keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Sanoista tekoihin II

”Lapset, älkäämme osoittako rakkautta sanoin ja kielellä vaan teoin ja totuudessa.” (1. Joh. 3:18)

Jumala on pelastanut meidät armosta antamalla meille uskon - se on Jumalan lahja. Tuon lahjan myötä olemme pääseet Jeesuksen yhteyteen tekemään niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut (Ef. 2:8-10). Uuden testamentin kirjeet ovatkin täynnä ohjeita Jeesuksen opetuslapsen elämäntapaan. Sen, mihin uskomme, tulisi vaikuttaa päätöksiimme ja tekoihimme. Ei ole siis yhdentekevää, kuinka elämme. Monet sortuvat tekopyhyyteen pyrkiessään elämään tätä uutta elämää omassa voimassaan ja toiset eivät edes yritä, koska se on niin vaikeaa. Mutta se ei ole vaikeaa - se on mahdotonta. Me emme kykene elämään omassa voimassamme niin kuin Jeesus eli (2:6). Meidän tulee pysyä hänessä, sillä ilman häntä me emme saa aikaan mitään (Joh. 15:5). Hänessä on kaikki, mitä tarvitsemme elämään ja jumalisuuteen (2. Piet. 1:3), sillä Jumala on antanut hänet meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi, jotta kerskaisimme yksin hänestä (1. Kor. 1:30-31)

Pysytään Kristuksessa.

tiistai 27. helmikuuta 2018

Sanoista tekoihin

”Joka sanoo pysyvänsä hänessä, on velvollinen vaeltamaan niin kuin hän vaelsi.” (1. Joh. 2:6)

Kun Jeesus kutsui erilaisista taustoista tulevia ihmisiä opetuslapsikseen, kutsu oli usein yksinkertaisesti: "Seuraa minua." (Matt. 9:9) Jeesus antoi oman elämänsä kautta heille ja meille esimerkin, millaista on opetuslapsen elämä Jumalan valtakunnassa. Miten meidän tulisi sitten elää, jotta eläisimme kuin Jeesus eli? Pietari kiteyttää sen seuraavasti: "Hän kulki ympäri maata, teki hyvää ja paransi kaikki, jotka olivat joutuneet paholaisen valtaan, sillä Jumala oli hänen kanssaan." (Apt. 10:38) Me kavennamme helposti opetuslapseuden pelkästään periaatteista puhumiseen ja Jeesuksen elämästä kertomiseen. Opettaminen ja julistaminen on ehdottomasti tärkeää (Kol. 3:16), mutta vaeltaminen tai eläminen ei ole pelkkää puhetta (Jaak. 2:18). Kyse ei ole kuitenkaan meistä vaan Jeesuksesta. Voimme elää samalla tavalla kuin hän, kun annamme hänen tuoda esiin elämäänsä meissä vaikuttavan Pyhän Hengen kautta. 

Ei estetä häntä.

maanantai 26. helmikuuta 2018

Kertokaa!

”Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me julistamme myös teille, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme. Meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa.” (1. Joh. 1:3)

Johanneksen elämä oli muuttunut hänen kohdattuaan Jeesuksen. Helluntain jälkeen hän lähti Pyhän Hengen voimassa julistamaan siitä elämästä, jonka Jumala antaa uskon kautta Jeesukseen. Hän ei voinut olla puhumatta siitä, mitä oli nähnyt ja kuullut (Apt. 4:20). Hän tahtoi, että mahdollisimman moni voisi päästä yhteyteen Jeesuksen kanssa ja tulisi osalliseksi iankaikkisesta elämästä (1:2). Meidät on kutsuttu elämään läheisessä ja kasvavassa suhteessa Jeesukseen hänen armossaan ja Pyhän Hengen voimassa. Meidät on kutsuttu tuomaan Jumalan valtakunnan todellisuutta ympärillemme ja tekemään samoja tekoja, joita Jeesus teki (Joh. 14:12). Jokaisella meistä on jo kerrottavaa siitä, mitä Jeesus on tehnyt elämässämme. Kun nousemme ja lähdemme liikkeelle toteuttamaan meille annettua tehtävää, meille kertyy yhä enemmän kerrottavaa, kun saamme nähdä, miten hän toimii meissä ja meidän kauttamme.

Kertokaa!

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Sairaan apuna

”Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte.” (Jaak. 5:16)

Jaakob antaa hyvin konkreettisia ohjeita, kuinka tulee toimia, jos joku on sairaana. Sairas voi pyytää luokseen seurakunnan vanhimmat, joiden tulee rukoilla hänen puolestaan ja voidella hänet öljyllä Herran nimessä. Silloin uskon rukous parantaa sairaan ja Herra nostaa hänet jalkeille (5:14-15). Ja jos seurakunnan vanhimpia ei saada paikalle, voidaan aina rukoilla toinen toisensa puolesta, sillä sama Pyhä Henki vaikuttaa jokaisessa Jeesuksen opetuslapsessa. Näinhän me sitten toimimme vai onko todellisuus kuitenkin jotain muuta. Sairaana ollessamme lähdemme terveyskeskukseen jonottamaan lääkärille pääsyä ja käymme kotimatkalla apteekissa ilman, että mielessä edes käy ajatus, että joku voisi rukoilla puolestamme tai me jonkun puolesta. Jumalan sanan lupauksista ei ole mitään hyötyä, ellemme toimi ja tee, mihin sana meitä kehottaa (2:20-22). Meille on annettu voima ja valtuutus, joten rohkaistutaan rukoilemaan sairaiden puolesta, niin näemme rukousvastauksia.

Tehdään, mitä käsketään.

lauantai 24. helmikuuta 2018

Tartu toimeen

”Tämän kuultuani minä istuin monta päivää itkien ja murehtien. Minä paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä” (Neh. 4:1)

Mikä saa sinun sydämesi murtumaan? Nehemian sydän murtui, kun hän sai kuulla, että Jerusalemin muurit olivat raunioina. Se sai hänet itkemään ja murehtimaan monen päivän ajan. Mutta hän ei jäänyt pelkästään murehtimaan Jerusalemin tilannetta ja omaa tuskaansa, vaan hän kääntyi paastoten ja rukoillen Jumalan puoleen. Nehemia ei ollut suuri hengellinen johtaja, vaan kuninkaan juomanlaskija, jonka tehtävänä oli maistamalla varmistaa, ettei kuninkaan juomaa ollut myrkytetty. Jumalan kasvojen edessä hän sai kuitenkin elämää suuremman kutsun ja unelman, jonka toteuttamiseksi hän pyysi Jumalan armoa (1:11). Asiat tai olosuhteet, jotka saavat meidän sydämemme murtumaan, ovat usein Jumalan kutsu meille toimia tuodaksemme Jumalan valtakunnan vaikutuksen asioihin. Me emme ole sivustakatsojia, vaan lähettiläitä, joilla on voima ja valtuutus toimia Jeesuksen nimessä.
Tartu toimeen.

perjantai 23. helmikuuta 2018

Syntitulva

”Jumalani, olen häpeissäni enkä rohkene kohottaa kasvojani sinun puoleesi, Jumalani, sillä meidän pahat tekomme ovat nousseet päämme yli ja syyllisyytemme on kohonnut taivaaseen asti.” (Esra 9:6)

On surullista, kun kokonainen kansakunta luopuu pala palalta Jumalan sanan varaan rakennetuista elämää kunnioittaviata periaatteista ja kääntää selkänsä Jumalalle. Synnin sokaisemana tehdään päätöksiä, joiden kauaskantoisia vaikutuksia ei osata edes kuvitella ja näin vaikutetaan haitallisesti myös tuleviin sukupolviin. Esra oli pappi ja johtaja, joka ei pelkästään tuntenut Jumalan sanaa, vaan uskoi ja eli sitä todeksi. Kun hänelle paljastui kansansa synti ja sen mukanaan tuomat rangaistukset, hän nöyrtyi Herran edessä ja rukoili kansansa puolesta (9:6-15). Kansan tila kosketti häntä syvästi ja hän rukoili julkisesti maahan heittäytyneenä ja itkien kansan syntejä tunnustaen ja johti kansansa Takaisin Jumalan yhteyteen (10:1). Missä ovat meidän kansamme Esrat? Kirkonmiehet ja hengelliset johtajat, jotka laittavat itsensä likoon, ettei kansamme tuhoutuisi moraalisesti ja hengellisesti? Ellei heitä löydy, me voimme elää Jumalan tahdon mukaan (1. Piet. 4:1-2) ja rukoilla kansamme puolesta (1. Tim. 2:1-2).

Herra, pelasta Suomi!

torstai 22. helmikuuta 2018

Teot puhuvat

”Tahdotko tietää, sinä turhanpäiväinen ihminen, että usko ilman tekoja on hyödytön?” (Jaak. 2:20)

Monet tutkimukset maailmalta osoittavat, että itseään uudestisyntyneiksi kristityiksi kutsuvien ihmisten elämä ja elämäntavat eivät poikkea millään tavoin toisin uskovan tai uskomattoman elämästä. He katsovat samoja elokuvia, kuuntelevat samaa musiikkia, käyvät samoissa baareissa, ovat koukussa pornoon ja eroavat puolisoistaan samalla tavoin kuin kaikki muutkin. Usein usko on kavennettu tiettyjen kristillisten ajatusten tai opinkappaleiden hyväksymiseksi ilman Jeesuksen seuraamista ja opetuslapsen elämäntapaa. Jos usko ei vaikuta elämässämme mitään muutosta ajatteluumme, käytökseemme ja valintoihimme, on hyvä pohtia, uskommeko todella niitä Raamatun totuuksia, joihin väitämme uskovamme, sillä tekomme kertovat uskostamme (2:18). Vanha sanonta kuuluu: "En kuule, mitä sanot, koska elämäsi huutaa niin kovaa." Otetaan siis sana todesta, luovutetaan koko elämämme Jeesukselle ja annetaan Pyhän Hengen vaikuttaa meissä elämänmuutosta ja -uudistusta.

Teot puhuvat.

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Nopeat korvat

”Tietäkää, rakkaat veljeni, että jokaisen ihmisen tulee olla nopea kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan.” (Jaak. 1:19)

Kaikilla on valtava tarve saada oma äänensä kuulumaan, oli sitten kyse ajatuksista, ideoista, päätöksistä, mielipiteistä, Raamatun tulkinnasta tai teologiasta. Ja jollei ääni muuten kuulu, sitä korotetaa ja lopuksi pahimmillaan karjutaan naama punaisena. Mitä enemmän puhumme itse ja mitä vähemmän kuuntelemme toisia, sitä helpommin kauttamme välittyy viesti, että vain meidän omat ajatukset ovat tärkeitä. Jumala kehottaakin meitä toimimaan juuri päinvastoin. Mitä maailmassa tapahtuisikaan, jos jokainen meistä kuuntelisi enemmän kuin puhuu? Ymmärtäisimmekö toisiamme paremmin kodeissa, työpaikoilla ja seurakunnassa? Olisiko meillä vähemmän väärinymmärryksiä, loukkaantumisia, riitaa ja vihaa? Mitä jos ajattelisimme enemmän toisten parasta ja opettelisimme kuuntelemaan heitä enemmän? Mitä jos alkaisimme tietoisesti tarkkailemaan itseämme, kuinka paljon puhumme ja kuinka paljon kuuntelemme?

Kokeilemisen arvoista.

tiistai 20. helmikuuta 2018

Tätä aikaa varten

”Kuka tietää, ehkä olet päässyt kuninkaalliseen arvoon juuri tällaista aikaa varten.” (Ester 4:14)

Juutalaisesta Esteristä oli tullut Persian kuningatar (2:17). Kun hänen kasvatti-isänsä Mordokai ei suostunut kumartamaan Hamania, tämä suuttui niin, että suunnitteli koko valtakunnassa tapahtuvan juutalaisten kansanmurhan (3:5-6). Suunnitelma kantautui kuitenkin Mordokain korviin, joka pyysi Esteriä käyttämään asemaansa kansansa pelastamiseksi. Tehtävä ei ollut helppo, joten tämä yritti luistaa mahdollisuudestaan vedota kuninkaaseen. Mordokain kehotuksesta Ester kuitenkin otti riskin - ja se kannatti. Juutalaiset pelastuivat ja hän sai itse olla välikappaleena Jumalan pelastussuunnitelmassa. Jumala on asettanut meidätkin siihen paikkaan ja tehtävään, jossa me olemme, suurempaa tarkoitusta varten. Saamme olla tuomassa Jumalan valtakunnan todellisuutta ja evankeliumin muutosvoimaa sinne, missä elämme. Ei menetetä vaikenemalla mahdollisuutta olla mukana Jumalan pelastussuunnitelmissa (4:14).

Olet tätä aikaa varten.

maanantai 19. helmikuuta 2018

Vaikenemisen kulttuuri

”Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta.” (Hepr. 12:14)

Me olemme Kristuksen lähettiläitä ja meille on annettu tehtävä julistaa evankeliumia kaikille luoduille (Mark. 16:15). Jumala on pelastanut meidät tarkoitusta varten, jotta huolehtisimme omalta osaltamme, ettei kukaan niistä ihmisistä, joiden pariin Jumala on asettanut meidät, jäisi ilman Jumalan armoa ja pelastuksen ulkopuolelle. Liian monet ajattelevat, että on ihan sama, mihin he uskovat. Liian monet kuvittelevat, että kirkkoon kuuluminen pelastaa heidät, vaikka he eivät tunne Jeesusta (Joh. 17:3). Liian monet ovat vaarassa jäädä osattomiksi Jumalan armosta. Ja aivan liian monet vaikenevat uskostaan, eivätkä avaa suutaan kertoakseen, että Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa tulee ottaa vastaan, ettei se jää turhaksi (2. Kor. 6:1). Mikä lopettaisi vaikenemisen kulttuurin? Mikä saisi meidät ymmärtämään, kuinka tärkeästä asiasta on kysymys? Mikä murtaisi meidän sydämemme niin, että alkaisimme kantaa huolta ihmisten pelastumisesta ja iankaikkisesta kohtalosta? Minä ainakin aion pyytää enemmän voimaa ja rohkeutta (Apt. 4:29-30).

Mitä sinä aiot tehdä asialle?

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Hämärän peitossa

”Hän oli saanut ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt.” (Hepr. 11:7)

Nooa sai Jumalalta ilmoituksen vedenpaisumuksesta, joka peittäisi kaiken alleen. Nooa ei varmaankaan kyennyt edes kuvittelemaan, mitä oli tulossa, sillä kyseessä oli tapahtuma, jota ei ollut tapahtunut koskaan aiemmin - eikä myöskään sen jälkeen. Hänen täytyi ryhtyä rakennusurakkaansa pelkästään uskon varassa, sillä hänellä ei ollut muuta kuin Jumalan sana. Eikä kyseessä ollut pieni kanootti vaan arkki, johon mahtuisi myös eläimiä lajinsa mukaan. Nooa tarttui saamaansa sanaan ja teki kaiken aivan niin kun Jumala oli käskenyt hänen tehdä (1. Moos. 6:14-22). Miten olisikaan käynyt, jos Nooa ei olisi uskonut Jumalaa tai olisi uskonut, muttei olisi toiminut Jumalan antamien ohjeiden mukaisesti. Kautta historian Jumala on laskenut ja laskee omiensa sydämelle erilaisia unelmia ja kutsuja, jotka haastavat luottamaan ja toimimaan uskossa, vaikkei lopputulosta ole vielä nähtävissä. Uskallammeko me tehdä sen, mihin Jumala kutsuu? Ehkä kannattaisi, sillä se voi vaikuttaa monien iankaikkisuuteen. 

Ojentaudutaan uskossa.

lauantai 17. helmikuuta 2018

Loppu

”Kaiken loppu on lähellä.” (1. Piet. 4:7)

Olemme kulkemassa kohti tuntemamme maailman ja ajan loppua. Kukaan meistä ei voi kertoa, milloin armon aika päättyy henkilökohtaisesti ja kollektiivisesti, mutta se lähenee päivä päivältä. Me näemme uutisissa päivittäin merkkejä siitä. Ampumisia ja sotia. Ilmastonmuutoksia ja nälänhätää. Tulvia ja maanjäristyksiä. Pörssikurssien heilahteluja ja talouden romahtamista. Vainoja Jeesuksen nimen tähden ja uskosta luopumista. Laittomuuden lisääntymistä ja rakkauden kylmenemistä (Matt. 24:6-12). Mitä meidän tulee tehdä nähdessänme näitä lopun merkkejä ympärillämme? Hätääntyä ja lamaantua? Ei suinkaan! Meidän ei tarvitse olla huolissamme, sillä saamme jättää kaiken rukouksessa hänelle ja saamme kertoa kaikille siitä toivosta, joka on tarjolla jokaiselle Jeesuksessa Kristuksessa. Vielä on aikaa rukoilla, rakastaa ja nähdä vaivaa, jotta jokainen ihminen maailmassa saisi kuulla valtakunnan evankeliumin (Matt. 24:14).

Vielä on aikaa.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Kysymyksiä herättävää

"Olkaa aina valmiit vastaamaan kaikille, jotka kysyvät teiltä, mihin toivonne perustuu." (1. Piet. 3:15)

Olemmeko valmiit vastaamaan kaikille siitä, mihin toivomme perustuu? Elämmekö sellaista elämää, että se saa ihmiset kysymään meiltä? Jeesuksen omina meillä on kutsu elää päivittäin toisella tavoin kuin maailma ympärillämme. Me emme kosta pahaa pahalla. Me emme vastaa herjaukseen herjauksella. Me siunaamme toisia, sillä siihen meidät on kutsuttu (3:9). Aina ja kaikkialla. Ympäröivän maailman kulttuurista poikkeava elämäntapa on voimakas todistus Jumalan Hengen uutta luovasta voimasta. Tuo elämäntapa ei synny kovan yrittämisen kautta, vaan suostumalla elämään Pyhän Hengen johdossa (Gal. 5:16-24). Maailmamme on monella tavoin kova ja armoton paikka ja ihmisten tarvitsee todella saada nähdä ja kokea, millaista on Jeesuksen Kristuksen vaikuttama aito ja totuudellinen rakkaus. Ja kun he sen nähdessään kysyvät meiltä uskostamme, vastataan heille lempeästi ja kunnioittavasti, ettemme antaisi heille mitään aihetta panetteluun (3:16).

Elä kysymyksiä herättävää elämää.

torstai 15. helmikuuta 2018

Sisäinen vahvuus

"Minä panen lakini heidän mieleensä ja kirjoitan ne heidän sydämeensä. Niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani." (Hepr. 8:10)

Jumala antoi Israelin kansalle ja meille lakinsa, mutta kuten kansa ei kyennyt noudattamaan sitä omassa voimassaan ja samoin on meidän laitamme. Ulkoinen laki ei saa meitä toimimaan oikein, vaan osoittaa pelkästään meidän voimattomuutemme. Onneksi Jeesus tuli avuksemme. Hän eli täydellisen elämän täyttäen lain vaatimukset, hän maksoi kuolemallaan meidän velkamme ja lähetti meille Puolustajan, Pyhän Hengen. Hänen avullaan kaikki pienimmästä suurimpaan voivat oppia tuntemaan Jumalan ja voivat elää hänen tahtonsa mukaan (8:11). Hän opettaa meille kaiken ja auttaa meitä ymmärtämään Jumalan sanaa ja ottamaan sen lupaukset uskossa vastaan (Joh. 14:26). Hän antaa meille rohkeuden pitää kiinni Jumalan sanasta ja auttaa meitä elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Miksi yrittäisimme sinnitellä yksin, kun Herra tahtoo täyttää meidät Hengellään (Ef. 5:18)?

Avaa sydämesi hänelle.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Missä voimassa toimit?

”Ei väellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni.” (Sak. 4:6)
Missä voimassa toimit? Olemme luonnostamme itseriittoisia emmekä haluaisi olla riippuvaisia kenestäkään toisesta. Ei edes Jumalasta. Sen tähden päädymmekin usein puskemaan eteenpäin väellä ja voimalla asiassa jos toisessakin. Yritämmepä välillä vääntää Jumalan sanankin tukemaan enemmistöpäätöksellä omia itsekkäitä pyrkimyksiämme. Tämä ei kuitenkaan pitemmän päälle toimi. Jos haluamme saada aikaan jotakin, jolla on iankaikkista merkitystä ja vaikutusta, meidän tulee toimia Jumalan voimassa. Ei niin, ettemmekö saisi itsekin aikaan monenlaista, mutta Jeesus itse sanoi, ettemme saa aikaan mitään ilman häntä (Joh. 15:4-5). Jos siis haluamme tuottaa elämällämme hyvää hedelmää, joka kestää, se ei synny väellä ja voimalla pusertamalla (Joh. 15:16). Meidän tulee nöyrtyä Herran kasvojen edessä, tunnustaa heikkoutemme ja pyytää häntä täyttämään meidät Hengellään ja mittaamattomalla voimallaan. Silloin suuretkin vuoret saavat väistyä Jeesuksen nimessä (4:7).

Missä voimassa toimit?

tiistai 13. helmikuuta 2018

Mars, matkaan!

”Menkäämme eteenpäin, jos Jumala suo.” (Hepr. 6:3)

Jeesuksen omina meitä ei ole kutsuttu jämähtämään paikoillemme, vaan kasvamaan uskossamme ja menemään eteenpäin Jumalan armosta. Sen tähden meitä kehotetaan jättämään Kristuksen opin alkeet ja etenemään täysi-ikäisyyteen ryhtymättä uudestaan laskemaan perustusta (6:1-2). Toki jokaisen Jeesukseen uskovan on hyvä ymmärtää tietyt uskon perusasiat, mutta kasvaaksemme kohti täysi-ikäisyyttä meidän ei tule juuttua Jumalan sanan alkeisiin ja olla jatkuvasti toisten ruokittavana. Meidän on tarkoitus oppia hoitamaan omaa uskoamme ja tulla kykeneviksi opettamaan itse oppimaamme uusille Jeesuksen opetuslapsille (5:12). Toki on niin paljon helpompaa vain jäädä paikoilleen kuuntelemaan ties kuinka monennetta sadatta hengellistä puhetta kuin alkaa itse tehdä opetuslapsia omalla elämällä esimerkkiä näyttäen. Mutta se juuri on kasvumme ja Jumalan meille antaman tehtävän tarkoitus: tehdä opetuslapsia (Matt. 28:19).

Mennään eteenpäin!

maanantai 12. helmikuuta 2018

Rutikuivaa

”Sen vuoksi taivas pidättää teiltä kasteen ja maa satonsa.” (Hagg. 1:10)

Monissa seurakunnissa lauletaan kaihoten: "Kuljen täällä kysellen, katson hiljaa vaieten. Taivaanrantaan tähyilen, missä viipyy sateet sen?" Moni odottaa Jumalan Hengen virvoittavaa sadetta, joka toisi herätyksen ja pohtii, miksi taivas pidättää sen. Voisiko syy olla meissä? Jerusalemin asukkaat olivat pitkään laiminlyöneet Jumalan temppelin kunnostamisen keskittyessään vain omaan hyvinvointiinsa. Monet tärkeät asiat olivat syrjäyttäneet kaikkein tärkeimmän - Jumalan tahdon tekemisen. Jumala muistuttikin heitä tehtävästä ja kehotti heitä vakavasti: "Tarkatkaa elämäänne!" (1:4-9) Jumalan sana kehottaa meitä useaan otteeseen tarkkaamaan omaa tilaamme ja valvomaan vaellustamme, sillä penseys ja haaleus uskonelämässä on vakavasti otettava asia (Ilm. 3:15-19). Jos intomme Jumalan valtakunnan asioihin on hiipunut tai muuttunut rutiininomaiseksi suorittamiseksi, saamme polvistua Jeesuksen eteen ja pyytää häntä uudistamaan meidät Hengellään.

Herra, herätä meidät!

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Sulautuvaa uskoa

”Kuultu sana ei kuitenkaan hyödyttänyt heitä, koska se ei sulautunut uskossa niihin, jotka sen kuulivat.” (Hepr. 4:2)
  
On eri asia kuulla hyvä sanoma kuin ottaa se uskossa vastaan (4:3). Monilla itseään kristityiksi kutsuvilla on sama ongelma kuin Heprealaiskirjeen kirjoittajan mainitsemilla entisaikojen ihmisillä. Suuren kertomuksen pääkohdat ovat tutut, mutta niihin ei oikeasti uskota. Moni suomalainen sanoo kyllä uskovansa Jumalaan, mutta ei niin kuin Raamattu hänet meille ilmoittaa. Jeesuksen elämän pääkohdat ja elämän vaiheetkin tiedetään, mutta häntä ei tunneta henkilökohtaisesti (Joh. 17:3). Kuultu sana ei ole kuitenkaan hyödyttänyt heitä, kun se ei ole sulautunut heihin. Uskossa ei ole kyse pelkästään teologiasta ja teoriasta, vaan se on elävää yhteyttä ja aitoa elämää. Se on enemmän kuin kynttilät ja kirkkovuoden mukaiset kirkkotekstiilit alttarilla. Se on Isän ja Pojan tuntemista ja elämää Pyhän Hengen voimassa. Turvataan koko sydämestämme Herraan, joka on uskollinen ja hyvä niille, jotka panevat toivonsa häneen (Val. 3:23-26). Annetaan sanan sulautua uskon kautta meihin.

Eletään uskoamme todeksi.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Sakkokierros

”Varokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta.” (Hepr. 3:12)

Israelilaiset eivät päässeet aikoinaan luvattuun maahan, koska he eivät uskoneet Jumalan kykyyn auttaa heitä tuon maan haltuun ottamisessa. Kahdestatoista tiedustelijasta vain kaksi, Joosua ja Kaaleb, luottivat Jumalaan, mutta kymmenen muuta näkivät asiat pelkästään inhimilliseltä näkökannalta ja saivat epäuskossaan koko kansan pelkäämään ja kapinoimaan Jumalaa vastaan. Niinpä he joutuivat neljäkymmentä vuotta kestävälle sakkokierrokselle erämaahan ja ainoastaan Joosua ja Kaaleb pääsivät tuosta sukupolvesta aikanaan luvattuun maahan (4. Moos. 13-14). Epäusko sai kansan luopumaan elävästä Jumalasta, mikä oli valitettavan huono vaihtoehto sille loistavalle tulevaisuudelle, joka heitä varten oli varattu. Me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta ja perinnöstä, joka meitä odottaa , joten pysytään vahvoina loppuun asti (3:14). Omistetaan ja otetaan todesta Jumalan valtavat lupaukset Jeesuksessa Kristuksessa.

Älä luovuta.

perjantai 9. helmikuuta 2018

Vastavirtaan

”Sen tähden meidän tulee yhä tarkemmin pitää kiinni siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain joutuisi virran viemiksi.” (Hepr. 2:1)

Elämme ajassa, jossa on helppoa joutua tai jättäytyä virran vietäväksi. Meitä kehotetaan kuitenkin tarkkaavaisuuteen, ettei meille kävisi niin. Eikä varoitus ole turha, sillä Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja niiden opetuksia (1. Tim. 4:1). Virran vietäväksi joutuminen ei tapahdu äkisti, vaan usein hiljaa ja huomaamatta. Näin voi käydä, jos Raamatun selvä opetus vaihtuu järkevänkuuloisiin tulkintoihin ja henkilökohtainen suhde Jeesukseen vaihtuu muotomenoihin tai jos kokemuksemme tai niiden puuttuminen alkavat ohjata elämäämme enemmän kuin Jumalan sana. Jeesuksen seuraamiseen kuuluu myös kuuliaisuus ja valmius elää hänen tahtonsa mukaisesti maksoi mitä maksoi (Jaak. 1:22-25). Pidetään kiinni sanasta ja taistellaan Pyhän Hengen voimassa sen uskon puolesta, joka meille on kertakaikkisesti annettu (Juuda 1:3).

Valvotaan, ei ajelehdita.

torstai 8. helmikuuta 2018

Herra

”Poika on Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea sanansa voimalla.” (Hepr. 1:3)

Jeesuksen välityksellä luotiin kaikki, mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herraudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten (Kol. 1:16-17). Hän antaa olemassaolon, mutta hän pitää myös kaiken koossa sanansa voimalla. Hän on alku ja loppu (Ilm. 22:13). Eikä siinä vielä kaikki! Hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan luopui omastaan (Fil. 2:6-8), muutti asumaan kirkkaudessaan meidän keskellemme ja oli täynnä armoa ja totuutta (Joh. 1:14). Hän kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä (Room. 5:8). Hänet haudattiin ja hän nousi kolmantena päivänä kuolleista. Jumala on asettanut hänet oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja. Ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa (Ef. 1:20-22). Kerran jokaisen on polvistuttava hänen nimeään kunnioittaen ja tunnustaen hänen herrautensa (Fil. 2:10-11).

Jeesus on Herra.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Vakava kehotus

”Kehotan sinua vakavasti Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä.” (2. Tim. 4:1)

Olo on kuin jälki-istunnossa opettajan puhuttelussa. Kehotan sinua vakavasti. Paavali käyttää sanoja, joilla hän sai taatusti Timoteuksen jakamattoman huomion. Toivottavasti myös meidän. Jumalan sanaa tulee julistaa ja ihmisiä tulee nuhdella, varoittaa ja kehottaa kaikin tavoin kärsivällisesti opettaen. Sopivalla ja sopimattomalla ajalla (4:2). Tehtävä ei ole aina helppo ja mielellämme luistaisimme siitä tai jättäisimme sen muiden tehtäväksi, joten asiaa on syytä painottaa erityisen voimallisesti. Saarnaa sanaa. Julista evankeliumia. Miksi? Siksi koska ihmiset kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät tarujen puoleen (4:4). Korkeasti koulutetut ja järkevät ihmiset etsivät elämänsä kysymyksiin vastauksia horoskoopeista, kristalleista, "enkeleiltä" ja yksisarvisilta ja yrittävät löytää sydämensä levottomuuteen rauhaa värityskirjoja värittämällä samalla, kun Jeesuksen omat vaikenevat uskostaan. Vakavalle kehotukselle on yhä tarvetta.

Me olemme Kristuksen todistajia.

tiistai 6. helmikuuta 2018

Koko Raamattu

"Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta." (2. Tim. 3:16)

Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta. Aivan koko Raamattu alusta loppuun. Jos haluamme olla johdonmukaisia suhtautumisessamme Jumalan sanaan, me emme voi siis valikoida, mitkä kohdat hyväksymme ja mitkä hylkäämme. Paavali kirjoittaa, että viimeisinä päivinä koittaa vaikeat ajat ja hän luettelee pitkän listan tuota aikaa kuvaavia monia negatiivisia luonteenpiirteitä. Monilla on tosin vielä julkisivu kunnossa, vaikka he ovat kieltäneet uskon voiman (3:1-5). Kuinka heillä voisi edes olla todellista uskon voimaa, jos he hylkäävät Jumalan sanan, joka synnyttää aidon uskon (Room. 10:17). Meidän ei tule poimia Raamatusta vain mukavimpia kohtia kuin rusinoita pullasta, vaan pitää kiinni koko Raamatusta antaen sen opettaa meitä ja ohjata meitä Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Koko Raamattu on hyödyllinen opetukseksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta olisimme täydelliset ja varustautuneet kaikkiin hyviin tekoihin (3:16-17).

Lue sitä päivittäin!

maanantai 5. helmikuuta 2018

Ei ulkoistettavissa

”Usko se luotettaville ihmisille, jotka sitten kykenevät opettamaan muitakin.” (2. Tim. 2:2)

Kun Jeesus kutsui opetuslapsia seuraamaan itseään, hän halusi oman elämänsä kautta mallintaa heille, mitä ja millaista oli Jumalan valtakunnan elämä. Opetuslapset eivät pelkästään istuneet, uskoneet ja odottaneet taivaaseen pääsyä, vaan he osallistuivat Jeesuksen työhön ja hän antoi heille vallan ja voiman toimia samalla tavalla kuin hän itse toimi (Luuk. 9:1-6). Meille - aivan jokaiselle - on annettu käsky tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia (Matt. 28:19-20). Me olemme valitettavasti ulkoistaneet tuon käskyn kirkkolaitokselle työntekijöineen ja ajattelemme tehtävän tulevan suoritetuksi kastamalla ja rippikouluja pitämällä. Niilläkin on paikkansa, mutta Jeesuksen antama malli opetuslapsien tekemiseen perustui kuitenkin siihen, että opetuslapset tekivät opetuslapsia, jotka tekivät opetuslapsia ja juuri tähän Paavali kehotti Timoteustakin. Ei paeta tai siirretä vastuutamme, vaan pohditaan, kenelle voisimme itse olla opettamassa, mitä Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa. 

Tehdään opetuslapsia.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Rakettitiedettä?

”Siksi muistutan sinua virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, jonka sait, kun panin käteni sinun päällesi.” (2. Tim. 1:6)
Seurakunta, Kristuksen ruumis, on yksi kokonaisuus, jossa on monta jäsentä ja joista jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä. Seurakunnalle on annettu erilaisia armolahjoja, palvelutehtäviä ja voimavaikutuksia, mutta Jumala, joka vaikuttaa kaiken kaikissa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi. Niinpä joku saa viisauden sanat ja toinen tiedon sanat. Joku parantamisen lahjat ja toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja. Joku profetoimisen lahjan ja toinen henkien erottamisen lahjan. Joku kielillä puhumisen lahjan ja toinen lahjan selittää kieliä (1. Kor. 12:4-11). Jokainen armolahja on kuin uusi taito, jonka käyttöä voimme opetella ja jonka käytössä voimme myös kasvaa. Sen tähden Paavali kehottaa Timoteusta virittämään palavaksi ja puhaltamaan täyteen liekkiin armolahjan, jonka tämä sai kätten päällepanemisen kautta. Palavaksi virittäminen ei ole rakettitiedettä, vaan yksinkertaisesti oman armolahjan käyttämistä aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.

Laitetaan lahjat käyttöön.

lauantai 3. helmikuuta 2018

Rikastumisvinkki

”Neuvo heitä tekemään hyvää, rikastumaan hyvistä teoista, olemaan anteliaita ja jakamaan omastaan.” (1. Tim. 6:18)

Länsimainen elämäntapamme kutsuu meitä haalimaan itsellemme yhä enemmän ja enemmän rahaa, tavaraa ja varallisuutta. Meidän ei tule kuitenkaan rakentaa elämäämme epävarman rahan ja omaisuuden varaan vaan Jumalan, joka on kaiken hyvän lähde (6:17). On kuitenkin väistämätön tosiasia, ettemme tule yhteiskunnassamme toimeen ilman rahaa, mutta raha itsessään ei ole ongelma - se on vain väline. Ongelmia kuitenkin tulee, jos rahanhimo saa meidät valtaamme, sillä rahaa tavoitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla (6:9-10). Paras tapa vastustaa rahanhimoa ja ahneutta omassa elämässämme on tehdä hyvää niillä varoilla, jotka Jumala on uskonut käyttöömme. Voimme antaa luottavaisin mielin varoja Jumalan valtakunnan työhön luottaen, että hänellä on annettavana meille runsaasti kaikkia lahjoja niin, että meillä on aina kaikki, mitä tarvitsemme ja voimme tehdä yhä runsaammin kaikkea hyvää (2. Kor. 9:6-8).

Ollaan anteliaita.

perjantai 2. helmikuuta 2018

#metoo

”Samoin myös hyvät teot ovat nähtävissä, eivätkä nekään, jotka eivät näy, voi pysyä salassa.” (1. Tim. 5:25)

Kaikki tekomme niin hyvät kuin pahat paljastuvat aina - ennemmin tai myöhemmin (5:24). Erään elokuvatuottajan pahat teot tulivat julkisuuteen viime lokakuussa ja sitä seurannut Me too -kampanja sai aikaan maailmanlaajuisen vyöryn, jossa naiset ja miehet kertoivat kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä. Jokaisella ihmisellä on oikeus tulla kohdelluksi kaikin tavoin kunnioitettavasti, vaikka samaan aikaan päällemme vyörytetään kaiken median voimalla seksuaalisesti virittyneitä viestejä. Eivätkä kirkotkaan ole valitettavasti selvinneet kaiken keskellä puhtain paperein. Paavali antaa nuorelle Timoteukselle hyvän ohjeen, kuinka suhtautua kaikessa puhtaudessa vastakkaista sukupuolta oleviin: Itseään vanhempia naisia tulisi kohdella kuin omaa äitiään ja nuorempia naisia kuin omia sisariaan (5:2). Kuinka monelta väärinkäytökseltä naiset välttyisivätkään, jos kaikki miehet noudattaisivat tätä ohjetta? Jeesuksen omina meidät on kutsuttu tähän ja olemaan myös esimerkinä muille.

Eletään läpinäkyvää elämää.

torstai 1. helmikuuta 2018

Kuolleet heräävät

”Herra, Herra, sinä sen tiedät.” (Hes. 37:3)

Herran henki vei Hesekielin laaksoon, joka oli täynnä rutikuivia luita, jotka edustivat kansan hengellisesti kuollutta tilaa. Herra kysyi Hesekieliltä, voisivatko tällaiset luut herätä eloon. Vaikka tilanne näytti inhimillisesti katsottuna mahdottomalta, Hesekiel tiesi palvelevansa Jumalaa, joka tekee ihmeitä vailla määrää. Hän saikin ohjeen puhua noille luille Jumalalta saadun sanan mukaan ja ne heräsivät henkiin (37:1-10). Kansakuntamme hengellinen tila on monelta osin kuivettunut tai kuollut. Meidän ei ole syytä kuitenkaan vaipua epätoivoon, sillä Jumala voi edelleen uudistaa Pyhän Henkensä kautta seurakuntiamme ja kirkkoamme. Mutta olemmeko me halukkaat siihen? Seurakunta tai kirkko ei ole vain tietty rakennus kadun varrella, vaan se on jäsentensä muodostama kokonaisuus. Jos haluamme nähdä hengellisen heräämisen kansakuntamme kohdalla meidän tulee pyytää Herraa vuodattamaan uudistavan ja eläväksi tekevän Henkensä meidän yllemme (37:14). 

Herätä meidät, Herra!