maanantai 31. lokakuuta 2016

Shoppailukierroksella

”Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti.” (2. Kor. 4:18)

Näkyvä houkuttaa, vaikka tiedämme, että meitä odottaa taivaassa perintö, joka ei turmellu, tahraannu eikä kuihdu (1. Piet. 1:4). Kiinnitämme katseemme helposti ajallisiin ja alamme rakentaa elämäämme enemmän omaisuutemme kuin Jumalan varaan. Naurahdamme shoppailukierroksellamme mieleemme nousevalle ajatukselle, ettemme voi palvella kahta herraa (Matt. 6:24) ja vakuutamme itsellemme, että arvojärjestyksemme on oikea. Kyseessä ei ole kuitenkaan leikin asia, sillä Demas jätti nämä hommat tähän maailmaan ja sen tarjontaan rakastuneena (2. Tim. 4:10). Kiinnitetään katseemme näkymättömään eikä siihen, mikä on maailmassa, sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se ei ole Isästä. Näkyvä kestää vain aikansa, sillä maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti (1. Joh. 2:15-17). Kerätään aarteita taivaaseen (Matt. 6:20-21), jonne Jeesus on valmistanut meille tien.

Mihin sinä katsot?

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Elä täysillä

”Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu.” (2. Kor. 4:1)

Paavalilla ei ollut syytä lannistua, sillä hän ei toiminut petollisesti ja salakähmäisesti eikä vääristellyt Jumalan sanaa. Hän tiesi palvelevansa Jumalaa, joka näkee ja kuulee kaiken. Hän tiesi olevansa vastuussa Jumalalle jokaisesta sanasta, joten hän ei loiventanut sanomisiaan eikä tehnyt kompromisseja miellyttääkseen kuulijoitaan. Hän toi esiin totuuden ja jätti jokaisen tehtäväksi omissatunnoissaan arvioida hänet Jumalan edessä. Paavali tiesi, ettei julistanut sanomaa itsestään vaan Jeesuksesta Kristuksesta, joka on Herra, jotta Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opittaisiin tuntemaan ja se levittäisi valoaan (4:2-6). Meidät on lähetetty julistamaan täyttä evankeliumia kaikille luoduille (Mark. 16:15-20). Ei laimenneta, ohennella, tulkita tai vääristellä Jumalan selvääkin selvempää sanaa. Luetaan sitä, annetaan sen muuttaa meitä ja eletään sitä todeksi, jotta Jumalan valtakunnan kirkkaus saa levitä kauttamme.

Eletään täysillä.

lauantai 29. lokakuuta 2016

Ikä ei ratkaise

”Ei ikä yksin tuo viisautta, eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.” (Job 32:9)

Elihu oli kuunnellut kaikessa rauhassa itseään vanhempien puheita, sillä hän arasteli ja pelkäsi kertoa, mitä hän tiesi nuoresta iästään huolimatta. Hän oli vaiennut kunnioituksesta vanhempiaan kohtaan, joiden odotti puhuvan viusauden sanoja elämänkokemuksensa vuoksi. Mutta elämänkokemusta ja korkeaa ikää ei seuraa automaattisesti viisaus, sillä vain Jumalan Henki tekee ihmisen viisaaksi (32:6-8). Elihu oli odottanut ja kuunnellut aikansa heidän puheitaan, jotka eivät johtaneet mihinkään (32:10-12). Hän oli täynnä sanoja ja hänen sisimpänsä kuohui niin, että hän oli pakahtua ja sisukset olivat repeämäisillään, joten hän avasi suunsa (32:17-19). Kuinka usein me vaiennamme nuoremman sukupolven edustajat seurakunnassa ja kirkossa ajatellen, että me tiedämme paremmin? Kuinka usein me toivotamme heidät tervetulleiksi toimimaan meidän ehdoillamme ja taipumaan menneiltä vuosisadoilta periytyneisiin kuiviin kaavoihimme ja kaapuihimme? Kuinka usein heidän sisimpänsä mahtaakaan kuohua, kun he näkevät, mitä pitäisi tehdä heidän sukupolvensa tavoittamiseksi, mutta heille ei anneta siihen mahdollisuutta? On aika päästää nuoret irti ja luottaa siihen, että Jumalan Henki vaikuttaa heissä ja heidän kauttaan.

Annetaan tilaa.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Pisaroita

”He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.” (Job 29:23)

Job muisteli tiettyä ajanjaksoa elämässään, jolloin hänen sanojaan odotettiin ja niitä kuunneltiin. Kun hän antoi neuvoja, muut olivat hiljaa ja kun hän oli puhunut, kukaan ei sanonut mitään. Hänen sanansa pisaroivat heidän ylleen ja he odottivat niitä kuin sadetta. Kun he menettivät toivonsa, hän hymyili heille ja rohkaisi heitä (29:21-24). Joku voi odottaa meidänkin sanojamme kuin sadepisaroita. Eikä pelkästään meidän sanojamme, vaan profeetallisia sanoja, joita saamme sanoa Pyhän Hengen voimassa. Siis oikeasti? Oikeasti! Jeesus itse on luvannut niin. "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat, niin kuin kirjoituksissa sanotaan." Jeesus puhui Pyhästä Hengestä, jonka Hän tulisi lähettämään (7:37-39). Jumala on antanut meille voitelunsa, sillä Hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Pyhän Hengen (2. Kor. 1:21-22). Seurataan Hengen johdatusta, hymyillään ja rohkaistaan lähellämme olevia ihmisiä.

Annetaan pisaroita 

torstai 27. lokakuuta 2016

Läpinäkyvää viestintää

”Tarkoitamme kirjeissämme vain sitä, minkä voitte niistä lukea ja ymmärtää.” (2. Kor. 1:13)

Läpinäkyvyys, vilpittömyys ja aitous ovat tärkeitä ominaisuuksia. Kuinka helppoa meidän olisikaan kommunikoida toistemme kanssa, jos ei tarvitsisi yrittää tulkita, mitä rivien välistä löytyy? Paavali noudatti Jumalan vaatimaa yksinkertaisuutta ja vilpittömyyttä kaikkialla, missä liikkui, sillä häntä ei ohjannut inhimillinen viisaus ja pikkunäppäryys, vaan Jumalan armo (1:12). Hän ei alentunut huhujen levittämiseen, juoruiluun tai panetteluun korottaakseen itseään tai vahvistaakseen asemaansa, vaan teki kaikkensa, jotta hänellä olisi aina puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä (Apt. 24:16). Niinpä korinttilaisten ei tarvinnut arvailla Paavalin tarkoitusperiä hänen kirjeistään, sillä niiden sisältö oli juuri sitä, minkä niistä saattoi lukea ja ymmärtää. Saakoon Jumala vahvistaa myös meitä uskossamme Jeesukseen Kristukseen ja johtaa meitä Henkensä kautta sellaiseen aitouteen ja rehellisyyteen, jossa 'kyllä' on 'kyllä' ja 'ei' on 'ei' (1:17-22).

Aitous kannattaa aina.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Runsasta lohdutusta

”Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme.” (2. Kor. 1:4)

Kun toivo on kuollut ja epäilee, että tuskin aurinkokaan valaisee aamulla lempeistä tuulista puhumattakaan, ei yllätä, että lauluntekijä kyselee mietteissään: "Kuka lohduttais murheista mieltä?" Silloin kun elämä kolhii oikein kunnolla, on valtava etuoikeus olla armahtavan Isän lapsi. Isän, joka on runsaan lohdutuksen Jumala (1:3). Silloin kun saamme osamme kärsimyksistä omasta syystä tai ilman syytä, voimme olla varmat, että saamme myös osamme lohdutuksesta (1:7). Vaikeissa, yli voimiemme käyvissä tilanteissa on myös jotain hyvää, vaikkei sitä olekaan syvimmän kriisin keskellä aina helppo uskoa. Ne auttavat meitä ymmärtämään, ettemme luottaisi vain itseemme, vaan Jumalaan, joka voi meitä auttaa (1:9-10). Saamme heittää kaikki murheemme Hänen kannettavakseen, sillä Hän pitää meistä huolen (1. Piet. 5:7.) Häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia (1:4)

Hän lohduttaa.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Tosi-TV

”Hyvä maine on rikkautta arvokkaampi.” (Snl. 22:1)

Aikamme on täynnä mitä erilaisempia yrityksiä päästä nauttimaan hetken kuuluisuudesta. Viihdemaailma tarjoaa monenlaisia ohituskaistoja parrasvaloihin. Voi päästä tanssimaan tähtien kanssa tai exän kanssa rannalle. Voi tehdä ostoksia Tuurissa ja valmistaa illallisen arvosteltavaksi. Voi ajaa rekkaa jäällä tai viettää 24 tuntia ruotsinlaivalla. Voi olla morsian maajussille tai mennä ensi treffeiltä naimisiin. Voi mennä saarelle vieteltäväksi tai yrittää selvitä tähtösten kanssa viidakossa. Voi olla unelmien poikamies, poikamiestyttö tai huippumalli. Moni on valmis laittamaan kaiken peliin päästäkseen hetkeksi iltapäivälehtien otsikoihin tai ansaitakseen 'helppoa' rahaa - vaikka ilman rihmankiertämää. Maksetaan kallista hintaa omasta ja läheisten maineesta. Tärkeämpää kuin olla kaiken maailman tuntema julkkis on se, että Jumala tuntee meidät ja me tunnemme Hänet (Joh. 17:4). Jeesuksen veren puhdistamalla sydämellä ja maineella päästään pitkälle.

Aina taivaaseen asti.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Järkähtämätön

”Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.” (1. Kor. 15:58)

Se, mitä teemme vaikuttaa ikuisuuteen. Mikään, mitä teemme Jumalan valtakunnan eteenpäin menemiseksi, ei ole turhaa. Joskus mietimme, kannattaako vaivannäkömme tai saatamme olla haluttomat tekemään sitä, mihin Jumala meitä kutsuu, koska emme näe välittömästi tuloksia. Sen tähden onkin tärkeää säilyttää taivaallinen näkökulma asioihin ja muistaa, että me emme aina näe tuloksia. Loppujen lopuksi ei ole kysymys meistä, vaan Jumalasta, joka suo kasvun (3:7). Ei siis anneta näennäisen tulosten puuttumisen lannistaa meitä, vaan tehdään järkähtämättä ja innokkaasti Herran työtä tietäen, että sillä on iankaikkista merkitystä. Jeesus on jo voittanut ja saamme pitää sen mielessämme. Jumala antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (15:57).

Ollaan innokkaat Herran työssä.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Hukkapaloja?

”Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan.” (1. Kor. 15:10)

Jumalan armo saa ihmeitä aikaan. Paavalin, joka oli vainonnut Jeesukseen uskovia, elämä muuttui, kun hän kohtasi ylösnousseen Jeesuksen (Apt. 9:1-3). Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa oli tehnyt Paavalista voimallisen Jumalan palvelijan eikä tuo armo ollut mennyt hukkaan, sillä hän oli tehnyt enemmän työtä kuin moni muu. Paavali ei sortunut kuitenkaan kerskailemaan ylimielisesti tehokkuudestaan ja ansioistaan, koska hän ymmärsi, että hän oli tehnyt kaiken Jumalan antamalla voimalla (15:10). Ajattelemme usein, että todellinen nöyryys on itsensä vähättelemistä ja itsensä pitämistä arvottomana. Paavali osoitti sanoissaan oikeaa nöyryyttä ymmärtäessään sen, kuka hän on Jumalan armosta ja tunnistaessaan tuon armon vaikutuksen elämässään. Ei kätketä saamiamme lahjoja, vaan laitetaan ne käyttöön Jumalan kunniaksi, (Matt. 25:14-28).

Kaikki on armoa.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Läsnäolon merkkinä

”Jumala on todella teidän keskuudessanne.” (1. Kor. 14:25)

Jumalan sana lupaa, että kaikki Jeesukseen uskovat voivat profetoida, kukin vuorollaan, jotta kaikki oppisivat ja saisivat rohkaisua (14:31). Aivan kaikkiko? Kaikki, sillä Jeesuksen todistajissa on profetian henki (Ilm. 19:10). Mutta, mitä siitä seuraisi? Pelkkää hyvää, jos se tapahtuu arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä (14:40). Jos uskoisimme tämän ja uskaltautuisimme jakamaan ihmisille sen ajatuksen, sanan tai ilmestyksen, jonka Henki meille ilmoittaa, mitä voisikaan tapahtua? Kokisivatko ihmiset silloin aidosti, että Jumala todella vaikuttaa keskellämme? Onhan se aivan eri asia yrittää vakuutella Jumalan läsnäoloa seurakunnassa, jos vain ulkoiset muodot ovat muistuttamassa siitä, kuin että joku ulkopuolinen ja epäuskoinen tulisi paikalle ja hänen sydämensä salaisuudet, toiveet ja unelmat tuotaisiin esiin seurakuntalaisten profetioiden kautta (14:24-25). Olisiko tämä riittävän hyvä syy tavoitella profetoimisen lahjaa ja muita armolahjoja?

Palvellaan lahjoillamme.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Profeetallista

Kun te nyt kerran tavoittelette henkilahjoja, pyrkikää saamaan niitä runsain määrin seurakunnan rakentamiseksi.” (1. Kor. 14:12)

Armolahjat ovat tavoittelemisen arvoisia - myös yliluonnolliset henkilahjat. Paavali ei kehota jättämään tavoittelemista vain yhteen tai kahteen lahjaan, vaan hän kehottaa saamaan niitä runsain määrin seurakunnan rakentamiseksi. Paavali käyttää tässä sanaa 'zéloó', mikä voitaisiin kääntää 'tavoitelkaa innokkaasti'. Hän kehoittaa meitä tavoittelemaan aivan erityisesti profetoimisen lahjaa (14:1), sillä niin yksittäiset ihmiset kuin seurakuntakin tarvitsee Jumalan vaikuttamia sanoja, jotka rakentavat, kehottavat ja lohduttavat (14:3). Jumalan sana lupaa, että jokainen meistä voi profetoida vuorollaan, jotta kaikki oppisivat ja saisivat rohkaisua (14:31). Otetaan siis sana todesta ja aletaan pyytää itsellemme ja toinen toisillemme profetian lahjaa. Pyydetään lahjaa kärsivällisesti, tavoitellaan innokkaasti ja käytetään rohkeasti, sillä profetian lahjakin voi olla kutsumassa ihmisiä elävän Jumalan yhteyteen (14:24-25).

Viritetään lahjat palaviksi.

torstai 20. lokakuuta 2016

Suurin ja tarpeellisin

”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:13)

Rakkaus on tarpeen - myös armolahjojen käytössä. Vaikka puhuisimme Hengen vaikutuksesta ruotsia, saksaa, swahilia, kiinaa, daria, amharia, hindiä, jiddišhiä tai enkelien kieltä, mutta jos meiltä puuttuisi rakkaus, se olisi vain helinää. Vaikka profetoisimme ja tuntisimme kaikki salaisuudet tai vaikka meillä olisi kaikki tieto ja vuoriasiirtävää uskoa, mutta jos meiltä puuttuisi rakkaus, emme olisi mitään. Emme voittaisi mitään edes silloin, vaikka jakaisimme kaiken omaisuutemme tarvitseville ja antaisimme polttaa itsemme tulessa (13:1-3). Voisipa ajatella, että vaikka keittäisimme parasta kahvia, hallitsisimme teologian, johtaisimme kaupungin parasta ylistysbändiä, osaisimme ulkoa Tunnustuskirjat tai meillä olisi kaupungin komeimmat urut, ilman rakkautta niistä ei ole hyötyä. Tarvitsemme Jumalan vaikuttamaa rakkautta, joka ei kadehdi, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan eikä iloitse vääryydestä, vaan on lempeää (13:4-6). Pyhä Henki vaikuttaa sen meissä. 

Ollaan rakkaudelliset.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Hengen lahjoja

”Haluan teidän olevan selvillä Pyhän Hengen lahjoista.” (1. Kor. 12:1)

Pyhän Hengen lahjat on annettu uskovien hoitamiseksi ja seurakunnan rakentamiseksi. Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta Hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi (12:4-7). Armolahjat, palvelutehtävät ja Jumalan voiman vaikutukset ilmenevät erilaisilla tavoilla seurakunnan keskellä sen mukaan, miten Jumala hyväksi näkee. Mutta annammeko me tilaa erilaisille Hengen ilmenemismuodoille? Haluammeko itse päättää oman kokemuksemme tai kokemuksen puutteemme ohjaamana, mitkä lahjat ovat hyväksyttyjä ja mitkä eivät (12:8-10)? Annetaan Jumalan sanan olla ylimpänä auktoriteettina myös tässä ja luotetaan, että kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo (12:11).

Annetaan lahjojen toimia.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Uskollinen

”Minun suuni julistaa sinun uskollisuuttasi, ylistää sinua päivästä päivään.” (Ps. 35:28)

Muistammeko me ylistää Jumalaa hänen uskollisuudestaan ja hyvyydestään meitä kohtaan? Uskollisuudesta, mikä kestää jopa silloin, kun me olemme uskottomia (2. Tim. 2:13). Valitettavan usein käy kuitenkin niin, että silloin, kun meillä menee hyvin, emme muista kiittää ja silloin, kun ei mene niin hyvin, tekee ennemmin mieli valittaa kuin ylistää. Daavid julisti Jumalan uskollisuutta juuri vaikeina aikoina. Hänen päänsä menoksi punottiin juonia hänen henkeään tavoiteltiin (35:4). Hänet yritettiin saada ansaan ilman omaa syytään (35:7). Väärät todistajat astuivat esiin syyttäen häntä asioista, joista hän ei tiennyt mitään (35:11). Kun hänelle kävi huonosti, hänen ympärilleen keräännyttiin ilkkumaan, häntä pilkattiin lakkaamatta (35:15) ja häntä vihattiin (35:19). Daavid nosti katseensa vaikeista olosuhteista Häneen, joka oli kaiken yläpuolella ja kaikkien tilanteiden Herra. Jumala oli ollut uskollinen, joten Häneen ja Hänen apuunsa voisi luottaa (35:24). Mekin saamme luottaa Daavidin tavoin.

Julistetaan Jumalan uskollisuutta.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Näytetään tietä

”Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta.” (1. Kor. 11:1)

Paavali asetti itsensä häpeilemättä esikuvaksi Jeesukseen uskovan elämäntavasta, olipa sitten kyse uskosta, pyrkimyksistä, opetuksesta, kärsivällisyydestä, rakkaudesta tai kestävyydestä (2. Tim. 3:10). Siinä ei ollut kyse suurista luuloista itsestään, sillä Paavali tiesi, että Jeesus oli tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista hän oli suurin. Jeesus oli osoittanut Paavalin elämässä armon yltäkylläisyyttä ja sen, millaista uskoa ja rakkautta Hän oli saanut aikaan. Tuollaisen Jumalan armon vaikutuksen saattoikin asettaa esimerkiksi muille, sillä kyse ei ollut ensisijaisesti Paavalista, vaan Jeesuksesta ja Hänen työstään Paavalin elämässä (1. Tim. 14-16). Olemmeko me ottaneet Jeesuksen seuraamisen niin tosissamme, että Jumalan armo on saanut kasvattaa meitä, jotta uskaltaisimme kehottaa muitakin seuraamaan meidän esimerkkiämme? Ellei, olisiko aika ottaa?

Näytetään esimerkkiä.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kunniakas elämä

”Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Kor. 10:31)

Paavali kiteyttää Jeesuksen opetuslapsen elämäntavan yksinkertaiseen periaatteeseen: Tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Syödessä, juodessa tai paastotessa. Kotona, kaupungilla tai matkoilla. Työssä, vapaalla tai harrastuksissa. Rukoillessa, todistaessa tai saarnatessa. Aivan kaikessa. Aina ja kaikkialla. Jumalan kunniaksi. Johann Sebastian Bach lisäsi sävellystensä yhteyteen kirjaimet SDG, jotka tulevat sanoista Soli Deo Gloria - yksin Jumalalle kunnia. Hän halusi säveltää musiikkia Jumalan kunniaksi. Meidät on kutsuttu loistamaan Jeesuksen Kristuksen kirkkautta elämässämme niin, että ihmiset saisivat meitä katsoessaan ylistää Jumalaa ja kaivata samaa, mitä meillä on. Eletään joka hetki Pyhän Hengen täyteydessä, jotta Jeesus Kristus saisi hallita meitä ja vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä (Fil. 2:15). 

Eletään SDG-elämää.

lauantai 15. lokakuuta 2016

Voittajan palkinto

”Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen!” (1. Kor. 9:24)

Urheilukilpailun voittaminen vaatii omistautumista, uhrauksia ja lujaa itsekuria. Paavali käyttää kilpajuoksua havainnollistaakseen sitä tosiasiaa, että Jeesuksen opetuslapseus ja kristillisessä elämäntavassa kasvu vaativat kovaa työtä ja itsensä kieltämistä (Mark. 8:34). Kilpajuoksua ei voiteta satunnaisilla pyrähdyksillä kodin ja bussipysäkin välillä, vaan tarvitaan säännöllistä ja määrätietoista harjoittelua. Samanlaista kestävyyttä ja innokkuutta tarvitaan uskonkin harjoittamisessa (2. Piet. 1:10), sillä me emme tavoittele katoavaa kultamitalia, vaan tavoittelemme katoamatonta palkintoa (9:25). Tässä kilpailussa ei saa ylimääräistä apua huulirasvasta tai muista dopingaineista. Raamatun lukeminen, rukous, seurakuntayhteys ja uskon todeksi eläminen riittävät. Niiden lisäksi meillä on paras mahdollinen personal trainer, Pyhä Henki, joka pysyy luonamme ja on meissä (Joh. 14:17). Juostaan kohti maalia saavuttaaksemme voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen (Fil. 3:14).

Jatketaan matkaa.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Rahasta vai rakkaudesta?

”Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä.” (1. Kor. 9:16)

Laulu Yhdeksänkymmentäyhdeksän maalaa lohduttoman kuvan sananjulistajista. "Tässä maassa paimen laskee lampaitaan lämpimässä tarhassaan, rauhassa käy nukkumaan. Yksi lammas on tallella tarhassa, toiset ulkona hajallaan, mutta paimenta ei se kiinnosta, kun saa palkkansa ajallaan. Yksi lammas on lämmössä nuotion, syö ruohonsa vihreän, mutta eikö se huoleta ketään, missä on ne yhdeksänkymmentä yhdeksän?" Laulun tarkoitus on herätellä meitä miettimään, mikä on työntekomme perimmäinen motiivi? Teemmekö työtä vain siksi, että saamme palkan tai palkkion ajallaan, vaikka kirkkosalit kumisisivat tyhjyyttään vai siksi, että Kristuksen rakkaus pakottaa meitä tekemään kaikkemme, jotta löytäisimme ne, jotka eivät vielä tunne Jeesusta (2. Kor. 5:14)? Jumalan valtakunnan työntekijöillä on oikeus saada työstään palkkaa, mutta Paavali ei vaatinut sitä itselleen, sillä hänen oli pakko julistaa evankeliumia - maksettiinpa työstä tai ei  (9:4-15).

Etsitään kadonneet - maksettiinpa siitä tai ei.

torstai 13. lokakuuta 2016

Tiedon paisuttamaa

”Tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa.” (1. Kor. 8:1) 

Oikean tiedon hankkiminen on tärkeää, mutta on hyvä pitää huoli siitä, ettei meistä tule ylimielisiä, koppavia ja kaikkitietäviä, jotka vähättelevät muita. Tällaisilla tiedon paisuttamilla ihmisillä voi olla niin vahvat "oikeat" mielipiteet joka asiasta, että he ovat haluttomia ottamaan vastaan opetusta muilta - jopa Jumalalta. Oikean tiedon lisäksi rakkaus ja viisaus ovat tarpeen, sillä vaikka tuntisimme kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, mutta meiltä puuttuisi rakkaus, emme olisi mitään (13:2). Tarvitsemme myös Jumalan antamaa, ylhäältä tulevaa viisautta, joka on puhdasta, pyhää ja rakentaa rauhaa. Viisautta, joka on lempeää, sopuisaa, tasapuolista, teeskentelemätöntä ja täynnä armahtavaisuutta (Jaak. 3:17). Tietoa voimme hankkia niin kirjoista, internetistä kuin tutkintoja suorittamalla, mutta rakkauden täyttämää viisautta saamme pyytää Jumalalta. Hän antaa sitä auliisti jokaiselle - soimaamatta (Jaak. 1:5).

Ollaan rakentavia.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Univaikeuksia

”Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui.” (Ps. 32:3)

Sanotaan, että hyvä omatunto on paras päänalunen. Daavid oli yrittänyt ratkaista syntiongelmansa vaikenemalla asiasta, mutta siitä ei ollut suurta apua. Ruoka ei maistunut eikä uni tullut silmään, sillä Herra muistutti häntä synnistä öin ja päivin (32:4). Kuinka monen unenlaatu onkaan kärsinyt samasta syystä? Väärät teot, sanat, ajatukset tai laiminlyönnit lähimmäistä kohtaan nousevat mieleen juuri, kun pitäisi saada unen päästä kiinni. Ja kun mieleen muistuu vielä Jumalan oikeudenmukainen rangaistus, voi heittää levolliselle yöunelle hyvästit. Daavid tunnusti lopulta Jumalalle syntinsä eikä salannut pahoja tekojaan ja niin Jumala otti häneltä pois syntien taakan (32:5). Jumala tahtoo armahtaa meitä syntisiä. Jeesukseen turvautuen saamme tuoda valoon kaiken syntimme, tunnustaa syyllisyytemme ja ottaa vastaan Hänen anteeksiantamuksensa. "Ole turvallisella mielellä. Kaikki syntisi annetaan sinulle anteeksi." Onnellinen on se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois ja jonka sydämessä ei ole vilppiä (32:1-2).

Tunnustetaan syntimme.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Kohota äänesi

"Minä rukoilin taivaan Jumalaa." (Neh. 1:4)

Kun Nehemia sai kuulla, että Jerusalemin muurit ovat raunioina, hän itki, murehti, paastosi ja rukoili (1:3-4). Hän ei tyytynyt vain päivittelemään asiaa ja jatkamaan työtään juomanlaskijana, vaan hän huusi Jumalan puoleen. Mekin saamme Nehemian tavoin kohottaa äänemme maamme puolesta (1:5-11). "Herra, taivaan Jumala! Sinä pidät liittosi ja olet uskollinen niille, jotka rakastavat sinua ja noudattavat käskyjäsi. Avaa silmäsi näkemään ja korvasi kuulemaan meidän rukouksemme. Me rukoilemme yötä päivää kansamme puolesta ja tunnustamme synnit, joita olemme tehneet sinua vastaan yksilöinä, perheinä ja kansakuntana. Me olemme rikkoneet sinua vastaan, sillä emme ole noudattaneet lakeja, käskyjä ja säädöksiä, jotka sinä olet sanassasi antanut. Muistathan, että mekin olemme sinun kansaasi, jonka sinä olet kalliisti lunastanut. Armahda kansaamme ja anna meille herätys. Herra kuule meidän ja kaikkien niiden rukoukset, jotka tahtovat pelätä ja kunnioittaa sinun nimeäsi." 

Aamen.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Muuttunut elämä

”Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.” (1. Kor. 6:11)

Synti on vakava asia. Se oli sitä Jeesukselle, sillä Hän kantoi meidän syntimme ristinpuulle omassa ruumiissaan, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle (1. Piet. 2:24). Se on sitä meille, sillä vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Paavali muistuttaa korinttilaisia synneistä, jotka olivat erottaneet heidät Jumalasta: siveettömyyden harjoittaminen, epäjumalien palvominen, avionrikkominen, homoseksuaalisuus, varastaminen, ahneus, kännääminen, pilkkaaminen ja riistäminen (6:9-10). Jumalan armo oli kuitenkin muuttanut heidän elämänsä. He olivat olleet tuollaisia, mutta nyt heidät oli puhdistettu ja tehty pyhiksi Jeesuksen nimessä ja Hengen voimasta. Jumalan armo oli myös kasvattanut heitä hylkäämään jumalattomuuden ja elämään Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa (Tiit. 2:12).

Sama armo vaikuttaa myös meissä.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Parannuksen paikka

”Te vielä pöyhkeilette, vaikka teillä olisi ollut syytä surra.” (1. Kor. 5:2)

Korintin seurakunnassa oli sellaista syntiä, mitä ei tavattu edes pakanakansojen parissa (5:1). Ongelmana ei ollut synti, sillä Jeesus voitti synnin kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan ja pesee verellään puhtaaksi jokaisen, joka tunnustaa syntinsä (1. Joh. 1:9). Ongelma oli siinä, että sillä pöyhkeiltiin sen sijaan, että synti olisi sanottu synniksi ja siitä olisi tehty parannusta. Paavali muistuttaakin korinttilaisia siitä, kuinka vaarallista synnin suosiminen on ja kehottaa seurakuntaa puhdistautumaan siitä (5:4-7). Meidät on kutsuttu elämään Hengen voimassa pyhää elämää (1. Piet. 1:14-16). Meidän tulee rohkaista toinen toisiamme, ettei kukaan lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi (Hepr. 3:13-14). Mutta uskallammeko nuhdella rakkaudellisesti uskonveljeä tai -sisarta synnissä elämisestä ja kehottaa häntä tekemään parannuksen? Pitäisi uskaltaa. Mutta ennen kaikkea tulee tunnustaa omassa elämässä oleva synti, kääntyä ja tehdä parannusta siitä. 

Ei suosita syntiä elämässämme.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Pulinat pois

”Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana.” (1. Kor. 4:20)

Jotkut korinttilaiset olivat ryhtyneet rehentelemään uskossaan, joten Paavali ilmoitti tulevansa ottamaan mittaa heistä. Suuret puheet eivät vakuuttaisi häntä, vaan ainoastaan Jumalan valtakunnan voima, jonka tulisi näkyä heissä (4:18-19). Jotkut puhuvat paljon uskostaan, mutta se voi olla silti pelkkää puhetta. He kyllä tietävät oikeat sanat ja ilmaisut, jotka saavat muut nyökyttelemään tyytyväisinä päitään, mutta heidän elämässään ja elämäntavassaan ei näy Jumalan voima. Hyvältä kuullostavien sanojen ja niiden todeksi elämisen välillä on valtavan suuri ero. Jumalan valtakunnan kansalaisuus on Pyhän Hengen vaikuttamaa elämää (4:16-17), ei vain sanojen avulla esiteltävää teoriaa. Pyydetään Herraa täyttämään meidät Hengellään ja annetaan Jumalan voiman näkyä meissä ja vaikuttaa meidän kauttamme Jumalan kunniaksi, jotta uskomme ei perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan (2:5).

Eletään usko todeksi.

perjantai 7. lokakuuta 2016

Ettekö tiedä?

”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1. Kor. 3:16)

"Ettekö tiedä, että Jumalan Henki asuu teissä?" joutuu Paavali kysymään korinttilaisilta. Ja aivan syystä. He eivät olleet kasvaneet Kristuksen tuntemisessa, vaan olivat vielä hengellisiä pikkulapsia, jotka elivät yhä vanhan luontonsa mukaan keskenään riidellen, toisiaan kadehtien ja kuppikuntia muodostaen (3:1-4). Hengen vaikuttama elämäntapa ja luonne oli kateissa. Mutta tiedämmekö me yhtään paremmin? Jos suomalaiselle uskovalle ehdotettaisiin, että hän on tai että hänen tulisi olla Pyhän Hengen temppeli, millaisia vastauksia mahtaisikaan tulla? "Olen vaivainen matomatkamiesmaan ja (armahdettu) syntinen." "Se on yksityisasia, jonka pidän visusti piilossa." "En minä siitä Pyhästä Hengestä piittaa, kun on kaikenlaista liikkeellä." Ei vähätellä Jumalan armon vaikutusta. Me olemme Jumalan temppeli yksin ja yhdessä, sillä Jumala on ostanut meidät täydestä hinnasta ja antanut Pyhän Hengen asumaan meissä, jotta tuottaisimme elämämme kautta kunniaa Jumalalle (6:19-20). Me olemme Jumalan temppeli (3:17).

Eletään sen mukaisesti.

torstai 6. lokakuuta 2016

Ymmärryksen antaja

"Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille." (1. Kor. 2:12)

Ajattelemme usein virheellisesti, että jos riittävästi siloittelemme ja tulkitsemme Jumalan sanaa maailman hengen mukaan, niin ihmisten on helpompi ottaa se vastaan ja löytää paikkansa seurakunnassa. Ei ole. Ihminen, joka ei tunne Jeesusta Kristusta, ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Pyhän Hengen avulla (2:14). Ilman Pyhää Henkeä sana ei vain yksinkertaisesti aukea. Jos ihmisen on mahdotonta hyväksyä niinkin luonnollinen asia, kuin että Jumala on luonut miehen ja naisen ja on antanut heille avioliiton (Matt. 19:4-6), kuinka he voivat ikinä käsittää neitseestäsyntynyttä, syntiemme tähden ristiinnaulittua ja ruumiillisesti ylösnoussutta Jumalan Poikaa, joka asuu sydämissämme Henkensä kautta. Ei tehdä kompromisseja luopumalla sanasta ja elämällä vanhan luontomme mukaan (3:1-3), vaan eletään Pyhän Hengen täyttämää elämää (Ef. 5:18). 

Jumalan voima muuttaa elämän.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Jumalan vaikutusta

Jumalan vaikutusta on se, mitä me Kristuksessa Jeesuksessa olemme.” (1. Kor. 1:30)

Jumala on henkilökohtaisen uskomme ja suhteemme lähde ja alullepanija. Hän on antanut meille ainoan Poikansa, ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen viisaudeksi, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä (Kol. 2:3). Vanhurskaudeksi, siirtämällä kaikki meidän syntimme Jeesukseen, joka oli puhdas synnistä (2. Kor. 5:21). Pyhitykseksi, sillä meidät on pyhitetty Jeesuksen ainutkertaisella uhrilla (Hepr. 10:10) ja saamme tulla pyhiksi kaikessa, mitä teemme (1. Piet. 1:15). Lunastukseksi, sillä Jeesus antoi henkensä lunnaiksi meidän kaikkien puolesta (Mark. 10:45). Yksikään meistä ei voi ylpeillä Jumalan edessä omalla erinomaisuudellaan ja ansioillaan, sillä niillä ei ole mitään tekemistä pelastuksemme kanssa (1:29). Me emme voi ansaita sitä. Voimme vain omistaa uskon kautta kaiken sen, mitä Hän on tehnyt puolestamme ja julistaa ristiinnaulittua Jeesusta Kristusta Hengen voimassa, jotta muutkin pääsisivät osalliseksi ihmeellisestä armosta (2:1-5).

Kiitos, Jeesus!

tiistai 4. lokakuuta 2016

Juurevuutta

”Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin.” (1. Kor. 1:6)

Juurtuminen on tärkeää, olipa sitten kyse kasvin istuttamisesta tai uskossa kasvamisesta. Olemme saaneet oppia tuntemaan Jeesuksen Kristuksen, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan yhteyteensä. Hän on antanut meille suuret lupaukset, jotta pääsisimme pakoon sitä turmelusta, joka vallitsee maailmassa ja tulisimme osallisiksi jumalallisesta luonnosta. Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, jotta voimme juurtua Häneen. Kun näin tapahtuu ja me kasvamme uskossa, me emme jää toimettomina paikoillemme, vaan Jeesuksen Kristuksen tunteminen synnyttää meissä hedelmää, joka näkyy ja vaikuttaa. Tehdääön sen tähden kaikkemme, jotta yhä innokkaammin vahvistaisimme uskoamme ja kutsumustamme (2. Piet. 3-10). Tästä meidän ei tarvitse selviytyä yksin, sillä Jumala, joka on kutsunut meidät Jeesuksen yhteyteen, myös vahvistaa meitä loppuun saakka, niin ettei meissä ole moitteen sijaa, kun Jeesus tulee takaisin noutamaan omansa kotiin (1:8-9). 

Juurrutaan Kristukseen.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Loppu ratkaisee

”Josia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä.” (2. Aik. 34:2)

Mistä haluaisit sinut muistettavan? Löydämme Raamatusta Josian kaltaisia hallitsijoita, jotka elivät elämänsä Jumalan tahdon mukaisesti. Löydämme myös useita sellaisia kansan johtajia, jotka tekivät sitä, mikä on väärää Herran silmissä (33:22). Monen heidän kohdallaan voimme lukea, kuinka he tekivät vielä enemmän pahaa kuin kukaan edeltäjänsä oli tehnyt. Moni aloitti elämänsä Jumalaa palvellen, mutta päätyi lankeemuksien kautta väärälle tielle, mikä sai heidät kääntämään selkänsä Jumalalle ja Hänen sanalleen. Hyvä alku ei välttämättä takaa hyvää loppua, siksi herkällä tunnolla vaeltaminen on niin tärkeää. Siksi sen, joka luulee seisovansa, tulee huolehtia, ettei lankea (1. Kor. 10:12). Kuinka voimme huolehtia siitä? Lukemalla Raamattua, ojentamalla elämäämme sen mukaan ja elämällä uskoamme todeksi. Pysytään sen tähden lähellä Jeesusta, rukoillaan ja pyydetään Häntä vahvistamaan meitä voimallaan (Room. 16:25). 

Päätetään matkamme hyvin.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Taistoon käy

”Rukoilkaa Jumalaa puolestani.” (Room. 15:30)

Paavali oli oppinut tärkeän asian. Kenenkään ei ole tarkoitus toimia ja selvitä yksin - ei edes hengelliseen työhön kutsutun työntekijän. Siksi hän pyytää Jeesuksen nimessä ja Pyhän Hengen antamaan rakkauteen vedoten seurakuntalaisia tukemaan häntä esirukouksin taistelussa, joka oli edessä (15:30-31). Taistelussa, joka ei tapahtunut ensi sijaisesti ihmisiä vastaan, vaan henkivaltoja, voimia, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan (Ef. 6:12). Rukous ei ole vain keino pyytää apua omaan elämään, vaan se on voimallinen ase taistelussa saatanan juonia vastaan. Ei siis laiminlyödä rukousta. Saamme kantaa rukouksin joka hetki Hengen antamin voimin toinen toisiamme, seurakuntiemme työntekijöitä ja lähetystyöntekijöitä (Ef. 6:18). Ja mikä parasta: Pyhä Henki puhuu puolestamme sanattomin huokauksin (8:26) ja Jeesus rukoilee puolestamme Isän oikealla puolella (8:34).

Rukouksessa on voimaa.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Vaikea läksy

"Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi." (Room. 15:7)

Jeesus Kristus tuli vahvistamaan isille annetut lupaukset osoittaakseen, että Jumala pysyy sanassaan. Hän ei tullut pelkästään juutalaisia varten, vaan hän tuli, jotta kaikki kansat saisivat ylistää Jumalaa hänen laupeudestaan (15:8-9). Armo kuuluu kaikille, mutta miksi meidän on niin vaikea hyväksyä toinen toisemme? Armahtavan rakkauden sijaan me moitimme ja halveksumme eri tavalla uskoaan harjoittavaa ja sitä sanoittavaa veljeä ja sisarta Kristuksessa, vaikka meidät on kutsuttu olemaan yksimielisiä, jakamaan toistemme ilot ja surut, rakastamaan toisiamme ja olemaan hyväsydämisiä ja nöyriä. Samalla mitalla antamisen sijaan meille on annettu mahdollisuus siunata (1. Piet. 3:8-9). Saakoon Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antaa meidän olla keskenämme yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti niin, että erilaisuudesta huolimatta ylistäisimme yhdessä Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää (15:5-6).

Toimitaan Jumalan kunniaksi.