”Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta.” (1. Kor. 11:1)
Paavali asetti itsensä häpeilemättä esikuvaksi Jeesukseen uskovan elämäntavasta, olipa sitten kyse uskosta, pyrkimyksistä, opetuksesta, kärsivällisyydestä, rakkaudesta tai kestävyydestä (2. Tim. 3:10). Siinä ei ollut kyse suurista luuloista itsestään, sillä Paavali tiesi, että Jeesus oli tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista hän oli suurin. Jeesus oli osoittanut Paavalin elämässä armon yltäkylläisyyttä ja sen, millaista uskoa ja rakkautta Hän oli saanut aikaan. Tuollaisen Jumalan armon vaikutuksen saattoikin asettaa esimerkiksi muille, sillä kyse ei ollut ensisijaisesti Paavalista, vaan Jeesuksesta ja Hänen työstään Paavalin elämässä (1. Tim. 14-16). Olemmeko me ottaneet Jeesuksen seuraamisen niin tosissamme, että Jumalan armo on saanut kasvattaa meitä, jotta uskaltaisimme kehottaa muitakin seuraamaan meidän esimerkkiämme? Ellei, olisiko aika ottaa?
Näytetään esimerkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti