”En kuitenkaan pidä henkeäni minkään arvoisena.” (Apt. 20:24)
Itsetuhoisen miehen puhetta? Ei suinkaan! Paavalille elämä oli Kristus ja kuolema voitto, joten hän halusi olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle, jäipä sitten eloon tai kuoli (Fil. 1:20-21). Jeesuksen kohtaaminen oli muuttanut hänen elämänsä ja sen jälkeen hän oli kutsunut ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan Jeesukseen. Nyt Pyhä Henki oli johdattamassa Paavalia kohti Jerusalemia, jossa odottavat kahleet ja ahdinko eivät saaneet häntä perääntymään. Jeesus oli antanut elämänsä ja henkensä hänen tähtensä, joten hän oli valmis antamaan oman henkensä viedäkseen loppuun Jeesukselta saamansa tehtävän julistaa evankeliumia (20:20-24). Mikä näky, rohkeus ja sydämen palo! Mitä mahtaisikaan maassamme tapahtua, jos antaisimme elämämme Jumalan käyttöön ja alkaisimme todistaa Jeesuksesta ja kutsua ihmisiä hänen yhteyteensä samalla periksiantamattomalla asenteella pilkasta, vaikeuksista ja vainoista huolimatta?
Kannattaisi varmaan kokeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti