perjantai 30. marraskuuta 2018

Voittopalkinto kiikarissa

”Minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon.” (Fil. 3:14)

Paavalilla oli päämäärä kirkkaana mielessään. Hän tiesi, että matka oli vielä kesken ja oma keskeneräisyys muistutti olemassa olostaan kipeästi. Hän ei kuitenkaan jäänyt katsomaan menneitä voittoja tai epäonnistumisia, vaan hän kurottautui Jeesuksen omana sitä kohti, mikä oli edessä (3:12-13). Hän ei puutteistaan huolimatta jättänyt matkaansa kesken, vaan jatkoi eteenpäin rohkaisten muitakin samaan. Monen matka hidastuu, pysähtyy, ajautuu sivuraiteille tai jää kesken syystä jos toisesta. Joku ei ole juurtunut uskossaan Kristukseen laiminlyödessään Jumalan sanan, rukouksen ja uskovien yhteyden. Toisen uskon voi tukahduttaa tämän maailman huolet, rikkaudet tai nautinnot (Luuk. 8:13-14). Tarvitsemme matkallamme toinen toistemme rohkaisua ja sellaisten uskovien esimerkin seuraamista, jotka elävät Jumalan tahdon mukaan, haluavat kasvaa uskossaan ja haluavat mennä eteenpäin (3:17-19).

Jatketaan matkaa Hengen voimassa.

torstai 29. marraskuuta 2018

Napaan tuijottelua

”Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten.” (Fil. 2:4)

Miltä seurakuntamme näyttäisivätkään, jos jokainen seurakuntalainen etsisi toisten parasta niin, ettei tekisi mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan olisi sopuisa ja pitäisi nöyrästi toisia itseään parempina (2:1-3)? Näinhän meidän tulisi elää, sillä siihen meidät on kutsuttu. Meillä tulisi näet olla sellainen mieli, mikä oli Jeesuksella, joka tyhjensi itsensä, otti orjan muodon, tuli ihmiseksi ja kuoli ristillä meidän puolestamme (2:5-8). Hän antoi elämällään meille esimerkin siitä, kuinka elää suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiin ja meidän tulisi elää samalla tavalla kuin hän eli (1. Joh. 2:6). Meidän on turha edes kuvitella pystyvämme siihen omassa voimassamme, sillä me emme koskaan pysty siihen. Jeesus toimi ja teki kaiken Pyhän Hengen voimassa (Luuk. 4:1) ja meidän tulee toimia samoin. Jumala on antanut meille Puolustajan, Pyhän Hengen, joka pysyy luonamme ja on meissä (Joh. 14:16-17). Hän opettaa meille kaiken (Joh. 14:26) ja vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä (Fil. 2:13-15) myös toisten parhaaksi.

Ei tuijoteta vain omaan napaamme.

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Etuoikeus

”Kristuksen tähden teidän on suotu, ei ainoastaan uskoa häneen vaan myös kärsiä hänen tähtensä.” (Fil. 1:29)

Paavali piti Jeesuksen nimen tähden kärsimistä etuoikeutena. Myös muut apostolit suhtautuivat kärsimykseen samalla tavalla, sillä kun heitä oli ruoskittu, he olivat iloisia siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden (Apt. 5:40-41). Me olemme niin tottuneet uskonnonvapauteen ja mukaviin oloihin, ettemme osaa edes ajatella Jeesuksen nimen tähden kärsimistä tai kuolemista etuoikeutena ja kunniana. Kun kuulemme jonkun joutuneen vankilaan tai kuolleen sen tähden, että julisti evankeliumia, ajattelemme helposti, että henkilön ei olisi pitänyt toimia niin ajattelemattomasti tai taitamattomasti. Viisaus ja taidollisuus ovat varmasti tarpeen, mutta aina ei voi pelata varman päälle, kun on kyse sielujen voittamisesta Jeesukselle. Apostolit todella ymmärsivät, että iankaikkinen elämä on yhtä todellinen kuin ajallinen. Heidän rohkea suhtautumisensa vainoihin ja jopa kuolemaan sai aikaan sen, ettei mikään estänyt heitä julistamasta Jeesusta Kristusta (5:42).

Rohkaistaan mielemme.

tiistai 27. marraskuuta 2018

Evankeliumin menestykseksi

”Se, mitä minulle on tapahtunut, onkin koitunut evankeliumin menestykseksi.” (Fil. 1:12)

Se, mikä voisi äkkiseltään vaikuttaa tappiolta, kääntyy Jumalan kädessä voitoksi. Paavalin vankeus mahdollisti evankeliumin kertomisen niin henkivartiostolle kuin monelle muullekin (1:13). Kaksi iranilaista naista kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen opiskellessaan Lontoossa ja tutustuivat toisiinsa eräässä seurakunnassa. Molempia yhdisti yhteinen näky siitä, että ilosanoma Jeesuksesta oli kerrottava heidän omalle kansalleen. He lähtivät Teheraniin ja alkoivat levittää siellä Raamattuja. Salainen poliisi pääsi kuitenkin heidän jäljilleen ja he päätyivät pahamaineiseen naisvankilaan. Vankeusaikanaan he saivat johtaa monia naisia Jeesuksen yhteyteen. Kun heiltä kysyttiin, miksi he kertoivat Jeesuksesta muille vangeille, he totesivat yksinkertaisesti, että se oli vangitsijoiden vika. Mitäpä muuta he saattoivat tehdä kuin kertoa Jeesuksesta, kun heiltä kysyttiin, minkä vuoksi heidät oli vangittu. Paavalin vankeus antoi uskoville rohkeutta puhua yhä enemmän Jumalan sanaa ilman pelkoa (1:14).

Kenen esimerkki rohkaisee sinua?

maanantai 26. marraskuuta 2018

Veden äärellä

”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen!” (Jes. 55:1)

Janoon auttaa vesi, Pepsi, Coca Cola tai jokin muu juoma ja nälkään auttaa se, että syö jotain ravitsevaa. Ruoka ja juoma maksavat, vaikka niistä saatava energia kestää vain aikansa ja ne pystyvät tyydyttämään pelkästään fyysisen janomme ja nälkämme. Jumala tarjoaa meille lahjana sellaista ravintoa, joka ravitsee hengellistä janoamme ja nälkäämme (55:1-6), mutta valitettavasti monet kääntävät selkänsä Jumalan tarjoukselle, näkevät nälkää ja yrittävät tyydyttää hengellistä nälkäänsä ties minkälaisilla korvikeilla. Joku on joskus sanonut, että jokaisella ihmisellä on sydämessään paikka, jota ei voi täyttää kuin yksi ainoa persoona - Jeesus Kristus. Hän kutsuu tänäänkin jokaista tarvitsevaa sanoen: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat." (Joh. 7:37-39). Hänen yhteydessään saamme elävää vettä, joka virtaa kauttamme myös muille janoisille.

Mennään veden ääreen!

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Aikamme kuluu

”Käyttäkää aikanne oikein, sillä nämä päivät ovat pahoja.” (Ef. 5:16)

Elämme hektisessä yhteiskunnassa, joka on avoinna lähestulkoon kellon ympäri. Yhä useampi asia kilpailee ajastamme ja sen tähden onkin hyvä pitää mielessä, että jokainen hetki elämässämme on ainutlaatuinen. Jokainen minuutti, tunti ja päivä katoavat ajan virtaan, emmekä saa niitä koskaan takaisin. Miten ja mihin käytämme aikamme? Jos saisit tietää, että sinulla on vain viikko elinaikaa, miten käyttäisit sen? Yrittäisitkö pelata lempipelisi loppuun tai katsoa lempisarjasi jäljellä olevat jaksot? Tekisitkö sovinnon jokaisen henkilön kanssa, jos välinne ovat joskus rikkoutuneet? Viettäisitkö koko tuon ajan läheistesi kanssa iloiten jäljellä olevista hetkistä? Kertoisitko jokaiselle halukkaalle siitä toivosta, mikä sinulla on Jeesuksessa Kristuksessa? Oma ymmärryksemme ei pelkästään riitä, vaan tarvitsemme Jumalan antamaa viisautta siihen, että osaisimme käyttää meille annetun ajan oikein. Meillä ei ole kuin tämä hetki, joten eletään se Jumalaa rakastaen ja lähimmäisiä palvellen.

Käytetään aikamme oikein.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Elämän todistus

”Mutta te ette ole sillä tavoin oppineet tuntemaan Kristusta.” (Ef. 4:20)

Millä tavoin? Sillä tavoin kuin kaikki ne, jotka eivät vielä tunne Jeesusta henkilökohtaisesti. Jumalasta vieraantuneina. Ajatuksiltaan itseriitoisina. Sydän paatuneena. Omatunto turtuneena. Irstauteen antautuneena. Ahneutta harjoittavana (4:17-19). Sen sijaan meidän tulee hylätä vanha luontomme, jonka mukaan ennen elimme ja uudistua hengeltä ja mieleltä niin, että pukeudumme uuteen, joka on luotu Jumalan tahdon mukaiseen vanhurskauteen ja pyhyyteen (4:21-24). Me heräämme uskovina jokaiseen päivään taivaallisen kutsun kanssa olla Jeesuksen edustajia siellä, missä ikinä olemme, elämme ja liikumme, joten meidän ei tule elää miten tahansa. Jos tahdomme voittaa kansamme Jeesukselle, se ei tapahdu sormella osoitellen, syytellen tai tuomiten, vaan se tapahtuu sisäisen uudistumisemme kautta, joka osoittaa maailmalle, mitä Jumalan armo ja Kristuksen rakkaus vaikuttaa tavallisessa ihmisessä. Eletään sen tähden saamamme kutsumuksen arvon mukaisesti (4:1).

Hänen voimassaan.

perjantai 23. marraskuuta 2018

Valmentajat

”Mutta itse kullekin meistä on annettu armo Kristuksen lahjan mitan mukaisesti.” (Ef. 4:7)

Jokainen meistä on saanut oman armolahjansa sen mukaan, minkä Jeesus on nähnyt hyväksi antaa. Hän on seurakunnalleen toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi. Siksikö, että nämä tekisivät kaiken työn, jotta me muut saisimme istua rauhassa kirkonpenkissä ja käyttää meille uskottu elämä niin kuin parhaaksi näemme? Ei todellakaan. Heidän tehtävänään on varustaa kaikki seurakunnan jäsenet palveluyöhön rakentamaan seurakuntaa ja laajentamaan Jumalan valtakuntaa ja sen vaikutusta (4:11-16). Tuon varustamisen ei ole tarkoitus varmaankaan tapahtua pelkästään kuunteluoppilaana, vaan Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti jakamalla elämää ja harjoittelemalla yhdessä lahjojen käyttöä esimerkiksi siten, että apostoli kouluttaa uusia apostoleita, profeetta uusia profeettoja, evankelista uusia evankelistoja, paimen uusia paimenia ja opettaja uusia opettajia. Ja kun jokainen palvelee omalla paikallaan, se auttaa muitakin kasvamaan.

Valmennetaan ja rakennetaan.

torstai 22. marraskuuta 2018

Täynnä täyteyttä

”Näin te tulette täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef. 3:19)

Meidät on kutsuttu vahvistumaan uskossa ja se tapahtuu elämällä Jeesuksen yhteydessä, juurtumalla häneen ja rakentamalla elämämme hänen varaansa (Kol. 2:6-7). Sen tähden Paavali rukoileekin, että Jumala voisi kirkkautensa rajoittamattomasta lähteestään vahvistaa meidän sisäistä ihmistämme voimassa niin, että saisimme juurtua hänen rakkauteensa turvatessamme uskon kautta Jeesukseen. Jumalan rakkaus on jotain niin valtavaa, että se ylittää monin verroin meidän kokemuksemme ja tietämisemme. Se on liian suurta, jotta voisimme ymmärtää ja tajuta sen täysin, minkä tähden Paavali rukoilee, että me saisimme myös kokea tuon rakkauden sillä tavoin, että tulisimme täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä (3:16-19). Me tulemme osalliseksi tuosta rakkaudesta ja täyteydestä vain Jeesuksen Kristuksen ansiosta ja hänen kauttaan (Kol. 2:9-10). Saamme antaa Pyhän Hengen täyttää elämämme jokaisen osa-alueen, jotta Jumala voi toteuttaa suunnitelmansa meissä ja meidän kauttamme (3:19-20).

Herra, täytä meidät.

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Edeltä valmistettua

”Me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä.” (Ef. 2:10)

Jumala on pelastanut meidät armosta uskon kautta Jeesukseen. Me elimme ennen tämän maailman menon mukaan noudattaen oman luontomme haluja ja totellen sitä henkivaltaa, joka vaikuttaa yhä niissä, jotka eivät tunne henkilökohtaisesti Jeesusta. Mutta Jumala rakasti meitä, jotka olimme kuolleet rikkomustemme tähden, ja teki meidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Pelastus on Jumalan lahja, jota emme voi ansaita teoillamme (2:1-9). Uskoontultuamme Pyhä Henki alkaa vaikuttaa meissä niitä hyviä tekoja, joita varten meidät on luotu. Me saamme kulkea Jumalan meille edeltä valmistamissa askelissa kutsuen muitakin vastaanottamaan Jumalan armon ja elämän, jonka Jeesus antaa. Ei siis jäädä istumaan ja uskomaan, vaan mennään kaikkialle maailmaan.

Teot odottavat.

tiistai 20. marraskuuta 2018

Väsyneet maan

”Hän antaa väsyneelle voimaa ja voimattomalle väkevyyttä runsain määrin.” (Jes. 40:29)

Kun elämä koettelee ja asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, epätoivo ja masennus voivat saada vallan. Vaikka olemme yrittäneet tehdä parhaamme ja olemme antaneet kaikkemme, olemme vain väsyttäneet itsemme. Kaikkein synkimmällä hetkellä mieleen saattaa nousta jopa ajatus, että välittääkö edes Jumala siitä, mitä tapahtuu. Umpiväsyneenä ja omaan yrittämiseen turhautuneena on hyvä muistaa, ettei Jumala väsy tai uuvu ja että hänen viisautensa ylittää meidän käsityskykymme (40:28). Me emme ole kaikesta huolimatta yksin, vaan saamme lähestyä häntä tietäen, että jokainen, joka odottaa Herraa, saa uuden voiman. Me saamme nousta hänen avullaan ja voimme jatkaa matkaa uusin voimin (40:30-31). Jeesus kutsuu jokaista tarvitsevaa sanoen: ”Tulkaa minun luokseni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Kaiken kiireen, touhun ja haasteiden keskellä sielumme löytää levon Jeesuksen läheisyydessä (Matt. 11:28-29). 

Hän on voimamme.

maanantai 19. marraskuuta 2018

Tekeepä hyvää

”Niin kauan kuin meillä siis on vielä aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, varsinkin uskonystäville.” (Gal. 6:10)

Eräs pastori kirjoitti kirjassaan siitä, kuinka hän laittoi joka kuukausi rahaa lompakossaan olevaan Jumala-taskuun. Tuo raha oli varattu niihin tilanteisiin, joissa Pyhä Henki kehotti häntä käyttämään sen hyvän tekemiseen. Hän oli kerran puhujavieraana eräässä kaupungissa, kun hänen kellonsa meni rikki. Hän meni korjauttamaan sen kelloliikkeeseen, jossa huomasi erään naisen, joka hypisteli ja ihasteli tiettyä kelloa. Kun hän totesi naiselle kellon sopivan juuri hänelle, nainen huokaisi, totesi sen olevan liian arvokas ja laittoi sen pois. Silloin pastori kuuli kehotuksen ja hän kertoi naiselle ystävästään, joka oli uskonut hänelle rahaa säilytettäväksi. Hän kertoi naiselle olevansa varma siitä, että tuo ystävä haluaisi hänen ostavan tuon kellon lahjaksi. Kun nainen sai kellon ranteeseensa, hän katsoi pastoria kyynelten kostuttamin silmin ja sanoi: "Sinun ystäväsi on Jumala. Eikö olekin?" Meidät on kutsuttu tekemään hyvää ja osoittamaan poikkeuksellista rakkautta jokaiselle.

Ei väsytä tekemään hyvää.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Kutsu vapauteen

”Teidät on kutsuttu vapauteen.” (Gal. 5:13)

Kristus vapautti meidät vapauteen ja meidän tulee pysyä lujana, ettemme alistu uudelleen orjuuden ikeeseen (5:1). Vapauden ei saa antaa olla yllykkeenä vanhalle luonnolle, vaan meidän tulee palvella toisiamme rakkaudessa (5:13). Jos olemme ymmärtäneet vapauden väärin ja annamme itsekkään luontomme hallita meitä, se näkyy elämässämme muun muassa haureutena, saastaisuutena, irstautena, epäjumalien palvontana, vihamielisyytenä, riitoina, vihana, juonitteluina, harhaoppeina ja kateutena. Ja ne, jotka tällaista tekevät, eivät peri Jumalan valtakuntaa (5:19-21). Pyhä Henki on voimakkaampi kuin vanha luontomme, joten meidän tulee vaeltaa Hengessä eli antaa Pyhän Hengen ohjata elämäämme (5:16). Hän vaikuttaa meissä Jeesuksen opetuslasten luonteenpiirteitä: rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, sävyisyyttä ja itsehillintää (5:22-23). Miksi edes yrittäisimme elää omin voimin? Jos elämme Hengessä, vaelletaan myös Hengessä (5:25).

Pysy vapaana.

lauantai 17. marraskuuta 2018

Laskuoppia

”He pitävät neuvoa, mutta ilman minua.” (Jes. 30:1)

Jumala varoitti Juudaa, että turvautuminen muiden kansojen apuun ei pelastaisi heitä, koska vain Jumala voisi tehdä sen. Mutta he halveksivat Jumalaa ja hänen sanaansa ja tekivät suunnitelmansa Jumalan tahtoa kysymättä ja siitä piittaamatta, mistä ei seuraisi lopulta mitään hyvää (30:12-14). Monen on helppo ajatella, ettei ole niin turhan tarkkaa, miten elää, mihin suuntaan kulkee tai millaisia ratkaisuja elämässään tekee, sillä huonokin kokemus on silti kokemus ja se, mikä ei tapa, vahvistaa. Monet niistäkin, jotka pysähtyvät miettimään tarkoin tekemiään valintoja, luottavat pelkästään omaan järkeilyyn, edes miettimättä sitä, että voisi kysyä neuvoa Jumalalta. Ei jätetä elämäämme, päätöksiämme ja valintojamme pelkästään oman ymmärryksemme varaan, vaan turvataan koko sydämestämme Herraan ja etsitään rukoillen hänen tahtoaan, sillä hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä. Hiljaisessa luottamuksessa Jumalaan on meidän voimamme.

Ei jätetä Jumalaa laskuista.

perjantai 16. marraskuuta 2018

Rikottu kuva

"Ei hän ole minua tehnyt.” (Jes. 29:16)

Profeetta Jesaja nuhteli voimallisesti niitä, jotka kätkivät hankkeensa syvälle Herralta ja niitä, joiden teot tapahtuivat pimeydessä, koska he ajattelivat, ettei kukaan näe heitä. Hän totesi voimallisesti: "Voi teidän mielettömyyttänne!, kun ihmiset ajattelivat, että Jumala ei ole heidän olemassaolonsa syy (Jes. 29:15-16). Mitähän Jesaja mahtaisikaan sanoa katsoessaan aikamme menoa, jossa jokainen saa halutessaan olla, mitä itse kokee olevansa todellisuudesta huolimatta? Nuori tyttö uskoo syntyneensä väärään lajiin ja on käyttäytynyt vuosia kuin kissa. Viisikymppinen mies kokee olevansa pikkutyttö ja asuu miehen ja naisen luona, jotka kohtelevat häntä kuin kuusivuotiasta. Joku kokee olevansa koira ja nauttii keppien noutamisesta. Joku hakee oikeusteitse muutosta ikäänsä, koska kokee olevansa parikymmentä vuotta nuorempi. Lankeemuksesta ja rikkinäisyydestä huolimatta jokainen voi löytää todellisen identiteettinsä yhteydessä Luojaan, Jumalaan (29:24). Annetaan hänen kertoa, keitä olemme.

Hän on vastaus.

torstai 15. marraskuuta 2018

Tottele janoasi?

”Kiivaile aina Herran pelon puolesta.” (Snl. 23:17)

Obey your thirst. Tällä iskulauseella mainosti aikoinaan eräs virvoitusjuomavalmistaja tuotteitaan halki maailman. Iskulause oli tarkoitettu helpottamaan ja houkuttamaan tietyn limsapullon valintaan kaupan kylmäkaapista. Siihen sisältyi myös monen mielestä syvempikin viesti siitä, kuinka meidän tulisi totella kaikessa sisimpämme haluja ja viettejä. Monesti kuulee sanottavan, että minun oli tehtävä niin kuin sydämeni sanoi. Usein sanoja perustelee sanoilla tekoaan, jolla on rikkonut lähimmäistään ja Jumalaa vastaan. Sydämeen ei voi kuitenkaan aina luottaa, sillä se on petolinen (Jer. 17:9), minkä vuoksi se tulisikin ohjata oikealle tielle. Kun elämme elämme joka päivä Jumalaa kunnioittaen, meillä on luvassa varma tulevaisuus eikä toivomme raukea tyhjiin (23:18-19). Etsitään kaikessa ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, sillä näin tehdessämme hän on luvannut antaa meille kaiken tarvittavan (Matt. 6:33).

Herran pelko on viisauden alku.

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Vanha on kuollut

”Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu.” (Gal. 2:19)

Kerran eräs nuorukainen tuli kysymään vanhalta julistajalta, mitä tarkoittaa olla ristiinnaulittu Kristuksen kanssa. Vanhus mietti hetken ja sanoi sitten: "Ensinnäkin se tarkoittaa sitä, että voi katsoa vain yhteen suuntaan, sillä mitä tahansa selän takana tapahtuukaan, ei voi enää katsoa sinne." Julistaja raapi harmaata päätään ja jatkoi: "Toiseksi, kun kuolee ristillä, jättää hyvästit vanhalle elämälle, sillä siihen ei ole enää paluuta." Lopuksi hän totesi: "Kolmas asia, mitä tapahtuu on se, että ristiinnaulitulla ei ole enää omia suunnitelmia, vaan Jeesus tekee kaikki suunnitelmat." Meidät on ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa ja vapautettu elämään elämämme Jumalalle ja hänen kunniakseen. Aivan liian usein yritämme pyrkiä päämäärää kohti omin avuin ja omassa voimassamme sen sijaan, että eläisimme Hengen varassa (3:2-3). On hyvä muistuttaa itseään päivittäin, että enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa ja elän uskossa häneen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani (2:20).

En minä, vaan Kristus.

tiistai 13. marraskuuta 2018

Vartiopaikalla

”Herra, olen seisonut tähystyspaikalla, päivät pitkät, vartiopaikallani olen pysynyt kaiket yöt.” (Jes. 21:8)

Kaupunkien muureilla olevilla tähystäjillä oli tärkeä tehtävä, sillä heidän tuli ilmoittaa se, mitä he näkivät (21:6). Heidän tuli olla omalla vahtivuorollaan tarkkana, sillä he näkivät ensimmäisenä kaupunkia uhkaavan vaaran. Meitäkin kutsutaan olemaan tarkkaavaiset omalla paikallamme katsellessamme maailman menoa niin päivän sanomalehden sivuilla, television uutislähetyksissä, kaupunkiemme kaduilla kuin kohdatessamme eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Jos katsomme tarkkaan, me voimme nähdä kaikkialla ympärillämme rukousaiheita. Meitä kehotetaan anomaan, rukoilemaan, kiittämään ja pitämään esirukouksia kuninkaiden, presidenttien, vallanpitäjien, kansanedustajien, yrittäjien, työväestön, koululaisten, opiskelijoiden, naapurien - ihan kaikkien ihmisten puolesta, sillä se on mieluista Jumalalle, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1. Tim. 2:1-4). Seistään tähystyspaikallamme, katsellaan Hengen antamin silmin ja rukoillaan päivin ja öin.

Älä jätä vartiopaikkaasi.

maanantai 12. marraskuuta 2018

Vanha vainooja

”Meidän entinen vainoojamme julistaa nyt sitä uskoa, jota hän ennen hävitti.” (Gal. 1:23)

Sana leviää nopeasti, jos joku julkisuuden henkilö löytää henkilökohtaisen uskon Jeesukseen. Näin kävi myös Paavalin kohdalla. Hän oli ollut juutalaisuudessa pidemmällä kuin monet muut ja hän oli mennyt jopa niin pitkälle, että vainosi kiihkeästi Jeesukseen uskovia. Ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen muutti kuitenkin kaiken (1:13-16) ja pian kaikkialla kuiskittiin siitä, kuinka entinen vainooja julistaa Jeesusta Kristusta ja Jumalaa ylistettiin hänen tähtensä (1:24). Luokittelemme mielellämme ihmisiä heidän syntinsä mukaan helppoihin, melko helppoihin, haasteellisiin, vaikeisiin, todella vaikeisiin ja mahdottomiin tapauksiin, mitä tulee heidän pelastumiseensa. On hyvä muistaa, että yksikään ihminen ei ole Jumalalle mahdoton tapaus (Luuk. 18:27). Jeesuksen veri kykenee puhdistamaan aivan jokaisen syntisen ja tuomaan sovituksen jokaiselle halukkaalle uskossa vastaanotettavaksi (Room. 3:25-26). Ei siis anneta periksi, vaan rukoillaan, rakastetaan, julistetaan evankeliumia missä ikinä olemmekin ja kutsutaan ihmisiä antamaan elämänsä Jeesukselle.

Armo on.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Tilapäivitys

”Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Koetelkaa itseänne.” (2. Kor. 13:5)

Samalla tavoin kuin vanhemmat haluavat lastensa varttuvan täysikasvuisiksi ja kypsiksi aikuisiksi, Paavali halusi korinttilaisten kasvavan hengelliseen kypsyyteen (13:8-9). Sen tähden hän oli tarttunut paikoin tiukastikin seurakunnassa esiintyviin ongelmiin, koska todellinen rakkaus niitä kohtaan, joista välittää, vaatii sitä. Hän ei voinut vain katsoa sivusta sitä, kun ihmiset antavat synnin tuhota elämäänsä ja seurakuntaansa. Hän haastoikin jokaista tutkimaan hengellistä tilaansa ja pohtimaan, näkyykö heidän elämässään se, että Jeesus on heissä ja heidän keskuudessaan. Jos näin ei olisi, he eivät kestäisi koetusta (13:5). Meillä on vaarana se, että aidon yhteyden tilalle tulevat ihmistekoiset ja uskonnolliset rutiinit, joten on hyvä välillä pysähtyä miettimään, näemmekö Jeesuksen läsnäolosta ja voimasta merkkejä niin omassa kuin seurakunnan elämässä. Eletään Pyhän Hengen johdossa, niin hän pitää meidät alati kasvavassa ja syvenevässä Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.

Seurataan häntä kaikessa.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Tarkistuskäynti

”Pelkään näet, että tullessani en ehkä tapaa teitä sellaisina kuin tahdon.” (2. Kor. 12:20)

Paavali oli rohkaissut korinttilaisia ottamaan itsestään mallia siinä, kuinka Jeesusta tulisi seurata (1. Kor. 11:1), mutta kaupunki, jossa he asuivat, ei tukenut tuota elämäntapaa. Korintti tunnettiin kaikkialla moraalittomuudestaan ja synnillisestä elämäntavasta, joten Paavali pelkäsi, että heidän keskuudessaan olisi riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panettelua, juoruja ja pöyhkeilyä (12:20). Ei niin, etteikö Jumalan armo olisi voinut kasvattaa heitä hylkäämään kaiken jumalattomuuden (Tiit. 2:12), mutta olivatko he suostuneet Hengen työhön elämässään. Me elämme ajassa, jossa moraalittomuus, viha ja panettelu ovat arkipäivää kaikkialla ja luopumus Jumalan sanasta kasvaa. Vaikka yhteiskunta muuttuu, meidän ei tule luopua uskomme perusteista ja Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Annetaan Jumalan uudistaa ajatteluamme (Room. 12:2), annetaan Pyhän Hengen ohjata elämäämme (Gal. 5:16) ja kerrotaan rakkaudellisesti siitä toivosta, joka meillä on Jeesuksessa Kristuksessa (1. Piet. 3:15-16).

Toivo ei saata häpeään.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Eri tie

”Hän varoitti minua vaeltamasta tämän kansan tietä.” (Jes. 8:11)

Elämme ajassa, jossa monet kulkevat väärään suuntaan täysin tietoisesti tai tietämättä. Ihmisjoukot nyökkäilevät hyväksyvästi niille, jotka uskaltavat rikkoa moraalisia ja eettisiä rajoja. Ja mitä rohkeammin niin tehdään, sitä suurempi on suosio ja median huomio. Toki huomiota saavat myös ne, jotka asettuvat puolustamaan kristillisistä arvoista nousevia käytäntöjä tai jokaisen oikeutta elämään. Tosin heille ei nyökytellä hyväksyvästi, vaan heidän kimppuun hyökätään ja heidän arvonsa kyseenalaistetaan. Usein olisi helpompi vain mukautua ympäröivään maailmaan, mutta meitä ei ole kutsuttu siihen (Room. 12:1-2). Jeesuksen omat eivät kulje samaa tietä kuin muut, vaan elävät Jumalan tahdon mukaista elämää, johon ei kuulu irstaus ja himot, ei juomingit, juoppous tai mässäilyt. Muut kyllä oudoksuvat sitä, ettemme juokse heidän mukanaan samaan riettauden tulvaan ja he pilkkaavat meitä siitä (1. Piet. 4:2-5). Annetaan valomme loistaa ihmisten edessä, jotta he näkisivät elämämme ja tekomme ja ylistäisivät Jumalaa (Matt. 5:16).

Kristus meissä - kirkkauden toivo.

torstai 8. marraskuuta 2018

Annatko luvan?

”Tässä minä olen, lähetä minut.” (Jes. 6:8)

Jesaja sai kohdata Jumalan voimallisella tavalla ja sai tajuta sekä oman syntisyytensä suuruuden että Jumalan anteeksiantamuksen. Kun Jumala kysyi, kenet hän lähettäisi, Jesaja oli valmis lähtemään, sillä kutsu pelastukseen on aina myös kutsu palvella Jumalaa ja lähimmäisiä (6:8). Ympärillämme on paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole saaneet vielä kohdata Jeesusta ja kokea syntien anteeksiantamusta, vaan ovat edelleen matkalla kohti iankaikkista kadotusta. Meidät, jotka olemme saaneet kohdata Jeesuksen, on lähetetty liikkeelle, sillä me olemme Kristuksen lähettiläitä, joiden kautta Jumala puhuu ihmisille (2. Kor. 5:20). Mutta olemmeko me valmiit menemään vai odotammeko me vain neljän seinän sisällä, että lehtimainoksemme toisi jonkun keskuuteemme? Jeesus sanoi kerran opetuslapsilleen, että satoa on paljon, mutta työmiehiä on vähän (Matt. 9:37). Kun Jumala kysyy, kenet hän lähettäisi kouluusi, työpaikallesi, harrastuspaikkaasi tai kaupunginosaasi, mitä vastaat hänelle?

Mieti tarkoin.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Otsikoissa tänään

”Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi.” (Jes. 5:20)

Salomo kirjoitti, että mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina ja mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen, sillä ei ole mitään uutta auringon alla (Saarn. 1:9). Kuinka todet hänen sanansa ovatkaan, sillä ihminen on pohjimmiltaan sama kaikesta koulutuksesta ja edistyksestä huolimatta. Profeetta Jesaja kirjoitti noin kaksituhattaseitsemänsataa vuotta sitten sanat, jotka ovat edelleen hyvin ajankohtaiset. Tämän havaitsemiseen riittää vain se, että avaa päivän lehden tai television. Jumalaa ja hänen sanaansa pilkataan. Pahaa sanotaan hyväksi ja hyvää pahaksi. Pimeys käännetään valkeudeksi ja valkeus pimeydeksi. Karvas tehdään makeaksi ja makea karvaaksi. Ihmisälyä ihaillaan ja omalla viisaudella ylpeillään. Alkoholin käytössä ollaan sankareita ja viinapäällä kehuskellaan. Lahjuksesta julistetaan syyllinen syyttömäksi ja siltä, joka on oikeassa, riistetään oikeus (5:18-23). Jeesuksen omina meidät on kutsuttu elämään toisin ja osoittamaan muille tietä Jumalan yhteyteen (Ef. 4:17-24).

Eletään pyhää elämää.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Paras suositus

Luotettava ei ole se, joka itse suosittelee itseään, vaan se, jota Herra suosittelee.” (2. Kor. 10:18)

"Hyvää yritetähän, mutta priimaa pukkaa tulemahan", kuuluu pohjalainen sanonta, jossa ei ole mukana pätkän vertaa nöyryyttä. Mutta kukapas muukaan kissan hännän nostaa, ellei kissa itse. Kun teemme jotakin hyvin tai joskus jopa erinomaisesti, meillä on tarve kertoa siitä muille ja tulla huomatuksi. Tähän sisäiseen haluun liittyy myös omat riskinsä, sillä positiivinen huomio ja ylitsevuotavat kehut voivat johtaa kasvavaan ylpeyteen itsestään ja kyvyistään. Sopiva määrä nöyryyttä on hyväksi - pohjalaisellekin. Oikea nöyryys ei ole kuitenkaan itsensä aliarvioimista tai mitätöimistä, vaan sitä, että ymmärtää kaikkien kykyjen ja taitojen, koko elämän, olevan Jumalan suurta lahjaa, jolloin meitä kehuttaessa saamme antaa kaikesta kunnian hänelle, jolle kunnia kuuluu (10:18). Kun teemme kaiken, mitä teemme, Jumalan kunniaksi (1. Kor. 10:31), meidän ei tarvitse tyrkyttää ja suositella itseämme toisille, vaan Herra tekee sen ajallaan ja tavallaan.

Kerskataan Herrasta.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Kylvetään runsaasti

”Joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.” (2. Kor. 9:6)

Paavali käyttää havainnollista kuvaa maanviljelystä opettaakseen korinttilaisille tärkeän periaatteen antamisesta. Jos maanviljelijä kylvää vähän siementä, hänen on turha odottaa valtavaa satoa, mutta jos hän tekee runsaan kylvön, hän saa kerätä aittoihinsa myös runsaan sadon. Kylvämisen ja niittämisen suhde pätee myös moneen muuhunkin asiaan kuin vain avokätiseen antamiseen, johon Paavali tässä viittaa (9:7-11). Jos emme kerro kenellekään Jeesuksesta, emme näe paljon uskoontuloja, mutta jos todistamme aina sopivan tilaisuuden tullen, todennäköisyys kasvaa, että saamme myös johdattaa jonkun uskoon. Jos emme koskaan rukoile sairaiden puolesta, emme näe parantumisia, mutta jos rukoilemme sairaiden parantumista aina, kun siihen on mahdollista, myös mahdollisuus nähdä Jumalan parantavan kasvaa. Jumala on antanut meille kaikkea hyvää, jotta voisimme tehdä runsaasti hyvää.

Kylvetään runsaasti.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Into piukalla

”Kiitos Jumalalle, joka antoi Tituksen sydämeen saman innon teidän hyväksenne!” (2. Kor. 8:16)

Voimme rohkaista ja kannustaa toinen toisiamme. Voimme jopa uhkailla ja painostaa toinen toisiamme. Mutta mikään ei auta, ellei Jumala sytytä meidän sydämiämme Pyhällä Hengellään ja tulellaan. Jumala oli synnyttänyt Tituksen sydämeen innon, mikä ei jäänyt pelkästään hetkelliseksi tunnekuohuksi, vaan sai hänet lähtemään liikkeelle ja toimimaan (8:17). Maailmamme kaipaa enemmän kuin koskaan tavallisia Jeesukseen uskovia miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia, joiden sydämissä on Kristuksen rakkauden synnyttämä palo. Uskovia, jotka eivät häpeä Jeesusta ihmisten edessä. Uskovia, jotka osoittavat Jumalan rakkautta lähimmäisilleen sanoin ja teoin. Uskovia, jotka laskevat kätensä epäröimättä sairaiden päälle. Uskovia, jotka ovat valmiit tekemään sen, mihin Herra heitä kutsuu. Saakoon Jumala sytyttää sydämiimme sellaisen innon, jotta Jumalan valtakunnan todellisuus tulisi kauttamme näkyväksi ja moni voisi löytää kauttamme uskon Jeesukseen.

Innostutaan.

lauantai 3. marraskuuta 2018

Homma paketissa

”Saattakaa nyt työnne päätökseen.” (2. Kor. 8:11)

Kestävyys on tarpeen, jos halutaan viedä aloitetut tehtävät ja projektit päätökseen. On helppoa innostua hetkellisesti asiasta jos toisesta, mutta lyhytjänteisellä toiminnalla päästään harvoin haluttuun päämäärään tai saadaan aikaan merkittäviä läpimurtoja. Vaikeudet ja haasteet on tarkoitettu voitettavaksi. Korinttilaiset olivat lupautuneet innokkaasti yhteiseen rakkaudentyöhön, mutta into oli hiipumassa, vaikka heillä oli yllin kyllin annettavaa toisten puutteeseen, joten Paavali kehotti heitä anteliaisuuteen (8:7-14). Hän rohkaisi heitä kertomalla Makedonian uskovista, jotka äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsasta anteliaisuutta sillä tavalla, että he antoivat jopa yli voimiensa (8:1-4). Evankeliumin julistaminen kaikille luoduille ja kaikkien kansojen tekeminen Jeesuksen opetuslapsiksi on kesken niin kauan, kunnes jokainen ihminen lähellä ja kaukana on saanut kuulla Jeesuksesta. Jokaista meitä tarvitaan tämän tehtävän loppuunsaattamisessa.

Saatetaan työ päätökseen.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Hyvää murhetta

”Murheenne oli Jumalan mielen mukaista.” (2. Kor. 7:9)

Paavali ei kaihtanut tarttua arkoihinkaan asioihin, jos kyseessä oli seurakunnan paras (1. Kor. 5:1-7; 2. Kor. 2:2-11). Vaikka hän saikin monet murheelliseksi kirjeellään, Paavali iloitsi siitä, että se oli saanut heidät miettimään vaellustaan ja Jeesuksen opetuslapsen elämäntapaa. Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei tarvitse katua (7:8-10). Oman synnin ja synnillisyyden kohtaaminen on aina epämukavaa - etenkin silloin, jos joku toinen huomauttaa siitä. Asetumme helposti puolustuskannalle ja selittelemme tekojamme ja valintojamme parhain päin, koska ylpeytemme estää tunnustamasta syntiä. Otetaan nuhtelu vastaan nöyrästi, vaikka se tekisikin meidät murheelliseksi, sillä se on väline kasvuumme uskossa. Puhdistaudutaan kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, tehdään parannusta synneistämme, uskotaan ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja jatketaan matkaa Hengen voimassa saattaen pyhityksemme täydelliseksi (7:1).

Se kannattaa aina.

torstai 1. marraskuuta 2018

Tuulen tavoittelua

”Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.” (Saarn. 4:4)

Elämme maailmassa, jossa raha ja omaisuus näyttelevät suurta roolia. Maailmanlaajuisesti ajatellaan talouden kasvavan vuosi vuodelta ja henkilökohtaisessakin elämässä monet pyrkivät saavuttamaan hyvän taloudellisen aseman. Valitettavasti ulkoinen vauraus hankitaan usein tärkeämpien asioiden kustannuksella. Salomo huomasi jo omana aikanaan, kuinka naapurikateus motivoi monia kaikessa vaivannäössä (4:4). Kateuden ja näyttämisen halun vuoksi monet ovat valmiit ylivelkaantumaan tai rikkomaan moraalisia periaatteitaan, vaikka se on tuulen tavoittelua. On hyvä muistaa, ettemme ole tuoneet maailmaan mitään, emmekä voi myöskään viedä täältä mitään mukanamme. Rahanhimo voi johtaa meidät moniin kiusauksiin, ansoihin ja vahingollisiin himoihin, jotka syöksevät turmioon. Pahimmillaan rahaa tavoitellessa voi eksyä pois uskosta. Muistetaan, että jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa on suuri voitto.

Ei tavoitella tuulta.