Vuosikertaviiniä

”Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.” (Joh. 2:10)

Jeesus oli häissä Galilean Kaanassa, jossa tapahtui pahin mahdollinen - viini loppui kesken. Jeesuksen äiti, Maria, tuli kertomaan tilanteesta Jeesukselle ja käski talonväen palvelijoiden tehdä kaiken sen, mitä Jeesus ikinä pyytää heitä tekemään, vaikkei tiennytkään, miten tämä asian hoitaisi. Jeesus käskystä palvelijat täyttivät kuusi kivistä vesiastiaa vedellä ääriään myöten ja ammensivat siitä pitojen valvojalle maistettavaksi. Kun tämä maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi tietämättä, mistä se oli tullut, hän kutsui sulhasen luokseen. Valvoja hämmästeli sitä, kuinka paras viini oli säästetty viimeiseksi, vaikka se yleensä tarjottiin juhlien alussa (2:1-10). Luova ihme, jossa vesi muuttui sadoiksi litroiksi parasta mahdollista vuosikertaviiniä, ei ollut Jumalan Pojalle mikään ongelma. Hän kykeni tekemään saman jo luodessaan "vanhan" maailmankaikkeuden, jonka ajoitusta meidän on vaikea ymmärtää. 

Jumala voi.

Tule ja katso

”Tulkaa katsomaan.” (Joh. 1:39)

Johannes Kastaja sanoi kahdelle opetuslapselleen Jeesuksen kävellessä ohitse: "Katso, Jumalan Karitsa!" Kun nämä kuulivat sen, he lähtivät seuraamaan Jeesusta ja kysyivät häneltä, missä tämä asui. Jeesus kutsui heidät katsomaan ja niin he viipyivät lopun päivää Jeesuksen luona (1:35-39). Meille ei kerrota, mistä he keskustelivat, mutta he olivat varmasti kuulleet Johanneksen kertovan, kuinka se, jonka päälle Henki laskeutuu, on Jumalan Poika (1:32-34). Kysyikö Jeesus heiltä, mitä kirjoitukset sanovat Messiaasta? Ja kun he mainitsivat, että Messias syntyy Betlehemissä (Miika 5:1), Jeesus saattoi sanoa: "Minä synnyin siellä." (Luuk. 2:4-7) He saattoivat pohtivat sitten sitä, kuinka on mahdollista, että Jumala kutsuu poikansa Egyptistä (Hoos. 11:1), jolloin Jeesus puolestaan kertoi pakomatkastaan Egyptiin (Matt. 2:13-23). Miten asiat tapahtuivatkaan, Andreas oli vakuuttunut: "Me olemme löytäneet Messiaan - Kristuksen." (1:41) Jeesuksen luona asiat kirkastuvat.

Tule ja katso.

Elävä esikuva

"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme." (Joh. 1:14)

Johannes kuvaa huikealla tavalla sitä, kuinka Jeesus, jonka kautta kaikki on luotu, tuli ihmiseksi ja hän asui meidän keskellämme tai kuten eräs käännös ilmaisee - muutti naapurustoon (1:1-3). Hänellä oli Jumalan muoto, hän oli samaa olemusta kuin Isä, mutta hän astui meidän tähtemme alas taivaasta, tyhjensi itsensä suostuen rajoittamaan jumalallista luontoaan ollakseen täysi ihminen (Fil. 2:6-7). Ellei hän olisi tehnyt niin, meidän olisi mahdotonta oppia hänestä (Matt. 11:29). Jeesus toimi kaikessa Pyhästä Hengestä riippuvaisena osoittaen meille oman elämänsä kautta, miten meidän tulisi elää yhteydessä Jumalaan. Pyhä Henki antaa meille rakkauden, rohkeuden, kärsivällisyyden, kestävyyden ja terveen harkinnan - aivan kaiken, mitä me tarvitsemme Jeesuksen opetuslapsen elämään. Hän tekee meidät kykeneviksi elämään, niin kuin Jeesus eli (1. Joh. 2:6) ja tekee meistä sellaisia kuin hän oli (1. Joh. 4:17). Pyhän Hengen voimassa voimme tehdä sellaisia tekoja kuin Jeesus ja vielä suurempiakin (Joh. 14:12).

Seurataan Jeesusta.

Matkakeskusteluja

”Mistä te siinä kävellessänne puhelette?” (Luuk. 24:17)

Pari opetuslasta oli matkalla Emmauksen kylään ja kävellessään he puhelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Heidän seuraansa liittyi ylösnoussut Jeesus, joka kysyi, mikä matkalaisia puhutti. Silloin toinen heistä, Kleopas, kysyi Jeesukselta, oliko tämä ainoa henkilö noilla seuduilla, joka ei tiennyt, mitä oli tapahtunut Jeesukselle. Sitten hän jatkoi kertomalla toivosta, joka heissä oli herännyt, Jeesuksen kuoleman synnyttämästä pettymyksestä ja tyhjän haudan aiheuttamasta hämmenyksestä. Kleopas ei tiennyt puhuvansa hänelle, joka oli ollut kaikkien noiden tapahtumien keskipisteessä. Silloin Jeesus moitti heitä ymmärämättömyydestä ja selitti heille, mitä kaikissa kirjoituksissa oli hänestä sanottu (24:13-27). Kuinka usein me päädymmekään Raamatun sanan äärellä pohtimaan asioita vain omien kokemustemme tai tunnustuskuntamme teologian pohjalta, vaikka Jeesus itse haluaisi avata sanaansa meille Pyhän Henkensä kautta, jotta meidän sydämemme hehkuisivat innosta (24:32).

Herra, avaa meille sanaasi.

Nauru ei auta

”Tyhmät nauravat rikkomuksilleen, mutta suosio seuraa nuhteettomia.” (Snl. 14:9)

Nykyään suurinta rohkeutta tuntuu olevan se, kun uskalletaan rikkoa kaikkia mahdollisia rajoja. Mitä erilaisemmasta rivoudesta ja siveettömyydestä tehdään hyväksyttyä ja suurinta paheksuntaa saavat ne, jotka esittävät huolensa asioiden tilasta. Mikään ei ole enää pyhää ja kaikkien pitäisi juosta samaan riettauden lätäkköön tasa-arvon nimessä (1. Piet. 4:4). Ulkoisesti kaikilla tuntuu olevan hauskaa, mutta yön pimeinä tunteina yksinäisyydessä voi olla toisenlaiset mietteet. Kyse ei ole kuitenkaan mistään uudesta ilmiöstä, vaikka sitä markkinoidaankin meille sellaisena. On kyse synnin orjuudesta, joka pitää jokaista kahleissaan muodossa tai toisessa ja siitä vapautumiseen ei auta naureskelu, vähättely tai selittely. Emme kykene itse vapauttamaan itseämme tai toisia, mutta Jumala teki sen, mihin me olemme luonnostamme voimattomat. Hän lähetti oman Poikansa sovittamaan meidän syntimme ja ostamaan meidät vapaiksi (Joh. 8:34-36). Jeesus on meidän syntisten ainoa toivo.

Turvataan häneen.

Järkevän viisautta

”Järkevän viisautta on tarkata omaa vaellustaan, mutta tyhmien typeryys on petosta.” (Snl. 14:8)

”Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. Mitä sellaiset ihmiset salassa tekevät, on häpeällistä sanoakin, mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. Kaikki, mikä on paljastettu, on valossa. Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” (Ef. 5:8-20)

Järkevän viisautta.

Peli ei ole pelattu

”Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin vallasta. Minä lähetän juuri sinut!” (Tuom. 6:14)

Gideon ei kyennyt näkemään, että Jumala olisi hänen ja kansan kanssa kaiken sen keskellä, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtui. Gideon halusi muistella kaiholla vanhoja hyviä aikoja, mutta Herra käski hänen mennä, käyttää sitä voimaa, joka hänessä oli ja pelastaa Israel (6:12-14). Monet miettivät tänäänkin, missä Jumala on kaiken jumalattoman menon keskellä. Olisiko tilanne maassamme toinen, jos me Jeesukseen uskovat emme olisi jääneet muistelemaan menneitä tai valittamaan maailman menoa, vaan olisimme tehneet sen, mitä Jumala on kutsunut meidät tekemään? Jumala on ollut kanssamme joka hetki vain odottaen, että me olisimme lähteneet liikkeelle siinä voimassa, jonka hän on meille antanut. Meidät on kutsuttu elämään Pyhän Hengen voimassa toisin kuin maailma ympärillämme ja kertomaan Jumalan valtakunnan evankeliumia rakastaen, palvellen, julistaen, vapauttaen ja parantaen. Peli ei ole vielä pelattu, sillä Jumala on kanssamme.

On aika muuttaa maailmaa.

S.D.G.

”Minä lähden sinun kanssasi, mutta kunnia tästä retkestä, jolle lähdet, ei tule sinulle.” (Tuom. 4:9)

Jumala voi kutsua työhönsä kenet tahtoo. Nuoren tai vanhan. Miehen tai naisen. Jumala oli kutsunut naisprofeetta Deboran tuomariksi eikä tämä ollut kieltäytynyt Jumalan kutsuessa. Kerran Debora kutsui Baarakin luokseen ja sanoi, että Jumala käski tätä menemään miehineen taisteluun Taaborin vuorelle Siiseraa vastaan. Baarak asetti lähtemiselleen ehdoksi, että Deboran piti lähteä hänen mukaansa tai muutoin hänkään ei menisi (4:4-8). Tarvitsiko Baarak tukea vai pelkäsikö hän? Hänen pyyntönsä joka tapauksessa osoitti sen, että hän luotti enemmän ihmisviisauteen ja -voimaan kuin Jumalan kutsuun ja lupaukseen. Debora lupasi lähteä, mutta sen myötä Baarak menettäisi tuosta taistelusta hänelle tarjotun arvostuksen. Kun taistelu oli voitettu ja Siisera lyöty, kunnian sai yksin hän, jolle kaikki kunnia kuuluu. Debora johdatti Baarakin ja kansan ylistämään Jumalan suuruutta ja hänen voittoaan (5:1-26). Mekin saamme tehdä kaiken Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa (Kol. 3:17).

Soli Deo Gloria.

Nojatuoliopetuslapset

”Tämän hän teki opettaakseen Israelin uudet sukupolvet käymään sotaa.” (Tuom. 3:2)

Jumala antoi joidenkin kansojen jäädä asuinsijoilleen, jotta etenkin ne oppisivat taistelemaan, jotka eivät olleet koskaan joutuneet kokemaan sotaa (3:1-2). Uudet sukupolvet tarvitsivat käytännön koulutusta, sillä kaikkia taitoja ei voi oppia lukemalla tai kuulemalla kertomuksia toisten seikkailuista, taisteluista ja voitoista, vaan parhaiten oppii tekemällä itse. Sama pätee myös Jeesuksen opetuslapsen elämään. Me voimme lukea innostavia kirjoja ja kuunnella loistavia opetuksia niin rukouksesta ja paastosta, palvelemisesta ja todistamisesta kuin Pyhän Hengen johdatuksesta ja armolahjoista. Me voimme sanoa olevamme Jeesuksen seuraajia, mutta jos emme tee koskaan, mitä Jeesus teki, me emme todellisuudessa seuraa häntä ja hänen antamaansa esimerkkiä. Opetuslapsen elämäntapaa ei voi harjoittaa pelkästään nojatuolissa istuen. Sen tähden tarvitaan niitä Jeesuksen seuraajia, jotka omalla esimerkillään opettavat uudet sukupolvet käymään hengellistä sotaa taivaallisin asein.

Käytäntö on paras opettaja.

Polvesta polveen

”Herra, sinä olet ollut meidän turvapaikkamme polvesta polveen.” (Ps. 90:1)

Enää emme voi pitää itsestään selvyytenä, että tulevat sukupolvet saisivat kuulla siitä turvasta, joka meillä on Jumalassa. Lapset ja nuoret ovat valtaisan mielenmuokkauskampanjan kohteena. Kouluihin jaetaan ns. tasa-arvon nimissä oppaita, jotka sekoittavat herkässä kehitysvaiheessa olevat mielet uskomaan, ettei ole normaalia olla vain tyttö tai poika. Media tuputtaa samaa sanomaa jokaisella viestintäkanavalla ja päiväkotilapsille järjestetään omia kulkueita sateenkaaren väreissä. Ruokarukoukset vaihdetaan pakanallisiin loruihin ja suvivirren sanoja muokataan kysymättä kristittyjen lasten kristittyjen vanhempien mielipidettä asiaan. Koululaisille opetetaan joogaa ja mindfulnessia, mutta Jeesuksesta puhuminen on kiellettyä. Nuoremme, lapsemme ja lastenlapsemme tarvitsevat enemmän kuin koskaan edeltävien sukupolvien ihmisiä kertomaan heille Jumalan suurista teoista. Meidän tulee rohkaista ja varustaa heitä elämään Jeesuksen opetuslapsina tämän pimenevän ajan keskellä. 

Ettei yksikään hukkuisi.

Nostakaa päänne

”Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk. 21:28)

Lehdet ja TV-uutiset vyöryttävät lähes päivittäin tietoisuuteemme uutisia sodista, maanjäristyksistä, terrorismista, nälänhädästä ja monista muista vaikeista asioista. Nämä kaikki ovat vasta esimakua tulevasta, sillä tulee aika, jolloin auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Kun meri ja aallot pauhaavat, kansoilla on ahdistus ja epätoivo. Tilanne on niin järisyttävä, että ihmiset menehtyvät silkasta pelosta odottaessaan sitä, mitä tapahtuu, kun taivaiden voimat järkkyvät. Jeesuksen omina meillä ei ole mitään syytä pelkoon, sillä Jeesus on luvannut pitää meistä huolen. Epätoivon sijaan saamme rohkaista mielemme ja nostaa päämme, sillä vapautuksemme on lähellä. Kaikki tapahtuvat ennakoivat Jeesuksen paluuta suuressa voimassaan ja kunniassaan, ja me tulemme voittamaan elämän, kun hän palaa (21:25-28). Todistetaan rohkeasti Jeesuksesta, jotta mahdollisimman moni saisi olla mukana pelastuneiden joukossa.

Nosta pääsi.

Hyvin puhuttu

”Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien.” (Luuk. 20:38)

Saddukeukset, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen, tulivat Jeesuksen luokse kiperän kysymyksen kanssa, joka kosketti seitsemää veljestä (20:27-33). Heidän tarkoituksenaan oli saada Jeesus sanomaan, jotain sellaista, minkä he voisivat kumota. Väärästä motiivista huolimatta Jeesus ei ohittanut heidän kysymystään, vaan vastasi siihen väistäen ansan ja päätyi ydinasiaan saaden kiitosta hyvästä vastauksesta (20:34-39). Meitäkin testataan aina silloin tällöin vaikeilla uskonnollisilla kysymyksillä, joista yksi yleisimmistä liittyy kärsimyksen ongelmaan. Voimme vastata kysyjälle parhaamme mukaan samalla pyytäen Pyhältä Hengeltä viisautta tunnistaa, mitkä ovat heidän elämänsä todelliset kysymykset. Usein hankalat kysymykset vain testaavat enemmän meidän halukkuuttamme kuunnella ja välittää kuin kykyämme vastata niihin. Kohdataan Jeesuksen tavoin kaikki kyselijät rakkaudella ja rohkaistaan heitä etsimään itse vastauksia Raamatusta.

Vastaukset löytyy.

Vastaa kysymällä

”Sano meille, millä vallalla sinä tätä kaikkea teet. Ja kuka on antanut sinulle nämä valtuudet?” (Luuk. 20:2)

Kun Jeesus eräänä päivänä opetti kansaa temppelissä ja julisti evankeliumia, ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä esiin vanhinten kanssa kyselemään, millä vallalla ja kenen valtuutuksella hän toimi (20:1). Vastauksen sijaan Jeesus esitti heille vastakysymyksen, oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä, mikä sai kyselijät hiljaiseksi (20:1-6). Jeesukseen uskovina päädymme aina silloin tällöin tilanteisiin, joissa meidän uskoamme haastetaan. Todista, että Jumala on olemassa. Todista, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden. Todista, että Jeesus elää. Mitä jos toimisimme ensi kerralla toisin? Kysyisimmekin kysyjältä, mitä hän tarkoittaa. Mihin perustat ajatuksen, ettei Jumalaa olisi? Miten ajattelet maailman syntyneen? Jos kaikki on sattumaa, onko elämällämme merkitystä? Miten olet päätynyt ajatukseen, ettei Jeesus eläisi? Kysyminen auttaa ymmärtämään toisen ajattelua ja mahdollistaa paremman maaperän myös omasta uskostamme kertomiseen.

Voisiko tämä toimia?

Tiedätkö?

”Jospa sinäkin tänä päivänä tietäisit, mikä tuo rauhan!” (Luuk. 19:42)

Lähestyessään Jerusalemia Jeesus puhkesi itkuun sen tähden, sillä heidän silmiltään oli kätketty se, missä heidän todellinen turvansa oli (19:41). He käänsivät selkänsä Jeesukselle, joka liikkui heidän keskellään osoittaen Jumalan valtakunnan todellisuutta kaikessa siinä, mitä hän sanoi ja teki. Sanoisiko Jeesus tänään meille samat sanat? Ymmärrämmekö me oikeasti, mikä tuo elämäämme rauhan ja kuka on meidän turvamme niin hyvinä kuin huonoina aikoina? Maailmamme on täynnä uhkakuvia ja asioita, jotka saavat monet rauhattomiksi. Valitettavasti luotamme usein enemmän omaan ymmärrykseemme kuin Jumalan sanaan, jota Pyhä Henki haluaisi kirkastaa meille. Valitettavasti luotamme enemmän ajalliseen varallisuuteen ja toimijoihin, kuin häneen, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Jospa Jumala saisi avata Pyhän Hengen kautta silmämme näkemään, että Jeesus Kristus on turvamme tänään, huomenna ja ikuisesti.

Tiedätkö sinä?

Vaikuttava pelastus

”Tänään on pelastus tullut tälle perhekunnalle.” (Luuk. 19:9)

Jeesus tuli etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut (19:10). Kulkiessaan Jerikon läpi Jeesus kohtasi yhden näistä kadonneista. Rikas ja pienikokoinen publikaanien esimies, Sakkeus, oli kiivennyt metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen kulkevan ohi. Mutta Jeesus ei kulkenut kadonneen ohi, vaan pysähtyi ja kutsui itsensä vieraaksi Sakkeuksen kotiin, mistä kaikki eivät pitäneet (19:1-7). Jeesuksen kohtaaminen muutti Sakkeuksen koko elämän. Hän ei pelkästään alkanut käydä kirkossa tai sanonut olevansa Jeesukseen uskova. Jumalan armon ja rakkauden kokeminen sai hänet elämään uskonsa todeksi käytännössä. Yltäkylläiseen elämään tottunut ja rahalle perso Sakkeus päätti antaa puolet omaisuudestaan köyhille ja päätti palauttaa nelinkertaisen määrän rahaa niille, joilta oli kerännyt sitä vääryydellä. Pelastus oli todella tullut tuohon kotiin (19:8-9).

Missä meidän uskomme näkyy!

Yksi puuttuu

”Yksi sinulta vielä puuttuu.” (Luuk. 18:22)

Eräällä miehellä oli tärkeä kysymys ikuisuuteen liittyen. Tuo mies oli noudattanut omasta mielestään kaikkia käskyjä ja päätteli näin ansaitsevansa taivaspaikan. Mutta koska hän halusi pelata varman päälle, hän halusi kuulla Jeesukselta, olisiko vielä jotain, mitä pitäisi tehdä, jotta hän perisi varmuudella iankaikkisen elämän? Kun Jeesus aloittaa sanomalla, että yksi sinulta puuttuu, mies taatusti höristi korviaan kuullakseen, mikä olisi tuo asia. Vastaus oli yllättävä. Jeesus näki miehen sisimpään ja tiesi, että rikkaus erotti hänet Jumalan yhteydestä, joten ohje oli: "Myy kaikki, tule sitten ja seuraa minua." Yhtäkkiä ajalliset rikkaudet tuntuivatkin tärkeämmältä kuin ikuisuus, mies tuli murheelliseksi ja käänsi selkänsä Jeesukselle (18:18-23). Moni ajattelee tänäänkin, ettei ole sen huonompi kuin muutkaan ja ansaitsee teoillaan taivaspaikan. Mutta se ei riitä, jos yksi puuttuu ja sen mukana kaikki: Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen.

Älä käänny pois.

Löytyykö uskoa?

”Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8)

Näihin Jeesuksen sanoihin vedotaan usein perusteluna sille, miksei uusia ihmisiä tule uskoon tai miksi on turha käyttää aikaa evankelioimistyöhön. Kyseessä on näköharha. Vaikka meidän keskuudessamme ei ole suuria herätyksiä, toisaalla maailmassa ihmisiä tulee jatkuvasti ihmisiä uskoon, he tekevät parannuksen ja heidät kastetaan. Jeesuksen sanat liittyvät kuitenkin vertaukseen, jonka hän kertoi opetuslapsilleen opettaakseen heille, kuinka heidän tuli aina rukoilla lannistumatta (18:1-7). Jeesuksen kysymys tarkoittaa asiayhteydessään sitä, löytääkö hän palatessaan seurakunnan, joka rukoilee kestävästi ja palavasti luottaen, että rukoukset kuullaan ja niihin vastataan. Rukous ei ole pakkopullaa, vaan se on lapsen läheistä yhteyttä Isään Pyhän Hengen kautta ja Jeesuksen nimessä. Meidän ei tarvitse yrittää selvitä elämästämme omin voimin, vaan me saamme lähteä jokaiseen päivään Herran kasvojen edessä viipyen ja rukoillen ja saamme kulkea jokaisen hetken rukoillen.

Herra, opeta meitä rukoilemaan. 

Yksi sai enemmän

”Nouse ja mene. Uskosi on parantanut sinut.” (Luuk. 17:19)

Kun Jeesus oli matkalla erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä, jotka jäivät huutamaan matkan päähän: "Jeesus, mestari, armahda meitä!" Nähdessään heidät Jeesus käski heidän mennä näyttämään itsensä papeille ja matkalla he kaikki puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa vain yksi heistä kääntyi takaisin, ylisti Jumalaa, heittäytyi kasvoilleen Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä (17:12-18). Jokainen noista spitaalisista sai kokea yliluonnollisen parantumisen, mutta yksi heistä sai vielä enemmän - uskon Jeesukseen. Jeesus osoitti rakkautta ja teki hyvää jokaiselle tarvitsevalle riippumatta siitä, tulisivatko he kiittämään. Meidän ei tule mistään syystä rajata ketään Jumalan valtakunnan ulkopuolelle, vaan me saamme julistaa jokaiselle Jeesusta Kristusta Pyhän Hengen voimalla sanoin, teoin, tunnustekojen ja ihmeiden avulla (Room. 15:18-19) luottaen, että aina silloin tällöin eksynyt löytyy ja taivaassa riemuitaan (15:10).

Tehdään, mitä Jeesus teki.

Lisää uskoa

”Lisää meille uskoa!” (Luuk. 17:5)

Opetuslapset pyysivät Jeesusta lisäämään heidän uskoaan. Heidän pyyntönsä nousi vilpittömäsä sydämestä, sillä he ymmärsivät tarvitsevansa sellaista uskoa, joka mahdollistaa Jeesuksen kuvaaman radikaalin anteeksiantamisen (17:3-4). Jeesus ei vastannut heidän pyyntöönsä suoraan, sillä uskon kohde on tärkeämpää kuin sen määrä. Usko ei ole jotain sellaista, minkä määrää vertailemme keskenämme. Se on täydellistä riippuvaisuutta Jumalasta ja nöyrää kuuliaisuutta hänen tahdolleen olosuhteista riippumatta. Meidän ei tarvitse ymmärtää kaikkea, voidaksemme noudattaa Jumalan tahtoa niissä asioissa, jotka jo ymmärrämme. Kun me otamme pieniä uskon askelia Jumalan sanaan luottaen ja sitä todeksi eläen, uskomme alkaa kasvaa ja vahvistua sinapinsiemenen lailla, josta kasvaa aikanaan suuri puu (13:19). Sinapinsiemenen verran uskoa riittää meillekin (17:6).

Se kasvaa käytössä.

Yhteistyössä

”Herra, teidän Jumalanne, antaa sen teidän käsiinne.” (Joos. 8:7)

Luvatun maan valloittaminen ei tapahtunut retkituolissa istuen, popcorneja syöden ja katsellen, kun Jumala itse teki kaiken. Jumala antoi Joosualle selvät ohjeet siitä, kuinka valloittaa Ain kaupunki, mutta he joutuivat kuitenkin itse tarttumaan toimeen. He lähtivät taisteluun Jumalan antamia ohjeita noudattaen ja kukistivat kaupungin (8:1-23). Jeesus on antanut meille valtuutuksen ja voiman tehdä kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan. Emme selviydy tuosta tehtävästä omassa viisaudessamme, ja siksi on äärettömän tärkeää, että me rukoilemme ja pyydämme Pyhän Hengen täsmäohjeita työhömme. Valitettavasti voimme jäädä rukouskammioihimme ja kirkkoihimme odottaen loputtomiin, että Jumala tekisi itse jollain ihmeellisellä tavalla sen työn, jonka hän on antanut meidän tehtäväksemme. On aika rukoilla ja on aika kuunnella ohjeita. On aika lähteä liikkeelle ja on aika tehdä se, mitä on käsketty tehdä. Jumalan kunniaksi, Pyhän Hengen voimassa ja Jeesusta julistaen.

Tapahtukoon sinun tahtosi.

Kenen ystävä olet?

”Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan.” (Luuk. 15:2)

Jeesus ei kaihtanut syntisten seuraa, vaikka oli täysin puhdas ja synnitön Jumalan Poika. Sen tähden ei ollut mikään ihme, että kaikki publikaanit ja muut syntiset tulivat kuulemaan häntä (15:1). Eräs pastori kertoi, kuinka koko kaupungin tuntema playboy halusi tavata hänet lounaalla paikallisessa ravintolassa. Ravintolan kaikki pöydät olivat täynnä, joten tarjoilija kysyi, haluaisivatko he mennä baarin puolelle. Ennen kuin pastori ehti reagoida, playboy oli sanonut tämän sopivan ja pyysi ikkunapaikkoja. Kävellessään tarjoilijan perässä kohti ikkunapöytää, pastori mietti kauhuissaan, että mitähän hänen seurakuntalaisensa ajattelevat, jos näkevät hänen istuvan baarissa kaikkien tunteman syntisen kanssa. Sitten hän tajusi, että sehän olisi hyvä asia, sillä seurakuntalaiset voisivat sanoa, että heidän pastorinsa toimii samalla tavalla kuin Jeesus. Mitä jos mekin alkaisimme tutustua erilaisiin ihmisiin, viettäisimme aikaa heidän kanssaan ja osoittaisimme heille Jumalan rakkautta?

Kenen ystävä olet?

Kustannusarvio

”Niinpä yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.” (Luuk. 14:33)

Jeesuksen mukana kulki suuri joukko ihmisiä, joita Jeesus kehotti laskemaan tarkoin opetuslapseuden kustannukset. Havainnollistaakseen asiaa Jeesus kertoi, kuinka rakentaja tekee tarkat kustannuslaskelmat ennen kuin aloittaa työn, jotta voisi olla varma siitä, että rahat riittävät projektin loppuun viemiseen. Samalla tavoin kuningas harkitsee tarkkaan, riittävätkö hänen sotajoukkonsa vihollisen voittamiseen vai olisiko viisainta aloittaa rauhanneuvottelut (14:25-32). Jeesuksen seuraaminen maksaa, kun luovutamme hänelle hallintavallan kaikkeen ja pyrimme olemaan hänelle kuuliaiset kaikilla elämämme osa-alueilla kaikissa tilanteissa. Voimme menettää yhteiskunnallisen asemamme ja uramme. Voimme joutua vihatuksi, erotetuksi perheestämme ja jopa kärsiä kuoleman uskomme tähden. Jeesuksen seuraaminen ei tarkoita helppoa ja ongelmatonta elämää, joten on tärkeää laskea, mitä Jeesuksen seuraaminen maksaa.

Perillepääsy on vaivan arvoista.

Sisällä vai ulkona?

”Herra, avaa meille!” (Luuk. 13:25)

Kun Jeesukselta tultiin tiedustelemaan, kuinka moni mahtaa pelastua, vastauksen sijaan hän kehotti kysyjiä varmistamaan, että ovat itse tuossa pelastuneiden joukossa. Hän jatkoi kertomalla vertauksen,  kuinka taivasten valtakunnan ovi kerran suljetaan ja silloin ulkopuolelle jääneiden on myöhäistä kolkutella oven takana. Sisäänpyrkijät tiesivät kyllä Jeesuksen, koska olivat syöneet ja juoneet hänen kanssaan samoissa pöydissä ja kuulleet hänen opetuksiaan. Mutta se ei kuitenkaan riittänyt, että hän olisi tuntenut heidät, joten he jäivät oven ulkopuolelle itkemään ja kiristelemään hampaitaan (13:23-28). Pelkkä harrastuneisuus ja satunnainen tuttavuus ei riitä, sillä ilman Jeesuksen tuntemista ei sisälle ole asiaa. Onneksi elämme vielä armon aikaa ja ovi on avoinna, sillä Jumala ei tahdo kenenkään tuhoutuvan, vaan hän tahtoo, että kaikki kääntyisivät ja pelastuisivat (2. Piet. 3:9). Turvaudutaan uskossa Jeesukseen ja seurataan häntä, niin opimme tuntemaan hänet. 

Astu sisään!

Pilkahdus pimeässä

”Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahduttaa.” (Snl. 12:25)

Huoli painaa monen mieltä. Tulevaisuus on epävarma töiden loppumisen vuoksi. Autoon tulee kallis remontti juuri, kun talous on muutenkin tiukalla. Lääkäri sanoi puhelimessa, että kyseessä ei ole mitään vakavaa, mutta olisi syytä tulla välittömästi lisäkokeisiin. Talous. Tulevaisuus. Ihmissuhteet. Yksinäisyys. Sairaudet. Maailmanpolitiikka. On niin paljon aihetta huoleen ja murheeseen, että positiivisenkin ihmisen mieli painuu alas. Mitä, jos me pysähtyisimme sellaisen lähimmäisen, tutun tai tuntemattoman, kohdalle, jonka näemme olevan huolissaan? Kysyisimme, kuinka menee ja sanoisimme jonkin rohkaisevan sanan. Jumala saattaa avata tuollaisessa kohtaamisessa mahdollisuuden parhaimpaan rohkaisuun ja saamme kertoa hänestä, joka muistutti, ettemme voi lisätä murehtimalla elämämme pituutta pätkän vertaa (Matt. 6:26-34). Ja kun kerran aloitimme, voimme myös rukoilla hänen kanssaan.

Kannetaan toistemme kuormia.

Maksoi, mitä maksoi.

”Luuletteko, että olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En suinkaan, sanon teille, vaan riitaa!” (Luuk. 12:51)

Näissä Jeesuksen ehkä hieman oudoissa ja huoltakin herättävissä sanoissa on kyse siitä, että usko Jeesukseen, Jumalan sanan mukainen ajattelu ja Raamatun ohjeiden mukaan eläminen voivat synnyttää konflikteja, kuten Jeesus itse asiaa havainnollisti. Samassa talossa viisi riitautuu keskenään: kolme kahta ja kaksi kolmea vastaan, isä poikaansa ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtään ja tytär äitiään vastaan, anoppi miniäänsä ja miniä anoppiaan vastaan (12:52-53). Kyse ei ole siitä, että me käyttäytyisimme erityisen huonosti toisia kohtaan tai että me hoitaisimme tehtäviämme epäpätevästi. Usein riittää vain se, että me kerromme, mitä Jumala on sanassaan meille ilmoittanut, kun kimppuumme jo käydään. Jeesuksen seuraamisessa ei ole kultaista keskitietä ja joskus hänen seuraamisensa maksaa meille ihmissuhteen tai työpaikan. Mutta se kannattaa (9:23-26). Meidän on aika nousta ja tunnustaa rohkeasti uskoamme Jeesukseen.

Maksoi, mitä maksoi.

Oikeat sanat

”Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän on sanottava.” (Luuk. 12:12)

Jeesus lupasi meille, ettei meidän tarvitse olla huolissamme siitä, miten tai millä puolustautuisimme tai mitä sanoisimme, kun meitä viedään viranomaisten tai esivallan eteen uskomme tähden (12:11). Noissa tilanteissa Pyhä Henki antaa meille juuri oikeat sanat. Pietari sai kokea tämän, kun hän oli Johanneksen kanssa Suuren neuvoston edessä kuulusteltavana ramman parantamisen ja evankeliumin julistamisen tähden. Hän puhui rohkeasti täynnä Pyhää Henkeä niille, jotka olivat tuominneet Jeesuksen kuolemaan. "Jos meidät pannaan vastaamaan sairaalle tekemästämme hyvästä teosta ja ilmoittamaan, kenen nimessä hänet on parannettu, niin tietäkää tämä: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä taivaan alla ei ole ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua." (Apt. 4:9-12)

Pyhä Henki antaa oikeat sanat.

Raivataan esteet

”Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet.” (Luuk. 11:52)

Eräs fariseus pyysi Jeesusta luokseen aterioimaan ja ihmetteli kovasti, kun Jeesus ei suorittanut rituaalisia pesuja ennen ateriaa. Silloin Jeesus alkoi nuhdella kovin sanoin sekä uskonnollisia fariseuksia että lainopettajia, joille ulkoiset muodot olivat tärkeämpiä kuin sisäinen elämä. Heidän tekopyhä uskonnollisuutensa osoitti, etteivät he olleet itse sisällä Jumalan valtakunnassa, mutta heidän tiukat sääntönsä saivat aikaan myös sen, että ne estivät sisälle meneviä pääsemästä sinne (11:37-52). Mitähän Jeesus ajattelisi meidän toiminnastamme? Muodostavatko meidän kirkolliset tapamme ja käytäntömme esteen seurakunnasta vieraantuneelle ihmiselle? Törmääkö hän ensin vuosisataisesta perinteestä nousevaan seurakuntakulttuuriin, vaikka  haluaisi kohdata Jeesuksen? Asetammeko me sellaisia vaatimuksia, joilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä Raamatun kanssa? Onko ulkoisista muodoista tullut meille tärkeämpää kuin Pyhän Hengen synnyttämästä elämästä?

Raivataan turhat esteet pois.

Oikea tulkinta

”Mutta jos minä ajan riivaajia ulos Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on tullut teidän luoksenne.” (Luuk. 11:20)

Mykän hengen vaivaaman miehen vapautumista seuranneen ihmettelyn rinnalle nostettiin omituinen tulkinta tapahtuneesta, sillä jotkut alkoivat väittää, että Jeesus teki ihmeen pääpaholaisen voimalla (11:14-15). On ihmeellistä, kuinka ihmisten uskonnollinen mieli väänsi Jumalan hyvyyden ja rakkauden mitä epätodennäköisemmäksi johtopäätökseksi. Jos pahan hengen vallassa ollut ihminen saa puhekykynsä takaisin ja saa olla osa yhteisöä, on ilmiselvää, ettei silloin ole kyseessä paholainen, joka on tullut tappamaan, varastamaan ja tuhoamaan (Joh. 10:10). Jeesus osoittaa heille loogisesti, että pahan hengen karkoittaminen oli nimenomaan Jumalan valtakunnan tulemista heidän luokseen. Osoittaessaan syyttäjiensä päättelyketjun heikkouden, hän samalla vahvistaa oman auktoriteettinsa kertoessaan, että hänessä Jumalan valtakunta oli tullut heidän luokseen (11:17-20). Tuon valtakunnan elämän todellisuudessa meidätkin on kutsuttu elämään.

Jumalan valtakunta tulee.

Hellittämättömästi

”Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Luuk. 11:9)

Jeesus kertoi opetuslapsilleen vertauksen henkilöstä, joka meni keskellä yötä kolkuttamaan ystävänsä oven taakse saadakseen leipää yllätysvieraille. Ystävä oli jo nukkumassa, mutta hän jatkoi kolkuttamista, kunnes sai tarvitsemansa (11:5-8). Vertauksen kautta Jeesus opettaa meille kestävää rukousta ja kehottaa meitä jatkamaan pyytämistä, jatkamaan etsimistä ja jatkamaan kolkuttamista. Hän kehottaa meitä olemaan antamatta periksi, sillä yleensä me luovutamme liian nopeasti. Jeesus ei kehottanut meitä kestävään rukoukseen sen tähden, että Jumala olisi piittaamaton pyyntöjämme kohtaan tai että hän ei aina sattuisi kuulemaan meitä. Jeesus opetti tämän siksi, että kestävyys rukouksessa kohdistuu ennen kaikkea meissä olevaan välinpitämättömyyteemme. Meidän ei pidä antaa periksi tai hellittää, vaikka kenties olemme pettyneet, koska Jumala ei ole vastannut meille aina haluallamme tavalla. Jeesus rohkaisee meitä jatkamaan rukousta.

Älä anna periksi.

Se toimii

”Herra, riivaajatkin ovat meille alamaisia sinun nimesi tähden.” (Luuk. 10:17)

Jeesus oli lähettänyt kaksitoista opetuslastaan matkalle annettuaan heille vallan ja voiman karkottaa kaikki riivaajat ja parantaa tauteja (9:1). Tämän jälkeen Jeesus valitsi seitsemänkymmentäkaksi muuta ja lähetti heidät samalla toimeksiannolla kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän itse aikoi mennä (10:1-9). Kun nämä seitsemänkymmentäkaksi palasivat heillä oli paljon kerrottavaa Jeesukselle. He olivat innoissaan ja ehkä hieman yllättyneetkin siitä, että pahat henget olivat heille alamaisia Jeesuksen nimen tähden. Jeesusta asia ei hämmästyttänyt, sillä olihan hän antanut heille vallan ja voiman toimia nimessään. Mekin voimme olla joskus näiden seitsemänkymmenenkahden kaltaiset - täynnä intoa kun se, mitä Raamattuun on kirjoitettu, toimiikin ihan oikeasti. Mitä jos ottaisimme todesta Jumalan sanan ja alkaisimme elää joka hetki sen mukaisesti?

Se toimii.