keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Aina ja kaikkialla

”Kaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita.” (2. Kor. 6:4) 

Paavali kirjoitti, ettei halunnut antaa missään kohden paheksumisen aihetta, vaan halusi elää kaikessa Jumalan kunniaksi. Hän kesti sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot, ruoskimiset, vankeudet, mellakat, raadannan, vaivannäön ja paastoamisen. Hänellä oli puhdas mieli, tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä. Häntä kunnioitettiin ja halveksittiin, paneteltiin ja kiiteltiin. Häntä pidettiin villitsijänä, mutta hän puhui totta. Häntä kohdeltiin tuntemattomana, mutta hän oli liiankin tunnettu. Hän oli lähellä kuolemaa, mutta silti elossa. Pahoinpidelty, mutta hengissä. Murheellinen, mutta aina iloinen. Köyhä, mutta monia rikkaaksi tekevä. Hänellä ei ollut mitään, mutta hän omisti kaiken (6:3-10). Paavali oli saanut nähdä, että inhimillisestä heikkoudesta huolimatta tai juuri siksi, Jumalan voima oli asettunut häneen (12:9-10). Hänen koko elämänsä oli Jeesus Kristus (Fil. 1:21), joka vahvisti häntä aina ja kaikkialla (Fil. 4:13). Jeesus tekee saman jokaisen meidänkin kohdalla.

Aina ja kaikkialla.

tiistai 30. lokakuuta 2018

Taivuttelua

”Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2. Kor. 5:20)

Jeesus on maksanut kalliin hinnan meistä jokaisesta ja nyt meidän ei tule enää elää pelkästään itsellemme, vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista meidän tähtemme. Me olemme Jeesuksen omat ja hänen rakkautensa meissä saa meidät toimimaan (5:14-15). Me heräämme jokaiseen päivään taivaallisen kutsun kanssa ja koska me edustamme aina ja kaikkialla Jumalan valtakuntaa, saamme elää saamamme kutsun arvoisesti nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä (Ef. 4:1-2). Meille on uskottu sovituksen sana, meidät on kutsuttu ja lähetetty julistamaan Jumalan valtakunnan evankeliumia sanoin ja teoin Jeesuksen Kristuksen antamalla voimalla ja valtuutuksella (5:19-20). Me olemme hänen lähettiläitään ja saamme julistaa jokaiselle ihmisille, että Taivasten valtakunta on tullut lähelle. Saamme parantaa sairaita, herättää kuolleita, vapauttaa ihmisiä pahojen henkien vallasta (Matt. 10:7-8) ja kutsua ihmisiä Jeesuksen yhteyteen.

Olemme lähetetyt.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Mihin katsot?

Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään.” (2. Kor. 4:18)

Me tiedämme, että näkyvät asiat ovat ajallisia, meidät herätetään kerran Jeesuksen kanssa ja pääsemme osalliseksi määrättömästä, ikuisesta kirkkaudesta (4:14-18). Silti katseemme kiinnittyy niin helposti ajallisiin ja alamme rakentaa elämäämme enemmän varallisuuden kuin Jumalan varaan siitäkin huolimatta, että tiedämme meitä odottavan perinnön, joka ei turmellu, tahraannu eikä kuihdu (1. Piet. 1:4). Paavali kirjoittaa, kuinka Demas jätti Jumalan valtakunnan asiat tähän maailmaan ja sen tarjoamiin välittömiin nautintoihin rakastuneena (2. Tim. 4:10). Ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä ei ole Isästä ja ne katoavat kerran, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti (1. Joh. 2:15-17). Kiinnitetään sen tähden katseemme näkymättömään eikä siihen, mikä on maailmassa. Kerätään aarteita taivaaseen, jonne Jeesus on valmistanut meille tien (Matt. 6:20-21).

Näkyvä ei ole koko totuus.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Vahvaa heikkoutta

”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” (2. Kor. 4:7)

Jumala on uskonut meidän tehtäväksemme maailman tärkeimmän sanoman välittämisen - evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta (Mark. 16:15). Hän asuu meissä Pyhän Henkensä kautta valaisten meidän sydämemme Kristuksen kirkkaudella, jotta hänen kirkkautensa tunteminen levittäisi valoaan (4:6). Me olemme monella tavalla itsessämme heikkoja, vajavaisia, ahtaalla, neuvottomia ja maahan lyötyjä, sillä kasvuumme Jeesuksen opetuslapsina kuuluu myös se, että meitä riisutaan omasta voimastamme, jotta Jeesuksen elämä tulisi enemmän näkyviin kuolevaisissa ruumiissamme (4:8-11). Jeesus Kristus meissä on kirkkauden toivo tälle maailmalle (Kol. 1:27), sillä emmehän me julista itseämme vaan häntä (4:5). Heikkoudestamme huolimatta - ja juuri siksi - Jumalan mittaamaton voima vaikuttaa meissä ja me saamme viedä Jumalan valtakunnan todellisuuden ja läsnäolon kaikkialle mukanamme. Annetaan ihmisille mahdollisuus kohdata Jeesus kauttamme.

Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.

lauantai 27. lokakuuta 2018

Muutoksen aika

”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (2. Kor. 3:18)

Kirkkaus, jonka Henki vaikuttaa meissä on häikäisevä. Evankeliumeissa näemme totuuden Jeesuksesta ja se muuttaa meidän elämämme, kun ymmärrämme sen ja sovellamme sitä elämäämme. Jeesuksen kautta näemme, kuinka ihmeellinen Jumala on ja kuka hän on oikeasti. Kun meidän ymmärryksemme syvenee ja kun katsomme Herran kasvoja peittämättömin kasvoin, Pyhä Henki muuttaa meitä ja me voimme olla hetki hetkeltä enemmän Jeesuksen kaltaisia. Mitä lähempänä Jeesusta olemme, sitä enemmän me muutumme. Eletään sen tähden päivittäin hänen läsnäolossaan, luetaan Raamattua ja rukoillaan. Kun Hengen hedelmä - rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal. 5:22-23) - saa kasvaa meissä, voimme olla sellaisia kuin Jeesus oli (1. Joh. 4:17). Me emme voi muuttaa itseämme, Jeesus tekee sen.

Katso häneen.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Varsin kelvollinen

”Mutta kuka on tähän kelvollinen?” (2. Kor. 2:16)

Paavali kysyy, kuka on kelvollinen toimimaan Jeesuksen todistajana. Jos alamme etsiä varmuutta oman puseromme sisältä, päädymme helposti ajattelemaan, etten minä ainakaan ole kelvollinen. Riittävyys Jeesuksen edustamiseen on alusta loppuun saakka Jumalan vaikutusta, sillä meidän kykymme toimia on lähtöisin Jumalasta (3:5-6). Hän on jo antanut meille käskyn mennä ja tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia (Matt. 28:18-20). Hän on jo antanut meille Pyhän Hengen, joka tekee meidät kykeneviksi ja antaa voiman puhua Jeesuksesta (Apt. 1:8). Kun ymmärrämme, että Jumala on tehnyt meistä työhönsä pätevät ja hyödylliset, niin voimme päästä yli omasta riittämättömyyden tunteestamme. Jeesuksen seuraamisessa ja palvelemisessa on aina kyse siitä, mitä hän voi tehdä meidän kauttamme, ei siitä, mihin me pystymme omassa voimassamme. Me saamme tuoda riemuiten joka paikassa ilmi hänen tuntemisensa tuoksun (2:14-15).

Sinäkin kelpaat.

torstai 25. lokakuuta 2018

Synkkää pimeyttä

”On niitä, jotka kapinoivat valoa vastaan, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.” (Job. 24:13)

Murhaaja nousee ennen päivän valkenemista. Aviorikkojan silmä tähyilee hämärää. Pimeässä murtaudutaan taloihin. Pilkkopimeä on kuin aamunkoitto, sillä pimeyden kauhut ovat tuttuja. Jumalaton on kuin lastu, jota virta vie (24:14-18). Job kuvaili elävästi asioita, joita yön pimeydessä tapahtuu. Asioita, joista me voimme yhä lukea lehdistä. Ihminen ei ole muuttunut yhtään paremmaksi vuosituhanten aikana, vaikka jotkut niin haluaisivatkin uskoa - päinvastoin. Televisiosta katsellaan ilta toisensa perään murhia, varkauksia ja aviorikoksia. Valtion päämiehet käyttävät valtaansa murhaamiseen ja rikollisesti hankitun rahan puhtaaksi pesemiseen. Toimittajalaumat käyvät hyeenoiden lailla väärällä tavalla ajattelevien kimppuun. Marginaalista halutaan tehdä valtavirtaa. Kaikki ummistavat silmänsä enemmän tai vähemmän valolta ja jos joku uskaltaa muistuttaa Valosta, hän saa tuntea sen nahoissaan. Meidät on kutsuttu elämään maailman keskellä pyhyydessä, puhtaudessa ja Jumalan armossa (2. Kor. 1:12).

Eletään valossa.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Lohdutukseksi

”Hän lohduttaa meitä kaikissa ahdistuksissamme.” (2. Kor. 1:4)

Ihmiselämään mahtuu enemmän tai vähemmän erilaisia ahdistuksia ja vaikeuksia, jotka voivat liittyä ympäröiviin olosuhteisiin, taloudellisiin haasteisiin, terveydellisiin ongelmiin tai henkiseen hyvinvointiin. Erilaisten ahdistusten läpi kulkeminen on kuitenkin helpompaa, kun saa olla lohdutuksen Jumalan oma sen sijaan, että joutuisi kantamaan kaiken aivan itse (1:3). Hän lohduttaa meitä kaiken keskellä ja muistuttaa meitä siitä, kenellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Ahdistukset ja kärsimykset eivät tunnu koskaan hyvältä ja ne jättäisi mieluusti kokematta, mutta ne kasvattavat meidän luottamustamme häneen, joka voi auttaa meitä (1:9-10). Jumala voi käyttää myös meidän kokemaamme toisten ihmisten johtamiseen Jumalan yhteyteen, sillä me voimme lohduttaa toisia, jotka ovat kaikenlaisissa ahdistuksissa, sillä lohdutuksella, jolla Jumala on lohduttanut meitä (1:4). Heitetään kaikki murheemme hänen kannettavakseen ja rohkaistaan muita tekemään samoin (1. Piet. 5:7).

Hän pitää meistä huolen.

tiistai 23. lokakuuta 2018

Valvominen kannattaa

”Valvokaa, pysykää uskossa lujina, olkaa miehekkäitä, olkaa vahvoja.” (1. Kor. 16:13)

Valvokaa! Tärkeä kehotus, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että notkumme yömyöhään valveilla ruudun äärellä. Valvominen liittyy niin Jeesuksen paluun odotukseen kuin oman uskon vaelluksen pitämiseen oikealla reitillä. Jeesus kehotti meitä olemaan varuillamme ja valvomaan, sillä me emme tiedä, milloin se aika koittaa (Mark. 13:33), vaikkakaan se ei pääse yllättämään meitä (1. Tess. 5:4). Odottaessamme Jeesuksen paluuta, elämme kuitenkin vielä tämän maailman taisteluiden keskellä ja meidän tulee valvoa, koska vastustajamme, paholainen, kuljee ympäri kuin ärjyvä leijona (1. Piet. 5:8). Omin voimin emme kuitenkaan pääse pitkälle, mutta Jumalan sana ja rukous auttavat meitä olemaan valveilla. Tartutaan usein Raamattuun (Kol. 3:16) ja eletään sitä myös todeksi omassa elämässämme (Jaak. 1:22). Ollaan myös kestäviä rukouksessa ja anomisessa rukoillen joka hetki Hengessä (Ef. 6:18). Voimme olla lujat ja vahvat hänessä, joka vahvistaa meitä (Fil. 4:13).

Valvominen kannattaa.

maanantai 22. lokakuuta 2018

Vaikuttavaa!

”Tietäkää, että vaivannäkönne Herrassa ei ole turhaa.” (1. Kor. 15:58)

Elokuvassa Gladiaattori kenraali Maximus sanoo sotilailleen: "Se, mitä teemme elämässämme kaikuu ikuisuuteen." Kuinka paljon enemmän tuo lause onkaan totta meidän julistaessamme ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Jeesusta Kristusta, sillä suhde häneen on aivan ratkaisevaa jokaisen ihmisen iankaikkisen loppusijoituspaikan suhteen. Sen tähden mikään, mitä me teemme Jumalan valtakunnan eteenpäin menemiseksi ja ihmisten saattamiseksi yhteyteen Jeesuksen kanssa, ei ole turhaa. Vaikka olemme ymmärtäneet, että Jeesuksen antama lähetyskäsky koskettaa aivan jokaista, saatamme silti joskus pohtia, onko kaikki vaivannäkö turhaa. Saatamme mukavuudenhalussamme olla myös haluttomat tekemään sitä, mihin Jumala meitä kutsuu ja ajattelemme jonkun toisen hoitavan osamme. Ollaan lujia ja järkähtämättömiä, aina innokkaita Herran työssä tietäen, ettei työmme ja vaivamme ole turhaa, sillä voimme vaikuttaa jonkun ihmisen iankaikkisuuteen.

Juuri sinä voit!

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Jumalan armosta

”Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha.” (1. Kor. 15:10)

Jumalan armo saa ihmeitä aikaan. Paavalin, joka oli ollut Jeesukseen uskovien vainooja, elämä muuttui, kun hän kohtasi ylösnousseen Jeesuksen (Apt. 9:1-3). Häntä ei jätetty yksin, vaan häntä opetuslapseutettiin ja hän alkoi jakaa itsekin eteenpäin sen, minkä oli saanut tietää Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta (15:3-6). Jumalan armo Jeesuksessa oli tehnyt Paavalista voimallisen palvelijan eikä tuo armo ollut mennyt hukkaan, sillä hän oli tehnyt enemmän työtä kuin muut. Paavali ymmärsi täysin. Että hän oli tehnyt kaiken Jumalan armon ja Pyhän Hengen avulla. Paavali osoitti sanoissaan oikeaa nöyryyttä ymmärtäessään sen, kuka hän on Jumalan armosta ja tunnistaessaan armon vaikutuksen elämässään. Ei vähätellä itseämme ja pidetä itseämme arvottomina, vaan laitetaan saamamme lahjat käyttöön Jumalan kunniaksi.

Kaikki on silkkaa armoa.

lauantai 20. lokakuuta 2018

Kaikki vuorollaan

”Te voitte näet kaikki profetoida vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat kehotusta.” (1. Kor. 14:31)

Vaikka Paavali toivoi, että jokainen Korintin seurakunnassa puhuisi kielillä, hän toivoi vielä mieluummin, että he profetoisivat, koska profetoiva puhuu ihmisille rakentavia, kehottavia ja lohduttavia sanoja (14:3-5). Paavali kuvailee myös heidän silmiensä eteen tilanteen, mitä voisi tapahtua, kun kaikki profetoisivat ja joku uskomaton tulisi seurakuntaan. Kukin vuorollaan he jakaisivat tuolle sisääntulijalle Pyhän Hengen antamia sanoja, jotka vain Jumala ja tuo ihminen tietävät ja lopputuloksena henkilö heittäytyisi Jumalan eteen rukoillen ja tunnustaisi, että Jumala on todellakin seurakunnan keskellä (14:24-25). Profetian lahja toimii usein henkilökohtaisessa rukouspalvelussa, kun Pyhä Henki ohjaa rukoilemaan juuri oikeilla sanoilla toisen ihmisen puolesta - tiedostipa rukoilija itse sitä tai ei. Julkiseen profetiaan Paavali antaa saman ohjeen kuin kielilläpuhumiseen: Kaksi tai kolme puhukoon vuorotellen, ja muiden tehtävänä on arvioida profetiat Jumalan sanalla (14:29-32).

Kenen vuoro on seuraavaksi?

perjantai 19. lokakuuta 2018

Kieliä

”Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle.” (1. Kor. 14:2)

Korintin seurakunnassa oli mitä ilmeisimmin ollut paljon ongelmia kielilläpuhumisen armolahjaan liittyen, koska Paavali käsittelee lahjaa ja sen oikeaa käyttöä hyvin laajasti. Hän tiesi, mistä kirjoitti, koska hän itse puhui kielillä enemmän kuin kukaan heistä (14:18). Paavali ymmärsi kokemuksen kautta, kuinka arvokas kielten lahja oli uskovalle, joten hän toivoi heidän kaikkien puhuvan kielillä (14:4-5), vaikka muistuttikin, etteivät kaikki puhu kielillä (13:30). Koolla oleva seurakunta ei kuitenkaan rakennu kielillä rukoilemisesta, jos he eivät ymmärrä, mitä sanotaan. Siksi sen, joka puhuu kielillä, tulee rukoilla itselleen myös selittämisen lahjaa (1413-15). Yhteisessä kokoontumisessa vain kaksi tai enintään kolme puhukoon vuorollaan kielillä ja yhden tulee selittää nuo puheet muille. Jos paikalla ei ole selittäjää, silloin kielillä puhuvan tulee olla vaiti tai puhua hiljaa vain itselleen ja Jumalalle (14:27-28). Onko meidän seurakunnissamme tilaa myös näiden armolahjojen käytölle?

Puhutaan ja selitetään.

torstai 18. lokakuuta 2018

Vajavaista

”Tietämisemme on näet vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.” (1. Kor. 13:9)

Armolahjat ja karismaattisuus asetetaan usein vastakkain Raamatun sanan ja opillisuuden kanssa. Aivan turhaan, sillä tarvitsemme molempia sekä tervettä karismaattisuutta lahjoineen että raitista oppia. Profetian lahja on tarpeellinen, sillä sen kautta saamme rohkaisua, kehotusta ja lohdutusta (14:3). Monesti kuulee varoitettavan, että erityisesti profetian lahjan kanssa tulee olla varuillaan, koska se on vajavaista ja puutteellista. Sen tähden meidän tuleekin koetella niin profetiat kuin kaikki muukin ja pitää se, mikä on hyvää (1. Tess. 5:20-21). Usein nämä varoittelijat kuitenkin valikoivat Paavalin ohjeesta vain jälkimmäisen puoliskon unohtaen mainita, että myös tietämisemme on vajavaista. Iloitaan Pyhän Hengen meille antamista lahjoista (12:4-11), käytetään niitä rakkauden ohjaamana (13:1-3) ja viritetään saamamme armolahjat täyteen liekkiin käyttämällä niitä yhteiseksi hyödyksi (2. Tim. 1:6).

Vajavuuksista huolimatta.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Yhteiseksi hyödyksi

”Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi.” (1. Kor. 12:7)

Paavali tahtoi, ettei korinttilaiset olisi tietämättömiä hengellisistä lahjoista (12:1). Ei siitäkään huolimatta, että seurakunnassa oli monenlaisia ongelmia. Armolahjat, palvelutehtävät ja voimavaikutukset on tarkoitettu seurakunnan rakentamiseksi ja uskovien hoitamiseksi (12:4-6). Seurakunta on kuin ihmisruumis, jossa jokaisella jäsenellä on oma paikkansa ja tehtävänsä sen mukaan kuin Jumala on nähnyt hyväksi. Pyhä Henki jakaa lahjojaan kullekin erikseen niin kuin tahtoo ja jokainen saa Hengen vaikutuksesta erilaisia lahjoja, joilla palvella ja joiden kautta kirkastaa Jumalaa. Meillä on vaarana korostaa joidenkin lahjojen merkitystä ja vastaavasti väheksyä toisia lahjoja. Saatamme rampauttaa terveen seurakunnan, jos alamme ohjailla kokemuksien tai kokemusten puutteen vuoksi sitä, mitkä lahjat ovat hyväksyttyjä ja mitkä eivät. Silmä ei voi edelleenkään sanoa kädelle: "En tarvitse sinua" eikä pää jaloille: "En tarvitse teitä." (12:8-21) Jumala antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi.

Annetaan mekin.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Kaiken päivää

”Myös minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun ylistystäsi kaiken päivää.” (Ps. 35:28)

Daavid julisti Jumalan vanhurskautta ja ylisti häntä niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Hänen henkeään tavoiteltiin (35:4) ja hänet yritettiin saada ansaa (35:7). Väärät todistajat syyttivät häntä asioista, joista hän ei tiennyt yhtään mitään (35:11) ja kun hänelle kävi huonosti, häntä pilkattiin lakkaamatta (35:15) ja häntä vihattiin (35:19). Daavid kohotti katseensa itsestään ja vaikeista olosuhteista häneen, joka on kaiken yläpuolella ja on kaikkien tilanteiden herra. Jumala oli ollut uskollinen, joten Daavid tiesi, että häneen ja hänen apuunsa voi luottaa (35:24). Muistammeko me ylistää ja kiittää Jumalaa hänen uskollisuudestaan ja hyvyydestään meitä kohtaan? Toivottavasti. Helposti voi käydä niin, kun kaikki on hyvin, ettemme muista kiittää häntä, jolle kiitos kaikesta kuuluu, ja sitten kun olemme vaikeuksien keskellä tekee ennemmin mieli valittaa. Meitä kehotetaan kiittämään joka tilanteessa, sillä sitä Jumala tahtoo meiltä Jeesuksessa Kristuksessa (1. Tess. 5:18).

Ylistä Herraa minun sieluni.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Mallisuoritus

”Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja.” (1. Kor. 11:1)

Jeesus sanoi, ettei oppilas ole opettajaansa parempi, mutta kaiken opittuaan jokainen on niin kuin opettajansa (Luuk. 6:40). Jeesus oli antanut opetuslapsilleen mallin siitä, miten elää Jumalan yhteydessä lähimmäisiä rakastaen ja opetuslapsia tehden. Hän oli kouluttanut heitä, jotta he menisivät ja kantaisivat hedelmää Jeesuksessa pysyen (Joh. 15:15-16). Myös Paavali mallinsi oman elämänsä kautta Jeesuksen opetuslapsen elämäntapaa ja rohkaisi omaa opetuslastaan, Timoteusta, toimimaan samoin, olipa sitten kyse uskosta, pyrkimyksestä, opetuksesta, kärsivällisyydestä tai rakkaudesta (2. Tim. 3:10). Kyse ei ollut kuitenkaan ensisijaisesti opetuslasten tai Paavalin kyvykkyydestä, vaan Jeesuksesta - hänen vaikutuksestaan ja työstään Pyhän Hengen kautta jokaisessa heissä. Meitäkin kutsutaan mallintamaan oman elämämme kautta sitä, millaista on Jeesuksen uskovan elämä. Muistetaan, että meidän tulee elää samalla tavalla kuin Jeesus eli (1. Joh. 2:6).

Ollaan esimerkkinä.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Jumalan kunniaksi

”Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Kor. 10:31)

Jeesuksen opetuslapsen elämäntavan voi tiivistää yksinkertaiseen periaatteeseen: Tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Jumalan rakkauden tulisi läpäistä meidän motiivimme niin, että tahdomme kaikessa etsiä hänen tahtoansa ja kunniaansa. Jumalan kunnian etsiminen johtaa myös siihen, ettemme etsi omaa etuamme, vaan toimimme myös toisten parhaaksi, että nämä pelastuisivat (10:23-33). Meidät on kutsuttu loistamaan Jeesuksen Kristuksen kirkkautta elämässämme niin, että ihmiset saisivat meitä katsoessaan ylistää Jumalaa ja kaivata samaa, mitä meidän elämässämme näkevät. Annetaan Hengen ohjata elämäämme, jotta Jeesus saisi toimia meissä ja meidän kauttamme (Gal. 5:16). Mitä jos alkaisimme kysyä itseltämme erilaisissa tilanteissa arjen keskellä, kirkastanko näin toimimalla Jeesusta Kristusta tai kuinka voisin toimia tässä tilanteessa Jumalan kunniaksi?

Tehdään kaikki hänelle.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Ihmisenä ihmiselle

”Kaikille olen ollut kaikkea pelastaakseni edes muutamia.” (1. Kor. 9:22)

Paavalin pyrkimys elämässään oli Jumalan kirkastaminen ja ihmisten voittaminen Jeesukselle. Sen tähden hän oli tehnyt itsensä kaikkien palvelijaksi Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti. Hän oli ollut juutalaisille kuin juutalainen, lain alaisille ikään kuin lain alainen, ilman lakia oleville kuin olisi ollut ilman lakia ja oli ollut heikoille heikko. Hän teki tämän kaiken evankeliumin tähden pelastaakseen edes muutamia (9:19-23). Paavalin osoittamat periaatteet toimivat yhä edelleen, kun pyrimme johtamaan ihmisiä Jeesuksen yhteyteen. Meidän tulee etsiä yhteistä maaperää ihmisten kanssa, joita yritämme tavoittaa. Meidän tulee välttää ylimielistä, kaikentietävää asennetta ja yrittää päinvastoin saada toiset tuntemaan itsensä hyväksytyiksi ja rakastetuiksi. Meillä tulisi olla myös herkkyyttä aistia ihmisten tarpeita ja huolenaiheita unohtamatta sitä, että tunnistamme mahdollisuuden kertoa heille uskostamme Jeesukseen ja kutsua heitä ottamaan itse askeleita kohti Jumalaa.

Ihmisenä ihmiselle.

perjantai 12. lokakuuta 2018

Tietoisku

”Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.” (1. Kor. 8:1)

Oikea tieto ja tiedon hankkiminen ovat tärkeitä etenkin tänä aikana, kun harva jaksaa tarkistaa tiedon alkuperää. On kuitenkin pidettävä huoli siitä, ettei meistä tule ylimielisiä ja kaikkitietäviä, sillä tietoa tärkeämpää on rakkaus. Tiedon paisuttamilla ihmisillä voi olla niin vahvat ja oikeat mielipiteet joka asiasta, että he ovat kyvyttömiä ottamaan vastaan opetusta muilta. Oikean tiedon lisäksi tarvitaan myös viisautta ja rakkautta. Jumalan antama, ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta, pyhää, lempeää, sopuisaa, tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Se on täynnä armahtavaisuutta ja rakentaa rauhaa (Jaak. 3:17). On myös hyvä muistaa, että vaikka luulisi tietävänsä jotain, niin ei välttämättä tiedä niin kuin tulisi (8:2). Ja vaikka tuntisimme kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, mutta meiltä puuttuisi rakkaus, me emme olisi mitään (13:2). Muistetaan, että Jumala antaa jokaiselle pyytävälle rakkaudellista viisautta (Jaak. 1:5).

Rakkaus rakentaa.

torstai 11. lokakuuta 2018

Älä keskeytä

”Minulla on suuri työ tekeillä enkä voi tulla.” (Neh. 6:3)

Nehemia oli saanut Jumalalta näyn ja kutsun työhön, kun hänen sydämensä murtui Jerusalemin tilanteen vuoksi (1:2-11). Asiat loksahtivat kohdilleen ja hän pääsi aloittamaan jälleenrakennustyön motivoituneiden tiimien kanssa. Kaikki eivät iloinneet siitä, mitä Nehemian johdolla saatiin aikaan, joten työ yritettiin saada keskeytymään. Nehemialle lähetettiin neljä kertaa pyyntö tulla tapaamiseen, jonka tarkoituksena oli vahingoittaa häntä. Nehemia kieltäytyi kutsusta ja kertoi, että käsillä oleva tehtävä on niin suuri, ettei sitä pidä keskeyttää. Vidennellä kerralla häntä jo peloteltiin, mutta hän ei taipunut, vaan pyysi Jumalaa vahvistamaan kätensä (6:2-9). Kun Jumala kutsuu meitä työhönsä, niin kaikki ei mene aina helpoimmalla tavalla. Me voimme kohdata monenlaista vaikeutta, vastustusta ja yritystä estää työtämme - jopa niiltä, joiden olettaisi tukevan meitä. Meidän ei tule kuitenkaan lannistua ja jättää työtä kesken, sillä Jeesus Kristus vahvistaa meitä ja antaa meille voiman (Fil. 4:13).

Tehdään työtä rukoillen.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Rinta rinnan

”Hänestä seuraavana muuria korjasi Nehemia.” (Neh. 3:16)

Nehemian saavuttua Jerusalemiin, hän tarkasteti yöllä tilanteen, jonka jälkeen kertoi muille, että oli korkea aika ryhtyä korjaamaan Jerusalemin muureja. Nehemian näky tarttui ja kaikki kävivät tarmokkaasti käsiksi työhön rinta rinnan ja kukin teki oman osansa. Heistä eteenpäin muuria korjasi... Näiden vierellä muuria vahvistivat... Heidän vierellään muuria korjasi... Hänestä seuraavana muuria korjasivat... Seuraavan osan muuria korjasi innokkaasti... Omia voimia suurempi tehtävä valmistui yhdessä tehden ja kaikista vaikeuksista huolimatta 52 päivässä Jumalan nimelle kiitokseksi ja kunniaksi (2:11-6:16). Seurakunnan rakentaminen ja Jumalan valtakunnan laajentaminen ei ole ainoastaan yksittäisten henkilöiden, palkattujen tai vapaaehtoisten, tehtävä, vaan jokaisella on siinä oma paikkansa ja tehtävänsä. Kuten ruumiskaan ei muodostu yhdestä jäsenestä vaan monesta, Jumala on asettanut jokaisen meistä omalle paikalleen seurakunnassa niin kuin on tahtonut (1. Kor. 12:13-27).

Astu kutsumukseesi.

tiistai 9. lokakuuta 2018

Ympyrä

”Minä paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä.” (Neh. 1:4)

Kun Nehemia sai kuulla veljeltään, että Jerusalemin muurit ovat raunioina, hän ei vain päivitellyt ja kauhistellut asiaa ajatellen, ettei voi tehdä asialle kuitenkaan yhtään mitään. Hän itki, murehti, paastosi, tunnusti omat ja kansansa synnit ja huusi sydämestään Jumalan puoleen (1:2-11). Kerrotaan, että herätykset puhkesivat jokaisella paikkakunnalla, minne eräs evankelista astui jalallaan. Hänen luokseen lähetettiin toiselta puolelta maata delegaatio kysymään, miten he voisivat saada herätyksen omille paikkakunnilleen. Evankelista antoi heille ohjeen: "Palatkaa omaan kaupunkiinne, menkää rukouskammioonne ja piirtäkää sen lattiaan ympyrä. Sen jälkeen polvistukaa tuon ympyrän keskelle ja pyytäkää, että Herra aloittaa sen keskeltä herätyksen. Ja älkää nousko siitä ennen kuin herätys alkaa." Mitäpä jos me Nehemian tavoin kohottaisimme äänemme, paastoaisimme, rukoilisimme maamme puolesta ja tekisimme sen, mihin Jumala meitä kutsuu.

Aloitetaan ympyrästä.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Kylpyaika

”Tuollaisia jotkut teistäkin olivat, mutta te olette antaneet pestä itsenne.” (1. Kor. 6:11)

Meihin on iskostettu ajatus, ettemme voisi muuttua, vaan joutuisimme toteuttamaan loppuun saakka vanhan luontomme mukaisia tekoja. Onko tämä vaikuttanut siihen, että tutkimusten mukaan itseään uudestisyntyneiksi kristityiksi sanovien elämä ja elämäntapa ei poikkea millään muotoa muiden ihmisten elämästä. Korintin seurakuntaan kuului henkilöitä, jotka olivat olleet haureuden ja homoseksuaalisuuden harjoittajia, avionrikkojia ja irstailijoita, varkaita ja juomareita, ahneita ja riistäjiä, epäjumalanpalvelijoita ja pilkkaajia. Mutta Jumalan armo oli muuttanut heidät, sillä he olivat antaneet pestä itsensä ja olivat pyhitettyjä ja vanhurskautettuja Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalan Hengessä (6:9-11). He eivät olleet tulleet synnittömiksi, mutta heidän elämässään oli paljon muuttunut. Sama armo vaikuttaa myös meissä, sillä Jumala, joka herätti kuolleista Herran, herättää meidätkin voimallaan (6:14).

Suostutaan pestäväksi.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Tarkistuksen paikka

”Te olette vielä pöyhkeitäkin!” (1. Kor. 5:2)

Korintin seurakunnassa ei suurista sanoista huolimatta ollut Jumalan tahdon mukaista ja Hengen vaikuttamaa elämää (4:19-20). Kaikkien tuntema salaisuus oli, että eräs mies eli suhteessa isänsä vaimoon, mutta murheen, surun ja parannuksen teon sijaan siitä ylpeiltiin (5:1-2). Jumala ei antanut meille armoaan Jeesuksessa Kristuksessa, jotta me voisimme jatkaa synnissä elämistä, vaan jotta me voisimme käsitellä tekemämme synnit. Jeesus on voittanut elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan synnin vallan ja pesee puhtaaksi jokaisen, joka tunnustaa syntinsä (1. Joh. 1:9). Kun näemme haavat hänen käsissään ja jaloissaan, sen tulisi saada meidät kavahtamaan tietoista ja tarkoituksellista elämää synnissä. Jos näin ei tapahdu, emme ole täysin ymmärtäneet armoa. Meidät on kutsuttu elämään Jumalalle erotettua, pyhää elämää (1. Piet. 1:14-16), sillä me emme omista enää itseämme, koska Jumala on ostanut meidät täydestä hinnasta (6:18-20). 

Tuotetaan Jumalalle kunniaa.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Suuria sanoja

”Jumalan valtakunta ei ole puheissa vaan voimassa.” (1. Kor. 4:20)

Jotkut Korinttin seurakunnasta olivat paisuneet pöyhkeiksi ja olivat alkaneet rehennellä, joten Paavali ilmoitti tulevansa heidän luokseen ja ottavansa selvää noiden pöyhkeilijöiden voimasta. Heidän puheistaan hän ei aikonut välittää, sillä Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana (4:18-20). Tänäänkin on paljon puhetta uskosta ja uskonasioista, joissa käytetään oikeita sanoja ja oikeita ilmaisuja, mutta puhujien elämät ja elämäntavat eivät heijastele Jumalan voimaa ja hänen sanansa mukaista elämää. Paavali sanoo korinttilaisille, että hyvältä kuullostavien sanojen ja niiden todeksi elämisen välillä on valtavan suuri ero, sillä Jumalan valtakunnan kansalaisuus on Pyhän Hengen vaikuttamaa elämää, ei pelkkää puhetta tai teoriaa siitä. Me emme koskaan kykene oikeaan ja aitoon Jumalan tahdon mukaiseen elämään omassa voimassamme ja viisaudessamme, joten annetaan Hengen ohjata elämäämme (Gal. 5:16) ja vaikuttaa meissä sekä tahtomista että tekemistä.

Ollaan sanan tekijöitä.

perjantai 5. lokakuuta 2018

Tärkeä muistutus

”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1. Kor. 3:16)

Ettekö tiedä, että olette Jumalan temppeli? Ettekö tiedä, että Jumalan Henki asuu teissä? Paavali joutui muistuttamaan korinttilaisia siitä, keitä he olivat, sillä he elivät yhä vanhan luontonsa vallassa riidellen keskenään, kadehtien toisiaan ja erilaisia kuppikuntia muodostaen (3:1-5). Heidän ongelmansa johtuivat pääosin siitä, että heidän toimintansa perustui maailmalliseen viisauteen, jonka varassa he arvioivat toinen toisiaan, johtajiaan ja opettajiaan (3:17-19). Pyhän Hengen vaikuttama elämäntapa, luonne ja viisaus olivat kateissa. Samoja ongelmia löytyy yhä edelleen seurakunnista ja kirkoista ympäri maailman. Muistetaan, että Jumala on ostanut meidät täydestä hinnasta ja antanut Pyhän Henkensä asumaan meissä, jotta tuottaisimme elämämme kautta kunniaa Jumalalle (6:19-20). Eletään kutsumuksemme ja arvomme mukaista elämää seurakunnissamme ja niiden ulkopuolella.

Me olemme Jumalan temppeli.

torstai 4. lokakuuta 2018

Hengen avaamaa

”Me puhumme Jumalan salattua, kätkettyä viisautta.” (1. Kor. 2:7)

Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Jumala on ilmoittanut sen meille Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet. Kuka muu tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille. Siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamin sanoin vaan Hengen opettamin, selittäen hengelliset asiat hengellisesti. Sielullinen ihminen ei ota sitä vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengestä, sillä se on hänelle hullutusta, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska sitä on tutkittava hengellisesti. Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea (2:9-15).

Meillä on Kristuksen mieli.

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Voimaa vai järkeilyä

”En tullut julistamaan teille Jumalan salaisuutta suurenmoisin puhein tai viisauden keinoin.” (1. Kor. 2:1)

Paavalilla oli sekä inhimillistä viisautta että puhetaitoa, mutta hän oli oppinut, että niiden käyttäminen ei ollut paras tapa julistaa evankeliumia. Hänen julistuksensa ytimessä oli ristiinnaulittu Jeesus Kristus, jota hän julisti Pyhän Hengen voimassa ihmisviisauden sijaan, jotta kuulijoiden usko voisi perustua Jumalan voimaan (2:2-5). On tärkeää kehittää puhetaitoa ja paneutua perusteellisesti uskomme sisältöön ja sen puolustamiseen, mutta se ei ole yksinään paras tapa voittaa ihmisiä Kristukselle. Suurin osa aikamme julistuksesta pyrkii vetoamaan ihmisen älyyn saadakseen tämän vakuuttuneeksi, että kristinusko on järkevää. Järkeily ei kuitenkaan kosketa ihmisen sydäntä, saa aikaan sydämen muutosta tai synnytä hänessä uskoa. Tarvitsemme enemmän Hengen ja Jumalan voiman osoittamista, jotta ihmiset voisivat saada sanojemme lisäksi myös kokemuksen yliluonnollisesta Jumalasta, joka edelleen toimii ja vaikuttaa.

Hengen voimaa, sitä tarvitaan.

tiistai 2. lokakuuta 2018

Jakolinjoja

”Onko Kristus jaettu?” (1. Kor. 1:13)

Paavali oli saanut kuulla, että Korintin seurakuntalaisille oli keskinäisiä riitoja puhujiin liittyen, mikä oli jakanut heidät eri mieltä oleviin ryhmiin. Osa kannatti Paavalia, joka oli perustanut seurakunnan, osa Apollosta, joka oli taitava puhuja (Apt. 18:24) ja osa Pietaria, jota olivat kuulleet (1:11-12). Paavali kysyykin ihmetellen, onko Kristus jaettu ja maalaa korinttilaisten silmien eteen kuvan seurakunnasta, Kristuksen ruumiista, joka on hajaantunut. Tuo jakaantuminen ei ollut ainutkertainen tapahtuma kirkkohistoriassa, sillä samaa on tapahtunut kautta aikojen ja tapahtuu yhä niin kirkoissa kuin yksittäisissä seurakunnissakin. Saarnaajia nostetaan edelleen jalustalle. Seurakunnat ja kirkot vertailevat toisiaan ja kilpailevat keskenään kävijämääristä. Seurakuntien sisällä mielipiteet jakaantuvat musiikkityylien tai toimintatapojen perusteella. Meitä ei suotta kehoteta muistamaan, että meidän tulisi olla yhtä ja että meillä tulisi olla sama mieli ja sama ajatus (1:10).

Kunnioitetaan toisiamme.

maanantai 1. lokakuuta 2018

Päätä hyvin

”Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä.” (2. Aik. 34:2)

Mistä haluaisit sinut muistettavan, kun sinua ei enää ole? Raamatusta löytyy Josian kaltaisia hallitsijoita ja johtajia, jotka elivät elämänsä Jumalan tahdon mukaan ja saivat muutkin toimimaan esimerkkinsä mukaan (34:33). Mutta löytyy myös niitä, jotka tekivät kaikessa sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Samoin löytyy niitä, jotka aloittivat elämänsä Jumalaa palvellen, mutta päätyivät lankeemuksien kautta väärälle tielle, mikä sai heidät lopulta kääntämään selkänsä myös Jumalalle. Hyvä alku ei takaa välttämättä hyvää loppua (1. Tim. 1:19-20), joten on tärkeää vaeltaa herkällä tunnolla kuvittelematta itsestään liikoja (1. Kor. 10:12). Tehdään kutsumuksemme ja valintamme lujaksi (2. Piet. 1:10) lukemalla Raamattua, ojentamalla elämäämme sen mukaan ja elämällä uskoamme todeksi. Pannaan pois kaikki, mikä painaa ja kuljetaan kestävinä edessämme oleva matka katse kiinnitettynä Jeesukseen, uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään (Hepr. 12:1-2).

Päätetään matkamme hyvin.