”Luotettava ei ole se, joka itse suosittelee itseään, vaan se, jota Herra suosittelee.” (2. Kor. 10:18)
"Hyvää yritetähän, mutta priimaa pukkaa tulemahan", kuuluu pohjalainen sanonta, jossa ei ole mukana pätkän vertaa nöyryyttä. Mutta kukapas muukaan kissan hännän nostaa, ellei kissa itse. Kun teemme jotakin hyvin tai joskus jopa erinomaisesti, meillä on tarve kertoa siitä muille ja tulla huomatuksi. Tähän sisäiseen haluun liittyy myös omat riskinsä, sillä positiivinen huomio ja ylitsevuotavat kehut voivat johtaa kasvavaan ylpeyteen itsestään ja kyvyistään. Sopiva määrä nöyryyttä on hyväksi - pohjalaisellekin. Oikea nöyryys ei ole kuitenkaan itsensä aliarvioimista tai mitätöimistä, vaan sitä, että ymmärtää kaikkien kykyjen ja taitojen, koko elämän, olevan Jumalan suurta lahjaa, jolloin meitä kehuttaessa saamme antaa kaikesta kunnian hänelle, jolle kunnia kuuluu (10:18). Kun teemme kaiken, mitä teemme, Jumalan kunniaksi (1. Kor. 10:31), meidän ei tarvitse tyrkyttää ja suositella itseämme toisille, vaan Herra tekee sen ajallaan ja tavallaan.
Kerskataan Herrasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti