”He kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa.” (Apt. 1:14)
Joukko opetuslapsia oli kokoontunut yhteen ja he olivat päättäneet pysyä kestävinä rukouksessa. Miksi? Eikö vähempi olisi riittänyt? Ei, sillä Jeesus oli käskenyt heidän odottaa Isän lupauksen täyttymistä. Niinpä he tulivat yhteen ja rukoilivat päättäväisesti, jotta heidät kastettaisiin Pyhällä Hengellä, vaikka he eivät täysin käsittäneetkään, mitä se tarkoittaa (1:4-5). Olisivatko he rukoilleet yhtä innokkaasti, jos he olisivat tienneet, mitä tapahtuisi? Taivaalta kuuluisi voimakas kohahdus, joka täyttäisi koko talon. Tulenlieskat laskeutuisivat itse kunkin päälle. He alkaisivat puhua kielillä, joita he eivät olleet opiskelleet. Ihmiset luulisivat, että he olivat juovuksissa heti aamusta (2:2-13). Mutta juuri niin tapahtui. Kuinka usein me asetammekaan Jumalalle ehtoja siitä, kuinka hän saa kohdata meitä? Kuinka usein me määrittelemmekään ne rajat, joiden sisällä Pyhän Hengen on luvallista toimia? Mitä jos antaisimme Jumalan sytyttää meidät juuri sillä tavalla kuin hän tahtoo - ilman ehtoja ja rajoja?
Mitä tapahtuisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti