”Mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa, eivät odottaneet hänen neuvojaan.” (Ps. 106:13)
Psalmin kirjoittaja tiivistää ytimekkäästi Israelin kansan ongelman: He unohtivat kerta toisensa jälkeen sen, kuinka Jumala oli auttanut heitä. He eivät ymmärtäneet Jumalan tekemiä tunnustekoja eivätkä Hänen uskollisuuttaan. Jumala oli vapauttanut heidät ihmeellisesti Egyptistä, mutta hetkeä myöhemmin he jo kapinoivat. Herra pelasti heidät jälleen, osoitti voimansa ja vapautti heidät vihollisen vallasta. Iloa ja luottamusta kesti hetken, mutta kohta he taas unohtivat Hänen tekonsa, alkoivat valittaa ja olivat pulassa (106:7-12). Kun kansan katse siirtyi Jumalasta olosuhteisiin, he lankesivat epäjumalanpalvelukseen (106:19-21), he eivät uskoneet Jumalan sanaa (106:24-25) ja he tahrasivat itsensä teoillaan (106:39). Ei kiinnitetä katsettamme olosuhteisiin ja omiin mahdollisuuksiin vaan Jeesukseen, uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään (Hepr. 12:2) eikä unohdeta, mitä hyvää Hän on meille tehnyt (103:2).
Hän on kanssamme.
Usein muistan, kun alan napista, kuinka israelilaiset teltoissaan alkoivat vikisemään ja vinkumaan. Yritän silloin aina parantaa tapani ja joskus melkein onnistunkin. :D
VastaaPoista