maanantai 30. huhtikuuta 2018

Siunauksen salaisuus

”Herran siunaus rikkaaksi tekee, oma vaiva ei siihen mitään lisää.” (Snl. 10:22)

Kaikki, mitä meillä on, koko elämämme, on lahja Jumalalta. Kunpa Jumala saisi auttaa jokaista meitä ymmärtämään, että siinä, kuinka olemme saaneet menestyä kaikessa niin henkilökohtaisesti kuin kansakuntanakin, on ollut mukana Jumalan siunaus. Hän on siunannut meitä siksi, että meillä olisi yllin kyllin, jotta voisimme vastata lähimmäistemme tarpeisiin lähellä ja kaukana eikä käyttää kaikkea pelkästään itseemme (2. Kor. 9:8). Elämme maassamme yhä edelleen suuren hyvinvoinnin keskellä ja kuulumme maailman rikkaimpien kansakuntien joukkoon. Miltä maailma näyttäisikään, jos käyttäisimme enemmän Jumalan meille uskomia rikkauksia hyvän aikaansaamiseen ympärillämme? Murtuisivatko köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden mukana tuomat ilmiöt? Leviäisikö evankeliumi voimallisemmin kaikkeen maailmaan, kun lähetystyöltä ei puuttuisi sen kaipaamia varoja? Olisimmeko me onnellisempia, kun näkisimme, miten paljon hyvää voimme tehdä muille?

Vielä ei ole myöhäistä.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Mitä on tehtävä?

”Mitä minun on tehtävä, että perisin iankaikkisen elämän?” (Mark. 10:17)

Rikkaan nuorukaisen mieltä vaivasi kysymys, johon hän halusi saada vastauksen niin kuumeisesti, että juoksi Jeesuksen luokse. "Mitä minun on tehtävä, että perisin iankaikkisen elämän?" Nuorukainen halusi varmistaa taivaspaikkansa, sillä hän oli omasta mielestään onnistunut noudattamaan kaikkia käskyjä pienestä pitäen. Hän odotti kuulevansa Jeesukselta, että oli tehnyt kaiken riittävän, mutta Jeesuksen vastaus yllätti. "Yksi sinulta puuttuu." Jeesus näki, että omaisuudesta oli tullut miehelle epäjumala, joten Jeesus osoitti rakkaudessaan, mikä piti miehen taivaan valtakunnan ulkopuolella. Jeesus kehotti nuorukaista myymään omaisuutensa, antamaan koko elämänsä hänelle ja laittamaan luottamuksensa häneen. Yhtäkkiä taivaspaikka ei tuntunutkaan enää niin tärkeältä verrattaessa sitä ajallisiin rikkauksiin, joten mies käänsi selkänsä ja lähti pois (10:19-22). Jeesus teki kaiken puolestamme, jotta me saisimme ikuisen elämän.

Älä käännä selkää hänelle.

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Matkapuheita

”Mistä te keskustelitte matkalla?” (Mark. 9:33)
‭‭
Mistä te keskustelitte? Suora kysymys osui suoraan maaliin. Opetuslapset olivat vaiti ja tuijottivat taatusti noloina sandaalin kärkiään, sillä he olivat väitelleet siitä, kuka heistä olisi suurin (9:34). Kuinka usein mekin sorrumme vertailemaan itseämme toisiin uskoviin tai seurakuntaamme toisiin seurakuntiin - vähättelen tai ylpeillen. Meitä ei ole kutsuttu kilpailemaan paremmuudesta, vaan toinen toistemme kunnioittamisessa (Room. 12:10). Meidät on kutsuttu elämään samalla tavalla kuin Jeesus (1. Joh. 2:6), joka ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensäkin meidän puolestamme (Matt. 20:28). Meidän tulee pitää huolta toisistamme, sillä jos joku kärsii, kaikki kärsivät hänen kanssaan ja jos joku saa kunniaa, kaikki iloitsevat hänen kanssaan (1. Kor. 12:25-26). Pyhä Henki vaikuttaa meissä oikeaa asennetta, antaa voiman ja  osoittaa mahdollisuuksia elää toisia palvellen (9:35).

Palvellaan rakkaudessa.

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Vaikea pala

”He pitivät mielessään nämä sanat ja pohtivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen tarkoitti.” (Mark. 9:10)

Pietari, Jaakob ja Johannes olivat päöässeet ainutlaatuisen tapahtuman silminnäkijöiksi. He saivat nähdä välähdyksen Jeesuksen todellisesta kirkkaudesta. Siitä ei ollut kuitenkaan vielä aika puhua julkisesti, joten Jeesus kehotti heitä odottamaan, kunnes olisi noussut kuolleista. Opetuslapset pitivät mielessään Jeesuksen sanat ja pohtivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen mahtoi tarkoittaa (9:1-9). Eipä ihme, etteivät he kyenneet tuolloin käsittämään asiaa, koska se oli vaikeaa vielä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeenkin, vaikka Jeesus itse ilmestyi heille (Luuk. 24:36-41). Taidamme olla samassa veneessä opetuslasten kanssa, vaikka tunnustamme uskovamme ruumiin ylösnousemukseen. Helposti näet unohtuu, että tämä maailma ei ole todellinen kotimme ja keskitymme enemmän ajallisiin asioihin kuin iankaikkisiin. Jos todella ymmärtäisimme Paavalin tavoin, että elämä on Kristus ja kuolema on voitto (Fil. 1:21), saisiko se meidät elämään rohkeaa elämää Jeesukselle ja hänen nimensä kunniaksi?

Herra, anna ymmärrystä.

torstai 26. huhtikuuta 2018

Parhaalla tiellä

”Elämän tien kulkija ottaa ojennuksen huomioon, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.” (Snl. 10:17)

Ihmisellä on luonnostaan halu mennä ja tehdä oman päänsä mukaan. Minä tiedän paremmin, miten asiat ovat. Minä ja minun tunteeni ovat tärkein mittari, jolla arvioidaan oman elämän suuntaa ja laatua. Nykyään tuntuu olevan vallalla käsitys, että tärkein ihmisoikeus on onnellisuus ja mielihyvän kokeminen, joten meille markkinoidaan valheen kaikella voimalla jokaisen oikeutta etsiä sitä mistä tahansa, miten tahansa ja kenen kanssa tahansa. Kaikki se, mikä oli hetki sitten normaalia, hyvää ja oikein, poljetaan maahan ja jos joku uskaltaa ilmaista eriävän mielipiteen asiasta, hänet lynkataan suvaitsevaisuuden nimissä livenä ja somessa. Elämme aikaa, jossa ihmiset eivät siedä kuulla nuhdetta eikä tervettä oppia, vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä, mitä kulloinkin mieli tekee (2. Tim. 4:3). Kääntämällä selkänsä Jumalan sanan selville ohjeille, monet eksyvät ja vahingoittavat syvästi itseään ja muita. Ei mukauduta maailman menoon, vaan taivutaan Jumalan tahtoon (Room. 12:1-2).

Vaelletaan elämän tietä.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Hissun kissun

”Mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he siitä puhuivat.”(Mark. 7:36)

Jeesusta pyydettiin panemaan kätensä kuuron ja lähestulkoon mykän miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa miehen korviin, sylkäisi, kosketti hänen kieltään, katsoi ylös taivaaseen ja sanoi miehelle: "Effata - aukene!" Miehen kuulo palasi välittömästi ja hän hämmästytti kaikki puhumalla selvästi. Sana tapahtuneesta alkoi levitä silminnäkijöiden kertoessa siitä kohtaamilleen ihmisille, sillä he halusivat muidenkin pääsevän osalliseksi Jeesuksen parantavasta voimasta. Mitä enemmän Jeesus kielsi heitä puhumasta, sitä enemmän he puhuivat tapahtuneesta (7:32-37). Tapahtuisiko meille samoin, jos meitä kiellettäisiin puhumasta uskostamme Jeesukseen? Kokeillaanpa. Älä vain kerro kenellekään, että kaikki synnit voi saada anteeksi! Älä ainakaan kerro, että Jeesuksen voi tuntea henkilökohtaisesti ja yhteydessä häneen voi elää yltäkylläistä elämää. Älä vaan pyydä ketään mukanasi tilaisuuteen, ettei kirkot vain täyttyisi.

Ollaan ihan hissun kissun.

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Suut auki

”Minä en peitä vanhurskauttasi sydämeeni vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja pelastusteoistasi.” (Ps. 40:11)

Daavid ei kyennyt pitämään sisällään Jumalan suurta armoa ja totuutta, vaan hän kertoi kaikille Jumalan uskollisuudesta ja pelastusteoista. Siitä, mitä hän oli saanut kokea, oli kerrottava muillekin. Näinhän mekin toimimme aivan arkisissa asioissa. Jos saamme jossain kaupassa erityisen hyvää palvelua, suosittelemme sitä tuttavillemme. Jos käymme lääkärillä, joka hoitaa meitä erinomaisesti, kehotamme muitakin hakeutumaan hänen vastaanotolleen. Mutta miksi meille on niin paljon vaikeampaa kertoa siitä, miten Jeesuksen kohtaaminen on muuttanut elämämme ja kuinka hän on auttanut meitä? Omassa voimassamme ja rohkeudessamme emme välttämättä uskallakaan, mutta tilanne on toinen, jos pyydämme Pyhää Henkeä auttamaan meitä (Apt. 1:8). Kun hän saa täyttää meitä voimallaan, me saamme apostolien tavoin rohkeuden puhua siitä, mitä olemme nähneet, kuulleet ja kokeneet (Apt. 4:20). 

Ei vaieta.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Hyviä uutisia

”Herra, minun Jumalani, monet ovat sinun tekemäsi ihmeet ja sinun ajatuksesi meitä kohtaan – ei ole ketään sinun vertaistasi – niitä tahdon julistaa ja niistä puhua.” (Ps. 40:6)

Tiedotusvälineet tietävät, että huonot uutiset myyvät parhaiten. Sen tähden otsikot kirkuvat sotia ja katastrofeja, terroritekoja ja joukkosurmia, avioeroja ja konkursseja. Huonot uutiset saavat meidät kenties tuntemaan hetkellistä helpotusta, koska muilla menee vielä huonommin, mutta todellisuudessa ne muokkaavat mielemme maisemaa keskittymään kaikkeen negatiiviseen. Meillä kristityilläkin on omat haasteemme, kun näemme vaaroja ja harhaan joutumisen mahdollisuuksia vähän joka puolella, vaikka joskus olisi itselläkin peiliin katsomisen paikka. Mitä sydän on täynnä, siitä suu puhuu tai sormet näpyttävät. Mitä tapahtuisikaan, jos alkaisimme nähdä pienempiä ja suurempia rukousvastauksia ja Jumalan tekemiä ihmeitä ympärillämme? Mitä jos alkaisimme puhua niistä ja levittää ympärillemme toivon sanomaa? Mitä jos alkaisimme levittää hyviä uutisia, sillä niitä on enemmän kuin voidaan laskea?

Aihetta olisi.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Opetuslapseuskoulu

”Niin he lähtivät ja saarnasivat, että ihmisten oli käännyttävä.” (Mark. 6:12)

Jeesus ei kutsunut opetuslapsiaan pelkästään kuuntelemaan, mitä hän puhui tai katselemaan sitä, kuinka hän toimi. Jeesuksen opetuslapseuskoululla oli selkeä päämäärä, sillä heistä oli tarkoitus tulla ihmisten kalastajia (Matt. 4:19). Paras tapa oppia asioita oli käytännön harjoittelun kautta, joten Jeesus kutsui heidät luokseen ja alkoi lähettää heitä matkaan pareittain, julistamaan, että kaikkien tulisi kääntyä ja uskoa hyvä sanoma. He saisivat myös oppia luottamaan kaikessa Jumalan huolenpitoon. Niinpä he lähtivät, julistivat, ajoivat ulos monta riivaajaa ja paransivat monta sairasta (6:7-13). Jumalan valtakunnan periaatteet ja toimintatavat tulivat heille tutuiksi ja he alkoivat tehdä helluntain jälkeen uusia opetuslapsia Jeesuksen opettamien periaatteiden mukaan. Jumala vahvisti heidän todistuksensa ja antoi heidän tehdä tunnustekoja ja monia voimallisia tekoja (Hepr. 2:4). Mennään, julistetaan Jeesusta Kristusta ja tehdään opetuslapsia, jotka lähtevät liikkeelle tekemään lisää opetuslapsia.

Tehtävä on vielä kesken.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Musertavan pimeää

”Älä pelkää, usko ainoastaan!” (Mark. 5:36)

Jairos, synagogan esimies, tuli ja heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen pyytäen hartaasti, että Jeesus tulisi parantamaan hänen kuolemaisillaan olevan tyttärensä. Niin Jeesus lähti hänen mukaansa suuren väkijoukon ympäröimänä. Matkanteko kuitenkin viivästyi, koska verenvuotoa sairastanut nainen tarvitsi apua ja niinpä Jairokselle tultiin kertomaan, että hänen tyttärensä oli kuollut ja Jeesusta ei ollut enää tarpeen vaivata (5:22-36). Voi vain kuvitella, millainen tuon isän tuntema tuska täytyi olla, kun hän joutui ajattelemaan kaksitoistavuotiaan tyttärensä hautaamista. Mielessä pyöri varmaan kaikki yhdessä koetut hetket kuin myös kaikki se, mikä jäisi nyt tekemätttä ja kokematta. Tuohon musertavan pimeään hetkeen Jairos sai kuulla rohkaisun sanat: "Älä pelkää, vaan usko." Jeesus kykenisi tuomaan avun tuohon tilanteeseen, joka oli inhimillisesti katsoen mahdoton - ja niin hän toikin (5:40-42). Mikä ikinä tarpeemme onkaan, saamme tuoda sen Jeesukselle, joka voi auttaa meitäkin.

Älä pelkää.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Vapauteen

”Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika?” (Mark. 5:7)

Gerasan alueen hautaluolissa asusteli mies, jota seudun asukkaat olivat turhaan yrittäneet saada aloilleen. Tuota itseään kivillä runtelevaa miestä oli yritetty sitoa useaan otteeseen jalkakahleilla ja ketjuilla, mutta hän oli katkonut ja rikkonut ne kerta toisensa jälkeen. Kun Jeesus tuli paikalle, hän tahtoi vapauttaa tuon pahojen henkien sitoman ja orjuuttaman miesparan. Pahan hengen kanssa käydyn lyhyen keskustelun jälkeen henget päätyivät sikalauman mukana alas järveen ja niistä vapautunut mies istui kaupungin väen tullessa paikalle pukeutuneena ja täydessä ymmärryksessä (5:1-20). Saastaiset henget ja riivaajat kuuluvat monen länsimaisen kristityn mielestä pimeälle keski-ajalle ja yliluonnolliset ilmiöt pyritään selittämään luonnollisilla tavoilla. Vihollinen toimii edelleen, mutta meidän ei tarvitse vähätellä sitä, kiinnostua siitä liikaa saati pelätä sitä. Jeesus on antanut meille vallan tallata kaikkea vihollisen voimaa (Luuk. 10:19). Saamme parantaa ja vapauttaa, mutta ennen kaikkea julistaa Jeesusta.

Hänellä on kaikki valta.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Pysy suunnassa

”Herra ohjaa sen miehen askeleet, jonka tie on hänelle mieluinen.” (Ps. 37:23)

Eksyminen ei ole kovin mukavaa, oli sitten kyseessä eksyminen metsään illan hämärtyessä tai kääntyminen väärään suuntaan ruuhka-aikaan vieraassa kaupungissa. Vielä kurjempaa eksyminen on sillon, jos olet maassa, jossa käytetään erilaisia kirjaimia kuin mihin olet tottunut. Nykytekniikka navigointisovelluksineen voi onneksi pienentää eksymisen mahdollisuutta, mikäli puhelimen akusta löytyy virtaa. Moni osaakin suunnistaa vieraissa paikoissa sähköisten karttojen avulla, mutta voivat olla elämässään ja elämän valinnoissaan pahasti eksyksissä. Paras valonlähde elämämme matkalle on Jumalan sana, Raamattu, joka valaisee meidän askeleemme, jos otamme sen neuvoista vaarin ja suostumme kulkemaan Jumalan meille viitoittamaa tietä (119:105). Meissä asuu myös Pyhä Henki, joka muistuttaa meitä lukemastamme ja johdattaa meitä hyvinkin konkreettisesti arjen keskellä. Luetaan päivittäin Raamattua, niin pysymme oikeassa suunnassa.

Kulje hänen johdossa.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Hiljenny ja odota

”Hiljenny Herran edessä ja odota häntä.” (Ps. 37:7)

Hiljenny Herran edessä ja odota rauhassa ja kärsivällisesti hänen apuaan. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä elämme maailmassa, jossa olemme tottuneet saamaan kaiken nopeasti. Meillä on pikaruokaa ja pikakassoja. Nopeavaikutteisia lääkkeitä ja nopeita nettiyhteyksiä. Ei ole siis mikään ihme, että odottaminen on niin vaikeaa, että tahdomme tehdä kaikkemme saadaksemme asiat järjestymään. Asioiden vauhdittaminen onnistuukin yksinkertaisimmissa tapauksissa, mutta ei sellaisissa, jotka ovat meidän vaikutusmahdollisuuksiemme ja käytettävissä olevien keinojemme ulottumattomissa. Silloin ainoaksi mahdollisuudeksemme jää sen tunnustaminen, ettemme pysty kaikkeen ja turvautuminen häneen, jolle kaikki on mahdollista (Matt. 19:26). Annetaan kaikki tiemme Herran haltuun ja luotetaan häneen (37:3-5). Kerrotaan hänelle kaikki se, mitä tarvitsemme ja odotetaan hänen apuaan (Fil. 4:6-7).

Rukoillaan - ei murehdita.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Itsessään toivottomat

”Synti silottelee kaiken hänen silmissään, niin ettei hän huomaa eikä vihaa pahuuttaan.” (Ps. 36:3)

Synti on vakava asia, vaikkei siitä haluttaisikaan puhua ja kuulla. Lankeemuksen myötä (1. Moos. 3:1-13) osaksemme tulleen synnin ominaspiirre on se, että ihminen haluaa tulla kokonaan riippumattomaksi Jumalasta, minkä vuoksi monet yrittävätkin löytää epätoivoisesti korvaavia selitysmalleja voidakseen unohtaa Luojansa, vaikka naamioivat sen tieteen harjoittamiseksi. Ilman Jeesusta synti turmelee jatkuvasti ihmisen sielua ja ruumista niin, että hänen tahtonsa suuntautuu pahaan eikä hän näe eikä vihaa pahuuttaan. Ihminen hylkää viisauden, toimii väärin eikä kaihda pahaa (36:3-5) ja on iankaikkiseen kadotukseen vievällä tiellä (Room. 3:23). Ilman Jumalan valmistamaa pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa olisimme aivan toivottomat (Room. 5:6-11), mutta hän tuli etsimään meitä kadonneita pelastaakseen meidät (Mark. 2:17). Eikä hän pelkästään hoitanut meidän syntiongelmaamme, vaan hän antaa meille myös voiman elää uutta elämää (Mark. 1:8).

Kiitos, Jeesus!

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Erilainen päivä

”Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti autioon paikkaan rukoilemaan.” (Mark. 1:35)

Yhteys Isään oli Jeesukselle tärkeää, joten hän vetäytyi usein yksinäisyyteen rukoilemaan. Noissa varhaisissa rukoushetkissä Jeesus varmaan keskusteli Isän kanssa siitä, mitä hän puhuisi ja tekisi (Joh. 5:19; 8:26). Usein huomaa, että ajan löytäminen rukoukselle kiireisen arjen keskellä ei ole aina ihan helppoa. Ehkäpä meidän tulisi ottaa enemmän mallia Jeesuksesta ja vetäytyä säännöllisesti yksinäisyyteen keskustelemaan Herran kanssa. Välttääksemme mahdolliset häiriötekijät, voimme Jeesuksen tavoin nousta varhain, sillä aamulla rukoilemisessa ennen päivän muita tehtäviä on puolensa. Ei iltarukouskaan huono asia ole, mutta harvemmin tarvitsemme Jumalan apua ja johdatusta nukkumiseen. Mitäpä jos laittaisimme herätyksen puoli tuntia varhaisemmaksi kuin normaalisti ja kääntäisimme heti herättyämme sydämemme Jumalan puoleen ja kysyisimme, millaisia suunnitelmia hänellä on meille ja pyytäisimme päivään hänen apuaan, johdatustaan ja Hengen voimaa?

Tulisiko erilainen päivä?

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kovassa maineessa

”Ja hänen maineensa levisi pian kaikkialle.” (Mark. 1:28)

Hyvät uutiset levisivät nopeasti. Kun Jeesus osoitti siinä, mitä hän teki, Jumalan valtakunnan todellisuutta ja voimaa, se sai ihmiset hämmästelemään ja kertomaan tapahtuneesta muille. Parannettuaan Pietarin anopin koko kaupunki oli koolla oven edustalla iltaan mennessä, jolloin Jeesus paransi monia sairaita ja ajoi ulos monta riivaajaa (1:31-34). Sana levisi niin, että kaikkialta tuli ihmisiä hänen luokseen (1:45). Kun apostolien kätten kautta tapahtui monia tunnustekoja ja ihmeitä, sairaita kannettiin jopa kaduille ja pantiin paareille, että Pietarin kulkiessa ohi edes hänen varjonsa koskettaisi heitä. Sana levisi niin, että myös ympärillä olevista kaupungeista tuli paljon ihmisiä Jerusalemiin tuoden mukanaan sairaita ja henkien vaivaamia, jotka kaikki tulivat parannetuiksi (Apt. 5:12-16). Siellä, missä Jumalan valtakunta murtautui esiin, ihmiset tulivat etsimään ja kohtaamaan Jeesusta. Hän toimii edelleen samalla tavoin pelastaen, parantaen ja vapauttaen.

Voimmeko hyväksyä sen?

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Mahdollisuudet odottavat

”Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani.” (Matt. 28:19)

Jeesuksen käsky oli tehdä kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan. Ei käännynnäisiä tai tapakristittyjä vaan opetuslapsia, jotka noudattavat hänen opetuksiaan ja vievät sanomaa eteenpäin omilla lahjoillaan moninkertaistaen Jeesuksen seuraajien määrän. Tämä tehtävä on vielä kesken, sillä maailmassa on vielä paljon ihmisiä, jotka eivät tunne henkilökohtaisesti Jeesusta, joka on ainoa tie Isän yhteyteen (Joh. 14:6). Meidät on kutsuttu, lähetetty ja valtuutettu tähän omaa elämäämme suurempaan tehtävään, jonka vaikutukset heijastuvat iankaikkisuuteen saakka (Joh. 20:21). Monet odottavat erityistä syytä toimia, mutta Jeesuksen käsky riittää. Mennään siis ja julistetaan evankeliumia Pyhän Hengen voimassa, jotta monille saisi syntyä henkilökohtainen usko Jeesukseen. Mennään siis ja tehdään mennessämme opetuslapsia, jotka opetamme tekemään lisää opetuslapsia. Valtavat mahdollisuudet odottavat meitä lähellä ja kaukana.

Mitä vielä odotamme?

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Looginen johtopäätös

”Tämä oli todellakin Jumalan Poika!” (Matt. 27:54)

Opettaja? Profeetta? Kapinallinen? Mielenvikainen? Ihmiset ovat kautta aikojen yrittäneet rajata Jeesuksen tiettyyn rooliin. Jos kuitenkin perehdymme hänen elämäänsä, kuolemaansa ja ylösnousemukseensa, huomaamme, että hän ei mahdu meidän määritelmiimme. Pelkästään Jeesuksen kuolema oli ainutlaatuinen ja muiden kuolemasta poikkeava. Keskipäivällä tuli pimeys koko maan ylle, maa järisi, kalliot halkesivat ja temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Tapahtuma sai paikalla olleet sotilaat ja sadanpäällikön ymmärtämään, että Jeesus ei ollut tavallinen kuolevainen, joten he tekivät ainoan mahdollisen loogisen johtopäätöksen: Jeesus oli Jumalan Poika (27:45-54). Jeesuksen elämä ja kuolema tekivät lähtemättömän vaikutuksen monien ihmisten elämään. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus Kristus on muuttanut vielä useamman ihmisen elämän ja hän tekee sitä yhä, sillä hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti (Hepr. 13:8).

Mitä sinä ajattelet?

torstai 12. huhtikuuta 2018

Onnellisin kansa

”Autuas se kansa, jonka Jumala on Herra.” (Ps. 33:12)

Suomi on maailman onnellisin maa YK:n listaaman 156 maan joukosta. Tutkimuksen tulos perustui ihmisten omiin arvioihin asteikolla 1-10 omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan. YK:n raportissa pohdittiin myös laajemmin onnellisen elämän edellytyksiä, kuten maiden taloutta, väestön terveyttä, kansalaisten anteliaisuutta ja heidän kokemuksiaan vapaudesta ja sosiaalisista turvaverkoista. Kansakuntamme onni ei löydy pitkässä juoksussa pelkästään noista tekijöistä, vaikka niilläkin on merkityksensä. Todellinen onni ja onnellisuus löytyy sieltä, missä palvellaan elävää Jumalaa, joka on luonut meidät ja joka ymmärtää meitä. Jumala katsoo meitä taivaastaan, valvoo maatamme ja kansaamme, joiden teot hän tuntee (33:13-15). Ei luovuta hänestä ja käännetä selkäämme hänelle, vaan tunnustetaan nöyrästi sekä yksilöinä että kansakuntana, että me tarvitsemme häntä ja että hän on onnellisuutemme todellinen lähde.

Laitetaan toivomme edelleen häneen.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Kultaa ja glitteriä

”Tee meille jumalia, jotka kulkevat meidän edellämme.” (2. Moos. 32:1)

Kun Mooses oli ylhäällä vuorella Herran edessä ja päivät kuluivat, kansa tuli siihen lopputulokseen, että Moosekselle oli täytynyt sattua jotakin. Niinpä he tulivat Aaronin luokse pyytämään, että tämä tekisi heille jumalan. Aaron halusi miellyttää enemmän kansaa kuin Jumalaa, joten hän pyysi kansaa tuomaan kultaa, josta suunnitteli ja valoi heidän toivomansa jumalan. Kun kansa näki Aaronin valmistaman kultaisen vasikan, he sanoivat: "Israel! Tämä on sinun jumalasi." Aaronin kuullessa, kuinka tyytyväisiä ihmiset olivat, hän rakensi vielä vasikan eteen alttarin, jonka äärellä voitaisiin juhlia ja uhrata polttouhreja (32:1-6). On hämmästyttävää huomata, kuinka nopeasti kansa eksyi harhapoluille ja kuinka Aaron lankesi ihmisten miellyttämiseen. Valitettavasti näemme samaa edelleen. Niiden, joiden tulisi johtaa kansaamme luottamaan Jumalan sanaan, taipuvat liian nopeasti kompromisseihin yleisen mielipiteen ja lehtikirjoittelun painostuksessa. Ei luovuta elävästä Jumalasta (Hepr. 3:12) ja hänen sanastaan.

Etsitään hänen tahtoaan.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Valo voittaa

”Autuas se, jonka rikos on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty!” (Ps. 32:1)

Daavid pukee sanoikseen oman kokemuksensa Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta. Niin kauan kuin hän yritti peitellä ja vaieta synnistään, hänestä tuntui, että hänen ruumiinsa riutui ja kuihtui. Hän huusi syntituskassaan päivä toisensa perään, kun omatunto syytti ja Jumalan käsi painoi häntä päivin ja öin. Daavid tiesi, että vain yksi asia voisi tuoda hänelle vapauden syyllisyydestä. Niinpä hän nöyrtyi, kääntyi Jumalan puoleen tunnustaen syntinsä ja tuoden valoon kaikki pahat teot, joita oli yrittänyt piilotella aivan turhaan. Suuressa armossaan Jumala antoi anteeksi Daavidin pahat teot ja otti pois syntien taakan. Kaiken voiman elämästä vienyt syyllisyys vaihtui Jumalan lapsen vapauteen (32:2-5). Meidänkään on turha kuvitella, että voisimme salata Jumalalta pahoja tekojamme ja syntiämme. Kun omatuntomme syyttää meitä, ei paaduteta sitä, vaan käydään rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan (Hepr. 4:16).

Astutaan valoon.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Tiukka paikka

”Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, minä en ikinä sinua kiellä.” (Matt. 26:35)

Pietarilla oli suuret luulot itsestään, sillä hän ei tulisi väistymään, vaan seisoisi Jeesuksen rinnalla loppuun asti - tuli, mitä tuli. Kun Jeesus sanoi, että Pietari vielä kieltäisi hänet, tämä vakuutti ennemmin kuolevansa ja samaa vakuuttivat muutkin opetuslapset (26:31-35). Toisin kuitenkin kävi. He kaikki jättivät Jeesuksen ja pakenivat (26:56). Pietarilla oli kuitenkin rohkeutta seurata Jeesusta ylipapin pihaan, mutta lopulta pelko voitti ja Pietari kielsi tuntevansa Jeesuksen (26:58-75). Hän joutui tiukan paikan tullen huomaamaan, että omavoimaisuus ja suuret sanat eivät kanna pitkälle. Sitä ei tekisi myöskään tieto ja ilo ylösnousemuksen todellisuudesta (Joh. 20:20), vaan hän tarvitsisi voiman korkeudesta (Luuk. 24:49). Helluntain jälkeen Pietari julisti rohkeasti evankeliumia ja kutsui ihmisiä parannukseen (Apt. 2:1-41). Se, mikä oli Pietarille itselleen mahdotonta, oli Pyhän Hengen voimassa mahdollista. Miksi mekään yrittäisimme toimia omassa voimassamme?

Tarvitsemme Hengen voimaa.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Hyvissä käsissä

”Sinun käteesi minä uskon henkeni.” (Ps. 31:6)

Kolmevuotias tyttö lauloi rattaissaan matkalla vaativaan sydänoperaatioon: "Luovutan nyt elämäni käsiisi sun." Kyseessä oli kertosäe ylistyslaulusta, jonka tyttö oli kuullut soivan useasti autossa. Tietämättään tyttö julisti laulullaan suurta teologista totuutta; hänen elämänsä ei olisi tulevan leikkauksen aikana pelkästään huippukirurgin vaan Kaikkivaltiaan Jumalan kädessä. Daavidin sanat henkensä uskomisesta Jumalan käsiin kertoo hänen täydellisestä luottamuksestaan Jumalaan ja hänen suunnitelmiinsa. Jeesus sanoi ristillä nämä sanat osoittaen täydellisen riippuvuutensa isästä (Luuk. 23:46). Stefanos rukoili lähes samoin sanoin luottaen, että hän pääsee Herransa luo (Apt. 7:59). Me saamme antaa itsemme kokonaan Jumalalle ja uskoa henkemme hänen käsiinsä varmana siitä, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, me olemme poissa Herran luota (2. Kor. 5:6). Hänen ominaan olemme turvassa niin eläessä kuin kuollessa.

Luovutan nyt elämäni käsiisi sun.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Moninkertaistumista

”Sinä paha ja laiska palvelija!” (Matt. 25:26)

Jeesus kertoi vertauksen miehestä, joka oli lähdössä matkalle. Hän kutsui palvelijansa luokseen ja uskoi omaisuutensa heidän haltuunsa. Yhdelle hän antoi viisi, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden talentin, kullekin hänen kykynsä mukaan. Kukaan heistä ei saanut enempää tai vähempää kuin minkä kykeni hoitamaan. Kaksi ensimmäistä asioivat rahoilla ja tuplasivat ne, mutta kolmas kaivoi kuopan ja kätki isäntänsä rahan sinne. Kun isäntä palasi, kaikki kertoivat, mitä olivat tehneet. Kaksi ensimmäistä saivat kiitoksen ja pääsivät paljon haltijaksi, mutta kolmas sai kovat nuhteet ja hänet heitettiin pimeyteen (25:14-30). Tämä ei epäonnistunut siksi, että tehtävä olisi ollut mahdoton, vaan siksi, että hän oli ollut laiska ja välinpitämätön. Jumalan valtakunnan periaate on moninkertaistuminen (Matt. 13:8) ja meidän tulee käyttää hyvin se, minkä Jumala on meille uskonut. Jeesus valitsi meidät sitä varten, että me lähtisimme liikkeelle ja kantaisimme paljon hedelmää hänessä pysyen (Joh. 15:5-16).

Palvellaan häntä kaikessa.

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Hetki lähenee

”Se on lähellä, oven edessä.” (Matt. 24:33)

Mikä? Mutta heti noiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Taivaalla näkyy Ihmisen Pojan merkki ja kaikki maan sukukunnat vaikeroivat, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Suuren pasuunan soidessa hän lähettää enkelinsä kokoamaan valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivasten ääristä niiden toisiin ääriin asti (24:29-31). Jeesus tulee takaisin ja se tapahtuu yllättäen (24:27). Mutta sitä päivää tai hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä Poika, vaan Isä yksin. Jeesuksen tullessa on käyvä samoin kuin Nooan päivinä. Ihmiset syövät, juovat ja menevät naimisiin eivätkä he aavista mitään. Silloin on kaksi miestä pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään. Valvotaan siis, sillä me emme tiedä, minä päivänä meidän Herramme tulee (24:36-42).

Se on lähellä.

torstai 5. huhtikuuta 2018

Loppu lähenee?

”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan koko maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14)

Eräs lähetystyöntekijä oli kouluvierailulla ja kertoi oppilaille siitä, kuinka on julistamassa evankeliumia maailmalla, jotta nämä Jeesuksen sanat voisivat käydä toteen. Yksi oppilas viittasi ja pyysi kauhuissaan: "Voisitteko te lopettaa sen?" Me saamme elää tilanteessa, jossa voimme puhua ja todistaa vapaasti uskostamme Jeesukseen Kristukseen. Mutta miksi me olemme mieluummin hiljaa? Me elämme valtavan taloudellisen hyvinvoinnin keskellä ja meillä olisi mahdollisuus lähettää paljon lähetystyöntekijöitä sinne, missä Jeesuksesta ei ole vielä kuultu. Mutta miksi käytämme rahamme mieluummin itseemme? Olisiko yksi syy siinä, että rakkautemme on kylmennyt (24:12)? Jos meiltä ei löydy rakkautta ja intoa valtakunnan evankeliumin julistamiseen lähellä ja sen mahdollistamiseen kaukana, saamme pyytää Herraa täyttämään meitä Pyhällä Hengellään ja vuodattamaan sydämiimme rakkauttaan (Room. 5: 5). 

Hän antaa sen, mitä puuttuu.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Ei muita?

”Älköön sinulla olko muita jumalia minun rinnallani.” (2. Moos. 20:3)

Ensimmäinen käsky on yksiselitteinen: Meillä ei saa olla muita jumalia. Kristittyinä meidän on helppo todeta, että me emme palvo muita jumalia, mutta miten asian laita oikeastaan on. Jumalan tulisi olla elämässämme ainoa, johon turvaudumme ja kenen huolenpitoon sydämestämme luotamme ja uskomme. Valitettavasti monilla meistä taitaa olla myös muita jumalia. Se, miten käytämme aikaamme, mihin luotamme ja millaisia valintoja teemme, paljastaa todelliset palvonnan kohteemme. Voimme viettää päiviä tai viikkoja rukoilematta ja Raamattua lukematta, mutta löydämme kyllä aikaa television tai tietokoneen äärellä istumiseen, kun pitää nähdä uusin jakso lempisarjastamme. Kuukausi tai pari voi vierähtää ilman seurakuntayhteyttä, kun liikuntavuoro siirtyi sunnuntaille. Emme etsi Jumalan tahtoa ja hänen johdatustaan tehdessämme päätöksiä, vaan nojaudumme omaan ymmärrykseemme. Käännytään Jeesuksen puoleen ja annetaan hänen uudistaa sydämemme.

Rakasta häntä yli kaiken.

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Joukkuepeliä

”Sinä et voi suoriutua siitä yksinäsi.” (2. Moos. 18:18)

Kun Mooseksen appi, Jetro, tarkkaili Mooseksen toimintaa, hän huomasi, kuinka paljon Mooses näki vaivaa kansan tähden. Tuollainen työmäärä johtaisi ennen pitkää Mooseksen väsymiseen, joten Jetro kehotti Moosesta valitsemaan kansan keskuudesta Jumalaa pelkääviä, rehellisiä ja lahjomattomia miehiä, jotka voisivat ratkoa kansan asioita (18:13-24). Joukkuepeliä. Taistelussa amalekilaisia vastaan Joosuan joukot olivat voitolla, kun Mooses piti kätensä ylhäällä, mutta kun kädet laskivat väsymyksestä, viholliset pääsivät voitolle. Taistelu vietiin hyvään lopputulokseen Mooseksen istuessa kivellä Aaronin ja Huurin pitäessä hänen käsiään ylhäällä auringonlaskuun saakka (17:9-12). Joukkuepeliä. Me olemme Kristuksen ruumis ja jokainen meistä on tämän ruumiin jäsen (1. Kor. 12:12-30). Jumalan valtakunnan työ ja evankeliumin julistaminen kaikille kansoille ei ole yksilösuoritus, vaan jokaisella on siinä oma paikkansa ja tarvitsemme siinä toisiamme.

Yhdessä voimme enemmän.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Tavoittelemisen arvoista

”Yhtä olen pyytänyt Herralta, sitä minä etsin.” (Ps. 27:4)

Jos saisit pyytää yhtä asiaa omaan elämääsi, mikä se olisi? Daavid pyysi, että hän saisi olla lähellä Jumalaa koko elämänsä ajan - asua Herran huoneessa ja katsella Herran ihanuutta (27:4). Hän tiesi, ettei mikään maailmassa ole niin tärkeää ja verrattavissa siihen, että saa olla ja elää Jumalan läsnäolossa. Tämä ei olisi varmaan monenkaan, jos kenenkään, ensimmäinen pyyntö, jos asiaa tiedusteltaisiin gallupilla ostoskeskuksen edessä. Mainosmiehet tekevät kaikkensa saadakseen meidät ostamaan mitä erilaisempia tuotteita, jotta voisimme kokea elävämme ja olevamme onnellisia. Maailma muokkaa tehokkaasti myös meidän ajatteluamme ja valitettavasti moni ajallinen asia on tullut rakkaammaksi kuin Jeesus siitäkin huolimatta, että meitä kehotetaan kiinnittämään katseemme näkymättömään eikä näkyvään (2. Kor. 4:18). Muistetaan, kuka on kaiken elämän ja onnen lähde ja palataan ensi ajan rakkauteen (Ilm. 2:4-5).

Onnemme on olla lähellä Jumalaa.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Asennetta!

”Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa.” (2. Moos. 14:14)

Farao lähti sotajoukkoineen takaa-ajoon. Kun israelilaiset näkivät, mitä oli tapahtumassa, he pelästyivät pahoin. Mooses sai kuulla heidän valituksensa ja kysymyksensä, miksi tämä oli tuonut kansan autiomaahan, vaikka heidän olisi ollut parempi palvella egyptiläisiä. Mooses rohkaisi kansaa luottamaan Jumalaan, joka antaisi heidän pelastua tavalla, jota he eivät tulisi toiste näkemään (14:10-13). Mooseksella oli oikea asenne ja luottamus Jumalaan, vaikka he inhimillisesti katsottuna olivat epätoivoisessa tilanteessa. Jumala kehotti Moosesta käskemään kansaa lähtemään liikkeelle ja kohottamaan itse sauvansa meren yli ja jakamaan meri kahtia niin, että kansa voi ylittää sen kuivaa maata pitkin (14:15-16). Mekin voimme olla tilanteessa, joka näyttää inhimillisesti katsottuna mahdottomalta. Epätoivon sijaan saamme rukoilla luottaen, että Jumala voi tehdä paljon enemmän kuin osaamme edes pyytää tai ajatella (Ef. 3:20).

Älä pelkää - Jumalalla on ratkaisu.