sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Tulevaisuuden toivo

”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)

Vuoden vaihteeseen liittyy paljon odotuksia. Joku odottaa uutta vuotta pelokkain mielin ajatellen, että siitä ei tule yhtään parempi kuin kuluvastakaan vuodesta. Joku odottaa uutta vuotta toiveikkain ajatuksin odottaen, mitä kaikkea hyvää se voikaan tuoda tullessaan. Joku valaa haikein mielin viimeiset uudenvuoden tinat ja yrittää löytää niistä jotain vihjeitä tulevaan vuoteen liittyen. Joku kirjoittaa toiveitaan uudelle vuodelle Toiveiden teltassa toivoen, että edes jotkut niistä toteutuisivat. Joku tekee jälleen kerran uudenvuodenlupauksia päättäen onnistua niiden pitämisessä. Asiassa on vain yksi ”mutta”. Me emme tiedä, mitä huominen tuo tullessaan ja millainen on meidän elämämme (Jaak. 4:14). Jos laitamme toivon ensi vuoden osalta vain itseemme ja näkyviin asioihin, tulemme varmasti pettymään. Voimme kuitenkin laittaa toivomme Jumalaan, joka antaa meille Jeesuksen Kristuksen kautta tulevaisuuden ja toivon. Eikä vain sellaista toivoa, joka kestää ensi vuoden, vaan toivon, joka kantaa meidät aina ikuisuuteen. Etsitään häntä ja huudetaan hänen puoleensa (29:12-13).

Tänään ja huomenna.

lauantai 30. joulukuuta 2017

Täysin riittävää

”Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat.” (Room. 3:22)

Me kaikki olemme samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Mutta me saamme lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jumala on asettanut hänet sovitusuhriksi, sillä hänen verensä tuo uskon kautta sovituksen. Jumala teki tämän osoittaakseen vanhurskautensa nykyajassa: hän on itse vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Missä on siis kerskaus? Se on suljettu pois. Minkä lain perusteella? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain perusteella. Päädymme siis siihen, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta ilman lain vaatimia tekoja (3:23-28). Saamme syntimme anteeksi ja uudestisynnymme yksin armosta, yksin uskosta, yksin Jeesuksen tähden. Emme itsemme, tekojemme tai oman erinomaisuutemme kautta, sillä se on Jumalan lahja (Ef. 2:8-9). Kaikille, jotka ottavat Jeesuksen vastaan ja uskovat hänen nimeensä, saavat voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi (Joh. 1:12).

Jeesus riittää.

perjantai 29. joulukuuta 2017

Ota opiksi

”Ettekö vihdoinkin ota opiksenne ja kuuntele minun sanojani?” (Jer. 35:13)

Jumala lähetti profeetta Jeremian viemään sanan Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille, että nämä vihdoin kuuntelisivat, mitä Jumalalla on heille sanottavana ja olisivat kuuliaisia. Jumala oli kerta toisensa jälkeen lähettänyt heidän luokseen profeettoja sanomaan: ”Palatkaa kukin pahalta tieltänne ja parantakaa tekonne. Älkää seuratko muita jumalia älkääkä palvelko niitä, niin te saatte asua siinä maassa, jonka minä olen antanut teille ja teidän isillenne.” Mutta kuuntelivatko ja tottelivatko he? Eivät. He eivät kallistaneet korvaansa Jumalan puheelle eivätkä kuunnelleet häntä (35:15). Miten mahtaa olla meidän laitamme? Halveksimmeko me hänen hyvyytensä, kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta? Ymmärrämmekö me sen, että Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen vai olemmeko me niin kovia ettemme tahdo kääntyä sydämessämme hänen puoleensa (Room. 2:4-6)? Otetaan opiksemme ajoissa ja kuunnellaan, mitä hän tahtoo puhua meille sanassaan. Otetaan vastaan Jumalan armo Jeesuksessa niin, ettei se jää turhaksi (2. Kor. 6:1).

Vielä on armon aika.

torstai 28. joulukuuta 2017

Harras toive

”Kaipaan nähdä teitä voidakseni antaa teille jonkin hengellisen lahjan, että vahvistuisitte.” (Room. 1:11)

Paavali oli rukoillut alati mahdollisuutta päästä tapaamaan Roomassa asuvia kristittyjä, jotta hän saisi opettaa heitä ja vahvistaa heitä hengellisellä lahjalla (1:10-11). Rukouksiin vastattiin, mutta hieman eri tavalla kuin Paavali oli mahdollisesti ajatellut. Hänet oli pidätetty. Häntä oli lyöty. Hän oli ajelehtinut pari viikkoa myrskyn keskellä. Hän oli haaksirikkoutunut. Käärme oli purrut häntä. Kun Paavali vihdoin pääsi Roomaan, hän saapui sinne vankina (Apt. 28:16). Hänellä oli kuitenkin mahdollisuus ottaa vastaan kaikki vieraat, jotka tulivat hänen luokseen ja hän sai julistaa Jumalan valtakuntaa ja Jeesusta Kristusta kenenkään estämättä (Apt. 28:30-31). Paavali sai vahvistaa heidän uskoaan ja he saivat virkistyä yhteisestä uskosta (1:12). Kun Jeesukseen uskovat tulevat yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa toisilleen niiden lahjojen kautta, joita Jumala Henkensä kautta jakaa (1. Kor. 14:26). Kaipaammeko me Paavalin tavoin, että voisimme tavata muita uskovia uskomme vahvistumiseksi?

Kannattaisi.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Lupauksen varassa

”Paavali meni hänen luokseen, rukoili ja pani kätensä hänen päälleen parantaen hänet.” (Apt. 28:8)

‭‭Jeesus lupasi, että häneen uskovia seuraavat nämä tunnusmerkit: he ajavat pois pahoja henkiä Jeesuksen nimessä, he puhuvat vierailla kielillä, he tarttuvat käsin käärmeisiin ja he panevat kätensä sairaiden päälle ja nämä paranevat (Mark. 16:17-18). Paavali sai kokea kaikkea tätä luonnollisen yliluonnollista Pyhän Hengen vaikutusta omassa elämässään pyrkiessään julistamaan Jeesusta sanoin, teoin, tunnustekojen ja ihmeiden voimalla (Room. 15:18-19). Filippissä hän vapautti tietäjähengen vallassa olleen orjatytön (Apt. 16:18). Hän puhui kielillä enemmän kuin monet muut (1. Kor. 14:18). Maltalla hän sai monet paikalliset hämmästelemään, kun kuumuuden esiin ajama kyy ei aiheuttanut hänelle mitään vahinkoa (28:2-6). Paavali pääsi vieraaksi saaren korkeimman virkamiehen luokse. Tämän isä makasi vuoteenomana kuumeen ja punataudin tähden. Niinpä Paavali laittoi Jeesuksen lupauksen mukaisesti tuon sairaan miehen päälle ja paransi hänet. Tapahtunut ei jäänyt huomaamatta, joten saaren muutkin sairaat tuotiin hänen luokseen parannettavaksi (28:7-9).

Mitä, jos toimisimme samoin?

tiistai 26. joulukuuta 2017

Teot puhuvat

”Ei kenenkään teidän päästänne katoa hiuskarvaakaan.” (Apt. 27:34)

Paavalia Roomaan kuljettanut laiva joutui ankaran koillismyrskyn takia tuuliajolle ja merimiehet joutuivat heittämään lastia ja laivan kalustoa mereen. Myrskyn velloessa ympärillä laivassa olijoilta katosi kaikki toivo pelastumisesta. Jumala ilmestyi Paavalille myrskyn keskellä kehottaen tätä olemaan pelkäämättä, sillä he kaikki tulisivat pelastumaan. Paavali kertoi tapahtuneesta muille laivassa olijoille varmana siitä, että niin tapahtuisi ja hän kehotti heitä olemaan rohkealla mielellä. Kun he ajelehtivat jo neljättätoista yötä merellä, Paavali kehotti heitä kaikkia syömään jotakin ennen päivän valkenemista. Hän vakuutti, ettei kenenkään päästä katoaisi hiuskarvaakaan, otti leivän, kiitti Jumalaa kaikkien nähden ja rupesi syömään. Paavalin esimerkki sai muut rohkealle mielelle ja he alkoivat syödä  (27:14-36). Paavali ei pelkästään tyytynyt puhumaan, vaan hän osoitti elämällään ja toiminnallaan uskonsa todeksi. Elämmekö me kaikessa niin kuin opetamme? Toimimmeko me kaikessa niin kuin uskomme?

Kannattaisi.

maanantai 25. joulukuuta 2017

Vähällä tai paljolla

”Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi.” (Apt. 26:28)

Kun Paavali oli kertonut todistuksensa Jeesuksen kohtaamisesta Agrippalle ja Festukselle seurueineen, hänen sanottiin olevan järjiltään. Paavali sanoi kuitenkin uskovansa, että kuningas Agrippa uskoi profeettoja, mutta tämä ei ollut vielä valmis kääntymään kristityksi (26:4-28). Olisi hienoa, jos jokainen, jolle todistaisimme uskostamme, ottaisi välittömästi Jeesukseen vastaan Herranaan, mutta se ei tapahdu aina hetkessä. Yhä useammalta puuttuu todellinen ymmärrys siitä, mitä Jeesuksen seuraaminen on, joten tarvitaan aikaa asioiden selvittämiseen. Parhaiten tämä toteutuu ystävyyssuhteiden kautta, jolloin voimme oppia tuntemaan toinen toisemme paremmin elämää jakamalla ja toiset voivat nähdä elämämme kautta jotain siitä, miten Jeesus vaikuttaa meissä. Se taas ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii aikaa ja sitoutumista. Mutta onko meillä halua siihen? Voisipa meiltä kaikilta löytyä Paavalin asennetta, joka toivoi, että kaikki, jotka kuuntelivat häntä, tulisivat Jeesukseen uskoviksi - tapahtuipa se sitten vähällä tai paljolla (26:29).

Tehdään oma osamme.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Niukkuus vai runsaus

”Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.” (2. Kor. 9:6)

Paavali esittää tärkeän Jumalan valtakunnan periaatteen: Niukka kylvö tuottaa niukan sadon, runsas kylvö runsaan sadon. Vaikka Paavali puhuu ensisijaisesti varojen uhraamisesta Jumalan valtakunnan työhön, periaatetta voitaneen soveltaa laajemminkin. Mitä voisikaan tapahtua, jos alkaisimme kylvää runsaasti kaikessa ja kaikkialla? Mitä tapahtuisi, jos antaisimme Hengen vaikuttaman ilon näkyä elämässämme ja osoittaisimme ylitsevuotavaa rakkautta kaikille henkilöön katsomatta? Mitä tapahtuisi, jos alkaisimme rukoilla yhä enemmän Hengen voimassa aivan jokaisen tarpeessa olevan ihmisen puolesta? Myös heidän pelastumisensa puolesta (1. Tim. 2:1-4). Mitä tapahtuisi, jos avaisimme suumme yhä useammin todistaaksemme Hengen antamin sanoin Jeesuksesta? Mitä tapahtuisikaan, jos ojentaisimme yhä useammin kätemme sairaiden päälle, jotta nämä parantuisivat (Mark. 16:18). Olisiko aika lopettaa niukkuuden valitus ja kylvää runsaammin?

Tartutaan toimeen!

lauantai 23. joulukuuta 2017

Tehdään hyvää

”Näyttäkää todeksi se, mistä olemme teitä kehuneet.” (2. Kor. 8:24)

Paavali rohkaisi Korinttin seurakuntaa antamaan varoja Jerusalemin seurakunnalle kerättävään keräykseen, kuten olivat luvanneet (8:9). Hän kertoo, kuinka Jeesuksen rakkaus oli vaikuttanut Makedonian uskovissa sellaista iloa, että he köyhyydessäänkin antoivat omasta aloitteestaan, jopa yli voimiensa (8:2-3). Niin heidän kuin meidänkin esimerkkinä ja innoittajana on Jeesuksen Kristuksen armo, sillä vaikka hän oli rikas, hän tuli meidän tähtemme köyhäksi, jotta me rikastuisimme hänen köyhyydestään. Koko elämämme ja kaikki, mitä meillä on, on Jumalan suurta lahjaa. Meillä on mahdollisuus tehdä hyvää niillä varoilla, joita Jumala on käyttöömme uskonut. Me voimme yltäkylläisyydestämme auttaa puutteessa olevia ja mahdollistaa Jumalan valtakunnan laajenemisen lähellä ja kaukana (8:11-15). Jumala kykenee antamaan meille runsain määrin lahjojaan niin, että meillä on aina riittävästi kaikkea voidaksemme tehdä runsaasti hyvää (9:8). Koska meillä on siis uskoa, tietoa, intoa ja rakkautta, niin ollaan anteliaita rakkaudentyössä (8:7).

Annetaan iloiten.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Huulilla vai sydämessä?

”Heidän huulillaan sinä olet lähellä, mutta kaukana heidän sisimmästään.” (Jer. 12:2)

On äärimmäisen helppoa sortua tekopyhyyteen, jolloin yritämme antaa julkisuudessa paremman kuvan itsestämme kuin millainen se todellisuudessa on. Jeesuksen ajan lainopettajat olivat erityisen taitavia tässä, sillä he istuivat mieluusti aina parhailla ja näkyvimmillä paikoilla niin kirkossa kuin edustustilaisuuksissa (Mark. 12:38-39). He osasivat kyllä oikeat rukoukset ja käyttivät hurskaalta kuulostavia sanoja keskustellessaan ihmisten kanssa, mutta heidän sydämensä oli kaukana Jumalasta (Matt. 15:7). Se, miten toimimme ollessamme yksin, mitä puhumme ja mitä ajattelemme, kertoo paljon sydämemme hengellisestä tilasta, sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu (Luuk. 6:45). Jumala tuntee meidät läpikotaisin. Hän näkee meidät ja tietää, millainen sydämemme on häntä kohtaan (12:3). Sen tähden onkin hyvä pyytää: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni. Koettele minua ja tunne ajatukseni. Jos näet tieni johtavan vaivaan, ohjaa minut iankaikkiselle tielle.” (Ps. 139:23-24) 

Aitona Kristuksessa.

torstai 21. joulukuuta 2017

Muutoskertomus

”Sinusta tulee hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut.” (Apt. 22:15)
Paavali sai mahdollisuuden todistaa suurelle väkijoukolle siitä, miten Jeesuksen kohtaaminen oli muuttanut hänen elämänsä (22:1). Hän kertoi heille menneisyydestään, kuinka hänet oli kasvatettu Gamalielin jalkojen juuressa noudattamaan lakia ja kuinka hän oli todistettavasti kiivaillut Jumalan puolesta Jeesukseen uskovia vainoten. Paavali kertoi, kuinka kaikki muuttui hetkessä, kun taivaasta leimahti kirkas valo ja ylösnoussut Jeesus Kristus ilmestyi hänelle. Kun hänet talutettiin Damaskokseen, Ananias tuli hänen luokseen, antoi hänelle näön takaisin ja toimeksiannon Jumalalta. Paavali kertoi, kuinka hän antoi kastaa itsensä ja kuinka hänet lähetettiin julistamaan evankeliumia pakanoille (22:3-21). Jokaisella meistä on kerrottavana oma todistus siitä, kuinka Jeesus löysi meidät ja mitä hänen seuraamisensa merkitsee meille. Valitettavan moni kuitenkin ajattelee, ettei oma tarina ole kiinnostava eikä sen tähden ole halukas kertomaan sitä. On hyvä muistaa, että juuri sinun kertomuksesi voi rohkaista jotakuta seuraamaan Jeesusta.

Sinä olet Jeesuksen todistaja.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Henkensä kaupalla

”Minä olen valmis, en ainoastaan sidottavaksi vaan myös kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden.” (Apt. 21:13)

Paavali oli Kesareassa, jonne saapui Agabos-niminen profeetta, joka profetoi kuvainnollisen teon kautta. Tämä otti Paavalin vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja sanoi, että Pyhä Henki ilmoittaa juutalaisten sitovan tällä tavoin vyön omistajan ja he antavat hänet pakanoiden käsiin. Tämän kuullessaan sekä Paavalin matkatoverit että paikkakunnan uskovat yhdessä pyysivät, ettei Paavali menisi Jerusalemiin. Paavali ei perääntynyt, vaan ilmoitti olevansa valmis vaikka kuolemaan Jeesuksen tähden (21:8-13). Paavali tiesi hengessään, että hänen oli mentävä Jerusalemiin eikä hän aikonut toimia toisin. Agaboksen profetia ei ollut ensimmäinen laatuaan, sillä Pyhä Henki oli puhunut hänelle useasti, että häntä odottivat kahleet ja ahdistukset. Paavalille oli oman henkensä säilyttämistä tärkeämpää se, että hän vie päätökseen Jeesukselta saamansa palvelutehtävän - evankeliumin julistamisen (20:21-24). Olisipa jokaisella meistä sama palo ja asenne Jeesuksesta todistamiseen.

Mitä tapahtuisikaan?

tiistai 19. joulukuuta 2017

Kuollut herää

”Mutta he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.” (Apt. 20:12)

Paavali pitkitti jäähyväispuhettaan Trooaksessa sillä seurauksella, että eräs kolmannen kerroksen ikkunalaudalla istunut nuori mies nukahti, putosi alas ja kuoli. Paavali meni alas, heittäytyi hänen päälleen, kietoi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: ”Älkää hätäilkä, hän on hengissä.” (20:7-10) Miten me toimisimme vastaavassa tilanteessa, jos Pyhä Henki kehottaisi toimimaan kuolleen herättämiseksi? Eräs pastori kertoi, kuinka yksi mies sai sydänkohtauksen ja kuoli seurakunnassa, jossa hän oli vierailevana puhujana. Tilaisuus luonnollisesti keskeytyi ja paikalle kutsuttiin ambulanssi. Miehen pulssia ei tuntunut, hän ei hengittänyt ja väri oli kaikonnut kasvoilta, kun pastori pääsi kirkon takaosaan. Pyhä Henki kehotti julistamaan elämää, joten pastori otti uskon askeleen ja teki niin. Yhtäkkiä lattialla istuva mies vetäisi kuuluvasti henkeä ja ponnahti istumaan. Kun hän näki seurakuntalaiset ympärillään kasvot täynnä ihmetystä, hän kysyi heiltä: ”Miksi te kaikki tuijotatte minua?” Hetken päästä mies kiitti Jeesusta kuultuaan tapahtuneesta. 

Palvelemme elävää Jumalaa.

maanantai 18. joulukuuta 2017

Eläväksi tekijä

”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” (Apt. 19:2)

Paavali kysyi tärkeän kysymyksen Efesoksessa tapaamiltaan opetuslapsilta. Vastaus oli rehellinen: ”Emme ole edes kuulleet Pyhästä Hengestä.” Kun keskustelua jatkettiin kävi myös ilmi, että heidät oli kastettu ainoastaan Johanneksen kasteella, mutta Paavalin selvityksen jälkeen he ottivat kasteen Jeesuksen nimeen. Kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heidän ylleen ja he puhuivat kielillä ja profetoivat (19:5-6). Paavalin kätten päälle panemisen kautta Efesossa tapahtui sama, mikä oli tapahtunut Samariassa Pietarin ja Johanneksen kautta. Siellä oli joukko Jeesuksen nimeen kastettuja uskovia, mutta Pyhä Henki ei ollut vielä tullut heidän kenenkään päälle. Mutta kun apostolit panivat kätensä heidän päälleen, he saivat Pyhän Hengen (8:15-17). Pyhä Hengen merkitys näytti olevan keskeisellä sijalla apostolien toiminnassa. Mutta miten on meidän laitamme? Ymmärrämmekö me sen, kuinka merkittävä Pyhän Hengen rooli on uskossamme, kasvussamme ja Jumalan valtakunnan työssä - aivan kaikessa? Annetaan Hengen täyttää itsemme (Ef. 5:18).

Tule, Pyhä Henki!

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Särkyviä säiliöitä

”Minun kansani on tehnyt syntiä kaksin verroin: minut, elävän veden lähteen, se on hylännyt ja hakannut itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.” (Jer. 2:13)

Jumala nuhtelee kansaa profeetta Jeremian kautta, sillä he olivat kääntäneet selkänsä Jumalalle. Papit eivät kysyneet enää Herran tahtoa, lainopettajat eivät piitanneet Jumalasta, kansan paimenet luopuivat hänestä ja profeetat puhuivat puuta heinää. He olivat vaihtaneet elävän veden lähteen jumaliin, joista ei ollut apua (2:8-11). Kuinka usein mekin rakennamme elämäämme särkyvien säiliöiden varaan? Me luotamme enemmän tiliotteissamme näkyvien numeroiden kykyyn kuin Jumalan kykyyn pitää huolta meistä. Me luotamme enemmän järkeemme ja toisten ihmisten mielipiteisiin kuin Jumalan sanaan, kun teemme elämämme valintoja. Meillä on aina mahdollisuus palata elävän veden lähteelle, sillä Jeesus kutsuu meitä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!” Ja jokaisen Jeesukseen uskovan sisimmästä kumpuaa elävän veden virta, joka tuo Pyhän Hengen vaikuttaman elämän sinne, missä olemme ja toimimme (Joh. 7:37-39).

Rakennetaan sen varaan, mikä kestää.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Pyhä kiivastus

”Paavali kiivastui hengessään, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.” (Apt. 17:16)

Odottaessaan Silasta ja Timoteusta Ateenassa Paavali kierteli ympäri kaupunkia ja näki siellä vallitsevan epäjumalanpalveluksen. Erilaisten jumalankuvien, temppelien ja niissä tapahtuvien uhrimenojen näkeminen sai Paavalin kiivastumaan hengessään. Kyseessä ei ollut vain hetkellinen tunnekuohu, vaan Pyhän Hengen vaikuttama kiivaus kadotukseen matkalla olevien ihmisten puolesta. Paavali ei voinut vain katsella tilannetta sivusta, vaan hän alkoi keskustella halukkaiden ihmisten kanssa julistaen heille evankeliumia Jeesuksesta ja hänen ylösnousemuksestaan (17:17-18). Saako enää mikään meitä kiivastumaan hengessämme vai olemmeko me niin tottuneet ympärillämme vallitsevaan epäjumalanpalvelukseen, ettei se enää vaivaa meitä? Vai onko tilanne vielä pahempi? Olemmeko itse luopuneet elävästä uskosta ja Jeesuksen ainutlaatuisuudesta ja alkaneet ajatella, että antaa kaikkien kukkien kukkia? Pyydetään Herraa tekemään meidät Hengessä palaviksi ja aletaan kutsua ihmisiä pimeydestä valkeuteen.

Kiivaillaan Hengessä.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Erota vai liittyä?

”Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa, ja uskovien määrä lisääntyi päivä päivältä.” (Apt. 16:5)

Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta erotaan muutamalla hiiren napsautuksella keskimäärin sadan hengen päivävauhtia. Osa eroaa sen tähden, että kirkko on luopunut Raamatun selvistä opetuksista, osa sen tähden, ettei näe kirkon tuovan lisäarvoa elämään. Tutkimusten mukaan monet niistä, jotka kuuluvat vielä kirkkoon, eivät kuitenkaan usko Jumalaan saati siihen, mitä kirkko opettaa. Miksi siis pysyä sellaisessa instituutiossa, jonka arvomaailma ei koe omakseen. Kirkko yrittää saada jäsenkadon pysähtymään muistuttamalla, kuinka paljon hyvää se tekee, mutta niin tekevät eri hyväntekeväisyysjärjestötkin. Muuttuisiko tilanne, jos alkaisimme tehdä opetuslapsia jäsenien sijaan ja alkaisimme painottaa enemmän Pyhän Hengen elävöittämää uskoa Jeesukseen kuin kastetta suoritettuna tekona? Voiko kirkon suunta muuttua niin, että seurakunnat vahvistuvat uskossa ja uskovien määrä lisääntyy päivä päivältä? Voi, sillä Jeesus etsii yhä kadonneita pelastaakseen heidät (Luuk. 19:10). 

Olisiko meidän muutettava suuntaa?

torstai 14. joulukuuta 2017

Linjanvetoa

”Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa.” (Apt. 15:6)

Apostolit ja vanhimmat joutuivat paneutumaan erimielisyyttä aiheuttavaan kysymykseen, sillä jotkut fariseusten joukosta uskoontulleet alkoivat vaatia, että pakanakristitytkin on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia (15:5-6). Kun asiasta oli väitelty pitkään, Pietari kertasi, kuinka Jumala hänen kauttaan antoi pakanoille evankeliumin sanan, puhdisti näiden sydämet ja antoi heille Pyhän Hengen. Hän kysyi, miksi he olisivat laittamassa uusien uskovien niskaan kuorman, jota he eivät olleet itsekään jaksaneet kantaa. Asiaa pohdittiin ja lopulta todettiin, että Pietarin, Paavalin ja Barnabaksen esittämä näkemys pitää yhtä Jumalan sanan kanssa. Niinpä seurakunnille päätettiin lähettää kirje, jossa kerrottiin, mihin tulokseen Pyhä Henki ja apostolit olivat tulleet (15:7-28). Keskustelussa ei haettu kompromissia, jotta yhtenäisyys säilyisi eikä päätöstä tehty sen mukaan, kuka piti suurinta meteliä tai esitti parhaat perustelut. Jumalan kirjoitettu sana ja Pyhä Henki olivat keskeisessä roolissa päätöstä tehtäessä niin kuin pitääkin olla.

Onko meillä?

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Vastustuksesta huolimatta

”Ikonionissa kävi samalla tavoin.” (Apt. 14:1)

Kun Paavali ja Barnabas julistivat Jeesusta Pisidian Antiokiassa, suuret ihmisjoukot kokoontuivat kuuntelemaan heitä. Tämä sai puolestaan juutalaiset täyteen kiihkoa, joten he pilkkasivat heidän puheitaan ja toimivat niin, että Paavali ja Barnabas ajettiin pois alueelta (13:43-50). Nyt he julistivat Jeesusta Ikonionissa ja puhuivat niin, että suuri joukko juutalaisia ja kreikkalaisia tuli uskoon. Ja jälleen kävi samalla tavalla. Ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, tekivät kaikkensa yllyttääkseen ja kiihottaakseen väkijoukot vastustamaan heitä. Mitä Paavali ja Barnabas tekivät? Kutsuivat ihmisiä entiseen tapaan uskomaan Jeesukseen. He puhuivat rohkeasti luottaen Herraan, joka antoi armonsa sanan todistukseksi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta (14:1-4). Suhtautuminen Jeesukseen jakoi ihmisiä ja jakaa edelleen. Monelle kelpaa kyllä puhe Jumalasta, mutta puhe Jeesuksesta ja hänen seuraamisestaan herättää tunteita. Ei ole mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi (4:12), joten julistetaan rohkeasti Jeesusta Pyhän Hengen voimassa.

Vastustuksesta huolimatta.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Rekrytointiprosessi

Heidän palvellessaan Herraa ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: ”Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.” (Apt. 13:2)

Kun haluamme palkata seurakuntaan tai herätysliikkeeseen työntekijän, toimimme samalla tavoin kuin kaikki muutkin toimivat. Lehteen laitetaan hakuilmoitus, josta käy ilmi tehtävän laatu ja hakijalta edellytetyt ominaisuudet. Seuraavaksi kootaan työryhmä käymään läpi hakijat, jotta löydettäisiin ne, jotka kutsutaan työhaastatteluun. Haastattelujen jälkeen tehdään esitys päättävälle hallintoelimelle, joka tekee lopullisen päätöksen ja sitten toivotaan, että hakija ottaa tehtävän vastaan. Toki hakuprosessin aikana on aina toivon mukaan myös rukousta, mutta löytyisikö työryhmään vielä jäseniä, jos toimintatapaan kuuluisi myös paasto. Antiokian seurakunnassa rukoiltiin, paastottiin ja luotettiin ennen kaikkea Pyhään Henkeen kutsuttaessa Barnabasta ja Saulia Jumalan tarkoittamaan tehtävään ja he lähtivät Pyhän Hengen lähettäminä matkaan (13:3-4). Voisimmeko me luottaa vielä enemmän Pyhään Henkeen, ei vain työntekijöitä valittaessa, vaan kaikessa toiminnassamme? 

Toimisiko paremmin?

maanantai 11. joulukuuta 2017

Olet järjiltäsi!

”Sinä olet järjiltäsi!” (Apt. 12:15)

Kuningas Herodes kävi käsiksi Jeesukseen uskoviin ja antoi pahoinpidellä heitä. Hän mestautti Jaakobin ja päätti tehdä saman Pietarille, kun näki, että se oli juutalaisille mieleen (12:1-3). Seurakunta ei jäänyt päivittelemään asioiden saamaa käännettä ja Pietarin kohtaloa, vaan he rukoilivat lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan (12:5). Se kannatti! Jumala lähetti enkelin vapauttamaan Pietarin. Pietarin tajutessa, että kyse ei ollut näystä, hän suuntasi kohti taloa, jossa monet olivat rukoilemassa hänen vapautumisensa puolesta. Kun rukousvastaus saapui Pietarin muodossa oven taakse, rukoilijat eivät meinanneet ensin uskoa asiaa ja lopulta hämmästyivät nähdessään hänet (12:7-16). Kuinka inhimillistä. Kuinka usein mekin rukoilemme edes odottamatta todellisia rukousvastauksia? Mitä jos alkaisimme pitää rukouspäiväkirjaa, johon merkitsemme kaikki pienet ja suuret pyyntömme? Eikä pelkkiä pyyntöjä vaan myös vastaukset, jotka olemme rukouksiimme saaneet. Rohkaisisiko se meitä rukoilemaan entistä rohkeammin uskoen, että rukouksiimme vastataan?

Rukoileminen on viisautta.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Hätäinen johtopäätös

”Sinä olet käynyt ympärileikkaamattomien miesten luona ja syönyt heidän kanssaan.” (Apt. 11:3)

Kun sana kiiri Jerusalemiin, että pakanatkin olivat ottaneet vastaan Jumalan armon Jeesuksessa Kristuksessa, juutalaiskristittyjen ensimmäinen reaktio ei ollut ilo tapahtuneesta, vaan syytös väärin toimimisesta (11:1-2). Asiaan tuli selvyys ja kaikki ylistivät Jumalaa tapahtuneesta, kun Pietari sai mahdollisuuden kertoa tosiasiat (11:4-18). Yhä edelleen suurin vastustus tulee omien joukosta, kun joku uskaltautuu toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti, mutta tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Ihmispelko saa myötäilemään enemmistön mielipidettä, kun pitäisi olla kuuliainen Jumalalle. Eräs pastori kertoi, kuinka julkisyntisestä elämästään tunnettu henkilö kutsui hänet syömään keskustellakseen uskonasioista. Ravintolan ruokasali oli aivan täynnä, joten tarjoilija ehdotti, että he voisivat istua ikkunapöydässä baarin puolella. Pastori oli kauhuissaan, sillä hän ajatteli, mitä tapahtuisi, jos joku kirkosta näkisi hänet baarissa tuon henkilön kanssa. Sitten hän rentoutui, kun tajusi, että juuri näinhän Jeesuskin toimi (Luuk. 15:2).

Seurataan Jeesusta.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Tee se itse -mies

”Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä kuten koko hänen perhekuntansakin.” (Apt. 10:2)

Kornelius oli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, joka saattoi ajatella, että hänen hyvät tekonsa, almujen anto ja rukoukset, riittäisivät viemään hänet kerran taivaaseen. Valitettavasti näin ei ollut. Hurskaudestaan huolimatta hän oli matkalla kadotukseen ilman Jeesusta. Jumala muisti häntä ja enkelin viemän viestin myötä hänen kotiinsa tuotiin Pietari, joka alkoi kertoa heille Jeesuksesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla. Pietari kertoi, kuinka Jeesus teki hyvää ja paransi kaikki. Hän kertoi Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta ja siitä, kuinka jokainen, joka uskoo häneen saa syntinsä anteeksi. Silloin Pyhä Henki laskeutui kaikkiin, jotka olivat kuulemassa Pietaria, nämä alkoivat puhua kielillä ja ylistää Jumalaa. Niinpä sen pidemmittä puheitta koko porukka kastettiin vedellä Jeesuksen Kristuksen nimeen (10:3-48). Uskonnollisuus ja omat ansiot vaihdettiin Jumalan armoon ja elävään suhteeseen Jeesuksen kanssa. 

Sama on tarjolla tänäänkin.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Avainhenkilö

”Seurakunnalla oli nyt koko Juudeassa, Galileassa ja Samariassa rauha. Se rakentui ja eli Herran pelossa ja kasvoi Pyhän Hengen rohkaisevasta vaikutuksesta.” (Apt. 9:31)
‭‭
Kuinka paljon yhden ihmisen kääntyminen vaikuttikaan? Saul oli raadellut seurakuntaa kulkien talosta taloon ja vangiten Jeesukseen uskovia (8:3). Hän oli täynnä murhanhimoista vihaa Jeesuksen opetuslapsia kohtaan, mutta kaikki muuttui matkalla Damaskokseen, jonne hän oli matkalla ylipapilta saadun valtakirjan kanssa: Jeesus Kristus ilmestyi hänelle (9:1-3). Saul menetti tuossa kohtaamisessa näkönsä kolmen päivän ajaksi ja hänet piti taluttaa Jerusalemiin, jossa hän ei kyennyt edes syömään ja juomaan (9:8-9). Jumala lähetti hänen luokseen tavallisen Jeesukseen uskovan miehen. Saul sai näkönsä takaisin, hänet kastettiin ja hän alkoi todistaa Jeesuksesta (9:18-20). Pahimmasta vihollisesta oli tullut uskonveli. Olikohan seurakunta rukoillut vainoojansa puolesta? Todennäköisesti (Matt. 5:44). Kenen sellaisen henkilön puolesta meidän tulisi rukoilla, jonka kääntymisellä voisi olla suuri vaikutus alueellisesti tai valtakunnallisesti?

Muutos on mahdollista.

torstai 7. joulukuuta 2017

Hujan hajan

”Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, kulkivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa.” (Apt. 8:4)

Jerusalemissa puhkesi vaino seurakuntaa kohtaan. Vainon keulahahmona oli Saul, joka tahtoi tuhota seurakunnan ja Jeesukseen uskovat. Hän kulki talosta taloon ja vangitutti kaikki saaden uskovat hajaantumaan, apostoleita lukuunottamatta, eri puolille (8:1-3). Helpoin tapa välttää vaino olisi ollut kieltää uskonsa, mutta se ei ollut vaihtoehto. Jeesuksen tunteminen oli niin kallisarvoinen asia, että ihmiset mieluummin jättivät kotinsa Jerusalemissa ja lähtivät muualle kuin olisivat kieltäneet Herransa. Vaino ei myöskään hiljentänyt heitä. Päinvastoin tuiki tavalliset Jeesukseen uskovat julistivat evankeliumia kaikkialle, minne he menivät. Siinä olisi mallia meillekin, vaikkei meitä edes vainota. Me olemme omaksuneet vaikenemisen kulttuurin kirkon seinien ulkopuolella, mutta kokoonnumme keskenämme neljän seinän sisälle julistamaan toisillemme odottaen, että joku sattuisi tulemaan paikalle lehti-ilmoituksemme vuoksi. Joskus sitä miettii, että saisiko edes vaino meitä avaamaan suumme?

Toivottavasti ei tarvitse testata.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Janottaako?

”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ja syökää. Tulkaa, ostakaa ilman rahaa, ilman hintaa viiniä ja maitoa.” (Jes. 55:1)

Jokainen meistä tahtoo elää elämää, jolla on merkitystä ja siksi me teemme suunnittelmia vuosien ja vuosikymmenien päähän. Jopa ehdottomimmat evoluutioteorian puolestapuhujat suunnittelevat elämäänsä, jotta se olisi mielekästä. Siitäkin huolimatta, että he liputtavat elämänkatsomuksen puolesta, jonka mukaan kaikki on sattumaa ja vailla tarkoitusta. Toiset hakevat elämäänsä sisältöä hankkimalla ympärilleen tavaraa tai erilaisia kokemuksia. Rahalla saa ja hevosella pääsee, sanotaan. Mutta ennen pitkää tyhjyys valtaa jälleen sisimmän ja tarvitsemme uusia virikkeitä. Moni yrittää turruttaa elämän janoaan päihteillä, mutta sekään ei ole kestävä ratkaisu. Miksi kulutamme elämämme sellaiseen, mikä ei ravitse? Mitä jos kääntyisimme Jumalan puoleen ja kuulisimme häntä? Silloin sielumme saa elää ja nauttia yltäkylläisyydestä (55:2-3). Ja mitä se maksaa? Ei yhtään mitään, sillä Jeesus on maksanut jo hinnan puolestamme. ”Joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon lahjaksi elämän vettä.” (Ilm. 22:17)

Tule!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Jumala-tasku

”Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä talteen jotakin, säästäen menestymisensä mukaan.” (1. Kor. 16:2)

Jerusalemin kristityt olivat taloudellisessa hädässä, joten Paavali keräsi heille avustusta. Hän kehotti korinttilaisia laittamaan sopivaksi katsomansa summan talteen viikottain, sillä hän tiesi, että ilman tietoista suunnittelua ja päätöstä rahaa ei tarvittaessa löytyisi. Miten on meidän rahankäyttömme laita? Pohdimmeko me sitä, miten paljon Jumala tahtoisi meidän antavan hänen valtakuntansa työhön? Annammeko me menestymisemme mukaan vai sen perusteella, mitä taskumme pohjalta sattuu kulloinkin löytymään? Annammeko me kuukausittain siitä, mitä oman käyttömme jälkeen on jäljellä vai annammeko ensin Jumalan työhön luottaen, että hän pitää tarpeistamme huolen (Matt. 6:33)? Eräs pastori kertoi, kuinka hänellä on lompakossaan ”Jumala-tasku”, jonne hän laittaa säännöllisesti tietyn summan rahaa. Tuo raha kuuluu sen jälkeen Jumalalle ja hän käyttää sitä ainoastaan silloin, kun Pyhä Henki kehottaa osoittamaan sen avulla Jumalan rakkautta jollekin tarvitsevalle.

Voisimmeko olla iloisia antajia?

maanantai 4. joulukuuta 2017

Pysäyttämättömät

”Entiseen tapaan he joka päivä opettivat temppelissä ja kodeissa ja julistivat, että Jeesus on Messias.” (Apt. 5:42)

Hyvän uutisen kertominen Jeesuksesta ei ollut kaikkien mieleen. Uskonnolliset johtajat olivat jo kertaalleen varoittaneet apostoleja ja kieltäneet heitä puhumasta yhtään mitään Jeesuksen nimessä, mutta aivan turhaan, sillä he eivät voineet olla puhumatta siitä, mitä olivat nähneet ja kuulleet (4:18-20). Niinpä heidät jälleen pidätettiin, mutta tällä kertaa enkeli vapautti heidät ja käski heidän mennä ja julistaa uuden elämän sanoja. Ja mitä apostolit tekivät? Julistivat tietysti evankeliumia Jeesuksesta (5:18-21). Jälleen heidät haettiin kuultavaksi ja heille painotettiin sitä, kuinka jyrkkä ja ehdoton aiemmin annettu kielto oli. Mutta mitä tehdä, kun apostolit pitivät tärkeämpänä totella Jumalaa kuin ihmisiä (5:26-29). Neuvosto otti järeämmät keinot käyttöön ja vahvisti antamaansa kieltoa ruoskimalla heidät. Apostolit lähtivät iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä Jeesuksen nimen tähden ja jatkoivat toimintaansa entiseen tapaan (5:40-42). Miten me toimisimme vastaavassa tilanteessa? Sen pohtiminen voi olla turhaa, sillä meillä on täysi vapaus todistaa uskostamme Jeesukseen. Tärkeämpää olisikin miettiä, miksi vaikenemme vapaudestamme huolimatta.

Miksemme kerro?

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Yksi nimi

”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” (Apt. 4:12)

Maailma on tullut nopean tiedonvälityksen ja kasvaneen matkustelun myötä pienemmäksi kuin koskaan. Kohtaamme myös yhä laajemman kirjon eri uskontojen edustajia lähiympäristössämme. Me tarvitsemme ymmärrystä muista uskonnoista, jotta osaisimme kohdata niiden edustajia oikein ja osaisisimme kertoa heille evankeliumin heidän lähtökohtansa huomioon ottaen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tulisi luopua kristinuskon ainutlaatuisuudesta tai ajatella, että kaikki uskonnot vievät lopulta samaan päätepisteeseen. Tällä planeetalla ei ole kuin yksi ainoa nimi, jonka kautta me pelastumme. Se ei ole Mao Zedong tai Kim Jong-Il, Allah tai Mohammed, Friedrich Nietzche tai Richard Dawkins, Brahma tai Vishnu, Charles Russell tai Joseph Smith eikä mikään muukaan nimi, johon ihmiset eri puolilla maailmaa uskovat. On vain yksi nimi: Jeesus Kristus. Suhde Jeesukseen on ratkaiseva jokaisen iankaikkisuuden kannalta (1. Joh. 2:23), sillä kukaan ei pääse Jumalan luo muuten kuin hänen kauttaan (Joh. 16:4).

Ei ole muuta nimeä.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Usko pois

”Usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on antanut hänelle täyden terveyden kaikkien teidän nähtenne.” (Apt. 3:16)

Kauniilla portilla kerjäävä rampa sai kokea, mitä tarkoittaa, kun taivasten valtakunta tulee lähelle. Pietarilla ei ollut antaa rahaa, mutta hänellä oli parempaa. Hän käski ramman nousta ja kävellä Jeesuksen nimessä ja tarttuen miehen käteen nosti tämän ylös. Mies seisoi, käveli ja hyppeli temppeliin ylistäen Jumalaa (3:6-9). Kansaa kokoontui ihmettelemään asiaa ja Pietari kertoi heille, ettei ollut kyse heistä tai heidän kyvyistään vaan Jeesuksesta. Usko, jonka Jeesus vaikutti, oli antanut rammalle terveyden (3:12-16). Uskommeko me, että Jeesus elää ja toimii edelleen? Uskommeko me, että Jeesus vaikuttaa meissä uskon Pyhän Hengen kautta? Uskommeko me, että Jeesus, joka vaikutti uskon parituhatta vuotta sitten, voi tehdä saman tänäänkin (Hepr. 13:8)? Uskommeko me, että Jeesus voi käyttää meitä samalla tavalla kuin Pietaria ja Johannesta? Moni on samaa mieltä kolmesta ensimmäisestä kohdasta, mutta viimeinen saa empimään. Muistetaan, ettei ole kyse meistä, vaan siitä, mitä Jeesus voi tehdä kauttamme.

Uskotaan pois!

perjantai 1. joulukuuta 2017

Ratkaisun paikka

”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?” (Apt. 2:37)

Kun Pietari julisti kansanjoukolle täynnä Pyhää Henkeä, sanat kävivät kohti (2:14-36). Kuulijat kokivat piston sydämessään, joten he kysyivät apostoleilta, mitä heidän tulisi tehdä. Pietari kehotti heitä kääntymään ja ottamaan kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta heidän syntinsä annettaisiin heille anteeksi ja he saisivat lahjaksi Pyhän Hengen (2:38). Pietari vetosi myös kuulijoihinsa ja kehotti heitä: ”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana.” Ja niin ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin (2:40-41). Jumalan kutsu pelastukseen haastaa aina vastaamaan kutsuun. Moni kokee piston sydämessään jäädessään kiinni vääristä teoista tai kuullessaan julistusta synnistä, tuomiosta ja Jumalan armosta. Mutta valitettavasti se ei useinkaan johda sen pidemmälle. Synnintunto ei hyödytä vielä mitään, ellei se johda kääntymykseen ja saa meitä turvautumaan uskossa Jeesukseen. Kun Jumalan sana käy kohti, älä jää pelkästään odottamaan, että kokemus menisi ohi, vaan ota kuulemasi sanoma vastaan ja pohdi huolella, mitä sinun tulisi tehdä.

Anna pelastaa itsesi.

torstai 30. marraskuuta 2017

Odottamaton vastaus

”He kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa.” (Apt. 1:14)

Joukko opetuslapsia oli kokoontunut yhteen ja he olivat päättäneet pysyä kestävinä rukouksessa. Miksi? Eikö vähempi olisi riittänyt? Ei, sillä Jeesus oli käskenyt heidän odottaa Isän lupauksen täyttymistä. Niinpä he tulivat yhteen ja rukoilivat päättäväisesti, jotta heidät kastettaisiin Pyhällä Hengellä, vaikka he eivät täysin käsittäneetkään, mitä se tarkoittaa (1:4-5). Olisivatko he rukoilleet yhtä innokkaasti, jos he olisivat tienneet, mitä tapahtuisi? Taivaalta kuuluisi voimakas kohahdus, joka täyttäisi koko talon. Tulenlieskat laskeutuisivat itse kunkin päälle. He alkaisivat puhua kielillä, joita he eivät olleet opiskelleet. Ihmiset luulisivat, että he olivat juovuksissa heti aamusta (2:2-13). Mutta juuri niin tapahtui. Kuinka usein me asetammekaan Jumalalle ehtoja siitä, kuinka hän saa kohdata meitä? Kuinka usein me määrittelemmekään ne rajat, joiden sisällä Pyhän Hengen on luvallista toimia? Mitä jos antaisimme Jumalan sytyttää meidät juuri sillä tavalla kuin hän tahtoo - ilman ehtoja ja rajoja?

Mitä tapahtuisi?

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Latauspiste

”Hän antaa väsyneelle voimaa ja voimattomalle väkevyyttä runsain määrin.” (Jes. 40:29)

Kaikilla tuntuu olevan nykyään kova kiire - katsoipa minne tahansa. Pitää saada aikaan enemmän ja ehtiä enemmän. Tietotekniikka, jonka piti helpottaa työtaakkaamme, mahdollistaakin nyt sen, että voimme tehdä useita asioita samanaikaisesti. Multitasking on päivän sana. Ennestään täyteen kalenteriin on yritettävä mahduttaa vielä muutama työtehtävä tai tapaaminen. Blogikin pitää kirjoittaa tai vlogi nauhoittaa ennen nukkumaanmenoa, kun aiemmin ei ole ehtinyt. Kaiken lisäksi pitäisi vielä ehtiä seuraamaan uutisia, kommentoimaan sosiaalisessa mediassa ja kehittämään itseään - liikuntaa unohtamatta. Ei siis mikään ihme, että nuoretkin väsyvät, uupuvat, kompastuvat ja kaatuvat - vanhoista puhumattakaan (40:30). Olisiko jo aika hidastaa ja hiljentää? Olisiko aika viipyä hetki hänen luonaan, joka antaa sielullemme levon (Matt. 11:28-30)? Olisiko aika istua Mestarin jalkojen juureen, sillä vain yksi on tarpeen (Luuk. 10:41-42)? Muistetaan, että ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman (40:31).

On aika ladata.

tiistai 28. marraskuuta 2017

Rauha teille

”Rauha teille!” (Joh. 20:19)

Opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, koska he pelkäsivät juutalaisia. Silloin Jeesus ilmestyi suljettujen ovien läpi heidän pelkonsa keskelle sanoen ihanat sanat: "Rauha teille!" Juuri nuo sanat olivat opetuslapsille tarpeen tuolla hetkellä kaiken pelon, hämmennyksen ja epävarmuuden keskellä, joten he iloitsivat nähdessään Herran (20:20). Kuinka usein mekin olemme peloissamme ja hädissämme suljettujen ovien takana? Enkä tarkoita pelkästään kodin tai huoneen ovea, vaan sydämemme ovea, jonka suljemme muilta peittääksemme kätketyn kipumme. Lääkäri soitti ja kertoi pahimpia mahdollisia uutisia. Uskomme horjui ja lankesimme jälleen kerran syntiin. Suutuimme lähimmäisellemme ja välit ovat olleet poikki siitä lähtien. Meillä oli mahdollisuus todistaa uskostamme, mutta ihmispelko sai meidät vaikenemaan. Jeesus tulee pimeytemme keskelle suljettujen ovien läpi. Täynnä rakkautta. Täynnä parantumista. Täynnä eheytymistä. Täynnä toivoa. Tarjoten uutta alkua ja uusia mahdollisuuksia.

Rauha teille.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Kuningas vai keisari?

”Ei meillä ole kuningasta vaan keisari.” (Joh. 19:15)

Juutalaiset oppineet ja johtajat halusivat päästä eroon Jeesuksesta sellaisella vimmalla, että huolimatta vihastaan pakanavalloittajaa, Roomaa, kohtaan, he huusivat, ettei heillä ole kuningasta vaan keisari. Kuinka surullista, että he teeskentelivät alamaisuutta Roomalle samalla, kun torjuivat Jumalan lähettämän Messiaan. Heidän omat sanansa tuomitsivat heidät, sillä he olivat hylänneet kuuluaisuuden rippeetkin Jumalaa kohtaan, jonka oli tarkoitus olla heidän ainoa todellinen hallitsijansa (1. Sam. 8:7). Olemmeko me ylipappeja ja fariseuksia parempia? Jeesus kelpaa monelle Vapahtajana, joka antaa synnit anteeksi. Mutta saako hän olla myös Herra ja Kuningas, jonka tahtoa haluamme noudattaa (Matt. 5:20)? Englannin kielessä on sanaleikin muotoon puettu sanonta: "If Jesus is not the Lord of all, is he the Lord at all?" Lause haastaa pohtimaan vakavasti sitä, millainen on Jumala-suhteemme tila, sillä jos Jeesus ei saa hallita kaikkia elämämme osa-alueita, on syytä pohtia, onko hän silloin Herramme. 

Onko sinulla kuningas vai keisari?

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Propagandaa

”Mihin perustuu tuo luottamus, joka sinulla on?” (Jes. 36:4)

Assyrian kuningas oli sotajalalla ja hän käytti aseenaan sanallista propagandaa, jolla pyrittiin heikentämään Jerusalemin asukkaiden puolustustahtoa. "Keneen sinä oikein luotat (36:5)?" "Olenko minä hyökännyt tähän maahan hävittämään sitä Herran sallimatta (36:10)?" "Älkää antako Hiskian pettää itseänne, sillä hän ei voi teitä pelastaa (36:14)." "Älkää antako Hiskian johtaa teitä harhaan sanomalla, että Herra pelastaa teidät (36:18)." "Minkään muun maan jumala ei ole pelastanut maatansa minun käsistäni. Pelastaisiko sitten Herra Jerusalemin (36:20)?" Sanat saivat Hiskian lannistumaan, mutta Jesaja käski kertoa hänelle, ettei hänen tule pelätä kuulemiaan sanoja (37:6). Sielunvihollinen haluaa horjuttaa meidän luottamustamme Jumalaan ja hänen sanaansa. Se vyöryttää propagandaansa eri väyliä käyttäen tarkoituksenaan horjuttaa uskoamme ja saada meidät antamaan periksi. Ei kuunnella sen valheita, vaan laitetaan täysi luottamus Jeesukseen Kristukseen, joka on jo voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen vallan.

Sana seisoo vahvana.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Muutoksen aika

”Älkää olko niin kuin teidän isänne ja veljenne, jotka olivat uskottomia Herralle, isiensä Jumalalle.” (2. Aik. 30:7)

Kuningas Hiskia oli omistautunut palvelemaan elämällään Jumalaa ja hän toimi kansakunnan hengellisen parhaan puolesta. Hän lähetti juoksijoita viemään Israelin ja Juudan joka kolkkaan kirjeet, joissa jokaista kansalaista kehotettiin palaamaan Jumalan luokse (30:6). Hän käski heidän lopettaa niskuroinnin ja kehotti heitä ojentautumaan Herran puoleen (30:6). Hiskia oli ymmärtänyt tehtävänsä kansan johtajana aivan oikein. Hänen ei tullut käyttää asemaansa erilaisten ihmisryhmien miellyttämiseen ja heidän esittämiensä vaatimusten täyttämiseen, vaan hänen tuli ohjata kansaa Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Miltä meidän yhteiskuntamme näyttäisi, jos maalliset ja hengelliset johtajat kehottaisivat jokaista kansalaista kunnioittamaan ja tottelemaan Jumalaa? Antamaan koko elämän Jumalalle niin, että Pyhä Henki saisi uudistaa ja hallita aivan jokaista? Meidän ei tarvitse jäädä odottamaan käskyä, vaan saamme antaa koko elämämme Jumalalle ja palvella häntä Hengen voimassa (Room. 12:1-2).

Muutos alkaa meistä.

perjantai 24. marraskuuta 2017

Rohkeita pyyntöjä

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.” (Joh. 16:23)

Jeesus antaa huikean lupauksen, minkä tulisi rohkaista meitä rukoilemaan luottavaisesti, mutta me emme tee niin. Miksei? Jostain syystä ajattelemme, ettemme ole riittävän hyviä, jotta ansaitsisimme vastauksia rukouksiimme. Rukousten kuuleminen, kuten ei mikään muukaan Jeesuksen seuraamisessa perustu ansioihimme vaan armoon. Emmehän mekään anna lapsillemme hyviä asioita vain heidän suoritustensa perusteella vaan sen tähden, että he ovat meidän lapsiamme. Jos me pahat ihmiset toimimme näin, kuinka paljon ennemmin Jumala tahtoo antaa hyvää niille, jotka sitä pyytävät (Matt. 7:9-11). Kaikkein parasta Jeesuksen antamassa lupauksessa on kuitenkin se, että vaikka me voimme pyytää ihan mitä tahansa, saamme luottaa taivaallisen Isämme harkintakykyyn. Hän tahtoo iankaikkista parastamme ja hän tietää parhaiten sen, milloin ja millä tavoin pyyntöihimme vastaa. Kerrotaan hänelle kaikki tarpeemme pienimmistä suurimpaan ja muistetaan, ettei mikään asia ole niin vähäinen, ettemmekö voisi pyytää siihen Jumalan apua.

Anotaan, niin saamme.

torstai 23. marraskuuta 2017

Kaikella on hintansa

”Jos te olisitte maailmasta, se rakastaisi omaansa.” (Joh. 15:19)

Niin. Jos olisimme maailmasta, se rakastaisi meitä. Mutta koska emme ole, maailma vihaa meitä. Jos haluamme seurata Jeesusta kokosydämisesti, joudumme elämään tämän jännitteen keskellä. Tosin osaamme kyllä elää ja toimia silläkin tavoin, että ihmiset vihaavat meitä ihan itsemme takia, mutta Jeesus ei puhu tässä siitä. Jeesus puhuu siitä vihasta ja vainosta, jota joudumme kärsimään hänen nimensä tähden (15:20-24). Ensimmäiset kristityt eivät voineet olla puhumatta siitä, mitä he olivat nähneet ja kuulleet, vaikka se tiesikin heille vaikeuksia (Apt. 4:20). Me olemme taipuvaisia etsimään maailman hyväksyntää. Emme puhu julkisesti Jeesuksesta. Teemme kompromisseja yhteyden vuoksi. Taivumme painostuksen alla. Luovumme Raamatun totuuksista. Vaikenemme uskostamme. Usein kaikki tämä tapahtuu pikkuhiljaa ja huomaamatta, ellemme ole valveilla. Muistetaan, että on tärkeämpää miellyttää Jumalaa kuin maailmaa (Apt. 5:29). Ei luovuta elävästä uskosta, vaan ollaan Pyhän Hengen voimassa valona ja suolana, vaikka se maksaisi.

Ja se maksaa.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Ei syytä huoleen

”Älköön teidän sydämenne olko levoton.” (Joh. 14:1)

Monet asiat saavat meidät murehtimaan ja tekevät sydämemme levottomaksi. Kun murehtiminen kasvaa sellaisiin mittoihin, että ahdistus ja masennus uhkaavat nielaista mukanaan, katse kannattaa kääntää Jumalan puoleen (Ps. 42:6-7), sillä oli tilanteemme millainen tahansa, voimme aina ylistää häntä. "Halleluja! Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja aina! Herra on korkea, kaikkien kansojen valtias, yli taivaitten kohoaa hänen kirkkautensa. Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista? Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa, mutta näkee alas maan syvyyksiin. Ei ole taivaassa, ei maassa ketään hänen vertaistaan!" (Ps. 113:1-9) Halleluja! Jumalalle on kaikki mahdollista. Meillä ei ole syytä lannistua, sillä tämä hetkellinen ahdinko tuottaa meille ikuisen kirkkauden. Ei siis kiinnitetä katsettamme näkyvään, vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää aikansa, mutta näkymätön ikuisesti (2. Kor. 4:16-19). Muistetaan myös, että Jeesus tulee kerran noutamaan meidät luokseen, jotta saamme olla siellä, missä hän on (14:2-3).

Laita toivosi häneen.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Ymmärrämmekö?

”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?” (Joh. 13:12)

Jeesus opettaa opetuslapsilleen tärkeän periaatteen oman esimerkin kautta (13:5). Pestyään opetuslastensa jalat hän kysyi heiltä, että ymmärsivätkö he, mitä hän oli tehnyt. Odottamatta heidän vastaustaan, Jeesus selittää, että hän on antanut heille mallin, jotta he toimisivat samalla tavoin, sillä palvelija ei ole herraansa eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi (13:13-16). Jeesus, herrain Herra ja kuningasten Kuningas, ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. Meidänkään suuruutemme ei rakennu aseman tai titteleiden vaan rakkaudellisen palvelun varaan (Matt. 20:26-28). Mutta ymmärrämmekö me tämän? Me emme voi voittaa kaupunkejamme ja niiden asukkaita Jumalalle pakottamalla, mutta me voimme rakastaa ne Pyhän Hengen avulla hänelle. Mitäpä jos alkaisimme pyytää Jumalaa siunaamaan jokaista ihmistä, jonka kohtaamme päivittäin ja pyytäisimme tilaisuutta osoittaa heille tavalla tai toisella rakkautta? Avautuisiko meille silloin paremmin myös mahdollisuus todistaa uskostamme Jeesukseen?

Kokeiltaisiinko?

maanantai 20. marraskuuta 2017

Piiskallista kaitsentaa

”Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan?” (1. Kor. 5:6)

Rooman valtakunnassa oli ilmaisu: "Elää kuin Korintissa", jolla tarkoitettiin kaupungin siveetöntä ja hillitöntä elämäntapaa. Paikkakunnan uskovat eivät olleet täysin ymmärtäneet identiteettiään Jeesuksen opetuslapsina (3:16-17), joten Paavali joutuu nuhtelemaan heitä kovin sanoin väärän elämäntavan sallimisesta keskuudessaan, sillä vanha hapate tuli poistaa (5:7). Seurakunnan tulisi olla valona ja suolana (Matt. 5:13-16) maailman keskellä eikä elää tavalla, joka saa pakanatkin kauhistelemaan. Sen sijaan, että he olisivat sanoneet synnin synniksi, katuneet ja tehneet parannusta, he päinvastoin ylpeilivät siitä. Paavali lupasikin, että synnintekijä erotetaan seurakunnan yhteydestä, jotta tämä tajuaisi syntinsä vakavuuden, katuisi ja saisi anteeksi (5:1-5). Aikamme meno ei paljon poikkea Korintista, sillä monet elävät tietoisessa synnissä, kehottavat muitakin siihen ja pöyhkeilevät, että tietävät asiat paremmin kuin Jumala. Eletään parannuksen armossa muistaen, että meidät on kutsuttu elämään pyhää elämää Hengen voimassa (1. Piet. 1:14-16).

Valvotaan!

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Navigaattori

”Tässä on tie, tätä kulkekaa.” (Jes. 30:21)

Moni tuskin kaipaa aikaa, jolloin autossa levitettiin paperinen kartta auki, jotta siitä voitiin katsoa oikeaa reittiä määränpäähän. Navigaattori on syrjäyttänyt paperiset kartat ja on mukavaa löytää oikeaan osoitteeseen, kun rauhallinen ääni antaa ratkaisevissa paikoissa ajo-ohjeita. Kuinka monet ovat toivoneetkaan, että meitä voisi olla luotsaamassa samanlainen navigaattori elämän tiellä. Itse asiassa meille on tarjolla maailmankaikkeuden huolehtivin, tarkin ja kaukokatseisin apu tarjolla, jos vain tahdomme, sillä Jumala odottaa voidakseen olla meille armollinen. Ei tarvita muuta kuin avunpyyntö, niin hän vastaa heti, kun kuulee äänemme (30:18-19). Hän tahtoo johdattaa meitä oikeaan suuntaan elämässämme (Ps. 32:8). Elämän matkan varrella on monia risteyksiä ja tienhaaroja, jotka houkuttavat poikkeamaan oikealta tieltä. Jos näin käy, saamme kuulla sanat: "Tässä on tie, tätä kulkekaa." Jos ymmärrämme tämän ohjeen sisältämän viisauden ja rakkauden, se saa meidät hylkäämään väärät kiihdytyskaistat ja oikotiet onneen (30:21-22) ja saa meidät pysymään elämän tiellä.

Kannattaa kuunnella häntä.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Kuuletko äänen?

”Ne kuulevat minun ääneni.” (Joh. 10:16)

Jeesus kertoi, että hän on hyvä paimen, jonka äänen lampaat kuulevat. Ja koska hän tuntee omansa ja nämä tuntevat hänet ja hänen äänensä, he seuraavat häntä (10:3-14). Jos me Jeesuksen omina voimme kuulla hänen äänensä, se tarkoittaa silloin myös sitä, että hän puhuu meille. Kysymyksemme ei siis pitäisi olla, että puhuuko hän, vaan mitä hän puhuu. Kuulemme hänen äänensä Raamatussa, kun luemme sitä rukoillen ja pyydämme Pyhää Henkeä avaamaan sitä meille (2. Piet. 1:20-21). Jeesus puhuu meille myös Henkensä kautta konkreettisesti ja monin eri tavoin. Apostolien teoista voimme lukea, kuinka Pyhä Henki antoi Filippokselle hyvin tarkat toimintaohjeet (Apt. 8:29), kuinka Pyhän Hengen käskystä Barnabas ja Saul siunattiin työhön (Apt. 13:2) ja kuinka Pyhä Henki ohjasi työtä oikeaan suuntaan (Apt. 16:6-7). He kuulivat hyvän paimenen äänen ja miten olisikaan käynyt, jos he eivät olisi uskoneet, että Jeesus puhuu heille Henkensä kautta. Hän puhuu meille edelleen Sanassaan ja Henkensä kautta, joten avataan korvamme, kuunnellaan ja totellaan.

Kuuletko äänen?

perjantai 17. marraskuuta 2017

Seuraajia

”Kehotan siis teitä: olkaa minun seuraajiani.” (1. Kor. 4:16)

Hetkinen! Käskeekö Paavali seuraamaan itseään? Kyllä, sillä hän oli ymmärtänyt oikein sen, mitä tarkoittaa opetuslasten tekeminen (Matt. 28:19). Hän ymmärsi, että opetuslasten tekeminen vaatii elämän jakamista ja esimerkin kautta oppimista, sillä niin oli Jeesuskin toiminut. Jeesus osoitti oman elämänsä kautta Jumalan valtakunnan periaatteita, kutsui opetuslapsensa kasvamaan rinnallaan, kunnes he olivat valmiit lähtemään ja toimimaan samoin Hengen voimassa. Paavali oli opetuslapseuttanut Timoteusta, joka kykeni vuorostaan palauttamaan korinttilaisten mieliin sen, miten Jeesusta tuli seurata. Opetuslapsen elämäntapa ei ole pelkästään oikealta kuullostavaa puhetta elämästä, vaan se on elämää, joka heijastaa Jumalan voimaa. Jumalan valtakunta on tarkoitettu elettäväksi, ei pelkästään puhuttavaksi (4:17-20). Mitä saisimmekaan aikaan, jos alkaisimme pitää saarnamme ja raamattutuntimme siten, että ihmiset pääsisivät näkemään, miten me seuraamme Jeesusta, jotta he voisivat ottaa mallia ja toimia samoin? Toimisikohan se paremmin kuin pelkkä puhe?

Seuraa, kuinka seuraan Jeesusta.

torstai 16. marraskuuta 2017

Armon muuttama

”Mene, äläkä enää tee syntiä.” (Joh. 8:11)

Jeesus erotti toisistaan synnin ja syntisen, sillä hän oli täynnä armoa ja totuutta (1:14). Hän ei pelännyt sanoa totuutta ihmisten väärästä elämäntavasta (4:18) tai tekopyhyydestä (8:6-7), sillä totuus tekee vapaaksi (8:32). Jeesuksen totuudellisuus ei ollut kuitenkaan kovaa ja rakkaudetonta, vaan hän oli heikkojen ihmisten puolta pitävä syntisten ystävä (Luuk. 7:34). Tämän sai kokea myös aviorikoksesta kiinniotettu nainen, jonka lainoppineet olisivat halunneet tuomita kuolemaan (8:3-5), mutta joka saikin säilyttää henkensä. Armahdus ei kuitenkaan tarkoittanut naisen kohdalla sitä, että hän voisi jatkaa elämäänsä entiseen malliin. Hänen tuli jättää vanha syntinen elämäntapansa, sillä armo kasvattaa myös hylkäämään kaiken jumalattomuuden (Tiit. 2:12). Synti tulee sanoa synniksi, sillä joka rikkomuksensa tunnustaa ja hylkää, saa armon (Snl. 28:13). Annetaan Jumalan armon tehdä uudistavaa työtään meissä ja kutsutaan muitakin syntisiä kääntymään vääriltä teiltään Jeesuksen puoleen. Hän yksin voi puhdistaa, parantaa ja vapauttaa synnin sitoman ihmisen elämään Jumalan tahdon mukaista elämää (2. Tim. 3:16).

Kaikki muuttuu.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Haastava persoona

”Teitä maailma ei voi vihata, mutta minua se vihaa, koska minä todistan siitä, että sen teot ovat pahoja.” (Joh. 7:7)

Kun ihmisten kanssa keskustelee, moni sanoo uskovansa jumalaan, mutta omalla tavallaan. Jumalasta puhuminen yleisellä tasolla on vielä nipin napin hyväksyttävää, mutta tilanne muuttuu, kun aletaan puhua Jeesuksesta. Hänen täydellinen elämänsä, kuolemansa ristillä ja ylösnousemuksensa puhuvat voimakkaasti syyllisyydestämme ja pahuudestamme. Sen tähden moni vihastuu häneen ja myös niihin, jotka julistavat hänen olevan ainoa tie pelastukseen (Apt. 4:12). Selän kääntäminen, torjuminen ja vihastuminen Jeesukselle ei kuitenkaan poista syyllisyyttämme. Ilman kääntymystä ja uudestisyntymistä elämme elämämme ja ikuisuutemme ilman yhteyttä Jumalaan. Yhä edelleen Jeesus kutsuu: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat." (7:37-38)

Tule Jeesuksen luokse.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Elämän nälkä

”Herra, anna meille aina sitä leipää.” (Joh. 6:34)

Ihmisellä on elämän nälkä. Jokainen meistä haluaa kokea olevansa rakastettu ja haluaa kokea elämässään merkityksellisyyttä. Teemme kaikkemme löytääksemme jonkun, jonka kanssa voisimme jakaa elämämme iloineen ja suruineen. Opiskelemme, rakennamme työuraa, toimimme vapaaehtoistyössä tai haastamme itseämme fyysisesti kokeaksemme elämässämme mielekkyyttä. Mikään ajallinen asia, olipa sitten kyseessä toinen ihminen, tavara tai harrastus, ei voi täyttää sydämemme syvintä kaipausta (Mark. 8:35-36). Mutta yksi voi. Se, joka tulee Jeesuksen luokse, löytää elämäänsä jotain sellaista, mikä tyydyttää elämän nälän ja janon (6:35). Ihmiset voivat hylätä meidät ja voimme tulla irtisanotuksi työstämme, mutta kun tulemme Jeesuksen luokse, hän ei hylkää eikä heitä ketään ulos (6:37). Hänen yhteydessään voimme elää täyttä elämää rakastettuna ja hyväksyttynä. Elämää, joka jatkuu iankaikkisesti (6:40). Kenen muun luokse me menisimme, sillä hänellä on iankaikkisen elämän sanat (6:68).

Jeesus on elämän leipä.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Sanat eivät riitä

”Puheeni ja julistukseni ei ollut inhimillisen viisauden suostuttelevia sanoja vaan Hengen ja voiman osoittamista.” (1. Kor. 2:4)

Paavali ei julistanut evankeliumia suurenmoisin puhein tai viisauden keinoin (2:1). Hän kyllä hallitsi retoriikan taidon, minkä voi nähdä hänen puheessaan Ateenassa (Apt. 17:22-31), mutta hän halusi osoittaa enemmän Jumalan Hengen voimaa. Sen osoittaminen ei tarkoittanut kuitenkaan lipsumista sanomasta - ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen julistamisesta (2:2). Paavali ymmärsi, että ihmisten usko oli parempi rakentaa evankeliumin ja Hengen voiman varaan kuin ihmisviisauden varaan (2:5). Me voimme julistaa aivan oikeaa ja raamatullista sanomaa Jeesuksesta pelkässä inhimillisessä viisaudessa ja voimassa. Tällainen julistus saattaa kyllä ruokkia älyämme, mutta sydämemme jää kylmäksi. Walesin herätyksen aikaan eräs tunnettu julistaja sanoi olevansa valmis vaihtamaan kaiken oppineisuutensa pieneen ripaukseen siitä Jumalan voimasta, jota nuoret herätyssaarnaajat ilmensivät puheissaan. Hän tunnisti eron ihmisviisauden ja Hengen vaikuttaman puheen välillä.

Etsitään Hengen voimaa sanoihimme.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Oikeat rukoilijat

”Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:24)

Rukoileminen ei ole tylsää eikä kaavoihin kangistunutta. Ei ainakaan pitäisi. Jeesus varoittaa meitä kahdesta tavasta rukoilla. Meidän ei tule olla rukoillessamme tekopyhiä, jolloin rukouksestamme tulee vain keino yrittää tehdä vaikutus toisiin (Matt. 6:5). Yksinkertainen sydämen rukous on parempi kuin kokoelma kauniilta kuullostavia korulauseita. Rukouksessa ei ole kyse myöskään siitä, että latelemme vain ulkoaopittuja litanioita kuvitellen, että se riittää kuulluksi tulemiseen (Matt. 6:7). Oikeat rukoilijat palvovat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä etsii ja tahtoo (4:23). Rukous on suhde elävään Jumalaan ja Jeesus Kristus on avannut meille pääsyn Isän luo Hengen johdattamana (Ef. 2:18). Kun Pyhä Henki opettaa ja auttaa meitä rukoilemaan, rukous ei ole koskaan tylsää rutiinia (Room. 8:26-27). Viedään rukouksessa Isälle kaikki ne asiat, joita Pyhä Henki nostaa meidän mieleemme pitkin päivää. Eletään päivämme joka hetki rukoillen Hengen antamin voimin (Ef. 6:18).

Rukoillaan lakkaamatta.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Tuuli puhaltaa

”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.” (Joh. 3:8)

Avatessaan Nikodemos-nimiselle kirjanoppineelle ja hallitusmiehelle uudestisyntymän ihmettä vedestä ja Hengestä (3:1-7), Jeesus opettaa hänelle samalla, ettemme voi kontrolloida Pyhän Hengen työtä. Me voimme kuulla tuulen huminan, tuntea sen kosketuksen kasvoillamme ja nähdä sen kuljettavan lehtiä tai huojuttavan puita, muttemme tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin Pyhä Henki toimii tavoilla, joita me emme voi ennakoida tai ymmärtää täysin. Hän synnyttää uskon Jeesukseen, missä ja miten tahtoo, vaikka me haluaisimme sen tapahtuvan kaikille saman kaavan mukaan. Hän jakaa armolahjoja Jeesukseen uskoville niin kuin tahtoo, riippumatta meidän halustamme kontrolloida ja valikoida, millaiset lahjat olisivat mielestämme turvallisimmat ja sopivimmat. Hän ilmestyy joskus tavoilla, joilla emme haluaisi, vaikka pyydämmekin häntä tulemaan "lailla tulen, lailla tuulen". Onneksi Hengen tuuli puhaltaa, missä tahtoo - meistä huolimatta.

Puhalla Jumalan tuuli.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Mykkäkoulu

”Minä vaikenin, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä on hyvää, mutta tuskani vain yltyi.” (Ps. 39:3)

Daavid oli päättänyt valvoa vaellustaan ja sanojaan niin, ettei tekisi syntiä. Hän päätyi pitämään suunsa suljettuna jumalattomien edessä (39:2). Ei välttämättä aivan huono idea, sillä usein vaikeneminen on kultaa. Mutta aina ei ole hyvä olla hiljaa ja Daavidkin huomasi tämän, sillä hän ei puhunut edes hyvistä asioista. Kuinka usein me suollammekaan suustamme asiattomuuksia, mutta vaikenemme silloin, kun pitäisi puhua maailmankaikkeuden parhaimmasta asiasta? Pikkutuhmia vitsejä on helppo kertoa työpaikan kahvihuoneessa, mutta sanat juuttuvat kurkkuun, kun pitäisi todistaa Jeesuksesta. Jeesus sanoi, että hyvä ihminen tuo sydämensä varastosta esiin hyvää ja paha ihminen pahaa, sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu (Luuk. 6:45). Ollaan lähellä Jeesusta ja annetaan hänen hoitaa meitä Sanallaan ja Hengellään niin, että meillä olisi paljon hyvää kerrottavaa niille, joiden pariin meidät on lähetetty. Toivottavasti myös meidän sisäinen tuskamme kasvaisi niin suureksi, ettemme voisi olla hiljaa parhaasta - Jeesuksesta.

Kerrotaan hänestä.

torstai 9. marraskuuta 2017

Luottotehtävä

”Ja Andreas vei hänet Jeesuksen luo.” (Joh. 1:42)

Jeesuksen kohtaaminen teki Andreakseen vaikutuksen ja muutti hänen elämänsä. Hän ymmärsi löytäneensä elämäänsä jotain sellaista, mistä tulee kertoa muille. Niinpä Andreas etsi ensi töikseen käsiinsä veljensä Simonin ja kertoi tälle löydöstään. Eikä hän vain tyytynyt kertomaan, vaan hän tahtoi, että Simon saisi itsekin kohdata Jeesuksen. Ja niinpä Simonin kohdatessa Jeesuksen hänenkin elämänsä muuttui (1:41-42). Niin muuttui monen meidänkin elämä ja sai uuden suunnan, kun saimme tulla Jumalan lapsiksi (1:12). Meillä oli Andreaksen tavoin intoa ja halua tuoda ystäviä ja sukulaisia Jeesuksen luokse. Mutta sitten tapahtui jotain ja kipinä sammui. Joku kohtasi vastustusta ja päätti olla hissun kissun. Joku uskoi valheen, että jokainen tulee autuaaksi uskollaan ja ketään ei pidä käännyttää. Joku saattoi keskittyä niin uraansa ja varallisuuden hankintaan, että uskosta tuli ennemminkin satunnainen harrastus kuin elämäntapa. Mitä jos antaisimme Jeesuksen sytyttää meidät Hengellään ja alkaisimme tuoda jälleen ihmisiä hänen luokseen. 

Kenet sinä voisit tuoda?

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kädet käyttöön

”He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä tulevat terveiksi.” (Mark. 16:18)

Jukka Leppilampi ja Outi Terho (nyk. Müller) lauloivat aikoinaan: "Minä Luojalta kaksi kättä sain. Luoja kuiskasi: Rakasta niillä. Otan kädet käyttöön, odota vain. En voiman suo salassa piillä." Mikä onkaan mahtavampaa kuin se, että saa antaa itsensä ja kätensä Jumalan käyttöön tavalla tai toisella? Jeesus lupasi, että meitä, jotka uskomme häneen, seuraavat yhtenä tunnusmerkkinä se, että sairaat paranevat, kun laskemme kätemme heidän päälleen. "Mutta en oppinut rakastamaan. Minun käteni taskuihin jäivät. Ne kuihtuivat hiljaa piilossaan. Ohi kulkivat vuodet ja päivät." Kuinka usein kätemme painuvatkaan syvälle taskuun, kun meillä olisi mahdollisuus ojentaa ne tarvitsevaa ihmistä kohti? Kuinka monta ohikiitävää tilaisuutta tuoda Jumalan valtakunnan kosketusta jonkun ihmisen elämään olemmekaan menettäneet? Vieläkään ei ole liian myöhäistä. Saamme rohkaista mielemme ja toimia Hengen voimassa. "Jumala, sinulta käteni sain. Koko sieluni sinua kiittää. Minun käteni ovat kanava vain. Mitä tahdot, se tee, se riittää."

Otetaan kätemme käyttöön.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Lähtemätön vaikutus

”Tämä mies oli todellakin Jumalan Poika!” (Mark. 15:39)

Jeesus osoitti kaikessa siinä, mitä hän teki, kuka hän oli. Oli sitten kyse syntien anteeksiantamisesta, sairaiden parantamisesta, myrskyn tyynnyttämisestä, pahojen henkien karkoittamisesta tai kuolleiden herättämisestä, asia ei jäänyt epäselväksi. Hän osoitti tämän myös kuolemallaan. Koko maan ylle tuli pimeys keskellä päivää, jolloin auringon olisi tullut paistaa keskitaivaalla (15:33). Jeesuksen huutaessa kovalla äänellä ja antaessa henkensä temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia ylhäältä alas asti (15:37-38). Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös ja lähtivät haudoistaan Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen ilmestyen monille (Matt. 27:51-53). Sadanpäällikkölle, joka oli nähnyt uransa aikana paljon kuolemia, ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin tunnustaa nähdessään Jeesuksen kuoleman, että tämä oli todellakin Jumalan poika. Tuon päivän jälkeen Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen monen ihmisen elämään. Paras uutinen on siinä, että hän tahtoo kohdata sinut tänäänkin. 

Ota hänet vastaan.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Oikealle tielle

”Aina vain he tekivät syntiä.” (Hoos. 13:4)

Israelilla oli ollut aika, jolloin sillä oli ollut suuruutta ja merkitystä. Hoosean aikana kansa oli kuitenkin kapinoinut Jumalaa vastaan ja oli menettänyt asemansa kansojen keskuudessa. He tekivät syntiä valmistamalla itselleen hopeasta valettuja jumalankuvia ja olivat sen tähden kuin haihtuva kaste, kuin tuulen lennättämät akanat ja kuin ikkunaluukusta haihtuva savu (13:2-3). Menneisyyden menestys ja suuruus ei takaa automaattisesti menestystä tulevaisuudessa. Israelin lankeemuksesta ei voi kuitenkaan syyttää pelkästään kansaa, sillä oma osansa oli papeilla, jotka eivät puuttuneet epäjumalanpalvelukseen eivätkä kehottaneet kansaa tekemään parannusta ja palvelemaan ainoaa elävää Jumalaa. Missä ilmoitus puuttuu, siellä kansa käy kurittomaksi (Snl. 29:18). On oikein muistella, mitä Jumala on tehnyt meissä ja meidän kauttamme, olipa sitten kyse yksilöistä, kansasta tai kirkosta. Mutta samalla on yhtä tärkeää pitää suhde häneen elävänä ja puhtaana. Ei mukauduta tämän maailman eikä kirkon mukaan, vaan säilytetään Pyhän Hengen avulla hyvä omatunto Jumalan ja ihmisten edessä (Apt. 24:16).

Seurataan Jeesusta.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Valvotaan!

”Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!” (Mark. 13:37)

Kerran koittaa päivä, jolloin Jeesus saapuu takaisin pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella. Tuo paluu ei tapahdu salassa, vaan kaikki näkevät sen (13:26). Mutta koska tuo päivä koittaa? Sitä hetkeä ei tiedä kukaan muu paitsi Jumala. Ainoa asia, mihin meitä kehotetaan, on olla varuillamme ja valvoa (13:32-33). Mutta kuinka meidän tulisi varautua ja valvoa? Meidän ei tule antaa kenenkään eksyttää meitä millään väitteillä, joille ei löydy perustaa Raamatusta. Kun Jeesus palaa, tiedämme sen varmasti ilman arvailuja (13:5-6). Meidän tulee todistaa ihmisille Jeesuksesta ja uskostamme pelkäämättä sitä, mitä meistä sanotaan tai ajatellaan, sillä evankeliumi on julistettava kaikille kansoille. Meidän ei tarvitse pelätä tai olla puolustuskannalla, sillä Pyhä Henki antaa meille voiman ja oikeat sanat (13:9-11). Meidän tulee olla vahvat uskossamme, vaikka uskoamme haastetaan ja vastustetaan tai joudumme kokemaan vihaa ja vainoa. Vaikeat ajat paljastavat, kuka on todella Jeesuksen opetuslapsi (4:16-17). Pidetään mielessä, että se, joka kestää loppuun asti, pelastuu (13:13).

Valvotaan!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Lähimaastossa

”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” (Mark. 12:34)

Kirjanoppinut lähestyi Jeesusta teoreettisesta mielenkiinnosta käsin kysyen: "Mikä on tärkein kaikista käskyistä?" Jeesus kertoi hänelle, että Jumalaa tulee rakastaa kaikesta sydämestä, kaikesta sielusta, kaikella ymmärryksellä ja kaikella voimalla, ja lähimmäistä tulee rakastaa niin kuin itseään (12:28-31). Mies ymmärsi, mitä Jeesus sanoillaan tarkoitti ja sai kuulla, ettei ollut kaukana Jumalan valtakunnasta. Pelkkä asioiden ja käsitteiden ymmärtäminen ei vielä riittäisi viemään sinne. Hänen seuraava askeleensa olisi henkilökohtainen usko Jeesukseen, sillä ilman uudestisyntymistä vedestä ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan (Joh. 3:5). Monella voi olla sama tilanne kuin tällä kirjanoppineella: on paljon tietoa ja ymmärrystä Jumalan sanasta, mutta yhteys Jeesukseen puuttuu. Ilman Pyhän Hengen vaikuttamaa suhdetta Jeesukseen niin Jumalan kuin lähimmäisen rakastaminen on meille mahdotonta. Rakkauden lähde ja voima löytyy Jeesuksessa (1. Joh. 4:10-11). Olitpa kaukana tai lähellä Jumalan valtakunnasta, saat pyytää Jeesusta sydämeesi ja astua sisälle valtakuntaan.

Käy peremmälle.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Heti aamusta

”Hyvä on julistaa aamulla sinun armoasi ja yön tullen sinun uskollisuuttasi” (Ps. 92:3)

Vanhassa iskelmässä laulettiin: "Voiko ihanammin päivän enää alkaa? Onko ihanampaa aamua kuin tää." Vastata voisi lyhyesti: "Voi ja on." Mikä onkaan parempi tapa aloittaa uusi päivä, kuin kiittämällä Herraa ja ylistämällä hänen nimeään (92:2) Mitäpä jos me emme herättyämme avaisikaan ensimmäiseksi netin uutissivustoja, Facebookia tai sanomalehteä täyttäen mielemme juoruilla ja negatiivisilla asioilla, vaan avaisimmekin Raamatun? Laittaisimme taustalle soimaan ylistysmusiikkia, kääntäisimme katseemme Jeesukseen (Hepr. 12:2) ja julistaisimme uuteen päivään hänen armoaan? Voisimme muistuttaa itseämme hänen suurista teoistaan ja siitä, kuinka hän on ollut kanssamme ja auttanut meitä (92:5-6). Saisimme pyytää päivään hänen tahtonsa tapahtumista ja saisimme jättää tulevan päivän kaikkine tarpeineen hänen johtoonsa. Saattaisi olla muuten ihan kokeilemisen arvoista, ellei se ole jo tapana. Nukkumaan käydessämme voimmekin sitten kiittää yksinkertaisesti hänen uskollisuudestaan.

Uutta potkua päivään.

torstai 2. marraskuuta 2017

Mies ja nainen

”Mutta jo luomakunnan alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.” (Mark. 10:6)

Mies ja nainen. Poika ja tyttö. Uros ja naaras. Isä ja äiti. Elämän ja yhteiskunnan peruskäsitteiden ymmärtämisestä on tullut yllättävän vaikeaa. Jumalan luomisjärjestystä vastaan hyökätään valheen kaikella voimalla (2. Tess. 2:9) televisiossa, sanomalehdissä, nettisivuistoilla ja sosiaalisessa mediassa. Tutut käsitteet väännetään ylösalaisin tarkoin valittujen asiantuntijoiden voimin ja eriävät mielipiteet hiljennetään julkaisematta jättämällä, sivustoja poistamalla ja profiileja sulkemalla. Nekin, joiden pitäisi kaiken järjen mukaan elää ja opettaa oikein (1. Tim. 4:16), ovat liittyneet samaan kuoroon harhauttajien kanssa puhuen Jumalan luomistyön moninaisuudesta unohtaen puheistaan muutaman ratkaisevan tärkeän yksityiskohdan (1. Moos. 1:27-28). Kaikkien näiden eteemme vyörytettävien valheiden takaa löytyy kaiken valheen isä (Joh. 8:44). Me emme siis taistele toimittajia, poliitikkoja, liberaaliteologeja tai agressiivisesti omaa asiaansa ajavia järjestöjä vastaan, vaan paholaisen juonia vastaan (Ef. 6:12). 

Valvotaan ja rukoillaan Hengessä.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Apua uskoon

”Minä uskon! Auta minua voittamaan epäuskoni!” (Mark. 9:24)

Isä oli tuonut mykän hengen vaivaaman pojan Jeesuksen luokse, mutta koska tämä oli muutaman opetuslapsensa kanssa ylhäällä vuorella, isä oli pyytänyt apua alhaalla odottavilta opetuslapsilta. Nämä eivät olleet kuitenkaan kyenneet auttamaan poikaa. Kun poika sitten tuotiin Jeesuksen luo, henki kouristi poikaa kaataen tämän maahan. Isä pyysi Jeesukselta: "Jos sinä voit jotakin, armahda ja auta meitä!" Jeesus vastasi hänelle: "Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." (9:17-23) Tämä isä oli jo uskossa tuonut poikansa Jeesuksen luokse luottaen, että poika vapautuisi ja parantuisi. Opetuslasten epäonnistuminen sai hänen uskonsa horjumaan ja hän alkoi epäillä, että kenties hänen poikansa olisikin mahdoton tapaus. Isä halusi uskoa ja siksi hän pyysi Jeesukselta apua. Pettymykset, väärät odotukset, katteettomat lupaukset, järkeily, epäonnistumiset ja yliluonnollisen vähättely saattavat saada meidätkin epävarmoiksi tai epäilemään, voiko Jeesus auttaa meitä. Saamme pyytää Jeesukselta uskon, joka voittaa meidän epäuskomme.

Minä uskon.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Sydäntä murtavaa

”Minun käy sääliksi kansaa.” (Mark. 8:2)

Suuret joukot seurasivat Jeesusta kaikkialle, minne hän meni. Jälleen koolla oli paljon kansaa, joka oli ollut Jeesusta kuuntelemassa jo kolme päivää, eikä heillä ollut mitään syötävää. Jos heidät olisi nyt lähetetty kotiin, he olisivat nääntyneet matkalla, sillä jotkut olivat tulleet todella kaukaa (8:1-3). Jeesus kantoi huolta ihmisistä kokonaisvaltaisesti. Hän ei ainoastaan julistanut heille taivasten valtakunnan evankeliumia, vaan hän myös vastasi heidän ajallisiin tarpeisiin ja hätään. Hän paransi lapsia ja aikuisia, juutalaisia ja pakanoita. Omaisten suru kosketti häntä niin syvästi, että hän herätti kuolleita. Hän oli tullut kukistamaan saatanan vallan, joten hän vapautti ihmisiä saastaisten henkien vallasta. Ei ollut siis mikään ihme, että hän sääli myös kansaa, joka oli nälissään. Jeesus käski väen istumaan, siunasi seitsemän leipää ja muutaman pikkukalan, jotka opetuslapset sitten jakoivat kansalle niin, että kaikki tulivat kylläisiksi (8:6-8). Meillä tulisi olla sellainen mieli, kuin Jeesuksella oli (Fil. 2:5). Välitämmekö aidosti ihmisistä? Autammeko heitä ajallisissa tarpeissa? Rukoilemmeko parantumista ja vapautumista vihollisen vallasta?

Saako sydämemme murtua?

maanantai 30. lokakuuta 2017

Perinteet kunniaan

”Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.” (Mark. 7:8)

Fariseukset olivat tarkkoja puhtaussäädöksistään ja he olivat laatineet myös monia sääntöjä maljojen ja astioiden pesemiseen. Niinpä he tulivat kysymään Jeesukselta, miksei hänen opetuslapsensa vaella perinnäissännön mukaan, vaan aterioivat epäpuhtain käsin. Ulkonaisista muodoista oli tullut heille tärkeämpää kuin sisäisestä elämästä, sillä heidän sydämensä oli kaukana Jumalan tahdosta (7:4-6). Tarina kertoo papista, joka kertoi piispalleen, ettei usko enää neitseestäsyntymiseen. Piispa totesi siihen hymyillen: "Vai niin ajattelet." Pappi jatkoi, ettei usko kyllä syntiin ja sovitukseenkaan, johon piispa lausui: "Mielenkiintoinen ajatus." Tästä rohkaistuneena pappi tunnusti, ettei ollut käyttänyt albaa ja kirkkokäsikirjaa toimittaessaan jumalanpalveluksen. Piispan kasvoille kohosi puna ja hän karjaisi vihaisesti: "Olet erotettu!" Meilläkin voi olla vaarana kadottaa pääasia ihmistekoisten muotojen alle, jolloin kynttilöiden määrä, kirkkotekstiilit ja liturgiset värit voivat nousta huomaamatta tärkeämmäksi kuin Pyhän Hengen vaikuttama usko Jeesukseen.

Pidetään kiinni tärkeimmästä.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Taistelutoverit

”Hän alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan.” (Mark. 6:7)

Jeesus lähetti opetuslapsensa työhön pareittain. Yksin toimiessaan he olisivat kyllä tavoittaneet ihmisiä laajemmalta alueelta, mutta se ei ollut ainoa tarkoitus. Jeesus tiesi, että yhdessä tekeminen on parempaa kuin yksin tekeminen, sillä he voisivat tukea ja rohkaista toinen toistaan.  Jos toista laiskottaisi, toinen voisi kannustaa. Jos toista pelottaisi, toinen voisi rohkaista. Jos toinen olisi neuvoton, toinen voisi auttaa. Yhdessä he saisivat yksinkertaisesti aikaan enemmän ja oppisivat samalla sen, että Jeesuksen seuraaminen ei ole pelkästään yksilösuoritus, vaan tarvitsemme toinen toisiamme. Vaikka Jeesus vahvistaakin meitä Hengellään, hän vastaa moniin tarpeisiimme toisten ihmisten välityksellä. Ei jätetä sen tähden seurakuntamme yhteisiä kokouksia, sillä tarvitsemme toinen toistemme rohkaisua ja tukea (Hepr. 10:25). Jospa meistä jokaisella voisi olla joku läheinen ja luotettava taistelutoveri, jonka kanssa voisimme jakaa niin haasteet ja mahdollisuudet kuin voitot ja tappiotkin. Joku, jonka kanssa rukoilla, toimia ja palvella. Kenen tukena sinä voisit olla?

Yhdessä jaksamme paremmin.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Parantava kosketus

”Kunhan vain saan koskettaa hänen vaatteitaan, tulen terveeksi.” (Mark. 5:28)

Suuri väkijoukko tungeksi Jeesuksen ympärillä. Siellä oli myös nainen, joka oli sairastanut kaksitoista vuotta verenvuotoa. Verenvuodon syystä riippuen sairaus saattoi tehdä hänestä epäpuhtaan (3. Moos. 15:25-27) ja vaikuttaa sen tähden hänen ihmissuhteisiinsa. Lääkäreistä ei ollut vaivaan mitään apua, vaan hän oli pikemminkin tullut heidän käsissään huonommaksi ja samalla hän oli kuluttanut näihin hoitoyrityksiin koko omaisuutensa. Naisen toivo oli herännyt, kun hän oli kuullut kaikesta siitä, mitä Jeesus oli tehnyt. Hän lähestyi väkijoukossa Jeesusta koskettaakseen tämän viittaa ja samassa verenvuoto tyrehtyi ja hän tunsi parantuneensa (5:24-29). Pelkäsikö nainen lähestyä Jeesusta suoraan, koska ajatteli, että tämä saattaisi ohittaa hänet puhtaussäädösten vuoksi? Hädässään nainen kuitenkin ojensi kätensä uskossa luottaen, että pelkästään Jeesuksen koskettaminen tuo hänelle avun. Se kannatti, hän sai kohdata Jeesuksen ja kuulla: "Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi." (5:34) Mitä tarvitsemmekaan, niin ei anneta minkään estää meitä lähestymästä Jeesusta. 

Ojenna kätesi hänen puoleensa.

perjantai 27. lokakuuta 2017

Satoi tai paistoi

”Vaikene, ole hiljaa!” (Mark. 4:39)

Päivä oli kääntymässä iltaan, kun Jeesus sanoi opetuslapsille, että nyt lähdetään järven toiselle rannalle. Kansa lähetettiin kotiinsa ja opetuslapset nousivat veneeseen Jeesuksen kanssa, joka päätti ottaa nokoset. Pian nousi kuitenkin niin raju myrsky, että aallot syöksyivät veneeseen lähes upottaen sen. Opetuslapset herättivät hädissään nukkuvan Jeesuksen ja kysyivät häneltä: "Etkö välitä siitä, että me hukumme?" Jeesus nousi ja yksinkertaisesti nuhteli tuulta käskien sitä tyyntymään (4:35-39). Kuinka usein mekin kysymme opetuslasten tavoin oman elämämme myrskyjen ja kamppailujen keskellä: "Herra, etkö välitä?" Kun elämän haasteet vyöryvät yllemme synkkien pilvien ja myrskyaaltojen tavoin, voi helposti unohtaa Jumalan huolenpidon ja sen, että hän on kanssamme noissa tilanteissa. Kysyykö hän silloin meiltäkin: "Miksi te olette peloissanne? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?" (4:40) Jeesus ei koskaan luvannut meille helppoa ja tyyntä elämää ilman vaikeuksia ja haasteita. Päinvastoin. Mutta mikä parasta: Hän lupasi olla meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun saakka (Matt. 28:20).

Satoi tai paistoi.

torstai 26. lokakuuta 2017

Normaalia elämää

”Hän valitsi kaksitoista opetuslasta olemaan kanssaan, jotta hän lähettäisi heidät saarnaamaan ja antaisi heille vallan ajaa ulos riivaajia.” (Mark. 3:14-15)

Jeesus kutsui ihmisiä seuraamaan ja osallistumaan siihen, mitä hän tekee. Opetuslapset ohjattiin tekemään sitä, mitä Jeesus teki - ihmeitä ja merkkejä. Jeesus toisti tämän toimeksiannon lähettäessään myöhemmin sekä nämä kaksitoista (Matt. 10:7-8) että 72 opetuslastaan (Luuk. 10:1-11). Sama toimeksianto koskee myös meitä, sillä meidän on käsketty noudattaa kaikkea, mitä Jeesus käski heidän noudattaa (Matt. 28:20). Ajattelemme kuitenkin helposti, ettei Jumalan ole tarkoitus toimia meidän kauttamme yliluonnollisesti. Uskomme kyllä, että Jeesus ja apostolit tekivät ihmeitä ja ehkä jotkut poikkeukselliset henkilöt kirkkohistoriassa - mutta emme me. Jeesus sanoi kuitenkin selvästi, että ne, jotka uskovat häneen, tekevät samoja tekoja kuin hän ja vielä suurempiakin (Joh. 14:12). Pitäisikö meidän suostua kasvamaan uskossamme myös tällä alueella?

Eletään opetuslapsen elämää.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Millaista puhetta?

”Kuinka tämä näin puhuu? Hänhän pilkkaa Jumalaa.” (Mark. 2:7)

Jeesusta kuuntelemaan oli kokoontunut niin paljon väkeä, etteivät ihmiset mahtuneet edes oven edustalle. Neljä miestä oli tulossa Jeesuksen luokse kantaen halvaantunutta ystäväänsä, mutta kun he eivät päässeet sisälle väentungoksen vuoksi, he kiipesivät katolle ja tekivät siihen aukon. Kun he sitten laskivat halvaantuneen alas ja Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Miten ihanat ja hoitavat sanat halvaantunut saikaan kuulla. Mutta kaikkia hänen sanansa eivät miellyttäneet. Kirjanoppineet eivät voineet hyväksyä Jeesuksen sanoja, sillä he eivät kyenneet näkemään, kuka hän oli. Jeesus tiesi heidän epäilynsä, joten hän käski halvaantuneen ottaa vuoteensa ja mennä kotiinsa osoittaakseen, että hänellä oli valta antaa syntejä anteeksi (2:2-12). Jeesus ei päästänyt kuulijoitaan helpolla eikä päästä edelleenkään. Hänen sanansa ja tekonsa käyvät kohti haastaen meitä pohtimaan suhdettamme häneen. Monet loukkaantuvat siihen, kuinka hän puhuu, mutta monet löytävät totuuden ja sanovat Pietarin tavoin: "Sinä olet elävän Jumalan Poika." (Matt. 16:16)

Mitä sinä ajattelet?

tiistai 24. lokakuuta 2017

Neljäkymmentä päivää

”Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään.” (Joona 3:4)

Joonan tehtävä ei ollut kaikkein kiitollisin. Hänen tuli mennä Niiniveen ja julistaa kaupungin asukkaille sanoma, jonka Jumala hänelle puhui. Hän oli pyrkinyt kaikin voimin pakoon kutsuaan, muttei päässyt kalan vatsaa kauemmas (1:3-2:11). Niinpä hän päätyi Niiniven kaduille julistamaan kaupungin tuhoa ja mikä vaikutus hänen sanoillaan olikaan. Kaupungin miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin. Kuningaskin nousi valtaistuimeltaan, istuutui tuhkaan ja käski kuuluttaa koko kaupunkiin paaston. Jokaisen tuli kääntyä pois pahalta tieltään ja huutaa väkevästi Jumalan puoleen. Mikä nöyryys ja kunnioitus Jumalaa ja hänen sanaansa kohtaan. Se kannatti (3:5-11). Miten me suhtautuisimme profeettaan, joka tulisi julistamaan onnettomuutta kansallemme? Pitäisimmekö me häntä pellenä ja nauraisimme päin kasvoja? Vai vihastuisimmeko me hänen sanoihinsa ja haastaisimme hänet oikeuteen vihapuheesta? Löytyisiköhän niitä, jotka katuisivat ja kehottaisivat muitakin tekemään parannuksen?

Huudetaan Herraa avuksemme.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Reväistyt sydämet

”Repäiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, palatkaa Herran, teidän Jumalanne, luo.” (Joel 2:13)

Jumala kutsui profeetta Joelin kautta kansaansa palaamaan luokseen kaikesta sydämestä, paastoten ja itkien (2:12). Syvää katumusta ilmaistiin usein repäisemällä vaatteet rikki, mutta Jumala ei halua ulkoista katumusnäytelmää, vaan todellista, sydämestä lähtevää, parannuksen tekemistä, sillä hän näkee sydämeen (1. Sam. 16:7). Jumala on siunannut ja varjellut kansaamme monin tavoin, mutta me olemme luopuneet hänen sanastaan ja olemme kääntäneet selkämme hänelle. Nyt olisi korkea aika koota kansamme, pyhittää seurakunta ja kutsua koolle kaikki kynnelle kykenevät kääntymään koko sydämestä elävän Jumalan puoleen itkien, katuen ja paastoten (2:15-17). Saamme yhdessä rukoilla kansamme ja kansakuntamme puolesta. Saamme pyytää Pyhän Hengen uudistusta kirkkoomme ja seurakuntiimme. Saamme  pyytää, että mahdollisimman moni saisi vastaanottaa ja omistaa pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Lähestytään Jumalaa ja nöyrrytään hänen edessään (Jaak. 4:8-10).

Palataan Herran luo.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Jumalan maja

”Jumala itse on heidän kanssaan, heidän Jumalansa.” (Ilm. 21:3)

Kun Mooses oli saanut ilmestysmajan valmiiksi, Herran kirkkaus ja läsnäolo täytti sen (2. Moos. 40:34). Samoin kävi myös silloin, kun Salomo sai temppelin valmiiksi ja Herran kirkkaus täytti sen niin, etteivät papit voineet toimittaa palvelustaan (2. Aik. 5:14). Nyt on kuitenkin toisin, sillä Jumala ei asu käsin tehdyissä rakennuksissa. Me, Jeesukseen uskovat ja seurakunta, olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: "Minä olen asuva heissä ja kulkeva heidän keskellään. Minä olen heidän Jumalansa ja he minun kansani." (2. Kor. 6:16) Voimme kokea hänen läsnäolonsa elämässämme, sillä Jumalan Henki asuu meissä (1. Kor. 3:16). Tämä Jeesuksen kautta saatu yhteys on esimakua siitä todellisuudesta, mitä on kerran tuleva. Johannes kuuli voimakkaan äänen sanovan valtaistuimelta:"Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä!" Kun nykyinen maailmanaika päättyy ja luodaan uusi taivas ja uusi maa, Jumala itse asuu meidän keskellämme ja on meidän kanssamme (Ilm. 21:1-3). Kun tunnemme hänet jo nyt, saamme myös elää hänen kanssaan ikuisesti.

Aivan huikeaa!

lauantai 21. lokakuuta 2017

Syvissä vesissä

”Pelasta minut, Jumala, sillä vedet nousevat sieluuni asti.” (Ps. 69:2)

"Olen vajonnut syvälle pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin ja virta on huuhtonut minut mukanaan." (69:3) Pohjaton lieju ja vetten syvyydet ovat voimallisia kielikuvia syvästä tuskasta ja ahdistuksesta. Joskus elämän koettelemukset vyöryvät päälle kaikin mahdollisin tavoin, ongelma ongelman perään. Inhimillisesti katsoen tilanne on kuin seisoisi pohjattomassa liejussa tai juoksuhiekassa. Mitä enemmän koetat pyrkiä ylöspäin kovalle maalle, sitä syvemmälle vajoat ja juutut mudan otteeseen. Oma voima ja pyrkimykset eivät yksinkertaisesti tuota tulosta, vaan tilanteesta voi selvitä ainoastaan ulkopuolisen avun turvin. Daavid tiesi, kenen puoleen kääntyä: "Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä. Vastaa minulle pian, sillä minulla on ahdistus." (69:17-18) Kun Pietari näki vetten päällä kävellessään myrskytuulen voiman, hän alkoi vajota ja huusi: "Herra, pelasta minut!" Silloin Jeesus ojensi heti kätensä ja tarttui häneen (Matt. 14:30-31). Jeesus tarttui heti Pietarin käteen. Mekin saamme huutaa hädässämme Jeesuksen puoleen luottaen, että hän auttaa meitä juuri oikealla hetkellä.

Pelasta minut, Herra.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Hääkutsu

”Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle!” (Ilm. 19:9)

Jeesus oli kutsuttu juhliin ja eräs pöytävieraista sanoi Jeesukselle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa." Silloin Jeesus kertoi kysyjälle miehestä, joka järjesti suuret pidot ja kutsui paljon vieraita. Kun juhlien oli sitten määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille, että kaikki on jo valmiina. Mutta kävikin niin, että nämä rupesivat esittämään verukkeita, mikseivät voi osallistua. Eräs oli ostanut pellon ja hänen täytyi mennä katsomaan sitä. Toinen oli ostanut viisi paria härkiä ja lähti kokeilemaan niitä. Joku oli mennyt juuri naimisiin, eikä sen tähden voinut tulla. Kuullessaan kaiken tämän isäntä lähetti palvelijansa tuomaan juhliin kaupungin kaduilta, teiltä ja kujilta jokaisen kurjan, jolle kutsu kelpasi (Luuk. 14:15-23). Jokaista meistä kutsutaan taivaalliselle hääaterialle, mutta olemmeko halukkaat osallistumaan. Tie juhliin käy vain ja ainoastaan Jeesuksen kautta (Joh. 14:6). Suhde Jeesukseen on ratkaisevaa, sillä jolla on Poika, sillä on elämä, mutta jolla ei ole Jumalan Poikaa, sillä ei ole elämää (1. Joh. 5:11-12).

Olethan mukana aterialla?

torstai 19. lokakuuta 2017

Tinkimätön sanoma

”Parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille.” (Luuk. 24:47)

Kun Jeesus ilmestyi ylösnousemuksen jälkeen opetuslapsilleen, hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset siitä, kuinka hänen tuli kärsiä kuolema ja nousta kolmantena päivänä kuolleista (24:45-46). Kaikille kansoille pitää julistaa myös parannuksen tekemistä, mielen muutosta, syntien anteeksisaamiseksi. Kun Pietari julisti helluntaina Pyhän Hengen voimassa, sana sattui, ihmiset saivat piston sydämeensä ja he kysyivät, mitä heidän tulisi tehdä. Pietari ei alkanut pehmentämään sanojaan saati vakuuttelemaan kuulijoilleen, ettei synnintuntoa pidä ottaa niin vakavasti. Hän käski heitä kääntymään ja ottamaan kasteen Jeesuksen nimeen syntien anteeksi saamiseksi, jotta he antaisivat pelastaa itsensä tästä kierosta sukupolvesta. Ja ne, jotka ottivat sanan vastaan, kastettiin (Apt. 2:37-41). Yhä edelleen kaikki synti tulee sanoa synniksi, jotta ihmisillä on mahdollisuus reagoida - tehdä parannus ja uskoa evankeliumi. Tämän tehtävän saamme suorittaa Hengen antamalla voimalla ja viisaudella.

Sanomasta tinkimättä.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Anna anteeksi

”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk. 23:34)

He eivät tienneet, mitä he tekivät. Juutalaiset eivät tienneet syyttäessään Jeesusta kansan johtamisesta harhaan (23:2). Herodes ei tiennyt pilkatessaan ja puettaessaan Jeesuksen komeaan pukuun (23:11). Kansa ei tiennyt vaatiessaan äänekkäästi huutamalla Jeesuksen ristiinnaulitsemista (23:21). Pilatus ei tiennyt taipuessaan kansanjoukon vaatimuksiin ja antaessaan Jeesuksen alttiiksi heidän mielivallalleen (23:24). Hallitusmiehet ja sotilaat eivät tienneet ivatessaan ja pilkatessaan Jeesusta (23:35-36). Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä ei tiennyt herjatessaan Jeesusta ja vaatiessaan häntä auttamaan (23:39). He eivät tienneet, että hän oli Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin (Joh. 1:29). Ja vaikka meidän rikkomuksemme olivat lävistäneet hänet ja meidän pahat tekomme olivat ruhjoneet hänet, hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha (Jes. 53:5). Hän pyysi meidän tietämättömien puolesta: "Isä, anna heille anteeksi." Me emme aina tiedä, mitä me teemme, mutta usein tiedämme varsin hyvin. Isä, armahda meitä Jeesuksen tähden.

Anna anteeksi.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Liian myöhäistä

”He eivät tehneet parannusta eivätkä antaneet kunniaa Jumalalle.” (Ilm. 16:9)

Usein ajattelemme, että kovat koettelemuksen ajat saavat ihmiset kääntymään hädässään Herran puoleen. Näin ei välttämättä käy. Johannes näki, kuinka Jumalan vihan maljat vuodatettiin maan päälle, mistä seurasi niin tuskallisia paiseita, vesien muuttuminen vereksi kuin auringon muuttuminen paahtavan kuumaksi (16:1-8). Kaiken tämän keskellä ihmiset vain pilkkasivat Jumalan nimeä sen sijaan, että olisivat tehneet parannuksen ja kääntyneet Jumalan puoleen. Suuret luonnonkatastrofit, nälänhätä tai sodat saavat kyllä ihmiset kyselemään, miksi Jumala sallii kaiken tämän, mutta se ei saa heitä turvautumaan Jeesukseen syntien anteeksisaamiseksi. Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen (Room. 2:4). Kannattaa kääntyä hänen puoleensa ennen kuin pahat päivät tulevat. Ennen kuin joutuvat ne vuodet, jotka eivät miellytä (Saarn. 12:1-2). Tänään on pelastuksen päivä ja sopiva hetki, joten otetaan vastaan Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa, ettei se jää turhaksi (2. Kor. 6:1-2).

Tehdään parannus.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Tyydymmekö vähään?

”Älä tyydy vähään.” (2. Kun. 4:3)

Erään profeetanoppilaan leski oli suuressa hädässä miehensä kuoleman johdosta, sillä velkoja oli tulossa ottamaan hänen molemmat lapsensa orjikseen. Elisan kysyi naiselta, mitä tällä oli ja hän sai kuulla: "Pieni pullollinen öljyä." Se, mikä oli inhimillisesti katsoen vähäistä, muuttuisi Jumalan kädessä siunaukseksi. Elisa käski naista lainaamaan kaikilta naapureiltaan tyhjiä astioita niin paljon kuin saisi, eikä hänen tulisi tyytyä vähään. Nainen teki työtä käskettyä ja pian hän alkoi kaataa pienestä pullostaan öljyä lainaamiinsa astioihin. Aina kun yksi astia tuli täyteen, hän täytti seuraavan, kunnes tyhjiä astioita ei enää ollut ja öljyn tulo tyrehtyi. Nainen sai maksettua öljystä saaduilla rahoilla velkansa ja he elivät sillä, mitä jäi vielä jäljelle (4:1-7). Miten hänen olisikaan käynyt, jos hän olisi tyytynyt vain muutamaan astiaan, jotka sai lainaan lähinaapuriltaan? Tyydymmekö me vähään? Tyydymmekö me olemaan vain armon kerjäläisiä, vaikka Jumala on siunannut meitä kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa (Ef. 1:4), niin ettei meiltä puutu mitään mistään armolahjasta (1. Kor. 1:7)? Elämä Jeesuksessa on yltäkylläistä elämää (Joh. 10:10).

Ei tyydytä vähään.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Hätärukouspyyntö

”Jumala, riennä pelastamaan minut! Herra, riennä avukseni!” (Ps. 70:2)

Voimme kokea elämässämme hetkiä, jolloin toiset kääntävät meille selkänsä ja pettävät luottamuksemme. Voimme olla tilanteessa, jossa koemme itsemme uhatuksi, kun meitä loukataan sanallisesti tai jopa fyysisesti. Tuollaisina hetkinä saamme Daavidin tavoin kääntyä elävän Jumalan puoleen rukoillen ja pyytää häntä kiirehtimään avuksemme. Jopa äärimmäisen hädän keskellä Daavid ei unohtanut kiittää ja ylistää Jumalaa, koska se auttoi häntä muistamaan, kuka Jumala on. "Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät. Ne, jotka rakastavat valmistamaasi pelastusta, sanokoot aina: Jumala on suuri." (70:4) Kuinka usein meiltä unohtuukaan hätärukouspyyntöjemme keskellä kiittää siitä, miten Jumala on auttanut meitä ja ylistää, että saamme palvella Jumalaa, jolle kaikki on mahdollista. Paavali ja Silas muistivat tämän jalkapuuhun sidottuna alimmassa vankityrmässä ja alkoivat rukoilla ja laulaa ylistystä Jumalalle (Apt. 16:24-25). Se, mitä siitä seurasi, oli aivan valtavaa.

Muistetaan myös ylistää.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Kantoapua

”Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjiin.” (Luuk. 22:32)

Jeesus kertoi, että sielunvihollinen oli tavoitellut opetuslapsia valtaansa seuloakseen heitä kuin viljaa (22:31). Se oli saanut jo Juudaksen lähtemään tielle (22:3-6), joka päättyisi lopulta hänen osaltaan huonosti (Matt. 27:5). Jeesus tiesi Pietaria odottavasta musertavasta koettelemuksesta, jolloin hän suurista luuloistaan huolimatta tulisi kieltämään Jeesuksen (22:33-34). Mutta Jeesus oli rukoillut Pietarin uskon puolesta, ettei se sammuisi. Eikä niin käynnytkään. Päinvastoin. Helluntain jälkeen, kun Pyhä Henki oli vuodatettu, Pietarista tuli rohkea todistaja, joka ei pelännyt tunnustaa uskoaan Jeesukseen (Apt. 4:8-10). Vihollinen tahtoo edelleen varastaa, tappaa ja tuhota (Joh. 10:10) ja se kiertää ympäriinsä kuin leijona etsien, kenet voisi niellä. Me emme ole kuitenkaan altavastaajina, sillä saamme vastustaa sitä lujina uskossa (1. Piet. 5:8-9). Emmekä me joudu tekemään sitä omassa voimassamme, sillä Henki rukoilee puolestamme (Room. 8:26) ja niin myös Jeesus, joka istuu Isän oikealla puolella (Room. 8:34). 

Meitä kannetaan.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Mielensäpahoittaja

”Miksi olet niin pahoilla mielin etkä syö mitään?” (1. Kun. 21:5)

Kuningas Ahab himoitsi lähinaapurinsa viinitarhaa ja yritti ostaa sen, mutta omistaja kieltäytyi, koska se oli perintömaata. Ahabin reaktio kaupan epäonnistumiseen kertoo paljon hänestä ja hänen luonteestaan: Hän palaa kotiinsa pahantuulisena, menee sänkyynsä, kääntää kasvonsa seinään päin ja mököttää syömättä mitään kuin pahainen kakara (21:2-4). Hänen vaimonsa Iisebelkin ihmettelee hänen tilaansa ja nälväisee, että näinkö Ahab käyttää kuninkaanvaltaa Israelissa. Iisebel lupaa hoitaa asian ja niin kuin varmaan monta kertaa aiemmin, hän toimii Ahabin nimessä ja arvovallalla hoitaen vääryydellä viinitarhan omistajan hengiltä. Ja Ahab ottaa viinitarhan omakseen turhia kyselemättä (21:7-16). Hän oli kelvoton mies ja kuningas, joka kerta toisensa jälkeen myi itsensä tekemään pahaa Iisebelin yllyttämänä. Yhdessä asiassa hän toimi kuitenkin niin kuin pitää. Kun Jumala julisti hänelle Elian välityksellä ankaran tuomion, hän nöyrtyi ja katui vilpittömästi (21:17-27). Ahabilta löytyi tervettä Jumalan pelkoa, mitä soisi löytyvän jokaiselta.

Nöyrrytään Herran edessä.

torstai 12. lokakuuta 2017

Burn out

”Jo riittää, Herra! Ota minun henkeni, sillä en ole isiäni parempi.” (1. Kun. 19:4)

Outoja sanoja mieheltä, joka oli saavuttanut Jumalan voimassa suuren voiton ja kääntänyt kansan sydämen Herran puoleen (1. Kun. 18:21-40). Tuon kamppailun jälkeen Elia oli taatusti väsynyt sekä fyysisesti että henkisesti, minkä vuoksi hän oli aivan turhaan pelästynyt ja paennut autiomaahan toivomaan kuolemaa. Jumala lähetti uupuneen miehen luokse enkelinsä vahvistamaan tätä hyvin arkisella tavalla: "Nouse ja syö." Elia söi, joi ja sai uutta voimaa jatkaa matkaansa kohtaamaan Jumalaa (19:3-8). Vahvinkaan Jumalan mies tai nainen ei jaksa loputtomiin. Tarvitsemme lepoa ja ruokaa, mielen ja hengen virkistystä. Jos laiminlyömme ruumiimme, joka on Pyhän Hengen temppeli (2. Kor. 6:16), hoitamista, olemme ennen pitkää uuvuksissa tavalla tai toisella, jolloin vaarana voi olla työnäyn kadottaminen tai jopa lankeemuskin. Jeesus opetti opetuslapsilleen itsestään huolehtimisen tärkeydestä työn ja kiireen keskellä: "Tulkaa yksinäisyyteen ja levähtäkää vähän." (Mark. 6:31)

Huolehdi itsestäsi.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Luvatut tilaisuudet

”Näin te saatte tilaisuuden todistaa minusta.” (Luuk. 21:13)

Jeesus lupasi, ettei hänen seuraamisensa ole aina helppoa ja ettei sanomamme ole kaikkien mieleen. Meihin käydään käsiksi, meitä vainotaan, meitä laitetaan vankiloihin ja viedään viranomaisten kuultavaksi Jeesuksen nimen tähden (21:12). Mutta tämä ei ole välttämättä huono asia, sillä näin saamme tilaisuuden ja pääsemme todistamaan Jeesuksesta. Meidän ei kuitenkaan tarvitse murehtia mahdollisia tilanteita etukäteen, sillä Jeesus on luvannut antaa meille sellaiset sanat ja viisauden, jota vastaan kukaan ei kykene asettumaan ja väittämään (21:14-15). Pietari sai kokea tämän ollessaan neuvoston kuulusteltavana vankilassa vietetyn yön jälkeen. Hän sai todistaa täynnä Pyhää Henkeä, kenen nimessä rampa kerjäläinen oli parantunut. Hän julisti rohkeasti: "Se tapahtui Jeesuksen nimessä, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä edessänne." Kun neuvoston jäsenet näkivät apostolien rohkeuden ja parannetun miehen heidän vieressään, he eivät voineet väittää mitään vastaan (Apt. 4:8-14). 

Lupaukset pitivät.