”Mene, äläkä enää tee syntiä.” (Joh. 8:11)
Jeesus erotti toisistaan synnin ja syntisen, sillä hän oli täynnä armoa ja totuutta (1:14). Hän ei pelännyt sanoa totuutta ihmisten väärästä elämäntavasta (4:18) tai tekopyhyydestä (8:6-7), sillä totuus tekee vapaaksi (8:32). Jeesuksen totuudellisuus ei ollut kuitenkaan kovaa ja rakkaudetonta, vaan hän oli heikkojen ihmisten puolta pitävä syntisten ystävä (Luuk. 7:34). Tämän sai kokea myös aviorikoksesta kiinniotettu nainen, jonka lainoppineet olisivat halunneet tuomita kuolemaan (8:3-5), mutta joka saikin säilyttää henkensä. Armahdus ei kuitenkaan tarkoittanut naisen kohdalla sitä, että hän voisi jatkaa elämäänsä entiseen malliin. Hänen tuli jättää vanha syntinen elämäntapansa, sillä armo kasvattaa myös hylkäämään kaiken jumalattomuuden (Tiit. 2:12). Synti tulee sanoa synniksi, sillä joka rikkomuksensa tunnustaa ja hylkää, saa armon (Snl. 28:13). Annetaan Jumalan armon tehdä uudistavaa työtään meissä ja kutsutaan muitakin syntisiä kääntymään vääriltä teiltään Jeesuksen puoleen. Hän yksin voi puhdistaa, parantaa ja vapauttaa synnin sitoman ihmisen elämään Jumalan tahdon mukaista elämää (2. Tim. 3:16).
Kaikki muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti