”Herra on minun osani, sen tähden minä panen toivoni häneen.” (Val. 3:24)
Elämä ei todellakaan ole aina helppoa ja mukavaa, minkä myös Valitusvirren kirjoittaja tiesi oman kokemuksensa kautta (3:1-21). Hän ei kuitenkaan menettänyt toivoaan kaiken vaivan keskellä, sillä hän ymmärsi, etä jokainen päivä ja hetki on Jumalan lahjaa. Hän kirjoitti: "Herran armoa on, ettemme ole täysin tuhoutuneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut. Se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa." (3:22-23) Hän oli käsittänyt, mitä on Jumalan armo ja rakkaus. Sen tähden hän turvautuikin ahdinkonsa keskellä Jumalaan luottaen, että Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen ja etsii häntä (3:25-26). Jumalan armo on edelleen tarjolla jokaiselle tarvitsevalle. Hän pelasti meidät Jeesuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän (Tiit. 3:5-7). Saamme antaa koko elämämme Jeesukselle ja panna toivomme yksin häneen.
Nyt ja aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti