”Totisesti, totisesti minä sanon teille: mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.” (Joh. 16:23)
Jeesus antaa huikean lupauksen, minkä tulisi rohkaista meitä rukoilemaan luottavaisesti, mutta me emme tee niin. Miksei? Jostain syystä ajattelemme, ettemme ole riittävän hyviä, jotta ansaitsisimme vastauksia rukouksiimme. Rukousten kuuleminen, kuten ei mikään muukaan Jeesuksen seuraamisessa perustu ansioihimme vaan armoon. Emmehän mekään anna lapsillemme hyviä asioita vain heidän suoritustensa perusteella vaan sen tähden, että he ovat meidän lapsiamme. Jos me pahat ihmiset toimimme näin, kuinka paljon ennemmin Jumala tahtoo antaa hyvää niille, jotka sitä pyytävät (Matt. 7:9-11). Kaikkein parasta Jeesuksen antamassa lupauksessa on kuitenkin se, että vaikka me voimme pyytää ihan mitä tahansa, saamme luottaa taivaallisen Isämme harkintakykyyn. Hän tahtoo iankaikkista parastamme ja hän tietää parhaiten sen, milloin ja millä tavoin pyyntöihimme vastaa. Kerrotaan hänelle kaikki tarpeemme pienimmistä suurimpaan ja muistetaan, ettei mikään asia ole niin vähäinen, ettemmekö voisi pyytää siihen Jumalan apua.
Anotaan, niin saamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti