”Pelkään näet, että tullessani en ehkä tapaa teitä sellaisina kuin tahdon.” (2. Kor. 12:20)
Paavali oli rohkaissut korinttilaisia ottamaan itsestään mallia siinä, kuinka Jeesusta tulisi seurata (1. Kor. 11:1), mutta kaupunki, jossa he asuivat, ei tukenut tuota elämäntapaa. Korintti tunnettiin kaikkialla moraalittomuudestaan ja synnillisestä elämäntavasta, joten Paavali pelkäsi, että heidän keskuudessaan olisi riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panettelua, juoruja ja pöyhkeilyä (12:20). Ei niin, etteikö Jumalan armo olisi voinut kasvattaa heitä hylkäämään kaiken jumalattomuuden (Tiit. 2:12), mutta olivatko he suostuneet Hengen työhön elämässään. Me elämme ajassa, jossa moraalittomuus, viha ja panettelu ovat arkipäivää kaikkialla ja luopumus Jumalan sanasta kasvaa. Vaikka yhteiskunta muuttuu, meidän ei tule luopua uskomme perusteista ja Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Annetaan Jumalan uudistaa ajatteluamme (Room. 12:2), annetaan Pyhän Hengen ohjata elämäämme (Gal. 5:16) ja kerrotaan rakkaudellisesti siitä toivosta, joka meillä on Jeesuksessa Kristuksessa (1. Piet. 3:15-16).
Toivo ei saata häpeään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti