”Lisää meille uskoa!” (Luuk. 17:5)
Opetuslapset pyysivät Jeesusta lisäämään heidän uskoaan. Heidän pyyntönsä nousi vilpittömäsä sydämestä, sillä he ymmärsivät tarvitsevansa sellaista uskoa, joka mahdollistaa Jeesuksen kuvaaman radikaalin anteeksiantamisen (17:3-4). Jeesus ei vastannut heidän pyyntöönsä suoraan, sillä uskon kohde on tärkeämpää kuin sen määrä. Usko ei ole jotain sellaista, minkä määrää vertailemme keskenämme. Se on täydellistä riippuvaisuutta Jumalasta ja nöyrää kuuliaisuutta hänen tahdolleen olosuhteista riippumatta. Meidän ei tarvitse ymmärtää kaikkea, voidaksemme noudattaa Jumalan tahtoa niissä asioissa, jotka jo ymmärrämme. Kun me otamme pieniä uskon askelia Jumalan sanaan luottaen ja sitä todeksi eläen, uskomme alkaa kasvaa ja vahvistua sinapinsiemenen lailla, josta kasvaa aikanaan suuri puu (13:19). Sinapinsiemenen verran uskoa riittää meillekin (17:6).
Se kasvaa käytössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti