tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kristallinkirkasta

Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille." (Mark. 16:15)

Jeesuksen käsky on kristallinkirkas - meillä ei ole oikeutta pitää sanomaa vain itsellämme. Koko maailman täytyy saada kuulla Jeesuksesta eikä vain kuulla, vaan kaikista kansoista tulee tehdä Hänen opetuslapsiaan (Matt. 28:19). Jeesuksen opetuslapset eivät onneksi pysähtyneet miettimään, miten suuresta tehtävästä on kysymys tai onko heillä mahdollisuuksia ja resursseja tehtävän suorittamiseen. Helluntain jälkeen, kun he olivat saaneet Pyhän Hengen ja voiman, he menivät, julistivat ja Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä (16:20). Sama kehotus kuuluu yhä edelleen meille: Menkää kaikkialle ja julistakaa. Suuren haasteen ei tule lamaannuttaa, vaan innostaa meitä toimimaan. Saamme rukoilla ja uskaltaa suuria, jotta mahdollisimman moni voisi löytää elämän Kristuksessa. Meillä on kaikki, mitä tarvitaan evankeliumin viemiseksi kaikkeen maailmaan.

Ole suuressa mukana.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Harhaista harhauttelua

Jeesus alkoi puhua heille: "Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan." (Mark. 13:5)

Kun lukee erilaisia internetin kristillisiä sivustoja, huomaa nopeasti, että jotkut ovat ottaneet asiakseen löytää harhaanjohdattajia joka paikasta. Milloin liberaaliteologia vie harhaan, milloin karismaattisuus. Milloin virret, milloin ylistysmusiikki. Nämä harhanmetsästäjät löytävät jokaisen, joka menee jossain asiassa yli sen, mitä on Raamattuun kirjoitettu, mutta eivät huomaa menevänsä itse ali sen, mitä on kirjoitettu. Jeesuksen kehotus on silti hyvin ajankohtainen. Paras tapa varoa ja valvoa on se, että pidämme katseemme kiinnitettynä Jeesukseen, uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään (Hepr. 12:2). Uskotaan Häneen ja rakennetaan elämäämme Jumalan sanan varaan, sillä siinä on henki ja elämä (Joh. 6:63). Ollaan varuillamme, muttei nähdä harhoja kaikkialla. Keskitytään ennen kaikkea Jeesukseen Kristukseen ja annetaan sen myös näkyä elämässämme.

Tunne aito asia. Jeesus.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Älä luovuta

Monet käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: "Daavidin Poika, armahda minua!" (Mark. 10:48)

Jeesus lähti Jerikosta opetuslastensa kanssa ja suuri väkijoukko seurasi heitä. Tien vieressä istui sokea kerjäläinen, joka alkoi huutaa: "Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!" Monet väkijoukosta yrittivät hiljentää hänet, mutta hän ei hellittänyt. Kun Jeesus kuuli hänen huutonsa, hän pysähtyi, käski tuoda sokean luokseen ja kysyi: "Mitä haluat minun tekevän?" Mies kertoi toiveensa, sai kuulla sanat: "uskosi on parantanut sinut" ja sai näkönsä takaisin (10:46-52). Onneksi sokea ei kuunnellut väkijoukon ohjeita. Usein muut haluavat estellä ja lyödä kapuloita rattaisiin - syystä tai toisesta. Ei saa poiketa kaavoista. Harras tunnelma voi häiriintyä. Tätä varten meillä on lääkärit. Ei pidä odottaa suuria. Tyydy osaasi. Varo, ettet pety. Ei hellitetä, vaan huudetaan Jeesuksen puoleen, mikä asiamme ikinä onkaan. Hän ei viivytä apuaan (Luuk. 18:7-8).

Herra, armahda. Herra, auta.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Ei temppuilla

Jeesus huokasi syvään ja sanoi: "Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti: tälle sukupolvelle ei merkkiä anneta." (Mark. 8:12)

Usein kuulee perusteltevan juuri näillä Jeesuksen sanoilla sitä, että meidän ei tule odottaa ihmeitä ja tunnustekoja. Jeesus osoitti nämä kyseiset sanat fariseuksille, jotka tulivat väittelemään Jeesuksen kanssa ja jotka vaatimalla vaativat Häneltä merkkiä merkin vuoksi (8:11). Fariseuksilla oli kyllä yllin kyllin tilaisuuksia nähdä Jumalan valtakunnan ilmenemistä Jeesuksen sanoissa ja teoissa. Tuhatpäinen kansanjoukko ruokittiin. Kuurot saivat kuulonsa. Sokeat näkönsä. Rammat kävelivät. Sairaat paranivat. Pahat henget karkotettiin ja kuolleita herätettiin. Nämä teot olivat kaikkien, myös fariseusten, nähtävillä ja todistivat siitä, kuka Jeesus oli. Jeesus ei suostunut tempuntekijäksi. Pyhä Henki ei ole tempuntekijä. Meidänkään ei tarvitse alkaa temppuilemaan. Mutta me saamme mennä, julistaa ja luottaa siihen, että Jumalan valtakunnan merkit seuraavat meitä (16:17-20). Me saamme pyytää, että sairaat paranevat ja että tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu Jeesuksen nimessä (Apt. 4:30).

Ei temppuilla, mutta uskotaan, että merkit seuraavat.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Pelkokerroin

Tämän kuultuaan Jeesus sanoi esimiehelle: »Älä pelkää, vaan usko.» (Mark 5:36 KR92)

Jairos-niminen synagogan esimies heittäytyi Jeesuksen jalkoihin ja pyysi hartaasti Jeesusta tulemaan ja laittamaan käden hänen kuolemaisillaan olevan tyttärensä päälle, jotta tämä parantuisi. Matkaa Jairoksen kotiin hidasti väentungoksen lisäksi nainen, joka sai parantua koskettaessaan Jeesusta. Niinpä tuon kohtaamisen aikana Jairokselle tuotiin viesti, että hänen tyttärensä oli kuollut (5:22-35). Isän pelkokerroin oli varmasti huipussaan. Mutta toivoton, inhimillisesti katsottuna mahdoton tilanne ei ollut mahdoton Jeesukselle, joka on elämä (Joh. 11:26). Hän meni Jairoksen kotiin ja meni huoneeseen, jossa lapsi oli. Tarttui lasta kädestä ja sanoi: "Tytŧö, nouse!" Tyttö nousi välittömästi ja kaikki hämmästyivät (5:38-42). Mikään vaikeus tai sairaus ei ole ylitsepääsemätön ongelma Jeesukselle, ei edes kuolema. Meille voi olla, sillä emme aina edes pyydä Hänen apuaan saati laske kättämme sairaan päälle Jeesuksen nimessä parantaaksemme hänet (Joh. 14:12).

Älä pelkää, vaan usko.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Syntisten ystävä

Jeesus kuuli sen ja sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." (Mark. 2:17)

"Hän on kaikkien janoisten sankari, aikamme legenda: Kari Grandi!" -lause tuli monelle tutuksi televisiomainoksessa. Pillimehu auttoi Karia pelastamaan neidon tilanteesta kuin tilanteesta. Mutta elämässä on janoa ja kaipausta, johon ei pillimehu auta. Jeesus tuli meitä varten! Hän oli syntisten ystävä, mikä ei tosin kaikkia miellyttänyt. Fariseukset ja lainoppineet paheksuivat, kun näkivät Jeesuksen syövän syntisten ja publikaanien seurassa (2:16). "Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan", he sanoivat (Luuk.15:2). Syntiset puolestaan ottivat Jeesuksen iloiten vieraakseen, mutta omasta mielestään hurskaat eivät voineet käsittää sitä (Luuk. 19:5-7). Jeesus osoitti heidän mielestään rakkautta, hyväksyntää ja armoa aivan väärille ihmisille. Mutta juuri sitä, mikä on kadonnut, Jeesus on tullut etsimään ja pelastamaan (Luuk. 19:10). Jeesus on yhä edelleen syntisten ystävä. 

Olemmeko me? 

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Juurru Kristukseen

"Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan." (2. Piet. 1:3)

Näin hän on lahjoittanut meille suuret ja kalliit lupaukset, jotta me niiden avulla pääsisimme pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisimme osallisiksi jumalallisesta luonnosta. Pyrkikäämme sen vuoksi osoittamaan uskossamme lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta. Kun näet meillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, me emme jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää meissä vaille hedelmää. Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea. Hän on unohtanut, että hänet on kerran puhdistettu aikaisemmista synneistään. Pyrkikäämme siis yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksemme ja valintamme. Kun näin teemme, me ette koskaan lankea, ja niin me saamme astua vapaasti avatuista ovista meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan (1:4-11).

Juurru Kristukseen ja kasva Hänen tuntemisessaan.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Palvelemista varten

"Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina." (1. Piet. 4:10)

Meillä jokaisella on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja, palvelutehtäviä ja Jumalan voiman vaikutuksia. Oli sitten kyse mielestämme arkisemmista tai ihmeellisemmistä armolahjoista, niin Hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo ja antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla (1. Kor. 12:4-11). Hän jakaa, emme me. Joku laittaa painopisteen palvelulahjoihin ja käyttää paljon aikaa ja vaivaa perustellakseen, miksei ihmelahjoja kannata tavoitella. Joku toimii puolestaan päin vastoin korostaessaan ihmelahjoja muiden armolahjojen kustannuksella. Seurakuntaruumiissa tarvitaan kaikkia armolahjoja ja kenelläkään meistä ei ole oikeutta määritellä rajoja sille, missä määrin ja missä suhteessa ne toimivat (1. Kor. 12:13-22). Hän jakaa, emme me. Ei siis sammuteta Henkeä, vaan palvellaan saamillamme lahjoilla sen voiman mukaan, jonka Jumala itse kullekin antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta (4:10-11).

Palvele innokkaasti lahjoillasi.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Tavoittelemisen arvoista

"Tulkoon armo ja rauha yhä runsaampana teidän osaksenne." (1. Piet. 1:2)

Missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi (Room. 5:20). Jumala on armossaan synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon Jeesuksessa Kristuksessa (1:3), sillä meitä ei ole lunastettu tyhjänpäiväisestä elämästämme millään katoavalla tavaralla, vaan Kristuksen kalliilla verellä (1:18-19). Kun saamme uskossa omistaa syntien anteeksiantamuksen ja saamme panna täyden toivon tähän armoon, sydämessämme on rauha. Pelastuksen lisäksi armo kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään Jumalaa kunnioittaen (Tiit. 2:12). Meidän ei tule siis taipua noudattamaan niitä himoja, joiden vallassa ennen elimme, vaan meidän pitää tulla pyhiksi kaikessa mitä teemme (1:14-15). Tällaiseen pyhään, Kristukselle kuuliaiseen elämään, Jumala on pyhittänyt meidät Hengellään ja Hän varjelee voimallaan meidät uskossa, niin että me saavutamme iankaikkisen pelastuksen ja perinnön, joka odottaa meitä taivaissa (1:2-5).

Tavoittelemisen arvoista - eikö totta?

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Tunnusmerkkejä

"Paavali meni hänen luokseen, rukoili, pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet." (Apt. 28:8)

Jeesus lupasi, että Häneen uskovia seuraavat nämä tunnusmerkit: He ajavat pois pahoja henkiä Jeesuksen nimessä ja puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin ja vaikka he juovat myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle ja nämä paranevat (Mark. 16:17-18). Paavali sai nähdä tämän toteutuvan Maltalla, jonne hän haaksirikkoutui. Lisätessään puita nuotioon kuumuuden esiin ajama kyy kävi kiinni hänen käteensä. Paavali ravisti käärmeen tuleen ja paikalliset asukkaat odottivat hänen kaatuvan kuolleena maahan hetkenä minä hyvänsä, mutta niin ei käynyt (28:2-6). Paavali kumppaneineen sai majapaikan kodista, joka kuului saaren korkeimmalle virkamiehelle, jonka isä makasi vuoteenomana kuumeen ja vatsataudin takia. Paavali rukoili, laittoi Jeesuksen lupauksen mukaisesti käden sairaan päälle ja paransi hänet, jonka jälkeen saaren muutkin sairaat tuotiin hänen luokseen parannettavaksi (28:7-9). Vältellään käärmeitä, mutta lasketaan kätemme sairaiden päälle aina, kun siihen on mahdollisuus.

Jeesus toimii tänäänkin.

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Jumalan avulla

"Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni." (Apt. 26:22)

Kun elävä Jeesus Kristus kohtasi Paavalin Damaskoksen tiellä, Paavalin elämä muuttui täydellisesti. Uskonnollisesta fariseuksesta tuli Jeesuksen seuraaja, jonka sydän paloi evankeliumin julistamiselle. Paavali ei voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, vaan hän julisti kaikkialla, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy. Hänen julistuksensa ytimessä oli ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus (26:19-23). Paavali ei rohjennut puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Jeesus oli hänen kauttaan tehnyt saattaakseen maailman kansat kuuliaisiksi, puheiden, tekojen, tunnustöiden ja ihmeiden avulla, Jumalan Hengen voimalla (Room. 15:18-19). Pyhä Henki antaa myös meille voiman olla Jeesuksen Kristuksen todistajia siellä, missä olemme (1:8). 

Julistetaan rohkeasti Jeesusta.

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Tiukka syytös

"Me olemme havainneet, että tämä mies on tuhoisa kuin rutto. (Apt. 24:5)

Tuhoisa kuin rutto. Ei varmaankaan tuhoisa siinä merkityksessä, kuinka kuolettavasta taudista oli kyse. Ehkä paremminkin siinä mielessä, kuinka tarttuva tauti rutto oli. Evankeliumi levisi voimallisesti ja yhä useampi lähti seuraamaan Jeesusta. Paavalia vastaan nostettiin tekaistuja syytteitä, mutta hän ei ollut syyllistynyt mihinkään väärään. Hän pystyi vain tunnustamaan, että seurasi Jeesusta Kristusta palvellen Jumalaa ja teki siksi kaikkensa, että hänellä olisi aina puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä (Apt. 24:12-16). Jumala itse kehotti Paavalia pysymään rohkeana vaikeuksista huolimatta (23:11). Nähdään vaivaa evankeliumin tähden, sillä Jumala antaa siihen voimaa (2. Tim. 1:8). Julistetaan rohkeasti Jeesusta ainoana tienä Isän yhteyteen (4:12). Rukoillaan rohkeasti ihmisten kanssa ja puolesta. Toimitaan hyvällä omallatunnolla niin, että Jeesukseen uskovien joukko voi kasvaa lähellä ja kaukana. 

Pysy rohkeana.

torstai 18. kesäkuuta 2015

Astutaan valoon

"Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon." (Snl. 28:13)

En se minä ollut. Ei kait tämä maailmaa kaada. Mutta kun kaikki muutkin tekevät niin. Vastuun ottaminen omista tekemisistä tai tekemättä jättämisistä voi olla joskus vaikeaa. Asiat haluaa selitellä parhain päin. Jumalan edessä se ei onnistukaan niin helposti, sillä Hän tuntee meidät salatuimpaan saakka (Ps. 139:1-7). Hän kutsuu meitä selvittämään, kuinka asiat todella ovat. Saamme ojentaa elämäämme Jumalan sanan pohjalta ja tunnustaa, että se, mitä Hän sanoo elämässämme synniksi, on sitä. Ja kun teemme näin, meille käy hyvin, sillä Hän lupaa: "Vaikka syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa." (Jes. 1:18) Saamme siksi pyytää: Jumala, ole minulle armollinen ja pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi ja anna lankeemukseni anteeksi. Minä tiedän pahat tekoni, sillä olen rikkonut sinun tahtoasi (Ps. 51:3-6). Ja jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1. Joh. 1:9).

Luo minuun puhdas sydän ja anna vahva henki.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Vankilapako

Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" (Apt. 16:30)

Kaksi miestä vankilan perimmäisessä sellissä jalkapuuhun kiinnitettynä. Vankeina nuoren orjatytön vapautumisen tähden (16:16-24). Tilanteessa, jossa hyvä palkittiin pahalla ja uuden elämän toivo vankisellin toivottomuudella. Tilanteessa, joka saattaisi tehdä optimistista pessimistin. Mutta he kestivät ahdingon, ruoskimisen ja vankeuden, koska heillä oli Pyhä Henki, totuuden sana ja Jumalan voima (2. Kor. 6:4-7). Niinpä he vain rukoilivat ja ylistivät Jumalaa muiden vankien kuunnellessa heitä. Yhtäkkiä tuli raju maanjäristys, joka sai kaikki ovet avautumaan ja kaikkien kahleet irtoamaan. Erinomainen tilaisuus suuren luokan vankilapakoon niin syyllisille kuin syyttömille. Ylistyksen ja Pyhän Hengen ilmapiiristä ei yhdelläkään ollut kuitenkaan kiire pois (16:25-28). Odottamaton tilanne puhutteli kesken unia herännyttä vartijaa ja sai hänet etsimään pelastusta. Hän sai kuulla vastauksen kysymykseensä: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi." Vartija uskoi ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti (16:31-33).

Jumala yllättää.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Vaikeuksista huolimatta

"He puhuivat rohkeasti, turvaten Herraan, ja Herra vahvisti armonsa sanan tunnusteoin ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta." (Apt. 14:3)

Pyhä Henki kehotti erottamaan Barnabaksen ja Saulin siihen tehtävään, johon Hän oli heidät kutsunut. Ei tarvittu työryhmää eikä hakuprosessia. Ei tiettyä koulutusta tai ansioluetteloa. Jumala tiesi, kuka on paras tehtävään ja Hän ilmoitti sen rukoilevalle seurakunnalle, joka siunasi heidät matkaan (13:2-3). He lähtivät ja saivat todistaa niin uskoontuloja kuin vastustustakin (14:1-2). Vaikeudet eivät saaneet heitä lannistumaan, vaan he julistivat niistä huolimatta rohkeasti evankeliumia. Jeesus oli heidän julistuksensa keskus ja he kehottivat ihmisiä tekemään parannuksen ja turvautumaan Häneen (13:37-39). Evankeliumi ei tullut ihmisille vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana (1. Tess. 1:5), sillä Jumala vahvisti julistetun sanan tunnusteoin ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta. Odotammeko me, että tunnusteot ja ihmeet seuraavat julistustamme? Uskalletaan odottaa suuria. Mutta ennen kaikkea julistetaan rohkeasti evankeliumia Pyhän Hengen voimassa Herraan turvaten.

Maamme kaipaa täyttä evankeliumia.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Hurmoksellista

"Minä olin Joppen kaupungissa ja rukoilin. Silloin jouduin hurmoksiin ja näin näyn." (Apt. 11:5)

Kun apostolit ja eri puolilla Juudeaa olevat uskovat saivat kuulla, mitä Kesareassa oli tapahtunut, he halusivat kuulla Pietarilta selonteon asiasta. Pietari kertoi, kuinka hän joutui rukoillessaan hurmokseen ja näki kolme kertaa saman näyn. Samaan aikaan ovelle tuli Corneliuksen lähettämät miehet, joiden mukaan Pyhä Henki kehotti Pietaria lähtemään (11:1-12). Pietari kertoi, kuinka hän meni, kohtasi, julisti ja todisti, kuinka Corneliuksen perheväestä tuli Jeesukseen uskovia ja kuinka he saivat Pyhän Hengen (11:16-17). Mitä muut apostolit sanoivat tähän? "Pietari, olet hurmahenki." "Siis jouduit hurmokseen, näit näyn ja teit sen mukaan." "Vähän rajaa, Pietari! Pyhä Henki toimii vain sanan ja sakramenttien kautta." Ei! He ylistivät Jumalaa tapahtuneesta (11:18). He olivat valmiit antamaan Pyhän Hengen johdattaa heitä. He olivat luonnollisen yliluonnollisia, koska uskoivat, että Jumala on vuodattanut Henkensä niin, että Jeesuksen omat profetoivat, näkevät näkyjä ja ennusunia (2:17-18). Onneksi he eivät määritelleet, miten Jumalan saa toimia, vaan antoivat Jumalan määritellä, miten heidän tuli toimia. Ja tulosta syntyi.

Pieni hurmos voisi tehdä hyvää.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Estääkö pelko?

Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene." (Apt. 9:15)

Damaskoksessa asui Ananias-niminen opetuslapsi. Jumala puhui hänelle näyssä ja antoi tarkan ohjeen mennä Suorallekadulle kysymään Juudaksen talosta Saul tarsolaista ja laskemaan käsi Saulin päälle, jotta tämä saisi näkönsä (9:10-12). Ananias ei yllättynyt siitä, että Jumala puhui. Ongelmaksi muodostui se, mitä Hän puhui. Ananias esteli, sillä hän pelkäsi tarttua tehtävään. Hänen korviinsa oli kiirinyt tieto kaikesta pahasta, mitä Saul oli tehnyt Jerusalemissa ja Ananias tiesi myös syyn Saulin Damaskoksen vierailuun (9:13-14). Olisikohan Ananias vielä jatkanut, että hän voisi menemisen sijaan vaikkapa rukoilla Saulin puolesta turvallisen välimatkan päästä, jollei Herra olisi toistanut käskyään mennä? Ananias voitti pelkonsa, lähti, meni taloon, pani kätensä Saulin päälle, jotta tämä sai näkönsä ja täyttyi Pyhästä Hengestä (9:17-18). Kun Jumala kutsuu meitä ottamaan uskon askeleen, ensimmäinen reaktio on usein pelko. Riitänkö? Kelpaanko? Osaanko? Minulla ei ole lahjoja. Minusta ei ole siihen. Minua ei kuunnella. Ainoa tapa voittaa pelko on mennä ja kohdata se Jeesuksen kanssa. Mennä ja käyttää sitä voimaa, joka meissä on (Tuom. 6:14; Ef. 1:19).

Mene.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Tunnistetaanko meidät?

"He tunsivat nämä Jeesuksen seuralaisiksi." (Apt. 4:13)

Apostolit joutuivat arvovaltaisen raadin eteen selittämään sitä, millä voimalla ja kenen nimessä he olivat parantaneet liikuntakyvyttömän miehen ja tehneet selvän ihmeen (4:5-7, 16). Pietari kertoi täynnä Pyhää Henkeä, että se oli tapahtunut Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Hänen voimassaan (4:10).  Rohkeus ja varmuus, jolla Pietari ja Johannes esiintyivät, sai neuvoston hämmästyksen valtaan. Päältä päin näkyi, että nämä miehet eivät olleet kuluttaneet koulun penkkejä, vaan olivat oppimattomia kansanmiehiä. Selitys voimallisiin sanoihin ja rohkeuteen löytyi viimein: he tunsivat heidät miehiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Siinä se. He olivat olleet Jeesuksen kanssa. Seura oli tehnyt heidät kaltaisekseen. Kenen seurassa me viihdymme? Voivatko ihmiset nähdä meidän sanoissamme ja teoissamme Jeesuksen Kristuksen? Kaipaatko enemmän Jumalan valtakunnan todellisuutta elämääsi?

Ole enemmän Jeesuksen kanssa.

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Näe, koe, kuule

"Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa." (Apt. 3:9)

Apostolit menivät ja mennessään paransivat, julistivat ja tekivät opetuslapsia. Rampa mies, joka ei ollut koskaan voinut liikkua, sai kokea Jumalan valtakunnan todellisuuden, kun Pietari Jeesuksen nimessä käski häntä nousemaan, kävelemään ja auttoi hänet kädestä pitäen ylös. Pyhän Hengen voima kosketti miestä ja sai hänet, ei vain seisomaan, vaan jopa hyppimään (3:2-8). Ihmiset tunnistivat miehen tutuksi kerjäläiseksi ja olivat tapahtuneesta ihmeissään. Sana levisi ja yhä useampi tuli todistamaan tapahtunutta. Pietari näki tilaisuutensa tulleen ja kertoi ensi töikseen, ettei kyse ollut heistä, vaan Jeesuksesta Kristuksesta. Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa ja teki miehestä terveen, niin kuin he kaikki nähdä (3:10-16). Toki palokuntakin oli paikalla temppelivartioston muodossa. Apostolit joutuivat yöksi vankilaan, mutta moni niistä, jotka olivat kuulleet heidän puheensa, uskoivat (4:3-4). Olkoon tämä esimerkkinä ja rohkaisuna myös meille, jotta toimisimme samoin. Sytytetään herätyksen tulia sammuttamisen sijaan.

On kyse iankaikkisista sielusta.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Mennään siis

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni." (Matt. 28:19)

Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä (28:18). Meidät on kutsuttu toteuttamaan omaa elämäämme suurempaa tehtävää, jonka vaikutukset heijastuvat iankaikkisuuteen saakka. Jeesus on lähettänyt ja valtuuttanut meidät kansakuntia uudistavaan ja muuttavaan tehtävään (Joh. 20:21). Mennä ja mennessämme tehdä opetuslapsia. Työmatkalla. Koiraa ulkoiluttaessa. Kuntosalilla. Töissä. Linja-autopysäkillä. Kadulla. Kotona. Junassa. Sukujuhlilla. Torilla. Koulumatkalla. Terveyskeskuksessa. Välitunnilla. Lomamatkalla. Mennessämme. Siellä, missä elämme, olemme ja kuljemme. Aina ja kaikkialla. Ei yksin. Ei omassa voimassa vaan Kristuksessa pysyen, sillä Hän on luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti (28:20). Valtavat mahdollisuudet odottavat meitä. Mitä vielä odotamme?

Mennään siis!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Voima kasvaa

"Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa." (Ps. 84:8)

"Ei tässä uskonsankareita olla", "Ei pidä liikaa innostua, sillä luulevat pian hihhuliksi" tai "Niukin naukin tiellä ollaan", kuulee joskus sanottavan. Liian usein tyydymme mukavaan, tasapaksuun uskonelämään, missä ei suuria tapahdu. Jumalalla on kuitenkin meille niin paljon enemmän annettavaa kuin osaamme edes kuvitella. Me olemme pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen tuntemaan yhä paremmin Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen (Kol. 3:9-10). Voimme uudistua jatkuvasti. Voimme oppia tuntemaan Hänet paremmin. Voimme muuttua enemmän Hänen kaltaisekseen. Askel askeleelta meidän voimamme kasvaa. Ei automaattisesti, ei itsestään, vaan se tapahtuu elävän Jumalan kasvojen edessä (84:3). Kaipaammeko Herran läsnäoloa elämäämme? Nääntyykö sydämemme kaipauksesta ellei näin tapahdu? Odotammeko voimamme ja Jumalan valtakunnan vaikutuksen kasvavan elämässämme? 

Jeesus on tie.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Te teeskentelijät!

"Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät!" (Matt. 23:13)

Jeesus ei sanojaan säästellyt, kun hän vastusti tekopyhyyttä. Todellinen, aito Jumalan ja lähimmäisten rakastaminen oli jäänyt ulkonaisen uskonnon harjoittamisen varjoon. Ulospäin kaikki oli viimeisen päälle kunnossa (23:23-28). Näyttäydyttiin oikeaan aikaan kirkossa. Laitettiin rahaa kolehtiin. Osattiin siteerata sanaa. Rukoiltiin oikeilla sanoilla. Kaikki tämä tehtiin vain siksi, että ihmiset näkisivät ja pitäisivät hyvinä ihmisinä (23:5). Mutta Jumala ei katso niin kuin ihminen, Hän näkee sydämen (1. Sam. 16:7). Meillä on vaarana kaventaa elävä, henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kristukseen tekopyhyydeksi, joka näyttäytyy muille lähes aitona uskona, muttei sitä ole. Meillä on myös kiusaus näyttäytyä parempana uskovana kuin mitä oikeasti olemme. Tarvitsemme päivittäin sitä, että Jeesus saa puhdistaa sydämemme kaikesta teeskentelystä ja vääryydestä. Tarvitsemme uuden sydämen ja uuden hengen, sillä vain Hengen voimasta ja vaikutuksesta voimme vaeltaa ehyellä sydämellä Jumalan ja ihmisten edessä (Hes. 36:26-27).

Ollaan aitoja, ei teeskennellä.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Mitä siitä saamme?

"Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?" (Matt. 19:27)

Opetuslapset olivat jättäneet kaiken taakseen ja antautuneet seuraamaan Jeesusta. Pietari puki sanoiksi kysymyksen, joka oli saattanut käväistä muidenkin opetuslapsien mielessä. Mitä me siitä saamme? Ei välttämättä mainetta ja kunniaa, vaan parempaa - iankaikkisen elämän (19:29). Sebedeuksen pojat kyllä haaveilivat parhaista paikoista tulevassa valtakunnassa, mutta Jeesus ei niitä alkanut jakamaan. Päinvastoin. Hän opetti, että sen, joka tahtoo tulla suureksi, tulee olla toisten palvelija. Me emme seuraa tämän maailman tapaa toimia, vaan Jeesusta, joka tuli palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta (20:20-28). Annetaan siis koko elämämme Jumalan käyttöön (Room. 12:1). Vielä on aika tehdä työtä, mutta pian koittaa hetki, jolloin Jeesus tulee takaisin ja tuo tullessaan jokaiselle palkan (Ilm. 22:12).

Ei kysellä palvelushintaa.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kenelle elämme?

"Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä." (Matt. 16:25)

Minkä varaan elämäämme rakennamme? Kenelle elämme? Mitä meitä hyödyttää, jos voitamme omaksemme koko maailman, mutta menetämme sielumme (16:26). Moni itseään kristityksi kutsuva elää julkisesti sellaista elämää, joka poikkeaa monessa kohdassa Raamatun ohjeista. He eivät näe tarvetta parannuksen tekoon eikä heillä ole aikomustakaan elää toisin. He uskottelevat itselleen, ettei Jeesuksen seuraamista tarvitse ottaa niin vakavasti ja että kukin tulee uskollaan autuaaksi. Jumalan synnyttämä elävä usko tekee meistä uusia ihmisiä sydämen, mielen, halun ja voiman puolesta ja tuo mukanaan Pyhän Hengen, joka auttaa meitä kieltämään itsemme, ottamaan päivittäin ristimme ja seuraamaan Jeesusta (16:24). Saamme tehdä päivittäin parannusta synneistämme ja kääntyä Vapahtajan puoleen. Saamme etsiä päivittäin Jumalan tahtoa ja antaa Raamatun sanan vaikuttaa sydämissämme tahtomista ja tekemistä. Saamme pyytää päivittäin Pyhän Hengen täyteyttä ja tehdä niitä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.

Ei kadoteta elämäämme.

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Yksi askel

"Tule!" sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. (Matt. 14:29)

Jeesus tuli yöllä opetuslapsia kohti vettä pitkin kävellen. Kun he näkivät tämän, he säikähtivät ja huusivat pelosta. Jeesus rauhoitteli heitä sanoen: "Minä tässä olen. Älkää pelätkö." Silloin Pietari sanoi: "Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin." Yksi sana riitti ja Pietari käveli veden päällä. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes Pietari kiinnitti huomionsa tuuleen ja aaltoihin ja alkoi vajota. Jeesus ojensi kätensä, tarttui Pietariin ja he astuivat veneeseen (14:25-32). Monesti huomiomme kiinnittyy Pietarin epäonnistumiseen, mutta hän uskalsi enemmän kuin muut opetuslapset. Pietari esitti Jeesukselle epätavallisen pyynnön, otti konkreettisen uskon askeleen ja sai nähdä, mitä usko saa aikaan. Aivan liian usein haluamme toimia varman päälle, kun epäonnistumisen pelko sitoo meitä. Päästäessämme irti peloistamme ja väärästä turvallisuuden tunteesta saamme nähdä, mitä Jeesus voi tehdä meissä ja meidän kauttamme. Saamme uskaltaa suuria silloin, kun Jeesus kutsuu meitä toimimaan ja astumaan johonkin uuteen. 

Tule!

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Tiukkoja tilanteita

"Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle." (Matt. 10:16)

Jeesus antoi opetuslapsilleen vallan parantaa sairaita, herättää kuolleita, puhdistaa spitaalisia ja ajaa pois pahoja henkiä. He saisivat antaa lahjaksi siitä, mitä olivat itse saaneet lahjaksi (10:1, 7-8). He olisivat usein kuin lampaat susien keskellä. Jeesuksen antaman tehtävän toteuttaminen ei tulisi aina olemaan helppoa ja he joutuisivat kohtaamaan samanlaista kohtelua kuin Mestarinsa. Siitä huolimatta Jeesus muistutti, ettei heidän tulisi pelätä ihmisiä (10:24-26). Edes varpunen ei putoa maahan taivaallisen Isän sitä sallimatta ja ovathan Jeesuksen opetuslapset arvokkaampia kuin varpuset. Heillä ei olisi siis mitään syytä pelkoon (10:29-31). Meillä ei ole syytä pelkoon, sillä meistäkin pidetään huolta. Saamme pyhittää Kristuksen sydämessämme ja olla aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin meidän toivomme perustuu (1. Piet. 3:15). Jeesus on antanut meille vallan ja valtuutuksen mennä ja mennessämme tehdä lisää opetuslapsia. Ja mikä parasta:

Hän on apumme ja voimamme.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Seuraa minua

"Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: 'Seuraa minua', ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta." (Matt. 9:9)

Jeesus näki Matteuksen. Hän ei nähnyt vain tullimiestä pöytänsä takana, vaan miehen, jonka elämä ei ollut mennyt suunnitellusti. Kiero, petollinen tullimies. Rahanahne riistäjä. Oman edun tavoittelija. Hyljeksitty ja vihattu kasvo. Jeesus näki, mitä Jumalan ehdoton armo ja rakkaus voisi saada aikaan. Rikkinäisyyden ja synnin lian alla odotti Jumalan luoma mestariteos vapauttamistaan elämään. Matteus näki Jeesuksen. Opettajan. Profeetan. Ihmeidentekijän. Matteus ei nähnyt Jeesuksen silmissä vihaa ja halveksuntaa, vaan rakkautta ja hyväksyntää. Toivon pilkahduksen jostain paremmasta. Elämästä. Tulevaisuudesta. Unelmien täyttymyksestä. Mahdollisuus muutokseen. Matteus nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.

"Seuraa minua."

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Valot päälle

"Te olette maailman valo." (Matt. 5:14)

Pelkäätkö tuoda uskosi esille tai kertoa siitä? Jos pelkäät, et ole yksin, sillä moni muukin pelkää. Mitä ihmiset ajattelevat? Entä jos minut torjutaan? Tiedänkö tarpeeksi? Osaanko vastata mahdollisiin kysymyksiin? Meidän ei tarvitse pelätä ja olla huolissamme, sillä Pyhä Henki auttaa meitä. Jeesus käski meidän mennä ja julistaa evankeliumi kaikille luoduille (Mark. 16:15). Hän tiesi, ettemme pysty siihen yksin. Sen tähden Hän vakuutti, että saamme voiman todistajan tehtävään, kun Pyhä Henki tulee meihin (Apt. 1:8). Maailman täytyy kuulla meiltä Jumalan armosta ja rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa, sillä kuinka he muutoin voisivat huutaa avukseen Häntä, johon eivät usko ja josta eivät ole kuulleet (Room. 10:13-14)? Jeesus antoi meille myös esimerkin siitä, kuinka toimia. Hän rakasti, opetti, julisti ilosanomaa ja paransi ihmisten taudit ja vaivat (4:23-25). Me saamme ja voimme tehdä samaa, sillä sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa (1. Joh. 4:17). Me olemme maailman valo, joten annetaan valomme loistaa pimeyden keskelle. 

Säteillään!

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Aika julistaa

"Jumala näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle, jotta lähtisin julistamaan vieraille kansoille sanomaa hänestä." (Gal. 1:15-16)

Moni on varmaan kuullut sanat: "Julista evankeliumia ja mikäli tarpeen, käytä sanoja". Monet Jeesuksen omat ovat tehneet tästä itselleen perustavaa laatua olevan elämän ohjeen. He yrittävät olla Kristuksen todistajia sanomatta mitään ja he toivovat salaa, että lähellä olevat voisivat jotenkin nähdä evankeliumin heidän elämästään. Jumalan sana antaa meille aivan toisenlaisen kuvan. Jumala ei ole kutsunut meitä seuraamaan Jeesusta ja vain toivomaan, että joku huomaisi sen, vaan tekemään Hänen nimensä tunnetuksi kaikkialla. Ihmiset kyllä näkevät hyvät tekomme ja kiittävät siitä Jumalaa (Matt. 5:16), mutta heidän iankaikkista kohtaloa ei voi jättää arvailun varaan. Kuinka ihmiset voisivat tietää Jumalan valmistamasta pelastuksesta ellei kukaan avaa suutaan (Room. 10:13-14)? Jeesuksesta ja omasta uskosta kertominen ei ole Raamatun mukaan oheistoimintaa innokkaimmille, vaan sen tulisi olla keskeisin asia elämässämme.

Mennään ja tehdään.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Pian

"Minä tulen pian." (Ilm. 22:7)

Jeesuksen paluun hetki on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia (Room. 13:11). Monet naureskelevat ajatukselle Jeesuksen paluusta ja ajattelevat, että kaikki on niin kuin aina ennenkin  ja huominen koittaa varmasti (2. Piet. 3:3-4). Juuri kun ihmiset sanovat: "Kaikki on hyvin, ei mitään hätää", tuo päivä koittaa ja yllättää monet (1. Tess. 5:2-4). Me saamme valvoa ja odottaa tuota hetkeä tietäen, ettei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, vaikka hän on joidenkin mielestä myöhässä. Hän on kärsivällinen meitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät ja pelastuisivat (2. Piet. 3:9). Odotetaan Jeesuksen paluun päivää ja joudutetaan sen tuloa julistamalla evankeliumi kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi (Matt. 24:14). Saamme kutsua ihmisiä Jeesuksen yhteyteen, sillä jokainen, joka on janoissaan ja joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä (Ilm. 22:17). Vielä on aika tehdä työtä.

Maranata! Herramme, tule!