maanantai 31. joulukuuta 2018

2044

"Pyrkikäämme siis pääsemään siihen lepoon." (Hepr. 4:11)

Lähes kuusi vuotta sitten sydämelleni nousi ajatus, että alkaisin kirjoittaa päivittäisestä raamatunlukuohjelmastani nousevia ajatuksia blogiin. Takana on nyt 2044 päivän putki, jonka jokaisena päivänä puoleenyöhön mennessä olen kirjoittanut lyhyen tekstin, vaikkakin pituus on hieman kasvanut vuosien myötä. Kuluneiden vuosien aikana Raamattu on tullut luettua läpi vähintään kerran vuodessa lukuohjelmasta riippuen. Nyt on tullut aika pitää taukoa tästä päivittäisestä rutiinista ja sen myötä aloittaa myös somepaasto. En voi luvata, ettenkö kirjoittaisi vielä jossain välissä blogia, mutta aika näyttää. Tulen edelleen lukemaan Raamattua päivittäin jotakin lukuohjelmaa noudattaen, sillä Jumalan sana on elävä, voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka (4:12). Rohkaistaan toinen toisiamme pitämään huolta siitä, että ravitsemme itseämme hengellisesti joka päivä, kunnes koittaa päivä, jolloin saamme nähdä Herramme kasvoista kasvoihin (3:13).

Lepo odottaa.

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Oikealla taajuudella

”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä.” (Hepr. 3:7)

Jos te kuulette hänen äänensä. Jos. Monenlaiset äänet taistelevat meidän huomiostamme joka päivä, joten ei ole mitenkään itsestään selvää, että kuulisimme automaattisesti Jumalan äänen. Elämämme on niin täynnä kaikenlaista, että yhä harvempi ihminen - jopa Jeesukseen uskova - avaa päivittäin Raamattunsa lukeakseen sitä ja kuullakseen Jumalan ääntä, sillä heidän on paljon helpompaa avata televisio tai selailla kännykällä someprofiileja kuin hiljentyä Jumalan sanan ääreen. Toisaalta elämme maailmassa, joka on niin täynnä kaikenlaista ääntä, ettemme välttämättä kuule Pyhän Hengen hiljaisia kuiskauksia arkemme keskellä. Jeesus vetäytyi usein yksinäisyyteen rukoilemaan ja otti välillä myös opetuslapsensa mukaan osoittaakseen näille hiljaisten hetkien merkityksen (Luuk. 9:18). Varataan jokaiseen päivään hetkiä, jolloin hiljennämme häiriötekijät ympäriltämme ja hiljennymme kuuntelemaan Herran ääntä.

Kuunnellaan häntä.

lauantai 29. joulukuuta 2018

Varrella virran

”Sen tähden meidän tulee yhä tarkemmin pitää kiinni siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain joutuisi virran viemiksi.” (Hepr. 2:1)

Ympärillämme velloo kuohuva virta, joka tuntuu voimistuvan hetki hetkeltä. Elämme ajassa, jossa kansamme erottautuu tietoisesti kristillisestä arvopohjasta. Meillä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta palata menneeseen, vaikka moni sitä sydämestään haluaisi ja näkee jopa vaivaa sen tähden. Mennyt on mennyttä ja vanhat hyvät ajat eivät tule takaisin. Mutta vaikka maailma ja kirkko maallistuvat, me saamme pitää Jeesuksen opetuslapsina entistä tarkemmin kiinni Jumalan sanasta, ettemme joutuisi virran vietäväksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me olemme lakihenkisiä ihmisiä, jotka yrittävät pakottaa muut elämään Jumalan sanan mukaisesti, vaikkeivät edes usko Jumalaan. Meidän tulee elää itse evankeliumia todeksi omassa elämässämme ja osoittaa niin sanojemme kuin tekojemme kautta, millaista on Jeesuksen vapauttama ja Pyhän Hengen voimassa eletty elämä. Meidät on kutsuttu tuomaan Jeesuksen kosketusta ja hänen valtakuntansa todellisuutta kadoksissa olevien elämään.

Hän muuttaa elämän.

perjantai 28. joulukuuta 2018

Paras osa

”Herra on minun osani, sen tähden minä panen toivoni häneen.” (Val. 3:24)

Elämä ei todellakaan ole aina helppoa ja mukavaa, minkä myös Valitusvirren kirjoittaja tiesi oman kokemuksensa kautta (3:1-21). Hän ei kuitenkaan menettänyt toivoaan kaiken vaivan keskellä, sillä hän ymmärsi, etä jokainen päivä ja hetki on Jumalan lahjaa. Hän kirjoitti: "Herran armoa on, ettemme ole täysin tuhoutuneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut. Se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa." (3:22-23) Hän oli käsittänyt, mitä on Jumalan armo ja rakkaus. Sen tähden hän turvautuikin ahdinkonsa keskellä Jumalaan luottaen, että Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen ja etsii häntä (3:25-26). Jumalan armo on edelleen tarjolla jokaiselle tarvitsevalle. Hän pelasti meidät Jeesuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän (Tiit. 3:5-7). Saamme antaa koko elämämme Jeesukselle ja panna toivomme yksin häneen.

