Hänen todistajansa

”Sinusta tulee hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä.” (Apt. 22:15)

Paavalille avautui mahdollisuus kertoa oma tarinansa. Hän lähti liikkeelle kertomalla elämästään ilman Jeesusta. Siitä, kuinka hänet oli opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia ja kuinka hän oli vainonnut Jeesuksen omia sitoen ja heittäen heitä vankilaan. Hän jatkoi kertomalla, kuinka matkasta Damaskokseen tuli hänen elämänsä muutoskohta. Ylösnoussut ja elävä Jeesus ilmestyi hänelle keskellä päivää kysyen tiukan kysymyksen hänen elämäänsä liittyen ja luvaten, että Damaskoksessa hänelle sanotaan kaikki, mitä hänen tehtäväkseen on määrätty. Jeesuksen kohtaamisen jälkeen hänen luokseen tuli Ananias-niminen opetuslapsi, jonka kautta hän sai näkönsä takaisin ja kuuli, että Jumala oli valinnut hänet tuntemaan tahtonsa ja olemaan hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä. Hän oli antanut kastaa itsensä ja toimi nyt Jeesuksen todistajana (22:1-15). Meillä ei ole välttämättä yhtä dramaattista kääntymiskokemusta kuin Paavalilla, mutta meillä jokaisella on oma tarinamme kerrottavana. 

Todistetaan aina, kun siihen avautuu mahdollisuus.

Vastuutonta

”Onpahan rauha ja turvallisuus minun päivinäni.” (2. Kun. 20:19)

Kuningas Hiskian luona kävi Babyloniasta vieraita, joille hän halusi osoittaa, kuinka tärkeä ja menestynyt hallitsija oli. Kun Jesaja kysyi, mitä kaikkea vieraat olivat saaneet nähdä, Hiskia totesi näyttäneensä heille aivan kaiken. Kuultuaan tämän Jesaja kertoi Hiskialle Herran sanan, jonka mukaan kaikki, mitä palatsiin oli koskaan koottu, vietäisiin pois Babyloniaan - syntyvät lapset mukaan lukien. Hiskia tuumasi tyynesti, että Herran sana on hyvä, mutta onneksi se ei vaikuta häneen, sillä hänen päivinään on rauha (20:14-19). Oliko Hiskia täysin piittaamaton vai eikö hän tajunnut tajunnut, millainen tulevaisuus kansakuntaa odotti? Kuinka usein mekin ajattelemme Hiskian tavoin, että onneksi meillä on vielä kaikki jotakuinkin hyvin. Ja niin me sopeudumme hiljaa ympärillämme tapahtuvaan moraaliseen rappioon ja olemme tyytyväiset siihen, että omat iankaikkisuusasiat ovat kunnossa. Meidän ei tule pelkästään tyytyä katsomaan sivusta, kun ihmiset kulkevat kohti iankaikkista kadotusta.

Tunnetaan kutsumme ja vastuumme.

Panettelua

”Panettelijan puheet ovat kuin herkkupaloja, ne painuvat syvälle sisimpään asti.” (Snl. 18:8)

On vaikeaa kieltäytyä kuuntelemasta juorua, sillä se on kuin kieltäytyisi hyvästä jälkiruoasta tai herkullisesta annoksesta jäätelöä: Suupala jommasta kummasta synnyttää halun syödä hieman lisää. Samoin on juorun ja panettelun kanssa, sillä niissä on jotain houkuttelevaa. Kun kuulemme tai luemme mehevän jutun, tuskin maltamme odottaa päästäksemme kertomaan sitä eteenpäin. Nykyään juorut leviävät nopeasti sosiaalisen median kautta sadoille, tuhansille ja kymmenilletuhansille, jotka hyeenalauman tavoin kommentoivat ja lisäävät vettä myllyyn saattaen panettelun kohteen jopa riistämään hengen itseltään. Voimme vastustaa juorujen kuuntelemista ja levittämistä samalla tavoin kuin tiukalla dieetillä oleva vastustaa suklaanhimoa - ei pidä avata pakettia. Meidän tulee puhua ja kirjoittaa sitä, mikä on totta, hyvää, hyödyllistä ja kuulijoille iloksi (Ef. 4:29). Ja vahingoniloa ei lasketa. Kannattaa miettiä, mitä kuuntelee ja pohtia, auttavatko sanamme ja kommenttimme vai loukkaavatko.

Puhutaan ja kirjoitetaan hyvää.

Henkensä uhalla

”En kuitenkaan pidä henkeäni minkään arvoisena.” (Apt. 20:24)

Itsetuhoisen miehen puhetta? Ei suinkaan! Paavalille elämä oli Kristus ja kuolema voitto, joten hän halusi olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle, jäipä sitten eloon tai kuoli (Fil. 1:20-21). Jeesuksen kohtaaminen oli muuttanut hänen elämänsä ja sen jälkeen hän oli kutsunut ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan Jeesukseen. Nyt Pyhä Henki oli johdattamassa Paavalia kohti Jerusalemia, jossa odottavat kahleet ja ahdinko eivät saaneet häntä perääntymään. Jeesus oli antanut elämänsä ja henkensä hänen tähtensä, joten hän oli valmis antamaan oman henkensä viedäkseen loppuun Jeesukselta saamansa tehtävän julistaa evankeliumia (20:20-24). Mikä näky, rohkeus ja sydämen palo! Mitä mahtaisikaan maassamme tapahtua, jos antaisimme elämämme Jumalan käyttöön ja alkaisimme todistaa Jeesuksesta ja kutsua ihmisiä hänen yhteyteensä samalla periksiantamattomalla asenteella pilkasta, vaikeuksista ja vainoista huolimatta?

Kannattaisi varmaan kokeilla.

Elämää muuttavaa

”Näin Herran sana levisi yhä laajemmalle ja osoitti voimansa.” (Apt. 19:20)

Jumalan sanan voima ilmeni Efesoksessa voimallisesti. Ihmiset saivat nähdä voimallisen tapahtuman kautta, miten tärkeää on henkilökohtainen usko Jeesukseen. Monet uskoon tulleista tunnustivat ja ilmoittivat kaikki tekonsa ja ne, jotka olivat sotkeutuneet tavalla tai toisella taikuuteen, kantoivat viidenkymmenentuhannen hopearahan arvoiset kirjansa kasaan ja polttivat ne kaikkien nähden (19-13-19). Uusi elämä Kristuksessa sai heidät hylkäämään konkreettisella tavalla entisen syntielämän, ja Jumalan armosta ja Pyhän Hengen voimasta muuttuneet elämät olivat väkevä todistus uskon voimasta. Ei siis mikään ihme, että Herran sana levisi yhä laajemmalle. Mitä ihmiset näkevät, kun he katsovat meitä? Näkevätkö he tekopyhyyttä vai aidon elämänmuutoksen? Näkevätkö he Pyhän Hengen ohjaamaa elämää, jossa Jumalan armo vaikuttaa rakkautta, iloa ja rauhaa? Näkevätkö he jotain sellaista, mikä saa heidät kaipaamaan samaa? 

Aito usko vaikuttaa.

Ylistyksen arvoinen

”Niin kauan kuin elän, minä tahdon ylistää Herraa.” (Ps. 146:2)

Psalmin kirjoittaja tiesi, kenen varaan kannattaa elämänsä rakentaa ja kuka on kaiken ylistyksen arvoinen. Maailmamme on täynnä mitä haastavampia ongelmia, oli sitten kyse yksilöstä, kansasta tai koko ihmiskunnasta. Monet laittavat toivonsa avusta virkamiehiin, lainsäätäjiin, hallitsijoihin ja monet ajattelevat, että oma apu on paras apu. Psalmin kirjoittaja tiesi, ettei toivoa ja luottamusta kannata laittaa yhdenkään ihmisen varaan, sillä ihmisestä ei ole auttajaksi, koska sinä päivänä, kun hänen henkensä lähtee, hänen hankkeensa raukeavat. Todellinen onni ja turva löytyy Jumalasta, joka on luonut taivaan, maan, meren ja kaiken mitä niissä on. Hän on iäti uskollinen. Hän hankkii oikeutta sorretuille, antaa nälkäisille leipää, päästää vangitut kahleista, antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Herra hallitsee ikuisesti (146:3-10) eikä hänen valtakunnallaan ole loppua (Luuk. 1:33). Saamme ylistää häntä niin kauan kuin olemme olemassa.

Ylistä Herraa, minun sieluni!

Kansa odottaa

”Minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa.” (Apt. 18:10)

Moni korinttilainen, joka oli kuulemassa Paavalin julistusta tuli uskoon ja heidät kastettiin. Paavali saattoi odottaa kaupungista samanlaista äkkilähtöä, joita oli saanut kokea edellisissä kaupungeissa, jossa ihmisiä oli tullut uskoon. Hänellä ei ollut kuitenkaan syytä pelkoon. Herra rohkaisi häntä yöllisessä näyssä sanoen: "Älä pelkää, vaan puhu äläkä vaikene. Minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan tee sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa." Näiden sanojen rohkaisemana Paavali viipyi siellä puolitoista vuotta opettaen Jumalan sanaa (18:8-11). Jeesus sanoi, että satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän, joten hän kehotti opetuslapsia pyytämään Jumalaa lähettämään väkeä elonkorjuuseen (Luuk. 10:2). Jumalalla on meidänkin kaupungeissa paljon kansaa. Ihmisiä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta henkilökohtaisesti, mutta joista tulee lisää väkeä elonkorjuuseen, kun he saavat lähteä seuraamaan Jeesusta. Ei siis vaieta, vaan puhutaan edelleen, jotta yhä useampi saisi kuulla.

Kansa odottaa.

Teetä ja kahvia?

”Nuo koko maailman villitsijät ovat tulleet tännekin.” (Apt. 17:6)

Paavali ja Silas olivat saapuneet Tessalonikaan, jossa Paavali julisti voimallisesti ja osoitti kirjoituksista, että Kristuksen piti kärsiä ja nousta kuolleista. Monet vakuuttuivat hänen sanoistaan, uskoivat ja liittyivät Paavalin ja Silaksen seuraan. Tapahtunut sai juutalaiset sellaisen kiihkon valtaan, että nämä haalivat koolle sekalaisen joukon kansaa ja nostivat kaupungissa mellakan ja ryntäsivät etsimään Paavalia ja Silasta (17:1-6). Eräs englantilainen piispa oli joskus todennut puheessaan, että minne tahansa Paavali meni, siellä syntyi joko herätys tai mellakka, mutta siellä, minne hän ikinä menee, juodaan kupillinen teetä. Pitäisikö meidän alkaa sanoa rohkeammin synti synniksi ja armo armoksi? Pitäisikö meidän alkaa todistaa rohkeammin Jeesuksesta sanoin ja teoin? Pitäisikö meidän alkaa pyytää rohkeammin, että Jumala täyttäisi meidät Hengellään niin, että julistamamme evankeliumi herättäisi ihmiset uneen tuudittamisen sijaan? Pitäisi varmaan. Minä taidan aloittaa heti huomenna.

Entä sinä? Oletko mukana?

Häiriköt

”Nämä miehet häiritsevät kaupunkimme rauhaa.” (Apt. 16:20)

Paavalia ja Silasta alkoi seurata Filippin kaduilla orjatyttö, jossa oli tietäjähenki ja joka hankki ennustamisellaan tuloja isännilleen. Kuunneltuaan useana päivänä tytön huutelua, Paavali lopulta kääntyi ja käski hengen lähteä tytöstä. Näin myös välittömästi tapahtui ja kun isännät huomasivat, että tyttö oli menettänyt kykynsä ja he sen myötä tulonlähteensä, he raahasivat Paavalin ja Silaan torille viranomaisten eteen valittaen, että nämä häiritsivät kaupungin rauhaa (16:16-20). Saattoihan asian tuollakin tavalla ilmaista, vaikka rehellisempää olisi ollut kertoa näiden puuttuneen heidän itsensä harjoittamaan häikäilemättömään hyväksikäyttöön. Mitäpä jos mekin alkaisimme häiritä enemmän kaupunkiemme ja paikkakuntiemme rauhaa tekemällä hyvää, osoittamalla Jumalan rakkautta ihmisille, todistamalla rohkeasti Jeesuksesta ja vapauttamalla ihmisiä sielunvihollisen siteistä. Ei suljeta silmiämme ihmisten hädältä, vaan tuodaan Jumalan valtakunnan todellisuutta heidän elämäänsä.

Häiriintyisiköhän joku?

Mitä silmät ei nää

”Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.” (2. Kun. 6:17)

On olemassa näkymätön todellisuus, joka on yhtä todellinen kuin tuoli, jolla istut. Profeetta Elisan palvelija sai nähdä välähdyksen siitä omin silmin eräänä aamuna, kun hän heräsi, meni ulos ja näki kaikkialla ympärillään sotilaita, hevosia ja vaunuja. Nämä Syyrian kuninkaan sotajoukot kuuluivat näkyvään todellisuuteen ja ne saivat palvelijan hätääntymään, jolloin Elisa lohdutti tätä sanoen, että heidän kanssaan on vielä suuremmat joukot. Palvelijan silmät eivät kyenneet näkemään itseään ja Elisaa ylivoimana, joten Elisa rukoili Jumalaa avaamaan palvelijan silmät, jotta tämä näkisi heidän ympärillään olevat sotajoukot. Jumala vastasi rukoukseen ja palvelija näki, että vuori oli täynnä tulisia vaunuja ja hevosia joka puolella Elisan ympärillä (6:8-17). Katsomme usein palvelijan tavoin ylivoimaiselta näyttäviä asioita ja olosuhteita ajatellen, että tilanne on mahdoton. Saamme pyytää Jumalaa avaamaan silmämme, jotta näkisimme uskon silmin hänen mahdollisuutensa (Ef. 3:20).

Vahvista ääni toisen maailman.

Kunnia Jumalalle

”He kertoivat, miten Jumala oli ollut heidän kanssaan ja tehnyt suuria tekoja.” (Apt. 15:4)

Paavalilla ja Barnabaksella oli paljon kerrottavaa Jerusalemin seurakunnalle ensimmäiseltä lähetysmatkaltaan. Jumala oli ollut heidän kanssaan ja he olivat saaneet julistaa Jeesusta Kristusta Pyhän Hengen voimassa. Sergius Paulus oli tullut uskoon Pafoksella Elymaksen sokeuduttua (13:6-12). Pisidian Antiokiassa pakanoita tuli uskoon ja koko maakunta tavoitettiin evankeliumilla (13:44-49). Ikonionissa suuri joukko juutalaisia ja kreikkalaisia pelastui ja Jumala antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta (14:1-3). Lystrassa ramman parantuminen sai kaupungin väen kuohuksiin ja he kehottivat heitä kääntymään elävän Jumalan puoleen (14:8-17). Toki matkaan oli sisältynyt vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin, mutte he halusivat rohkaista seurakuntaa kertomalla Jumalan suurista teoista. Jokainen meistä on kutsuttu todistajan tehtävään ja valtuutettu julistamaan ilosanomaa tavalla tai toisella, joten jätetään itsemme vähättely ja tartutaan Hengen voimassa toimeen.

Jumala on kanssamme.

Tavallisia ihmisiä

”Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te.” (Apt. 14:15)

Lystrassa oli Paavalin puhetta kuuntelemassa mies, joka oli ollut rampa syntymästään saakka eikä ollut koskaan kävellyt. Kun Paavali katsoi häneen ja näki, että miehellä oli usko tulla terveeksi, hän ei pyytänyt rukoilla miehen puolesta, vaan sanoi yksinkertaisesti Jeesuksen antamalla auktoriteetilla: "Nouse ylös jaloillesi." Mies teki työtä käskettyä, hypähti pystyyn ja käveli. Paavalin tekemä voimateko sai ihmiset luulemaan ihmishahmossa oleviksi jumaliksi ja papin johdolla alettiin valmistaa härkiä uhrattavaksi (14:8-13). Kun Paavali ja Barnabas tajusivat, mitä oli tekeillä, heille tuli kiire selittää ihmisille, että he ovat ihan tavallisia ihmisiä. Kyse ei ollut siis siitä, että Paavali ja Barnabas olisivat olleet normaalia parempia ihmisiä tai superuskovia. Ylösnoussut Jeesus Kristus vaikutti heissä Pyhän Henkensä kautta niin, että tavalliset ihmiset kykenivät tekemään yliluonnollisia tekoja. Jumala ei etsi käyttöönsä erityislahjakkuuksia, vaan hän käyttää yhä edelleen tavallisia ihmisiä. 

Oletko tavallinen?

Ilon täyttämät

”Opetuslapset täytettiin ilolla ja Pyhällä Hengellä.” (Apt. 13:52)

Paavali kirjoittaa kirjeessään korinttilaisille, että puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima (1. Kor. 1:18). Paavali oli saanut nähdä useasti näiden Pyhän Hengen innoittamien sanojen toteutuvan hänen julistaessaan Jeesusta Kristusta. Näin kävi Antiokiassa, jossa evankeliumista kiinnostuneen väenpaljouden näkeminen sai juutalaiset kiihkon vallassa herjaten kiistämään kaiken sen, mitä Paavali julisti. Koska he eivät pitäneet itseään iankaikkisen elämän arvoisina, Paavali ja Barnabas siirtyivät julistamaan evankeliumia pakanoille, jotka iloitsivat ja ylistivät mahdollisuudesta kuulla Herran sanaa, tarttuivat siihen ja tulivat uskoon. Paavali ja Barnabas joutuivat pudistamaan kaupungin pölyt jaloistaan, mutta uudet opetuslapset täytettiin ilolla ja Pyhällä Hengellä (13:44-52). Syntien anteeksisaaminen, Jumalan armon ymmärtäminen ja Jeesuksen vastaanottaminen tuovat mukanaan ilon. 

Iloitaan Herrasta ja Herrassa.

Vain Herran sanoja

”Niin totta kuin Herra elää, minä puhun sen, minkä Herra minulle sanoo.” (1. Kun. 22:14)

Israelin ja Juudan kuninkaat sopivat lähtevänsä yhdessä sotimaan. Ennen lopullista päätöstä he halusivat kuitenkin kysyä Jumalan mielipidettä, joten paikalle kutsuttiin satoja profeettoja, jotka yksimielisesti kehottivat kuninkaita lähtemään voittoisaan taisteluun. Vaikka nämä olivat hurmostilassa kuninkaiden edessä, Josafat kysyi, eikö löytyisi vielä joku, jolta kysyä. Yksi löytyi, mutta hän ei ollut aiemmin yhtynyt muiden mielipiteeseen, joten hänen kutsumisensa ei tuntunut houkuttelevalta. Lopulta Miika, joka sanoi puhuvansa vain Herran sanoja, tuotiin kuninkaiden eteen (22:2-14). Aina on ollut ja on yhä niitä, jotka sanovat puhuvansa Jumalan nimessä, vaikka ovat itse eksyneet kauas pois Jumalasta ja hänen sanastaan. Jokaisen, joka puhuu, julistaa ja opettaa Jumalan sanaa, tulisi viipyä päivittäin avoimin sydämin Herran edessä kuunnellen, mitä ja miten hän tahtoo meidän puhuvan (Jer. 23:22). Etsitään Herraa ja hänen tahtoaan kaikkeen, mitä teemme tai sanomme.

Ei puhuta mitä sattuu.

Mutkalle vääntäjiä

”Etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä?” (Apt. 13:10)

Barnabas ja Paavali törmäsivät Pafoksessa paikalliseen tietäjään ja väärään profeettaan, joka oleskeli käskynhaltija Sergius Pauluksen nurkissa. Käskynhaltija kutsui apostolit luokseen, koska halusi kuulla Jumalan sanaa. Evankeliumin kertomisesta ei tahtonut tulla yhtään mitään, koska tuo tietäjä vastusti heitä ja yritti kääntää käskynhaltijaa pois uskosta vääristellen Jumalan suoria teitä. Silloin Paavali täynnä Pyhää Henkeä nuhteli tätä voimallisesti ja kertoi tämän tulevan sokeaksi. Tapahtuneen näkeminen vakuutti käskynhaltijan ja hän uskoi ihmetellen Jumalan voimaa (13:6-12). Usein, kun ihminen herää hengellisesti ja alkaa etsiä vastauksia elämän ja olemassaolon perustavaa laatua oleviin kysymyksiin, löytyy välittömästi niitä, jotka alkavat kääntämään henkilöä pois elämään vievältä tieltä. Silloin löytyy varoittavia esimerkkejä niistä, joille pelkkä kirkon jäsenyys ei riittänyt ja jotka ottivat Jeesuksen seuraamisen niin tosissaan, että elämäkin muuttui. Aina löytyy mutkalle vääntäjiä.

Kuljetaan suoraa tietä.

Miksi olet täällä?

”Mitä sinä täällä teet, Elia?” (1. Kun. 19:9)

Elia oli kiivaillut Jumalan puolesta ja saanut murskavoiton Baalin profeetoista saaden kansan tunnustamaan, että Herra on Jumala (18:38-40). Iisebelin uhkaus oli saanut Elian pelkäämään ja lähtemään pakomatkalle, sillä hän ajatteli olevansa täysin yksin. Jumala kuitenkin pysäytti hänet kesken pakomatkan. Oliko hän vihainen Elialle, kun tämä oli luikkinut karkuun? Etsikö hän jonkun toisen Elian tilalle? Ei. Jumala kysyi Elialta lempeästi, miksi tämä oli siellä, missä oli. Jumala tuli hyvin lähelle - aivan kuiskausetäisyydelle - ja kehotti palvelijaansa palaamaan samaa reittiä takaisin, sillä työ oli kesken (19:10-15). Jos olet kääntänyt selkäsi Jumalalle ja lähtenyt omille teillesi, hän kysyy: "Miksi olet täällä?" Jos olet epäillyt hänen antamaansa kutsua ja tehtävää ja olet ajatellut, ettei se ole sinua varten, hän kysyy: "Mitä sinä täällä teet?" Et voi paeta ja mennä minnekään hänen kasvojensa edestä (Ps. 139:7-12). Hän rakastaa sinua ja hänellä on suunnitelma elämääsi varten. Pysähdy ja kuuntele häntä.

Älä pakene.

Valitse puolesi

”Siinäkö sinä nyt olet, sinä, joka olet saattanut Israelin kurjuuteen?” (1. Kun. 18.17)

Kun kuningas Ahab, joka oli itse vihastuttanut synnillään Jumalan ja johtanut Israelin vaikeuksiin, kohtasi Elian, Ahab syytti tätä kansan onnettomuudesta ja kurjuudesta. Hänen mielestään Elia, joka halusi vain olla kuuliainen Jumalan sanalle, oli kaiken pahan alkusyy. Ei mitään uutta auringon alla! Tänään sometuomioistuimet syyttävät Jeesuksen omia vihapuheesta, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien polkemisesta, vaikka he haluavat vain muistuttaa, että asioihin on olemassa myös toisenlainen näkökulma - Jumalan sanasta nouseva. Syntiä ei saisi sanoa synniksi eikä väärää vääräksi, vaan kaikki ympärillä tapahtuva tulisi hyväksyä yksipuolisen suvaitsevaisuuden nimissä. Valitettavan usein asioihin kantaa ottavat jäävät mielipiteineen lähes yksin, koska suuri joukko kristittyjä vaikenee, vaikka olisivat samaa mieltä. Kun Elia kysyi kansalta: "Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä", kansa ei vastannut hänelle mitään (18:21).

On aika valita, kenen joukoissa seisomme.

Pahan syöksykierre

”Näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muuten kuin minun sanani kautta.” (1. Kun. 17:1)

Profeetta Elia aloitti toimintansa erittäin synkkänä ajankohtana Israelin historiassa. Kuningas toisensa jälkeen oli vietellyt kansaa yhä syvemmälle syntiin. Ahab pisti vielä pahemmaksi, teki enemmän syntiä kuin kaikki edeltäjänsä ja vihastutti Jumalan pahemmin kuin yksikään kuningas ennen häntä (15:25-16:33). Voi vain kuvitella tilannetta, jossa synti, pahuus ja luopumus olivat hallitsija hallitsijan perään kasvaneet. Rajansa kaikella, joten Jumala puhalsi pilliin Elian kautta ja esti sateen kolmen ja puolen vuoden ajaksi. Monia Jeesuksen omia vaivaa se luopumus ja paatumus, jonka näemme kasvavan ympärillämme. Meidän ei kuitenkaan tarvitse vaipua epätoivoon, sillä oikeus toteutuu kerran. Nyt saamme rukoilla kansamme puolesta, että Jumala antaisi meille armon ja herätyksen ajan ja kääntäisi ihmisten sydämet Jumalan puoleen. Yhä edelleen vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. Elia oli yhtä vajavainen kuin me ja hänen rukouksensa kuultiin (Jaak. 5:16-17). Eikö Jumala siis kuulisi meidänkin rukouksiamme.

Taistellaan rukouksin.

Hengen puhetta

”Nouse, mene alas ja lähde epäröimättä heidän kanssaan, sillä minä olen lähettänyt heidät.” (Apt. 10:20)

Mitä menetämmekään, jos ajattelemme, ettei Jumala johdata meitä Pyhän Henkensä kautta. Jos Pietari olisi ajatellut niin, hän olisi menettänyt mahdollisuuden johdattaa Corneliuksen perheineen uskontielle. Jumala oli puhunut Corneliukselle näyssä enkelin kautta antaen tarkat ohjeet, mistä tämä löytäisi Pietarin. Sillä välin kun miehet olivat jo lähestymässä Joppen kaupunkia, Pietari kiipesi ruokaa odottaessaan talon katolle rukoilemaan, joutui hurmokseen ja näki saman näyn kolme kertaa. Pietarin pohtiessa näkynsä merkitystä, Corneliuksen lähettämät miehet saapuivat talolle ja ennen kuin he olivat edes kertoneet asiaansa, Pyhä Henki kehotti Pietaria lähtemään miesten mukaan (10:3-20). Pyhä Henki johdattaa meitä usein hyvin käytännöllisin tavoin ja aina me emme edes huomaa hänen vaikutustaan tahtomiseemme ja tekemiseemme. Jumala puhuu yhä edelleen omilleen, joten hiljennetään hälyä ympärillämme ja opetellaan kuuntelemaan häntä.

Puhu, Herra.

Kasvun salaisuus

”Se rakentui ja eli Herran pelossa ja kasvoi Pyhän Hengen rohkaisevasta vaikutuksesta.” (Apt. 9:31)

Seurakunnalla oli myönteinen ongelma: uskovien joukkoon liittyi päivä päivältä uusia ihmisiä. Heidän ei tarvinnut olla huolissaan laskevista jumalanpalvelustilastoista eikä heidän tarvinnut kokoontua kriisipalavereihin yhä useamman erotessa seurakunnasta. Mikä oli heidän menestyksensä salaisuus? He eivät yrittäneet miellyttää ihmisiä tinkimällä sanomasta tai mukautumalla ympäröivän kulttuurin arvoihin. Seurakunta muodostui Hengessä palavista Jeesuksen seuraajista, jotka elivät Herran pelossa ja olivat valmiit jopa kuolemaan uskonsa tähden. Jeesuksen seuraaminen ei tarkoittanut heille paria tuntia kirkossa sunnuntaisin, vaan se oli heidän koko elämänsä. He ottivat uskon ja Jeesuksen antaman lähetyskäskyn todesta, joten Pyhä Henki vahvisti ja rohkaisi heitä ja he saivat nähdä Jumalan armosta kasvun ihmeen. Tavoitammeko me uusia ihmisiä joukkoomme? Ellei, pitäisikö meidän polvistua Herran eteen, etsiä hänen tahtoaan ja alkaa toimia Hengen täyteydessä?

Kasvu on mahdollista.

Kokonainen sydän

”Eikä hänen sydämensä enää ollut kokonaan antautunut Herralle.” (1. Kun. 11:4)

Tiedän kyllä, mitä Raamattu asiasta opettaa, mutta... Tiedän kyllä, miten asia pitäisi ymmärtää, mutta... Tiedän kyllä, että se, mitä teen, on Jumalan tahdon vastaista, mutta... Kuningas Salomokin tiesi, mitä Jumala oli sanonut vierasheimoisista naisista: "Älkää liittykö heihin, sillä muuten he taivuttavat teidän sydämenne omien jumaliensa puoleen." Salomo tiesi Jumalan ohjeen ja tiesi sen noudattamatta jättämiseen liittyvän vaaran, mutta naiskauneus sokaisi hänet. Hän kiintyi rakkaudella naisiin, jotka taivuttivat hänen sydämensä seuraamaan muita Jumalia (11:1-4). Vaikka Salomo tiesi, että ihmisen sydän on pahuutta täynnä (Snl. 9:3), hän lankesi syntiin, koska ei antanut Jumalan sanan ohjata elämänsä valintoja tässä asiassa. Mekään emme ole kiusausten ja lankeemuksien ulottumattomissa (1. Kor. 10:12). Jeesuksen omina meidät on kutsuttu elämään eri tavalla kuin ympäröivä maailma ja tekemään sen, mitä Jeesus sanoo (Luuk. 6:46), joten tehdään kutsumuksemme lujaksi, ettemme lankea (2. Piet. 1:10).

Seurataan Herraa koko sydämestämme.

Mikä estää?

”Tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” (Apt. 8:36)

Etiopialainen hoviherra oli palaamassa kotiinsa Jerusalemista Gazaan menevää tietä lukien profeetta Jesajan kirjaa. Hänellä oli vain yksi ongelma: hän ei ymmärtänyt lukemaansa eikä sitä, kenestä profeetta puhui. Miten olisi käynyt hoviherralle, jos hän ei olisi kohdannut Filipposta, jonka Jumala oli lähettänyt tuohon paikkaan ja joka totteli Hengen kehotusta lähestyä hoviherran vaunuja? Emme tiedä, mutta Filippos julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta (8:26-35) ja kehotti varmaan Pietarin tavoin tekemään parannuksen ja ottamaan kasteen Jeesuksen nimeen syntien anteeksiantamiseksi, jotta tämä saisi Pyhän Hengen (2:38). Kun he sitten tulivat paikkaan, jossa oli vettä, hoviherra halusi päästä osalliseksi armosta ja tulla Jeesuksen opetuslapseksi. Hän tunnusti uskonsa Jeesukseen, sai kasteen ja jatkoi matkaa muuttuneena miehenä (8:36-39). Jumala käyttää tavallisia ihmisiä työssään, joten ollaan herkät Pyhän Hengen kuiskauksille ja toimitaan, kun hän kehottaa toimimaan.

Elä hänen johdossaan.

Suuri ilo

”Tuossa kaupungissa syntyi suuri ilo.” (Apt. 8:8)

Kun Jeesukseen uskovia alettiin vainota, he hajaantuivat eri paikkakunnille ja piiloutuivat. Niinkö? Ei todellakaan! He julistivat mennessään evankeliumia kaikkialla. Näin teki myös Filippos, joka saarnasi Samariassa kansalle Jumalan valtakuntaa ja Kristusta. Ihmiset ottivat kuulemansa sanoman vastaan, kun he näkivät Filippoksen tekemiä tunnustekoja, sillä moni halvaantunut ja rampa parani, ja saastaiset henget lähtivät monista kovaan ääneen huutaen. Monet miehet ja naiset ottivat kasteen, joten ei ollut mikään ihme, tuossa kaupungissa syntyi suuri ilo (8:1-12). Mitä jos olisimme niin innoissamme Jeesuksesta, että se näkyisi? Mitä jos emme tyytyisi pelkästään siihen, että suurin osa kaupunkimme asukkaista kuuluu kirkkoon, vaan alkaisimme kutsua heitä Jeesuksen yhteyteen? Mitä jos alkaisimme julistaa Jeesusta odottaen, että Jumala vahvistaisi julistamamme sanan ihmein ja tunnusteoin?

Synnyttäisikö se iloa?

Jumalan asunto

”Korkein ei kuitenkaan asu käsin tehdyissä huoneissa.” (Apt. 7:48)

Monet harrastavat lomamatkoillaan kirkkobongausta ja monelle kirkko edustaa myös hiljentymisen paikkaa, jossa voi aistia pyhän. Moni kirkkorakennus tekee kyllä vierailijaansa vaikutuksen, mutta korkein ei asu kuitenkaan ihmiskäsin tehdyissä rakennuksissa. Kun Mooses oli valmistanut Jumalan ohjeiden mukaisesti ilmestysmajan, Jumalan kirkkaus ja läsnäolo täytti sen (2. Moos. 40:33). Samoin kävi, kun Salomon rakennuttama temppeli otettiin käyttöön ja liitonarkku tuotiin sinne (1. Kun. 8:11). Stefanus kertoi kuulijoilleen, että tuo aika oli nyt mennyttä, sillä Jumala asuu Jeesuksen veren puhdistamissa sydämissä Pyhän Hengen kautta. Me olemme Jeesuksen opetuslapsina nyt elävän Jumalan temppeli (2. Kor. 6:16) ja saamme olla tuomassa Jumalan valtakunnan todellisuutta ja kirkkautta kaikkialle, missä olemme ja liikumme. Bongataan edelleen kirkkoja tai käydään hiljentymässä siellä, mutta muistetaan tärkein: "Kristus meissä, kirkkauden toivo." (Kol. 1:27) 

Hän asuu meissä.

X - Jumala = ?

”Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan sen rakentajat näkevät vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia varjele, turhaan sen vartija valvoo.” (Ps. 127:1)

Yhteiskunnassamme näyttää olevan vallalla kehitys, jossa Jumala ja hänen sanansa pyritään raivaamaan pois näkyviltä. Kristillinen arvomaailma ja sen mukaiset ajatukset eivät saisi näkyä millään tavalla elämässämme kotien tai kirkkojen ulkopuolella, mutta sama ei koske vähimmässäkään määrin muita elämänkatsomuksia tai -katsomattomuuksia. Äänekäs, mutta pieni joukko luulee saavansa median avustuksella aikaan täydellisen perhe-elämän, koululaitoksen, yliopiston, työpaikan ja yhteiskunnan, jos Jumala poistetaan yhtälöstä. Valitettavasti se ei toimi, sillä jos Jumala ei ole mukana kaikessa, näemme vaivaa turhaan. Ei tehdä sitä virhettä omassa elämässämme, että jättäisimme Jumalan sen ulkopuolelle. Ilman häntä kaikki saavutuksemme, niin hienoja kuin ne voivatkaan olla, ovat turhia. Kun annamme Jeesuksen olla Herra kaikilla elämämme osa-alueilla, niin silloin me rakennamme sellaiselle perustalle, joka kestää elämän myrskyt ja vaikeudet (Matt. 7:24-27)

Minkä varaan rakennat?

Hyvä todistus

”...joista on hyvä todistus ja jotka ovat täynnä Henkeä ja viisautta.” (Apt. 6:3)

Päivittäisten avustusten jakamisessa oli epäilyjä siitä, ettei asian suhteen toimittu tasapuolisesti, joten apostolit kutsuivat koko seurakunnan koolle ja heidän tuli valita avustustehtävää hoitamaan seitsemän miestä, joista oli hyvä todistus ja olivat täynnä Pyhää Henkeä ja viisautta (6:1-3). Edes näennäisesti yksinkertaisen ruoanjaon hoitamiseen ei kelvannut siis kuka tahansa. Hyvän maineen lisäksi heidän tuli olla täynnä Pyhää Henkeä ja viisautta. Mielenkiintoista? Hyvä todistus ja viisaus kertovat jotain valittavan henkilön luonteesta ja kasvusta Jeesuksen opetuslapsena, mutta eivätkö kaikki seurakuntalaiset olleetkaan täynnä Pyhää Henkeä? Ilmeisesti ei, koska tähänkin piti erityisesti kiinnittää huomiota ja Hengen täyteys oli myös havaittavissa heidän elämässään. Millaisia kirkkomme ja seurakuntamme olisivatkaan, jos näitä samoja valintakriteerejä käytettäisiin valittaessa piispoja, kirkkoherroja, pappeja ja muita työntekijöitä?

Annetaan Hengen täyttää itsemme.

Meidän vuoromme

”Julistakaa kansalle kaikki tämän uuden elämän sanat.” (Apt. 5:20)

Seurakunta täyttyi Pyhällä Hengellä ja kaikki julistivat rohkeasti Jumalan sanaa (4:31). Apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä. Sanoma levisi ja Jerusalemin ympärillä olevista kaupungeista tuli ihmisiä suurin joukoin tuoden mukanaan sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia heidän luokseen, ja kaikki tulivat terveiksi. Kansa piti heitä suuressa arvossa, Herraan uskovien määrä kasvoi yhä ja Jumalan valtakunnan evankeliumi meni voimallisesti eteenpäin. Silloin kiihko valtasi ylipapin ja hänen kannattajansa, jotka ottivat kiinni apostolit ja panivat heidät jälleen vankilaan. Siitä ei ollut paljon hyötyä, sillä yöllä Jumalan lähettämä enkeli tuli vapauttamaan heidät ja käski heidän jatkaa julistamistaan (5:12-19). Ei ollut syytä piiloutua. Ei ollut syytä pitää matalampaa profiilia. Oli kyse ihmisten ikuisesta kohtalosta ja kaikki eivät olleet vielä kuulleet evankeliumia Jeesuksesta, joten apostolit tekivät juuri niin kuin oli käsketty (5:21). 

Nyt on meidän vuoromme. 

Pyydä rohkeutta

”Anna palvelijoittesi puhua täysin rohkeasti sinun sanaasi.” (Apt. 4:29)

Pietari ja Johannes päätyivät yöksi vankiselliin, jonka jälkeen heidät tuotiin Suuren neuvoston eteen kuulusteltavaksi. Tilanne päättyi totaalikieltoon: he kiellettiin enää puhumasta yhtään mitään Jeesuksen nimessä (4:3-18). Kun apostolit pääsivät vapaaksi he menivät omiensa luokse ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet (4:23). Mitä he tekivät? Päivittelivätkö he tilannetta ja tyytyivät neuvoston päätökseen? Perustivatko he sensitiivisen evankelioinnin toimikunnan pohtimaan, miten kertoa Jeesuksesta vaikenemalla? Ei tietenkään! He yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja alkoivat rukoilla. He eivät kuitenkaan pyytäneet helpompia aikoja, vaan lisää rohkeutta puhua Jeesuksesta - maksoi, mitä maksoi. He pyysivät myös, että Jumalan valtakunnan todellisuus saisi murtautua näkyviin Jeesuksen nimessä yhä edelleen. Rukous kannatti, sillä Jumala täytti heidät kaikki Pyhällä Hengellä ja he saivat rohkeuden julistaa Jumalan sanaa (4:24-31). Ei voivotella voimattomuutta.

Pyydetään rohkeutta ja voimaa.

Mahdollisuus siunata

”Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja kävele!” (Apt. 3:6)

Kauniinportin luokse tuotiin kerjäämään päivittäin rampa, joka ei ollut koskaan kävellyt, mutta hän tuli hetken  päästä tekemään niin, koska Jeesuksen vaikuttama usko antoi hänelle täyden terveyden (3:16). Mitä jos Pietarilla ja Johanneksella olisi sattunut olemaan rahaa mukana? Olisivatko he vilkaisseet nopeasti rampaan ja antaneet hänen käteensä pienen kolikon ajatellen tyytyväisinä hurskauttaan? Mitä jos heillä ei olisi ollut riittävän pientä rahaa matkassa? Olisivatko he kiihdyttäneet askeliaan keskustellen vilkkaasti keskenään ja teeskennellen, etteivät nähneet rampaa? Onneksi näin ei käynyt. He elivät läheisessä suhteessa Jeesukseen, joka oli antanut heille mallin, kuinka toimia (Luuk. 5:17-25). Niinpä he yksinkertaisesti sanoivat rammalle täynnä Pyhän Hengen voimaa: "Nouse ja kävele!" He tarttuivat häntä kädestä, auttoivat tämän jaloilleen ensimmäistä kertaa elämässään ja saivat julistaa evankeliumia hämmästelemään tulleelle väkijoukolle (3:6-26).

Ei kuljeta Jumalan järjestämien tilanteiden ohi.

Tungosta ovella

”Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat.” (Apt. 2:47)

Rukousta. Seminaareja. Rohkaisua. Koulutustilaisuuksia. Temppuja. Konsertteja. Etsijäystävällisyyttä. Monet kirkot ja seurakunnat eri puolilla maailmaa pohtivat kuumeisesti ja tekevät suunnitelmia, kuinka saisivat enemmän ihmisiä mukaan toimintaan. Osa on huolissaan ensi sijaisesti tilastoista ja jäsenmääristä, osa on aidosti huolissaan ihmisten pelastumisesta. Alkuseurakunnan ei tarvinnut noita kysymyksiä murehtia, kun Jumala lisäsi heidän joukkoonsa päivittäin niitä, jotka pelastuivat. Seurakunta oli puoleensavetävä monestakin syystä. Jeesukseen uskovat pysyivät apostolien opetuksessa kasvaen Jumalan sanan tuntemisessa. He kokivat keskinäistä yhteyttä kokoontuessaan rukoilemaan, aterioimaan ja viettämään ehtoollista. Ihmeitä ja tunnustekoja tapahtui heidän keskuudessaan. He pitivät kaikkea yhteisenä ja kaikkien tarpeista pidettiin huolta. Kaiken tämän he tekivät riemullisin ja vilpittömin sydämin ylistäen Jumalaa. Kukapa ei olisi halunnut kuulua tuollaiseen joukkoon (2:41-47).

Voisimmeko toimia samoin?

Mittaamaton apu

”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne.” (Apt. 1:8)

Jeesus antoi opetuslapsilleen tehtävän mennä ja tehdä kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan (Matt. 28:19-20). Ennen liikkeelle lähtöä heidän tuli kuitenkin odottaa (1:4-5), että Pyhä Henki antaisi heille voiman ja tekisi heistä Jeesuksen todistajia lähellä ja kaukana (1:8). Jumalan valtakunnan evankeliumin julistaminen, Jeesuksesta todistaminen tai Raamatun opettaminen ei ole jotain, mitä me yritämme suorittaa omassa voimassamme. Siinä ei auta myöskään inhimillinen viisaus eikä edes teologinen koulutus, mikä palvelee ensi sijaisesti uskonnollisesti sitoutumatonta tiedettä, eikä kirkkoa, kuten tiedekunnan dekaani asian ilmaisee. Työmme on yksinkertaisesti inhimillistä puuhastelua ilman Pyhän Hengen voimaa ja vaikutusta. Ilman häntä me emme pysty todistamaan ja voittamaan ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Mutta kun Pyhän Hengen mittaamaton ja väkevä voima (Ef. 1:19-20) saa vaikuttaa meissä rohkeutta, rakkautta, viisautta ja varmuutta, meillä on kaikki, mitä työhön tarvitsemme.

Tule, Pyhä Henki.