perjantai 31. maaliskuuta 2017

Pieniä valheita

”Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” (Apt. 5:4)

Ananias ja Safiira myivät maatilansa, mutta kätkivät yhteisestä sopimuksesta osan hinnasta, vaikka uskottelivat antavansa kaiken seurakunnalle. Heidän syntinsä ei ollut rahojen pitäminen itsellään, sillä kyseessähän oli lopulta heidän rahansa. He syyllistyivät valheeseen Jumalaa ja seurakuntaa kohtaan ja saivat ankaran rangaistuksen synnistään (5:1-10). Heidän epärehellisyytensä ja ahneutensa tuomittiin, koska ne olisivat vahingoittaneet seurakuntaa ja estäneet Pyhän Hengen työtä. Ei ole edelleenkään ihan sama, kuinka elämme. Meidän tulee olla pyhät ja tulla pyhiksi kaikessa, mitä teemme (1. Piet. 1:15-16). Jos haluamme nähdä maassamme herätyksen ja Pyhän Hengen toimivan voimallisesti, meidän on tehtävä seurakunnissamme parannus. Meidän pitää tunnustaa kaikki synti Jumalalle ja meidän tulee luopua elämässämme kaikesta sellaisesta, minkä tiedämme olevan Jumalan tahdon vastaista. 

Eletään puhtaalla sydämellä.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Seuralaiset

”He tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.” (Apt. 4:13)

Evankeliumi levisi voimallisesti (4:4) Kauniilla portilla tapahtuneen ihmeen ja sitä seuranneen julistuksen vaikutuksesta (3:6-12). Herätys ei ollut kaikkien mieleen, joten apostolit vangittiin ja he joutuivat seuraavana päivänä selvittämään, millä voimalla ja kenen nimessä ihme oli tapahtunut (4:7). Silloin Pietari sanoi rohkeasti täynnä Pyhää Henkeä: "Se tapahtui Jeesuksen Kristuksen nimessä. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä." (4:10) Pietarin ja Johanneksen rohkeus, voimalliset sanat ja kiistämättömästi tapahtunut ihme saivat Suuren neuvoston jäsenet hämilleen etenkin, kun he havaitsivat heidän olevan oppimattomia ja koulunkäymättömiä miehiä. Aikansa ihmeteltyään syy selvisi: he tunnistivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Jumalan valtakunnan työssä ei ole pohjimmiltaan kyse siitä, kuinka taitavia tai oppineita me olemme, vaan siitä, että me olemme Jeesuksen kanssa. Viivytään ensin Hänen läsnäolossaan ja lähdetään sitten Pyhän Hengen voimassa tekemään tekoja, joita Jeesus teki ja joita Hän tahtoo tehdä meidän kauttamme.

Jospa meidätkin tunnistettaisiin.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Tolkutonta

”Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä.” (Job 42:3)

Kun Job sai armon ymmärtää Jumalan kaikkivaltiuden (42:2), hänellä oli riittävästi viisautta tunnustaa, ettei hän käsittänyt aivan kaikkea ja että hän oli puhunut suulla suuremmalla (42:5-6). Löytyisipä meiltäkin samanlaista nöyryyttä. Olipa sitten kyse politiikasta, taloudesta, maahanmuutosta, tähtitieteestä, kodinkoneen hankinnasta, maailman synnystä tai teologiasta, aina löytyy niitä, jotka ovat täysin varmoja siitä, että tietävät kaikesta aivan kaiken. Jos joku sitten uskaltaa esittää heidän näkökannastaan poikkeavan ajatuksen, niin silloin alkavat erilaiset leimakirveet heilua. Ei luulla tietävämme kaikkea, vaan opetellaan keskustelemaan kunnioittavasti toisten kanssa sekä livenä että somessa. Ei myöskään ajatella itsestämme liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pidetään ajatuksemme kohtuuden rajoissa (Room. 12:3). Viisaus tulee Jumalalta ja Hän voi antaa meille tiedon ja ymmärryksen (Snl. 2:6).

Otetaan asioista selvää.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Herätys

”Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” (Apt. 2:47)

Ensimmäisen seurakunnan ei tarvinnut perustaa työryhmiä tai toimikuntia pohtimaan sitä, kuinka kiinnostusta ja vetovoimaa seurakuntaa kohtaan voisi kasvattaa. Aito Jumalan armon ja Pyhän Hengen muuttama elämä näkyi, kuului ja kosketti. Heidän ei tarvinnut tehdä gallupeja selvittääkseen, millainen musiikki, liturgian muoto tai kirkkotekstiilit houkuttaisivat ihmisiä kirkkoon. Apostolien opetus, keskinäinen yhteys, rukous, omastaan jakaminen, ihmeet ja tunnusteot säteilivät Jumalan rakkautta ympäristöön sellaisella voimalla, että ihmiset halusivat päästä kokemaan tuota elämää (2:42-46). Moni kaipaa nähdä tuollaisen ajan ja rukoilee herätystä, mutta odottaa, että Jumala tekisi kaiken senkin, minkä Hän on antanut meidän tehtäväksemme. Meidän on aika nousta ja olla sellaisia uskovia, jotka eivät jätä maailmaa kylmäksi. Uskotaan ja toimitaan Jumalan sanan lupausten mukaisesti. Pyydetään Herraa täyttämään meidät Pyhällä Hengellään. Lähdetään rohkeasti liikkeelle kutsumaan ihmisiä Jumalan valtakuntaan rakastaen, julistaen ja tunnustekoja tehden.

Herätys alkaa meistä.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Tieto ei riitä

”Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa.” (Apt. 1:3)

Jeesus näyttäytyi useasti niin opetuslapsilleen kuin yli viidellesadalle veljelle (1. Kor. 15:6) osoittaen kiistattomasti olevansa elossa. Olisi luullut, että se olisi riittänyt. Jeesus olisi vain muistuttanut heitä antamastaan lähetyskäskystä ja lähettänyt heidät matkaan. Mutta Hän käskikin heidän odottaa Pyhää Henkeä, jonka Isä oli luvannut ja josta Jeesus oli puhunut (1:4-5). Jeesus tiesi, mitä heillä olisi edessään ja kuinka paljon viisautta, rohkeutta ja rakkautta he tarvitsisivat lähtiessään julistamaan evankeliumia kaikille luoduille. Tehtävä ei onnistuisi koskaan heidän kyvyillään, taidoillaan ja tiedoillaan, siksi he tarvitsivat Puolustajan, Pyhän Hengen, joka pysyisi heidän luonaan ja olisi heissä (Joh. 14:17). Niinpä he odottivat ja rukoilivat, kunnes saivat voiman toimia Kristuksen todistajina (1:8). Pelkkä tieto ja osaaminen ei riitä meilläkään, jos haluamme viedä hyvän sanoman Jeesuksesta lähelle ja kauas. Annetaan sen tähden Jumalan täyttää meidät Pyhällä Hengellä (Ef. 5:18).

Toimitaan Hengen voimassa.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Turhaa puhetta?

”Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta, eivätkä he uskoneet heitä.” (Luuk. 24:11)

Kolme naista olivat ymmällään, kun Jeesuksen hauta oli tyhjä. Hämmennystä lisäsi vielä se, että kaksi enkeliä muistutti heitä siitä, mitä Jeesus oli puhunut ylösnousemuksestaan. Opetuslapset olivat yhtä hämillään, sillä heidän oli vaikea uskoa naisten kertomusta (24:3-9). Jos näin ajattelivat paikan päällä olleet silminnäkijät, niin onko ihme, jos monien on vaikea uskoa todistustamme Jeesuksesta tänään. Puheemme saattavat näyttää todella turhilta. Mutta epäilykset haihtuivat, kun he saivat itse kohdata ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen. Näin kävi Emmauksen tiellä Jeesuksen kohdanneille opetuslapsille (24:13-31). Näin kävi Simon Pietarille ja muille opetuslapsille (24:34-43). Näin on käynyt sen jälkeen miljoonille ja näin tapahtuu edelleen jokaiselle, joka ottaa Jeesuksen vastaan ja saa voiman tulla Jumalan lapseksi (Joh. 1:12). Jeesuksen kohtaaminen saa sydämet hehkumaan innosta (24:32). Ei peitellä tuota intoa ja hehkua, vaan annetaan sen näkyä ja kutsutaan ihmisiä Pyhän Hengen voimassa Jeesuksen seuraajiksi.

Se on ihan paras juttu.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Tärkeä pyyntö

”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” (Luuk. 23:42)

Golgatalla käytiin keskustelu kolmen ristillä riippuvan miehen välillä. Keskellä oli viaton, meidän syntiemme tähden kärsivä Jeesus ja Hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan omista teoistaan tuomitut rikolliset. Ensimmäinen heistä herjasi julkeasti Jeesusta yhtyen ympärillä olevan kansan pilkkaan: "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä." (23:39) Toinen asettui puolustamaan Jeesusta ja nuhteli toveriaan: "Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta?" (23:40) Ensimmäinen ei nähnyt syyllisyyttään, vaan vaati Jeesusta pelastamaan itsensä. Toinen tajusi ansainneensa tuomion ja pyysi Jeesusta muistamaan häntä, kun saapuisi valtakuntaansa (23:42). Ensimmäinen ei kaivannut armoa ja torjui Jeesuksen kuollen synteihinsä. Toinen janosi armahdusta, turvasi Jeesukseen ja pääsi iankaikkiseen iloon (23:43). Suhtautuminen Jeesukseen ratkaisi kummankin iankaikkisen kohtalon. Se on ratkaisevaa myös meidän kohdallamme, sillä taivaan alla ei ole mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi (Apt. 4:12).

Turvaa Jeesukseen.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Nyt ei nukuta

”Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” (Luuk. 22:46)

Jeesus rukoili Öljymäellä suuren tuskan vallassa. Palatessaan opetuslasten tykö Hän löysi heidät murheen tähden nukkumassa (22:44-45). Voisi helposti ajatella, että syvä murhe olisi innostanut opetuslapset rukoilemaan, mutta kävikin aivan päinvastoin. He nukahtivat. Meille voi käydä täsmälleen samalla tavalla - nukumme, kun pitäisi rukoilla. Moni Jeesukseen uskova on syvästi murheissaan maamme hengellisestä tilasta. Nyt ei ole aika päivitellä, paheksua tai voivotella tilanteen vakavuutta. Nyt on aika, jolloin Jeesuksen omien tulee nousta ja rukoilla, sillä yksin rukous voi vapauttaa sen voiman, joka ravistelee ihmissydämiä ja maatamme. Sielunvihollinen haluaisi estää meitä menemästä rukouskammioon kaikin mahdollisin keinoin, sillä se ei pelkää mitään niin paljon kuin rukoilevia ihmisiä. Se yrittää pettää ja harhauttaa, jotta unohtaisimme Jumalan voiman äärettömän suuruuden. Muistetaan, että Jeesus Kristus on jo voittanut! Saamme nousta ja rukoilla Hengen voimassa ja pyytää rohkeasti herätystä ja Jumalan kirkkauden ilmestymistä kansamme keskellä. 

Nyt ei nukuta!

torstai 23. maaliskuuta 2017

Viisauden lähteellä

”Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.” (Job 32:8)

Nuori Elihu ymmärsi, että todellinen viisaus on Jumalan Hengen vaikuttamaa. Iän myötä kartutamme kyllä elämänkokemusta, mutta ikä yksin ei tuo viisautta (10:9). Voimme lukea, opiskella ja harjoittaa ajatteluamme, mutta kirjaviisaus jää toiseksi Jumalan antaman viisauden rinnalla. Näemme, miten kansakuntamme, kirkkomme ja järjestömme kamppailevat monenlaisten taloudellisten, poliittisten ja hengellisten haasteiden keskellä. Uusia ideoita ja selviytymiskeinoja yritetään keksiä yhdessä kokoamalla toimikuntia, komiteoita, työ- ja strategiaryhmiä, joihin kutsutaan ulkopuolelta konsultteja tuomaan tuoreita ajatuksia. Voisivatko asiat mennä parempaan suuntaan, jos kääntyisimme nöyrästi rukoillen Jumalan puoleen pyytäen Häneltä todellista viisautta (Jaak. 1:5)? Me saamme olla Jeesuksen omina esimerkkinä siitä, millaista on Raamatun sanaan sidottu, Jumalan Hengen ohjaama profeetallinen elämä. Me voimme luoda uudenlaista toimintakulttuuria kaikkialla, minne Jumala on meidät asettanut, esittämällä tiukassa paikassa yllättävän kysymyksen.

Voisimmeko rukoilla asian puolesta?

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Utelua

”Sano meille, millä vallalla sinä näitä teet, tahi kuka on se, joka on antanut sinulle tämän vallan?” (Luuk. 20:2)

Jeesuksen sanat ja teot saivat aikaan hämmästelyä niin tavallisen kansan (4:36) kuin uskonnollisten johtajien parissa (20:2). Kansan keskuudessa tuo hämmästely oli myönteistä, mutta oppineiden parissa kysymyksiä herättävää, vaikka tiesivätkin vastauksen. Jeesus oli kertonut avoimesti, että Hän toimii Jumalan voimassa tuoden Jumalan valtakunnan heidän luokseen (11:20). Samat kysymykset nousevat edelleen ihmisten huulille, kun joku lukee Raamattua, oikeasti uskoo siihen ja alkaa elää sanan mukaan. Luottaa, että meille on annettu valta ja voima (9:1-2). Uskoo, että voimme tehdä samoja tekoja kuin Jeesus (Joh. 14:12). Laskee kätensä sairaiden päälle ja nämä paranevat (Mark. 16:18). Millä vallalla? Missä voimassa? Kenen nimessä? Epäusko ja järkeily yrittävät estää uskon. Me olemme omaksuneet ajatuksen, että Raamattu on kirja, jota täytyy selittää, vaikka se on ennen kaikkea Jumalan sanaa, johon täytyy uskoa ja jota tulee totella. Muistetaan, että kaikki on mahdollista sille, joka uskoo (Mark. 9:23).

Otetaan sana todesta.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ilmiselvä pelastus

”Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika.” (Luuk. 19:9)

Jeesuksen kohtaaminen muutti Sakkeuksen elämän. Hän osoitti sydämessään tapahtuneen muutoksen konkreettisella ja näkyvällä tavalla, sillä aito usko näkyy. Sakkeus lupasi antaa puolet omaisuudestaan köyhille ja palauttavansa nelinkertaisesti rahaa niille, joilta oli ottanut jotakin vääryydellä (19:8). Jeesus reagoi Sakkeuksen uskon ilmaisuun todeten, että pelastus oli tullut perheeseen, sillä olihan Sakkeus kaikesta huolimatta myös Aabrahamin poika. Tämä oli kova paikka uskonnollisille kuulijoille, jotka eivät olisi halunneet myöntää voivansa olla eksyksissä Aabrahamin jälkeläisinä. Ihminen ei kuitenkaan pelastu sukujuuriensa tai hengellisen perinnön kautta - ei tuolloin eikä nykyään. Me emme pelastu minkään kirkon jäsenyyden perusteella, vaan yksin uskon kautta Jeesukseen. Hän rakastaa ja tahtoo tuoda yhä edelleen valtakuntaansa kadonneita heidän hengellisestä taustastaan tai aiemmasta elämäntavastaan riippumatta (19:10). Uskon kautta Jeesukseen kadonnut saa anteeksi ja hänet tehdään uudeksi (Tiit. 3:5).

Annetaan Hänen löytää meidät.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Pakkopullaa

”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8)

Jeesus kertoi opetuslapsilleen vertauksen opettaakseen, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta (18:1). Hän lupaa, että Jumala ei viivytä apuaan, vaan hankkii oikeuden valituilleen, jotka huutavat Häntä avuksi päivin ja öin (18:7). Valtava lupaus! Mutta! Mutta Jeesus jatkaa kysyen, että löytääkö hän palatessaan uskoa maan päältä. Löytääkö Hän seurakunnan, joka rukoilee kestävästi ja intohimoisesti luottaen, että rukoukset kuullaan ja niihin vastataan? Onko rukous meille vain pakollinen osa seurakuntiemme liturgiaa vai odotammeko me innolla mahdollisuuksia rukoilla yhdessä toisten kanssa? Yritämmekö selvitä elämästämme omin voimin parhaalla mahdollisella tavalla vai lähdemmekö jokaiseen päivään Herran kasvojen edessä viipyen ja rukoillen? Rukous ei ole pakkopullaa, vaan se on lapsen läheistä yhteyttä Isään Pyhän Hengen kautta ja Jeesuksen nimessä. Saamme pyytää opetuslasten tavoin: "Herra, opeta meitä rukoilemaan!" (11:1)

Opetellaan rukoilemaan kestävästi.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Valtakunnan salaisuus

”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” (Luuk. 17:20-21)

Fariseukset kysyivät Jeesukselta, koska Jumalan valtakunta tulisi (17:20). He eivät olleet ymmärtäneet, että se oli jo tullut heidän keskelleen. Jumalan valtakunta ei ole maallinen valtakunta, jolla on maantieteelliset rajat, vaan se on siellä, missä Pyhä Henki tekee työtään ihmisten elämässä. Jumalan valtakunta ei löydy hienosta kirkkorakennuksesta kynttilöineen ja kullattuine koristeineen, mutta se löytyy siellä kokoontuvista Jeesukseen uskovista, jotka ovat Pyhän Hengen temppeleitä (1. Kor. 6:19). Jumalan valtakunta on sisällisesti meissä, mutta meitä ei ole kutsuttu olemaan säilykepurkkeja, jotka yrittävät kätkeä tuon valtakunnan vaikutuksen ympäröivältä maailmalta. Meidät on lähetetty julistamaan valtakunnan evankeliumia, jotta yhä useampi saisi tulla uskoon ja valtakunta laajenisi. Lähdetään rohkeasti liikkeelle, parannetaan sairaat ja kerrotaan, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle (10:9).

Jumalan valtakunta tulee.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Todisteita ja todistelua

”Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.” (Luuk. 16:31)

"Todista, että Jumala on olemassa tai että Jeesus on noussut kuolleista." Moni kaipaa lisää todisteita, jotta voisi uskoa. Näin oli myös rikkaan miehen ja köyhän Lasaruksen tarinassa (16:19-31). Jeesus kuitenkin sanoi, että jos rikkaan miehen veljet eivät olleet uskoneet kirjoituksia, he eivät uskoisi, vaikka joku heräisi kuolleista. Sanoessaan tämän Jeesus oli matkalla kohti ristinkuolemaansa ja Hän tiesi, etteivät kaikki uskonnolliset johtajat uskoisi Häneen ja Hänen sanoihinsa edes ylösnousemuksen jälkeenkään. Jos on tehnyt päätöksen olla uskomatta, niin silloin lisätodisteet eivät välttämättä vakuuta. Tämän ei tarvitse kuitenkaan lannistaa meidän intoamme todistaa Jeesuksesta. Meillä on aina mahdollisuus kertoa kyselijöille uskon perusteista, Raamatun luotettavuudesta ja kuinka löysimme Jeesuksen (1. Piet. 3:15). Voimme osoittaa heille rakkautta ja voimme rukoilla heidän puolestaan ja kanssaan Pyhän Hengen voimassa. Muistetaan, ettei kukaan ole Jumalalle mahdoton tapaus (Luuk. 18:26).

Jumala voi.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Sitruunamarinoitu

”Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.” (Luuk. 15:31)

Vanhempi veli oli aivan yhtä kadoksissa kuin nuorempikin. Hän ei ymmärtänyt asemaansa isänsä poikana eikä sitä, mitä kaikkea hän omisti. Vaikka hän oli poika, hänellä oli palvelijan identiteetti. "Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi, etkä ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista." (15:29). Vanhemmat veljen mielenlaatu elää ja voi hyvin seurakunnissamme. Jos joku palaa ensirakkautta Jeesukseen, joku katsoo asiakseen muistuttaa happamasti, että kyllä tuo ohi menee. Jos joku on täynnä iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä, joku toteaa kyynisesti, että kyllä hymy hyytyy, kun vaikeat ajat koittavat. Jos joku kertoo Jumalan suuresta hyvyydestä ihmeineen ja merkkeineen, joku pohtii puoliääneen, ettei vaan olisi menestysteologiaa. Usko ja elämä Jeesuksessa Kristuksessa ei ole harmaata, sitruunamarinoitua raadantaa. Jos se näyttää siltä, emme ole välttämättä ymmärtäneet, mitä kaikkea Jumala on armossaan lahjoittanut meille Jeesuksessa Kristuksessa (Ef. 1:3).

Meillä on paljon syitä leveään hymyyn.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Kaikki on valmista

”Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!” (Luuk. 14:15)

Jeesus kertoi vertauksen miehestä, joka järjesti suuret juhlat. Hän lähetti palvelijansa kertomaan kutsutuille, että kaikki oli valmista. Yllättäen jokainen heistä alkoi esittää tekosyitä, miksei voinut tulla juhliin. Eräs oli ostanut pellon, toinen härkälauman ja kolmatta ei vaimo päästänyt. Tekosyyt ovat aina tekosyitä ja syy kieltäytymiseen oli jossain muualla. Juhlat ja juhlien isäntä eivät kiinnostaneet heitä. Kuultuaan vastaukset isäntä vihastui ja käski koota kaupungista  juhlaan köyhät, raajarikot, rammat ja sokeat, ja koska tilaa vielä oli, teiltä ja aitovieriltäkin tuli pakottaa ihmiset paikalle. Talo täyttyi ja juhlat saattoivat alkaa (14:16-23). Kutsu Jumalan valtakunnan hääaterialle on edelleen voimassa, sillä Jeesus on maksanut meistä jokaisesta kalliin hinnan, jotta me kaikki voisimme olla mukana tuossa suuressa juhlassa. Moni esittää silti mitä erilaisimpia verukkeita ja selityksiä sille, miksei halua ottaa armoa vastaan (2. Kor. 6:1) tai miksei voi seurata Jeesusta kokosydämisesti. Jumalaa emme voi huijata, joten ei huijata itseämmekään, vaan heitetään tekosyyt pois ja annetaan elämämme Jeesukselle.

Juhla-ateria odottaa.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Yllättävä vastaus

”Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?” (Luuk. 13:23)

Höristämme usein korviamme, kun kuulemme puhuttavan muiden elämästä tai sattumuksista, sillä olemme luonnostamme kiinnostuneet siitä, mitä muiden elämässä tapahtuu. Pietaria kiinnosti kerran Johanneksen tulevaisuus ja kun hän kysyi siitä Jeesukselta, hän sai yllättävän vastauksen: "Seuraa sinä minua." (Joh. 21:20-22) Joku puolestaan oli kiinnostunut niiden lukumäärästä, jotka pelastuvat. Hän sai kehotuksen kilvoitella itse päästäkseen sisään ahtaasta ovesta, sillä se ei ollut itsestään selvää. Asian kanssa ei kannattaisi myöskään viivytellä, sillä ovi ei olisi loputtomiin avoinna, vaan kerran se suljettaisiin ja silloin olisi enää turha kolkutella (13:24-25). Me olemme kerran vastuussa vain omasta elämästämme, sen valinnoista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Sen tähden meidän tulee hakeutua koko sydämestämme henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa ja etsiä Häntä silloin, kun Hänet voi löytää (Jes. 55:6). Elämme vielä armon aikaa, joten ei suotta viivytellä, kun Jeesus kutsuu.

Ovi on auki - astu elämään.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Paljasta värisi

”Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.” (Luuk. 12:8)

Vaikkemme varsinaisesti kieltäisi Jeesusta ihmisten edessä (12:9), meidän on yllättävän helppoa sulautua joukkoon ja olla tunnustautumatta Hänen omakseen. Näin käy, jos yritämme elää sillä tavoin, ettei mikään paljasta meidän olevan uskovaisia. Vaikenemme, kun pitäisi puolustaa sitä, mikä on Raamatun mukaan oikein ja totta. Emme kerro kenellekään uskostamme Jeesukseen. Omaksumme ympäröivän kulttuurin ei-kristillisiä arvoja ja elämme niiden mukaan. Näin me emme ole oppineet tuntemaan Kristusta (Ef. 4:20). Me voimme elää Pyhän Hengen voimassa kutsumuksemme arvoista elämää, mikä tuo kunniaa Jeesuksen nimelle (Ef. 4:1). Ollaan valmiit auttamaan ja rakastamaan ympärillämme olevia ihmisiä ja näkemään vaivaa heidän hyväkseen. Annetaan koko elämämme Jumalan käyttöön, jotta Hänen tahtonsa tapahtuisi. Etsitään mahdollisuuksia todistaa Herrastamme sanoin tai teoin. Me voimme valita tunnustammeko Hänet ihmisten edessä.

Valitaan oikein.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

On aika loistaa

”Ei kukaan, joka sytyttää lampun, pane sitä kätköön eikä vakan alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.” (Luuk. 11:33)

Monella saattaa olla lapsuudestaan kokemus siitä, kuinka vanhemmat olivat käskeneet nukkumaan, mutta jännittävää kirjaa luettiinkin taskulampun valossa ja peiton alla, ettei huoneesta kajastava valo paljastaisi puuhaa. Valo on tarpeen - lapsen luvattomassa iltapuuhassakin. Valoa ei ole kuitenkaan ensisijaisesti tarkoitus piilottaa, vaan sen on tarkoitus näkyä ja valaista hämärä tai pimeä ympäristö. Jeesus sanoo meistä, jotka uskomme Häneen, että me olemme maailman valo (Matt. 5:14). Meitä ei ole kutsuttu piilottelemaan uskoamme peiton alla tai kätkemään sitä neljän seinän sisään, vaan sen on tarkoitus näkyä, tuntua ja vaikuttaa. Olemme aivan liian pitkään uskoneet meille syötetyn valheen, että usko Jeesukseen on yksityisasia, josta tulee vaieta, vaikka samalla kaiken maailman ideologioita markkinoidaan häpeilemättä. On aika heittää vakat nurkkaan, astua ulos ja antaa valon loistaa.

Kristus meissä - kirkkauden toivo.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Tässä ja nyt

”Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.” (Luuk. 10:9)

Jeesus lähetti seitsemänkymmentä muuta opetuslastaan kaksittain niihin kaupunkeihin, jonne Hän aikoi itse mennä (10:1). Heidän tuli parantaa paikkakunnan sairaat sanoen, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Me olemme onnistuneet kääntämään opetuslapsen elämäntavan monella tapaa päälaelleen. Jeesuksen käsky mennä ja tehdä on korvattu kehotuksella tulla, istua ja juoda kahvia. Sairaiden parantamisen Jumalan valtakunnan lähelle tulemisen merkkinä olemme korvanneet kirkolla keskellä kylää, jonka seinien sisällä on turvallista tehdä parantamisen teologiaa. Olisiko meidän taas aika lähteä kirkoistamme ulos ihmisten keskelle? Kohtaamaan, kuuntelemaan, rakastamaan, parantamaan ja vapauttamaan. Osoittamaan Pyhän Hengen voimassa konkreettisella tavalla, että Jeesus Kristus  ja Jumalan valtakunta on lähellä jokaista tarvitsevaa - tässä ja nyt. Meidät on jo lähetetty, joten olisiko oikeasti alettava toimia Lähettäjän tahdon mukaan.

Eloa on paljon - työmiehiä vähän.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Tulta vai tulta?

”Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät?” (Luuk. 9:54)

Jaakobia ja Johannesta pisti niin vihaksi, että he olisivat olleet valmiit tuhoamaan samarialaisen kylän tulella ja tulikivellä. Jeesusta tuollainen puhe ei miellyttänyt, joten Hän nuhteli heitä sanoen: "Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. Ihmisen Poika ei tullut kadottamaan ihmisten sieluja, vaan pelastamaan." (9:52-56) Jaakob ja Johannes olivat ymmärtäneet hieman väärin sen voiman ja valtuutuksen, jonka he olivat saaneet. Heille oli annettu valta ja voima kaikkia riivaajia vastaan ja voima parantaa tauteja. Toimeksianto ei ollut tulen kutsuminen taivaasta vaan Jumalan valtakunnan julistaminen (9:1-2). Kun näemme ympärillämme vääryyden ja pahuuden kasvua ja kun huomaamme totuutta ja oikeudenmukaisuutta poljettavan maahan, on tärkeää muistaa, ettemme taistele ihmisiä vastaan (Ef. 6:12). Ei siis toivota tulen lankeamista taivaasta, vaan julistetaan Jumalan valtakunnan sanomaa sanoin ja teoin Pyhän Hengen voimassa, jotta mahdollisimman moni sielu pelastuisi.

Palakoon meissä Hengen tuli.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Mistä apu?

”Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen, hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.” (Job 5:8-9)

Kenen puoleen me käännymme ensimmäisenä, kun on hätä ja tarvitsemme apua tai neuvoa? Se riippuu tapauskohtaisesti asiasta ja sen laadusta. Jos auton mittaristossa palaa varoitusvalo, me käännymme korjaamon tai merkkihuollon puoleen. Jos talous on tiukilla, me käännymme työnantajamme tai pankin puoleen. Jos lapsen koulumenestyksessä tapahtuu notkahdus, me käännymme opettajan puoleen. Jos parisuhteessa on vaikeuksia, me käännymme perheneuvonnan puoleen. Jos sairastumme, me käännymme lääkärin puoleen. Meillä on tarjolla suuri joukko asiantuntijoita, joiden puoleen voimme kääntyä saadaksemme apua. Mutta pelkkä inhimillinen apu ei aina kuitenkaan riitä, ja vaikka riittäisikin, ei kannata unohtaa parasta Auttajaa. Saamme tuoda aina kaikki asiamme kiitoksen kanssa Jumalalle (Fil. 4:6). Hän voi tehdä jopa enemmän kuin me osaamme edes pyytää (Ef. 3:20).

Etsitään Jumalaa.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Älä itke

Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: "Älä itke." (Luuk. 7:13)

Kun Jeesus oli saapumassa Nainin kaupunkiin, portista kannettiin ulos paareilla kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa. Äidin tuska kosketti Jeesusta ja Hän sanoi lohduttavat sanat: "Älä itke." Jeesus pysäytti hautajaissaattueen, käski nuorukaisen nousta, ja äiti sai poikansa takaisin. Kaikki läsnäolijat joutuivat pyhän pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa (7:12-16). Moni kantaa leskiäidin tavoin suurta tuskaa sydämessään omaan ja läheisten elämään liittyen. On paljon huolta, tuskaa, taistelua, rukouksia ja kyyneleitä. On myös uskoa ja syvää luottamusta siihen, että kaikki rukoukset on kuultu (Ilm. 5:8) ja niihin vastataan ajallaan ja tavallaan. Silloin, kun hätä on suurin ja on leskiäidin tavoin elämässään täydellisessä umpikujassa, Jeesus lohduttaa ja sanoo: "Älä itke. Luota minuun." Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti (Hepr. 13:8). Hän on sinun kanssasi, Sankari, joka auttaa (Sef. 3:17).

Jeesus voi - tänäänkin.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Voiman kosketus

”Ja kaikki kansa tahtoi päästä koskettamaan häntä, koska hänestä lähti voima, joka paransi kaikki.” (Luuk. 6:19)

Jeesuksen lähellä oli ihmeellisen hyvä olla ja ihmekö tuo, sillä Hän oli täynnä armoa ja totuutta (Joh. 1:14). Jeesus oli aivan toista maata kuin uskonnolliset kirjanoppineet, joihin kansa oli tottunut. Pyhän Hengen voima vaikutti Jeesuksessa niin, että Hänen sanansa koskettivat kuulijoiden sydämiä (4:32) ja Hän paransi sairaat (5:17). Ei siis ollut mikään ihme, että sana levisi ja ihmiset tahtoivat koskettaa Häntä parantuakseen. Jeesus lupasi tämän saman, voimallisen vaikutuksen jokaiselle, joka uskoo Häneen (Joh. 14:12) ja alkuseurakunta eli tuota lupausta todeksi. Kun Pietari kulki kaupungissa täynnä Pyhää Henkeä, ihmiset toivat sairaita kaduille, jotta edes hänen varjonsa koskettaisi heitä ja he tulisivat terveiksi. Miksi ihmeessä me yritämme tulla toimeen omassa voimassamme, vaikka tiedämme, että tarjolla olisi mittaamaton voima (Ef. 1:19). Annetaan Jumalan täyttää meidät ylitsevuotavasti Pyhällä Hengellään ja suostutaan olemaan Hänen käytössään. 

Tarvitsemme Hengen voimaa.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Korvat auki

”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” (Ilm. 3:6)

Jeesuksella on vakavia kehotuksen ja rohkaisun sanoja seitsemälle seurakunnalle. Hän päättää jokaisen niiden kohdalla sanoihin: "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo." Ei siis ollut itsestään selvää, että näin kävisi, vaan Hänen piti erityisesti kehottaa kuulemaan. Jumalan kuunteleminen on tärkeää ja erittäin viisasta. Israelin kansan tavoin meillä on vaarana, ettemme tahdo kuulla Häntä, jolloin voimme saada Hänet vihastumaan omaksi onnettomuudeksemme (Jer. 25:7). Jumala puhuu meille selvääkin selvemmin Raamatussa, jos annamme Hänen puhua. Meidän tulee ojentaa niin henkilökohtaista elämäämme, seurakuntaamme kuin kirkkoamme Jumalan sanan mukaan sen sijaan, että yritämme vääntää sitä omien pyrkimyksiemme ja halujemme suuntaan. Meidän ei tule murehduttaa ja tuottaa surua Pyhälle Hengelle, sulkemalla korvamme Hänen sanoiltaan (Ef. 4:30). Kuunnellaan siis, mitä Henki meille sanoo.

Avataan korvat.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Täynnä Henkeä

”Sitten Jeesus täynnä Pyhää Henkeä palasi Jordanilta; ja Henki kuljetti häntä erämaassa.” (Luuk. 4:1)

Luukas kertoo, kuinka Jeesus palasi kasteensa jälkeen Jordanilta täynnä Pyhää Henkeä. Henki kuljetti Häntä erämaassa ja kestettyään kiusaukset, Hän palasi Hengen voimassa Galileaan (4:14) siteeraten Nasaretissa Jesajan profetiaa: "Herran Henki on minun päälläni, sillä Hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia." (4:18) Jeesus  toteutti työnsä Pyhän Hengen voimassa ja voitelussa, ja se huomattiin. Ihmiset olivat hämmästyksissään Hänen sanoistaan ja teoistaan, sillä niissä oli voima. Vaikutus oli väistämätön: hyvät uutiset levisivät sillä seudulla kaikkialle (4:32-37). Jos Jeesus oli toimiessaan täynnä Pyhää Henkeä, kuinka me voisimme ajatella tulevamme toimeen ilman? Kun me olemme täysin riippuvaiset Pyhän Hengen antamasta voimasta ja lahjoista, niin me voimme tehdä samoja tekoja, joita Jeesus teki (Joh. 14:12) ja me voimme elää, niin kuin Jeesus eli (1. Joh. 2:6).

Toimitaan Hengen voimassa.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Pyhän Hengen tulta

”Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” (Luuk. 3:16)

Emme tule toimeen ilman Pyhää Henkeä, sillä vain Hän voi tehdä uskovalle Jeesuksen Kristuksen todelliseksi ja eläväksi. Pyhä Henki osoittaa meille meidän syntimme ja sen, että tarvitsemme Vapahtajaa (Joh. 16:8) ja Jumalan valtakuntaan voi tulla vain Pyhän Hengen työn kautta (Joh. 3:5). Jeesus maksoi meistä täyden hinnan ja me kuulumme Jumalalle (1. Piet. 1:18-19), joka pelasti meidät tehdäkseen meistä temppeleitä, joissa Pyhä Henki asuisi (1. Kor. 6:19). Jeesus ei tarkoittanut seurakunnan toimivan ilman elävää Jumalan Henkeä ja Hänen vaikutustaan, lahjojaan ja siunauksiaan. Miksi Hän lähettäisi toisen Puolustajan, Auttajan, ellei meitä auttamaan (Joh. 14:26-18)? Jumalan suunnitelmaan kuului, että me eläisimme Hengen täyttämää (Ef. 5:18) ja ohjaamaa (Gal. 5:18) elämää. Jeesus kastaa meidät Pyhällä Hengellä ja tulella täyttäen meidät ylitsevuotavaisesti niin, että meistä valuu armoa ja rakkautta niille, joiden keskellä olemme ja elämme. Pyhä Henki antaa meille kaiken voiman, rakkauden ja viisauden todistajan tehtäväämme (Apt. 1:8). 

Antaudu Hengen hallintaan.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Kadonneen jäljillä

Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet?" (1. Moos. 3:9)

Missä olet? Monista opastetauluista löytyy punainen piste, jonka vieressä lukee: "Olet tässä." Puhelimen karttasovelluksessa pitää olla sijaintipalvelut päällä, jotta se osaa sijoittaa kulkijan oikeaan kohtaan kartalla. On tärkeää tietää, missä on, jotta tietää, mihin suuntaan kulkea. Mutta mitä tehdä silloin, jos on yksin pimeässä, vieraassa ympäristössä, puhelimesta on virta loppu eikä opastetauluja ole näkyvissä. Moni toivoo varmasti, että joku tulisi silloin etsimään. Maailmankaikkeuden huikein kadonneen jäljillä -projekti käynnistyi jo paratiisissa, kun Jumala etsi kapinansa tähden piilottelevaa ihmistä (3:1-8). Tuo projekti huipentui, kun Jeesus Kristus tuli ihmiseksi, nöyryytti itsensä ja kärsi ristinkuoleman (Fil. 2:5-8). Hän tuli etsimään kadonneita pelastaakseen heidät ja tuodakseen heidät kotiin (Luuk. 19:10). Hän on kutsunut, valtuuttanut ja lähettänyt meidät jatkamaan Hänen työtään (Joh. 20:21). Moni odottaa vielä synnin pimeydessä löydetyksi tulemista, joten on aika sytyttää lamput ja lähteä etsimään heitä.

Missä olet?

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Jumalan kuvana

”Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 1:27)

Jumala teki sekä miehen että naisen kuvakseen eikä kumpikaan heistä ole enemmän Jumalan kuva kuin toinen. Jumala siunasi ihmisen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi." (1:28) Jumalan kuvaksi luotuna ihmisellä on ehdoton ihmisarvo ja hän on myös vastuullinen Luojalleen. Alussa kaikki Jumalan luoma oli hyvää (1:31), mutta syntiinlankeemus turmeli luodun täydellisesti - myös hänen seksuaalisuutensa (3:1-24). Vaikka elämme lankeemuksen seurauksena monenlaisen rikkinäisyyden, vajavaisuuden ja taipumusten keskellä, se ei anna meille Jeesukseen uskovina lupaa kääntää selkäämme Jumalan sanan asettamille ohjeille ja ihanteille. Seksuaalisuuden harjoittaminen kuuluu edelleen Raamatun mukaan vain naisen ja miehen väliseen avioliittoon. Meidän ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli ja me emme omista itseämme, sillä Jumala on lunastanut meidät täydestä hinnasta. Tuotetaan siis myös ruumiillamme kunniaa Jumalalle (1. Kor. 6:19-20).

Eletään vastuullisesti.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Muodollisesti pätevä

”Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!” (Snl. 31:30)

Julkkikset ja sellaiseksi haluavat käyttävät suuret summat rahaa kauneuskirurgiaan. Valokuvamallien meikkaaminen ei riitä, vaan tarvitaan myös kuvanmuokkausta tietokoneella. Älypuhelimet kuvanparannusohjelmineen mahdollistavat siloiteltujen kuvien lataamisen Facebookiin ja Instagramiin. Media luo erilaisten tosi-TV-ohjelmien voimalla vääristynyttä kuvaa ihannenaisesta ja -miehestä. Elämme ulkonäkökeskeistä aikaa, joka saa niin nuoret kuin vanhatkin unohtamaan, että tärkeintä on se, millainen sydän löytyy ulkokuoren alta. Moni nuori mies haaveilee muodollisesti pätevästä puolisosta ja moni nuori nainen yrittää täyttää mahdottomat ihanteet keinolla millä hyvänsä. Tärkeämpää kuin katoava kauneus tai haihtuvat lihakset on se, että tuleva vaimo tai mies seuraa sydämestään Jumalaa. Se on ylivertainen lähtökohta ja kriteeri elämänkumppanin valinnalle. Mikään ei ole tärkeämpää kuin se, että molemmilla on yhteinen Herra, elämän arvopohja ja päämäärä.

Muistetaan tärkein.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Pappia kyydissä

”Papin suun tulee jakaa tietoa, hänen huuliltaan odotetaan opetusta. Hän on Herran Sebaotin sanansaattaja.” (Mal. 2:7)

Papeilta odotetaan Jumalan sanan mukaista opetusta, jonka tehtävänä on johtaa niin yksittäinen uskova, seurakunta kuin kansakin parannukseen ja elävään suhteeseen Jumalan kanssa. Malakian aikana papit valitsivat sanansa sen mukaan, keitä kuulijat olivat. Totuuden sijaan he saarnasivat asioita, mitkä miellyttivät kuulijoita ja niin heidän opetuksensa sai monet lankeamaan (2:8-9). Me elämme aikaa, jossa ei enää siedetä kuulla tervettä, Raamatun mukaista, opetusta, vaan halutaan kuulla sitä, mitä kulloinkin mieli tekee (2. Tim. 4:3). Maailma ja sen nautinnot ovat tulleet monelle tärkeämmiäsi kuin Jumala (2. Tim. 3:4-5). Kristuksen pappeina (2. Piet. 2:9) meidän jokaisen tulee miettiä, haluammeko miellyttää enemmän ihmisiä kuin Jumalaa (Apt. 4:19). Apostoleilla ei ollut tämän suhteen epäselvyyttä eikä pitäisi olla meilläkään: "Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä." (Apt. 5:29)

Pysytään Sanassa.