Nyt ja aina.

torstai 27. joulukuuta 2018

Tunne hyvä

”Rukoilen, että sinun uskosi, meidän yhteinen uskomme, tulisi voimalliseksi kaiken sen hyvän tuntemisessa, mikä meillä on Kristuksessa.” (Filem. 1:6)

Paavalin harras toive ja rukous oli, että Filemon saisi vahvistua uskossaan käsittämään kaiken sen hyvän, mitä hänellä oli Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala on hyvä ja hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä (Luuk. 2:14). Uskon kautta voimme ymmärtää hänen suurta rakkauttaan ja hyvyyttään, jota hän on osoittanut meille Jeesuksessa. Olemme saaneet syntimme anteeksi ja meillä on rauha Jumalan kanssa (Room. 5:1). Me saamme kerran perinnön, joka ei katoa (1. Piet. 1:4). Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella ja taivaallisilla aarteilla (Ef. 1:3). Jumala vahvistaa meitä uskossamme Jeesukseen (2. Kor. 1:21). Olemme saaneet voiman, jotta voimme olla Kristuksen todistajia (Apt. 1:8). Voimme tehdä samoja tekoja kuin Jeesus ja vielä suurempiakin (Joh. 14:12). Tartutaan sanan lupauksiin ja eletään ne todeksi, jotta uskomme tulisi voimalliseksi kaiken hyvän tuntemisessa.

Raamattu on täynnä lupauksia.

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Leikillänihän minä

”Leikillänihän minä sen tein.” (Snl. 26:19)

Sosiaalinen media on synnyttänyt aivan uudenlaiset foorumit, jossa toisia nimitellään, haukutaan, leimataan, tuomitaan ja kiusataan. On eri aivan eri asia, jos loukkaamme toisia epähuomiossa tai vahingossa väärillä sanavalinnoillamme kuin se, että teemme sen tarkoituksellisesti peitellen pahantahtoisen käytöksemme väittäen sen olevan vain leikkiä. Tällä tavoin toimiva henkilö on sananlaskujen mukaan kuin mieletön, joka ampuu tulisia nuolia ja kylvää kuolemaa (26:18). Itseoikeutetut sometuomioistuimet ovat konkreettisesti kylväneet kuolemaa ajaessaan monia epätoivoisiin tekoihin. Jälkikäteen on helppoa vähätellä sanomisiaan tai tekemisiään vetoamalla vitsailuun tai leikkimieliseen kiusoitteluun, mutta olisi hyvä pitää mielessä, että sanoillamme on valtava voima (Jaak. 3:5-6). Ollaan tarkat siitä, mitä sanomme tai kirjoitamme ja opetellaan siinaamaan Jumalan kuvaksi luotuja lähimmäisiämme riippumatta siitä, ansaitsevatko he sen.

Näytetään esimerkkiä sanoillamme.

tiistai 25. joulukuuta 2018

Mallioppilas

”Ole itse kaikessa hyvien tekojen esimerkkinä.” (Tiit. 2:7)

Jeesuksen omina heräämme jokaiseen päivään taivaallisen kutsun kera. Olemme Jumalan valtakunnan edustajia siellä, missä olemme, joten ei ole yhdentekevää, kuinka elämme (2:2-6). Kysymys ei ole meidän erinomaisuudestamme vaan siitä, mitä Jumalan armo on saanut meissä aikaan kasvattaessaan meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa (2:11-12). Olimmepa siis rivikristittyjä, vapaaehtoisia tai työntekijöitä, meillä on yhtäläinen kutsu olla kaikessa esimerkkinä hyvistä teoista. Se ei tarkoita, että olisimme aina täydelliset tai että antaisimme Jeesuksen omista joka tilanteessa hyvän kuvan, mutta se on kasvua ja pyrkimistä sitä kohti. Esimerkkinä oleminen onnistuu parhaiten, kun olemme lähellä Jeesusta ja annamme elämämme aivan kokonaan Pyhän Hengen hallintaan (Gal. 5:16). Eletään joka päivä kutsumuksemme arvon mukaisesti (Ef. 4:1).

Ollaan esimerkkinä.

maanantai 24. joulukuuta 2018

Aika on tullut

”Mutta kun aika oli tullut.” (Tiit. 1:3)

Juuri oikeaan aikaan, juuri oikeassa paikassa ja täsmälleen Jumalan suunnitelman mukaisesti tapahtui maailmankaikkeuden suurin ihme, kun meille syntyi Vapahtaja (Luuk. 2:10-11). Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskellemme Jeesuksessa Kristuksessa, ei pelkästään seimen lapsena, vaan sovittaakseen kerran meidän syntimme ja antamaan meille elämän (1. Joh.  4:9-10). Tämä, jos mikä, on todella suuri ilo kaikelle kansalle - aivan jokaiselle ihmiselle ikään, sukupuoleen, ihonväriin tai synteihin katsomatta. Jumala lähetti juuri oikeaan aikaan Poikansa, jotta jokainen ihminen pääsisi Jumalan lapsen asemaan (Gal. 4:4-7). Joulusta huolimatta kaikki eivät vielä tiedä, minkä lahjan Jumala on antanut. Niin kuin Isä lähetti meille Jeesuksen, niin on Jeesus lähettänyt meidät (Joh. 20:21) julistamaan: "Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." (Mark. 1:15).

Nyt on aika.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Sopivan sopimatonta

”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla.” (2. Tim. 4:2)

Paavali oli ymmärtänyt, että kerran koittaa päivä, jolloin jokainen ihminen tulee seisomaan Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva niin elävät kuin kuolleetkin. On kyse ikuisesta elämästä ja kuolemasta, joten Paavali kehotti Timoteusta vakavasti saarnaamaan sanaa sopivalla ja sopimattomalla ajalla (4:1-2). Millainen on sitten sopiva tai sopimaton aika? Jos meidän halukkuutta astua esiin tarkkaillaan, niin tuntuu, että useimmiten on sopimaton aika. Meillä on niin kiire kaikkien asioiden ja tehtävien kanssa, ettemme ehdi pysähtyä kohtaamaan lähimmäisiä tai emme ole vain sopivan hetken tullessa sillä tuulella, että olisimme valmiit julistamaan. Jos ympäröivältä yhteiskunnalta kysytään asiasta, tuntuu olevan aina sopimaton aika, koska Jeesus halutaan poistaa kauhealla vimmalla sekä julkisesta tilasta että keskustelusta. Tehtävä ei ole välttämätt helppo, joten joudumme näkemään vaivaa suorittaaksemme meille annetun tehtävän (4:3-5). Tartutaan toimeen ja kerrotaan Jeesuksesta.

Sopivalla ja sopimattomalla hetkellä.

lauantai 22. joulukuuta 2018

Lempeää ojentamista

”Hänen tulee lempeästi ojentaa vastustelevia.” (2. Tim. 2:25)

On olemassa vanha hengellinen sanonta, että me voimme voittaa väittelyn, mutta menettää ihmisen. Herran palvelijan, joka todistaa Jeesuksesta, tulisi välttää tyhmiä ja taitamattomia väittelyitä, sillä ne synnyttävät ennemmin riitoja kuin johtavat ihmisen Jeesuksen yhteyteen. Meillä ei ole taistelu ihmisiä, heidän mielipiteitään tai uskomuksiaan vastaan, vaan tässä pimeydessä hallitsevia henkivaltoja vastaan (Ef. 6:12), jotka ovat sokaisseet ihmisten mielet niin, ettei heille loista se valo, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista (2. Kor. 4:4). Saamme sen tähden kertoa lempeästi ja kunnioittavasti ihmisille siitä toivosta, joka meillä on uskon kautta Jeesukseen (1. Piet. 3:15-16). Ehkäpä Jumala vaikuttaa heissä mielenmuutoksen, niin että he tulevat tuntemaan totuuden ja pääsevät pakenemaan paholaisen ansasta, joka on vanginnut heidät noudattamaan tahtoaan (2:26). Kohdataan ja rakastetaan ihmisiä Hengen antamalla viisaudella ja voimalla näinä vaikeina aikoina (3:1-4).

Ojennetaan lempeästi.

perjantai 21. joulukuuta 2018

Kuningas

”Herra on kuningas, hän on pukeutunut loistoon. Herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan.” (Ps. 93:1)

Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa, joka syntyi ihmiseksi, jotta me pääsisimme Jumalan lapsen asemaan (Gal. 4:4-5). Jeesuksen, meidän Herramme ja Vapahtajamme, syntymä oli suuri ilo kaikelle kansalle (Luuk. 2:10-11). Kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra (Ilm. 19:16) ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan luopui omastaan, otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja eli ihmisenä ihmisten joukossa. Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti (Fil. 2:6-8). Hän eli täydellisen elämän ja antoi meille mallin, kuinka elää Pyhän Hengen voimassa Jumalaa ja lähimmäisiä rakastaen. Hän kantoi meidän syyllisyytemme ja syntimme ruumiissaan ristinpuulle ja kärsi sen rangaistuksen, minkä me olemme ansainneet (1. Piet. 2:24). Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet yli kaiken ja kerran tulee päivä, jolloin kaikkien on polvistuttava Jeesuksen nimeä kunnioittaen ja tunnustettava, että Jeesus Kristus on Herra (Fil. 2:9-11). 

Jeesus on kuningas!

torstai 20. joulukuuta 2018

Kärsimmekö vaivaa?

”Kärsi kanssani vaivaa evankeliumin tähden sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa.” (2. Tim. 1:8)

Timoteus ei ollut ainoastaan kuunnellut Paavalin puheita, vaan hän oli seurannut tämän elämäntapaa, uskoa, pyrkimyksiä, rakkautta, kärsivällisyyttä ja kestävyyttä (3:10). Hänelle oli tullut taatusti selväksi, mitä tarkoittaa kokosydäminen antautuminen Jeesuksen seuraamiseen ja millaista on palava halu voittaa uusia ihmisiä Jeesukselle, silti hänellä oli varmasti myös hetkiä, jolloin tuo halu ja into oli vaarassa hiipua. Paavali muistutti Timoteusta siitä, ettei Jumala ole antanut pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen, rohkaisi tätä todistamaan Jeesuksesta häpeilemättä ja näkemään vaivaa evankeliumin tähden (1:7-8). Me tarvitsemme samaa rohkaisua ja muistutusta, sillä jokainen ihminen on kadotettu ilman Jeesusta eikä meitä ole kutsuttu vain katsomaan hiljaa sivusta, kun he kulkevat kohti iankaikkista kadotusta. Meidät on kutsuttu todistamaan Herrastamme ja näkemään vaivaa evankeliumin tähden sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa.

Ja hän kyllä antaa.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Kaikki jää

”Emmehän ole tuoneet maailmaan mitään, emme voi myöskään mitään täältä viedä.” (1. Tim. 6:7)

Miljonääri William Randolph Hearst asui omistamassaan 20 000 m2 kokoisessa kartanossa, joka sijaitsi 100 000 m2 kokoisella tontilla. Hän oli täyttänyt kartanonsa mitä hienoimmilla tavaroilla. Sieltä löytyi egyptiläisiä patsaita, keskiaikaisia seinävaatteita, käsinkaiverrettuja kattokoristeita ja valtava määrä kaikkien aikojen suurimpia taideteoksia. Hearst keräsi omaisuuttaan 85 ikävuoteen saakka ja voinet arvata, mitä hän teki sen jälkeen. Kuoli. Nyt tuo Hearst Castle on avoinna yleisölle, joka kiertää ympäri kartanoa huoneesta huoneeseen huokaillen ja ihastellen kaikkea tuota roinaa. Meillä on taipumus koota ympärillemme ylenmäärin erilaista tavaraa ja kauppiaat tekevät parhaansa saadakseen meidät ostamaan yhä enemmän. On tarjolla Black Friday, Cyber Monday, joulu-, välipäivä- ja sesonkialet, joiden viesti on: Osta! Muistetaan, ettei mikään tavara maailmassa hyödytä meitä, jos menetämme sielumme (Mark. 8:36). Ei siis laiteta toivoamme ajalliseen roinaan, vaan Jumalaan (6:17).

Ei sijoiteta väärin.

tiistai 18. joulukuuta 2018

Malttia valintaan

”Älä kiirehdi panemaan käsiäsi kenenkään päälle äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin.” (1. Tim. 5:22)

Moni pohtii tämän jakeen äärellä, voiko toisen ihmisen puolesta rukoilla kätten päälle panemisen kautta. Kyllä voi ja se on kaiken lisäksi täysin suotavaa. Paavali muistuttaa näillä sanoillaan Timoteusta siitä, ettei seurakunnan tulisi koskaan valita ja asettaa tehtävään hätäisesti johtajia, etenkään pastoreita, koska silloin voi jäädä huomaamatta henkilön luonteessa olevat ongelmat ja jopa tietoinen synnissä eläminen. Seurakunnan paimenen valinta tulisi tapahtua huolellisen pohdinnan jälkeen, koska heidän persoonaansa ja elämäänsä koskevat kriteerit ovat todella tiukat (3:1-13). Mitähän Paavali mahtaisi ajatella meidän kirkkomme nykyisestä käytännöstä, jossa tärkeimpänä valintakriteerinä on muodollisen koulutuksen läpäiseminen? Etenkin kun yhden pappeja maahamme kouluttavan yliopiston dekaani on julkisesti kertonut, että teologinen tiedekunta on uskonnollisesti sitoutumaton ja sen tärkein tehtävä on kasvattaa akateemisia tutkijoita eikä pappeja kirkon palvelukseen. 

Saattaisi jättää valitsematta.

maanantai 17. joulukuuta 2018

Luopumusta ilmassa

”Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta.” (1. Tim. 4:1)

Pyhä Henki ilmoitti selvästi Paavalille, että viimeisinä aikoina monet luopuvat oikeasta uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia luottaen tekopyhiin valehtelijoihin (4:1-2). Kristinuskon historiaan on mahtunut alusta alkaen niitä, jotka ovat kääntäneet selkänsä Jumalalle ja hänen sanastaan nousevalle raittiille opetukselle. Kristillisten juhlapyhien aikana nousee aina esiin ns. tutkimuksia, jotka yrittävät hyökätä milloin mitäkin uskonkappaletta vastaan, mutta jotka osoittautuvat pienellä vaivannäöllä tekaistuiksi. Valitettavampaa on se alati kasvava pappien joukko, jotka kauniista sanoistaan huolimatta luottavat enemmän ihmisviisauteen kuin Jumalaan. He eivät usko syntiinlankeemukseen ja syntiin. Eivät Jeesuksen neitseelliseen syntymään tai ruumiilliseen ylösnousemukseen. Eivät ruokkimisihmeisiin tai parantamisiin. Jeesus, josta he puhuvat, jos puhuvat, ei ole enää Raamatun ilmoittama Jeesus. Valvotaan ja pidetään kiinni siitä, mitä olemme oppineet (4:16).

Se kannattaa.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Ennen oli toisin

”Tämä sana on varma: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijaksi, hän haluaa jaloon tehtävään.” (1. Tim. 3:1)

Raamatun mukaan on selvää, ettei seurakunnan kaitsijaksi tai palvelijaksi tulisi valita ihan ketä tahansa, sillä kyseessä ei ole mikä tahansa työ. Seurakunnan kaitsijan tulee olla nuhteeton, yhden vaimon mies. Hänen tulee olla raitis, maltillinen, kunniallinen, lempeä ja taitava opettamaan. Hän ei saa olla juomari, tappelija, riitaisa, rahanahne eikä vastakääntynyt. Hänen tulee hallita hyvin oma kotinsa ja pitää lapsensa kuuliaisena kaikella arvokkuudella, sillä jos joku ei pysty hallitsemaan omaa kotiaan, kuinka hän voisi pitää huolta Jumalan seurakunnasta. Myös seurakuntapalvelijan tulee olla kunnioituksen arvoisia ja puheissaan luotettavia (3:2-8). Edellä mainitut ominaisuudet eivät ole jotain sellaista, jotka kirjoitetaan ansioluetteloon, vaan tehtävään pyrkivän luonnetta on tarkoitus ensin tutkia ja vasta sitten kun hänet on todettu moitteettomiksi, hän saa ryhtyä palvelemaan tehtävässään (3:10). Kuinkahan moni seurakunnan palvelukseen kutsuttu selviäisi näistä laatuvaatimuksista?

Pohtimisen arvoista?

lauantai 15. joulukuuta 2018

Jumalalle mieluista

”Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta.” (1. Tim. 2:1)

Paavali rukoili. Hän mainitsee useasti eri seurakunnille kirjoittaessaan, kuinka rukoilee alati heidän puolestaan. Hän muistuttaa nuorta Timoteusta rukouksen tärkeydestä, vaikka tämä oli luultavasti oppinutkin rukouksen merkityksen ottaessaan Paavalista mallia siinä, kuinka seurata Jeesusta (2. Tim. 3:10). Meidänkin tulee ottaa rukous todesta ja rukoilla hallitsijoiden ja kaikkien valtaapitävien puolesta (2:2). Rukoillaan presidentin, hallituksen ja eduskunnan puolesta, jotta Jumala antaisi heille viisautta tehdä oikeita päätöksiä. Rukoillaan piispojen ja pappien puolesta, jotta Jumala antaisi heille rohkeutta pitää Raamattua edelleen elämän ja opin ylimpänä ohjeena. Rukoillaan uskonveljien ja -sisarten puolesta, jotta Jumala täyttäisi heitä voimallaan varustaen heidät todistajan tehtävään (Apt. 1:8). Rukoillaan ystävien, naapurien, sukulaisten, työtovereiden, ohikulkijoiden, vihamiesten, aivan kaikkien puolesta, jotta Jumala antaisi heille pelastuksen ja totuuden tuntemisen armon (2:4).

Se on Jumalalle mieluista.

perjantai 14. joulukuuta 2018

Tavoitellaan parasta

”Tavoitelkaa sen kaupungin parasta, johon minä olen teidät siirtänyt.” (Jer. 29:7)

Joku on joskus esittänyt seuraavan kysymyksen: "Jos seurakuntanne katoaisi kaupungista ensi yön aikana, huomaisiko sitä kukaan tai jäisikö kukaan seurakunnan ulkopuolinen ihminen kaipaamaan sitä millään tavoin?" Jumala kehotti profeetta Jeremian kautta pakkosiirtolaisuudessa olevaa kansaa toimimaan ja rukoilemaan sen kaupungin puolesta, jossa he olivat, sillä sen menestys olisi myös heidän menestyksensä (29:7). Meillä on kiusauksena ja vaarana ajatella, ettei kaupunkimme menestymisellä ole suurtakaan merkitystä, kun vertaamme sitä tulevan taivaallisen kotimme kirkkauteen. Vaikka olemmekin monella tavoin vieraita ja muukalaisia tämän maailman keskellä, meillä on kutsu toimia kaikessa kaupunkiemme ja niiden asukkaiden parhaaksi. Me olemme maailman valo ja maan suola ja saamme tuoda Jumalan valtakunnan kirkkautta sinne, missä olemme. Saamme myös rukoilla, että jokainen ihminen paikkakunnallamme tulisi tuntemaan totuuden (1. Tim. 2:1-4).

Toimitaan kaikessa siunaten.

torstai 13. joulukuuta 2018

Läpimurron tarpeessa

”Rukoilkaa puolestamme, että Herran sana leviäisi nopeasti ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niin kuin teidän keskuudessanne.” (2. Tess. 3:1)

Gary Wilkerson kirjoittaa voimakkaasti kärjistäen eräässä kirjassaan: "Me istumme kirkonpenkeissä rukoilemattomina ihmisinä kuunnellen oikeaoppisia saarnoja, joita esitetään rukouksettoman saarnanvalmistelun jälkeen ja elämme rukouksetonta elämää maailmassa, joka tarvitsee epätoivoisesti rukousta." Paavali tiesi, että hänen työnsä ja Jumalan valtakunnan leviäminen oli täysin riippuvaista rukouksesta. Hän kehottaakin rukoilemaan joka hetki Hengen antamin voimin (Ef. 6:18) ja pyytämään, että Jumala avaisi mahdollisuuksia Jeesuksesta kertomiseen (Kol. 4:3). Jos haluamme nähdä omassa elämässämme ja kansamme keskellä hengellisen heräämisen, meidän tulee voivottelun ja päivittelyn sijaan kääntää katseemme Jumalaan ja hänen rajoittamattomaan voimaansa. Rukoillaan ja pyydetään läpimurtoa, jotta Jumalan sana saisi levitä ja tulisi uudelleen kirkastetuksi maassamme.

Polvistutaan rukoukseen.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Lukeminen kannattaa

”Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne.” (2. Tess. 2:3)

"Luulin, että hän sanoi..." "Olen varma, että hän tarkoitti..." "On täysin selvää, että meidän pitäisi..." Tehokas ja toimiva viestintä on monesti vaikeaa. Ja jos se on haasteellista kasvotusten, niin sähköisessä viestinnässä väärinymmärryksen mahdollisuudet vain kasvavat. Vaikka sanoisimme tai kirjoittaisimme ajatukset selvästi, ne voidaan helposti tulkita tai ymmärtää väärin erilaisten ennakko-odotusten ja -asenteiden vuoksi. Paavali oli kirjoittanut tessalonikalaisille kirjeensä auttaakseen heitä kasvamaan uskossa ja rohkaistakseen heitä luottamaan tulevaan kirkkauteen Jeesuksen palatessa. Jotkut olivat kuitenkin ymmärtäneet väärin opetuksen Jeesuksen äkillisestä paluusta (1. Tess. 4:16-5:4), mikä sai heidät lopettamaan työnsä ja odottamaan toimettomana tuota päivää. Paavali joutuikin tarkentamaan, etteivät he antaisi minkään säikäyttää tai etteivät he menettäisi malttiaan, ikään kuin Herran päivä olisi jo käsillä (2:1-2). Liikkeellä on monenlaista viestiä, joten otetaan asioista selvää.

Luetaan Raamattua.

tiistai 11. joulukuuta 2018

Kirkastumisia

”Näin Herramme Jeesuksen nimi kirkastuu teissä ja te hänessä.” (2. Tess. 1:12)

Moni näkee suuren vaivan käsitellessään kuviaan erilaisilla suodattimilla, jotta sosiaaliseen mediaan jaettava lopputulos antaisi parhaan mahdollisen vaikutelman. Osa puolestaan on valinnut jakaa kuvansa ilman käsittelyjä kannustaakseen muitakin olemaan oma itsensä. Sillä, miten ja millaisena näemme itsemme, on vaikutusta - myös hengellisesti. Moni katsoo itseään pelkästään synnin ja epäonnistumisten kautta unohtaen, että Jeesuksen omat ovat uusia luomuksia (2. Kor. 5:17), jotka on kutsuttu kasvamaan Kristuksen kaltaisuuteen (Room. 8:29). Me voimme uudistua jatkuvasti oppiakseen tuntemaan Herramme yhä paremmin ja tullaksemme yhä enemmän hänen kaltaisikseen (Kol. 3:10). Vielä emme ole täydellisiä, mutta kuljemme sitä kohti, kun Jumala voimallisesti saattaa meissä täydelliseksi sekä kaiken halun hyvään että uskostamme todistavat teot (1:11). Tämä asteittainen ja elämänmittainen prosessi päättyy kerran, kun näemme Jeesuksen kasvoista kasvoihin (1. Joh. 3:2).

Ollaan kutsun arvoiset.

maanantai 10. joulukuuta 2018

Opittua elämää

”Te olette oppineet meiltä, miten teidän tulee vaeltaa.” (1. Tess. 4:1)

Opetuslapsi on oppija, joka oppii, ei pelkästään kirjekurssin, raamattuluennon tai -koulutuksen kautta, vaan ennen muuta toisen ihmisen esimerkin kautta. Opetuslapseuden luonteeseen kuuluu suhde opetuslapseuttajaan, opettajaan tai johtajaan, kuten oli laita Jeesuksen opetuslapsillakin. Tessalonikalaiset olivat oppineet Paavalilta ja Silaalta, miten elää uskovan elämää siten, että on Jumalalle mieleen. Ja oppi oli mennyt hyvin perille. Kasvumme Jeesuksen omana ei kuitenkaan ole tarkoitus pysähtyä, siksi Paavali kehottikin heitä edistymään siinä yhä enemmän ja etenemään yhä pidemmälle (4:1). Kun antaudumme Jeesuksen hallintavaltaan elämämme kaikilla osa-alueilla ja sallimme Pyhän Hengen tehdä meissä työtään, kasvamme kohti Kristuksen kaltaisuutta (Room. 8:29). Meidän tulee mallintaa oman elämämme kautta sitä, miltä todellinen opetuslapseus ja kokosydäminen Jeesuksen seuraaminen näyttää. Se on todistus myös niille, jotka eivät vielä tunne Jeesusta.

Opitaan ja opetetaan.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Luotettava turva

”Siunattu se mies, joka luottaa Herraan ja jonka turvana Herra on.” (Jer. 17:7)

Halki Raamatun toistuu ajatus siitä, että Jumalaan turvansa ja luottamuksensa laittava on viisas ja siunattu. Jeremia vertaakin tällaista ihmistä veden partaalle istutettuun puuhun, jolla ei ole hädän päivää helteellä tai kuivana kautena (17:8). Elämme kuitenkin sellaisen kulttuurin keskellä, jossa suurin luottamus laitetaan rahaan ja vaurauteen, koska ne ovat menestyksen mittarit. Raha ei itsessään ole ongelma, vaan suhtautumisemme siihen. Ongelmia syntyy silloin, jos laitamme turvamme ihmisiin ja luovumme sydämessämme Jumalasta (17:5). Jeesus painotti samaa sanoessaan, ettei meitä hyödytä mitenkään se, että voitaisimme omaksemme koko maailman, mutta saattaisimme itsemme ja sielumme tuhoon (Luuk. 9:24-25). Meidän on hyvä muistaa, ettei kaikki ympärillämme näkyvä ole kaikki, vaan meille on tarjolla enemmän. Ei sen tähden kiinnitetä katsettamme näkyviin vaan näkymättömiin, sillä näkyvät ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia (2. Kor. 4:16-18).

Turvataan Herraan.

lauantai 8. joulukuuta 2018

Rohkaisun tarpeessa

”Hänen tuli vahvistaa teitä ja rohkaista uskoanne.” (1. Tess. 3:2)

Paavalin ja Silaksen vierailu oli päättynyt Tessalonikassa siihen, että jotkut juutalaiset kateudessaan ja kiihkossaan nostattivat kaupungissa mellakan ja yrittivät saada nämä käsiinsä siinä kuitenkaan onnistumatta (Apt. 17:1-10). Paavali oli jo tuohon mennessä kohdannut saman monessa muussakin kaupungissa, joten hän oli kertonut Tessalonikan opetuslapsille Jeesuksen seuraamisen kustannuksista. Paavalilla oli kantanut huolta pelätessään, että saatana olisi onnistunut lannistamaan heidät ja tekemään kaiken vaivannäön tyhjäksi. Niinpä Paavali oli lähettänyt Timoteuksen heidän luokseen vahvistamaan ja rohkaisemaan heitä, koska ei itse ollut päässyt palaamaan sinne (3:4-5). Me emme voi aina välttää eteemme tulevia koetuksia ja ahdistuksia. Onneksemme Jeesus on luvannut olla kanssamme kaikkina päivinä - myös myrskyissä - ja hän antaa meille myös kaiken tarvittavan voiman, jotta selviämme niistä. Rohkaistaan ja vahvistetaan toinen toisiamme luottamaan häneen.

Tuntui, miltä tuntui.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Työtä ja vaivannäköä

”Me lakkaamatta muistelemme teidän työtänne uskossa, vaivannäköänne rakkaudessa ja kärsivällisyyttänne toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen.” (1. Tess. 1:3)

Evankeliumi tuli tessalonikalaisten luokse, ei ainoastaan sanoina, vaan myös voimana ja suurella varmuudella Pyhässä Hengessä. He ottivat evankeliumin vastaan iloiten, aloittivat opetuslapseusmatkan ottaen mallia Paavalin elämästä ja moninkertaistivat vaikutuksen olemalla esikuvana kaikille uskoville niin Makedoniassa kuin Akhaiaassa. Elävän ja todellisen Jumalan kohtaaminen oli muuttanut heidän elämänsä niin, että kaikki puhuivat siitä (1:5-8). Uskon Jeesukseen on tarkoitus näkyä ja kuulua. Se ei liimaa meitä kirkon penkkeihin neljän seinän sisään, vaan saa meidät toimimaan ja näkemään vaivaa, jotta mahdollisimman moni ihminen saisi kohdata ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen. Pyydetään, että Pyhä Henki saisi sytyttää meidät sanan kautta ja lähdetään sitten liikkeelle hänen voimassaan rakastamaan ihmisiä Jumalan valtakuntaan.

Tehdään opetuslapsia.

torstai 6. joulukuuta 2018

Oikeita hetkiä

”Käyttäytykää viisaasti ulkopuolisia kohtaan ja ottakaa huomioon oikea hetki.” (Kol. 4:5)

Meidän ei ole tarkoitus pitää uskoa Jeesukseen omana tietonamme, vaan me olemme hänen todistajiaan aina ja kaikkialla. Moni uskova käyttäytyy kuin norsu posliinikaupassa, mitä tulee Jeesuksesta kertomiseen. Intoa kyllä on, vaikka muille jaettavaksi, mutta viisas käyttäytyminen ja oikean hetken huomioiminen loistavat poissaolollaan. Jeesuksen todistajana toimiminen ei ole kuitenkaan ainoastaan jonkin opitun kaavan tai evankelioimistavan pakonomaista suorittamista, vaan opetuslapsen rakkauden läpäisemää ja Pyhän Hengen johtamaa elämää. Saamme kulkea ihmisten rinnalla, ystävystyä heidän kanssaan ja kohdella heitä kunnioittavasti salaamatta uskoamme ja vakaumustamme. Silloin, kun toiset uskoutuvat meille elämänsä haasteista, vaikeuksista ja kivuista, on hyvä hetki kertoa siitä, mihin meidän toivomme perustuu (1. Piet. 3:15). Noissa tilanteissa on myös luontevaa kysyä, saammeko rukoilla heidän puolestaan.

Pyydetään oikeita hetkiä.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Julkisuuskuva

”Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side.” (Kol. 3:14)

Kun tavalliselta kadunmieheltä tai -naiselta kysyy, mikä adjektiivi heille tulee ensimmäisenä mieleen kirkosta, seurakunnasta tai uskovasta, vastaus on todennäköisesti joku muu kuin se, jota odotamme. Jostain syystä sellaisia sanoja kuin kova, vihainen, ryppyotsainen, iloton tai tuomitseva tarjotaan helpommin kuin sydämellistä, armahtavaa, ystävällistä, nöyrää, rakkaudellista, lempeää tai pitkämielistä (3:12). Julkisuuskuvaa ei kuitenkaan muuteta ihmisiä mielistelemällä tai luopumalla Jumalan sanan viitoittamalta tieltä. Päinvastoin. Annetaan Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessamme ja neuvotaan toisia kaikella viisaudella niin, että  oppisimme tekemään kaiken Jeesuksen nimessä ja Jumalan kunniaksi (3:16-17). Ja kun Pyhä Henki saa vuodattaa Jumalan rakkautta sydämiimme (Room. 5:5) ja uudistaa meitä jatkuvasti niin, että tulisimme yhä enemmän Jeesuksen kaltaisiksi (3:10), se alkaa näkyä myös ulospäin muuttaen ihmisten käsitystä meistä.

Annetaan itsestämme oikea kuva.

tiistai 4. joulukuuta 2018

Hyvä tie

”Kysykää, mikä tie on hyvä, ja vaeltakaa sitä, niin löydätte levon sieluillenne.” (Jer. 6:16)

Vaikka Israelin kansa tiesi oikean Jumalan tahdon mukaisen tien, he kieltäytyivät kulkemasta sitä ja valitsivat mieluummin omat polkunsa. He elivät erossa Jumalasta, mikä näkyi heidän kaikissa teoissaan. Tullessaan Herran eteen he kuitenkin vakuuttelivat itselleen, että suhde Jumalaan oli kunnossa, vaikka he eivät tahtoneet tehdä parannusta ja luopua kauhistuttavista teoistaan (7:8-11). Etsimmekö me ainoaa hyvää tietä, jota vaeltaa? Meilläkin on vaarana tuudittautua väärään turvallisuuteen, mikä perustuu perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Jeesukseen Kristukseen, jossa jumaluuden koko täyteys asuu ruumiillisesti (Kol. 2:8-9). Uskossa ei ole kysymys uskonnosta vaan suhteesta elävään persoonaan. Käännytään Jeesuksen puoleen, tehdään todellista parannusta synneistämme ja seurataan häntä, sillä vain hän antaa meille todellisen elämän (Joh. 10:10) ja vain hänessä löydämme levon sielullemme (Matt. 11:28-29).

Hän on hyvä tie.

maanantai 3. joulukuuta 2018

Säteilyvaara

”Kristus teissä, kirkkauden toivo.” (Kol. 1:27)

Miten valtavan häikäisevä on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuuden kirkkaus: Jeesus Kristus meissä ja meidän keskellämme. Se on jotain niin valtavaa, että jopa meidän, jotka olemme uudestisyntyneitä Jeesuksen uskovia, saattaa olla vaikea tajuta sitä. Mutta kysymys ei olekaan meidän käsityskyvystämme vaan siitä, mitä Jumalan sana sanoo. Jeesus asuu meissä ja on kauttamme kirkkauden toivo kaikille niille, joiden keskellä olemme, toimimme ja vaikutamme. Kun alamme käsittää tämän ja alamme elää kutsumuksemme mukaista elämää, saamme todistaa, puhua ja opettaa Jeesuksesta kaikella viisaudella hänen vaikutuksensa mukaan, jotta mahdollisimman moni ihminen voisi kohdata hänet ja päästä elävään yhteyteen hänen kanssaan (1:28-29). Ihmiset tarvitsevat elämänsä pimeyteen, toivottomuuteen, näköalattomuuteen ja rakkaudettomuuteen taivaallisen kirkkauden kosketusta. Annetaan Jeesuksen loistaa sanoissamme ja teoissamme.

Toivoa on.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Palaamista ja parantumista

”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” (Jer. 3:22)

Jumala on käsittämättömän pitkämielinen. Vaikka Israelin kansa oli kulkenut vääriä teitä ja oli kääntänyt selkänsä Jumalalle, hän kutsui heitä silti armossaan ja rakkaudessaan palaamaan takaisin yhteyteensä, jotta voisi parantaa heidät luopumuksesta ja uudistaa heidän uskonsa. Jumala toimii samalla tavoin meidän kanssamme. Moni suomalainen kuuluu kyllä kirkkoon, mutta koska Pyhä Henki ei ole saanut hoitaa häntä seurakunnassa ja Kristuksen yhteydessä, maailman henki on vallannut sydämet. Näin moni kulkee Israelin tavoin luopumuksen tiellä ilman elävää suhdetta Herraansa ja Vapahtajaansa. Tänäänkin hän kutsuu jokaista omilla teillään kulkevaa palaamaan takaisin luokseen, jotta saisi armahtaa ja parantaa. Silloin kun Jumala kutsuu meitä, on tärkeää ottaa Jumalan armo vastaan, ettei se jää turhaksi (2. Kor. 6:1). Jos tunnistat tuon kutsun sano hänelle: "Katso, minä tulen luoksesi, sillä sinä olet Herra, minun Jumalani." (3:22).

Palaa kotiin.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Tyhjän perässä

”He vetäytyivät minusta kauas ja lähtivät kulkemaan tyhjän perässä ja tulivat tyhjänpäiväisiksi?” (Jer. 2:5)

Israelin kansa teki suuren virheen kääntyessään pois Jumalansa luota ja lähtiessään kulkemaan kaiken sen perässä, millä ei ollut mitään merkitystä. He olivat hylänneet elävän veden lähteen ja vaihtaneet kunniansa sellaiseen, mistä ei ollut apua. Heidän pahuutensa ja luopumuksensa tuotti heille kurituksen. He eivät vaivautuneet etsimään Herraa, mutta se, mikä oli pahinta oli se, että lain käyttäjät eivät tunteneet Jumalaa, paimenet luopuivat hänestä ja papit eivät kysyneet, missä on Herra. Jumala muistutti kansaa ja pappeja profeetta Jeremian kautta siitä, että heidän tulisi tietää ja ymmärtää, kuinka pahaa ja katkeraa se oli, että he olivat hylänneet Jumalan eivätkä pelänneet ja kunnioittaneet häntä (2:6-19). Elämme sellaisen ajan keskellä, jossa yhteiskuntamme kääntyy yhä kiihtyvällä vauhdilla pois Jumalasta ja hänen tahtonsa mukaisesta elämästä. Jeesuksen omina saamme rukoilla kansakuntamme ja sen päättäjien puolesta, että saisimme elää kaikin tavoin hurskaasti (1. Tim. 2:1-4).

Ei käännytä pois.