”Kysykää, mikä tie on hyvä, ja vaeltakaa sitä, niin löydätte levon sieluillenne.” (Jer. 6:16)
Vaikka Israelin kansa tiesi oikean Jumalan tahdon mukaisen tien, he kieltäytyivät kulkemasta sitä ja valitsivat mieluummin omat polkunsa. He elivät erossa Jumalasta, mikä näkyi heidän kaikissa teoissaan. Tullessaan Herran eteen he kuitenkin vakuuttelivat itselleen, että suhde Jumalaan oli kunnossa, vaikka he eivät tahtoneet tehdä parannusta ja luopua kauhistuttavista teoistaan (7:8-11). Etsimmekö me ainoaa hyvää tietä, jota vaeltaa? Meilläkin on vaarana tuudittautua väärään turvallisuuteen, mikä perustuu perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Jeesukseen Kristukseen, jossa jumaluuden koko täyteys asuu ruumiillisesti (Kol. 2:8-9). Uskossa ei ole kysymys uskonnosta vaan suhteesta elävään persoonaan. Käännytään Jeesuksen puoleen, tehdään todellista parannusta synneistämme ja seurataan häntä, sillä vain hän antaa meille todellisen elämän (Joh. 10:10) ja vain hänessä löydämme levon sielullemme (Matt. 11:28-29).
Hän on hyvä tie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti