”Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle.” (1. Kor. 14:2)
Korintin seurakunnassa oli mitä ilmeisimmin ollut paljon ongelmia kielilläpuhumisen armolahjaan liittyen, koska Paavali käsittelee lahjaa ja sen oikeaa käyttöä hyvin laajasti. Hän tiesi, mistä kirjoitti, koska hän itse puhui kielillä enemmän kuin kukaan heistä (14:18). Paavali ymmärsi kokemuksen kautta, kuinka arvokas kielten lahja oli uskovalle, joten hän toivoi heidän kaikkien puhuvan kielillä (14:4-5), vaikka muistuttikin, etteivät kaikki puhu kielillä (13:30). Koolla oleva seurakunta ei kuitenkaan rakennu kielillä rukoilemisesta, jos he eivät ymmärrä, mitä sanotaan. Siksi sen, joka puhuu kielillä, tulee rukoilla itselleen myös selittämisen lahjaa (1413-15). Yhteisessä kokoontumisessa vain kaksi tai enintään kolme puhukoon vuorollaan kielillä ja yhden tulee selittää nuo puheet muille. Jos paikalla ei ole selittäjää, silloin kielillä puhuvan tulee olla vaiti tai puhua hiljaa vain itselleen ja Jumalalle (14:27-28). Onko meidän seurakunnissamme tilaa myös näiden armolahjojen käytölle?
Puhutaan ja selitetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti