perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kasvoilla saakka

”Suokoon Jumala, että niin sinusta kuin teistä kaikista muistakin, jotka minua tänään kuulette, tulisi sellaisia kuin minä olen.” (Apt. 26:29)

Eräs pastori kertoo kirjassaan lapsuutensa seurakunnan toimintaan osallistuneesta vanhemmasta naisesta, joka pukeutui aina mustiin. Nainen istui aina yksinään tiukka ilme kasvoillaan, suu mutrussa eikä hänen nähty koskaan hymyilevän. Lapsuusvuosinaan tuo pastori pelkäsi lähestyä tuota naista. Kerran hän kuitenkin kokosi rohkeutensa ja kysyi eräältä aikuiselta: "Mikä tuota naista vaivaa?" Hän sai kuulla ymmärtävän vastauksen: "Voi, hän! Hänestä näkyy, että hän vaeltaa hyvin lähellä Jumalaa." Millaisen kuvan me annamme Jeesuksen seuraajista? Haluavatko ihmiset tulla sellaisiksi kuin me olemme, kun he tarkkaavat elämäämme? Näkyykö meissä Pyhän Hengen vaikuttamaa rakkautta, iloa ja rauhaa vai annammeko kuvan synkästä, vakavasta, vihaisesta ja ilottomasta uskosta? Eletään Hengessä ja Hengen hallinnassa, sillä Hän yksin voi synnyttää meissä niin iloa, rakkautta kuin muitakin hyviä luonteenpiirteitä (Gal. 5:16-23).

Annetaan uskon näkyä kasvoilla saakka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti