”Entiseen tapaan he joka päivä opettivat temppelissä ja kodeissa ja julistivat, että Jeesus on Messias.” (Apt. 5:42)
Hyvän uutisen kertominen Jeesuksesta ei ollut kaikkien mieleen. Uskonnolliset johtajat olivat jo kertaalleen varoittaneet apostoleja ja kieltäneet heitä puhumasta yhtään mitään Jeesuksen nimessä, mutta aivan turhaan, sillä he eivät voineet olla puhumatta siitä, mitä olivat nähneet ja kuulleet (4:18-20). Niinpä heidät jälleen pidätettiin, mutta tällä kertaa enkeli vapautti heidät ja käski heidän mennä ja julistaa uuden elämän sanoja. Ja mitä apostolit tekivät? Julistivat tietysti evankeliumia Jeesuksesta (5:18-21). Jälleen heidät haettiin kuultavaksi ja heille painotettiin sitä, kuinka jyrkkä ja ehdoton aiemmin annettu kielto oli. Mutta mitä tehdä, kun apostolit pitivät tärkeämpänä totella Jumalaa kuin ihmisiä (5:26-29). Neuvosto otti järeämmät keinot käyttöön ja vahvisti antamaansa kieltoa ruoskimalla heidät. Apostolit lähtivät iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä Jeesuksen nimen tähden ja jatkoivat toimintaansa entiseen tapaan (5:40-42). Miten me toimisimme vastaavassa tilanteessa? Sen pohtiminen voi olla turhaa, sillä meillä on täysi vapaus todistaa uskostamme Jeesukseen. Tärkeämpää olisikin miettiä, miksi vaikenemme vapaudestamme huolimatta.
Miksemme kerro?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti