Ikä ei ratkaise

”Ei ikä yksin tuo viisautta, eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.” (Job 32:9)

Elihu oli kuunnellut kaikessa rauhassa itseään vanhempien puheita, sillä hän arasteli ja pelkäsi kertoa, mitä hän tiesi nuoresta iästään huolimatta. Hän oli vaiennut kunnioituksesta vanhempiaan kohtaan, joiden odotti puhuvan viusauden sanoja elämänkokemuksensa vuoksi. Mutta elämänkokemusta ja korkeaa ikää ei seuraa automaattisesti viisaus, sillä vain Jumalan Henki tekee ihmisen viisaaksi (32:6-8). Elihu oli odottanut ja kuunnellut aikansa heidän puheitaan, jotka eivät johtaneet mihinkään (32:10-12). Hän oli täynnä sanoja ja hänen sisimpänsä kuohui niin, että hän oli pakahtua ja sisukset olivat repeämäisillään, joten hän avasi suunsa (32:17-19). Kuinka usein me vaiennamme nuoremman sukupolven edustajat seurakunnassa ja kirkossa ajatellen, että me tiedämme paremmin? Kuinka usein me toivotamme heidät tervetulleiksi toimimaan meidän ehdoillamme ja taipumaan menneiltä vuosisadoilta periytyneisiin kuiviin kaavoihimme ja kaapuihimme? Kuinka usein heidän sisimpänsä mahtaakaan kuohua, kun he näkevät, mitä pitäisi tehdä heidän sukupolvensa tavoittamiseksi, mutta heille ei anneta siihen mahdollisuutta? On aika päästää nuoret irti ja luottaa siihen, että Jumalan Henki vaikuttaa heissä ja heidän kauttaan.

Annetaan tilaa.