sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Lyhytnäköistä

”Minä tutkin teitäni, ja käännän askeleeni sinun todistustesi puoleen.” (Ps. 119:59)

Ihminen ei näe paljon nokkaansa pidemmälle. Hokemat kuten "Follow your heart", "Because you deserve it" ja "Obey your thirst" houkuttavat luottamaan tunteisiin ja hetkellisiin nautintoihin. Elämän valintojen ei tule perustua fiilikseen, sillä ihmisen mielestä monikin valinta voi äkkiseltään näyttää oikealta, vaikka viekin lopulta tuhoon (Snl. 14:12). Sen tähden oman tien ja elämän valintojen pohtiminen Jumalan sanan luotettavien neuvojen valossa on viisasta. On parempi kärsiä hieman vaivaa ja kiinnittää katse tulevaan palkintoon kuin saada synnistä ohimenevää nautintoa (Hepr. 11:25-26). Saamme pyytää Daavidin tavoin: "Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle (139:23-24). Ja kun Hän näyttää oikean suunnan, riennetään viivyttelemättä noudattamaan Hänen käskyjään (119:60).

Tutkitaan teitämme ja valintojamme.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Pysy puhtaana

”Älä tee huorin.” (2. Moos. 20:14)

Yksi Jumalan antamista elämänohjeista koskettaa seksuaalisuutta. Jumala haluaa rakkaudessaan varjella elämää myös tällä herkällä osa-alueella, jossa helposti rikotaan itseä ja lähimmäistä vastaan. Jeesus sanoi, että jokainen, joka katsoo naista himoiten, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan (Matt. 5:28). Elämme seksihullun kulttuurin keskellä, jossa paljasta pintaa tungetaan joka paikkaan. Yksi aikamme ongelmista on porno, jota tutkimuksen (Proven Men) mukaan katsovat sekä kristityt että ei-kristityt, sekä miehet että naiset. On siis mahdollista tehdä huorin puolisoa tai tulevaa puolisoa kohtaan pelkästään katsomalla. Jumalan tahto kuitenkin on, että Jeesuksen omat pyhittyvät ja elävät kutsumuksensa arvoista elämää. Siksi tulee karttaa haureutta ja kaikenlaista siveettömyyttä (1. Tess. 4:3). Saamme tehdä parannusta, pyytää anteeksi ja pitää itsemme synnille kuolleina, niin ettemme anna sen himoineen hallita elämäämme. Saamme antaa itsemme ja ruumiimme kaikkine jäsenineen vanhurskauden aseiksi Jumalalle, koska olemme armon alla (Room. 6:11-14).

Katso, mihin katsot.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Elintärkeää

”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” (Room. 5:5)

Pyhä Henki on elintärkeä Jeesukseen uskovalle. Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Hän todistaa yhdessä meidän Henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia (Room. 8:16) ja pysyy luonamme ja on meissä (Joh. 14:11). Pykä Henki opettaa meille kaiken ja palauttaa mieleemme kaiken, mitä Jeesus on puhunut (Joh. 14:26). Hän näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion (Joh. 16:8). Pyhä Henki antaa meille voiman olla Jeesuksen todistajia (Apt. 1:8) niin, että sisimmästämme on juokseva elämän veden virrat (Joh. 7:40). Hän auttaa meitä rukoilemaan (Room. 8:26; Ef. 6:18) ja Hänen voimastaan saamme erilaisia armolahjoja, palvelutehtäviä ja Jumalan voiman vaikutuksia (1. Kor. 12:1-11). Vain Pyhän Hengen avulla voimme kuolettaa syntiset tekomme (Room. 8:13), siksi meidän tuleekin antaa Hänen ohjata elämäämme (Gal. 5:16). Aletaan siis elää Hengen täyteydessä (Ef. 5:18) ja seurataan Hänen johdatustaan (Gal. 5:25).

Tule, Pyhä Henki!

torstai 27. huhtikuuta 2017

Mikä meitä vaivaa?

”Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.” (Matt. 24:9)

Kaksitoista kristittyä surmattiin kirkossa Nigeriassa. Viranomaiset tekivät Kiinassa väkivaltaisia hyökkäyksiä seurakuntiin. Intiassa hyökättiin viiteen kirkkoon, uskovia uhkailtiin ja pahoinpideltiin ja pastoreita vangittiin. Iranissa kristittyjä on syytettynä toimimisesta kansallista turvallisuutta vastaan. Viranomaiset kielsivät Indonesiassa kolmea seurakuntaa järjestämästä tilaisuuksia. Jeesuksen sanat ovat käyneet ja käyvät toteen eri puolilla maailmaa, sillä maailma vihaa uskovia, koska he eivät kuulu tähän maailmaan (Joh. 15:18-20). Meillä on vielä täysi vapaus toimia, mutta mikä meitä vaivaa? Me saamme kokoontua vapaasti, mutta me laiminlyömme seurakuntamme kokouksia. Meillä on mahdollisuuksia todistaa uskostamme Jeesukseen, mutta me häpeämme ja vaikenemme. Muistetaan, ettei Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen (2. Tim. 1:7).

Ei hävetä todistaa Herrastamme.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Huomionkipeät

”Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin.” (Matt. 23:5)

Fariseusten ulkonaisen hurskauden tärkein motiivi oli tulla huomatuksi. He käyttivät leveitä raamatunlausekoteloita ja isoja tupsuja ja he istuivat mielellään kunniapaikoilla ja etumaisilla istuimilla. Mikään ei ollut mieluisempaa kuin se, että heidät huomattiin ja heitä tervehdittiin. Ulkonaisen itsetehostuksen lisäksi he vaativat toisilta enemmän kuin itseltään, mikä sai heidät puhumaan yhtä ja tekemään toista (23:3-7). Vaikka heidän tekopyhyytensä saattoi vakuuttaakin kanssaihmiset, Jumalaa se ei hämännyt. Hän tunsi fariseukset ja tuntee meidät ja tahtoo totuutta salatuimpaan saakka (Ps. 51:8). Hienot tupsut, etummaiset penkit, hurskas ulkomuoto tai kirkollinen harrastuneisuus ei avaa ovea taivaaseen. Meitäkään ei hyödytä, jos meissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta kiellämme sen voiman (2. Tim. 3:5). Jeesus sanoi: "Ei jokainen, joka sanoo minulle 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." (7:21) Annetaan tekopyhyyden olla ja eletään aidossa suhteessa uskon kautta Jeesukseen.

Hän on tie taivaaseen.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Sokeita taluttajia

”Sinäkö, joka toista opetat, et itseäsi opeta?” (Room. 2:21)

On hyvä muistaa, että osoittaessamme toista sormellamme, kolme sormea osoittaa meitä itseämme. On äärettömän paljon helpompaa vaatia muita käyttäytymään ja vaeltamaan oikein suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiin kuin elää itse samojen vaatimusten mukaisesti (2:21-23). Aivan liian monet ovat ryhtyneet arvioimaan toisten uskovien, seurakuntien ja kirkkokuntien elämää ja vaatimaan heitä tekemään parannusta milloin mistäkin asiasta. Aivan yhtä usein he syyllistyvät omissa sanoissaan ja omassa toiminnassaan samoihin virheisiin, mistä syyttävät toisia. Ennen kuin alamme opettaa muita, tulisi miettiä, elämmekö itse opetuksemme mukaisesti. Jeesuksen omina meidän tulee olla esimerkkinä Jumalan sanan mukaisesta elämästä, joka tuo kunniaa Jumalalle. Ellei näin ole, ihmiset eivät naureskele pelkästään meille, vaan myös Jumalalle (2:24). Ei sorruta tekopyhyyteen, vaan eletään aitoa ja läpinäkyvää opetuslapsen elämää Pyhän Hengen hallinnassa muistaen, että Jumalan armo kuuluu ja on tarjolla jokaiselle, joka sitä tarvitsee. 

Opitaan ja opetetaan.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Tyhmää viisautta

”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet.” (Room. 1:22)

Selän kääntäminen Jumalalle ja Hänen sanalleen ei ole viisasta. Kun tietoisesti hylkää Jumalan ja Hänen neuvonsa, synnin turmelema sydän jää pimeyteen (1:21). Sillä, että vaihtaa Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaa luotua enemmän kuin Luojaa, on seurauksensa. Jos ei anna arvoa Jumalan tuntemiselle, ihminen tekee sopimattomia asioita sydämen himoissa ja syntisen luonnon vallassa ja osoittaa hyväksyntää kaikille muillekin, jotka tekevät samoin (1:24-32). Onneksi Pyhä Henki herättää syntistä elämänkohtaloilla, toisten esimerkillä ja Jumalan sanalla (Joh. 16:8-11). Kun Jumala pysähdyttää syntisen eteensä, tämä joutuu näkemään todellisen tilansa ja tajuaa tarvitsevansa Jeesusta Kristusta (3:23-26). Jos hän tunnustaa syntinsä, hänet pestään puhtaaksi, tehdään pyhiksi ja vanhurskaaksi Herran Jeesuksen nimessä ja Jumalan Hengen voimasta (1. Kor. 6:11). Ei hävetä evankeliumia, sillä se on yhä edelleen Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat (1:16). Astutaan esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan (2. Tim. 4:2) ja kutsutaan ihmisiä elämää muuttavaan yhteyteen Jeesuksen kanssa.

Ollaan oikeasti viisaita.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Hanskat tiskiin

”Niin se, mitä sanottiin, sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet.” (Apt. 28:24)

Paavali todisti Roomassa asuville juutalaisille Jumalan valtakunnasta kirjoitusten pohjalta vakuuttaakseen heidät evankeliumista ja taivuttaakseen heidät uskomaan Jeesukseen (28:23). Samoilla sanoilla oli erilainen vaikutus: toiset uskoivat, toiset eivät. Mekin voimme tehdä parhaamme rukoillessamme, rakastaessamme, julistaessamme ja saarnatessamme, mutta työtoveri, ystävä tai sukulainen kieltäytyy silti uskomasta. Jos näin käy useasti, meillä on vaarana sortua ajatukseen, ettei ketään enää kiinnosta evankeliumi ja lyömme hanskamme tiskiin. Paavali tiesi, etteivät kaikki välttämättä koskaan usko tai ole valmiita uskomaan juuri tietyllä hetkellä. Silti hän oli valmis kohtaamaan jokaisen, joka tuli hänen luokseen. Hän julisti heille Jumalan valtakuntaa ja opetti Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella (28:30-31). Ei väsytä ja lannistuta, sillä jos me emme hellitä, me saamme aikanaan korjata sadon (Gal. 6:9).

On kyse ikuisuudesta.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Edustustehtävä

”Katso, minä asetan sinut jumalaksi faraolle.” (2. Moos. 7:1)

Jumala asetti ja valtuutti Mooseksen edustamaan itseään faaraon edessä. Mooseksen ja Aaronin tuli puhua kaikki se, mitä Jumala käski heidän puhua. Jumala tekisi heidän kauttaan myös monia tunnustekoja ja ihmeitä niin, että egyptiläiset tulisivat tietämään, että Hän on Herra (7:2-5). Mekin olemme Jumalan edustajia siellä, missä olemme. Me olemme Kristuksen lähettiläitä ja Jumala puhuu meidän kauttamme (2. Kor. 5:20). Emme koskaan edusta vain itseämme, vaan kristittyinä, Jeesuksen omina, me olemme Jumalan valtakunnan lähettiläitä, jotka edustavat Herraansa ja Lähettäjäänsä. Meillä ei ole sauvaa, kuten Mooseksella ja Aaronilla (7:8-21), mutta meissä on Pyhä Henki. Jeesus on antanut meille voiman ja vallan (Luuk. 9:1-2) ja Hän lupasi, että ne, jotka uskovat Häneen, tekevät sellaisia tekoka kuin Hän teki ja vielä suurempiakin (Joh. 14:12). Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä (Room. 8:19), joten lähdetään liikkeelle Hengen voimassa julistamaan ja osoittamaan, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle (Luuk. 10:9).

Edustustehtävät odottavat.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kasvoilla saakka

”Suokoon Jumala, että niin sinusta kuin teistä kaikista muistakin, jotka minua tänään kuulette, tulisi sellaisia kuin minä olen.” (Apt. 26:29)

Eräs pastori kertoo kirjassaan lapsuutensa seurakunnan toimintaan osallistuneesta vanhemmasta naisesta, joka pukeutui aina mustiin. Nainen istui aina yksinään tiukka ilme kasvoillaan, suu mutrussa eikä hänen nähty koskaan hymyilevän. Lapsuusvuosinaan tuo pastori pelkäsi lähestyä tuota naista. Kerran hän kuitenkin kokosi rohkeutensa ja kysyi eräältä aikuiselta: "Mikä tuota naista vaivaa?" Hän sai kuulla ymmärtävän vastauksen: "Voi, hän! Hänestä näkyy, että hän vaeltaa hyvin lähellä Jumalaa." Millaisen kuvan me annamme Jeesuksen seuraajista? Haluavatko ihmiset tulla sellaisiksi kuin me olemme, kun he tarkkaavat elämäämme? Näkyykö meissä Pyhän Hengen vaikuttamaa rakkautta, iloa ja rauhaa vai annammeko kuvan synkästä, vakavasta, vihaisesta ja ilottomasta uskosta? Eletään Hengessä ja Hengen hallinnassa, sillä Hän yksin voi synnyttää meissä niin iloa, rakkautta kuin muitakin hyviä luonteenpiirteitä (Gal. 5:16-23).

Annetaan uskon näkyä kasvoilla saakka.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kahden kesken

”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken.” (Matt. 18:15)

Ihmissuhteet ovat haasteellisia. Loukkaamme ja rikomme toisiamme vastaan tahattomasti tai tahallisesti. Kun veli tai sisar tekee syntiä meitä vastaan, asia tulisi ottaa ensin puheeksi kahden kesken, ennenkuin siitä tehdään laajempi juttu (18:16-17). Mutta me toimimme valitettavan usein täysin päinvastaisesti. Me kieltäydymme vihoissamme asianosaisen kohtaamisesta, teemme asiasta julkisen juoruilemalla ja etsimme sopivaa tapaa kostaa. Kuinka monta ihmissuhdesotkua ja katkeruuden juurta seurakunnissa olisikaan vältetty, jos asiat olisi käsitelty välittömästi kasvotusten, puolueettomien sielunhoitajien tai vanhinten kanssa anteeksiantavalla mielellä (18:21-22). Samaa ohjetta voisi varmaan soveltaa myös eri tavoin Raamattua ymmärtävien uskovien kesken. Mitä jos sen sijaan, että revimme uskonveljemme tai -sisaremme kappaleiksi Facebookissa tai Youtubessa, istuisimmekin alas kahvikupposen ääreen keskustelemaan asioista toinen toisiamme kunnioittaen.

Ihan kahden kesken.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Metelinnostaja

”Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja.” (Apt. 24:5)

Paavali ei todellakaan jättänyt ketään kylmäksi. Kysymys ei ollut kuitenkaan siitä, että hän olisi käyttäytynyt huonosti muita kohtaan tai pyrkinyt tieten tahtoen aiheuttamaan epäjärjestystä. Hän päinvastoin teki kaikkensa, jotta hänellä olisi aina puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä (24:16). Siitä huolimatta Paavalia syytettiin metelinnostajaksi ja hänen väitettiin olevan vahingollinen kuin rutto. Miksi? Ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen oli muuttanut hänen elämänsä ja hänen sydämensä paloi halusta julistaa
evankeliumia kaikille ja kaikkialla (1. Kor. 9:16). Olemmeko pyrkineet tekemään uskosta Jeesukseen niin salonkikelpoisen asian, että olemme samalla sortuneet liialliseen varovaisuuteen ja hienotunteisuuteen? Olemmeko menettäneet makumme ja voimamme yrittäessämme miellyttää sekä maailmaa että uskonnollisia piirejä? Olisiko meidän aika julistaa rohkeasti Jeesusta ainoana tienä Isän yhteyteen (4:12) ja kehottaa ihmisiä kääntymään ja tekemään parannusta synneistä? Olisiko korkea aika saada nähdä vaivaa evankeliumin tähden (2. Tim. 1:8)?

Metelin uhallakin.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Elämän tarkoitus

”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?” (Matt. 16:26)

Ei yhtään mitään. Jos me emme tunne Jeesusta Kristusta ja Hänen ylösnousemisensa voimaa (Fil. 3:10), me elämme elämäämme ja teemme valintoja ajallisesta ja katoavasta näkökulmasta käsin. Vaikka saavuttaisimme kaikki unelmamme, kartuttaisimme omaisuuttamme ja menestyisimme elämässämme, ilman Jeesuksen tuntemista se on aivan turhaa. Korkeinkaan yhteiskunnallinen asema tai kirkollinen luottamustehtävä ei avaa meille pääsyä taivaaseen ja iankaikkiseen elämään. Taivaan ovi avautuu vain uskon kautta Jeesukseen, sillä jolla on Poika, sillä on elämä (1. Joh. 5:11-12). Jeesus sanoo tänäänkin: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä." (16:24-25) Aito ja todellinen opetuslapseus kutsuu sitoutumaan ja antamaan koko elämämme Hänelle ja Hänen käyttöönsä. Vain siinä löydämme elämäämme todellisen tarkoituksen.

Seurataan Häntä.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Toimiva usko

”Saul, veljeni, saa näkösi jälleen.” (Apt. 22:13)

Jumala antoi Ananiakselle tehtävän mennä Suoralla kadulla olevaan Juudaan taloon kohtaamaan Saulia, joka oli menettänyt näkönsä kohdatessaan Jeesuksen (9:10-12). Pienen vastustelun jälkeen Ananias meni, pani molemmat kätensä Paavalin päälle (9:17), sanoi yksinkertaisesti: "Saa näkösi jälleen!" ja välittömästi Paavalin näkö palautui. Paavali antoi kastaa itsensä ja hänestä tuli voimallinen Jeesuksen todistaja (22:14-16). Ananias ei rukoillut tai pyytänyt Jumalaa palauttamaan Paavalin näköä. Hän toimi sillä valtuutuksella, voimalla ja vallalla, jonka oli saanut Pyhän Hengen kautta Jeesukselta Kristukselta. Yksinkertainen kehotus riitti. Olemmeko me Ananiaksen tavoin valmiit kuulemaan Jumalan meille antamia ohjeita, tulipa ne sitten Raamatun sanan, näkyjen tai kehotusten kautta? Olemmeko me valmiit ottamaan riskin ja toimimaan vai juutummeko me pelkoomme ja järkeilyymme? Olemmeko me valmiit toimimaan sillä voimalla ja vallalla, joka meille on uskottu? Meitä ei ole kutsuttu katsomoon seuraamaan sivusta ja arvostelemaan, miten muut toimivat ja onnistuvat, vaan meidät on kutsuttu lähtemään liikkeelle toteuttamaan Lähettäjän käskyä. 

Olet valtuutettu ilosanoman viejä.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Uskon askelia

”Ei heidän tarvitse mennä pois; antakaa te heille syödä.” (Matt. 14:16)

"Antakaa te heille syötävää." Jeesuksen yksinkertainen ja uskontäyteinen kehotus herätti opetuslapsissa vastustusta. "Meillä ei ole muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa." Kuinka ne riittäisivät tuhansien ihmisten ruokkimiseen? Realistiteina he eivät kyenneet näkemään uskon mahdollisuuksia, mutta Jeesus antoi heille mahdollisuuden nähdä ja kokea sen. Hän käski väkijoukon istua, otti leivät, siunasi ne ja käski opetuslasten jakaa siitä kansalle. Ihme tapahtui heidän kättensä kautta, kaikki saivat yllin kyllin syötävää ja ruokaa jäi vielä ylikin (14:17-21). Ajattelemme aivan liian usein opetuslasten tavoin, ettemme pysty tekemään sitä, mitä Jeesus pyytää meitä tekemään. Me emme ole tarpeeksi hyviä tai me emme tiedä riittävästi. Meillä ei ole tarvittavia varoja tai tiloja. Meiltä puuttuu tietoa, taitoa tai kokemusta. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, mitä meillä on tai mihin me pystymme, vaan siitä, kuka Jeesus on. Kun annamme itsemme ja elämämme Hänen käyttöönsä, Hän tekee meissä ja meidän kauttamme asioita, mihin me emme koskaan pystyisi (Joh. 14:12). Ei siis turhaan selitellä, vaan otetaan rohkeita uskon askelia ja rukoillaan, rakastetaan ja siunataan ihmisiä.

Tehdään, mitä Jeesus pyytää.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Kenelle elät?

”En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.” (Apt. 20:24)

Paavali oli Jeesuksen opetuslapsen elämäntavan ytimessä pitäessään jäähyväispuhetta Efeson seurakunnan vanhimmille. Jeesuksen kohtaaminen oli muuttanut hänen elämänsä (Apt. 9:1-9) ja evankeliumin julistamisesta kaikille kansoille (Mark. 16:15) oli tullut hänen tärkein tehtävänsä. Jeesukselta saadun palvelutehtävän suorittaminen loppuun oli  Paavalille paljon tärkeämpää kuin riskien välttäminen ja eloon jääminen. Hänelle elämä oli Kristus ja kuolema oli voitto (Fil. 2:22). Mille tai kenelle me elämme? Näemmekö me Jeesuksen antaman lähetyskäskyn toteuttamisen kaikkein arvokkaimpana ja tärkeimpänä tehtävänä? Teemmekö kaikkemme edistääksemme Jumalan valtakuntaa sillä kutsulla ja niillä lahjoilla, jotka olemme saaneet Jumalalta vai keskitymmekö vain oman ajallisen ja katoavan valtakunnan rakentamiseen? Nyt on aika tehdä arvovalinta.

Kenelle elämääsi elät?

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Vaikuttava usko

”Näin Herran sana voimallisesti kasvoi ja vahvistui.” (Apt. 19:20)

Efesossa oli herätystä ilmassa. Paavali puhui rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta (19:8) ja Jumala teki voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta (19:11-12). Kunnioitus ja pyhä pelko täytti kaikki kaupungin asukkaat ja Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti. Jeesuksen kohtaaminen muutti monen kaupunkilaisen elämän ja se osoitettiin myös julkisesti. Monet uskoontulleista menivät ja tunnustivat avoimesti, mitä pahaa olivat tehneet. Ne, joiden elämässä oli ollut epäjumalanpalvontaa ja taikuutta, toivat julkisesti siihen liittyvät kirjat poltettavaksi (19:17-19). Ei siis mikään ihme, että Jumalan sana vaikutti ja vahvistui voimallisesti. Näkyykö meidän elämässämme se muutos, minkä Jeesus on saanut aikaan? Saako täydellinen armahdus Jeesuksessa Kristuksessa meidät luopumaan synnillisistä tavoistamme ja tekemään parannusta? Meitä kutsutaan tunnustamaan syntimme toisillemme ja rukoilemaan toistemme puolesta, että parantuisimme (Jaak. 5:16).

Elävä usko vaikuttaa.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Sisällissota

"Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä." (Matt. 12:25)

Kun Jeesus oli parantanut sokean ja mykän miehen, jota vaivasi paha henki, monet alkoivat pohtia, olisiko Hän luvattu Messias. Tällaiset pohdinnat saivat uskonnolliset lainopettajat väittämään, että Jeesus teki ihmeensä itsensä pääpaholaisen avulla. Järjetön väite, jonka Jeesus viisaasti kumosi (12:22-28). Siinä, missä sisällissota tuhoaa valtakunnan tai riidat repivät perheen, tuhoaa uskovien keskinäinen riitely ja panettelu uskovien yhteyden. Jeesuksen sanat olisi hyvä muistaa edelleen, kun käymme ja hyökkäämme kristittyjen veljien ja sisarten kimppuun, jotka ajattelevat joissakin kohdin eri tavoin kuin itse ajattelemme tai toimivat eri tavalla kuin itse toimimme. Ei ole mitään järkeä käyttää valtavaa määrää aikaa ja energiaa uskovien väliseen keskinäiseen nahisteluun etenkään, kun se antaa meistä huonon todistuksen maailmalle. Haudataan sotakirveet ja keskitytään Jeesuksen meille antamaan tehtävään.

Rakastetaan toisiamme.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kiivautta?

”Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.” (Apt. 17:16)

Moni tuntee tarinan sammakosta, joka laitettiin kylmään veteen kattilassa. Kun vettä alettiin lämmittää kiehuvaksi, sammakko ei tajunnut tilanteen vakavuutta ennen kuin oli liian myöhäistä ja siinä vaiheessa se ei enää kyennyt loikkaamaan turvaan, vaan kiehui hengiltä. Onko maailma ympärillämme saanut turruttaa meidät hitaasti niin, ettei meitä enää vaivaa ympärillämme olevien ihmisten suruttomuus ja monenlainen epäjumalanpalvelus? Olemmeko alkaneet vähitellen helliä syntiä elämässämme sillä seurauksella, että häpeämme hiljentää meidät? Aikamme, maailmamme ja ihmiset, joiden keskelle Jumala on meidät asettanut, tarvitsevat sitä, että uskovat tekevät parannuksen ja alkavat elää heille uskottua tehtävää todeksi. Tarvitaan Jumalan miehiä ja naisia, joiden henki kiivastuu asioista, jotka Pyhä Henki näyttää heille. Miehiä ja naisia, jotka korottavat äänensä Paavalin tavoin ja kutsuvat ihmisiä Jeesuksen yhteyteen.

Missä olet?

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Valtakunnan läheisyys

Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: "Taivasten valtakunta on tullut lähelle". (Matt. 10:7)

Jeesus antoi opetuslapsilleen vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikenlaisia sairauksia ja kaikkinaista raihnautta (10:1). Hän lähetti heidät matkaan kehotuksella käyttää tuota heille delegoitua valtaa. Heidän tuli parantaa sairaita, herättää kuolleita, puhdistaa spitaalisia ja ajaa ulos riivaajia (10:8). Taivasten valtakunnan todellisuuden oli tarkoitus tulla koettavaksi. Me elämme maassamme jälkikristillistä aikaa, joten pelkkä puhe ja vakuuttelu ei enää välttämättä riitä. Yhä useampi ihminen haluaa tietää toimivatko asiat, joista me puhumme, oikeasti. Heidän tarvitsee nähdä ja kokea, että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Olisiko meillä rohkeutta kaikkien sanojemme lisäksi ojentaa kätemme, laskea se Pyhän Hengen voimassa heidän päälleen ja rukoilla rohkeita rukouksia ja tehdä valtakunnan tekoja?
Lahjaksi olemme saaneet, lahjaksi antakaa.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Eloa on paljon

Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.” (Matt. 9:37)

Jeesus ei ollut huolissaan siitä, olisiko satoa, vaan siitä, onko työmiehiä riittävästi. Tilanne on aivan sama tänäänkin - eloa on paljon. Kaupungeissa ja kylissä. Kodeissa ja kouluissa. Työpaikoilla ja harrastusryhmissä. Aivan kaikkialla on ihmisiä, joiden sydämissä Jumala on tehnyt ja tekee valmistavaa työtään. Ihmisiä, jotka vain odottavat, tiedostaen tai tiedostamatta, että joku Jeesuksen opetuslapsi tulisi todistamaan uskostaan ja kutsumaan heitä Jeesuksen seuraan. Aivan liian moni Jeesuksen oma on päättänyt tehdä osansa lähetyskäskyn täyttämisessä siten, että rukoilee Jumalaa lähettämään ihmisiä elonkorjuuseen (9:38). Ja hyvä on, että rukoilevat, koska Jeesus käski tehdä niin. Mutta uskaltaisimmeko rukoilla ja pyytää lisää työmiehiä lisäten rukoukseemme pyynnön: "Tässä olen, lähetä minut." (Jes. 6:8) Meillä on täysi vapaus tehdä Jumalan valtakunnan työtä, joten lähdetään korjaamaan satoa, joka on valmis korjattavaksi.

Eloa on paljon.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Puhu rohkeasti

”Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan." (Apt. 14:3)

Paavalin ja Barnabaan lähetysmatkalla sattui ja tapahtui. He kertoivat Jeesuksesta ihmisille. Monet tulivat uskoon, monet eivät. He joutuivat herjauksen ja vainojen kohteeksi, joten matka jatkui. Sama kuvio toistui Ikonionissa, missä suuri joukko juutalaisia ja kreikkalaisia tuli uskoon. Ne, jotka eivät uskoneet, yllyttivät ihmisiä heitä vastaan, mutta se ei menoa hidastanut. He puhuivat rohkeasti luottaen Jumalaan, joka antoi todistukseksi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta. Heidän toimintansa vaikutti koko kaupungin väestöön, mutta kun he huomasivat hallitusmiesten halun aloittaa fyysinen väkivalta heitä kohtaan, he näkivät parhaaksi jatkaa matkaa. Ei piilotellen tai vaieten, vaan täsmälleen samalla tavalla toimien - julistaen evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta (14:1-7). Minne he tulivatkaan, sinne syntyi herätys ja mellakka. Olemmeko me aivan liian arkoja? Mitäpä jos mekin alkaisimme luottamaan enemmän Herraan ja odottamaan Hengen voiman vaikutuksia?

Puhu rohkeasti.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Täynnä iloa

”Ja opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä.” (Apt. 13:52)

On helppo olla täynnä iloa ja riemua, kun asiat menevät hyvin, mutta miten on laita silloin, kun saamme kokea vaikeuksia. Paavali julisti rohkeasti hyvää sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Hän teki kuulijoilleen täysin selväksi sen, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen saa synnit anteeksi ja tulee vapaaksi kaikesta siitä, mihin ei omilla teoillaan ja lain noudattamisella voi ikinä päästä (13:38-39). Sanat saivat myönteisen vastaanoton ja hänet pyydettiin kertomaan viikon kuluttua lisää. Ilmassa oli herätystä ja paikalle tuli melkein kaikki kaupungin asukkaat. Mutta siellä, missä on herätystä, on aina myös vastustusta. Juutalaiset tulivat täyteen kiihkoa ja väittelivät herjaten Paavalin kanssa (13:42-45). Jumalan valtakunnan työ laajeni vastustuksesta huolimatta ja niinpä vaikutusvaltaisia henkilöitä yllytettiin vastustamaan Paavalia ja Barnabasta ja lopulta heidät ajettiin pois tuolta alueelta (13:49-50). Tämä ei saanut heitä kuitenkaan masentumaan - päinvastoin. Jumala täytti heitä Pyhällä Hengellä ja ilolla. Pyhä Henki voi antaa myös meille ilon, voiman ja rohkeuden tilanteessa kuin tilanteessa.

Mennään rohkeasti eteenpäin.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kestävää rukousta

”Seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä.” (Apt. 12:5)

Kuningas Herodes aloitti väkivaltaiset toimet seurakuntaa vastaan. Hän mestautti Jaakobin ja nähdessään sen olevan kansan mieleen, hän vangitutti Pietarin tarkoituksenaan teloittaa myös hänet (12:1-4). Mitä teki seurakunta? He tulivat yhteen ja rukoilivat lakkaamatta Jumalaa. Olivatko he rukoilleet myös Jaakobin puolesta? Todennäköisesti. Jaakobin mestaus ei ollut kuitenkaan riistänyt heiltä uskoa ja luottamusta Jumalan mahdollisuuksiin ja rukouksen voimaan, vaan he rukoilivat Pietarin puolesta. Lakkaamatta, kestäväisesti, sinnikkäästi ja periksiantamatta. Luottaen Jeesuksen lupaukseen siitä, että Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka öin ja päivin huutavat Hänen puoleensa (Luuk. 18:7). Voimme olla monin tavoin pettyneet Jumalaan, kun emme ole aina saaneet sellaisia rukousvastauksia kuin olisimme toivoneet. Ei menetetä toivoamme ja luottamustamme. Rukoillaan yksin ja yhdessä. Tuodaan aina kaikki se, mitä tarvitsemme, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon (Fil. 4:6).

Lakkaamatta ja kestäväisesti.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Löytyykö makua?

”Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.” (Matt. 5:13)

Jos suola tai jokin muu mauste menettää makunsa, siitä tulee hyödytöntä. Määrän lisääminenkään ei auta yhtään mitään, sillä jos ei ole makua, niin sitä ei silloin ole. Jeesuksen omina me olemme maan suola ja meidän on tarkoitus vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Meidän tehtävämme on elää Jumalan tahdon mukaan ja tuoda Jumalan valtakunnan todellisuutta ja Jeesuksen Kristuksen kirkkautta kaikkialle. Aito ja elävä usko näkyy ja vaikuttaa. Paavali kirjoitti vaikeista ajoista, jolloin ihmiset rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa. Ajasta, jolloin he näyttävät ulkonaisesti hurskailta, mutta kieltävät uskon voiman (2. Tim. 3:1-5). Suola voi näyttää edelleen suolalta, vaikka maku on mennyt aikaa sitten. Muistetaan, että me emme voi joustaa ja mukautua maailman arvojen mukaan menettämättä makuamme. Maku säilyy parhaiten lähellä Jeesusta ja siellä, missä Raamatun sanaa pidetään uskon ja elämän ylimpänä ohjeena.

Älä menetä makuasi.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Konkreettista

”Nouse nyt, astu alas ja mene arvelematta heidän kanssaan, sillä minä olen heidät lähettänyt.” (Apt. 10:20)

Emme voi lukea Apostolien tekoja törmäämättä siihen, kuinka konkreettisesti ja yksityiskohtaisesti Pyhä Henki johdatti uskovia. Henki käski Filippoksen mennä lähemmäs etiopialaisen hoviherran vaunuja. Filippos totteli, hoviherra uskoi Jeesukseen ja hänet kastettiin (8:29-38). Herra käski Ananiaksen mennä Saulin luokse Juudaksen taloon Suorallekadulle. Pienen vastustelun jälkeen hän lähti, Saul sai näkönsä ja hänet kastettiin (9:10-18). Henki käski Pietarin lähteä epäröimättä kolmen miehen mukaan. Hän teki niin ja Corneliuksen kodissa olleet täyttyivät Hengellä ja heidät kastettiin (10:19-48). Henki käski erottaa Barnabaksen ja Saulin työhönsä. Heidät lähetettiin matkaan ja Sergius Paulus tuli uskoon (13:2-11). Uskommeko me, että Pyhä Henki voi johdattaa meitä samalla tavalla? Ellemme, voimme kulkea monen Jumalan avaamien mahdollisuuden ohi. 

Ollaan kuulolla.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Täysin mahdollista

”Kuka olet, Herra?” (Apt. 9:5)

Saulin elämä muuttui kerralla, kun hän kohtasi ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen matkallaan Damaskokseen. Vihan ja murhanhimon vallassa olevasta ja Jeesukseen uskovia pidättämään menossa olleesta miehestä tuli itsestäkin Jeesukseen uskova (9:1-4). Kuka olisi uskonut? Ei ainakaan ensi alkuun Ananias, jonka Jeesus lähetti rukoilemaan Saulin puolesta (9:10-14). Eivät myöskään Jerusalemissa olevat opetuslapset, jotka pelkäsivät häntä ja epäilivät hänen uskoontuloaan (9:26). Saulin kääntymys ja elämän muutos herättivät monissa muissakin paljon kysymyksiä (9:21). Epätodennäköisestä tuli Jumalan armosta täysin mahdollista. Usein me lokeroimme mielessämme tietyt ihmiset mahdottomiksi tapauksiksi. Agressiivisen ateistin, tekopyhän kristityn, kirkkoja polttavan hindun, julkisyntisen tosi-TV tähden, päitäkatkovan jihadistin tai maallistuneen kirkonmiehen? On hyvä muistaa, että olemme jokainen eri tavoin epätodennäköisiä ja itsessämme mahdottomia tapauksia. Onneksemme se, mikä on meille mahdotonta, on Jumalalle mahdollista (Luuk. 18:27).

Jeesus muuttaa elämän.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Ilo sanomasta

"Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa." (Apt. 8:8)

Filippos julisti Samarian pääkaupungin asukkaille sanomaa Jeesuksesta (8:5). Herra toimi hänen kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä - kuten oli luvannut (Mark. 16:20). Sekä Filippoksen sanat että hänen tekemänsä tunnusteot saivat ihmiset sankoin joukoin liikkeelle. He saivat kuulla, nähdä ja kokea evankeliumin voiman. Monet vapautuivat pahoista hengistä, jotka lähtivät kovaan ääneen huutaen ja monet halvaantuneet ja rammat parantuivat (8:6-7). Ei siis mikään ihme, että kaupungissa syntyi suuri ilo sanomasta. Millainen vaikutus meillä on oman paikkakuntamme ihmisiin? Olemmeko kaventaneet ilosanoman pelkäksi tietoiskuksi antamatta ihmisille mahdollisuutta kokea Jumalan rakkautta? Julistammeko me ilosanomaa peläten, että tapahtuu jotain yliluonnollista vai julistammeko me odottaen, että Herra myös vahvistaisi sanan ihmein ja tunnusteoin (Hepr. 2:4)? Syntyykö siellä, missä me liikumme ja toimimme myönteistä liikehdintää ja iloa, kun Jumalan valtakunta tulee lähelle? 

Annetaan ihmisille syytä iloon.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Vastustelijat

”Aina te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin tekin.” (Apt. 7:51)

Stefanos oli täynnä Pyhän Hengen antamaa viisautta ja rohkeutta (6:5). Hän ei säästellyt sanojaan muistuttaessaan ylipappia ja suuren neuvoston jäseniä Jumalan teoista kansan eri vaiheissa. Lopulta hän sanoi totuuden heidän sydämen kovuudesta ja siitä, kuinka he olivat surmanneet Jumalan lähettämän Messiaan, Jeesuksen Kristuksen. Sana viilsi sydäntä, he kiristelivät hampaitaan, tukkivat korvansa ja kävivät Stefanoksen kimppuun raahaten hänet kaupungin ulkopuolelle, missä he kivittivät hänet (7:52-58). Totuus teki kipeää, mutta he päättivät vaientaa totuuden puhujan. Stefanos oli oikeassa siinä, että he olivat aina vastustamassa Pyhää Henkeä. Yhä edelleen sekä kirkossa että sen ulkopuolella on niitä, jotka väheksyvät ja pilkkaavat Jumalan sanaa ja vastustavat monin tavoin Pyhää Henkeä. On paljon helpompaa väistää ja vaieta, mutta olemmeko me valmiit ottamaan riskin ja taistelemaan Totuuden puolesta, jos Pyhä Henki kehottaa meitä siihen? Olemmeko valmiit siitäkin huolimatta, että se voi tuoda meille vaikeuksia, vainoja ja jopa hengenvaaran? 

Pyhä Henki antaa voiman.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Puolustaja

”Mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui.” (Apt. 6:10)

Stefanus oli Jeesuksen opetuslapsi, joka oli täynnä uskoa, Pyhää Henkeä, armoa, voimaa ja teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskellä. Kaikki eivät kuitenkaan iloinneet evankeliumin leviämisestä, joten he kyseenalaistivat Stefanuksen toiminnan ja alkoivat väittelemään hänen kanssaan (6:8-10). He luulivat saavansa Stefanoksen ansaan puheillaan, mutta he eivät tienneet, sitä, mitä Stefanos tiesi. Jeesus oli luvannut, ettei opetuslasten tarvinnut murehtia, miten tai mitä vastata tuollaisessa tilanteessa, sillä Pyhä Henki opettaisi heille sillä hetkellä, mitä tulee sanoa (Luuk. 12:11-12). Ja juuri näin kävi: he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla Stefanos puhui. Meidän ei ole tarkoitus luottaa keskustellessamme ja todistaessamme uskostamme omaan viisauteemme ja vakuuttaviin sanoihimme, vaan Pyhään Henkeen, jotta ihmisten usko perustuisi Jumalan voimaan (1. Kor. 2:1-5).

Meillä on Puolustaja.