Missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi (Room. 5:20). Jumala on armossaan synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon Jeesuksessa Kristuksessa (1:3), sillä meitä ei ole lunastettu tyhjänpäiväisestä elämästämme millään katoavalla tavaralla, vaan Kristuksen kalliilla verellä (1:18-19). Kun saamme uskossa omistaa syntien anteeksiantamuksen ja saamme panna täyden toivon tähän armoon, sydämessämme on rauha. Pelastuksen lisäksi armo kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään Jumalaa kunnioittaen (Tiit. 2:12). Meidän ei tule siis taipua noudattamaan niitä himoja, joiden vallassa ennen elimme, vaan meidän pitää tulla pyhiksi kaikessa mitä teemme (1:14-15). Tällaiseen pyhään, Kristukselle kuuliaiseen elämään, Jumala on pyhittänyt meidät Hengellään ja Hän varjelee voimallaan meidät uskossa, niin että me saavutamme iankaikkisen pelastuksen ja perinnön, joka odottaa meitä taivaissa (1:2-5).
Tavoittelemisen arvoista - eikö totta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti