sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Tippa linssissä

”Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä, koska lakiasi ei noudateta.” (Ps. 119:136)

Psalmin kirjoittaja rakasti Jumalan käskyjä, eli tarkoin Jumalan säädösten mukaan ja vihasi kaikkia valheen teitä (119:127-128). Ei ollut siis mikään ihme, että hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä, kun hän katsoi ympärillään olevaa piittaamattomuutta. Hänen sydämensä murtui siitä, mitä hän näki. Miten me reagoimme? Jeesus sanoi, että monien rakkaus kylmenee laittomuuden lisääntyessä (Matt. 24:12). Kun ihmiset ympärillämme kääntävät selkänsä Jumalan sanalle, saako se meidät ennemmin vihastumaan ja tuomitsemaan kuin itkemään murtuneena heidän puolestaan? Kun Jeesus näki ihmiset, jotka olivat näännyksissä ja heitteillä, hänet valtasi sääli (Matt. 9:36). Saisiko Pyhä Henki vaikuttaa meissä enemmän Jeesuksen mielenlaatua niin, että alkaisimme rukoillen siunata ihmisiä ympärillämme? Pyhä Henki yksin muuttaa sydämen - meidän ja toisten.

Herra, murra kovuuteni.

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Aito asia

Jeesus vastasi: "Itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet minusta niin?" (Joh. 18:34)

Kun Jeesus oli tuotu Pilatuksen eteen, tämä kuulusteli Häntä. Kuultuaan jälleen juutalaisia Pilatus käski tuoda Jeesuksen eteensä ja kysyi, oliko Hän juutalaisten kuningas (18:33), jolloin Jeesus tiedusteli, oliko johtopäätös Pilatuksen oma vai perustuiko se juutalaisten puheisiin. Monilla meistä voi olla vääristynyt kuva Jeesuksesta, sillä se on voinut rakentua pelkästään toisten mielipiteisiin, väitteisiin, ajatuksiin tai kokemuksiin perustuen. Niinpä joku voi torjua Jeesuksen seuraamisen saamansa vääristyneen kuvan perusteella ja joku toinen voi seurata "jeesusta", jolla ei ole paljonkaan tekemistä Raamatussa ilmoitetun Jeesuksen kanssa. Ei siis jätetä asioita luulottelun, uskottelun, kuulopuheitten tai kehnojen väärennösten varaan, vaan otetaan itse selvää aidosta asiasta lukemalla Raamattua.

Tutustu aitoon Jeesukseen.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Valoa matkaan

”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” (Ps. 119:105)

Jotta voisimme kulkea turvallisesti pimeässä metsässä kaatumatta juuriin tai astumatta koloihin, tarvitsemme valoa. Valoteholtaan pienikin taskulamppu tekee kulkemisesta huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa. Tarvitsemme valoa eläessämme täällä "kuoleman varjon maassa" (Jes. 9:1). Jumalan sana johtaa meidät ensinnäkin tuntemaan maailman valon, Jeesuksen (Joh. 8:12) ja se myös valaisee askeleitamme seuratessamme Häntä. Taskulampusta ei ole pimeässä kuitenkaan hyötyä, jollemme laita sitä päälle. Raamatustakaan ei ole paljon hyötyä ellemme lue sitä ja elä sen ohjeiden mukaan (Luuk. 6:46-49). Tutkitaan siis sanaa joka päivä ja noudatetaan sen hyviä ohjeita Pyhän Hengen antamalla voimalla (119:97-104).

Avataan Raamattumme usein.

torstai 28. heinäkuuta 2016

Radikaali rakkaus

”Joka elää Herran mielen mukaisesti, pääsee sovintoon vihamiestensäkin kanssa.” (Snl. 16:7)

Haluamme, että toiset ihmiset pitävät meistä ja usein olemme valmiit tekemään mitä tahansa miellyttääksemme toisia. Raamattu kehottaa meitä ensi sijaisesti miellyttämään Jumalaa, sillä Jumalan mielen mukainen elämä vaikuttaa myös ihmissuhteisiimme. Kun rakastamme Jumalaa yli kaiken ja koemme Hänen rakkautensa meitä kohtaan Jeesuksessa Kristuksessa, rakastamme myös lähimmäisiämme (Matt. 22:37-39). Tuo Pyhän Hengen vaikuttama rakkaus sydämissämme (Room. 5:5) antaa meille voiman rakastaa myös vihamiehiämme (Matt. 5:44-48). Elämme maailmassa kasvavan pahuuden keskellä. Jumalan armosta meidän ei tarvitse vastata pahaan pahalla eikä herjaukseen herjauksella, vaan voimme siunata (1. Piet. 3:9). Vastaus radikaaliin pahuuteen maailmassamme on Pyhän Hengen vaikuttama radikaali rakkaus.

Herra, auta rakastamaan.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Voittaja

”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33)

Jeesus on voittanut maailman. Hän kukisti kuolemallaan ja ylösnousemisellaan synnin, kuoleman ja perkeleen vallan. Hän on kaikkien valtojen, voimien, mahtien ja herruuksien yläpuolella ja Jumala on alistanut kaiken Hänen valtaansa (Ef. 1:21-22). Me voimme olla maailmassa monin tavoin ahtaalla, mutta meillä on toivoa, sillä me tiedämme kuinka kaikki kerran päättyy. Jeesus tulee takaisin kirkkaudessaan (Mark. 13:26-27) ja kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla on polvistuttava Jeesuksen nimeä kunnioittaen ja jokaisen kielen on tunnustettava, että Jeesus Kristus on Herra (Fil. 2:10-11). Jumalan valtakunta on jo nyt, mutta ei vielä. Olemme jo saaneet maistaa Hänen valtakuntansa todellisuutta, sillä Jumala on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa (Ef. 1:3), mutta kerran saamme perinnön, joka ei turmellu, tahraannu eikä kuihdu (1. Piet. 1:4).

Jeesus on voittaja.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Hedelmällisyyttä

"Minä olen viinipuu, te olette oksat." (Joh. 15:5)

Monet yrittävät olla hyviä ihmisiä pyrkien toimimaan oikein kaikin mahdollisin tavoin. Hyvä niin. Jeesus kuitenkin sanoo, että jos haluamme elää todella hyvää elämää, meidän tulee elää yhteydessä Häneen. Meillä on paljon kykyjä, taitoja ja osaamista, mutta ilman Jeesusta emme saa aikaan mitään, millä on hengellistä ja iankaikkista merkitystä (15:5). Jeesuksen opetuslapseus ei ole näet yksityisyrittäjyyttä, jossa koetamme itseksemme keksiä toimintatapoja ja strategioita maailman muuttamiseksi. Opetuslapseus on suhdetoimintaa, jossa tärkeintä on henkilökohtainen ja läheinen suhde Jeesukseen. Saamme etsiä kaikessa Hänen tahtoaan ja kasvaa Hänen rakkaudessaan (15:10). Ei itse puristaen ja pusertaen, vaan Hengen täyteydestä käsin, jolloin Pyhä Henki vaikuttaa meissä rakkautta, iloa ja rauhaa. Hänen voimastaan ja vaikutuksestaan voimme lähteä liikkeelle ja tuottaa runsasta hedelmää (15:16). 

Pysytään Hänessä.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Ollaan rohkeita

”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27)

Maailman melskeiden ja elämän myrskyjen keskellä Jeesuksen omien ei tarvitse vaipua epätoivoon. Jeesus on kanssamme joka hetki tuntui, miltä tuntui (Matt. 28:20). Kaiken pimeyden ja surkeuden keskellä voimme kokea käsityskykymme ylittävää syvää rauhaa (Fil. 4:7), sillä Jeesus lupasi antaa meille oman rauhansa, joka on paljon enemmän kuin mikään, mitä tämä maailma voi meille ikinä tarjota. Meidän ei tule kiinnittää katsettamme näkyvään, vaan saamme kiinnittää katseemme Jumalan lupauksiin ja tarttua niihin uskossa. Puolustaja, Pyhä Henki, auttaa meitä luottamaan ja Hän muistuttaa meitä kaikesta siitä, mitä Jeesus on meille puhunut ja luvannut (14:26). Ei rakenneta uskoamme kokemustemme tai kokematta jäämisten varaan vaan Jumalan sanan varaan.

Ollaan rohkeita.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Teot odottavat

"Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin." (Joh. 14:12)

Huikea lupaus! Jopa niin valtava, että se saa meidät ajattelemaan, ettei se voi olla ikinä totta. Ei ainakaan omalla kohdalla. Mutta Jeesus lupasi, että kun Hän menee Isän luo, Hän lähettää meille Pyhän Hengen, joka pysyy luonamme ja on meissä (14:16-17). Pyhä Henki synnyttää ja vaikuttaa meissä uskon Jeesukseen. Hänen voimassaan me voimme tehdä tekoja, joita Jeesus odottaa meidän tekevän, jotta Isän kirkkaus tulisi julki (14:13). Miksi tyytyisimme vain istumaan kirkon penkeissämme, kun tarjolla on mahdollisuus astua ulos ja viedä Jumalan valtakunnan rakkaus ja todellisuus kärsivään maailmaan? Me tarvitsemme enemmän ihmeitä tekevää Hengen voimaa, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus kohdata elävä Jeesus Kristus. 

Teot odottavat.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Sana vaikuttaa

"Koko sydämestäni minä kysyn sinun tahtoasi, älä anna minun eksyä käskyjesi tieltä." (Ps. 119:10)

Samalla tavoin kuin tarvitsemme päivittäin fyysistä ravintoa, tarvitsemme hengellistä ravintoa. Saamme lukea Raamattuamme rukoillen, että Pyhä Henki opettaisi meitä (Joh. 14:26). Voimme myös opetella Raamatun jakeita ulkoa, jotta oppisimme tuntemaan Jumalan ohjeet ja lupaukset niin, ettemme eksyisi oikealta tieltä (119:11-12). Voimme tutkia Raamattuamme ja etsiä vilpittömästi Jumalan tahtoa, mutta meidän tulee toteuttaa sana myös tekoina (Jaak. 1:22). Jeesuksen opetuslapseus ei ole vain pään tiedon lisäämistä, vaan Jumalan sana haastaa jokaista meitä muuttumaan, uudistumaan ja lähtemään liikkeelle palvellen (Joh. 13:14-17). Annetaan Jumalan puhua meille ja annetaan Hänen vaikuttaa meissä sekä tahtomista että tekemistä, jotta voisimme loistaa tämän pimeän ajan keskellä Hänen valoaan (Fil. 2:13-15).

Ollaan sanan tekijöitä.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Uskon puutetta

”Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen." (Joh. 12:37)

Jeesuksen tekemät ihmeet ja tunnusteot saivat ihmiset liikkeelle. Moni sai kokea Jumalan valtakunnan kosketuksen muodossa tai toisessa, mutta silti kaikki eivät uskoneet Häneen, sillä he eivät kyenneet näkemään sitä, kuka Jeesus oli, koska heidän sydämensä olivat paatuneet (12:40). Samoin on edelleen: Kaikki eivät usko Jeesukseen. Tämän tosiasian ei tule kuitenkaan antaa lannistaa meitä ja saada meitä luopumaan lähetystehtävästä lähellä ja kaukana. Jeesus on edelleen valo ja hän on tullut maailmaan siksi, ettei yksikään Häneen uskova jäisi pimeyteen. Se, joka ottaa vastaan Jeesuksen, löytää elämäänsä todellisen tarkoituksen ja saa ikuisen elämän. Se, joka torjuu Hänet eikä ota vastaan Hänen sanojaan, joutuu tuomittavaksi viimeisenä päivänä (12:46-50). Jeesus tuli osoittamaan Jumalan rakkautta ja tarjoamaan jokaiselle mahdollisuuden elää yhteydessä Jumalaan, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1. Tim. 2:4).

Uskotaan Jeesukseen.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Perässä juoksua

”Kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan.” (Joh. 12:18)

Kun ne, jotka olivat olleet paikalla Jeesuksen herättäessä Lasaruksen kuolleista, todistivat, mitä oli tapahtunut, väkijoukot lähtivät liikkeelle (12:17). Usein kuulee sanottavan, ettei ihmeiden perässä pidä juosta, mutta niin ihmiset vain tekevät, kun Jumalan valtakunnan evankeliumi murtautuu näkyviin voimassa. Ihmiset haluavat päästä osalliseksi Jeesuksen läsnäolosta. Ihmiset ovat kyllästyneet elottomiin puheisiin ja paperinmakuisiin rukouksiin, joissa on jumalallinen ulkokuori, mutta josta puuttuu Pyhän Hengen voima (2. Tim. 3:5). Turha silloin on päivitellä fariseusten tavoin, että mikään ei enää auta (12:19) tai uhkailla ja varoittaa liiallisen innostumisen vaaroista. Meidän on turha selitellä voimattomuuttamme. Meidän tulee tunnustaa Jeesukselle haaleutemme, pyytää Häntä täyttämään meidät Pyhällä Hengellään ja alkaa elää ja toimia uskossa niin, että ihmiset kaipaavat Jeesuksen luokse.

On aika syttyä.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Tässä ja nyt

”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?" (Joh. 11:40)

Jeesukselle oli tuotu sana, että hänen ystävänsä Lasarus oli sairastunut (11:3). Kun Jeesus viimein pääsi perille, Hän sai kuulla, että Lasarus oli jo haudassa (11:17). Lasaruksen sisar, Martta, sanoi Jeesukselle, että jos Hän olisi ollut paikalla, veli ei olisi kuollut (11:21). Jeesus vastasi hänelle: "Veljesi nousee kuolleista." Martta sanoi kyllä tietävänsä, että Lasarus nousisi viimeisenä päivänä ylösnousemuksessa (11:23-24). Mutta Jeesus ei puhunut viimeisestä päivästä, vaan tuosta kyseisestä päivästä (11:43-44). Kuinka usein me olemmekaan Martan kaltaisia? Me katsomme joko menneisyyteen ja toteamme: "Jos Hän vain olisi..." tai tulevaisuuteen ja sanomme: "Mutta kerran perillä..." Jeesus oli, Hän on ja Hän on tuleva (Ilm. 4:8). Mutta muistetaan ennen kaikkea: Jeesus on! Hän toimii ja vaikuttaa Henkensä kautta tänäänkin. Katsotaan uskossa Häneen, niin voimme kokea Jumalan valtakunnan todellisuutta elämässämme.

Jo nyt!

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Avuttomien suojelija

”Minä uskon, ja siksi puhun." (Ps. 116:10)

Psalmin kirjoittaja rakasti Jumalaa. Hän oli saanut kokea, kuinka Jumala kuulee häntä ja hänen hartaita pyyntöjään. Eikä ollut kyse aivan pienistä pyynnöistä. Kuoleman köydet kiertyivät hänen ympärilleen ja tuonelan kauhut ahdistivat häntä niin, että tuska ja murhe valtasivat hänen mielensä. Hän kuitenkin tiesi, että Jumala on laupias ja armollinen, avuttomien suojelija. Siksi hän ei hetkeäkään epäröinyt, vaan huusi hädässään: "Herra! Pelasta minut!" Ja mitä tapahtui? Jumala tuli hänen avukseen ja hän sai rauhan. Herra piti hänestä huolen, pelasti kuolemasta, säästi silmät kyyneliltä eikä antanut jalan astua harhaan (116:1-8). Ei siis ihme, että usko sai hänet puhumaan ja kertomaan Herran teoista. Mekin voimme kertoa Jumalan pienemmistä ja suuremmista teoista elämässämme rohkaisuksi muille.

Hän on apumme.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Kiistan aiheita

”Noin ei puhu sellainen, jossa on paha henki. Ja pystyisikö paha henki avaamaan sokeiden silmät?” (Joh. 10:21)

Jeesuksen teot ja sanat synnyttivät kiistaa juutalaisten kesken ja monet heistä ajattelivat, että Jeesuksessa on paha henki ja Hän on järjiltään (10:19-20). Jeesuksen teot ja sanat osoittivat kuitenkin aivan muuta (3:2). Nykyään kiistaa synnyttävät Jeesukseen uskovien teot ja sanat. Aivan liian monet ovat ottaneet tehtäväkseen väärien henkien löytämisen niin uskon sisarista ja veljistä kuin toisella tavalla ajattelevista ja toimivista seurakunnista. Huolestuttavaa on se, että arvostelun kriteerinä ei ole niinkään Raamattu vaan omat perinteet, ennakkoasenteet ja kokemukset. Siellä, missä julistetaan Jeesusta Kristusta tai siellä, missä ihmiset saavat tulla uskoon tai siellä, missä innostutaan Raamatusta ja rukouksesta tai siellä, missä uudistutaan uskossa, ei vaikuta väärät henget. Ei edes silloin, vaikka tapahtuu parantumisia tai muita ihmeitä Jeesuksen nimessä. Pitäisikö meidän olla enemmän huolissaan itsestämme ja omasta seurakunnastamme, jos edellämainittuja asioita ei tapahdu? 

Ei kiistellä - julistetaan Kristusta.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Odotettavia tekoja

”Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa." (Joh. 9:4)

Jeesus toimi täysin Isän tahdossa julistaen Jumalan valtakuntaa sanoin ja teoin. Hän teki lähettäjän odottamia tekoja (5:19). Me emme ole sivustakatsojia, sillä niin kuin Isä on lähettänyt Jeesuksen, niin Jeesus on lähettänyt meidät (20:21). Meidän ei ole tarkoitus kulkea omia teitämme, vaan meidän tulee elää samalla tavalla kuin Jeesus eli (1. Joh. 2:6). Se tarkoittaa myös meidän kohdallamme lähettäjämme tahdon tekemistä. Koska emme selviydy tuosta tehtävästä omin neuvoin, meille on annettu voimaksi Pyhä Henki (Apt. 1:8). Jeesus myös lupasi meille, että jokainen Häneen uskova tekee samoja tekoja kuin Hän ja vielä suurempiakin (14:12). Meillä on tehtävä, valtuutus ja voima, joten mitäpä jos.

Vielä on päivä.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Otetaan kaikki

”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani.” (Joh. 8:31)

Meidän tulee pysyä uskollisina Jumalan sanalle, jotta olisimme todellisia Jeesuksen seuraajia. Meidän uskollisuutemme on usein kuin rusinoiden poimimista pullasta. Haluamme joko pitää vain ne kohdat, jotka ymmärrämme ja jotka miellyttävät meitä tai unohtaa ne kohdat, joista emme pidä ja jotka haastavat uskoamme. Syntien anteeksiantamus, pelastus ja iankaikkinen elämä kelpaavat mieluusti, mutta ohitamme helposti kohdat, jotka haastavat elämäämme muuttumaan ja kehottavat meitä lähtemään liikkeelle. Opetuslapseus on elämän mittainen matka, jossa seuraamme Jeesusta Kristusta, otamme Jumalan sanan lupaukset ja kehotukset todesta, levitämme Jumalan valtakunnan todellisuutta sanoin, teoin ja tunnusteoin ja teemme kaikista kansoista Hänen opetuslapsiaan (Matt. 28:19-20).

Otetaan sana todesta - kokonaan.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Sydämeen asti

”Herra näkee tuonelan syvyyksiin asti, saati sitten ihmisten sydämiin!” (Snl. 15:11)

Jumala tuntee ja tietää meidät pintaa syvemmältä. Hänen edessään meidän ei tarvitse esittää ja teeskennellä. Hän tietää, että sydämestämme lähtevät pahat ajatukset ja niiden mukana mm. siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus ja ylpeys (Mark. 7:21-22). Juuri tämän vuoksi Jumala lähetti Jeesuksen, että uskoisimme Häneen emmekä kuolisi synteihimme (Joh. 8:24). Jumala tietää myös kaikki sydäntemme salaisuudet: niin unelmat ja toiveet kuin kivun ja tuskamme (1. Kor. 14:25). Hän on armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala (2. Kor. 1:3). Hänen edessään saamme olla aitoja ja haavoittuvia, ilman teeskentelyä. Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa puhdistaa, parantaa ja uudistaa meitä, kun olemme rehelliset Hänen kasvojensa edessä.

Avataan sydämemme.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Jumissa

Herra sanoi Samuelille: "Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle!" (1. Sam. 16:1)

Saul rikkoi Jumalan tahtoa vastaan, minkä seurauksena Jumala antoi kuninkuuden toiselle, joka oli Saulia parempi. Tapahtunut sai Samuelin suuren surun valtaan ja hän oli täysin lamaantunut (15:19-35). Jumala kysyi Samuelilta, kauanko hän aikoi surra, sillä oli jo aika lähteä eteenpäin ja mennä voitelemaan uusi kuningas Israelille (16:1). Meillä on kiusauksena juuttua menneeseen ja muistella vanhoja "hyviä" aikoja tai voimme jäädä suremaan pilattuja mahdollisuuksia ja tehtyjä virheitä. Menetämme niin helposti luottamuksemme ja toivomme, kun asiat eivät mene niin kuin olimme ajatelleet ja toivoneet. Jumalalta ei lopu keinot kesken. Hän on uusien mahdollisuuksien Jumala, joka antaa meille tulevaisuuden ja toivon (Jer. 29:11). Nyt on aika antaa Herran täyttää meidät Pyhällä Hengellä. Nyt on aika lähteä liikkeelle ja mennä, minne Hän meitä johdattaa.

Mennään ja tehdään.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Eksyttävää

”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne?” (Joh. 7:47)

Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo tyhjin käsin. Kun heiltä tiedusteltiin, mikseivät he tuoneet Jeesusta, kävi ilmi, että Jeesuksen persoona ja sanat olivat koskettaneet heitä (7:45-46). Niinpä he saivat kuulla kunniansa ja heille kerrottiin, ettei kukaan kunnon ihminen uskonut Jeesukseen (7:48). Monet haluavat määritellä tarkkaan, mikä on soveliasta ja mikä ei. Jos Jeesuksen on pakko uskoa, sen tulisi olla mieluusti hillittyä ja tarkoin kontrolloitua. Jopa seurakunnista löytyy niitä, jotka varoittavat innostumasta liikaa, ettei vaan eksy uskomaan liikoja tai väärin. Jeesuksen kohtaaminen ei jätä kuitenkaan kylmäksi, sillä sen, joka uskoo Häneen, sisimmästä alkaa myös kummuta elävän veden virrat (7:37-38). Annetaan siis Pyhän Hengen täyttää ja sytyttää meidät, ja innostutaan Jeesuksesta.

Totuudessa ei eksy.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Uskoa ja uskottelua

”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.” (Joh. 7:17)

Meidän tulee noudattaa Hänen tahtoaan, ei ainoastaan kuunnella tai lukea siitä. Emme oikeasti usko Jumalan sanaan, ellemme elä sitä todeksi omassa elämässämme. Jos sanomme uskovamme, että vihamiehiämme tulee siunata (Room. 12:14), mutta emme tee niin, emme oikeasti usko sitä. Jos sanomme uskovamme, että evankeliumi tulee julistaa jokaiselle (Mark. 16:15), mutta emme kerro kenellekään, emme oikeasti usko sitä. Jos sanomme uskovamme, että uskovan rukous on voimallinen (Jaak. 5:16), mutta emme rukoile, emme oikeasti usko sitä. Voimme kuunnella ja lukea satoja raamattuopetuksia, mutta niistä on vähän hyötyä hengelliselle kasvullemme, ellemme elä niitä todeksi elämässämme. Itse emme tähän kykene, mutta Jeesus meissä voi.

Toteutetaan sana tekoina.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Kieliongelmia

”Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan.” (Snl. 15:1)

Kuinka helppoa onkaan loukata toista sanoilla, tapahtuipa se kasvotusten tai sosiaalisessa mediassa. Ja kuinka vaikeaa onkaan vastata sävyisästi loukkaaviin sanoihin, kun haluaa välittömästi antaa samalla mitalla takaisin ja hieman enemmänkin. Loukkaavat sanat ovat rikkoneet niin yksilöiden kuin valtioidenkin välejä, joten sävyisät vastaukset olisivat todella tarpeen, sillä lempeä kieli särkee kovankin luun (25:15). Jaakob kuitenkin toteaa, ettei yksikään ihminen pysty kesyttämään kieltä, joka on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä (Jaak. 3:8). Jos haluamme oppia sävyisyyttä, siihen ei auta hyvät aikomukset ja omat pyrkimykset. Meidän tulee antaa Pyhän Hengen ohjata elämäämme, niin emme toteuta oman itsekkään luontomme haluja (Gal. 5:16). Hän vaikuttaa meissä rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä ja itsehillintää, joka yltää sanoihimme saakka (Gal. 5:22-23). 

Puhutaan hyvää toisista ja toisille.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Sana Herralta

”Pysähdy hetkeksi, niin minä ilmoitan sinulle Jumalan sanan.” (1. Sam. 9:27)

Jumala ilmoitti Samuelille etukäteen, että Hän lähettäisi tietyllä hetkellä erään miehen hänen luokseen. Kun tuon kohtaamisen hetki sitten koitti, Jumala tarkensi Samuelille, että tämä on se mies (9:16-17). Herra antoi profeetalleen sanan, jonka tämän tuli kertoa tulevalle kuninkaalle, Saulille. Eikö olisi hienoa kuulla joskus hengellisen tilaisuuden jälkeen, että pysähdy, sillä nyt olisi tulossa profeetallinen sana Herralta? Olisi! Mutta mikä estää? Jeesuksen omissa on profetoimisen Henki (Ilm. 19:10), sillä Pyhä Henki asuu meissä ja Hän puhuu sen, minkä kuulee ja ilmoittaa, mitä on tuleva (Joh. 16:13). Tästä lähtökohdasta käsin Paavalikin muistuttaa, että me kaikki voimme profetoida, kukin vuorollamme, jotta oppisimme ja saisimme rohkaisua (1. Kor. 14:31). Me tarvitsemme niin yksilöinä kuin seurakuntana rakentavia, rohkaisevia ja lohduttavia sanoja Isän sydämeltä (1. Kor. 14:3). Otetaan Jumalan sanan lupaukset todesta ja katsotaan, mitä Jeesus tekee meissä ja meidän kauttamme.

Tavoitellaan profeetallisuutta.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Ei unohdeta

”Mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa, eivät odottaneet hänen neuvojaan.” (Ps. 106:13)

Psalmin kirjoittaja tiivistää ytimekkäästi Israelin kansan ongelman: He unohtivat kerta toisensa jälkeen sen, kuinka Jumala oli auttanut heitä. He eivät ymmärtäneet Jumalan tekemiä tunnustekoja eivätkä Hänen uskollisuuttaan. Jumala oli vapauttanut heidät ihmeellisesti Egyptistä, mutta hetkeä myöhemmin he jo kapinoivat. Herra pelasti heidät jälleen, osoitti voimansa ja vapautti heidät vihollisen vallasta. Iloa ja luottamusta kesti hetken, mutta kohta he taas unohtivat Hänen tekonsa, alkoivat valittaa ja olivat pulassa (106:7-12). Kun kansan katse siirtyi Jumalasta olosuhteisiin, he lankesivat epäjumalanpalvelukseen (106:19-21), he eivät uskoneet Jumalan sanaa (106:24-25) ja he tahrasivat itsensä teoillaan (106:39). Ei kiinnitetä katsettamme olosuhteisiin ja omiin mahdollisuuksiin vaan Jeesukseen, uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään (Hepr. 12:2) eikä unohdeta, mitä hyvää Hän on meille tehnyt (103:2).

Hän on kanssamme.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Kuunnellaan

”Puhu, palvelijasi kuulee.” (1. Sam. 3:10 )

Jumala puhuu meille, mutta emme aina tunnista Hänen ääntään. Samuel juoksi kolme kertaa väärään suuntaan, koska ei tiennyt, kuka hänelle puhui (3:4-9). Lopulta äänen lähde kävi ilmi ja siitä alkoi säännöllinen yhteydenpito (3:21). Liikenteen häly, radiot, televisiot, autostereot, podcastit, matkapuhelimet, Spotify ja monet muut äänilähteet täyttävät maailmamme, joten fyysiset olosuhteet kuulemisellemme eivät ole parhaat mahdolliset. Lisäksi on taho, joka ei halua meidän kuulevan, vaan tahtoo päinvastoin tappaa, varastaa ja tuhota kaiken hyvän (Joh. 10:10). Jumala kehotti kuuntelemaan Jeesusta (Mark. 9:7) ja Jeesus itse lupasi, että Hänen omansa kuulevat Hänen äänensä (Joh. 10:1-4). Meidän on siis hyvä hiljentyä päivittäin lukemaan Hänen sanaansa pyytäen: "Puhu, Herra, palvelijasi kuulee."

Ja Hän puhuu meille.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Taukoamatta

”Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä.” (Joh. 5:17 )

Jeesus paransi miehen, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Kun parannettu mies kantoi vuodettaan, juutalaiset sanoivat hänelle, ettei pyhäpäivänä saa kantaa vuodetta (5:5-11). Fariseukset näkivät sekä voimallisen ihmeen että sääntörikkomuksen. Pitkäaikaissairaan ihmeellinen parantuminen ei ollut heidän silmissään niin merkittävää kuin sapattisääntöjen rikkominen. Kun fariseukset alkoivat vainota Jeesusta hyvän työn tähden, Hän muistutti, että Jumala tekee työtään taukoamatta - myös pyhäpäivinä ja tavoilla, jotka eivät sovi kaavoihin (5:15-17). Jumalalla on suunnitelmansa ja tarkoituksensa meidän elämäämme. Meillä on kiusauksena tehdä omia, hengellisiä ja kirkollisia, perinnäissääntöjämme, joiden perusteella haluamme määritellä, kuinka Jumala saa tai ei saa toimia. Hän ei tee työtään aina haluamallamme tavalla, mutta aina oman Sanansa mukaisesti.

Lakkaamatta.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Luja luottamus

"Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti." (Joh. 4:50)

Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli kuolemansairas. Hän tuli Jeesuksen luo pyytämään, että tämä tulisi parantamaan pojan. Jeesus ei kuitenkaan lähtenyt miehen mukaan, vaan sanoi: "Mene kotiisi. Poikasi elää." Kotimatkalla virkamiehen palvelijat tulivat vastaan kertoen pojan olevan täysin terve. Isän kysellessä tapahtuneesta hän ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus oli sanonut pojan elävän. Hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen (4:46-53). Mies uskoi Jeesukseen, luotti hänen sanaansa ja sai kokea parantumisihmeen. Kuinka on meidän laitamme? Jeesus puhuu meille Sanassaan, jota Pyhä Henki avaa meille (2. Piet. 1:20-21). Uskotaan, mitä Jeesus meille sanoo ja toimitaan sen mukaisesti kaikilla elämämme osa-alueilla.

Usko on luja luottamus.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Hengessä ja totuudessa

”Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." (Joh. 4:24)

Samarialainen nainen esitti kysymyksen oikeasta rukouspaikasta. Jeesus kertoi hänelle, ettei ole kyse tietystä paikasta, vaan siitä, että kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo (4:20-23). Rukouksiamme ei ole sidottu tiettyyn paikkaan tai ulkoisiin tekijöihin, vaan meillä on Jeesuksen kautta vapaa pääsy Isän luo milloin vain. Meitä kutsutaan rukoilemaan Pyhässä Hengessä (Juud. 20-21), mikä on vapautta kaavoista ja rituaaleista. Rukouksemme totuudessa kohdistuu Raamatun ilmoittamaan Jumalaan, emmekä voi Hänen ohellaan rukoilla tai palvoa mitään muuta (Matt. 4:10). Rukous Hengessä ja totuudessa tapahtuu Jeesuksen nimessä ja edellyttää sitä, että rukoilija on uudestisyntynyt ja tunnustaa Jeesuksen herruuden.

Rukoillaan.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Tyydyttävää

”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta.” (Joh. 3:27)

Johannes Kastajan opetuslapset olivat huolissaan siitä, että kaikki seurasivat Jeesusta. Johannesta asia ei vaivannut - päinvastoin. Hän tiesi oman tehtävänsä ja paikkansa, joten hän pystyi iloitsemaan näkemästään ja kuulemastaan (3:26-30). On äärimmäisen helppoa kadehtia toisten ihmisten tai seurakuntien menestystä. On houkuttelevaa tarkkailla heitä suurennuslasin kanssa, jotta löytyisi puutteita, joita voisimme osoittaa muille - omaa erinomaisuuttamme korostaaksemme. Tehtävämme ei ole kilpailla paremmuudesta tai suosiosta, koska kyse ei ole meistä vaan Jeesuksesta. Olemme kutsumassa ihmisiä Jeesuksen yhteyteen. Toisten menestys ei ole meiltä pois, vaan saamme iloita ylitsevuotavasti siitä Jumalan työstä, missä saamme itse olla mukana ja mitä toiset tekevät.

Iloitaan.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Tärkein mielessä

”Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan." (Joh. 3:2)

Nikodemos-niminen fariseus tuli yöllä Jeesuksen luokse, koska ymmärsi, että Jeesus oli Jumalan lähettämä. Tunnusteot olivat tehneet vaikutuksen, mutta Jeesus ei lähtenyt puhumaan niistä, vaan käänsi keskustelun tärkeimpään: uudestisyntymän välttämättömyyteen (3:3-8). Pietari ja Johannes kohtasivat ramman Kauniilla portilla ja paransivat hänet. Tunnusteko sai ihmiset hämmästyksestä suunniltaan, mutta Pietari ei alkanut selitellä sitä, vaan käänsi keskustelun tärkeimpään: uskoon Jeesukseen Kristukseen (Apt. 3:6-20). Paavali käski rampaa nousemaan, mikä sai ihmiset luulemaan häntä ja Barnabasta jumaliksi. Tunnusteko sai aikaan palvontaa, mutta Paavali ei nauttinut saamastaan huomiosta, vaan käänsi keskustelun tärkeimpään: elävään suhteeseen Jumalan kanssa (Apt. 14:8-18).

Muistetaan tärkein.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Mitä tahansa

”Mitä hän teille sanookin, tehkää se." (Joh. 2:5)

Häissä pääsi tapahtumaan pahemman laatuinen virhe, sillä juotava loppui kesken juhlien. Jeesuksen estelystä huolimatta hänen äitinsä Maria kehotti palvelijoita tekemään, mitä ikinä Jeesus pyytäisikään. Niinpä kuusi kivistä vesiastiaa täytettiin vedellä, joka muuttui vuosikertaviiniksi juhlien valvojan suureksi hämmästykseksi (2:4-10). Jeesuksen ohjeita kannatti ja kannattaa totella. Ananias teki, kuten käskettiin ja Paavali sai näkönsä ja täyttyi Hengellä (Apt. 9:10-18). Pietari oli kuuliainen Hengen kehotukselle, lähti, julisti ja Corneliuksen kotiin kokoontuneet täyttyivät Hengellä ja heidät kastettiin (Apt. 10:19-48). Tarvitsemmeko elämäämme Jeesuksen kosketusta tavalla tai toisella? Kerrotaan tarpeistamme Jeesukselle ja katsotaan, mitä Hän tekee. Ollaan myös valmiit tekemään se, mitä Hän pyytää meitä tekemään.

Ollaan kuuliaiset.

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Tärkeä tehtävä

”Andreas vei hänet Jeesuksen luo." (Joh. 1:42)

Kun Andreas oli kohdannut Jeesuksen, hän etsi heti käsiinsä veljensä Simonin ja kertoi hänelle löytäneensä Messiaan (1:41). Eikä Andreas jättänyt asiaa pelkästään kertomiseen, vaan hän vei Simonin Jeesuksen luokse. Jeesuksen kohtaaminen oli niin merkittävä juttu, että Andreas halusi muidenkin oppivan tuntemaan Jeesuksen. Olemmeko me Andreaksen tavoin ymmärtäneet tehtävämme? Olemmeko niin innoissamme Jeesuksesta, että haluamme johdattaa muitakin Hänen luokseen? Vai onko kenties käynyt niin, että uskomme palavin into on päässyt hiipumaan syystä tai toisesta (Ilm. 2:4)? Ei hätää! Voimme tulla Jeesuksen luokse, tunnustaa haaleutemme ja pyytää Häntä täyttämään meitä Pyhällä Hengellään, joka on voiman, rakkauden ja terveen harkinnan Henki (2. Tim. 1:7). Hän tekee meistä Kristuksen todistajia (Apt. 1:8).

Tuodaan ihmisiä Jeesuksen luo.