”Tyhmät nauravat rikkomuksilleen, mutta suosio seuraa nuhteettomia.” (Snl. 14:9)
Nykyään suurinta rohkeutta tuntuu olevan se, kun uskalletaan rikkoa kaikkia mahdollisia rajoja. Mitä erilaisemmasta rivoudesta ja siveettömyydestä tehdään hyväksyttyä ja suurinta paheksuntaa saavat ne, jotka esittävät huolensa asioiden tilasta. Mikään ei ole enää pyhää ja kaikkien pitäisi juosta samaan riettauden lätäkköön tasa-arvon nimessä (1. Piet. 4:4). Ulkoisesti kaikilla tuntuu olevan hauskaa, mutta yön pimeinä tunteina yksinäisyydessä voi olla toisenlaiset mietteet. Kyse ei ole kuitenkaan mistään uudesta ilmiöstä, vaikka sitä markkinoidaankin meille sellaisena. On kyse synnin orjuudesta, joka pitää jokaista kahleissaan muodossa tai toisessa ja siitä vapautumiseen ei auta naureskelu, vähättely tai selittely. Emme kykene itse vapauttamaan itseämme tai toisia, mutta Jumala teki sen, mihin me olemme luonnostamme voimattomat. Hän lähetti oman Poikansa sovittamaan meidän syntimme ja ostamaan meidät vapaiksi (Joh. 8:34-36). Jeesus on meidän syntisten ainoa toivo.
Turvataan häneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti