keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Edunvalvontaa

”Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta.” (Fil. 2:4)

Jokaisessa meissä on luontaisesti vakiovarusteena pyrkimys vaalia omaa etua tilanteessa kuin tilanteessa. Jeesuksen omina meidät on kuitenkin kutsuttu elämään toisella tavoin - epäitsekkäästi ja nöyrästi. Ottaen mallia Jeesuksesta, joka luopui oikeudestaan olla Jumalan kaltainen eläen ihmisenä ihmisten keskellä (2:3-7). Itse asiassa meidän tulee elää samalla tavalla kuin Hän eli (1. Joh. 2:6). Jos yritämme jäljitellä Jeesuksen luonteenlaatua, elämää ja tekoja omassa voimassamme, kompastumme jo lähtötelineisiin. Jos Jeesus, Jumalan Poika, toimi Pyhän Hengen voimassa (Luuk. 4:1), niin mikä saa meidät ajattelemaan, että voisimme toimia toisin? Meille on annettu Puolustaja, Pyhä Henki, joka pysyy luonamme ja on meissä (Joh. 14:16-17). Eletään siis Pyhän Hengen täyteydessä ja annetaan Hänen ohjata elämäämme ja vaikuttaa meissä Jumalan tahdon mukaisia tekoja. Kun Jeesus saa olla myös elämämme Herra, voimme tavoitella aidosti muiden parasta.

Tuodaan arvoa toisille.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Toisenlainen paasto

”Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin.” (Jes. 58:4)

Todellinen elämä uskossa on enemmän kuin ulkoiset uskonnolliset rituaalit. Vaikka kansa kävi kirkossa ja paastosi, he eivät oivaltaneet kaikkein tärkeintä - elävää suhdetta Jumalaan. He olivat kyllä etsivinään Jumalaa päivästä päivään ja kyselivät tietoa Hänen teistään, mutta paastopäivinäkin he etsivät vain omaa etuaan (58:2-3). Jumala näki heidän hurskaan esityksensä läpi ja kutsui kansaa toisenlaiseen paastoon, joka näkyisi aitona myötätuntona köyhiä, avuttomia ja taakoitettuja kohtaan (58:5-6). Me pelastumme yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen tähden, mutta uskostamme puuttuu jotain, ellei se kosketa, vaikuta ja tavoita muita. Usko ei ole pelkästään henkilökohtaista, sisäistä kasvua, vaan se tulee näkyväksi arjen keskellä rakkautena ja myötätuntona. Mitä tahansa teemmekin sanoin tai teoin, tehdään kaikki Jeesuksen nimessä ja Jumalan kunniaksi (1. Kor. 10:31).

Aito elämä koskettaa.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Ruoka-aineympyrä

”Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi?” (Jes. 55:2)

Terveellinen ravinto on tärkeää, sillä ei ole aivan sama, mitä syömme. Voimme napostella erilaisia herkkuja ja pikkupurtavaa, mutta se ei tee meitä kylläiseksi. Pikaruoat, irtokarkit, perunalastut, leivokset ja jäätelöt ovat aina silloin tällöin paikallaan, mutta niistä ei synny terveellistä ruokavaliota. Pelkästään herkkuja syömällä ennen pitkää sairastumme tavalla tai toisella. Tarvitsemme päivittäin hyvää perusruokaa, josta löytyy kaikki se, mitä elimistömme tarvitsee. Sama pätee myös siihen, millä ja miten ruokimme uskoamme. Moni ajattelee selviävänsä, kun käy hengellisessä buffetpöydässä kerran viikossa tai vielä harvemmin, mutta tarvitsemme päivittäin myös hengellemme ravintoa. Luetaan siis päivittäin Raamattua, rukoillaan lakkaamatta ja lauletaan ylistystä Herralle kiitollisin mielin (Kol. 3:16).

Muistetaan syödä.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Meidän tähtemme

”Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:5)

”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois. Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.” (Jes. 53:3-10) Miksi? Siksi, että meillä olisi elämä!

Kiitos, Jeesus.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Pistää vihaksi

”Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.” (Ef. 4:26)

Paavali ei sano, ettemme saisi vihastua tai olla vihaiset, mutta hän kertoo meille, kuinka tärkeää on käsitellä vihaamme oikealla tavalla. Jos vihamme purkautuu hallitsemattomasti, voimme loukata toisia todella pahasti ja jopa tuhota ihmissuhteita; sen tähden meidän ei tule tehdä syntiä vihastuessamme. Jos puolestaan pidämme tunteemme sisällämme, se voi saada meidät katkeroitumaan ja jopa tuhota omaa elämäämme sisältäpäin; sen tähden meidän tulee sopia riitamme pian. Paavali kehottaa meitä käsittelemään vihamme välittömästi ja sillä tavoin, että se ennemmin vahvistaa kuin heikentää ihmissuhteitamme. Jos me alamme helliä vihaamme ja katkeruuttamme, annamme sielunviholliselle tilaisuuden erottaa, jakaa, rikkoa ja tuhota (4:27). Tunteiden hallinnankaan kohdalla meidän ei tarvitse yrittää selvitä omassa voimassamme. Saamme antaa Hengen uudistaa ja tehdä työtään meissä, jotta voimme elää totuuden mukaista ja pyhää elämää Jumalan tahdon mukaan (4:23-24). Ollaan herkät Hengen kuiskauksille ja jos Hän kehottaa meitä sopimaan riitamme ennen päivän päättymistä, tehdään niin.

Vihastutaan oikein.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Kutsun arvoista

"Kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti." (Ef. 4:1)

Me olemme Jeesuksen Kristuksen edustajia siellä, missä ikinä olemme, elämme ja liikumme. Siksi meidän ei tule elää miten tahansa. Meidät on kutsuttu olemaan pyhät ja täydelliset kaikessa, mitä teemme niin, että tuomme kunniaa Jumalalle elämämme jokaisella osa-alueella (1. Piet. 1:15). Siksi meidän tulee hylätä entinen elämäntapamme ja vanha minämme, ja uudistua mieleltämme ja hengeltämme (4:22-23). Kutsumme arvoiseen elämään kuuluu nöyryys, lempeys, kärsivällisyys ja rakkaus niin toinen toisiamme kuin ulkopuolisia kohtaan (4:2). Tarvitsemme näitä ominaisuuksia, etenkin kärsivällisyyttä, koska kukaan meistä ei ole täydellinen. Itsestämme emme niitä kuitenkaan voi puristaa, sillä emme saa aikaan mitään ilman Jeesusta (Joh. 15:5). Pyhä Henki antaa meille kaiken tarvitsemamme avun ja voiman, mutta meidän tulee suostua Hänen ohjaukseensa ja tehdä se, mihin Hän meitä kutsuu.

Eletään kutsumme arvoisesti.

torstai 24. marraskuuta 2016

Koe elämä

"Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa." (Ef. 3:12)

Jeesuksen omina ja Häneen uskoen voimme lähestyä Jumalaa. Ajattele, mikä etuoikeus. Kyseessä ei ole pelkästään kaunis ajatus, vaan se on todellista elämää Jeesuksessa Kristuksessa, josta vakuutena on meissä asuva Pyhä Henki, joka todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Ja koska olemme lapsia, saamme lähestyä Isää luottavaisina (Room. 8:15-16). Pyhä Henki vaikuttaa meissä syvimmän mahdollisen kokemuksen Jumalan rakkaudesta. Hän vahvistaa ja voimistaa meidän sisäistä olemustamme niin, että voimme uskoa Jeesuksen asuvan sydämissämme (3:16-17). Hän auttaa meitä myös kokemaan Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Rakkauden, joka on paljon enemmän ja paljon todellisempaa kuin opinkappaleet ja teologiset ajatukset. Se on rakkauden ja läsnäolon, Jumalan koko täyteyden valtaamaa elämää Pyhän Hengen kautta Jeesuksessa Kristuksessa (3:19).

Koe elämä.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Teot odottavat

”Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.” (Ef. 2:10)

Jumala rakasti meitä niin paljon, että Hän lähetti meille Jeesuksen ja teki meidät rikkomustemme tähden kuolleet eläviksi Hänessä. Ennen kuin meistä tuli Jeesuksen omia, me elimme tämän maailman menon mukaan noudattaen oman luontomme haluja ja totellen sitä henkivaltojen hallitsijaa, joka yhä vaikuttaa niissä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Jumala antoi meille paikan taivaassa osoittaakseen kaikille ihmisille kaikkina aikoina, kuinka äärettömän runsas Hänen armonsa ja hyvyytensä on. Pelastus ei ole lähtöisin meistä, vaan se on Jumalan lahja, jonka Hän lahjoittaa meille armosta antamalla meille uskon (2:1-9). Se ei perustu tekoihin, mutta vaikuttaa meissä tekoja. Jumala on tehnyt meidät eläviksi Jeesuksessa Kristuksessa, jotta voisimme tehdä niitä tekoja, joita tekemään meidät on luotu. Ei siis jäädä istumaan ja uskomaan, vaan lähdetään liikkeelle.

Jumalan teot odottavat meitä.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Et ole yksin

"Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä." (Jes. 40:27)

Kun elämä koettelee ja asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, epätoivo ja masennus voivat vallata mielen. On yritetty selviytyä kaikkia mahdollisia keinoja käyttäen, mutta lopputuloksena on vain tuska ja uupumus. Synkimmällä hetkellä mieleen voi nousta myös ajatus, että välittääkö edes Jumala siitä, mitä elämässä tapahtuu. Lannistuneena ja väsyneenä on kuitenkin lohdullista tietää, että Jumala ei väsy eikä uuvu, ja Hänen viisautensa ylittää meidän rajallisen käsityskykymme. Me emme ole yksin kysymystemme ja kamppailujemme kanssa, vaan saamme lähestyä Jumalaa, jonka rakkaus ja hyvyys meitä kohtaan on mittaamaton. Ei kiirehditä ja hätäillä, vaan odotetaan levollisin mielin Herraa ja Hänen apuaan. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa uuden voiman niin, että voimme kohota siivillemme kuin kotkat ja nähdä asiamme uudella tavoin (40:28-31).

Et ole yksin.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Kurinpalautusta

”Jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä.” (Gal. 6:1)

Jeesuksen opetuslapsen elämään kuuluu taistelu kiusauksia ja syntiä vastaan. Meidän ei ole tarkoitus selvitä kamppailuistamme yksin, sillä meitä kehotetaan kantamaan toistemme taakkoja. Jos uskonveli tai -sisar elää lihallisen luonnon vallassa, silloin niiden, jotka elävät Hengen ohjauksessa tulisi rakkaudellisesti ja lempeästi ohjata hänet oikealle tielle. Paavali kehottaa kuitenkin olemaan varuillaan, ettemme joudu itse kiusaukseen (6:1-2). Kyse ei liene siitä, että sortuisimme kyseiseen asiaan, josta toista nuhtelemme, vaan siitä, että asetamme itsemme toisen yläpuolelle kuvitellen olevamme parempia. On helppoa nuhdella toista kovalla asenteella ja jakaa hänen lankeemuksiaan ihan vain rukousaiheiksi. Meidän tulee ojentaa toisia nöyrästi ja pystymme siihen paremmin, kun tutkimme rehellisesti omaa vaellustamme (6:4). Kun näemme itsemme oikein Jumalan sanan valossa, osaamme suhtautua armollisemmin myös toisiin.    

Armo riittää - kaikille.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Sisällissota

”Antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja.” (Gal. 5:16)

Meillä on kristittyinä mahdollisuus elää kahdella tavalla: Hengen johdossa tai oman itsekkään luontomme vallassa. Kyseessä on eräänlainen sisällissota, sillä liha haluaa toista kuin Henki ja Henki toista kuin liha (5:17). Se, kumman johdossa elämme, on selvästi nähtävissä. Itsekkään luontomme aikaansaannosta ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Hengen hedelmää ovat puolestaan rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (5:19-23). Pyhä Henki on voimakkaampi kuin lihallinen luontomme. Me emme kuitenkaan kykene elämään oikein omassa viisaudessamme ja voimassamme. Siksi meidän tulee antautua päivittäin Pyhän Hengen johtoon. Hän saa aikaan hyvää ja kestävää jälkeä elämässämme.

Kumman johdossa elämme?

lauantai 19. marraskuuta 2016

Kurittomuutta

”Voi tottelemattomia lapsia", sanoo Herra. "He laativat suunnitelmia ottamatta minua lukuun, solmivat liittoja minun tahdostani piittaamatta ja niin lisäävät synnin synnin päälle.” (Jes. 30:1)

Jumala varoitti Juudaa siitä, että turvautuminen Egyptin tai muiden kansojen apuun ei pelastaisi heitä, sillä vain Jumala voisi tehdä sen. Mutta he halveksivat Jumalaa ja Hänen sanaansa ja elivät elämäänsä suunnitelmiaan tehden Jumalan tahdosta piittaamatta. Heidän luottamuksensa kierouteen oli kuin kasvava halkeama korkeassa muurissa - se sortuu ja luhistuu arvaamatta (30:12-14). Usein mekin saatamme ajatella, ettei ole suuremmin väliä, kuinka elämme ja mihin suuntaan kuljemme - yksilöinä ja kansakuntana. Toimimalla tällä tavoin, kartutamme vihaa, joka kohtaa meidät Jumalan oikeudenmukaisen tuomion päivänä. Samalla myös halveksumme Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä, kun Hän kutsuu meitä kääntymykseen (Room. 2:4-6). Ei olla tottelemattomia lapsia, vaan käännytään ja turvaudutaan Jeesukseen Kristukseen. Hiljainen luottamus Häneen on meidän voimamme (30:15).

Ollaan tottelevaiset.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Tarvetta uudistua

”Minä teen uudelleen tälle kansalle ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja.” (Jes. 29:14)

Elämme aikaa, jossa on paljon ulkonaista hurskautta, mutta todellinen uskon voima on kateissa (2. Tim. 3:5). Elävä usko on vaihtunut muotoihin, joissa elävän Jumalan kohtaaminen jää puheiden tasolle, kuten oli käynyt Jesajan aikana. Kansa lähestyi ja kunnioitti Jumalaa vain sanoillaan, koska sen sydän oli vetäytynyt kauas Jumalasta ja kuuliaisuus oli vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista ilman todellista suhdetta Häneen (29:13). Saamme tarttua Jumalan lupauksiin ja rukoilla, että Hän vahvistaisi ja voimistaisi Hengellään meidän sisäistä olemustamme niin, että voisimme kokea Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon (Ef. 3: 16-19). Usko Jeesukseen on paljon enemmän kuin teoriaa, teologiaa tai Raamatun tulkintaa. On kysymys Pyhän Hengen synnyttämästä aidosta suhteesta ja elämästä. Rukoillaan, että Hän ilmestyisi kansamme keskellä voimassaan ja tekisi ihmetekoja meidän kauttamme, jotta monet pelastuisivat ja pääsisivät elävään suhteeseen Jeesuksen kanssa.

Elävä usko koskettaa.

torstai 17. marraskuuta 2016

Tulevaisuuden hallintaa

”Jos sen teet, sinulla on tulevaisuus eikä toivosi raukea tyhjiin.” (Snl. 23:18)

Moni äiti ja isä suunnittelee lapsiensa tulevaisuutta ja tekee kaikkensa luodakseen heille parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Moni nuori suunnittelee tulevaisuuttaan ja tekee kaikkensa päästäkseen haluamaansa opiskelupaikkaan ja unelma-ammattiin. Moni työssä käyvä suunnittelee tulevaisuuttaan ja tekee kaikkensa varmistaakseen hyvän elintason eläkepäiviä varten. Tärkeitä ja hyviä periaatteita, joiden eteen moni on myös valmis venyttämään omaatuntoaan, rikkomaan sääntöjä ja tallaamaan toisia jalkoihinsa. Tarjolla on parempikin tie. Kun elämme joka päivä Jumalaa kunnioittaen, meillä on lupaus varmasta tulevaisuudesta ja toivosta (23:17). Kadehtimisen, hamuamisen ja himoitsemisen sijaan saamme etsiä ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan. Näin tehdessämme Hän on luvannut antaa meille kaiken tarvittavan (Matt. 6:33).

Turvaa Häneen.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Elämän voima

”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.” (Gal. 2:20)

Mikä valtava totuus! En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. Et enää elä sinä, vaan Kristus elää sinussa. Meidät on ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa ja vapautettu elämään Jumalalle (2:19). Tämän totuuden todeksi eläminen ei ole aina helppoa. Olemme usein yhtä mielettömät kuin galatalaiset, jotka pyrkivät päämäärää kohti omin avuin sen sijaan, että olisivat eläneet ja vaeltaneet Hengen varassa (3:2-3). Yritämme aivan liikaa selvitä omassa viisaudessamme ja voimassamme. Yritämme pitää yhteytemme Jumalaan palavina. Yritämme palvella ja todistaa uskostamme. Muistetaan, että Jeesus Kristus elää meissä Pyhän Hengen kautta. Hän yksin voi tehdä sen, mihin me emme pysty. Me emme pysty palamaan Hengessä emmekä pysty voittamaan sieluja, mutta Pyhä Henki pystyy kaiken tämän. Luotetaan enemmän Häneen ja annetaan Hänen vaikuttaa enemmän meissä. 

Kristus elää sinussa.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Mitä näet?

”Käske tähystäjä vartioon, hän kertokoon mitä näkee.” (Jes. 21:6)

Kaupunkien muureilla olevilla tähystäjillä oli tärkeä tehtävä. He näkivät ensimmäisenä kaupunkia uhkaavan vaaran. Siksi heidän tuli olla tehtävässään tarkkana (21:7-8). Mekin saamme olla omalla paikallamme hereillä. Kun avaamme päivän lehden tai television ja eteemme vyöryy uutisaiheiden tulva, mitä näemme? Kun kävelemme kaupunkiemme kaduilla ja kohtaamme elämän eri tavoin kolhimia ihmisiä, mitä ajattelemme? Näemmekö kaikessa tässä vain tuskaa, kipua, vaikeuksia ja kärsimyksiä, jotka saavat meidät ahdistuneina päivittelemään maailman menoa? Entä jos katsoisimme kaikkea uusin silmin ja näkisimmekin rukousaiheita, joiden puolesta rukoilla, sillä meitä kehotetaan anomaan, rukoilemaan, kiittämään ja pitämään esirukouksia kaikkien ihmisten puolesta (1. Tim. 2:1)? Saamme seistä omalla vartiopaikallamme rukoillen öin ja päivin Herran tahdon mukaisesti, sillä se on mieluisaa Jumalalle, joka tahtoo kaikkien parasta (1. Tim. 2:3-4).

Nähdään ja rukoillaan näkemämme puolesta.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Muutos innostaa

”Ja Jumalaa ylistettiin siitä, mitä minulle oli tapahtunut.” (Gal. 1:24)

Paavali oli ollut juutalaisuudessa pidemmällä kuin moni muu ja oli vainonnut Jeesukseen uskovia. Jumala kohtasi hänet armossaan ja kutsui työhönsä julistamaan evankeliumia Jeesuksesta (1:13-16). Ei kestänyt kauan, kun kaikkialla kuiskittiin, että entinen vainooja julisti Jeesusta Kristusta ja Jumalaa ylistettiin tuosta suuresta ihmeestä (1:23). Jumalalle ei kukaan ole mahdoton tapaus, vaikka me liian usein niin ajattelemmekin (Luuk. 18:27).Olipa sitten kyseessä nimikristitty, ateisti, muslimi, hindu, agnostikko, materialisti, alkoholisti tai miljonääri, mikään ei ole yhtä innostavaa kuin se, että joku saa uudestisyntyä. Sillä kohtaa voi kohottaa jo hieman kättäkin, kun kiittää Jumalaa tapahtuneesta. Kaikkein suurin riemu nousee kuitenkin taivaassa, jossa enkelit iloitsevat jokaisesta syntisestä, joka kääntyy Jumalan puoleen (Luuk. 15:10). Julistetaan sen tähden häpeilemättä evankeliumia Jeesuksesta siellä, missä olemme ja kutsutaan rohkeasti ihmisiä antamaan elämänsä Jeesukselle.

Täytetään taivas ilolla.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Tutkimustuloksia

”Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta.” (2. Kor. 13:5)

Koetteleminen on tärkeää. Meidän tulee koetella kaikkea ja pitää se, mikä on hyvää (1. Tess. 5:21). Meidän ei tule uskoa kaikkea ja jokaista, vaan tutkia, onko asia Jumalasta (1. Joh. 4:1). Tärkein koetteleminen ja arviointi kohdistuu ennen kaikkea omaan itseen, mihin Paavali haastoi korinttilaisiakin. Fyysistä kuntoa on helppo testata lihaskunto-, UKK-kävely- tai Cooperin testillä, mutta kuinka voimme tutkia hengellistä tilaamme? Paavali kehottaa tarkkailemaan sitä, että näkyykö elämässämme se, että Jeesus on meissä ja meidän keskellämme? Meidän tulisi havaita kasvavaa tietoisuutta Jeesuksen läsnäolosta ja voimasta niin omassa elämässämme kuin seurakunnissamme, ettemme sortuisi pelkästään esittämään uskovaisia. Muistetaan, että Pyhä Henki asuu jokaisessa Jeesukseen uskovassa (Joh. 14:17). Eletään ja suostutaan Hengen johtoon, niin Hän vie meidät yhä kasvavaan ja syvenevään Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen. 

Hänen avullaan selviämme.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Aika loistaa

"Pelkään näet, että tullessani en ehkä tapaa teitä sellaisina kuin toivon, ja silloin tekin saatte nähdä minut toisenlaisena kuin toivoisitte." (2. Kor. 12:20)

Korintti asuinympäristönä ei tukenut kristillistä elämäntapaa. Kaupunki oli politiikan ja kaupankäynnin keskus, joka tunnettiin moraalittomuudestaan ja jonka temppelissä osallistuttiin epäjumalanpalvelukseen siveettömin menoin. Paavali pelkäsi syystäkin, ettei tapaisi uskovia sellaisina kuin toivoi. Ei siksi, etteikö Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa Pyhän Hengen kautta olisi voinut kasvattaa heitä hylkäämään kaiken jumalattomuuden (Tiit. 2:12), vaan siksi, että olivatko he suostuneet siihen. Valitettavan usein maailma evankelioi uskovia enemmän kuin uskovat maailmaa. Mekin elämme maailman keskellä aikana, jolloin Jumalan sanasta ja kristillisistä arvoista halutaan irti hinnalla millä hyvänsä. Vaikka yhteiskunta muuttuu, Jeesukseen uskovien ei tule mukautua tämän maailman menoon, vaan antaa Jumalan uudistaa (Room. 12:2). Eletään Pyhän Hengen täyteydessä ja julistetaan rohkeasti Kristusta, joka yksin voi muuttaa ihmissydämen (Apt. 4:29-31).

On aika loistaa.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Turhuuksien turhuus

"Älä rehki rikastuaksesi, älä tuhlaa ajatuksiasi siihen." (Snl. 23:4)

Lisää, lisää! Enemmän, enemmän! Osta, osta! Erilaiset mainokset ympärillämme houkuttavat meitä hankkimaan yhä enemmän tavaraa itsellemme ja läheisillemme. Lapsesta ei kasva ikinä kunnon aikuista ellei hänellä ole riittävästi Brioa, Legoa, Matchboxia ja Littlest Pet Shopia. Koululainen ei selviä koulumatkastaan, ellei hänellä ole merkkirepussaan viimeisintä versiota älypuhelimesta, tietysti merkkikuulokkeilla varustettuna. Uutiset ja sää eivät pääse oikeuksiinsa, ellei niitä katso 60 tuuman 4K-taulutelevisiosta Bosen äänentoistolla. Ollakseen hyvä ihminen pitää rehkiä yhä enemmän ja rahoittaa puuttuva osa käyttöluotolla. Miksi annamme elämästämme parhaamme vain ansaitaksemme rahaa, jonka voimme tuhlata katoavaan roinaan (23:5). Mitä jos alkaisimme oikeasti kerätä aarteita taivaaseen? Sillä siellä, missä on aarteemme, siellä on sydämemme (Matt. 6:19-21).

Ei rehkitä turhaan.

torstai 10. marraskuuta 2016

Syytä kerskua

”Jos on pakko kerskailla, kerskun heikkoudestani.” (2. Kor. 11:30)

Kuinka usein tulemmekaan sanoneeksi, kuinka rankkaa elämä on? Vastuut painavat niin työssä kuin seurakunnassa, kalenteri on täyteen buukattu ja jotenkin pitäisi saada elämää kevennettyä. Usein kuultua elämän kiireellä kerskailua - eikö totta. Paavalilla, jos kenellä piti kiirettä. Hän oli raatanut kovemmin kuin moni muu. Hän oli ollut vankilassa ja häntä oli ruoskittu ylenmäärin. Hän oli ollut monta kertaa kuolemanvaarassa. Hän oli haaksirikkoutunut kolme kertaa, oli ajelehtinut vuorokauden meressä ja oli ollut vaarassa hukkua. Hän oli ollut yhtenään matkoilla, valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa ja palellut vähissä vaatteissa. Hän oli ollut vaarassa kaupungeissa ja niiden ulkopuolella niin tuttujen kuin tuntemattomien joukossa. Kaikkien näiden hankaluuksien keskellä, häntä painoi lisäksi huoli kaikista seurakunnista, joiden hyväksi hän oli nähnyt vaivaa (11:23-28). Mutta Paavali ei valittanut, vaan kerskui heikkoudestaan, jotta häneen asettuisi Kristuksen voima. Hän oli heikkona voimakas (12:9-10).

Niin olemme mekin.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Ei mitään uutta

Mieletön se, joka ajattelee: "Ei Jumalaa ole." (Ps. 53:2)

Ei ole mitään uutta auringon alla (Saarn. 1:9). Noin tuhat vuotta Daavidin jälkeen Paavali kirjoittaa, että kaikki halukkaat voivat oppia tuntemaan Jumalan, sillä Hänen näkymättömät ominaisuutensa, Hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa Hänen teoissaan. Silti monien ajatukset ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän sydämensä on pimentynyt ja he ovat todenneet, ettei Jumalaa ole (Room. 1:19-22). Sama jatkuu yhä edelleen. Monet torjuvat olemassaolevan todistusaineiston ja kääntävät selkänsä Jumalalle. Perimmäinen syy ei ole siinä, etteivätkö he näkisi ja ymmärtäisi, vaan siinä, etteivät he halua nöyrtyä Jumalan edessä, sillä he rakastavat enemmän maailmaa ja sen tarjoamia nautintoja. Toki mukaan voi mahtua uskonnon harjoittamistakin sopivassa määrin, mutta se on vain ulkonaista hurskautta ilman todellista uskon voimaa (2. Tim. 3:4-5). Jumala ei ole antanut periksi, sillä Hän etsii yhä niitä, jotka haluavat löytää Hänet, voidakseen armahtaa heidät Jeesuksen tähden.

Tie on valmis.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Muotomenoja?

Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on.” (Jes. 1:18)

Jumala nuhtelee kansaa kovin sanoin ja kutsuu heitä palaamaan vilpittömään uskoon. Uskonnolliset uhrit, kokoukset ja juhlat vedettiin huolella läpi, mutta sydämessään he olivat uskottomat Jumalalle. Uhreista oli tullut vain merkityksettömiä rituaaleja, koska sydämen usko Jumalasn puuttui (1:13-15). Miksi he kuitenkin jatkoivat uhrejaan? Samasta syystä kuin monet ihmiset nykyäänkin. He olivat innostuneet enemmän muotomenoistaan kuin elävän Jumalan kohtaamisesta. Jumala ei kuitenkaan halunut jättää heitä säälittävään tilaansa, vaan kutsui heitä parannukseen luvaten, että kaikki synti pyyhittäisiin pois (1:18). Mekin saamme nöyrtyä Jumalan edessä, puhdistaa sydämemme tunnustamalla syntimme ja uskomalla ne Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksiannetuiksi. Saamme lähestyä Jumalaa luottaen, että Hän lähestyy meitä (Jaak. 4:7-10). Ei siis tyydytä pelkkiin muotoihin, kun aito ja elävä yhteys on tarjolla yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden.

Selvitetään välit.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Iloiset antajat

”Iloista antajaa Jumala rakastaa.” (2. Kor. 9:7)

Jumala on pitänyt meistä huolta ja on siunannut meitä runsailla lahjoillaan. Ei sen tähden, että käyttäisimme kaiken vain itsekkäästi omaan itseemme ja elintasomme kasvattamiseen vaan siksi, että voisimme tehdä sillä runsaasti kaikkea hyvää myös toisille. Paavali muistuttaa korinttilaisia ja meitä tärkeästä periaatteesta: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Hän ei kehota meitä kuitenkaan antamaan omastamme vastentahtoisesti tai pakosta, sillä antamisen tulee tuottaa iloa myös meille. Saamme rukoillen pohtia Herran edessä rajat omalle antamisellemme ja antaa sitten sen mukaan meille uskotuista varoista Jumalan valtakunnan työhön (9:6-8). Suomessa ja maailmalla on vielä paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne Jeesusta henkilökohtaisesti. Voimme sitoutua rukoilemaan ja tukemaan taloudellisesti niin kotimaassa kuin lähetyskentillä tehtävää työtä, jotta mahdollisimman moni ihminen saisi kuulla ilosanoman.

Ollaan iloisia antajia.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Innosta piukkana

”Kiitos Jumalalle, joka on sytyttänyt myös Tituksen sydämeen saman innon toimia teidän hyväksenne.” (2. Kor. 8:16)

Voimme rohkaista ja kannustaa, kenties jopa uhkailla ja painostaa, mutta ellei Jumala sytytä sydämiämme Pyhällä Hengellään, niin mikään ei auta. Jumala oli synnyttänyt Tituksen sydämeen innon, joka sai hänet myös lähtemään liikkeelle (8:17). Maailmamme kaipaa enemmän kuin koskaan uskovia, joiden sydämet ovat palavat. Uskovia, jotka eivät häpeä tunnustaa uskoaan Jeesukseen. Uskovia, jotka viipyvät polvillaan Herran edessä ja anovat palavasti herätystä. Uskovia, jotka osoittavat Jumalan rakkautta lähimmäisilleen sanoin ja teoin, jotta nämä löytäisivät henkilökohtaisen uskon Jeesukseen. Uskovia, jotka laskevat kätensä epäröimättä sairaiden päälle, jotta Jumalan valtakunnan todellisuus voisi murtautua kipumme ja rikkinäisyytemme keskelle. Uskovia, jotka ovat valmiit tekemään kaiken, mihin Herra heitä kutsuu. Saakoon Jumala sytyttää sydämiimme uuden innon?

Tuli langetkoon.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Kestävää innostusta

”Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan!” (2. Kor. 8:11)

On helppoa innostua hetkellisesti asiasta jos toisestakin. Uuden harrastuksen aloittaminen on mukavaa, mutta ellei siinä edisty kuvittelemallaan tavalla, se saattaa loppua lyhyeen. Vuoden vaihtuessa moni innostuu painonpudotuksesta, mutta tammikuun loppupuolella dieetit ovat saaneet unohtua. On helppoa innostua myös Jumalan valtakunnan asioista. Lähetystyöntekijä vierailee seurakunnassa, kertoo innostavasti työstään ja monet laittavat nimensä lähettäjälistaan luvaten rukoilla työn puolesta ja tukea sitä taloudellisesti. Korinttilaiset olivat lupautuneet yhteiseen rakkaudentyöhön, mutta into oli hiipumassa, vaikka heillä oli yllin kyllin aineellista hyvää, jolla tukea puutteessa olevia (8:14). Paavali muistutti heitä Makedonian uskovista, jotka osoittivat äärimmäisessä köyhyydessäänkin runsasta anteliaisuutta (8:2-5) ja kehotti heitä viemään työnsä päätökseen. Maailman evankelioiminen on vielä kesken. Meillä on runsaasti kaikkea hyvää, jolla voimme tukea evankeliumin työtä lähellä ja kaukana.

Mahdollistetaan työn tekeminen.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Katse eteenpäin

”Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt.” (Saarn. 7:10)

Ennen kaikki oli paremmin! Talvet olivat oikeita talvia, sillä oli aina riittävästi lunta ja pakkasta. Kesät olivat kuumia ja aurinkoisia, vettä ei satanut juuri koskaan ja koulusta oltiin kesälomalla täydet kolme kuukautta. Ruoka oli paremman makuista ja terveellisempää, voi oli voita ja maito maistui maidolta. Vaatteet olivat laadukkaita ja kestivät isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Miehet olivat herrasmiehiä, naiset olivat naisellisia ja lapset hyvätapaisia. Kirkot olivat täynnä ihmisiä, synti sanottiin synniksi, armo armoksi ja aina oli herätystä. Ennen kaikki oli paremmin! Vai onko aika kullannut muistot? Liian usein vaivumme epätoivoon ja päivittelemme, kuinka huonosti asiat nykyään ovat ja muistelemme vanhoja hyviä aikoja. Taustapeiliin tuijottelu ei kannata. Nyt on nyt ja Jeesus Kristus on edelleen sama, kuten Hän oli eilen ja on ikuisesti (Hepr. 13:8). Nyt meidän on aika jättää muistelot ja mennä rohkeasti eteenpäin Pyhän Hengen voimassa. Maailma tarvitsee yhä edelleen elämää muuttavaa sanomaa Jeesuksesta.

Katse eteenpäin!

torstai 3. marraskuuta 2016

Yhteistoimintaa

”Kaksin on parempi kuin yksin.” (Saarn. 4:9)

On paljon parempi tehdä asioita yhdessä kuin yksin. Elämä on suunniteltu elettäväksi yhteydessä toisiin - ei eristyksissä. Sen tähden Jumala alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi (Matt. 19:4), koska Hän näki, että ihmisen ei ole hyvä olla yksinään, vaan hän tarvitsee kumppanin, joka sopii hänen avukseen (1. Moos. 2:18). Meidän ei siis ole tarkoitus elää elämäämme maan päällä itsekkäästi omaa etuamme tavoitellen, vaan Jumalaa ja lähimmäisiämme rakastaen ja palvellen. Meidän ei myöskään tule yrittää selviytyä uskonvaelluksestamme ja Jumalan valtakunnan työstä yksin, vaan saamme kulkea yhdessä toisten kanssa. Kun Jeesus lähetti seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta julistamaan evankeliumia ja parantamaan sairaat, Hän lähetti heidät tarkoituksella kaksittain, sillä he saivat tukea toisistaan (Luuk. 10:1). Ollaan valmiit tukemaan, rohkaisemaan ja lohduttamaan toisia. Ollaan myös itse valmiit ottamaan vastaan apua, kun olemme sen tarpeessa.

Yhdessä voimme enemmän.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Etsikkoaikoja

”Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.” (2. Kor. 6:2)

Ihmisen elämässä on aikoja, joina Jumala vetää häntä erityisesti puoleensa. Pyhä Henki herättelee surutonta syntistä niin elämänkohtaloilla, kärsimyksillä, toisten esimerkillä kuin Jumalan sanallakin. Tällaista aikaa elämässä kutsutaan etsikkoajaksi, sillä meitä kutsutaan etsimään Jumalaa, kun hänet voi vielä löytää ja huutamaan häntä avuksi, kun hän on lähellä (Jes. 55:6). Voimme kuitenkin hylätä Jumalan kutsun ja esittää mitä erilaisempia puolusteluja voidaksemme välttää tulemasta valkeuteen ja Jumalan kasvojen eteen. "En ole huonompi kuin muutkaan." "Ei Jumala ole niin tarkka." "Ei tämä ole enää väärin." "Raamatun syntikäsitys on vanhentunut." Näin toimimalla paadutamme sydämemme ja vaivumme yhä syvemmälle suruttomuuteen. Älä enää pakene Hänen armoaan ja rakkauttaan, vaan ota Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa vastaan niin, ettei se jää turhaksi (6:1).

Tänään on pelastuksen päivä.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Lähetetyt

”Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme.” (2. Kor. 5:20)

Meidät on lähetetty julistamaan Jumalan valtakunnan evankeliumia sanoin ja teoin. Meitä ei ole kelpuutettu tuohon tehtävään oman erinomaisuutemme tai innokkuutemme takia, vaan Jumala on armossaan uskonut meille sovituksen sanan (5:20). Kristuksen rakkaus pakottaa meitä, jottemme eläisi enää itsellemme vaan Hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista meidän tähtemme (5:14-15). Me edustamme aina ja kaikkialla Jumalan valtakuntaa, joten meidän tulee elää saamamme kutsun arvoisesti aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä (Ef. 4:1-2). Jumala puhuu meidän kauttamme ja me saamme kertoa Pyhän Hengen voimassa, että taivasten valtakunta on tullut lähelle parantaen sairaita, herättäen kuolleita ja ajaen pois pahoja henkiä (Matt. 10:7-8). Hänen lähettiläinään pyydämme Kristuksen puolesta ihmisiä suostumaan sovintoon Jumalan kanssa (5:20).

Sinut on lähetetty.