo salassa piillä." Mikä onkaan mahtavampaa kuin se, että saa antaa itsensä ja kätensä Jumalan käyttöön tavalla tai toisella? Jeesus lupasi, että meitä, jotka uskomme häneen, seuraavat yhtenä tunnusmerkkinä se, että sairaat paranevat, kun laskemme kätemme heidän päälleen. "Mutta en oppinut rakastamaan. Minun käteni taskuihin jäivät. Ne kuihtuivat hiljaa piilossaan. Ohi kulkivat vuodet ja päivät." Kuinka usein kätemme painuvatkaan syvälle taskuun, kun meillä olisi mahdollisuus ojentaa ne tarvitsevaa ihmistä kohti? Kuinka monta ohikiitävää tilaisuutta tuoda Jumalan valtakunnan kosketusta jonkun ihmisen elämään olemmekaan menettäneet? Vieläkään ei ole liian myöhäistä. Saamme rohkaista mielemme ja toimia Hengen voimassa. "Jumala, sinulta käteni sain. Koko sieluni sinua kiittää. Minun käteni ovat kanava vain. Mitä tahdot, se tee, se riittää."

Otetaan kätemme käyttöön.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Lähtemätön vaikutus

”Tämä mies oli todellakin Jumalan Poika!” (Mark. 15:39)

Jeesus osoitti kaikessa siinä, mitä hän teki, kuka hän oli. Oli sitten kyse syntien anteeksiantamisesta, sairaiden parantamisesta, myrskyn tyynnyttämisestä, pahojen henkien karkoittamisesta tai kuolleiden herättämisestä, asia ei jäänyt epäselväksi. Hän osoitti tämän myös kuolemallaan. Koko maan ylle tuli pimeys keskellä päivää, jolloin auringon olisi tullut paistaa keskitaivaalla (15:33). Jeesuksen huutaessa kovalla äänellä ja antaessa henkensä temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia ylhäältä alas asti (15:37-38). Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös ja lähtivät haudoistaan Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen ilmestyen monille (Matt. 27:51-53). Sadanpäällikkölle, joka oli nähnyt uransa aikana paljon kuolemia, ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin tunnustaa nähdessään Jeesuksen kuoleman, että tämä oli todellakin Jumalan poika. Tuon päivän jälkeen Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen monen ihmisen elämään. Paras uutinen on siinä, että hän tahtoo kohdata sinut tänäänkin. 

Ota hänet vastaan.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Oikealle tielle

”Aina vain he tekivät syntiä.” (Hoos. 13:4)

Israelilla oli ollut aika, jolloin sillä oli ollut suuruutta ja merkitystä. Hoosean aikana kansa oli kuitenkin kapinoinut Jumalaa vastaan ja oli menettänyt asemansa kansojen keskuudessa. He tekivät syntiä valmistamalla itselleen hopeasta valettuja jumalankuvia ja olivat sen tähden kuin haihtuva kaste, kuin tuulen lennättämät akanat ja kuin ikkunaluukusta haihtuva savu (13:2-3). Menneisyyden menestys ja suuruus ei takaa automaattisesti menestystä tulevaisuudessa. Israelin lankeemuksesta ei voi kuitenkaan syyttää pelkästään kansaa, sillä oma osansa oli papeilla, jotka eivät puuttuneet epäjumalanpalvelukseen eivätkä kehottaneet kansaa tekemään parannusta ja palvelemaan ainoaa elävää Jumalaa. Missä ilmoitus puuttuu, siellä kansa käy kurittomaksi (Snl. 29:18). On oikein muistella, mitä Jumala on tehnyt meissä ja meidän kauttamme, olipa sitten kyse yksilöistä, kansasta tai kirkosta. Mutta samalla on yhtä tärkeää pitää suhde häneen elävänä ja puhtaana. Ei mukauduta tämän maailman eikä kirkon mukaan, vaan säilytetään Pyhän Hengen avulla hyvä omatunto Jumalan ja ihmisten edessä (Apt. 24:16).

Seurataan Jeesusta.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Valvotaan!

”Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!” (Mark. 13:37)

Kerran koittaa päivä, jolloin Jeesus saapuu takaisin pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella. Tuo paluu ei tapahdu salassa, vaan kaikki näkevät sen (13:26). Mutta koska tuo päivä koittaa? Sitä hetkeä ei tiedä kukaan muu paitsi Jumala. Ainoa asia, mihin meitä kehotetaan, on olla varuillamme ja valvoa (13:32-33). Mutta kuinka meidän tulisi varautua ja valvoa? Meidän ei tule antaa kenenkään eksyttää meitä millään väitteillä, joille ei löydy perustaa Raamatusta. Kun Jeesus palaa, tiedämme sen varmasti ilman arvailuja (13:5-6). Meidän tulee todistaa ihmisille Jeesuksesta ja uskostamme pelkäämättä sitä, mitä meistä sanotaan tai ajatellaan, sillä evankeliumi on julistettava kaikille kansoille. Meidän ei tarvitse pelätä tai olla puolustuskannalla, sillä Pyhä Henki antaa meille voiman ja oikeat sanat (13:9-11). Meidän tulee olla vahvat uskossamme, vaikka uskoamme haastetaan ja vastustetaan tai joudumme kokemaan vihaa ja vainoa. Vaikeat ajat paljastavat, kuka on todella Jeesuksen opetuslapsi (4:16-17). Pidetään mielessä, että se, joka kestää loppuun asti, pelastuu (13:13).

Valvotaan!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Lähimaastossa

”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” (Mark. 12:34)

Kirjanoppinut lähestyi Jeesusta teoreettisesta mielenkiinnosta käsin kysyen: "Mikä on tärkein kaikista käskyistä?" Jeesus kertoi hänelle, että Jumalaa tulee rakastaa kaikesta sydämestä, kaikesta sielusta, kaikella ymmärryksellä ja kaikella voimalla, ja lähimmäistä tulee rakastaa niin kuin itseään (12:28-31). Mies ymmärsi, mitä Jeesus sanoillaan tarkoitti ja sai kuulla, ettei ollut kaukana Jumalan valtakunnasta. Pelkkä asioiden ja käsitteiden ymmärtäminen ei vielä riittäisi viemään sinne. Hänen seuraava askeleensa olisi henkilökohtainen usko Jeesukseen, sillä ilman uudestisyntymistä vedestä ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan (Joh. 3:5). Monella voi olla sama tilanne kuin tällä kirjanoppineella: on paljon tietoa ja ymmärrystä Jumalan sanasta, mutta yhteys Jeesukseen puuttuu. Ilman Pyhän Hengen vaikuttamaa suhdetta Jeesukseen niin Jumalan kuin lähimmäisen rakastaminen on meille mahdotonta. Rakkauden lähde ja voima löytyy Jeesuksessa (1. Joh. 4:10-11). Olitpa kaukana tai lähellä Jumalan valtakunnasta, saat pyytää Jeesusta sydämeesi ja astua sisälle valtakuntaan.

Käy peremmälle.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Heti aamusta

”Hyvä on julistaa aamulla sinun armoasi ja yön tullen sinun uskollisuuttasi” (Ps. 92:3)

Vanhassa iskelmässä laulettiin: "Voiko ihanammin päivän enää alkaa? Onko ihanampaa aamua kuin tää." Vastata voisi lyhyesti: "Voi ja on." Mikä onkaan parempi tapa aloittaa uusi päivä, kuin kiittämällä Herraa ja ylistämällä hänen nimeään (92:2) Mitäpä jos me emme herättyämme avaisikaan ensimmäiseksi netin uutissivustoja, Facebookia tai sanomalehteä täyttäen mielemme juoruilla ja negatiivisilla asioilla, vaan avaisimmekin Raamatun? Laittaisimme taustalle soimaan ylistysmusiikkia, kääntäisimme katseemme Jeesukseen (Hepr. 12:2) ja julistaisimme uuteen päivään hänen armoaan? Voisimme muistuttaa itseämme hänen suurista teoistaan ja siitä, kuinka hän on ollut kanssamme ja auttanut meitä (92:5-6). Saisimme pyytää päivään hänen tahtonsa tapahtumista ja saisimme jättää tulevan päivän kaikkine tarpeineen hänen johtoonsa. Saattaisi olla muuten ihan kokeilemisen arvoista, ellei se ole jo tapana. Nukkumaan käydessämme voimmekin sitten kiittää yksinkertaisesti hänen uskollisuudestaan.

Uutta potkua päivään.

torstai 2. marraskuuta 2017

Mies ja nainen

”Mutta jo luomakunnan alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.” (Mark. 10:6)

Mies ja nainen. Poika ja tyttö. Uros ja naaras. Isä ja äiti. Elämän ja yhteiskunnan peruskäsitteiden ymmärtämisestä on tullut yllättävän vaikeaa. Jumalan luomisjärjestystä vastaan hyökätään valheen kaikella voimalla (2. Tess. 2:9) televisiossa, sanomalehdissä, nettisivuistoilla ja sosiaalisessa mediassa. Tutut käsitteet väännetään ylösalaisin tarkoin valittujen asiantuntijoiden voimin ja eriävät mielipiteet hiljennetään julkaisematta jättämällä, sivustoja poistamalla ja profiileja sulkemalla. Nekin, joiden pitäisi kaiken järjen mukaan elää ja opettaa oikein (1. Tim. 4:16), ovat liittyneet samaan kuoroon harhauttajien kanssa puhuen Jumalan luomistyön moninaisuudesta unohtaen puheistaan muutaman ratkaisevan tärkeän yksityiskohdan (1. Moos. 1:27-28). Kaikkien näiden eteemme vyörytettävien valheiden takaa löytyy kaiken valheen isä (Joh. 8:44). Me emme siis taistele toimittajia, poliitikkoja, liberaaliteologeja tai agressiivisesti omaa asiaansa ajavia järjestöjä vastaan, vaan paholaisen juonia vastaan (Ef. 6:12). 

Valvotaan ja rukoillaan Hengessä.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Apua uskoon

”Minä uskon! Auta minua voittamaan epäuskoni!” (Mark. 9:24)

Isä oli tuonut mykän hengen vaivaaman pojan Jeesuksen luokse, mutta koska tämä oli muutaman opetuslapsensa kanssa ylhäällä vuorella, isä oli pyytänyt apua alhaalla odottavilta opetuslapsilta. Nämä eivät olleet kuitenkaan kyenneet auttamaan poikaa. Kun poika sitten tuotiin Jeesuksen luo, henki kouristi poikaa kaataen tämän maahan. Isä pyysi Jeesukselta: "Jos sinä voit jotakin, armahda ja auta meitä!" Jeesus vastasi hänelle: "Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." (9:17-23) Tämä isä oli jo uskossa tuonut poikansa Jeesuksen luokse luottaen, että poika vapautuisi ja parantuisi. Opetuslasten epäonnistuminen sai hänen uskonsa horjumaan ja hän alkoi epäillä, että kenties hänen poikansa olisikin mahdoton tapaus. Isä halusi uskoa ja siksi hän pyysi Jeesukselta apua. Pettymykset, väärät odotukset, katteettomat lupaukset, järkeily, epäonnistumiset ja yliluonnollisen vähättely saattavat saada meidätkin epävarmoiksi tai epäilemään, voiko Jeesus auttaa meitä. Saamme pyytää Jeesukselta uskon, joka voittaa meidän epäuskomme.

Minä uskon.